Töiden aloittaminen ahdistaa

[Hoitsu123]

Tajusin tänään, että nyt on enää pari hassua kuukautta valmistumiseen ja heti alkoi töihin meno ahdistamaan. Olen siis tehnyt sijaisuuksia koko opiskeluaikani eri palvelutaloissa, lyhyt- ja pitkäaikaissijaisuuksia. Olen jo opiskeluun ainakin hetkeksi kyllästynyt ja alanvaihtokaan ei kiinnosta. Minulla ei ole itse työstä valittamista, vaan kaikesta sen ympärillä.:

-Mikään (esim. työvälineet) ei koskaan tunnu toimivan, kun esimiestaholle kertoo jostain joka ei toimi se kuitataan vaan alaisten turhanpäiväisenä valittamisena ja sitten pitää työskennellä rikkinäisten välineiden avulla ja yrittää silti antaa asiakkaille parasta mahdollista hoitoa.

-Työntekijät sotivat toisiaan vastaan : juoruiluun olen jo valitettavasti tottunut, mutta se ahdistaa kun jatkuvasti työkaverin töitä kritisoidaan. Itse ainakin nään asian niin, että jos lopputulos on sama niin menetelmillä ei ole niin suurta merkitystä. Jatkuvasti pienistä asioista paisutellaan isompia ja oikeisiin ongelmiin ei koskaan keskitytä.

-Turhanpäiväiset kiellot ärsyttävät, esimerkiksi tupakointikielto joka saa työkaverit kyttäämään toisiaan myös vapaa-ajalla.

- Esimiesten suosikkityöntekijät tuntuvat taas saavan melkein enemmän päätösvaltaa työpaikalla kuin itse esimiehetkään. Heillä on erityisoikeuksia, juoruilevat muista työntekijöistä esimiehelle niin etteivät ehdi edes omia töitänsä tekemään..

-Jatkuvasti myös hoitajien työtaakkaa ja vastuuta lisätään, eikä lisävoimaa saateta palkata vaikka työntekijät ovat aivan loppuun palaneita. Pitkiä sairaslomia on jatkuvasti (eikä vain vanhemmilla työntekijöillä) ja työn laatu kärsii. Välillä tuntuu, että esimiestaho sotisi alaisiaan vastaan.

 

Kaikesta huolimatta kukaan ei uskalla mitään sanoa vastaan, kaikki vain tunnollisina hoitoalan ammattilaisina kärsitään. Palkkakin on naurettavan pieni, vastuu kasvaa mutta palkassa se ei näy.

[dino]

Jos haluaa niin kyllähän näistä hommista saa v***tuksen päälle hyvin helposti. Mutta toisaalta taas työstä löytyy helposti niin paljon mukavia pointteja kuten esim. fiksut ja mukavat potilaat ja työkaverit, että niihin keskittymällä työpäivät on pääsääntöisesti onnistuneita.

Valinta on sinun, kannattaa miettia tarkkaan minkälaisiin juttuihin töissä keskittyy ja mistä ottaa pulttia

[vaihdokki]

"Minulla ei ole itse työstä valittamista, vaan kaikesta sen ympärillä."  olen aivan samaa mieltä kirjoittajan kanssa. Olen itse tehnyt terveydenhuoltoalan töitä yli 15 vuotta. Siihen mahtuu monenlaista työpaikkaa. Valitettavasti naisvaltaiset työpaikat ovat juuri tuollaisia kuten kirjoitit. Sellaiset työpaikat, joissa on myös miehiä työkavereina kuten mielenterveyspuolella, työilmapiiri on aivan erilainen. Kaikki tuo turha työkavereiden mustamaalaus ja kyttäys jää pois. Itse en enää halua tehdä hoitotyötä ja olenkin kouluttautunut aivan uudelle alalle. Asiakkaita voisin hoitaa, mutta työpaikat valitettavasti ovat ikäviä ja energiaa vieviä, sellaisia mielensäpahoittajien temmellyskenttiä ja pätemisentarvetta potevien, epäpätevien johtamistaitojen varassa seilaavia uppoavia laivoja että haluan pois siitä vaikutuspiiristä. Itsestäni en vielä niin paljon ole marttyyriä ja uhrautujaa löytänyt, että haluaisin työskennellä alalla. Sellaista palkkaa ei ole, että annan enää itseäni kohdeltavan huonosti työpaikalla, muunlaisiakin työyhteisöjä täytyy olla. Jos "kutsumus" tarkoittaa alistumista toisten mielivallalle ja pahalle mielelle työpäivän päätteeksi, ei minusta sellaista piirrettä enää löydy. Kyllä kutsumuksensakin voi menettää. Jossain vaiheessa suunnittelin että kotihoidossa voisin tehdä itsenäistä työtä ilman esimiehiä ja työkavereita. Puhtaasti sitä auttamis/hoivatyötä josta pidän ja siihen suuntaanhan vanhustenhuoltoa ollaan kehittämässä, että kaikki voisivat olla mahdollisimman pitkään kotona. Ehkä palaan vielä hoitoalalle yksityisenä kotipalvelutyöntekijänä, se on ainakin tällähetkellä mielestäni ainoa vaihtoehto mielekkäälle terveydenhoitotyölle.

[scoubi]

Niin totta kaikki tuo. Paikkaa usein vaihtamalla kestää paremmin, ainakin itse olen niin huomannut. Esim. kun tekee keikkaa, voi itse aika pitkälle valita (ainakin pk-seudulla) minne töihin menee. Ihan kivojakin työyhteisöjä löytyy, tosin harvemmin. Ja alussa ei aina heti huomaa kaikkia mädännäisyyksiä.

[Saska]

Olisi mielenkiintoista tietää, oletko ollut töissä julkisen vai yksityisen puolen hoivapaikoissa. Ainakin meidän paikkakunnalla niissä on huomattavia eroja keskenään ja nimenomaan ne julkiset erottuvat edukseen. Yksityiset raapivat voittonsa henkilökunnan selkänahasta, eivätkä tasan taatusti hevin satsaa esim. apuvälineisiin. Toisaalta niiden kyllä oletetaankin olevan asiakkailla omasta takaa, mutta kun asiakkaiden tarpeet tuppaavat välillä muuttumaan. Onneksi sitten on olemassa kunnallinen apuvälinelainaamo.

 

Mutta juu, on sitä itsekin tullut oltua sellaisessa paikassa töissä, missä oli hirveät ilmapiiriongelmat henkilökunnan kesken. Ja nykyisessäkin paikassa toisella osastolla huomattavasti huonompi ilmapiiri kuin toisella, kun kahdella osastolla työskentelen. Valittamisen aiheita toki löytyy, mutta pääosin työnteko sujuu ja henkilöstö puhaltaa yhteen hiileen. Toisten mustamaalaamista meillä ei juuri esiinny, paitsi tällä toisella osastolla hyvin satunnaisesti. Sairaala on savuton, mutta tauoilla saa kuitenkin tupakalla käydä, esimiehillä se kanta, että tupakointi on jokaisen oma asia. Eikä kukaan kantele, jos hiljaisen vuoron aikana kävisi pari ylimääräistäkin kertaa sauhuilla. Töihin osallistutaan kuitenkin kaikki samalla lailla. Pääosin olen siis tyytyväinen työpaikkaani, enkä todellakaan haluaisi mihinkään muualle töihin, tämän paikkakunnan tarjonnan nähneenä... Eli siis tsemppiä sinne, kyllä sitä saattaa hyväkin työporukka osua kohdalle!