Jump to content
Belgrano

Hätilanteet vanhustenhoidossa

Recommended Posts

Belgrano

Ajattelin aloittaa keskustelua ns. hätätilanteista vanhustenhoidossa.

Itse olen vastavalmistunut sairaanhoitaja. Perushoito on suht helppoa ja hallussa vanhainkodissa, mutta hätilanteet pelottaa. Jotenkin niihin ei ole yhtään valmistautunut.

Olen aina ihan paniikissa, jos vaikka jollain vanhuksella alkaa sattua rintaan tai huimata tai taju lähtee yms. Jotenkin näihin tilanteisiin ei ole mitään selkeää toimintaohjetta. Ja yleensähän lähihoitajat jättää kaiken vastuun sairaanhoitajalle. Ja usein lääkärikään ei ole paikalla/häneen ei saa yhteyttä.

Tuntuu myös, että ensiavussa ei olla kovin innostuneita, jos soittaa 90-vuotiaan mamman rintakivuista, kun olisi muitakin kiireelisiä tapauksia.

 

Haluaisin kuulla muiden ajatuksia, miten hätätilanteissa toimitte/ajattelette.

Muuten tykkään paljon työstä ja on antoisaa, kun tuntee hallitsevansa työnsä, mutta noissa hätätilanteissa olen ihan paniikissa ja stressaan jo etukäteen aina vuorossa, jos jotain tulee. Ja jotenkin juuri sairaanhoitajalla on silloin se suurin vastuu toisen elämästä ja jos ei osaakaan toimia oikein.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-
Haluaisin kuulla muiden ajatuksia, miten hätätilanteissa toimitte/ajattelette.

 

Itse lasken rauhassa kymmeneen ennen kuin alan tekemään yhtään mitään. Hötkyillen ei saa mitään hyvää aikaan ja esim. elvytystilanteessa ei sinänsä ole mikään kiire. 

  • Tykkää 3

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino
Ajattelin aloittaa keskustelua ns. hätätilanteista vanhustenhoidossa.

Itse olen vastavalmistunut sairaanhoitaja. Perushoito on suht helppoa ja hallussa vanhainkodissa, mutta hätilanteet pelottaa. Jotenkin niihin ei ole yhtään valmistautunut.

Eikös vanhainkodeissa ole DNR:t nykyään oletuksena kaikille, poikkeukset sitten merkitty papereihin..? Eli tämä helpottaa paljon kun tuntee potilaansa ja tietää ettei äkkielottomuustilanteessa tarvitse tehdä muuta kuin vetää peitto päälle ja ilmoittaa niille keille pitää ilmoittaa. Äkillisissä sairauskohtauksissa sitten tilanteen mukaan; polin lääkäri kyllä neuvoo ja ohjaa puhelimessa kunhan oot perustutkimukset ennen puhelua tehnyt. Tietysti jos oikea akuutti graavi sairauskohtaus niin sitten 112. Muokattu - dino

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pocis

^ Ei kai sentään automaatti DNR. Tokihan tilannekohtaisesti harkitaan että hyötyisikö. Toki olis hyvä tietää et jos jollain on 

 

Taitaa olla niin että soitto 112, jos ei oma kapasiteetti enää riitä. Jos ei oo ihan akuuttitilanne niin eikös vanhainkodeillakin ole lääkäri/ taho jota konsultoida tarvittaessa. Ja noihin rintakipu tms, niin jos on vaikka tarvittaessa joku lääkitys niin kokeillaan se ja jos ei auta niin sitten miettii jatkoa. Eihän monessa vanhainkodissa ole ees mitään millä hoitaa rintakipua pidemmälle, eihän sitä 90v mammaakaan voi kipuihinsa jättää kuolemaan. 

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Tatya

Jos asia stressaa ja vie paljon ajatusaikaa, helpottaisiko, jos käyttäisit vähän aikaa ja kirjoittaisit esim. itsellesi ylös yleiset toimintamallit. Niitä erilaisia hätätilanteita ei kuitenkaan ole kovin montaa?

Tyyliin; Vanhusta huimaa: -> istumaan, makuulle, kysyn sattuuko johonkin, onko rintakipuja, mittaan verenpaineen, otan paperit esille ja konsultoin lääkäriä.

