Hätilanteet vanhustenhoidossa

[Belgrano]

Kiitoksia kovasti kaikista vastauksista. Mukavaa, että aihe herättää näinkin paljon keskustelua.

 

Meillä on tosiaan muutama rintakipupotilas, joilla on joka päivä tällaisia ahdistuskohtauksia, mutta niistä on todella vaikea sanoa, milloin on närästys, milloin henkinen ahdistus ja milloin oikeasti ottaa sydämestä, kun kyseessä dementiapotilaat, jotka eivät selvästi osaa tuntemuksiaan ilmaista. Mistähän sen voisi tietää, milloin kannattaa antaa Dinit-suihke tai nitro. Voiko niistä olla haittaa, jos antaa vaikka nitron närästykseen? Ja pitäisikö ennen noiden antoa jo mitata verenpaine?

 

Toinen juttu, jos oletetaan että löydän tajuttoman potilaan, niin mistä tiedän, onko potilas vain pyörtynyt vai onko ollut esim. joku aivotapahtuma tms? Jos ensiapuna nostan jalat ylös, niin miten nopeasti pitäisi pyörtyneen vanhuksen virota?

[Pöllö]

Jos potilas ei lainkaan osaa ilmaista itseään, niin vaikea on arvioida, onko närästys, ahdistus vai rintakipukohtaus. Eihän tähän ole oikeaa vastausta, semminkin jos käytössä ei ole mitään raskaampaa diagnostiikkaa. Voimakkaassa rintakipukohtauksessa voi sitten tulla sympatikusaktivaatiota, kylmän hikinen, hyvin kivuliaan oloinen jne. Potilasta voi oppia lukemaan, voi kokeilla, rauhoittuuko hän rauhoittamalla, tuleeko oire mahdollisesti ruokaan liittyen, fyysiseen rasitukseen, elehtiikö hän millä tavoin, mihin lääkkeeseen hän reagoi tietyillä eleillä. Aina voi kysellä kollegalta, katsoa vanhaa historiaa potilaasta tai joskus ei auta muuta kuin tuskaisen potilaan kohdalla kokeilla, auttaako nopeasti vaikuttava närästyslääke, piteleekö potilas rintakehästä ja Dinit auttaa, vai löytyykö apu sitten rauhoittamalla tai rauhoittavalla. Dinitin haittoja ja vasta-aiheita löytyy: http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/5/20985.pdf Ennen Dinit -suihkeen antoa verenpaine tulee mitata, koska Dinit laskee verenpaineita, eikä sitä tule käyttää matalapaineisille. Nitro voi hyvin harvoin pahentaa närästystä, yleensä sen haittavaikutukset liittyvät verenpaineen laskuun ja päänsärkyyn. 

 

Muitakin syitä levottomuudelle on, kipu, sekavuus, monet psyykkiset syyt, harhat, levottomuus, hypoglykemia, elektrolyyttihäiriöt, infektiot, ummetus... Haastava niitä on erotella toisistaan täydellisesti kommunikoimattoman potilaan kohdalla. Vähänkään puhuvan dementikon kohdalla voi ensin kokeilla sitä todennäköisintä syytä eli rauhattomuutta kannattaa rauhoitella. Kysymyksissä kannattaa johdatella mahdollisimman vähän ja toistaa kysymykset hetken kuluttua uudelleen, jos lähdet kysymään, sattuuko rinnasta, niin kyllä sieltä tavallisesti se rintakipu vastaukseksi tulee, oli sitä tai ei. Jos kysyy kivusta vain yleisesti, mutta moneen kertaan, vastaus on sattuu, mutta paikka, mihin sattuu, alkaa vaihdella, mikä sinänsä on hyvä merkki: jos potilas osoittaa ensin rintaa, sitten polvea, niin tuskin siihen rintaan oikeasti sattuu? 

 

Toki jos oire on uusi tai vakava, niin yleensä lähdetään poissulkemaan niitä vakavimpia (tai joissain tapauksissa todennäköisempiä) syitä ensin. Lääkkeen käytössä ei tule aiheuttaa potilaalle haittaa, eikä ehkä itse lähteä liikaa diagnosoimaan ja "kirjoittamaan reseptejä", mutta jos lääke on jo tarvittaessa -listalla, niin silloin sen käytölle ei tulisi olla ehdotonta vasta-aihetta. Tai jos närästyslääkkeet ovat omatoimisesti annettavien lääkkeiden luettelossa, voihan sitä ohjeen mukaan käyttää. Ja toki Dinit rintakipuiselle potilaalle, jos sen käytölle ei ole vasta-aihetta. Jos peruselintoiminnat näyttävät olevan kunnossa, eikä riskioireita ole (kylmänhikisyys, harmaus, hengenahdistus, kova kivuliaisuus, matala verenpaine, uusi rytmihäiriö, uusi/erilainen sekavuus/alentunut tajunnantaso jne), niin minuuteista ei liene elämä kiinni. Ainahan sitä rintakipua epäillessä voi ottaa sen EKG:n, jos osaa sitä tulkita ja iäkkäällä erityisesti aiempi nauha on käytössä, ei siinä vain kaikki muutokset siinäkään heti näy. Ja tällä viikolla on tullut käytettyä Dinittiä liki kokeilevassa, kun rintakipuoireissa oli pari riskioiretta, paineet olivat hyvät eikä merkkejä oikean kammion häiriöistä ollut (eikä siellä ollut kaiketi mitään aorttastenoosia sun muuta kivaa paineita pudottavaa), no, perusteitakin oli. Tähän kohtaan varmaan tulee parempia ajatuksia, itse en ole hyvä aiheessa "dementikon rintakipu".

