Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Reportteri

Ensihoitotehtävät hoitolaitoksiin lisääntyneet

Recommended Posts

Reportteri

Ensihoitopalvelu vastaa ensisijaisesti äkillisesti sairastuneen tai loukkaantuneen potilaan kiireellisestä hoidosta hoitolaitosten ulkopuolella. Hätäkeskuksiin tulee kuitenkin enenevässä määrin kiireellisiä ambulanssipyyntöjä ja hälytyksiä myös sosiaali- ja terveydenhuollon hoitolaitoksista, palvelutaloista ja hoivakodeista. Taustalla on usein huoli hoidettavan henkilön tai potilaan kunnosta, mutta myös hoitohenkilökunnan epätietoisuus siitä,miten potilaan voinnin heikennykseen pitäisi suhtautua hoitosuunnitelman ja hoitolinjausten puuttuessa. Päivystävät ensihoitolääkärit puolestaan saavat puheluita kohteisiin hälytetyiltä ensihoitajilta, jotka kysyvät hoito-ohjeita potilaista, joiden hoitolinjauksista laitoksen henkilökunnalla ei ole tietoa.

Ensihoitopalvelusta vastaavat ylilääkärit ovat ilmaisseet valvoville viranomaisille huolensa pitkäaikaista hoitoa tai hoivaa antavien laitosten puutteista terveydenhuoltolain mukaisten hoitosuunnitelmien laatimisessa. Hätätilanteiden asianmukaisen hoitamisen edellytyksenä on se, että jokaisesta laitoksessa hoidettavasta on laadittu ajantasainen hoitosuunnitelma. Jos laitoksessa olisi ajantasalla oleva hoitosuunnitelma, voitaisiin toimia sen mukaisesti, eikä ensihoitoyksikköä välttämättä tarvittaisi. Valvira on nyt antanut pitkäaikaishoitoa toteuttaville yksiköille, kunnille ja kuntayhtymille sekä sairaanhoitopiireille asiasta ohjeen:

Hoitosuunnitelmat pitkäaikaishoidossa ja ensihoito

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Tuohon täytyy ääneen todeta, että muutamassa sairaalassa tai vanhustenpalvelukeskuksessa potilas saattaa saada huonompaa hoitoa akuuttitilanteessa kuin kadulla äkillisesti sairastuneena.

 

Sairaalassa oleva potilas ei välttämättä kuulu kaikkialla Suomessa ensihoitojärjestelmän piiriin. Virka-ajan ulkopuolella paikalla ei ole lääkäriä. Kaikissa yksiköissä ei ole mahdollisuutta ottaa EKG:ta eikä siellä ole akuuttitilanteiden hoitoon kokenutta henkilökuntaa. Talossa ei ole myöskään vaativiin ensihoitotilanteisiin soveltuvia lääkkeitä tai aina hoitolaitteita. Siirrettäessä potilas osaavaan akuuttipäivystykseen kohteeseen voi tulla siirtoyksikkö, jolta puuttuvat myös diagnostiset välineet, riittävä ensihoito-osaaminen sekä hoitoon tarvittavat välineet. Edelleen hoitolaitoksen sisäiset viiveet tilanteen havaitsemisesta kokeneemman hoitajan paikalle saapumiseen, alustavan diagnostiikan tekemiseen, puhelimitse tavoitettavan lääkärin konsultaatioon, lähetteen tekemiseen, vastaanottavan yksikön konsultoimiseen ja lopulta siirtoyksikön tilaamiseen voivat olla huomattavia verrattuna kotoa tai kadulla 112:n kautta hälytettävään ensihoito-organisaatioon verrattuna. Toki esimerkiksi vanhustensairaaloissa on runsaasti potilaita, joiden kohdalla hoitolinja ei enää ole aktiivinen.

 

Paikoin asetelma on dilemma; sairaalassa ei välttämättä tule riittävästi osaamista ja koordinaatiota akuuttitilanteiden hoitoon, toisaalla ensihoitojärjestelmä ei voi ottaa kontolleen kaikkea sairaalamaailmassa tapahtuvaa akuuttitilannetta. Mikä voisi sitten olla ratkaisu? Riittävätkö potilaiden tarkennetut hoitolinjaukset tai yleisohjeet, jos aktiivihoitoihin kuuluvalle tulee ST-nousuinfarkti, aivohalvaus tai aivoverenvuoro? Tulisiko joihinkin hoitolaitoksiin perustaa oma MET-tiimi, jolla olisi konsultaatioyhteys myös akuutti/ensihoitolääkäriin, välineistöä ja lisäkoulutusta? Sekottuisiko pakka täysin, jos joitain tehtäviä siirtyisi ensihoitojärjestelmälle? Vai pitäisikö ensihoitojärjestelmän ulkopuolisilta, potilaan siirtoihin erikoistuneilta yrityksiltä vaatia muutakin kuin ns. 5-tason autoja, parempia diagnostisia mahdollisuuksia, jonkinlaista koulutusta akuuttitilanteisiin, hieman enemmän hoitovälineitä ja paremmat mahdollisuudet ensihoitolääkärien konsultaatioon?