Henkeä ahdistaa: -> istuvaan asentoon, rauhoitan puheella, onko hengityslääkkeitä?, happilisä, saturaatiomittari jnejne

 

Mietit valmiiksi etukäteen mitä sinä oikeasti voit tehdä kyseisessä ympäristössä (saako sängynpäätyä ylös, onko happilisää jne) ja kirjoitat ihan sen mukaan ohjeet ylös eri tilanteisiin. Käyt läpi mitä teidän elvytyspakissa esim on (onko edes sellaista jne). Hätätilanteessa ehdit sen listan tarvittaessa taskusta kaivaa, ikinä ei pitäisi olla niin kiire ettei, mutta jos mietit kerran vaihe vaiheelta, niin ehkä sitten muistaisit ilmankin.

Tavallaan, että jos työpaikka ei anna toimintaohjeita, niin voit itse tehdä itsellesi sellaiset?

Tottakai tilanteessa pitää sitten muokata potilaan mukaan, juurikin onko DNR tai kohtauslääkitystä, mutta perusjutut alkuun ovat kuitenkin yleensä samoja.

  • Tykkää 3

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino
^ Ei kai sentään automaatti DNR. 
Minun mielestä tämä ko. ylilääkärin linjaus sopis ympäri suomen hyvin moneen laitokseen, palvelukotiin ja vanhainkotiin. Liian usein elvytetään, siirretään turhiin tutkimuksiin ja tehohoidetaan vanhusta joka ansaitsisi vain saada arvokas kuolema.
  • Tykkää 6

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Janne
Henkeä ahdistaa: -> istuvaan asentoon, rauhoitan puheella, onko hengityslääkkeitä?, happilisä, saturaatiomittari jnejne

Tuohon kun vielä lisää arvion puheen tuotosta ja hengitystaajuuden, niin kukaan ei tule vaatimaan sinulta enempää. Ja kuten Tatya kirjoitti, asiat on pienen perehtymisen jälkeen erittäin simppeleitä, ei niistä kannata stressiä ottaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Makro

Belgrano, ne tilanteet aiheuttaa kaikille stressiä, jopa kaikenmaailman henkselinpaukuttelijoille. Kollegat tossa edellä hyvin opastivatkin. Toimit vaan k.o laitoksen resursseilla, kukaan ei odotakkaan että siellä kyettäisiin tehohoitamaan potilaita. Opettele hyvin perusjutut ja mieti valmiiksi toimintamallit. Tsemppiä! :)

Muokattu - Makro
  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
tittelituure
^ Ei kai sentään automaatti DNR. 
Minun mielestä tämä ko. ylilääkärin linjaus sopis ympäri suomen hyvin moneen laitokseen, palvelukotiin ja vanhainkotiin. Liian usein elvytetään, siirretään turhiin tutkimuksiin ja tehohoidetaan vanhusta joka ansaitsisi vain saada arvokas kuolema.

Komppaan täysin! Jos nyt ihminen on jo vanhainkotiin siirtynyt niin toimintakyky on jo aikalailla alentunut ja elvyttämisen jälkeen ennuste on aika surkea. Ns. hätätilanteessa nimenomaan kannattaa ensin vetää pari kertaa syvään henkeä, miettiä ja sitten vasta toimia. Ja miettiä nimenomaan kyseisen henkilön kohdalla, mikä on arvokasta ja inhimillistä tehdä ja mikä turhaa satuttamista. Useinkin siellä päivystyksen päässä lääkärit rupeavat ehdottelemaan ihan turhaan siirtämistä ja tutkimuksia yms. Itse yritän aina miettiä asian siltä kannalta, onko kyseisestä toimenpiteestä tosiaan hyötyä asukkaalle vai onko siitä vain turhaa rasitusta ja kipua/kärsimystä. Joskus tarvitsee siirtää ihan sen vuoksi, että vanhainkodilla ei riitä enää keinot kivun hoitamiseen tai sitten siirtämisestä todennäköisesti on hyötyä asukkaalle. Tärkeintä mielestäni on kivuton, arvokas ja hyvä loppuelämä sekä kuolema. Vanhuksia emme pysty eikä ole järkeäkään pitää väkisin hengissä vuosikausia. Ei sillä, että nyt mitään eutanasiaa tarkoittaisin vaan arvokasta, luonnollista elämänkulkua, elämän rajallisuuden arvostamista. Jokaisella meillä on hetkemme poistua ajasta ikuisuuteen tjsp.