 

Jos osastolta löytyy tajuton/pyörtynyt, niin ensin häntä yritetään herätellä. Sen jälkeen avataan hengitystiet ja tarkastetaan, hengittääkö hän. Pulssiahan voi samalla kokeilla. Pyörtynyt alkaa tavallisesti aika nopeasti tulemaan tolkkuihinsa, kun pää on alhaalla ja jalat samassa tasossa tai päätä korkeammalla. Tajuttomalla varmistetaan hengitystiet ja hengitys, monitoroidaan sydämen toiminta (ja kokeillaan syke), kokeillaan, reagoiko kivulle ja mitataan mm. sokerit, verenpaine ja happisaturaatio. Samalla kysellään, onko kukaan nähnyt mitään tai voiko ympäristöstä päätellä mitään. Onko kouristanut, purrut kieleensä, virtsat alla. Silmät voi avata ja kurkistaa pupilloja ja katseen suuntaa, reagoivatko pupillat valolle, pään palpoida eli onko kolhuja, liikuttaa hieman raajoja eli onko velttouksia tai jäykkyyksiä tahi niskajäykkyyttä, roikkuuko kasvojen toinen puoli tai onko toinen puoli kehosta liikkumaton. GCS:n voi kokeilla eli avaako silmät, liikuttaako raajoja ja puhuuko. Myös ihon lämpöä ja väriä kannattaa kokeilla, onko lämpöraja missä, infektioepäilyssä voi mitata lämmön.

 

Herättelyn jälkeen tajuttomalla siis arvioidaan hengitys, ja tietysti elvytystilanteessa tässä kohdassa tarvittaessa huudetaan paikalle lisää apua.Jos potilas hengittää, varmistetaan hengitystiet ja sydämen toiminta. Aivotapahtumaahan ei täysin voi erottaa kuin esim. hyvällä neurologisella tutkimuksella, TT-kuvalla tai joskus EEG:llä, mutta jos potilas on tajuton, on se jo itsessään selkeä oire, jolloin suljetaan pois nopeasti sydänpysähdys, selvitetään mm. sydämen rytmi, verenpaine, sokeritaso ja mahdollinen hapenpuute. Osa muistakin syistä aiheuttaa aivojen toiminnan heikkenemisen, ja kouristaminen voi liittyä infektioon, sydänpysähdykseen tai vaikkapa epilepsiaan, mikä vain aiheuttaa häiriötä aivoissa. Aivotapahtumaan (esim. vuoto) taas voi liittyä kouristus, puolierot (pupillojen puoliero, toisen puolen velttous), hengityksen muuttuminen eräissä tilanteissa (esim. Kussmaulin hengitys), verenpaineen selkeä nousu tms. Jos potilaan sydämen on todettu toimivan, hän hengittää, verenpaine on ok, sokerit eivät ole liian alhaalla tai ketoaineet liian korkealla, potilas hapettuu, näkyvissä ei ole infektion merkkejä, taustalla ei ole epilepsiaa, simulaatiota (potilas näyttelee) tai intoksikaatiota ja potilas on tajuton, niin kyllähän se alkaa poissulkemisten jälkeen viittaamaan aivotapahtuman mahdollisuuteen: vuoto, infarkti, aivoturvotus, kontuusio, trauma johon liittyy ainakin hetkellinen tajuttomuus; mutta näissä tilanteissahan sitten potilas lähtee yleensä jatkoarvioon tai lääkäri päättää, että tutkimuksista ja hoidoista pidättäydytään tietyissä tilanteissa. Tietysti vaikka selkeä puoliero pupilloissa/liikkeessä viittaa aivotapahtumaan, monta muutakin oiretta siihen voi viitata, vaikka tuo moninainen kouristus - niin, onko se sitten elektrolyyttihäiriö, hypoglykemia, epilepsia, viinakramppi, intoksikaatio, rytmihäiriö vai mikä, joskus ei selviä ennen TT-kuvausta yms. tutkimuksia, mistä oikeasti kyse.

 

Jos tavallinen ihminen tai potilas on tajuton, niin kyseessähän itsessään on hätätilanne, jossa hankitaan ratsuväki nopeasti paikalle. "Kadulla" löydettäessä joku elottomana tai tajuttomana soitetaan erittäin nopeasti 112. Elottomuudessa elvytetään ja tajuttomuudessa varmistetaan hengitystiet, tarkkaillaan sykettä, tajuntaa ja hengitystä, tutkitaan mikä voidaan, opastetaan apu paikalle ja joskus yritetään pitää potilasta lämpimänäkin. Sairaalassa tajuttomuus on myös syy ottaa lisävoimia paikalle, ja toimia em. järjestyksessä - ja jos tajuttomuuden mahdollisesti selvittävä syy löytyy, niin se korjataan (hypoglykemia -> sokeri), tai perustutkimusten jälkeen jatkoselvityksiin hengitystiet varmistettuna, suoniyhteys avattuna jne. Akuuttialueilla syvästi tajuton voidaan hyvin sedatoida ja intuboida, jotta aivopaineet ja hengitys on hallinnassa esim. ennen pään TT-kuvausta, muilla tonteilla hengitystiet pidetään auki muilla keinoin. Tajuttomuuteenhan tulee yleisesti reagoida nopeasti, koska hengitys- tai happeutumisvajaus, hypoglykemia, verenkierron tehottomuus tai hengitysteiden tukkeutuminen voi aiheuttaa nopeastikin vaurioita. Toisekseen osa tajuttomuuden syistä vaatii varsin nopeaa hoitoa. Pitkäaikaisosastoilla sitten joskus jopa etukäteen tehdään hoitolinjauksia, eli tehdään sekä DNR-päätös etukäteen, että päätetään myös hyvin konservatiivisesta hoitolinjasta: aktiivisella hoidolla ei saavuteta järkevästi elämän pitenemistä ja/tai laadun paranemista. Toki pitkäaikaispotilaita myös tutkitaan, jotta yksinkertaisesti hoidettavat syyt voidaan hoitaa tai esimerkiksi aivotapahtuman laatu ja sen vaikutus jatkohoitoon voidaan päättää. Mutta hyvinhän jokin kallon sisäinen hematooma muutoin virkeällä vanhuksella, yhtäkkiä tajuttomalla hyvinkin voidaan dreneerata. Näitä asioita kannattaa uudessa työpaikassa ja uuden potilaan kohdalla selvitellä etukäteen, miten erilaisissa tilanteissa toimitaan. Hoitolinjaukset tekee tietysti lääkäri, mutta hyvähän se on toimintatavat tietää, kaikki hässäkäthän tulevat aina silloin, kun lääkäri ei ole talossa... 

