Väkivalta hoitotyössä

[dino]

Loput hommat tainneetkin soljua ihan omalla painollaan, jos joku alkaa kiukuttelemaan niin lähde pois. Kun potilas ei kaipaa apua, niin olkoon ilman. Tai sitten virka-apua paikalle.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä.. Väkivaltatilanteet olis melko vähissä jos meillä hoitajilla ei olis niin iso tarve päteä ja olla aina niin pirun oikeassa. Kun tilanne alkaa kärjistymään niin fiksu hoitaja lopettaa vänkäämisen ja poistuu paikalta. Harva potilas jaksaa yksin tapella..

[tupla-t]

Loput hommat tainneetkin soljua ihan omalla painollaan, jos joku alkaa kiukuttelemaan niin lähde pois. Kun potilas ei kaipaa apua, niin olkoon ilman. Tai sitten virka-apua paikalle.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä.. Väkivaltatilanteet olis melko vähissä jos meillä hoitajilla ei olis niin iso tarve päteä ja olla aina niin pirun oikeassa. Kun tilanne alkaa kärjistymään niin fiksu hoitaja lopettaa vänkäämisen ja poistuu paikalta. Harva potilas jaksaa yksin tapella..

 

Entä jos potilas on täysin tietämätön omasta tilastaan? Todella sekava, aggressiivinen potilas, joka on vaaraksi toisille potilaille ja itselleen. On erittäin kiihtyneessä tilanteessa ja tehty suuria toimenpiteitä, esim. avosydänleikkaus. 

On kyllä tapauksia, joissa poistuminen auttaa asiaa ja rauhoittaa, mutta koko ajan on lisääntyvässä määrin tilanteita, joihin on puututtava.

[Julma]

Loput hommat tainneetkin soljua ihan omalla painollaan, jos joku alkaa kiukuttelemaan niin lähde pois. Kun potilas ei kaipaa apua, niin olkoon ilman. Tai sitten virka-apua paikalle.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä.. Väkivaltatilanteet olis melko vähissä jos meillä hoitajilla ei olis niin iso tarve päteä ja olla aina niin pirun oikeassa. Kun tilanne alkaa kärjistymään niin fiksu hoitaja lopettaa vänkäämisen ja poistuu paikalta. Harva potilas jaksaa yksin tapella..

 

Entä jos potilas on täysin tietämätön omasta tilastaan? Todella sekava, aggressiivinen potilas, joka on vaaraksi toisille potilaille ja itselleen. On erittäin kiihtyneessä tilanteessa ja tehty suuria toimenpiteitä, esim. avosydänleikkaus. 

On kyllä tapauksia, joissa poistuminen auttaa asiaa ja rauhoittaa, mutta koko ajan on lisääntyvässä määrin tilanteita, joihin on puututtava.

Jos potilas ei ole tolkuissaan niin sitten niitä velirentovalkoisia tarvitaan hoitotoimiin. Ja vaikka potilas kuinka olisi sekaisin niin hoitajien käytös silti vaikuttaa asiaan, harvoin ne kaikkein psykoottisimmatkaan tapaukset on ihan täysin irtaantuneita ympäristöstään.

 

Mikäli kyseessä on joku tälläinen lyhytkestoisempi episodi, jonka oletetaan helpottavan niin leparit ja serenase on ihan paikallaan.

[-VF-]

Entä jos potilas on täysin tietämätön omasta tilastaan? Todella sekava, aggressiivinen potilas, joka on vaaraksi toisille potilaille ja itselleen. On erittäin kiihtyneessä tilanteessa ja tehty suuria toimenpiteitä, esim. avosydänleikkaus. 

Tällainen potilas pitää ensisijaisesti lääkitä rauhalliseksi. Tämä on myös Valviran kanta. Somaattisessa hoidossa olevan potilaan fyyselle rajoittamiselle ei ole minkäänlaisia laillisia perusteita pakkotilaa lukuun ottamatta. Mielenterveyslaki, kehitysvammalaki, päihdelaki ja tartuntatautilaki ovat sitten erikseen.