  • Tykkää 2

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kotsari
 Ei kai sentään automaatti DNR. 
Minun mielestä tämä ko. ylilääkärin linjaus sopis ympäri suomen hyvin moneen laitokseen, palvelukotiin ja vanhainkotiin. Liian usein elvytetään, siirretään turhiin tutkimuksiin ja tehohoidetaan vanhusta joka ansaitsisi vain saada arvokas kuolema.

 

Ei tätä kyllä minun mielestä missään tapauksessa voi automaagisesti tehdä kaikille. Näitä vanhuksia on niin erilaisia ja kuntoisia. Minusta tärkeintä olisi vanhuksen joutuessa palvelutaloon tms paikkaan tai ksh:n asiakkaaksi että vanhuksen, omaisen ja omahoitajan kanssa käytäisiin läpi hoitotahto ja toiveet miten toimitaan äkillisissä tilanteissa, muutenkin kuin elvytystilanteissa. Tämä on niin valitettavan harvinaista että näitä näkee kenelläkään. Tarvittaessa hoitotahtoon sitten liitettäisiin DNR. Nämä tiedot pitäisivät sitten olla helposti saatavilla ihan kaikkien hoitoon osallistuvien kesken (ksh, hoitajat, ambulanssi, turvapalvelu, päivystys jne).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Asswiper
^ Ei kai sentään automaatti DNR. 
Minun mielestä tämä ko. ylilääkärin linjaus sopis ympäri suomen hyvin moneen laitokseen, palvelukotiin ja vanhainkotiin. Liian usein elvytetään, siirretään turhiin tutkimuksiin ja tehohoidetaan vanhusta joka ansaitsisi vain saada arvokas kuolema.

Tästä olen kyllä Dinon kanssa täysin samaa mieltä. Näitä turhia siirtoja ja turhia elvytyksiä on nähty ihan tarpeeksi. Ne ovat epäinhimillisiä ja kaiken lisäksi niissä hukataan resursseja aivan turhaan. Pahimmillaan vielä aiheutetaan vaaratilanteita, kun koko paikallaoleva henkilökunta irrottautuu elvyttämään, tai pitelemään kuolevaa potilasta hengissä sen aikaa, että saadaan elävänä polille, ja kaikki muut potilaat jäävät pitkäksi aikaa täysin vaille huomiota.

 

Jos vanhainkodissa on todella joku, joka on aktiivihoitojen piirissä, niin se ei todellakaan "ponnahda" sieltä esiin, ellei DNR ole kaikille oletuksena. Jos ei ihan oletus DNR tilanteeseen päästä, niin vähimmillään toivoisin, että jo ennen vanhainkotiin siirtoa olisi jokaisen asukkaan hoitolinjaan otettu selkeästi kantaa. Ja mieluiten sen verran yksityiskohtaisesti, että siitä selviäisi mm. lähdetäänkö i.v. hoitoihin, siirretäänkö mihinkään, tai aloitetaanko tarvittaessa antibiootteja.

 

Sen sijaan, mitä alkuperäiseen viestiin tulee, niin tottakai on tärkeää, että osataan toimia jos potilailla on oireita. Esim. hengenahdistus, rintakivut, huimaus, pahoinvointi ym. Näissä kannattaa kysyä neuvoa kokeneemmilta kollegoilta, tai perehtyä aiheisiin esim. hoitotyön oppikirjoista. On helpompi työskennellä, kun tuntee, että itsellään on ainakin jonkinlaiset valmiudet toimia yllättävissä tilanteissa.

  • Tykkää 2

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pekka

Muistan erittäin hyvin, kuinka eräs terveyskeskuksen ylilääkäri joutui kärjäjille kun ei lähettänyt kaikkia kuolevia vanhuksia heti erikoissairaanhoitoon vaan mahdollisti terveyskeskuksessa hyvän ja arvokkaan kuoleman. Ja yllätys, yllätys tutkinnan taustalla olleen kantelun oli tehnyt terveyskeskuksen oma hoitohenkilökunta joka joutui hoitamaan enemmän kuolevia potilaita kuin mitä oli tottunut. Varmasti jos nämä vanhukset olisi lähettty erikoissairaanhoitoon, olisi kuolema tapahtunut joko matkalla, kiireisellä päivystyspoliklinikalla tai erikoissairaanhoidon yliahdetulla vuodeosastolla täysin vierraassa ympäristössä.