 

Jossain päin Suomea on tullut joku vuosi sitten vastaan sanonta "potilaan hoito loppuu sairaalassa", mikä on tietysti kärjistetty kommentti mielikuvasta paikallisen ensihoitojärjestelmän toimivuudesta verrattuna graaveimpiin kokemuksiin ei-akuuttihoitoon erikoistuneista yksiköistä. Toki ajatuksia herättävä lausahdus.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Opiskelija

Terveydenhoitajaopiskelijana täytyy todeta, että aika kädetön on olo, jos jotain akuuttia osuu kohdalle. Lähteistäminen ja tekstin asettelu kyllä sujuu enkä oikein ymmärrä mihin tällaisella hoitoalan koulutuksella tähdätään. Saattavat nuo asiakkaat ja heidän omaiset jopa olettaa, että alaa opiskelleet osaisivat jotain. Ensihoitokoulutusta pitäisi antaa kaikille hoitoalan opiskelijoille ja taitoja tulisi jatkuvasti ylläpitää. Hoitosuunnitelmista jauhetaan opiskelun yhteydessä jatkuvasti, mutta käytännössä niitä ei siis ole. Surullista!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Tuohon täytyy ääneen todeta, että muutamassa sairaalassa tai vanhustenpalvelukeskuksessa potilas saattaa saada huonompaa hoitoa akuuttitilanteessa kuin kadulla äkillisesti sairastuneena.

 

Oman kokemuksen pohjalta sanoisin että pitää paikkaansa, mutta tämä ei ole aina pelkästään negatiivinen asia. Ne laitokset joissa ei tunnisteta tai ei (tietoisesti tai tiedostamatta) reagoida potilaan akuutteihin vaivoihin ovat onneksi yleensä hoivasairaaloita tai muita geriatrisia laitoksia joissa potilaat ovat viimeisessä hoitopaikassaan ja siirtoja tehdään hyvin harkitusti. Tämä vain sivuhuomautuksena Pöllön ansiokkaaseen kirjoitukseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Söppe

DINO: Nauti! Kaikkialla ei ole noin. On paikkoja joissa on edelleen kuvitelma että vain sairaalassa saa kuolla. Meillä esim. TK:n vuodeosastolle lähetetään VPK:n enisvaste kun siellä potilas voi huonosti. Täysin absurdi tilanne!

Tänä päivänä telemetrian avulla saadaan hyvää teitoa lääkäreille kauaskin eikä laitteet enää vaadi insinöörin taitoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

On paikkoja joissa on edelleen kuvitelma että vain sairaalassa saa kuolla. Meillä esim. TK:n vuodeosastolle lähetetään VPK:n enisvaste kun siellä potilas voi huonosti. Täysin absurdi tilanne!

Erot eri laitosten väleillä on kieltämättä suuret. Olisko niin että osaston/laitosten lääkärien rooli olis tässä asiassa merkittävä? Jos nuoret kokemattomat/arat/keikkalääkärit laittaa päivisin kaikki vähänkin sairaat eteen päin niin näin hoitajat toimii myös iltaisin ja viikonloppuisin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Eräs ystäväni totesi erikoisalan A sairaalasta, että erikoisalan B akuuttivaivaan sairastuvan hoitoa ei ehkä kovin hyvin ko. paikassa osata - tarkoittaen aika selvästi, että "tässä talossa ei kannata sydäninfarktia saada".  :D Eli onhan näitä keskus- ja yliopistosairaalan osastoja tai sivusairaaloitakin, joissa oman tontin ulkopuolinen vaiva saattaa hoitua viiveellä ja/tai hieman matalamman tason hoitoa ensiksi saaden.