[_Silja_]

Loput hommat tainneetkin soljua ihan omalla painollaan, jos joku alkaa kiukuttelemaan niin lähde pois. Kun potilas ei kaipaa apua, niin olkoon ilman. Tai sitten virka-apua paikalle.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä.. Väkivaltatilanteet olis melko vähissä jos meillä hoitajilla ei olis niin iso tarve päteä ja olla aina niin pirun oikeassa. Kun tilanne alkaa kärjistymään niin fiksu hoitaja lopettaa vänkäämisen ja poistuu paikalta. Harva potilas jaksaa yksin tapella..

Mä ymmärrän täysin. Osa hoitajista valitettavasti agitoituu kun potilas alkaa ärsyttää tai näyttää nyrkkiä. Turha sekavan potilaan kanssa on lähteä vänkäämään tai hakemaan oikeutta, ellei voi lähteä pois tilanteesta, voi aina vaihtaa puheenaihetta, se monesti rauhoittaa tilannetta.

 

Vielä olen itsekkin urani alkuvaiheessa ottanut lämpöä, kun potilas sylkäisi päälleni, nykyään tilanteita osaa jo helpommin ennekoida.

[tupla-t]

Loput hommat tainneetkin soljua ihan omalla painollaan, jos joku alkaa kiukuttelemaan niin lähde pois. Kun potilas ei kaipaa apua, niin olkoon ilman. Tai sitten virka-apua paikalle.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä.. Väkivaltatilanteet olis melko vähissä jos meillä hoitajilla ei olis niin iso tarve päteä ja olla aina niin pirun oikeassa. Kun tilanne alkaa kärjistymään niin fiksu hoitaja lopettaa vänkäämisen ja poistuu paikalta. Harva potilas jaksaa yksin tapella..

 

Entä jos potilas on täysin tietämätön omasta tilastaan? Todella sekava, aggressiivinen potilas, joka on vaaraksi toisille potilaille ja itselleen. On erittäin kiihtyneessä tilanteessa ja tehty suuria toimenpiteitä, esim. avosydänleikkaus. 

On kyllä tapauksia, joissa poistuminen auttaa asiaa ja rauhoittaa, mutta koko ajan on lisääntyvässä määrin tilanteita, joihin on puututtava.

Jos potilas ei ole tolkuissaan niin sitten niitä velirentovalkoisia tarvitaan hoitotoimiin. Ja vaikka potilas kuinka olisi sekaisin niin hoitajien käytös silti vaikuttaa asiaan, harvoin ne kaikkein psykoottisimmatkaan tapaukset on ihan täysin irtaantuneita ympäristöstään.

 

Mikäli kyseessä on joku tälläinen lyhytkestoisempi episodi, jonka oletetaan helpottavan niin leparit ja serenase on ihan paikallaan.

 

 

Entä jos potilas on täysin tietämätön omasta tilastaan? Todella sekava, aggressiivinen potilas, joka on vaaraksi toisille potilaille ja itselleen. On erittäin kiihtyneessä tilanteessa ja tehty suuria toimenpiteitä, esim. avosydänleikkaus. 

Tällainen potilas pitää ensisijaisesti lääkitä rauhalliseksi. Tämä on myös Valviran kanta. Somaattisessa hoidossa olevan potilaan fyyselle rajoittamiselle ei ole minkäänlaisia laillisia perusteita pakkotilaa lukuun ottamatta. Mielenterveyslaki, kehitysvammalaki, päihdelaki ja tartuntatautilaki ovat sitten erikseen.

 

 

Loput hommat tainneetkin soljua ihan omalla painollaan, jos joku alkaa kiukuttelemaan niin lähde pois. Kun potilas ei kaipaa apua, niin olkoon ilman. Tai sitten virka-apua paikalle.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä.. Väkivaltatilanteet olis melko vähissä jos meillä hoitajilla ei olis niin iso tarve päteä ja olla aina niin pirun oikeassa. Kun tilanne alkaa kärjistymään niin fiksu hoitaja lopettaa vänkäämisen ja poistuu paikalta. Harva potilas jaksaa yksin tapella..

Mä ymmärrän täysin. Osa hoitajista valitettavasti agitoituu kun potilas alkaa ärsyttää tai näyttää nyrkkiä. Turha sekavan potilaan kanssa on lähteä vänkäämään tai hakemaan oikeutta, ellei voi lähteä pois tilanteesta, voi aina vaihtaa puheenaihetta, se monesti rauhoittaa tilannetta.