 

Aiheesta kannattaa lueskella esim. ensihoidon teoksia, niissä on noita tajuttomuuden syitä hoitomuotoineen sekä potilaan tutkimista kerrottu selväsanaisesti. Ja toimintajärjestystä tutkimisessa ja hoidossa, elvytysprotokolla ja ABCDE lienevät niitä keskeisiä kaikkialla syytä hallita -sarjan toimintatapoja. Akuuttipuolella tutkitaan ja hoidetaan siinä järjestyksessä, mikä oireista/syistä tappaa nopeimmin, eli siitähän tuo Airways - Breathing - Circulation - Disability - Exposure -sääntö tulee. Jos tiedossa ei ole selkeää ja yksiselitteistä syytä toimia toisin, niin tuo ei lainkaan huono toimintajärjestys ole.

[Tallaaja]

Itse toimin vanhainkodissa sairaanhoitajana.

 

DNR päätös on haasteellinen asia, kun monesti ne omaiset pistää hanttiin. Nyt on lääkäreille tullut hieman rohkeutta asian suhteen, mutta kyllä tuo Lantto kohu vaikutti meihin naapuripitäjien (ja varmaan pidemmällekin) pitkään ja lääkärit olivat todella varovaisia, millään ei tahtonut DNR päätöstä saada. Nykyisin pyrimme tekemään myös saattohoitopäätöset tilanteen siltä näyttäessä. Omaiset tekevät asiasta haastavan ja lääkäritkään eivät ole halukkaita lähteä käräjöimään, joten eteenpäin vaan mummoa, jos omaiset vaativat hoitoa. Automaattisesti ei meillä DNR:ää tule ja toki talossa on virkeempiäkin sekä intervalleja.

 

Meillä tehdään paljon tiimissä työtä ja porukalla mietitään toiminta- ja hoitolinjauksia. Itse hyödynnän työssäni kokeneiden perus- ja lähihoitajien ammattitaitoa. Paljon saan heiltä hyviä ohjeita ja vinkkejä. Vähitellen työnmukana karttuu oma ammattitaito ja tulee sitä rohkeutta seuratakin tilannetta. Palvelutalossa on tosiaan se etu kun asiakkaat tulee tutkuksi joka auttaa paljon. Meillä on/on ollut eri syistä tajuttomuuskohtauksia saavia, joita on vaan seurailtu. Tarvittaessa vähän asentoa laitettu ja ehkä happeakin. Kerran saatu opiskelijakin järkkyttymään, kun kahvinjakajat kurkanneet huoneen ovella ja tuumanneet "xx näemmä tajuton, jatketaan matkaa", opiskelija ihan kauhuissaan, eikö tajuttomalle tehdä mitään. No ajastaan hänkin siihen tottui :D. Joidenkin rintakipuun reagoidaan heti mitataan RR, happisaturaario ja nitroa/dinitiä, joidenkin kohdalla seurataan tai annetaan konjakkihömpsy ja käsketään maate. Epäselvissä tapauksissa menen vähän vaihtelevasti, tunteella :D. Yleensä lähden lääkitsemään miedommasta päästä esim sitä närästystä. Meillä on muutamiakin keiden rintakipu asettuu nimeomaan diapamilla tai opamoxilla. Kyllähän se muistisairaan kohdalla on sellaista salapoliisityötä usein. Tajuttoman laittaisin aina kylkiasentoon ja lähtisin siitä tutkimaan. Pyörtynyt kyllä virkoaa nopsaan, joten sen kyllä huomaa onko pyörtynyt vai tajuton.

 

Se millä pontalla oireisiin tartutaan on sitten kyse uusista tai tutuista jutuista on täysin tapauskohtaisesti. Pyritään katsomaan kokonaisuutta aina. Vuodepotilaiden kohdalla herkemmin seuraillaan tilanteen kehittymistä. Toki tilanteen vaatiessa lääkäriltä kysellään. Kivun hoito on tärkeä. Kipu pitää aina hoitaa, eikä ahdistunutta, pelokasta ihmistä voi jättää yksin. Päivystävä lääkäri on 30 km päässä joten yhteistyötä tehdään myös paljon ampparin kanssa. Tulevat esim ottamaan EKG jonka perusteella lääkäri tekee sitten hoitolinjauspäätöksiä.