 

Eli summa summaarum. Iäkkäitä monisairaita vanhuksia ei pitäisi lähteä siirtelemään viimeisinä päivinään / tunteinaan, vaan heidän tulisi antaa kuolla omassa tutussa hoitoyksikössään eli esimerkiksi terveyskeskuksen vuodeosastolla tai vanhainkodissa.  Monesti mietin, että onko i.v-antibiootti tai nestehoito ne keinot, joilla tarpeettomasti yritetään pitkittää potilaan elämää. Hoitolinjat tulee yksilöllisesti miettiä kunkin potilaan kohdalla jo etukäteen ja näistä linjoista tulisi keskustellaa sekä potilaan että omaisten kanssa. Hoitolinjat tietenkin määrittää toiminnasta vastaava lääkäri.

Muokattu - pekka

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-
Muistan erittäin hyvin, kuinka eräs terveyskeskuksen ylilääkäri joutui kärjäjille kun ei lähettänyt kaikkia kuolevia vanhuksia heti erikoissairaanhoitoon vaan mahdollisti terveyskeskuksessa hyvän ja arvokkaan kuoleman.

 

Pekka Lantto oli järkimies, mutta normaalin kuoleman salliminen ei ollut jokaisen mieleen. MOT teki asiasta omaan tyyliinsä hyvin puolueellisen jutun aikoinaan: http://yle.fi/mot/mb190104/kasikirjoitus.htm

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

 

 

Ketä tässä näin hoidetaan? Ei ainakaan potilasta. Siinä hoidetaan hermostuneisuutta, että entä jos tämä kuoleekin tänne. Siinä hoidetaan kaukana asuvia sukulaisia tyytyväiseksi, osoitetaan, että kaikkemme olemme tehneet. 

Osuvasti sanottu, tämän aiheen pitäis olla säännöllisesti esillä kaikkien hoitolaitoksien osastotunneilla..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Maailman vahvin tyttö

Vanhainkodeissa on niin rajalliset resurssit yleensä, että kun palauttelet mieleen vaikka EA1 opit, niin olet jo pitkällä.

 

Huimaava pitkäkseen tai ainakin istumaan, pyörtynyt makuulle ja jalat koholle. Tajuton kylkiasentoon. Rintakipuinen lepoon ja nitrosuihketta (ensin RR mittaus), happea maskilla jos talosta löytyy. Hengenahdistaja lepoon, happilisä, potilaalle tarvittaessa määrätty hengitystä avaava lääke, jos löytyy listalta. Vierasesine hengitysteissä: taputetaan selkään, heimlich ja jos ei näistä apua, 112 ja tarvittaessa elvytys. Elottomuus = ei reagoi, ei hengitä -> onko ER-päätös, onko käsiin mennyt vai löydetty? Yleensä vanhainkodin asukas ei tosiaan kuulu aktiivisten elvytystoimien piiriin, mutta jos ei merkintää papereista löydy ja ohjeita tilanteen varalle ei ole, aina voi soittaa 112 kuten muissakin  hätätilanteissa (kova rintakipu, kova hengenahdistus, tajunnan lasku jne.) Lääkäriä vanhainkodilla harvemmin on paikalla, ja oikeassa hädässä päivystäjän tavoittelu toisesta kunnastakin voi viedä aikaa.

 

Aina parempi jos jotain vitaaliarvoja olet mittaillut, siis RR (tai ainakin rannepulssin tuntuminen), SpO2, verensokeri, hengitystaajuus ja arvio hengityksen työläydestä (pystyykö puhumaan sanoja-lauseita-ei ollenkaan, rohiseeko/vinkuuko korvin kuullen/stetoskoopilla). En mä ainakaan selkään anna vaikka sinne vanhainkodille mentäisiinkin ns. turhaan. Tiedän että kun niitä akuutteja tilanteita tulee suht harvoin, niin ei niihin ole mitään selkärangasta tulevia toimintamalleja. Kaikille mielenrauha kun tilanne tulee tarkistettua.

 

Kyllä sinä pian opit arviomaan tilanteen ja toimimaan sen mukaan. Tosiaan kukaan ei odota tehohoitotoimia vanhainkodissa. Ja hei, sinä olet se joka tuntee potilaan parhaiten: onko vointi muuttunut ja mihin suuntaan. Luota vaistoosi ja arvioosi. Tsemppiä :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma
 Rintakipuinen lepoon ja nitrosuihketta (ensin RR mittaus), happea maskilla jos talosta löytyy.