 

Vielä olen itsekkin urani alkuvaiheessa ottanut lämpöä, kun potilas sylkäisi päälleni, nykyään tilanteita osaa jo helpommin ennekoida.

 

Mahtavia perusteluita! Kiitoksia vastauksista.

Tällaista toimintaa lisää. Ennakointi, asenne ja yhteisön toiminta vähentävät paljon väkivaltatilanteita. 

[Aamuäree]

Potkuja, nyrkkiä, käsistä puristamista, nipistämistä, kynsillä repimistä.....

 

Henkisellä puolella olen ollut kaikkea painokelvotonta saatanan huorasta lähtien..... enkä mä nyt niin kauniina pidä ehdotuksia seksuaalisesta kanssakäymisestäkään.

 

 

 

'Se kuuluu työhön'

 

No, jos poliisille menee ja haistattelee tai möksii, löytää pian itsensä putkasta. Hoitoalalla 'se kuuluu työhön, kestä se'......

[Tallaaja]

Lääkitys kuitenkin pitäisi olla sellainen, että potilas kykenisi normaaliin kanssakäymiseen kaikkien hoitajien kanssa.  Ei hoitajan tarvitse saada nyrkistä vessareissulla, koska ei tunne potilasta perinjuurin tarkasti.

 

 

Kenenkään ei kuuluisi pelätä saavansa nyrkistä kesken työpäivän! Minua kuitenkin kiinnosta mikä ja minkälainen lääkitys on oikea jolla ehkäistään väkivaltainen (henkinen sekä fyysinen) käytös  muistisairaan kohdalla?

 

Omien kokemusten pohjalta läheskään aina lääkitys ei rauhota tai hillitse muistisairaan käytöstä mitenkään. Toinen ääripää on se, että lääkitty henkilö on ihan tokkurassa pienestäkin murusesta, jolloin kaatumavaara on suuri.

[Tallaaja]

Loput hommat tainneetkin soljua ihan omalla painollaan, jos joku alkaa kiukuttelemaan niin lähde pois. Kun potilas ei kaipaa apua, niin olkoon ilman. Tai sitten virka-apua paikalle.

Nyt aletaan olemaan asian ytimessä.. Väkivaltatilanteet olis melko vähissä jos meillä hoitajilla ei olis niin iso tarve päteä ja olla aina niin pirun oikeassa. Kun tilanne alkaa kärjistymään niin fiksu hoitaja lopettaa vänkäämisen ja poistuu paikalta. Harva potilas jaksaa yksin tapella..

 

 

Hoitajan omalla käytöksellä on suuri merkitys. Muistisairaalakin on oikeus inhimilliseen kohteluun. Omassa työssäni olen huomannut, että suurin osa väkivallasta meillä lähtee hoitajan toiminnasta. Mennään kiinni asiakkaaseen (ihan sama onko asiakas sängyssä tai liikkuva), aletaan pesemään/riisymaan/pukemaan/kiskomaan ylös/taluttamaan eteenpäin jne. mitä nyt milloinkin ollaan tekemässä, mutta asiakkaalle ei kerrota mitä tehdään ja miksi. Muistisairas ei enää kykene lukemaan toisia ihmisiä, ei kykene ennakoimaan hoitajien liikkeistä mitä nyt tapahtuu, on siis todella hämmentynyt, kun yhenäkkiä joku tulee kiinni ja alkaa touhuamaan jotain. Aika moni tervekin ihminen tinttaisi vastaavassa tilanteessa. Sillä ei ole merkitystä onko hoitaja tuttu vai tuntematon, kun kertoo ensin mitä tekee ja miksi ja senjälkeen vasta alkaa toimimaan, useimmiten vastaanotto on suopea.

 

Toki ei toimi kaikkiin eikä aina vaikka miten kertoisi ja perustelisi, niin ei auta. Meillä ei tehdä pakolla mitään, peräännytään ja yritetään etsiä luovia ratkaisuja. Jos ei ota lääkkeitä,käy toinen hoitaja vielä yrittämässä, jos ei onnistu jätetään antamatta, kirjataan ettei ottanut. Monessamuussakin  tilanteessa yritetään hoitajan vaihtamista.

