Risikko: Sosiaali- ja terveysala tarvitsee maahanmuuttajia

[Pöllö]

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon (kok.) mukaan sosiaali- ja terveysalalla jää vuoteen 2020 mennessä eläkkeelle lähes 17 000 työntekijää vuosittain. Alalta vapautuisi vuoteen 2025 mennessä 235 000 työpaikkaa. Nuorten ikäluokkien ollessa riittämättömiä täyttämään vajetta, tarvitaan osaavaa työvoimaa myös ulkomailta.   Työperäisen maahanmuuton tulee olla suunnitelmallista ja eettisesti kestävää. Rekrytointia ei tule tehdä maista, joissa hoitoalan ammattilaisista on puutetta. Maahanmuuttajan on myös saatava tietoa oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan suomalaisessa yhteiskunnassa. Risikko muistuttaa myös alalla edellytettävän vahvaa ammattitaitoa, kielitaitoa ja koko järjestelmän tuntemusta. Yhteisen kielen puuttuminen vähentää luottamusta ammattihenkilöstöön ja vaarantaa hoitotilanteen. Kielten opetusta ja työvoimapoliittista koulutusta olisikin lisättävä. Myös alan täydennyskoulutusta olisi järjestettävä riittävästi.    Ministeri Risikko puhui aiheesta Seinäjoella kansainvälisessä siirtolaisjuhlassa 15.7.2013. Lue lisää STM:n tiedotteesta 136/2013 15.7.2013: http://www.stm.fi/tiedotteet/.

[Vieras: mielipide]

Ihmettelen tätä tarvetta maahanmuuttajahoitajista, tai lähinnä ihmettelen sitä miksei Suomessa kouluteta enemmän hoitajia? Alalle olisi kyllä tulijoita ihan Suomestakin. Suomessa koulutetut sairaanhoitajat ymmärtävät myös paremmin Suomen terveydenhuoltojärjestelmän. En tässä tarkoita sitä, että olisin maahanmuuttajahoitajia vastaan, mutta miksi pitää rekrytä ulkomailta asti, kun kotimaassa olisi oikeasti tekijöitä jos vain koulutettaisiin enemmän. Myöskin sitä ihmettelen, että miksi Suomessa englanninkielisissä koulutusohjelmissa opiskelevat ulkomaalaiset eivät joudu opiskelemaan suomea? Mielestäni suomen kielen opiskelun pitäisi sisältyä pakollisena opintosuunnitelmaan, tämä parantaisi huomattavasti myös ulkomaalaisten työmahdollisuuksia valmistumisen jälkeen. Maahanmuuttajahoitajille taas tarvittaisiin kunnollinen perehdytys itse työhön sekä Suomen terveydenhuoltojärjestelmään. Jos maksaa koulutus, niin kyllä perehdytys ja hoitovirheetkin maksavat.

[Vieras: matti]

Olisko tämä tulkittavissa niin, että ala tarvitsee lisää halpatyövoimaa...

[Pöllö]

Suomessa on kymmeniä tuhansia hoitajia, jotka eivät tee hoitoalan töitä. Halpatyövoimaahan tässä haetaan sen sijaan, että otettaisiin kantaa alan palkkaukseen, johtamiseen, työn organisointiin, kiireeseen jne. En oikein usko enää näihin suomalaisiin työvoimapulaselvityksiin, kun samalla pyritään kyykyttämään työntekijöitä ja tuomaan varsin huonostikin kieltä osaavia työntekijöitä käymään selviämistaistelua työpaikoilla. Ulkomaalaisia työntekijöitä näen kyllä päivittäin ja minulle he ovat kollegoita, heitä vastaan ei itselläni mitään ole.

 

En ihan aina tiedä, sopivatko kaikki tehokkuusperiaatteet terveydenhuoltoon, ja tehdäänkö tuottavuusprosesseilla välillä maasta lähinnä matalan tuottavuuden maata. Olenpa ollut työpaikassa, jossa kokeneet ja työpaikan mitä erilaisimmat prosessit hallitsevat työntekijät on irtisanottu. Tilalle otetaan "tuottavampia" eli halvempia työntekijöitä, opiskelijoita, joilla teetetään kyllä paljon töitä, mutta... Suorituksia näillä uusilla henkilöillä voi tulla 40 - 80 siinä missä kokenut pyörittää 80 - 120 - ja huomattavan määrän sivuprosesseja samassa. Kaoottisuus on lisääntynyt, resursseja ei riitä erikoistilanteiden hyvään pyörittämiseen, ja jos vaativa tehtävä tulee, niin tällainen pitäisi jättää kesken tai hoitaa samalla tavalla kuin yksinkertainen perustapaus, aikaa ei saa mennä enempää. Monet ydinprosesseille tärkeät tausta-asiat ovat retuperällä ja hankaloittavat töiden tekemistä, asiakkaille myydään eioota, ihmiset siirtyvät hankkimaan palveluita muualta - ja osa maksaa niistä sitten selvästi kalliimman hinnan, että saisi sitä, mitä haluaisi. Oliko tämä tuottavuutta? Tunnolliset, asioita toisiinsa linkittävät ja kokonaisuuksia hahmottavat työntekijät turhautuvat, osa palaa loppuun.

