DNR ja hoitoon lähettäminen

[Rauski]

Tilanne: asukas huonossa kunnossa, mm. kuivunut koska ei pysty syömään ja juomaan. Ollut viime yöllä TK:ssa nesteytyksessä, tullut aamulla takaisin. Soitettu aamulla omalle lääkärillemme joka tehnyt DNR:n ja sanonut että asukasta ei lähetetä eteenpäin vaan hoidetaan hoitokodin keinoin. Nyt uutena oireena ulosteessa verta ja kunto heikkenee todennäköisesti kuivumisen vuoksi (myös).
Vuorossa oleva hoitaja soittanut uudelleen lääkärillemme ajatuksena lähettää asukas TK:een, lääkäri jyrkästi kieltänyt lähettämästä.

Nyt on kysymys siitä, kuka on vastuussa jos asukas kuolee? Minun mielestä lääkäri ei voi kieltää lähettämästä potilasta eteenpäin vaan vuorossa oleva hoitaja tekee sen päätöksen, koska hän näkee livenä todellisen tilanteen. Ja edelleen päivystävä lääkäri arvioi tilanteen ja toimii sen mukaan.

 

Mitenkäs on?

 

[-VF-]

Lääkäri vastaa lääketieteellisestä hoidosta. En kyllä ymmärrä miksi (kuoleva?) potilas pitäisi väkisin lähettää terveyskeskukseen jos sille ei ole lääkärin mielestä perustetta.

Antakaa ihmisten kuolla rauhassa.

[hoplaa]

-VF-n kanssa samoilla linjoilla. Väistämätöntä kuolemaa on turha pitkittää noilla metodeilla, ei sinne terkkariin kannata lähettää jos on tosiaan DNR-päätös tehty jo. Kuivuminen yms on aika luonnollinen osa sitä.  Kuten -VF- sanoi, antakaa toisen kuolla. Kivunlievitys kuntoon ja perushoito kohdilleen. 

[Caby]

Jos on dnr, ni kysyisin lääkäriltä kipulääkkeet. Kipulääkettä tarpeeksi, siinä ei saa säästellä. Ja antaa asukkaan mennä.  Suun kostutus, asentohoito, läsnäolo. Ne ois mun ratkasut. Nesteytys ei varmaan enää tossa vaiheessa kun vaan pitkitä elämää, joka todennäköisesti päättyisi suht pian muutenkin. 

 

Asukas ei kuole siksi että hän ei syö eikä juo, vaan hän ei syö eikä juo siksi koska hän tekee kuolemaa.

[Tatya]

Minä mietin myös samaa kuin ylläolevat. Mitä ne siellä TKssakaan voi asialle tehdä? Pystyykö potilas itse ottamaan kantaa hoitoonsa? Onko omaisten kanssa käyty läpi mitä DNR tarkoittaa? Onko teille hoitajille selvää mitä DNR tarkoittaa tämän potilaan kohdalla? Jos se hoidon rajaus on nimenomaan se, että hoidetaan vain hoitokodin keinoin, ei pelkästään että ei elvytetä.. 

[hoplaa]

Mä jäin oikeasti vähän ihmettelemään tätä aloitusta. Kai teilläkin siellä hoitokodissa kuolee asukkeja joskus, vai lähetetäänkö teillä kaikki jatkohoitoon sieltä? Kun mun käsittääkseni (ja sillä mentaliteetilla olen työpaikkanikin valinnut) että loppuelämän kotia hoivakodissa tarjotaan, tuttua ympäristöä ja hoitajia elämän viimeisiin hetkiin. Caby sanoi musta tosi hyvin tuosta syömisestä ja juomisesta, kun olen itsekin todennut sen paikkansapitäväksi monta kertaa. Kun ihminen ei jaksa enää omin voimin syödä tai juoda, kyllä siinä viimeisiä vedellään, ihan koko kropalla. Kuoleman pitkittäminen nesteytyksellä ja ns. turhilla lärpäkkeillä saattaa tuoda tovin lisäaikaa mutta silloinkin käsittääkseni puhutaan ihan viikoista, että ei sillä lopullisesti mitään vältetä, ja saatetaan pahimmillaan lisätä kipuja huomattavasti. Jos on DNR-päätös tehty, niin minkä takia sitä ei voi noudattaa? 