Aikoinaan meillä ei yksi asiakas suostunut pesulle (suihkuun ja saunaan) millään, muutaman viikon välein lääkäri talutti hänet saunalle ja riisui, hyvin antoi pestä ja taas mentiin muutama viikko. Kerran on ampparikuskit laittaneet yhden mummon maate. Aamulla mummo kertoi meille (samoille hoitajille keitä illalla piti hirviöinä ja yritti mennä ovien läpi) miten kauheassa paikassa oli vankina. Itki ilosta kun oli päässyt kotiin.

 

Pieni ryhmä meillä ollut niitä mihin ei mikään keino tepsi ja hommat ei vaan suju, ei mitenkään. Akuuttipuolella varmasti haasteet isompia ja enemmän näitä tilanteita.

[trikki]

Lääkitys kuitenkin pitäisi olla sellainen, että potilas kykenisi normaaliin kanssakäymiseen kaikkien hoitajien kanssa.  Ei hoitajan tarvitse saada nyrkistä vessareissulla, koska ei tunne potilasta perinjuurin tarkasti.

 

 

Kenenkään ei kuuluisi pelätä saavansa nyrkistä kesken työpäivän! Minua kuitenkin kiinnosta mikä ja minkälainen lääkitys on oikea jolla ehkäistään väkivaltainen (henkinen sekä fyysinen) käytös  muistisairaan kohdalla?

 

Omien kokemusten pohjalta läheskään aina lääkitys ei rauhota tai hillitse muistisairaan käytöstä mitenkään. Toinen ääripää on se, että lääkitty henkilö on ihan tokkurassa pienestäkin murusesta, jolloin kaatumavaara on suuri.

Kotoa tulevilla ei läheskään aina ole mitään alzheiher- lääkettä menossa. Kaikilla ei ole kyseistä sairautta, mutta monet hyötyvät niistä. Vaikutus vain tulee viiveellä.

Meillä on esimerkiksi mies, jolla ei alzheimerin tautia, vaan muun tyyppinen dementia.Tullessa väkivaltainen ja arvaamaton, puheen tuottamisen vaikeus. Ei osannut sanoa järjellistä lausetta. Jouduimme moniin väkivalta tilaneisiin, koska kajosi muiden potilaiden tavaroihin ja oli vaaraksi muille potilaille ja omaisille käytöksellään(haastoi riitaa, nyrkit nousivat herkästi kaikille)   

Lääkitys aloitettiin joulukuussa. Silloin oli reilusti Temestaa ja Risperdalia lisänä lääkelistalla.

Nyt potilas puhuu ja selvittää asiansa hyvin, ei edelleenkään aina osaa selvittää tarkasti, mutta olemme oppineet tulkitsemaan häntä. Mies on hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen. Ei Temestaa, vain pikkuinen Risperdal iltaisin, josta ehkä päästään kokonaan pois jatkossa.

 

Tätä tarkoita. Geriatrin konsultaatiota ja lääkityksen tarkastamista.

[otto]

Liika jyrkkyys ja väärä tiukkuus nostaa potilaiden agrea. Psy hommissa kun olen niin tulotilanteissa kysyn lähes aina potilaalta onko nälkä ja onko tupakkaa. Harva sitä semmosta lyö joka just ruuan ja tupakin tarjos. Yleensä jos potilas on juttutuulella niin kannattaa kuunnella. Jutustelu sekalaisista ei kriittisistä asioista laukasee monesti tilannetta. Monesti kyselen tarkasti potilaan kotiseudusta, kalasaaliista tai mistä tahansa mistä potilas tietää enemmän ja on "vahvoilla". Kun on just tuotu väkisillä mielisairaalaan niin ihmistä on tietyllä tapaa alistettu ja hänen näkemyksensä on mitätöity. Annetaan sitä itsekunnioitusta hieman takaisin. Joskus on tietysti kierrokset potilaalla jo sillä tasolla että ei niitä leipäpalalla ja jutustelulla lasketa. Ennen oli sellasiakin hoitajia jotka alko heti rääkymään potilaalle "meillä on ruoka-ajat" yms. yhtä rakentavaa. Sit joskus oli semmosiakin hoitajia jotka takaa huuteli jotain "järkevää" tai tuhahtelivat mielenosoituksellisesti just kun aloit päästä kontaktiin ja yhteistyöhön potilaan kanssa. Ne oli just usein niitä naishoitajia jotka sitten ekana laittovat miehet selvittämään itse aiheuttamiaan ongelmia. Onneksi eläkeikä ei ole noussut liikaa:) Vaan sitä ei tahdo monikaan älytä miten herkkä psy-potilas on aistimaan hoitajaa. Pershäiriöiset ja narkit on sit vielä oma lukunsa. Narkeille ihmisten "lukeminen" on monesti ihan elinehto.