 

No, kärjistetty mielipide, kyllähän sitä osaavaa sekä monipuolista hoitajaa ja lääkäriä monesta paikasta löytyy, ja toki moni lääkäri osaa myös konsultoida akuuttipuolen lääkäriä, kun on epävarma, muistaako vieraan tontin hoitoprotokollat vielä miten hyvin...  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mats

Minusta henkilökohtaisten hoitosuunnitelmien lisäksi hoitolaitoksissa pitäisi tehdä myös selkeät yleisohjeet päivystysajan toimintaan ja hätätilateisiin. Nämä ohjeet pitäisi myös tehdä yhteistyössä sairaanhoitopiirin ja ensihoitopalvelun kanssa, että kaikki tietävät suurinpiirtein, missä ollaan menossa ja millä kriteereillä apua mistäkin soitetaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Beck

Täällä on vuodeosastolla elvytystilanteessa ohje hälyttää aina ambulanssi, koska osastolla ei esim. ole ollenkaan defibrillaattoria. Hassua, että se löytyy läheisestä kauppakeskuksesta mutta ei vuodeosastolta...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Entinen Esko

Tämä asia on varmaan nykypäivänä muuttunut, kun yhteispäivystys löytyy samasta talosta nykyään. Muutama vuosi sitten hälytettiin Turussa Tyksin T-sairaalaan ambulanssi vaikka mille tehtäville. Tämä osin siitä syystä, että jos potilas piti siirtää päivystykseen kiireellisesti, niin ambulanssi oli ainoa keino. Nykypäivänä meidän uusilla kylillä, niin terkkari osastot/päivystykset/vanhainkodit ja vaikka mitkä työllistävät kyllä joka vuorossa. Terveyskeskusten osastoilla akuuttitilanteiden hallinta on suorastaan hirvittävää ja suosittelen myöskin ihmisille keskustan alueella sairastumista kotona tai kadulla, enkä hakeutumista ainakaan tuohon keskustan arvaus-asemalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kepa

Nyt on osutt todella tärkeään aiheeseen. Toisaalta tuo hoitolaitoksen käsite on niin liukuva, että ohje ei tavoita niitä ketä sen tosiasiallisesti tulisi tavoittaa. Meillä on kaupunki pullollaan erillaisia tavallisia- ja tehostetun palveluasumisen yksiköitä. Sieltä soitellaan ambulanssi tarkistamaan potilas siks,i että vastuu siirtyy tällöin muulle taholle. Itse sairaanhoitajana kävin pitkän arvokeskustelun samaa ammattiryhmää edustavan kanssa vastuun otosta. Yksityiset ottavat suuret summat hoitaakseen vanhuksia. Mutta kun tulee ongelmia, joissa tarvitaan esimerkiksi kommootio seurantaa tai P.O toteutettavaa nestehoitoa, niin tilataan ambulanssi joka siirtää yksityisen palvelutalon asukin kunnallisen hoidon piiriin. Kyllä minusta noilla laitoksilla, jotka tarjoavat palveluita vanhuksille tulisi olla myös normaaliin vanhenemiseen kuuluvien ongelmien hoitovastuu. Minusta on järjetöntä, että kunnallinen ambulanssi käy säätämässä kipulääkityksen, kun oma henkilökunta ei osaa tai tajua. No kaikki kaikessa, hyvä että paimenkirje on saatu laadittua ja nyt odotellaan sen vaikutusta tänne ruohonjuuri tasolle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Satakunnan alueella olevista hoiva- ja hoitolaitoksista ehkä kahdesta osataan soittaa päivystykseen ja kysyä hoito-ohjeita ennenkuin lähdetään lähettämään sitä 2 viikkoa vanhaa selkäkipua / "paha olla" / sekava (mmse ollut jo viisi vuotta 3/30) / omaiset haluaa / ei kiinnosta hoitaa / jne. keskellä yötä päivystykseen. Sitten mummu makaa siellä e-triagessa 12 tuntia ja lähetetään takaisin tekemättä mitään. Joskus käy silti niin onnekkaasti että mummu kiipeää punkasta laitojen yli ja murtaa lonkkansa kun päivystyksen resursseilla ei todellakaan ehditä niitä vahtimaan...sitten on hoidettavaakin.

 

Joku järki nyt.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
vertebra

Minusta henkilökohtaisten hoitosuunnitelmien lisäksi hoitolaitoksissa pitäisi tehdä myös selkeät yleisohjeet päivystysajan toimintaan ja hätätilateisiin. Nämä ohjeet pitäisi myös tehdä yhteistyössä sairaanhoitopiirin ja ensihoitopalvelun kanssa, että kaikki tietävät suurinpiirtein, missä ollaan menossa ja millä kriteereillä apua mistäkin soitetaan.

 

Lisäksi aiheellista olisi hälytysohjeiden muovaaminen hätäkeskuksissa siihen suuntaan, ettei pitkäaikaishoitolaitoksiin hälytetä ensihoitoyksiköitä A-kiireellisyydellä ellei potilaana ole hoitolaitoksen työntekijä tai potilaan omainen.