Vähän off-topiccina ja alueellisia hoito-ohjeita sen enempää kumoamatta: Itseasiassa nykyään happea suositellaan annettavaksi vain, jos potilas on hypoksinen (SpO2 -tavoite 94 - 98 %).

 

Mä en ainakaan tiennyt asiasta yhtään mitään, kunnes tuossa taannoin AMI-pt:sta soitin hoito-ohjetta ja ensihoitolääkäri käski ottaa aloittamani hapen pois. Selitti ohjetta, että se liittyy johonkin antioksidanttihommiin, ei siinä tohinassa sen enempää sitten sitä käyty läpi. Tarkastelin myöhemmin asemalla käypä hoito -suositusta ja siellä tosiaan kehotetaan antamaan lisähappea vain tarvittaessa, lisäksi sieltä klikkailin itseni tänne: http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/nak07567

 

Cochrane-katsaus osoitti, että rutiininomaisesta hapenannosta ei ole hyötyä (kuolleisuus, kipulääkityksen tarve) äkillisen sydäninfarktin akuuttihoidossa. Tutkimuksen tulokset eivät ole sovellettavissa potilaisiin, joilla on hypoksia, hengitysvajaus tai akuutti sydämen vajaatoiminta. Tulevaisuudessa tarvitaan satunnaistettu kontrolloitu tutkimus selvittämään, onko happi jopa haitallista ST-nousuinfarktin hoidossa. Tällaisen tutkimuksen tarvetta edelleen korostaa se, että Cochrane-katsauksen ensimmäinen tutkimus oli tehty ennen nykyisen reperfuusiohoidon aikakautta.

 

Onko tällainen kuinka yleisesti kentällä tiedossa/käytössä? Viimeksi kun ite on jotain opiskellut niin O2 on ollut riki-pt:n hoidon kulmakiviä.

Muokattu - Julma

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Leipuri Hiiva
Komppaan täysin! Jos nyt ihminen on jo vanhainkotiin siirtynyt niin toimintakyky on jo aikalailla alentunut ja elvyttämisen jälkeen ennuste on aika surkea. Ns. hätätilanteessa nimenomaan kannattaa ensin vetää pari kertaa syvään henkeä, miettiä ja sitten vasta toimia. Ja miettiä nimenomaan kyseisen henkilön kohdalla, mikä on arvokasta ja inhimillistä tehdä ja mikä turhaa satuttamista. Useinkin siellä päivystyksen päässä lääkärit rupeavat ehdottelemaan ihan turhaan siirtämistä ja tutkimuksia yms. Itse yritän aina miettiä asian siltä kannalta, onko kyseisestä toimenpiteestä tosiaan hyötyä asukkaalle vai onko siitä vain turhaa rasitusta ja kipua/kärsimystä. Joskus tarvitsee siirtää ihan sen vuoksi, että vanhainkodilla ei riitä enää keinot kivun hoitamiseen tai sitten siirtämisestä todennäköisesti on hyötyä asukkaalle. Tärkeintä mielestäni on kivuton, arvokas ja hyvä loppuelämä sekä kuolema. Vanhuksia emme pysty eikä ole järkeäkään pitää väkisin hengissä vuosikausia. Ei sillä, että nyt mitään eutanasiaa tarkoittaisin vaan arvokasta, luonnollista elämänkulkua, elämän rajallisuuden arvostamista. Jokaisella meillä on hetkemme poistua ajasta ikuisuuteen tjsp.

 

Tästä olen täysin samaa mieltä MUTTA ongelma on se, että yleensä näihin tilanteisiin ei ole saatavilla ketään, jolla olisi valtuuksia tehdä hoitamattajättämispäätöksiä. Aika monilta se DNR puuttuu :( Ainoa keino on siis mahdollisesti elvyttää, tilata ambulanssi ja toivoa, että sairaankuljetus saa ylemmältä taholta ohjeistuksen lopettaa turhat touhut. Olen siis vasta opiskelija, joskin alalla toiminut jo vuosia sitten  mutta en päävastuussa koskaan. Eli saa mieluusti valistaa jos olen ymmärtänyt väärin :) Oma oikeusturvahan tässä on varsin usein suuressa roolissa, kun näitä toimenpiteitä tulee mietittyä....