[preeria]

Mulle tulee nyt tässä tilanteessa mieleen, että hätätilanteissa auttaa paljon se kun asiakkaan perustiedot ovat tiedossa. Yhdessä työpaikassa oli käytäntö se, että olennaisemmat tiedot on joka asiakkaan kohdalla mahduttava A4:lle. Näitä olennaisia tietoja on mm. millainen toimintakyky asiakkaalla on, sairaudet, leikkaukset, mahdollinen DNR-päätös ja omaisen/huoltajan yhteystiedot ja saako yöllä ottaa yhteyttä läheisiin, jos asiakkaan voinnissa tapahtuu oleellista muutosta. Perustiedot on laitettava lääkelistan lisäksi asiakkaan mukaan, kun hän siirtyy eri hoitopaikkaan.

Lisäksi joka työpaikassa olisi työntekijöillä oltava se tiedossa mistä löytyy ensiapuvälineet ja tarvittaessa annettavat lääkkeet. 

[dino]

Perustiedot on laitettava lääkelistan lisäksi asiakkaan mukaan, kun hän siirtyy eri hoitopaikkaan.

Hoitajan lähetteen kun täyttää huolellisesti niin hirveästi ei tarvitse muita lippuja ja lappuja printtailla mukaan. 

[Tallaaja]

Perustiedot on laitettava lääkelistan lisäksi asiakkaan mukaan, kun hän siirtyy eri hoitopaikkaan.

Hoitajan lähetteen kun täyttää huolellisesti niin hirveästi ei tarvitse muita lippuja ja lappuja printtailla mukaan. 

 

Heh, meillä aloitettiin viime keväänä sähköisen kirjaamisen ihana maailma. Puhe oli ettei mitään lippuja ja lappuja tartte kun aluesairaalaan lähtee. Onhan se hieno ja näppärä järjestelemä. Mutta:

 

- kukaan muu ei tunnu pitävän lääkelistoja ajantasalla kuin meidän talo (joka siis1 kaupungin palvelutaloista) ja osittain kotihoito. Sairaalassa lääkärit lisää uudet lääkkeet listaan, mutta ei poista lopetettuja. Lisäävät lääkkeen listaan joka kerta kun tulostavat reseptin. parhamillaan siis sama lääke kolme kertaa listassa, joskus jopa hiukan eri nimillä. Hoitajat eivät listoihin koske.

 

- ls korttia ei käytetä INR lääkityksissä, herjaa jos on jäänyt välistä merkkaamatta ja taannehtivasti joutuu syöttämään päivän kerraallaan --> siirryttiin paperisiin

 

- lääkärit eivät osaa mennä/eivät pääse hoitajien teksteihin.

[Pöllö]

Heh, meillä aloitettiin viime keväänä sähköisen kirjaamisen ihana maailma. Puhe oli ettei mitään lippuja ja lappuja tartte kun aluesairaalaan lähtee. Onhan se hieno ja näppärä järjestelemä. 

 

Off-topic: Sairaankuljettajat ovat usein kovasti kuitenkin kiitollisia perussairauksista, käytetyistä lääkkeistä ja tiedoista aluesairaalaan lähtemisen syistä. Jos matkalla tarvitsee lääkitä tai suhteuttaa oireita, niin hoitamisen kannalta tarvittavat tiedot on hyvä olla paperiversiona... Ja toisinaan aluesairaalassa eri henkilö hoitaa potilasta kuin joka on saanut esim. puhelimessa raportin, eikä ihan aina aluesairaalassa myöskään tietokoneet toimi... Sairaankuljettajat kun eivät enää ole nykyisin aina ihan vain sairaan kuljettajia, vaan autosta voi löytyä 4H-kerhon eli henkilön, huovan, hapen ja hanan lisäksi tutkintoja, monitorointilaitteita, lupia ja velvoitteita sekä ties mitä pientä lääkkeistä hengityksenhoitovälineistöön. Tänään on sairaalasiirtoja tehty mm. ruiskupumppuja käyttäen ja alfa- ja beetasalpaajaa suoneen tunkien. Off-topic päättyy, jatkakaa.  :)

[Tallaaja]

Heh, meillä aloitettiin viime keväänä sähköisen kirjaamisen ihana maailma. Puhe oli ettei mitään lippuja ja lappuja tartte kun aluesairaalaan lähtee. Onhan se hieno ja näppärä järjestelemä. 

 

Off-topic: Sairaankuljettajat ovat usein kovasti kuitenkin kiitollisia perussairauksista, käytetyistä lääkkeistä ja tiedoista aluesairaalaan lähtemisen syistä. Jos matkalla tarvitsee lääkitä tai suhteuttaa oireita, niin hoitamisen kannalta tarvittavat tiedot on hyvä olla paperiversiona... Ja toisinaan aluesairaalassa eri henkilö hoitaa potilasta kuin joka on saanut esim. puhelimessa raportin, eikä ihan aina aluesairaalassa myöskään tietokoneet toimi... Sairaankuljettajat kun eivät enää ole nykyisin aina ihan vain sairaan kuljettajia, vaan autosta voi löytyä 4H-kerhon eli henkilön, huovan, hapen ja hanan lisäksi tutkintoja, monitorointilaitteita, lupia ja velvoitteita sekä ties mitä pientä lääkkeistä hengityksenhoitovälineistöön. Tänään on sairaalasiirtoja tehty mm. ruiskupumppuja käyttäen ja alfa- ja beetasalpaajaa suoneen tunkien. Off-topic päättyy, jatkakaa.  :)

Off-topic vastaus:

 

Jep, kitjoitinkin jo tuolla yllä, kun me olemme syrjässä kaukana kaikesta, eikä meillä ole sen suuremmin mittareita, kuin vempaleita, niin yhteistyötä tehdään ambulanssien kanssa. Käyvät siis tekemässä tilannearvioita meillä mittareittensa kanssa, lähinnä siis EKG. Siirroista sinänäsä suurinosa tapahtuu nykyisin paaritaksilla, ei ambulanssilla.

 

Mut tosiaan minä kyllä mielummin printaan sen lääkelistan, kun alan kirjoittamaan käsin lähetteseen. Tilanteesta riippuen voi riittää kun printtaa hoitajien tekstä mukaan. Aluesairaalan suuntaan ollaan suoraan lääkäriin yhteydessä, joten hoitajat eivät ole saaneet meiltä mitään raporttia. Lähete laitetaan mukaan siksikin (vaikka sähköinen järjestelmä toimisi), kun keskussairala on eri tietokannassa, tarvitsevat niitä tietoja, jos sinne päin lähtee. Paaritaksille tiedot suljettuun kirjekuoreen, ampparille avoimeen.

[dino]

Mut tosiaan minä kyllä mielummin printaan sen lääkelistan, kun alan kirjoittamaan käsin lähetteseen. Tilanteesta riippuen voi riittää kun printtaa hoitajien tekstä mukaan.

Tuo on jo paljon! Sitä en ymmärrä miksi ei potilastietojärjestelmien tekijät voi tehdä yhdeksi sivuksi "hoitaja lähete"-lehteä johon masiina keräisi ajantasaiset esitiedot, tutkimukset, perussairaudet, lääketiedot yms. muilta sivuilta. Ei voi olla mahdotonta muualla kuin terveydenhuollossa tämä tällainen..

[{BS}]

Mut tosiaan minä kyllä mielummin printaan sen lääkelistan, kun alan kirjoittamaan käsin lähetteseen. Tilanteesta riippuen voi riittää kun printtaa hoitajien tekstä mukaan.

Tuo on jo paljon! Sitä en ymmärrä miksi ei potilastietojärjestelmien tekijät voi tehdä yhdeksi sivuksi "hoitaja lähete"-lehteä johon masiina keräisi ajantasaiset esitiedot, tutkimukset, perussairaudet, lääketiedot yms. muilta sivuilta. Ei voi olla mahdotonta muualla kuin terveydenhuollossa tämä tällainen..

 

Meidän systeemi, iPana, on siitä hyvä, että se tekee tuollaisia koosteita itse.

[Tallaaja]

Mut tosiaan minä kyllä mielummin printaan sen lääkelistan, kun alan kirjoittamaan käsin lähetteseen. Tilanteesta riippuen voi riittää kun printtaa hoitajien tekstä mukaan.

Tuo on jo paljon! Sitä en ymmärrä miksi ei potilastietojärjestelmien tekijät voi tehdä yhdeksi sivuksi "hoitaja lähete"-lehteä johon masiina keräisi ajantasaiset esitiedot, tutkimukset, perussairaudet, lääketiedot yms. muilta sivuilta. Ei voi olla mahdotonta muualla kuin terveydenhuollossa tämä tällainen..

Tuo olis kyllä näppärä. Mut ensin pitäis lääkärit kouluttaa käyttämään sähköistä järjestelmää, et tiedot menis sinne minne pitäisi ja tosiaan, jos sorkkivat lääkelistaa niin tekisivät kaikki muutokset ym. Sit meillä on Pegasoksessa joku yhteenveto juttu, minne voi kirjoittaa yhteenvedon. Tätä pitäis käyttää kaupungin sisällä laitosten välisissä siirroissa. Ihan hyvä juttu,  mut on niin hämärässä paikassa, millään meinaa löytää koko tekstiä...

[Caby]

Ns kiireettömissä tapauksissa (vaikka huimaus) voi hyvin soittaa 10023:een ja kysyä hoito-ohjeita sieltä. Sitä oon ite käyttäny ainakin kerran, kun potilas oli aamulla menettänyt näkönsä toisesta silmästä, enkä oikein ollut varma oliko vuoto vai joku silmäjuttu. Muuten potilas oli hyvävointinen, eikä tilanne vaikuttanut akuutilta. Neuvoivat sieltä ihan hyvin ja antavat tarvittaessa numeron/yhdistävät päivystykseen, silmäklinikalle tms.

[Pöllö]

Ns kiireettömissä tapauksissa (vaikka huimaus) voi hyvin soittaa 10023:een ja kysyä hoito-ohjeita sieltä. Sitä oon ite käyttäny ainakin kerran, kun potilas oli aamulla menettänyt näkönsä toisesta silmästä, enkä oikein ollut varma oliko vuoto vai joku silmäjuttu. Muuten potilas oli hyvävointinen, eikä tilanne vaikuttanut akuutilta. Neuvoivat sieltä ihan hyvin ja antavat tarvittaessa numeron/yhdistävät päivystykseen, silmäklinikalle tms.

 

Mielenkiintoinen idea, jos lääkäriä tms. ei ole tavoitettavissa kiireettömiin tapauksiin? Vähän taas off-topic (viime päivinä erikoistunut näihin OT-kommentteihin): Sen verran tarkennusta tuohon (09) 10023:een, että on eräiden pk-seudun kuntien ostama palvelu asukkailleen, ei välttämättä ole tuttu muualla maassa. Varsin mukava palvelu, joka vähentänee paineita mm. turhille terveyskeskuskäynneille.  :) En itse tosin ole vuosiin ko. numeroon soitellut, palvelu lienee sittemmin kilpailutettu ja palveluntuottajakin vaihtunut edellisen kilautukseni jälkeen.