 

En siis pahalla tätä kenellekään osoita, ihmettelen vain, mikä logiikka tässä on? 

[_Silja_]

Mä en vissiin ymmärtänyt kysymystä oikein. Miksi henkilölle / henkilön kanssa olisi tehty DNR-päätös, ellei sille ole perusteita? Ajatteletko, että DNR-päätöksen tekeminen olisi pitänyt alkujaankin jättää tekemättä?

Tietyissä tilanteissa hyväksyn linjatun potilaan lähettämisen jatkohoitoon, eli jos jatkohoidossa on jotain konkreettista apua tarjottavan. Klassinen esimerkki on askites-dreenin asettaminen ja sen avulla potilaan olon helpottaminen.

Jos palataan esimerkiisi, mitä apua tk:ssa potilaallesi voitaisiin tarjota, jaksaako hän mahdolliset tyhjennykset + tähystykset + leikkaukset? Onko odotettavissa, että hän toipuu lyhyen nesteytyksen jälkeen?

[Minski77]

Mummoni kuoli viikko ennen joulua, sitä ennen hänet siirrettiin kaksi kertaa tk:n vuodeosastolta ensiapuun yleistilan laskun ja alentuneen hemoglobiinin vuoksi. Toisen kerran jälkeen eräs tätini ja äitini olivat hyvin tiukkoina tk-lääkärille, et enää ei siirretä mihinkään, nyt on viimeiset hetket käsillä, antakaa äidin kuolla rauhassa. Tk-lääkäri olisi halunnut tehdä 92-vuotiaalle vielä colonoskopian etsiäkseen syytä Hb:n laskuun, siihenkin samainen täti sanoi jyrkän ei:n. Mummoni lakkasi syömästä loppuaikoina, ilmeisesti tippaa pidettiin kädessä meidän omaisten mielenrauhan takaamiseksi mut ite tiesin sen olevan ihan turhaa, mummon oli aika lähteä. 

 

Minäkään en jaksa ymmärtää miksei nykyaikana ihmisen anneta edes kuolla rauhassa. Vanhoille ihmisille tehdään turhia siirtoja paikasta toiseen, tuhlataan yhteiskunnan rahoja tutkimuksiin, mitä ei enää tarvita ja saadaan kaikenlisäksi kuoleva vanhus sekaisin ja levottomaksi. Ainut asia mitä mummoni sai enää nieltyä oli kipulääke pienen vesitilkan tai lusikallisen puuroa kera. Nestelista pöydällä kertoi mulle karua kieltä, mummo ei enää syönyt ja juonut juuri mitään. Kun ne naurettavat siirrot edestakaisin lopetettiin, meni 2 vuorokautta ja mummo kuoli. 

 

Jos esimerkin vanhus oikeesti tekee kuolemaa, siirto ei auta tilannetta yhtään ja käsittääkseni hoitokodit ovat vanhusten viimeinen pysäkki ennen kuolemaa. Me ei vaan nykysuomessa osata kunnioittaa kuolemaa, se tulee vääjämättä jokaisen kohdalle, toisille liian nuorena, toiset mennä porskuttaa yli 100-vuotiaiksi omassa kodissa ja kuolee ns. saappaat jalassa. Ehkäpä lääkäri näkee tilanteen juuri siltä kantilta, että vanhus tekee kuolemaa ja elvytys olis ihan turhaa. Jos vanhaa mummoani olisi alettu elvyttää, niin olisin tehny siitä valituksen. Pieni ja hauras ihminen olisi rusikoitu vielä kuoleman hetkellä, ei kiitos. Kyllä meidän hoitoalan ihmisinä pitää ymmärtää sekin, et joskus tulee lähtö ja tehdä kuolemasta niin rauhallinen ja kivuton kuin mahdollista. Vastuussa kuolemasta on tietty lääkäri mut jos mitään ei ole tehtävissä, et asukkaan koko keho kertoo, että tekee kuolemaa, niin onko se lääkärin tai hoitajien vika? Ei ole, asukkaan on aika kuolla ja kaikki mitä hänen hyväkseen voidaan tehdä, on varmasti tehty. 