[Tallaaja]

 

Lääkitys kuitenkin pitäisi olla sellainen, että potilas kykenisi normaaliin kanssakäymiseen kaikkien hoitajien kanssa.  Ei hoitajan tarvitse saada nyrkistä vessareissulla, koska ei tunne potilasta perinjuurin tarkasti.

 

 

Kenenkään ei kuuluisi pelätä saavansa nyrkistä kesken työpäivän! Minua kuitenkin kiinnosta mikä ja minkälainen lääkitys on oikea jolla ehkäistään väkivaltainen (henkinen sekä fyysinen) käytös  muistisairaan kohdalla?

 

Omien kokemusten pohjalta läheskään aina lääkitys ei rauhota tai hillitse muistisairaan käytöstä mitenkään. Toinen ääripää on se, että lääkitty henkilö on ihan tokkurassa pienestäkin murusesta, jolloin kaatumavaara on suuri.

Kotoa tulevilla ei läheskään aina ole mitään alzheiher- lääkettä menossa. Kaikilla ei ole kyseistä sairautta, mutta monet hyötyvät niistä. Vaikutus vain tulee viiveellä.

Meillä on esimerkiksi mies, jolla ei alzheimerin tautia, vaan muun tyyppinen dementia.Tullessa väkivaltainen ja arvaamaton, puheen tuottamisen vaikeus. Ei osannut sanoa järjellistä lausetta. Jouduimme moniin väkivalta tilaneisiin, koska kajosi muiden potilaiden tavaroihin ja oli vaaraksi muille potilaille ja omaisille käytöksellään(haastoi riitaa, nyrkit nousivat herkästi kaikille)   

Lääkitys aloitettiin joulukuussa. Silloin oli reilusti Temestaa ja Risperdalia lisänä lääkelistalla.

Nyt potilas puhuu ja selvittää asiansa hyvin, ei edelleenkään aina osaa selvittää tarkasti, mutta olemme oppineet tulkitsemaan häntä. Mies on hyväntuulinen ja yhteistyökykyinen. Ei Temestaa, vain pikkuinen Risperdal iltaisin, josta ehkä päästään kokonaan pois jatkossa.

 

Tätä tarkoita. Geriatrin konsultaatiota ja lääkityksen tarkastamista.

 

Ok, meillä kun lähes kaikilla jo lääkitys on, mutta aina siitä ei apua ole...

 

Lääkityksen tehon odottaminen on kyllä aina haasteellista. Lähes aina löytyy niitä yksilöitä (hoitajissa) jotka kahden päivän päästä alkaa rankuttaa, ei ole tehoa lääkemuutoksesta. Ikääntyneellä, kun ne saattaa tulla todella viiveellä, joten 2-3 viikkoakin voi olla liian vähän vasteen näkymiseen. Samoin kun lääkepurun tulos saattaa näkyä vasta kuukausien päästä. Geriatrin konsultaatiota meillä saa vaan haaveilla.

[gettiz]

Liika jyrkkyys ja väärä tiukkuus nostaa potilaiden agrea.

 

Tämän allekirjoitan täysin. Infektio-osastolla on tekemisissä narkomaanien kanssa, ja ainakin heidän kanssaan pärjää paremmin kun ei ole ihan seiväs takamuksessa koko ajan. Toki rajat pitää olla, ja sääntöjä noudattaa, mutta se ei estä esim. huumoria tai joissain asioissa joustamista (esim. kahvia saa muulloinkin kuin kahviaikaan).

[Miruli]

Kerran tuli biljardimailasta päin, ei tosin osunut mutta kuitenkin. Olin ensimmäistä kertaa yövuorossa sellaisella kuntoutusosastolla, missä oli psyk. puolen asiakkaita, käytöshäiriöisiä, oppimisvaikeuksisia ja kehityshäiriösiä. Oli vieläpä työvuoron alku, tietysti hälytin oli kanslian pöydällä ja lähes kaikki muut asiakkaat jo huoneissaan nukkumassa silloin. Tilanne kyllä laukesi pian ja tämä biliksen pelaajakin lähti omaan huoneeseensa, mutta kyllä jännitti koko yövuoro olla yksin osastolla. Aamuvuoroon tulijoille tietysti tilanteesta raportoin, mutta kyllä jäi sellainen tunne, että vanhemmat työntekijät ajattelivat, että sellaista uhkailua ym. on ollut monesti ennenkin sillä osastolla ja sillä sipuli. Asiasta ei juurikaan keskusteltu, eikä ketään tainnut oikein kiinnostaakaan, että olin vain kesäsijaisena siellä ja tällainen tilanne oli minulle ensimmäinen. No, en siitä masentunut vaan käsittelin asiaa mielessäni ja hieman osastonhoitajan kanssa, ja kyllä se jupakka siitä selkiytyi. Eikä kellekään jäänyt mitään traumoja tms. :D Tämä bilismailan kanssa touhunnutkin pyysi seuraavassa työvuorossani anteeksi ja halasi minua kun asiasta hänen kanssaan keskustelin. :)

 

Asia mikä harmitti tilanteessa eniten, oli muiden työntekijöiden olankohautus koko asiaan. Minusta väkivallan uhka ei saisi olla normaalia.

Niin, eikä siitä mitään ilmoitusta mihinkään tehty, ei kyllä käynyt edes omassakaan mielessä.

[hansukatti]

Meillä töissä on päällä jatkuva väkivallanuhka. Työskentelen psyk.polilla, jossa hoidetaan hyvin vaikeasti sairaita ja huonokuntoisia potilaita, joista suurimmalla osalla on vakavia päihdeongelmia. Meillä koko henkilökunta on saanut koulutuksen (MAPA) väkivaltatilanteiden hallintaan. Se ei valitettavasti auta, sillä työpaikan olosuhteet ovat aivan onnettomat. Meillä ei ole vartijaa / vahtimestaria. Ovet ovat auki ja kuka tahansa voi kadulta marssia sisään. Puolet työhuoneista on pieniä koppeja, joissa on vain yksi poistumistie. Hälyttimet meillä on, mutta vain osa niistä toimii. Hiljattain potilas hyökkäsi lääkärin ja hoitajien kimppuun ja apua hälyttäessä nappi ei toiminutkaan. Meidän kimppuun on hyökätty mm. leipäveitsen, saksien ja vaahtosammutimen kanssa. Jotkut potilaat tulevat vastaanotolle "aseistettuina" harhojensa vuoksi. Mukana on ollut teräaseita, turvasumuttimia, huumeruiskuja yms. Mistäpä me tiedetään, mitä ihmiset laukuissaan kantaa. Riskiä lisää myös se, että toisinaan polille tullaan myös päihtyneenä ja riehumaan lääkkeiden perässä. Olen työskennellyt ko. työpaikassa useamman vuoden, mutta tilanne ei muutu miksikään, vaikka siihen yritetään henkilökunnan toimesta jatkuvasti saada muutosta. Näköjään jonkun täytyy ensin kuolla ennenkuin asioihin reagoidaan. Olemme ehdottaneet mm. huoneentaulua, jossa kerrattaisiin polin säännöt heti sisään tullessa. Ei käy, koska on liian leimaavaa. Ehdotettu on myös lokerikkoa, johon potilaat jättäisivät reppunsa ym. tavaransa vastaanoton ajaksi. Ei käy. Luottamusmies oli laittanut Tehyn "Älä riko hoitajaasi" -kampanjan julisteita odotusaulaan. Ne siirrettiin kahvihuoneen seinälle liian leimaavina. Puhumattakaan nyt siitä, että ovet olisivat lukossa, meillä olisi vartija kuten esim. kaikissa sosiaalitoimistoissa on, tullessa täytyisi ilmoittautua ja mikäli henkilö on päihtynyt tai hänellä ei ole aikaa varattuna, häntä ei päästettäisi työtiloihin. Tässä nyt vaan muutamia esimerkkejä. Tästä asiasta on kanneltu vaikka minne ja oikeasti yritetty kaikkea mahdollista, mutta mikään ei näytä auttavan. Onko muiden työpaikoilla vastaavaa?

[Satu]

Eikös työsuojeluhallinto ole oikea osoite ottaa yhteyttä jos ei työnantaja korvaansa lotkauta?