 

Potilastyössä on aika järjetöntä, jos huonokuntoisen potilaan hoito pitää jättää kesken, kun kellokalle toteaa vihaisena, että aikaa on nyt mennyt se, mitä siihen saisi mennä - kun verrokkina on hyväkuntoinen ja sen kummempaa huomiota tarvitsematon potilas. Jossain myyntityössä tuottavuutta todella voi lisätä, että jätetään huomiotta haastavin asiakasmateriaali ja pyöritetään helpointa, nopeasti hoidettavaa asiakaskuntaa korkeammilla kateprosenteilla. Terveydenhuollossa huonosti perusterveydenhuollossa ja muualla hoidettu potilas voi sitten soittaa viikon aikana neljä, viisikin kertaa ambulanssin, joka kuljettaa hänet uudestaan ja uudestaan päivystykseen, joka tekee asiat sinne päin, makuuttaa paikalla muutaman tunnin tai puoli päivää ja heivaa takaisin ulos.

 

Terveydenhuollon tuottavuutta ja potilaiden hoitoprosessien sujuvuutta täytyy parantaa, jotta verorahat tulisivat tehokkaasti käytetyksi, mahdollisimman moni potilas saisi hoitoa, eikä terveydenhuollon osuus BKT:sta kasvaisi yksityisen sektorin kantokyvylle liian suureksi. Mutta liittyykö siihen henkilökunnan mahdollisimman huono palkkaus, kyykyttäminen, keskittyminen liian kapeisiin ydinprosesseihin tai kyvykkäiden ihmisten savustaminen ulos töistä? Työhyvinvoinnin on todettu parantavan tuottavuutta, mutta liian usein näennäistuottavuutta haetaan heikentämällä työntekijöiden mahdollisuuksia, työolosuhteita sekä jopa vaikeuttamalla työntekoa; vaikkapa työvälineistä säästämällä hidastetaan työntekoa, aseptiikka kärsii, sairaalainfektiot lisääntyvät, virheet kasvavat ja komplikaatioriskit lisääntyvät.

 

Suomalaisessa työelämässä näkyy myös suuri halu poistaa töistä esimerkiksi ikälisiä saavat työntekijät, onhan heidän kustannuksensa satoja euroja suuremmat kuin vastavalmistuneen työntekijän, tai opiskelijan, jonka palkasta voi nipsaista vielä 10 prosentin epäpätevyyslisän pois. Uskoisin kuitenkin, että kokenut työntekijä tuottaa kuussa enemmän kuin tuon useamman sata euroa - osaamisella, nopeudella, virheiden välttämisellä. Oma lukunsa on sitten ihmisten pakottaminen eläkkeelle ja työttömäksi, jolloin heidän koko työpanoksensa poistuu yhteiskunnasta, ja yhteisvastuullisesti sitten maksamme työttömyyskorvauksia tekemättömästä työstä. Tuottavaa? Tai otetaanpa esimerkiksi vaikka työpoissaolot, jotka kasvavat huonosti johdetuissa ja kuormittavissa työpaikoissa. Tuoreen uutisen mukaan eri aluepelastuslaitoksilla on jopa liki viisinkertaiset erot poissaolojen suhteen - Varsinais-Suomessa poissaoloja on vuodessa 6, kun Kainuussa poissaoloja tulee peräti 27,6 päivää vuodessa*. Yli 21 päivää eroa, kokonaisen vuosilomajakson verran. Lomien lyhentämisen sijaan tuottavia työpäiviä saataisiin vähintään sama määrä työoloja parantamalla?

 

* Lähde: Turun Sanomat http://www.ts.fi/uutiset/kotimaa/511242/Pelastuslaitosten+sairauspoissaoloissa+isot+erot

[Pöllö]

Ruotsissa alan liitot ottavat sivuillaan muuten aika kärkevästikin kantaa mm. resurssipulaan. Yksittäisiä tapauksia nostetaan toistuvasti esiin, vaikkapa tässä kuvataan (ruotsiksi), miten työkuorma vaarantaa oikeuspsykiatrian toimintoja Göteborgissa https://www.vardforbundet.se/Vardfokus/Webbnyheter/2013/Juli/Eftersatt-bemanning-pa-rattspsyk-i-Goteborg/ tai miten keskeisen Göteborgin alueella on ollut valmiudessa vain yksi ambulanssi, joka on ollut umpikuormitettu https://www.vardforbundet.se/Vardfokus/Webbnyheter/2013/Juli/Vardforbundet-Krislage-for-ambulansen-i-Goteborg/.

 

Vertailun vuoksi, Ruotsissa käytetään BKT:sta terveydenhuoltoon 9,6 %, Suomessa 8,6 % (v. 2010 OECD:n lukujen mukaan). Ns. ostovoimapariteetilla korjatut ruotsalaiset resurssit olivat kuitenkin jopa 26 % suuremmat kuin Suomessa...!!!* Ja onhan tuo mielenkiintoista, että syvästä työttömyydestä kärsivät, maahantuodut espanjalaishoitajat ovat jo alkaneet muuttaa pois Suomesta.

 

*Lähde: http://www.kunnat.net/fi/tietopankit/tilastot/soster/oecd-health-data/Sivut/default.aspx