[tittelituure]

Tällaisiin ajatuksiin törmään ihan liiaksi jostakin syystä nykyään kuin ketjun aloittajalla. Olen samaa mieltä edellisten kanssa. Antakaa ihmiselle hyvä, kivuton ja arvokas kuolema nimenomaan hyvällä perushoidolla ja riittävällä kipulääkityksellä. Useammassa ketjussa olenkin jo kirjoittanut tästä samasta asiasta. Jokaisen meidän elämä on rajallinen, jokaisella on aika ja paikka lähteä. Toisilla aikaisemmin ja toisilla myöhemmin. Mitä ilmeisimminkin tässä tapauksessa myöhemmin, jo pitkä elämä elettynä. Ei ole oikein lähettää kuolevaa ja mahdollisesti kipeää ihmistä johonkin ppkl:lle sermin taakse odottamaan hyvässä lykyssä tuntitolkulla lääkäriä ja kuolemaa ihan yksin vieraassa paikassa, jossa hälinää ja vilskettä ilman kipulääkettä. Paljon parempi hänen on olla omassa kodissaan, turvassa, tuttujen hoitajien luona, jotka tuntevat hänet ja hänen mieltymyksensä ja toiveensa ja antavat (ainakin toivottavasti!!!) kipulääkettä tarpeeksi usein. Pitkittämällä elämää yleensä vain pitkitetään tuskaa ja pahaa oloa. Päästäkää hyvät hoitajat irti, osatkaa luopua. Mutu-tuntumalla voisin sanoa, että suurin osa vanhuksista on toivonut pois pääsyä jo useampaan otteeseen, useat sanovat sen ääneen monta kertaa. Arttu Wiskarin viisaat sanat joka kerta herättävät tunteita biisissä tuntematon potilas, vaikka olen sitä arkea työelämässä elänyt melko pitkään. Miksi niin monesti hoitajat ja/tai lääkärit pitävät kiinni väkisin siitä elämän langasta, vaikka itse ihminen ja omaiset ovat jo ymmärtäneet hetken tulleen?

[Lääkärihoitaja]

Liian moni tosiaan kuolee yo-sairaalan/keskussairaalan hisseihin, tunneleihin ja sermien taakse vieraiden ihmisten ympäröimänä. Miettikää kollegat rakkaat tarkkaan onko siirto tarpeellinen elämän loppuvaiheessa? Aloittaja ei tosin puhu vanhuksesta, mutta jos DNR on tehty, on tärkeintä hyvä perus- ja kivunhoito.

[Satu]

Muistanpa tapauksen kun maakunnan tk:n vuodeosastolta laitettiin saattohoidossa olevan täysijärkisen potilaan tahtoa vasten (myös dnr) hänet päivystykseen keuhkokuume-epäilyn takia, menokelkassa siis oli jo (muistaakseni todella paha sydämen vt) ja elämänhalu kadonnut jo kokonaan, odotteli vain kuolemaa vuodepotilaana. Niitä hetkiä kun teki mieli ottaa kuuma linja vuodeosastolle että mitä helvettiä siellä oikein ajatellaan, saattohoitopotilas varmaan aika hemmetin usein loppupeleissä kuolee juuri siihen keuhkokuumeeseen, miksi pitää raijata täpötäyteen päivystykseen tunneiksi odottelemaan hoitoa jota potilas ei edes halua?

[dino]

 Niitä hetkiä kun teki mieli ottaa kuuma linja vuodeosastolle että mitä helvettiä siellä oikein ajatellaan, saattohoitopotilas varmaan aika hemmetin usein loppupeleissä kuolee juuri siihen keuhkokuumeeseen, miksi pitää raijata täpötäyteen päivystykseen tunneiksi odottelemaan hoitoa jota potilas ei edes halua?

Lääkärin/hoitajan kyvyttömyys ottaa vastuuta? Kyvyttömyys tehdä omia päätöksiä? Pelko omaisten reaktioista? Epävarmuus diagnoosista? Epävarmuus omasta osaamisesta?  Eli suomeksi sanottuna ammattitaidottomuus.

[pocis]

Tietenkään ei lähetetä mihinkään, jos lääkäri jo on ottanut kantaa hoitoon. Jos tilanne olis epäselvä linjausten suhteen  sitten pitäis konsultoida lääkäriä tai mikä se taho sitten onkin. Mä ihmettelisin jos hoitaja lähettäs asukkaan / potilaan sairaalaan jos toisin on linjattu, ja varmaan ihmettelis ampparitkin. Jos kivunhoitoon tms. tarvitaan tehostusta sen voi hoitaa paikan oma lääkäri. 