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-
Ainoa keino on siis mahdollisesti elvyttää, tilata ambulanssi ja toivoa, että sairaankuljetus saa ylemmältä taholta ohjeistuksen lopettaa turhat touhut.

Ei kaikkia tarvitse elvyttää niin tehokkaasti ja 112:een ei ole aina kiire soittaa.

  • Tykkää 1

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö
Cochrane-katsaus osoitti, että rutiininomaisesta hapenannosta ei ole hyötyä (kuolleisuus, kipulääkityksen tarve) äkillisen sydäninfarktin akuuttihoidossa. Tutkimuksen tulokset eivät ole sovellettavissa potilaisiin, joilla on hypoksia, hengitysvajaus tai akuutti sydämen vajaatoiminta. Tulevaisuudessa tarvitaan satunnaistettu kontrolloitu tutkimus selvittämään, onko happi jopa haitallista ST-nousuinfarktin hoidossa. Tällaisen tutkimuksen tarvetta edelleen korostaa se, että Cochrane-katsauksen ensimmäinen tutkimus oli tehty ennen nykyisen reperfuusiohoidon aikakautta.

 

Onko tällainen kuinka yleisesti kentällä tiedossa/käytössä? Viimeksi kun ite on jotain opiskellut niin O2 on ollut riki-pt:n hoidon kulmakiviä.

 

OT: Aiheesta taisi olla jokin aika sitten COPD:n alla keskustelua http://hoitajat.net/foorumi/topic/14969-vastavalmistuneen-nolot-kysymykset/page-3 missä oli joitain linkkejä kentän väelle esitettyihin luentoihin. Myös elvytyksen käypä hoito -ohjeessa pyritään sydämen käynnistymisen jälkeen 94 - 98 %:n saturaatioon ja uloshengityksen hiilidioksidipitoisuuden mittaamiseen, näin ilmeisesti saadaan aivojen kannalta keskimäärän paras "normoventilaatio" -tilanne. Elvytyksen aikana siis pyritään välttämään hyperventilaatiota ja käytetään suurinta happilisää. Miten näitä muutoksia eri organisaatioissa on huomattu ja markkinoitu yleisesti, on toien juttu.  

 

Eli liialla hapella voi tietyissä erityistilanteissa olla haittoja:

- atelektaasien muodostuminen (happi imeytyy täysin keuhkorakkuloista)

- vastasyntyneiden eräiden kudosten herkkyys korkeille ja pitkäaikaisille happipitoisuuksille

- COPD-potilaan hengityksen heikkeminen (ja hiilidioksidinarkoosi) hengityksen säätelyn perustuessa lähinnä säätelyelimien happi- eikä hiilidioksidipitoisuuteen

- aivoverenkierron säätelyn muuntuminen

- ja tosiaan suora haitta kudoksille.

 

Kudoksille suoraa haittaa aiheuttavaa mekanismia ei ehkä täysin tunneta, mutta teorioita on esitetty reaktiivisten radikaalien muodostumisesta, mm. veren hemoglobiinin hapensitomiskyvyn ylittyessä kudoksiin kulkeutuvasta "liian" reaktiivisesta hapesta sekä verisuonten supistumisreaktiota, joka sitten voi johtaa heikompaan kudosperfuusioon, iskemiaan yms. Happihan on tärkeä ja tarpeellinen aine, mutta onhan se myös lääke, jota voisi verrata vaikka kipulääkkeeseen. Kipulääkkeiden antoa myös hieman mietitään, sitten mietitään myös mitä annetaan ja paljonko, onko joskus jotain hieman ehkä esteitäkin, ja toisaalla koska sitten voi antaa kipulääkettä aika turvallisenkin annoksen, vaikka ihan varma ei ole, miten tarpeellinen lääke nyt sillä hetkellä ihan oikeasti oli. Ja toki sitten on vielä tilanteet, joissa se "kipulääke" on järkevää antaa tai jopa ehdottoman tarpeen, ettei sitten aiheuteta jotain vielä pahempaa haittaa. 