[-VF-]

Eikös työsuojeluhallinto ole oikea osoite ottaa yhteyttä jos ei työnantaja korvaansa lotkauta?

Kyllä. Jos yhteys omaan esimieheen ja työsuojeluvaltuutettuun ei tuota tulosta, niin silloin kannattaa ottaa yhteys oman alueen aluhallintoviraston työsuojelun vastuualueen työsujelutarkastajaan.

[tupla-t]

Kiitoksia jälleen vastauksista!

 

Tässä hieman epäsuorasti asiaan liittyvää blogikirjoittelua http://velihentovalkoinen.blogspot.fi/2013/04/vakivallanhallintakoulutuksen-tuloksia.html

[Deianna]

Dementikot toimivat juuri tuollatavoin. Yhden hoitajan kanssa sujuu hyvin, koska hoitaja osaa puhua tahtomattaan oikeilla sanoilla ja äänenpainoilla. Hoitaja on potilaalle tuttu ja hoitaja tuntee potilaan metkut ja toiveet.

Lääkitys kuitenkin pitäisi olla sellainen, että potilas kykenisi normaaliin kanssakäymiseen kaikkien hoitajien kanssa.  Ei hoitajan tarvitse saada nyrkistä vessareissulla, koska ei tunne potilasta perinjuurin tarkasti.

Olen akuutilla vuodeosastolla ja siellä joudutaan paimentamaan potilaita pois vääristä huoneista, vääristä sängyyistä  ja pois "hoitamasta" toisia potilaita. P..skat housissa vaeltavaa potilasta täytyy voida ohjata vessaan hoitajan sitä pyytäessä, pesuja ja vaipan vaihtoa ei voi tehdä keskellä käytävää.

 

Valitettavan usein joudutaan lääkitsemään potilaita kun tälläiset tilanteet ovat vallitsevia, puhumattakaan jos potilas karkailee  lukituista ovista huolimatta. (Aina joku jossain vaiheessa ei katso montako potilasta tulee ovesta perässä. )

 

Pienessä dementiayksikössä tilanne on toinen kuin 26 potilaan alati potilaita vaihtavalla osastolla.

 

Perään oikeutta työskentelyyn ilman vaaratilanteita.

Yhdyn täysin trikki:n kirjoitukseen. Dementiaosastolla oli juuri tätä. Nautin silti työstäni ja haluaisin takaisin vanhuspuolelle. Tällä hetkellä toimin kehitysvammaisten kanssa, jotka kyllä "provosoimalla", henkilön heikkoudet tietäen, saa silmilleen jos haluaa

[Uurastaja]

Meillä tehdään kirjallinen raportti, joka menee esimiehelle. Paljon on monenmoista sattunut, henkisellä puolella haukkumista, henkilökohtaisuuksiin menemistä ja uhkailua. Fyysisellä tasolla seksuaalista häirintää (sitä paljon myös henkisellä puolellakin), käyty käsiksi, kaadettu sänkyyn, koitettu heittää tavaroilla, sylkemistä jne jne. Koskaan kuitenkaan nää kirjalliset raportit ei ole johtanut mihinkään. Omassa yksikössä tarv. käydään tilanteita läpi palaverissa. Kaksin ei ole usein resursseja mennä ko. paikkoihin.

[-VF-]

Koskaan kuitenkaan nää kirjalliset raportit ei ole johtanut mihinkään.

Ala tekemään rikosilmoituksia.

[Uurastaja]

 

Koskaan kuitenkaan nää kirjalliset raportit ei ole johtanut mihinkään.

Ala tekemään rikosilmoituksia.

 

Kauankohan sitä sais pitää työpaikkansa  :-/

[-VF-]

Koskaan kuitenkaan nää kirjalliset raportit ei ole johtanut mihinkään.

Ala tekemään rikosilmoituksia.

Kauankohan sitä sais pitää työpaikkansa  :-/

Meinaatko, että jos teet pahoinpitelystä rikosilmoituksen, niin saat potkut? Nykyään työssä sattunut lieväkin pahoinpitely on virallisen syytteen alainen rikos.