 

Elämän loppuvaiheessa syöminen ja juominen usein loppuu ja lopulta loppuu elämäkin. Kipulääkkeitä ja perushoidon keinon olon helpottamista. Tuttu ympäristö ja hoitajat.  

[Entinen Esko]

Miksi pitäisi siirtää mihinkään ? Lääkäri on ottanu kantaa ja on laadittu DNR. Potilaat kuolevat ja elämä jatkuu. Annetaan ihmisten kuolla rauhassa. Jos hoitaja ei tätä kestä niin siirtää itsensä johonkin muualle. Mielestäni on aivan järjenvastaista, jos potilasta on hoidettu hyvin hoitokodissa ja kun elämä lähestyy loppua niin ollaankin kyvyttömiä hoitamaan potilasta. Onko ihmisen todellakin parempi kuolla päivystyksessä, terkkarin osastolla tai kuten urallani on pari kertaa sattunut, ambulanssissa ? Oma näkemykseni tästä on, että useimmiten kun ensihoidossa kohtaa tälläisen tilanteen, jossa vartti kuolemasta oleva ihminen halutaan siirtää ambulanssilla minne vaan, niin kysessä on useimmiten lähettävän hoitajan kykenemättömyys ottaa vastuuta.

[Belgrano]

Monet täällä puhuu hoitajan kykenemättömyydestä ottaa vastuuta. Vastuuta mistä? Toisen ihmisen kuolemasta? Ei ole mikään helppo asia, ei...

 

Meillä kaikilla potilailla on DNR, johon listattuna elvytyskielto ja mm. kielto letkuruokintaan. Silti mm. omaiset vaativat usein ensiapuun lähettämistä tai toisaalta uhkaavat lakitoimilla, jos ei lähetetä.

Ja mistä sitä hoitajana voi tietää, milloin tila vaatii ensiapuun lähettämistä? Mielestäni sairaanhoitajan työhön ei kuulu diagnoosin teko. Ja esim. viikonloppuisin ja iltaisin ei omaa lääkäriä saa kiinni, joten päätös ja hoitajalle. Esimerkkinä meillä kaksi mummoa, joilla molemmilla yleistilan lasku ja täysin samat oireet. Molemmat lähetetty ensiapuun. Lopputuloksena toisella munuaisiin edennyt vt, joka saatiin hoidettua ja mummo piristyi. Omaiset kiittelivät vuolaasti. Toisen kohdalla ei enasiavussa löydetty mitään erikoista ja sain huudot sekä ensiavusta turhasta lähettämisestä, että omaisilta rahojen haaskaamisesta edestakaisin matkustamiseen.

 

Voi kun olisikin selkeät ohjeet olemassa kaikkiin tilanteisiin....

[-VF-]

Meillä kaikilla potilailla on DNR, johon listattuna elvytyskielto ja mm. kielto letkuruokintaan. Silti mm. omaiset vaativat usein ensiapuun lähettämistä tai toisaalta uhkaavat lakitoimilla, jos ei lähetetä.

Jos kaikille potilaille on kirjattu selkeästi miten heitä hoidetaan kun tila huononee, niin homma on selvä. Silloinhan potilaan kanssa on keskusteltu tilanteesta ja potilas itse määrää miten häntä hoidetaan. Tietysti yhteisymmärryksessä lääkärin kanssa. Siinä ei omaisten puheilla ole paljoa painoarvoa jos mummo on itse kertonut lääkärille ettei halua tulla elvytetyksi tai saada turhia hoitoja.

Omaisten puheet lakitoimista ovat pääasiallisesti ihan huuhaata.

[selena]

Samoja ajatuksia kuin edellä. Ihmisen pitäisi antaa kuolla rauhassa, jos mahdollista tutussa ympäristössä. Kipulääkitys on tuhat kertaa tärkeämpää kuin colonoskopian tekeminen 92-vuotiaalle mummolla jonka hb on laskenut.

[jnnu]

Monet täällä puhuu hoitajan kykenemättömyydestä ottaa vastuuta. Vastuuta mistä? Toisen ihmisen kuolemasta? Ei ole mikään helppo asia, ei...