 

Itse en nää, että potilaan hoito viivästyisi merkittävästi jos lähin soveltuva yksikkö hälytetään B-kiireellisenä paikalle selvittämään tilannetta tarkemmin vaikka nykyisen hälytysohjeen mukaan tehtävä pitäisi luokitella A-kiireelliseksi. Lähes aina kun johonkin hoivakotiin tai vastaavaan laitokseen mennään jollain A-koodilla keikalle, lopputulema on jotain ihan muuta kuin kuljetus A-kiireellisenä.

 

Esimerkkeinä tästä vaikkapa tilanteet, joissa vanhainkodissa elottomaksi menneillä on useasti DNR-päätös tehty eivätkä laitoksen hoitajat ole tätä älynneet selvittää ennen hätäpuhelua tai hätäkeskukseen kertoa. Ja vaikka DNR-päätöstä ei olisikaan tehty, lääkäriyksikkö usein peruuttaa itsensä tehtävältä ja käskee lopettamaan elvytyksen kun paikalla olevalta yksiköltä saamistaan lisätiedoista kuulevat, että kyseessä on iäkäs ja monisairas vanhus joka asuu hoivakodissa pysyväispaikalla.

 

Varsinaisia hoitolaitoksiin kohdistuvia tehtäviä tämä ei välttämättä vähennä, mutta säästäisi hieman ensihoidon resursseja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
trikki

Täällä on vuodeosastolla elvytystilanteessa ohje hälyttää aina ambulanssi, koska osastolla ei esim. ole ollenkaan defibrillaattoria. Hassua, että se löytyy läheisestä kauppakeskuksesta mutta ei vuodeosastolta...

Kauppakeskuksen asiakas on ennusteeltaan parempi kuin vuodeosaston potilas.  Kohdalle ei ole sattunut ainuttakaan elvytettävää, jolla olisi ollut kammiovärinä ja siten deffalla hoidettavissa.Yksikään elvytettävä ei ole muistini mukaan elpynyt.Olen tk akuutilla vuodeosastolla töissä. Elvytys tulee eteen ehkä 1-2 x kahdessa vuodessa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
tittelituure

Satakunnan alueella olevista hoiva- ja hoitolaitoksista ehkä kahdesta osataan soittaa päivystykseen ja kysyä hoito-ohjeita ennenkuin lähdetään lähettämään sitä 2 viikkoa vanhaa selkäkipua / "paha olla" / sekava (mmse ollut jo viisi vuotta 3/30) / omaiset haluaa / ei kiinnosta hoitaa / jne. keskellä yötä päivystykseen. Sitten mummu makaa siellä e-triagessa 12 tuntia ja lähetetään takaisin tekemättä mitään. Joskus käy silti niin onnekkaasti että mummu kiipeää punkasta laitojen yli ja murtaa lonkkansa kun päivystyksen resursseilla ei todellakaan ehditä niitä vahtimaan...sitten on hoidettavaakin.

 

Joku järki nyt.

 

Tän takia lähdin aikoinaan akuuttipuolelta vanhuspuolelle pitämään huolta, ettei kertaalleen oksentaneita yt-laskuja ja vti-sekavia ym. pistettäis sekoilemaan päivystykseen ja akuutille vuodeosastolle ainakaan omalta osastolta. No auta armias kun ei se auta, kun et pysty olemaan 24/7 töissä. Vaikka kuinka on päätökset ja hoitolinjat tehty niin vapaalta tultua huomaa jonkin aivan päättömän syyn takia lähetetyn päivystykseen eikä siellä mitään tehdä. Tosin meiltä aina soitetaan ensin päivystykseen ohjeistusta/ lupaa, joten sielläkään päässä ei aina ajatella asioita loppuun asti, kun kehoitetaan lähettämään paikan päälle. En ymmärrä mikä siinä on, että pitää yrittää tekohengittää viimeiseen asti ihmistä, joka parhaimmillaan on ollut vuosia puhumaton vuodepotilas ja puolet ruoasta aspiroi tai vaihtoehtoisesti ahdistunut, joka päivä paniikissa lastaan etsivä muistisairasta vanhus. Elämä on rajallinen ja joskus kuolema vain on armollinen (tässä työssä näen sen pääsääntöisesti olevan sitä, vaikka kuinka kuulostaisikin karulta). Tärkeintä on taata arvokas ja kivuton loppuelämä sekä kuolema. Sekin vain on nykyään tehty niin jumalattoman vaikeaksi ainakin täällä, kun on viety lähihoitajilta oikeuksia antaa kipulääkitystä. Olen sitä mieltä, että on todellakin hyvä, että aihe on nostettu esille.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.