[Saska]

TK-vuodeosastoilla on onneksi yleensä rauhallista, mutta tietenkin väkivaltatilanteita aina välillä sattuu. Yleisimmin dementoitunut potilas yrittää lyödä/purra/potkia hoitotilanteessa, mikä on tietenkin ihan ymmärrettävää kun ihminen ei ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Itseltäni on myös kiskottu tukko hiuksia päästä. Näitä on onneksi kuitenkin oppinut jo aika lailla väistelemään. Sanallista väkivaltaa tulee myös silloin tällöin, sitäkin yleisimmin dementikoilta tai sitten omaisilta. Tappouhkauksiakin on omaisilta saatu, onneksi kuitenkin vain puhelimen välityksellä. Delirium-potilaat on sitten toinen ryhmä, joiden kanssa ollaan välillä helisemässä. Itse soitan välittömästi päivystäjälle takaisin, jos laittaa delikkapotilaan osastolle ilman leparilupia ja Diapam-kyllästysohjeita. Jos näitä asioita ei hoideta ajallaan, niin viimeistään yöhoitajat ovat potilaan kanssa yleensä pulassa.

 

Työskentelen kahdella eri osastolla, joilla on lääkärin taholta ihan eri sävelet näiden väkivaltatilanteiden osalta. Toisella osastolla lääkäri yleensä syyttää hoitajia tyyliin "Miksi ette lääkinneet?", eli oletkin ihan itse syypää siihen että olet saanut nyrkistä tms. Useimmiten tilanne on kuitenkin se, että potilaalla ei ole listalla mitään rauhoittavaa lääkettä, eikä edes peruslääkitys ole kohdallaan. Näin voi olla, vaikka lääkäriltä olisi toistuvasti kysytty asiasta. Meillä on osaston lääkäriltä saatu lupa antaa Serenasea aggressiiviselle potilaalle, vaikka sitä ei olisikaan listalla, mutta kuitenkin ollaan tosi arkoja niin tekemään. Eli potilaan täytyy ensin käydä jonkun kimppuun ennen kuin havahdutaan tähän lääkitysasiaan. Kumma kyllä lääkäri saattaa sitten väkivaltatilanteen jälkeen kuitenkin puuttua tuohon peruslääkitykseen. Sitomisluvat on pyydettävä aggressiiviselle potilaalle erikseen.

 

Toisella osastolla lääkäri on painottanut, että potilas ei saisi koskaan käydä hoitajan kimppuun ja puuttuu peruslääkitykseen heti, jos potilas osoittaa aggressiivisuuden merkkejä. Tällä osastolla ei ole lupaa antaa Serenasea ilman että se on listalla, mutta osaston lääkäriltä luvan kuitenkin yleensä saa. Päivystäjien kohdalla onkin sitten eri juttu, riippuu aina lääkäristä. Sitä olen ihmetellyt, että miksi päivystäjä yleensä haluaa määrätä vain suun kautta otettavan rauhoittavan lääkkeen näille potilaille? Itse olen aggressiivisen potilaan kohdalla pyytänyt päivystäjältä nimenomaan pistettävää rauhoittavaa lääkettä siitä syystä, että potilas ei suostunut ottamaan mitään lääkettä suun kautta. Lupaa ei tullut, vaan po lääke. Samaa vaikuttavaa ainetta oli kuitenkin myös injisoitavassa muodossa, joten annoin lopulta sitä reittiä kyselemättä lääkäriltä enää yhtään mitään.

 

Asiasta kukkaruukkuun, meille tuli ylemmältä taholta kerran kehotus, että nimineulassa pitäisi lukea koko nimi. Tähän emme ole kuitenkaan suostuneet, juuri väkivallan uhkan takia. Johto ei tätä asiaa tietenkään ymmärtänyt, mutta eipä siihen ole sen jälkeen enää palattu. Nimineuloissa lukee edelleen pelkästään etunimi.

[-VF-]

TK-vuodeosastoilla on onneksi yleensä rauhallista, mutta tietenki

Meille tuli ylemmältä taholta kerran kehotus, että nimineulassa pitäisi lukea koko nimi. Tähän emme ole kuitenkaan suostuneet, juuri väkivallan uhkan takia. Johto ei tätä asiaa tietenkään ymmärtänyt, mutta eipä siihen ole sen jälkeen enää palattu. Nimineuloissa lukee edelleen pelkästään etunimi.

Kyllä potilaalla on oikeus tietää kuka häntä hoitaa. Nimen peittämin yms. toimet ovat hyväksyttäviä ainoastaan poikkeustilanteissa.