 

Ei varmaankaan helppo, mutta kyllä se kuuluu siihen työhön. Jos lääkäri on ohjeistanut että potilas hoidetaan loppuun asti vaikka sen pneumonian saatuaan hoitokodissa, niin kyllä se sen lääkärin vastuulla silloin on. Sinun työkuva on silloin noudattaa lääkärin ohjetta ja tehdä potilaan olo mahdollisimman hyväksi (asentohoito, kipulääkitys, perushoito etc..)

Toki omaisille ilmoitetaan voinnin huonontumisesta. Usein se omaisen huoli ja pelko voi purkautua siihen hoitajaan muunmuassa tuollaisena uhkailuna, mutta silloin hoitajan pitää pitää pää kylmänä ja kerrata lääkärin antamat ohjeet. Kaikkea voi omainen vaatia, mutta sairaanhoitajana sinun tehtävä on siinä tilanteessa tukea omaista ja kertoa jotenkin hienovaraiseksi että se että vaikka se tämän hetken pneumonia hoidettaisiin niin se ei vaikuta potilaan kokonaistilanteeseen eikä potilaan jäljellä oleva elämänlaatu ole enää kummoinen (jos dnr siis on olemassa niin jäljellä olevaa elämänlaatuahan se lääkäri on miettinyt sitä tehdessä). Ja ainahan niitä infektioita voidaan hoitaa sitten sen hoitokodin keinoin vaikka sillä po antibiotilla.

Ja  jos potilaan vointi laskee hoitokodissa ja alkaa kuumeilla, ainahan sitä voi vaikka sen pissan stixata, antaa kuumelääkettä ja soittaa päivystykseen lääkärille ja kysäistä aloitetaanko mitä antibiottia vai mennäänkö viljelyn perusteella ( viittaan tuohon pyelonefriittiesimerkkiin). Ja hyvin mielellään siellä päivystyksessäkin puhelimeen vastataan jos on epävarmuutta miten toimia asukkaan voinnin huonontuessa. Parempi kysyä kun katua.

Toki jos vuodepotilas vaikka putoaa sängystä ja lonkka virheasennossa, niin silloin potilas toimitetaan sairaalaan vaikka dnr olisikin.

Maalaisjärjen käyttö sallittu. Nimimerkki tuossa taannoin tuli potilas joka 3h kouristelut hoitokodissa (epilepsia), ei ollut lauennut pr Stesolidillä niin hoitaja ei viitsinyt lisäapua kutsua kun "oli se dnr tehty".. Mielestäni dnr päätökseen ei saa sisältyä tuollaista potilaalle turhaa aiheutuvaa kärsimystä.

 

Jonkin verran olen ollut havaitsevanani lähiaikoina sellaisia hoidonrajaamispäätöksiä, joissa lukee "lääkkeellisesti aktiivinen hoito, ei hyödy elvytysyrityksistä".

 

[hippis]

Kertaalleen olen kyllä aika kovin sanoin avautunut lääkärille, kun lähetti DNR-päätöksen omaavan saattohoitopotilaan päivystykseen, koska SUKULAISET HALUSIVAT, kun potilaan kunto otti käänteen alaspäin. Itse potilas ei olisi halunnut lähteä (ennenkuin perheenjäsenet olivat tiukkasanaisesti ylipuhuneet, sen jälkeenkin "no ehkä sitten, jos nuo kerta sanovat että täytyy"). Se siitä saattohoidosta, potilaani veti viimeiset hengenvetonsa täyteen ahdetussa, kiireisessä päivystyksessä muutamaa tuntia myöhemmin.

 

Sanoin suoraan päivystävälle lääkärille, että tekee mun mielestäni väärin ja hoitaja jos joku on potilaan asianajaja ja olisin huono hoitaja, jos en vastustaisi siirtoa. Lääkäri oli jmielestäni jänishousu, joka ei ollut sitoutunut saattohoitoon (noh, ei tosiaan ollut omia lääkäreitä vaan josku satunnainen päivystäjä).

[Uurastaja]

Meillä ohjeistus että kun tehty DNR päätös lääkärin toimesta, tila heikkenee niin pitää soittaa ambulanssi AINA. Eli emme jää viereen seuraamaan kun asiakas heikkenee ja kenties kuolee siihen käsiin. Ambulanssi tekee sitten sen päätöksen miten toimii, viekö eteenpäin hoitoon. 