 

En nyt tiedä, oliko vertaus hyvä. Ja kannattaako happea alkaa aiheettomasti pelkäämäänkään, kun aihetta tosissaan vasta herätellään laajempiin tutkimuksiin. Ajan myötä saataneen sitten lisäselvyyttä, onko syytä vähentää tai lisätä hapen käyttöä nykykäytäntöön verrattuna jossain tilanteessa, ja saavutetaanko muutoksella vaikka sen ST-nousuinfarktin hoidossa parannusta tulokseen prosenttiyksikkö, sen kymmenes- vai sadasosa... Esim. elvytyksen Käypä hoito -suositus toteaa em. sydämen toiminnan käynnistymisen jälkeisen happisuosituksen luotettavuudeksi C - ja taustalla olleessa tutkimuksessa todettiin kuolleisuuden lisääntyneen sekä liikaa tai liian vähän hapetettujen joukossa. Johtopäätökseksi voisi kai siis antaa, että "älä anna lääkettä liian vähän tai liikaa - vaan sopivasti".  :) Korostan tuota Julman tekstiä erityisesti siltä osin, että tällä hetkellä tieteellisestä näkökulmasta ikäänkuin vain mahdollista suuntaa hakevaa suositusta ei sovelleta hypoksisiin, hengitysvajauksisiin tai sydämen vajaatoiminnasta kärsiviin potilaisiin.

 

Reclaimer: Tämä kommentti ei todellakaan kumoa mitään voimassaolevia hoitolinjoja ja -suosituksia, jalat maahan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
tittelituure
Komppaan täysin! Jos nyt ihminen on jo vanhainkotiin siirtynyt niin toimintakyky on jo aikalailla alentunut ja elvyttämisen jälkeen ennuste on aika surkea. Ns. hätätilanteessa nimenomaan kannattaa ensin vetää pari kertaa syvään henkeä, miettiä ja sitten vasta toimia. Ja miettiä nimenomaan kyseisen henkilön kohdalla, mikä on arvokasta ja inhimillistä tehdä ja mikä turhaa satuttamista. Useinkin siellä päivystyksen päässä lääkärit rupeavat ehdottelemaan ihan turhaan siirtämistä ja tutkimuksia yms. Itse yritän aina miettiä asian siltä kannalta, onko kyseisestä toimenpiteestä tosiaan hyötyä asukkaalle vai onko siitä vain turhaa rasitusta ja kipua/kärsimystä. Joskus tarvitsee siirtää ihan sen vuoksi, että vanhainkodilla ei riitä enää keinot kivun hoitamiseen tai sitten siirtämisestä todennäköisesti on hyötyä asukkaalle. Tärkeintä mielestäni on kivuton, arvokas ja hyvä loppuelämä sekä kuolema. Vanhuksia emme pysty eikä ole järkeäkään pitää väkisin hengissä vuosikausia. Ei sillä, että nyt mitään eutanasiaa tarkoittaisin vaan arvokasta, luonnollista elämänkulkua, elämän rajallisuuden arvostamista. Jokaisella meillä on hetkemme poistua ajasta ikuisuuteen tjsp.

 

Tästä olen täysin samaa mieltä MUTTA ongelma on se, että yleensä näihin tilanteisiin ei ole saatavilla ketään, jolla olisi valtuuksia tehdä hoitamattajättämispäätöksiä. Aika monilta se DNR puuttuu :( Ainoa keino on siis mahdollisesti elvyttää, tilata ambulanssi ja toivoa, että sairaankuljetus saa ylemmältä taholta ohjeistuksen lopettaa turhat touhut. Olen siis vasta opiskelija, joskin alalla toiminut jo vuosia sitten  mutta en päävastuussa koskaan. Eli saa mieluusti valistaa jos olen ymmärtänyt väärin :) Oma oikeusturvahan tässä on varsin usein suuressa roolissa, kun näitä toimenpiteitä tulee mietittyä....

 

Itse lähinnä ajattelin tilanteessa rintakipuista, henkeä ahdistavaa, aivotapahtumaa tms. oireilevaa asukasta, en elottoman asukkaan löytämistä. Valitettavasti sitä elottomana löydettäessä olisi elvytettävä, jos DNR-päätöstä ei ole tehty. Siksi itse pyrinkin siihen, että melko pian uuden asukkaan kohdalla otetaan asia puheeksi omaisten kanssa, jotta päätös saadaan tehtyä, mikäli sitä ei ole tehty jo aiemmin. Ja vaikka DNR-päätös olisikin niin ei se toki vielä sano, että ei hoidettaisi esim. rintakipuja tai hengenahdistusta. Enkä toisaalta kyllä muista äkkiseltään kertaakaan tilannetta, että olisi tullut vanhainkodissa löydettyä yllättäen elotonta asukasta, jolla ei ole DNR-päätöstä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-VF-
Valitettavasti sitä elottomana löydettäessä olisi elvytettävä, jos DNR-päätöstä ei ole tehty.