 

Lisätietoa palvelusta sivulla http://www.0910023.fi/ missä myös tietoa palvelun rekisteröintikäytännöstä. Jossakin päin muuallakin jotain vastaavia numeroita on ainakin kokeiltu. Mietin vain tuota rekisteröintikäytäntöä ts. jos potilas yksilöidään (09) 10023:een ja sinänsähän tietoja ei voi luovuttaa potilas yksilöiden hoitoyksikön ulkopuolelle ilman potilaan lupaa? En tiedä, miten kauan tuo rekisteröintikäytäntö on ollut voimassa...

[Caby]

En tota tiennyt että on vain pks:lla tuo numero. Googlailin huvikseni ja on kyllä tuo numero käytössä myös esim Tampereella, Turussa, Valkeakoskella ainakin. Enempää en jaksanut etsiä. Suuntanumero vaan vaihtuu aina paikkakunnan mukaan, mutta perusnumero säilyy. Itse en ole joutunut antamaan henkilötunnusta sinne soittaessani, muuta kuin yhden kerran ja silloin kyse oli omasta lapsestani. Työasioissa tosiaan soittanut kerran ja sillon sain ihan hyvät neuvot sieltä, eikä tarvittu antaa hetua. Oireet ja yleiskuvaus riittivät oikein mainiosti. 

 

Meillä on ihan yleiset kaupungin laatimat ohjeet vanhusten yleistilan laskuun, jossa ohjeistetaan hätätilanteissa totta kai soittamaan 112, mutta ei akuuteissa tilanteissa ohjeistus neuvoo käyttämään juurikin tuota 09-10023 palvelua, virka-ajan ulkopuolella varsinkin, kun oma lääkäri ei ole tavoitettavissa. Siinä pyritään välttämään turhia päivystykseen lähettämisiä, jos sieltä vaikka saisikin avun ilman että joutuu lähettämään potilaan jonnekkin.

[Pöllö]

Näköjään sama numero - eri suuntanumerolla - on otettu useassa muussakin paikassa käyttöön...  *nolona*  Takavuosina saattoivat olla eri numerolla, mutta onhan tuo systemaattisempi noin. Ja mikäs, hyvä vain, että useilla alueilla on palvelunumero, jolla käsittääkseni säästetään sitten päivystyskäynneissä. Ikävä vain, että ko. palvelu on säästötoiminnoissa välillä tainnut olla tulilinjalla ensimmäisenä... Tietty jos vaikka se palvelutalon asukki asuu alueella, jossa on jokin (XXX) 10023 -numero käytössä, niin palvelunhan tulisi koskea kaikkia ko. alueella kirjoilla olevia kansalaisia.  :) Enpä vain ole tajunnut, että sitä terveydenhoidossakin käytetään avuksi, mutta välillä tarvitsee kysyä ja konsultaatiopaikkoja on välillä vähän turhan nihkeästi...

[dino]

 

Enpä vain ole tajunnut, että sitä terveydenhoidossakin käytetään avuksi, mutta välillä tarvitsee kysyä ja konsultaatiopaikkoja on välillä vähän turhan nihkeästi...

 Tässä ehkä yksi syy miksi 112 veivataan niin herkästi. Siellä vastaavat reippaasti ja kiltisti lanssin laittavat laitokseen.

[Pöllö]

  Tässä ehkä yksi syy miksi 112 veivataan niin herkästi. Siellä vastaavat reippaasti ja kiltisti lanssin laittavat laitokseen.

 

Mietin ihan sellaista, miten hoitolaitosten sisäisellä organisoinnilla voisi lisätä hoidon laatua, vähentää kuluja, vähentää potilaan siirtoja päivystykseen... Akuuttipotilaan kohdallahan on otettu MET-tiimejä käyttöön, mutta varsinainen MET-tiimi voi olla vähän turhan raskas järjestely vaikkapa vanhustensairaalaan. Tietoa ja neuvoa voi aina kysellä naapuriosastolta, tietty se sairaalan/osastonlääkäri on sitten se yksi paikka, mutta kynnys soitella voi olla korkea - tai sieltä sitten tulee sitä neuvoa viedä päivystykseen. Riittävän kokenut sh "konsultoivaksi sh:ksi" sairaalaan ja henkilökohtainen palkanlisä? 10023 -numero? Tietysti päivystyksiin myös ilmeisesti soitellaan...

 

Tietenkään se nyt ei ole aina hoitajasta tai "neuvottomuudesta" kiinni se "turha" siirto päivystykseen (siinä varmasti on jokin ajatuskin takana), mutta jos asia on ongelma, niin sitten pitäisi näitä ratkaisuja hakea myös organisatorisesti. Edellähän on jo useita hyviä ajatuksia.

[Belgrano]

Jatkanpa tähän ketjuun uusilla pohdinnoilla...

Olen siis melko tuore sairaanhoitaja vanhustenhoidossa. 

Viime aikoina on alkanut mietityttämään, kun lähihoitajat kysyvät minulta kaikkea. Esim. usein lähihoitaja tulee vetämään minua hihasta, että tuleppa nyt katsomaan kun tällä potilaalla on tullut joku muhkura tähän jalkaan tai ihottumaa naamaan tms. ja mitäs nyt tehdään? Menen kyllä aina katsomaan, mutta enhän minä ole mikään lääkäri tai osaa diagnooseja tehdä. Siinä sitten vanhat lähihoitajat odottavat kädet puuskassa vastaustani ja kun vastaan etten tiedä, niin sitten puhelevat jälkeenpäin selän takana, miten tuo nuori ei tiedä mistään mitään.

Tässä ehkä on vähän vielä itselläkin hakusessa se, mitä pitäisi tietää ja osata ja mikä on oikeasti se ero sairaanhoitajan ja lähihoitajan välillä.