[dino]

Meillä ohjeistus että kun tehty DNR päätös lääkärin toimesta, tila heikkenee niin pitää soittaa ambulanssi AINA. Eli emme jää viereen seuraamaan kun asiakas heikkenee ja kenties kuolee siihen käsiin. Ambulanssi tekee sitten sen päätöksen miten toimii, viekö eteenpäin hoitoon. 

No johan on ohjeet...

Mitätäpä tekee sitten tämä "ambulanssi"?  Ensihoitajat mittaavat potilaasta perusparametrit, perehtyvät potilaan taustoihin ja soittavat lääkärille hoitolinjauksista. Eikö hoitolaitoksen hoitajilla olis mahdollisuutta ja kykyä tähän aivan samaan; ei siihen tarvita ensihoitajan titteliä tai punaisiä pöksyjä että voi lääkärin kanssa neuvotella potilaan parhaasta mahdollisesta hoitolinjauksesta. 

[Kuljettaja]

Meillä ohjeistus että kun tehty DNR päätös lääkärin toimesta, tila heikkenee niin pitää soittaa ambulanssi AINA. Eli emme jää viereen seuraamaan kun asiakas heikkenee ja kenties kuolee siihen käsiin. Ambulanssi tekee sitten sen päätöksen miten toimii, viekö eteenpäin hoitoon. 

Pelottavan monesti olen ambulansissa törmännyt moiseen. Ei se meilläkään ole sen helpompaa tehdä päätöksiä. Ja kaikilla meillä on sen saman lääkärin puh.numero gsm:n muistissa.. 

[Leipuri Hiiva]

Silloinhan homma on mukavan helppoa jos hoitolinjaukset on tehty huolella, pelkkä DNR ei todellakaan riitä kaiken päätöksenteon pohjaksi esim. hoivakodissa. Selkeät saattohoitopotilaat ovat luonnollisesti eri asia, mutta heiltä se tarkempi linjaus jo löytyykin ja mahdollisuudet kivunlievitykseen on EHKÄ järjestetty asianmukaisesti (usein ei ole). DNR-päätöksiä tehdään nykyään kuitenkin huomattavan paljon myös sellaisille henkilöille, jotka eivät vielä ihan porteilla kolkuttele. Tällöin joudutaan toistuvasti pohtimaan sitä hoidon tarvetta ja mielekkyyttä, eikä se useinkaan ole kovin helppoa siellä lähettävässä päässäkään. Erityisesti, kun keinovalikoimista löytyy kuume- ja verenpainemittarit sekä parasetamolia jota asukas on vetänyt viimeiset 4 vuotta 3 g päivässä. Itse mieluusti konsultoin päivystävää, ja mielestäni tämä on kaikkien edun mukaista.

 

Tähän ikuiseen ongelmaan toisi joiltain osin helpotusta AND-päätösten yleisempi käyttöönotto.

 

Jos nyt vielä vastaan itse aloitukseenkin, niin eihän tuossa mitään jossiteltavaa ole. Saattohoitopotilas saa kuolla rauhassa.

[Satu]

Tähän ikuiseen ongelmaan toisi joiltain osin helpotusta AND-päätösten yleisempi käyttöönotto.

 

Kyllä, koska mehän tarvitaanki lisää tulkittavia lyhenteitä hoitotyöhön (ja ei, en tarkoita nyt sitä että mistä sanoista se lyhenne tulee)... :rolleyes:

[Leipuri Hiiva]

Niin, kyllähän siinä joutuisi taas kolme uutta kirjainta opettelemaan. Toisaalta kun halutaan että ne oikeat päätökset pitäisi pystyä tekemään siellä hoivakodissa tai vastaavassa, niin olisi ihan kohtuullista ja kaikkien kannalta helpompaa jos siihen olisi edes jonkinlaisia edellytyksiä olemassa. Aloittajan tapauksessa näin olikin, mutta usein ei ole.

 

Aika monessakin paikassa kun olen seuraillut tätä kädenvääntöä siitä ketä saa lähettää minnekin, mistä syystä, mihin aikaan ja millä kulkuvälineellä. Ja kuka saa piiskaa, kun jonkun mielestä on aina kuitenkin toimittu väärin :rolleyes: