Jump to content
MAINOS

Vaitiolovelvollisuus ensihoito työssä


jen_nii

Recommended Posts

Opiskelen lähihoitajaksi ja erikoistun ensihoitoon. Nyt kun olen ollut työssäoppimassa ambulanssissa, niin mm. poikaystäväni saattaa kysyä työvuoroni jälkeen että "oliko paljon keikkoja?" "Oliko akuuttejaki juttuja?". Nuo kysymykset ovatkin herätteneet ajatuksia, että saako ensihoitaja kertoa just jollekkin tutulle tyyliin : "olipas rankka työpäivä, klo. 14-20 välisenä aikana ei ees keretty pyörähtää asemalla. Oli muutama akuuttiki juttu työvuoron aikana, mm. yks todennäköisesti aortan repeäminen ja sydän infarkti."

 

En ole kertonut siis mitään työvuoron tapahtumista kenellekkään, koska en ole ollut varma saako kertoa. Eli kysymys kuuluu saako kertoo, että on ollut paljon keikkoja vuoron aikana ja minkälaisii ne on ollu? Esim. just että muutama sydäninfarkti sattu tos vuoron aikana ja niitä sit hoidettii. Mutta ei siis kerro ollenkaan että missä, ketä tai mitään muutakaan miten hoidettiin tai minne vietiin.

 

 

Link to comment
Share on other sites

niin no, tilanteistahan sopii ammatillisesti keskustella. Maalaisjärkeähän tässäkin pitää käyttää eli nimeä tai mitään potilaan tunnistettavuuteen viittaavaa tai keikkakohdetta paljastavaa ei ole tietenkään hyvä lähteä avaamaan.

Link to comment
Share on other sites

Mula lapset kysyvät edelleen paljonkin, mies hyvin vähän.

"Kuoliko joku tänään?"

"Meneekö teidän sairaalasta kukaan ikinä mielisairaalaan" = kuopus tänään autossa aika tarkkaan klo 15:30, ikää 11v

"oletko nähnyt koskaan kuollutta?"

"Pelkäätkö, äiti/nainen, olla töissä?"

 

Nuorilla on hyviä ja aivan asiallisia kysymyksiä.

 

Noihin kaikkiin voi vastata täysin rehellisesti, ilman että mitään lakia tai muuta rikotaan.

 

Mutta kerran naapuri kysyi, oeltko nähnyt sitä ja sitä sairaalassa....juu en ollut. Sitä ja sitä en täsmennä koskaan, en naapurille, en miehelleni, en lapsilleni, en yhtään kelleen.

 

Rajan oppii, todella hyvin, kun harjoittelee.

Harjoittelee sanomaan, että minut on koulutettu siten etten puhu potilaskeisseistä siviilien kanssa.

Tai meitä sitoo vaitiolovelvolisuus. Mikä sekin on aivan totta.

 

On niin monta tapaa lähestyä asiaa.

carpe diem

Link to comment
Share on other sites

Riippuu missä duunissa/harjoittelussa. Pienessä kylässä kaikki tietää kenen luona sinä päivänä lanssi käynyt. Isossa kaupungissa taas ajetaan enemmän niin ei sillä tavlla pysty identifioimaan.

Kannattaa kuitenkin huoltaa sitä parisuhdetta, se on aikamoinen tuki ja turva sitten kun aurinko ei paista.

Ei tässä kädestä suuhun elämisessä haittaa muu kuin tuo käden pienuus ja suun suuruus. Mutta kutsumusta löytyy!

Link to comment
Share on other sites

Laki ainakin on asiassa aika yksiselitteinen. Terveydenhuollon ammattihenkilö (mukaanlukien harjoittelijat ym) ei saa luovuttaa sivulliselle mitään työtehtävissä saamiaan tietoja potilaasta tai tämän perheestä. Poislukien tietty laissa määrätitellyt poikkeukset koskien esimerkiksi rikoksia ja vastaavia.

 

Maalaisjärjellä ajateltuna siinä ei loukata kenenkään yksityisyyden suojaa jos kertoo työvuoron jälkeen, että olipa paljon keikkaa ja muutama kipeäkin potilas joukossa. Hankalampaa vetää mitään selkeetä rajaa siitä, miten paljon tietoa voi jonkun yksittäisen potilaan kohdalla antaa ilman, että tapausta on edes teoriassa mahdotonta yksilöidä keneenkään. Sen vuoksi laissa varmaan määrätäänkin, ettei yksinkertaisesti mitään tietoa saa potilaista luovuttaa.

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...