 

Meillä on myös se tilanne, että lääkäri käy joka toinen viikko ja muuna aikana hänelle saa soittaa, jota hän tosin ei toivo edes hätätapauksissa ja harvoin vastaakaan puhelimeen ja jos vastaa niin kovin myrtsiä palautetta saan, ettenkö osaa mitään hoitaa ilman häntä ja miksi taas häiritsen häntä mitättömillä asioilla.... Niin, tässä taas se, että mihin asti kuuluu sairaanhoitana vastuu?

112:ssa taas on hyvin nuivaa väkeä ja ambulanssia saa usein anella ja jos se lähetetäänkin niin viimeistään lanssimiehet yleensä kieltäytyy ottamasta potilasta ja valittaa, että ihan turhaan on heidtä kutsuttu paikalle yms.

 

Tämä kaikki on varmasti osaksi kokemattomuuttani, mutta välillä vaan tuntuu, että olisi helpompaa olla vain "kaikesta tietämätön" lähihoitaja, joka voisi vierittää kaiken vastuun sairaanhoitajalle. Palkassakaan kun ei juuri eroa ole.

 

Mitäs ajatuksia muilla?

[tittelituure]

 

 

Tämä kaikki on varmasti osaksi kokemattomuuttani, mutta välillä vaan tuntuu, että olisi helpompaa olla vain "kaikesta tietämätön" lähihoitaja, joka voisi vierittää kaiken vastuun sairaanhoitajalle. Palkassakaan kun ei juuri eroa ole.

 

Mitäs ajatuksia muilla?

 

Monesti kuulee ajatuksia siitä, että vanhainkodin työ olisi jotenkin tylsää eikä tarvitsisi juurikaan osaamista sairaanhoitajalta. Monesti itse kuitenkin mietin kuinka vaikeaa olisi nimenomaan heti vastavalmistuneen sairaanhoitajan tehdä töitä vanhainkodissa, jossa tosiaan lääkäriä tavoittaa aniharvoin ja päivystyksestä saa herkästi nuivaa palautetta (näin vain valitettavasti aina välillä käy). Ja kuinka lähi/perushoitajat olettavat sairaanhoitajan tietävän ja osaavan "kaiken" ja usein olettavat pystyvän hoitamaan mahdottomiakin asioita tai parantamaan sellaistakin mitä ei vain voi parantaa. Itse olen onneksi kerännyt kokemusta hyvin monipuolisesti vuosia ennen siirtymistä vanhainkodin sairaanhoitajaksi ja hyvin pitkälti pystyy kantamaankin jo vastuuta asioista ja asioimaan esim. päivystyksen kanssa niin, että osaa esittää asiansa eikä toisaalta soittele kuin tarpeellisissa tapauksissa, jolloin tuota nuivaa palautetta tulee aika harvoin. Eikä aina voi millään ihan kaikkea tietääkään / osatakaan, työ tekijäänsä opettaa. Joten tsemppiä kovasti sinne! Konsultointi on toki paikallaan silloin kun itse tuntee ettei osaa, tyhmiä kysymyksiä ei olekaan. Jokainen meistä on ollut noviisi, se vain välillä tuppaa joiltain unohtumaan. Toki mietin olisiko mahdollista konsultoida ensin esim. tk-päivystystä ennen häkeä? Sillä vanhainkodilla aika harvoin tulee "hätätapauksia" ja päivystyksen lääkärin ohjeet on riittäviä tai riittää pelkkä siirtokuljetus päivystykseen vähemmän kiireellisenä kuljetuksena. Lääkärin (ja tietysti omaisten) kanssa olisi hyvä käydä läpi elvytyskiellot ja saattohoitopäätökset ym. linjaukset hoitojen suhteen jokaisen asukkaan kohdalla jo ennen äkillisiä tilanteita, sillä se helpottaa omaa työtäsi. Toki saattohoitopäätös ei saa estää avun saantia sellaisessa tilanteessa, jossa hoidosta on hyötyä ja hoitamatta jättäminen on epäinhimillistä tai aiheuttaa kärsimystä. Kuten keskustelustakin huomaa, ei nämä asiat aina ihan helppoja ja yksiselitteisiä ole ;)

[trikki]

Sairaanhoitajan toimenkuvaan kuuluu enemmän vastuuta, hän toimii ikäänkuin ryhmän johtajana. Nuorena on vaikea tietää ihan kaikkea, mutta kokenutta lähihoitajaa voi hyvin konsultoida asiassa kuin asiassa. Yleensä hoitajalla on kuitenkin joku käsitys asiasta. Sitten sh päättää onko asia sellainen , joka voi odottaa lääkäriä, vai pitääkö asia selvittää heti.

Yrityksen ja erehdyksen kautta sitä opitaan.

Lääkärille soittaessa esitä asiasi selkeästi, ilman anteeksipyyntöjä. Kerrot potilaan taustaa lauseella-tai kahdella  ja sitten kerrot asian muutamalla napakalle lauseella. Sitten kysyt mikä hoidoksi. Jos vaiva on potilaankin mielestä huomattava, niin sitä pitää korostaa.  Potilasta kannataa kuulla myös jos mahdollista. Lääkäri on luultavasti kiireinen eikä halua kuunnella pitkiä jaarituksia eikä sinun pahoittelua kun et tiedä asiaa.

[Julma]

Meillä on myös se tilanne, että lääkäri käy joka toinen viikko ja muuna aikana hänelle saa soittaa, jota hän tosin ei toivo edes hätätapauksissa ja harvoin vastaakaan puhelimeen ja jos vastaa niin kovin myrtsiä palautetta saan, ettenkö osaa mitään hoitaa ilman häntä ja miksi taas häiritsen häntä mitättömillä asioilla.... Niin, tässä taas se, että mihin asti kuuluu sairaanhoitana vastuu?