Elottomana löydetty on sama asia kuin kuollut. Ei niitä pidä edes yrittää elvyttää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mandy83

Tälleen off-topiccina kys asiaan niin välillä sen DNR päätöksen tekeminen on lääkärille niin vaikeaa. Puhumattakaan siitä, että omaisilla on edelleen aivan väärä käsitys siitä mitä toi kirjainyhdistelmä oikeasti tarkoittaa.(Unohtamatta niitä omaisia, joidenka mielestä "Tyyne" 100 wee pitää hoitaa aktiivisesti aina teholle saakka, vaikka mummo itse olis asiasta toista mieltä...)

 

 

I

Muokattu - Mandy83

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
trikki

DNR tarkoittaa elvytyskieltoa sydämen pysähtyessä.

 

DNR potilaita hoidetaan niin tehokkaasti kuin lääkäri katsoo sen olevan perusteltua. Haastavat omaiset antavat lääkärille lisäperusteluja, koska lääkärit eivät halua olla oikeudessa selittämässä potilaan hoitoa.

Olen huomannut, että Suomesakin kohta on jenkki-malli käytössä. Lääkärit eivät hoitovirhesyytösten vuoksi halua luopua hoidosta , vaikka potilas ilmaisisi asian lääkärille, mutta potilaan omaiset olisivat hoidosta luopumista vastaan.

Meilläkin hoidetaan potilaita vuosittain , joilla selvä hoitotahto, jota ei noudateta, vaan lääkäri määrää hoitoja ihan omaisten vuoksi. Lopputuloksena vuodepotilas, joka ei kykene päättämään mistään asiasta elämässään. Ruoka tulee letkusta , hoitajat tekevät hoitotoimet rutiinisti ja potilas ei kykene kommunikoimaan lainkaan. Omaiset käyvät sitten ihmettelemässä miksi potilas on niin väsynyt, limainen tai levoton.

 

Tämä meni jo aika paljon syrjään aloittajan kysymyksestä/huolesta. Tässä jotain siitä aiheesta:

Vanhainkotihan on asukkaan koti. Vanhoilla ihmisillä on paljon vaivoja, rintavaivat yksi niistä. Rintakipu saattaa olla muutakin kuin sydämestä lähtöisin. Närästys esim aiheuttaa polttelua rinnassa ja siksi oireenkuvaus olisi tärkeä tehdä ensin. Valtaosa rintakivuista ovat vaarattomia, jotka menevät Nitrolla ja levolla ohitse. Näistä kannattaa kuitenkin pitää kirjanpitoa, koska kun niitä on usein, voi lääkityksen muutos auttaa asiaa.

 

Aivotapahtumaan ei ole lääkkeitä antaa akuutisti. Jos on tavallinen pyörtyminen, niin kannattaa selvittää missä olosuhteissa se tapahtui ja pois sulkea ortostatismi. Hoitaja voi tehdä ilman lääkärin määräystäkin ortostaattisen kokeen, jossa tuo selviää( ei kuitenkaan tarvii olla samana päivänä kuin pyörtyminen) . Kävelevälle potilaalle Nitron antaminen voi aiheuttaa pyörtymisen RR laskiessa.

Aivotapahtumassa tärkeää on huomioida potilaan oireilua. Ja kirjata se paperille . Puolierot. katseen suunta, vapina, raajojen kramppaukset, tajunnantaso ym. Jos asukkaalla on aiemmin ollut TIA-tyyppisiä kohtauksia, niin oireita minusta voi silloin katsella kauemmin ennen kuin soittaa ambulanssia paikalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
tittelituure
Valitettavasti sitä elottomana löydettäessä olisi elvytettävä, jos DNR-päätöstä ei ole tehty.

Elottomana löydetty on sama asia kuin kuollut. Ei niitä pidä edes yrittää elvyttää.

No joo, äkillisessä sydänpysähdyksessä tarkoitan. Kylmää kai kukaan lähtee rynkyttämään. Ja kuten sanottua, eipä ole tullut 15v aikana tapausta vastaan, että olis vanhainkodissa yllättäen mennyt elottomaksi. Kyllä nuo yleensä oireilevat jo ennen sydänpysähdystä, jolloin ehtii konsultoida lääkäriä (tai 112) - nimenomaan maltilla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.