112:ssa taas on hyvin nuivaa väkeä ja ambulanssia saa usein anella ja jos se lähetetäänkin niin viimeistään lanssimiehet yleensä kieltäytyy ottamasta potilasta ja valittaa, että ihan turhaan on heidtä kutsuttu paikalle yms.

Joitain juttuja mitä tulee mieleen äkkiseltään:

 

Jos kerran asiasta on sovittu ja todettu, että lääkärille voi soittaa, niin silloin sille voi soittaa. Ei se ole hoitajien vika jos lääkärillä on huono päivä/motivaatio-ongelma/se on kusipää. Turhaan sille nöyristelee.

 

Hätäkeskusten tekemä riskinarvio perustuu sille annettuun ohjeistukseen, ei se oikeastaan anelusta ole kiinni. Ihan kaikki ihottumat ja patit eivät ehkä oikeasti ole ensihoitopalvelun ongelma, vaan pitää hoitaa jotain muuta kautta. Mikäli potilaalla ei ole mitään hoidon tarvetta (tiputus, happilisä, lääkitys, monitorointi, yms) matkan aikana niin voi soittaa ihan taksin/paaritaksin ja pistää sillä potilaan käymään lääkärissä.

 

Meilläpäin on myös hoitolaitoksille oma nummeronsa mistä saa päivystyksen sairaanhoitajan kiinni jonojen ohi. Puhelinneuvonnassa on kokenut hoitaja, jolta voi kysyä apua kun ei itse osaa eikä koe tarpeelliseksi aktivoida ensihoitoketjua keskellä yötä.

 

Kuten tuossa jo sanottiinkin, ei niitä lähihoitajiakaan tarvitte kai ihan toopeina pitää, kyllä niiltäkin saa kysyä mielipidettä.

[dino]

 Kuten tuossa jo sanottiinkin, ei niitä lähihoitajiakaan tarvitte kai ihan toopeina pitää, kyllä niiltäkin saa kysyä mielipidettä.

Konkariperushoitajat ovat vanhustenhoidossa usein osaston sielu ja sydän. Näihin kannattaa turvautua ja luottaa etenkin huonoina hetkinä.

[Söppe]

http://yle.fi/uutiset/ylilaakari_paivystykseen_lahetetaan_liian_helposti_kouvolassa/6798596

[tittelituure]

^ Aikoinaan lähdin juuri siksi vanhuspuolelle töihin, koska päivystyspuolella alkoi ottaa päähän kertaalleen vanhainkodissa/asumispalveluyksikössä oksentaneiden/ ripuloineiden tms. yt-laskut, jotka sitten sekosivat paikan vaihdoksesta ja joita makuutettiin "ihan turhaan" vuodeosastoilla ja esh:ssa makasivat kalliilla maksuilla tk:n vuodeosastopaikkaa odottavat. Halusin olla itse omalta osaltani vaikuttamassa siihen, ettei ns. turhia siirtoja tehtäisi, koska niistä kärsivät eniten kuitenkin vanhukset itse. Siksi vanhuspuolella tarvittaisiinkin rautaista osaamista, mutta ala ei ole vetovoimainen ja usein sinne tullaan suoraan koulun penkiltä oleilemaan vain siksi aikaa kunnes on kerätty kokemusta ja saadaan paikka akuuttipuolelta tms. Ja ihan varmasti niitä turhia lähettämisiä tulee, niin monen monta sellaista itse nähneenä. Tosin tokihan vastaanottavassa päässähän se on lääkärin arvio, ottaako sisään osastolle vai laittaako bumerangina takaisin.

Nyt kun ajetaan alas vanhainkotiosastoja (+tk-vuodeosasto) niin tottahan varmasti esh kuormittuu näistä vuodeosastopaikoista odottavista, jotka eivät tarvitse esh-paikkoja. Ja sitä kautta kaupungille tulee kustannuksia. Tokihan näissä on takana tämä hieno ajatus siitä, että vanhusten pitäisi saada olla mahdollisimman kodinomaisissa paikoissa ja/tai kotona mahdollisimman pitkään. Mutta taivahan tosi on, että näitä laitoskuntoisia vanhuksia tulee olemaan aina ja koko ajan enenevässä määrin, kun elämää pitkitetään kaikin mahdollisin keinoin. Ennen mentiin saappaat jalassa, nykyään maattuaan vuosikausia vuoteessa spastisena ja kykenemättömänä kommunikoimaan - noin niinkuin karrikoidusti. Ja sitten tämänkuntoiset valloittavat tehostetun palveluasumisen puolen ja tepan kuntoiset asukkaat viedään kotiin, jossa kotihoidon palvelut eivät yksinkertaisesti enää riitä, vaikka kuinka lisättäisiin kotihoitoon väkeä. Ja kun kotihoitokaan ei ole vetovoimainen ennestäänkään saati muutoksen jälkeen niin sitten taas varmaan roudataan päivystykseen vielä enemmän turhaan. Hullulta tuntuu, mutta tulevaisuus näyttää kuinka käy...

 

muoks: kommentti vastaanottavasta päästä lisätty...

[Belgrano]

Täytyy vielä tähdentää tähän, että en missään nimessä aliarvioinut tai vähätellyt lähihoitajia. Olen kai vaan sattunut työpaikkaan, missä lähihoitajat aina poistuvat takavasemmalle, kun tulee vaikea tilanne teen.

Päinvastoin, olen itsekin miettinyt, josko vaihtaisikin alaa lähihoitajaksi. Olisi vähemmän stressiä...