Jump to content
Vieras: kepa

Debriefing

Recommended Posts

Vieras: kepa

Minkälaisia kokemuksia teillä on defusingista tai debriefingistä työssä sattuneiden tilanteiden käsittelyssä? Onko tarjottu tai käytetty? Asia jakanee mielipiteitä hyödyn suhteen, mutta tuli taannoin itselleni ajankohtaiseksi yhden kotikäynnin jälkeen kun potilas oli yllättäen vastassa puukon kanssa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Minkälaisia kokemuksia teillä on defusingista tai debriefingistä työssä sattuneiden tilanteiden käsittelyssä?

Joillekin sopii ja toisille, itse kuulun siihen ryhmään joille ei jälkipuinnit sovi.

Aihetta käsitelty foorumilla aiemminkin mm. tässä viestiketjussa: http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=1450.msg11172#msg11172

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ensihoitaja

Kerran pakotettuna ollut debriefingissä pahan keikan jälkeen. Mielestäni tilanne oli pahasti epäonnistunut, koska sakut, jotka olivat keikalla olleet päivystivät debriefingin aikana ambulanssia edelleen. Tuli sitten keikka ja siihen se purku jäi. Ilman muuta näiden ihmisten, jotka tilaisuuteen oli käsketty olisi pitänyt saada olla rauhassa tilaisuudessa. Toiseksi tilaisuus vain ärsytti, koska sinne puhallettiin suoraan keikalta, kun koko yö oli ajattu. Hyvä debriefing vaatisi mielestäni rauhoitetut puitteet onnistuakseen. Meillä siitä ensin lähti sakulaiset ja sitten heti perään tarvittiin evy avuksi niin debriefingiin jäi ainoastaan sen pitäjä.

Toinen kerta sitten meni huomattavasti paremmin. Silloin tapaus kyllä järjestetiinkin niitä paikalla olleita maallikoita varten. Heti tapahtuneen jälkeen järjestettiin defusing ja sitten viikonvaihteen jälkeen debriefing. Itse olimme mukana oikeastaan vain siksi, että pystyimme tarvittaessa kertomaan asiasta ammattilaisten näkökulmasta. Ainakin tilaisuuteen osallistuneet nuoret ja ne vanhemmatkin olivat kovasti tyytyväisiä tilaisuuteen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Vaikka taisin tossa aiemmin kirjoittaa, että etenkin jenkit pitävät näitä istuntoja etenkin ammattilaisille hyödyllisenä, en ole koskaan vetänyt ammattilaisille tarkoitettua ryhmää. Meillä on aika kovat defenssit ja halu säilyttää kasvot työkavereiden edessä. Joskus vuosikymmeniä sitten oli ryhmässä, joka sai työnohjausta.Prosessi jatkui n 18 kk ja monet osasivat vaieta koko ajan. Joskus juovuspäissään sitten ihmettelivät, miksi näen työssä niin paljon ongelmia ja erityispirrteitä.

Kerran olen ollut itse ryhmän jäsenenä. Potilas kuoli päivystykseen ennen kuin kukaan ennätti moikkaamaankaan häntä. Koin silloin, että minut ymmärrettiin väärin.Olin kiukkuinen siitä, että meitä oli vuorossa liian vähän, en mielestäni järkyttynyt kuolemasta.

Brankkarit ovat  oma lukunsa. Vaikka muuten ollaan oltu hyvissä väleissä, niin vaikeat tilanteet he käsittelevät keskenään-ok! Ketään ei pidä pakottaa.

Maallikoillekin tarkoitetut olen rajannut itsemurhaan/murhaan/lapsen menehtymiseen onnettomuudessa. Kerran pyydettiin kaupan ryöstöön ja se tuntui tosi kornilta.

Ainakin nuo tosi vaikeita asioita kokeneet perheet ovat arvostaneet työtä. Tavallaan prosessi jatkuu koko elämän, kun asutaan kuitenkin suht pienessä kylässä ja tavataan raitilla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jone

Maallikoillekin tarkoitetut olen rajannut itsemurhaan/murhaan/lapsen menehtymiseen onnettomuudessa. Kerran pyydettiin kaupan ryöstöön ja se tuntui tosi kornilta.

Miksi tuntui kornilta? Toki kuolema/murha on eri asia kuin "pelkkä" ryöstö, mutta itse yksin työskennelleenä voisin sanoa, että kyllä siitä sekaisin menee, jos joku pitää puukkoa sun kurkulla...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Ei ollut yksintyöskentelyä. Tilaisuus sujui hyvin.

Työntekijät ja työnantaja antoivat jälkeenpäin positiivista palautetta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jone

Ei ollut yksintyöskentelyä. Tilaisuus sujui hyvin.

Työntekijät ja työnantaja antoivat jälkeenpäin positiivista palautetta.

Nyt musta tuntuu, et mun koneessa on jotain vikaa... Ilmeisesti mun kone muuttelee kirjoittamiani sanoja ja poistaa kysymysmerkit kokonaan, etteivät ne näy muille...  ;) Et ole vielä kertaakaan vastannut, jos olen jotain sinulta kysynyt...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

No, joskus tuntuu siltä, ettei juuri tuohon kysymykseen oikein kantsi vastata, olkoon. Olen pahoillani, jos olen useammakin kerran jättänyt kysymyksesi aloilleen.

n 30v aikana on useamminkin kerran ollut puukko kurkulla ym. Hienostunut valkoinen valhe olisi, että olen yhä noista sekaisin?

Vastaan: tuntui kornilta, kun oli tehnyt d-toimintaa yli 5-6v ja joutunut priorisoimaan juttujen paljouden takia vain niitä, joissa oli poikkeuksellinen väkivalta takana tai lapsen menehtyminen. Enempää ei olisi voinut/jaksanut sulatella.

Olen sittemmin vaihtanut työpaikkaa ja nyt toivotaan apua juuri ryöstöihin.

Jos halusit tietää paheista, niin ehkä mulla on Imelda Marcos sdr: kenkiä piisaa. Moraalitonta?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Maallikoillekin tarkoitetut olen rajannut itsemurhaan/murhaan/lapsen menehtymiseen onnettomuudessa. Kerran pyydettiin kaupan ryöstöön ja se tuntui tosi kornilta.

Pahimpaan debriefing-vöyhötyksen aikaan 90-luvun alussa ainakin kerran omaiset pyysivät kriisi-istuntoa koska heidän 90-kymppinen mummo oli kuollut keuhkokuumeeseen...

Jos halusit tietää paheista, niin ehkä mulla on Imelda Marcos sdr: kenkiä piisaa. Moraalitonta?

Älä kanna huonoa omaatuntoa, meillä kaikilla on omat pikku paheemme. Toisilla ne on pienemmät ja toisilla sitten taas suuremmat. Sellaista elämä on, sanoisi Junnu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Esaac

Debriefing ja defusing ovat täyttä ajanhukkaa ja jopa VAHINGOLLISTA, koska siinä kohde joutuu jumiutumaan kokemaansa. Tästä on lausunut arvostettu psykiatrian professori Kristian Wahlbäck (HY).

Tietenkin tätä tosiasiaa on vaikeaa niellä näitten pikakoulutettujen debriefing/defusing-"asiantuntijoiden", mutta kaikessa hoidossa pitää olla evidence based-aspekti ja on moraalisesti/eettisesti antaa humpuukihoitoa kriisissä oleville ihmisille.

                                         

                                JUMALAN SIUNAUSTA KAIKILLE HOITAJAT.NETTILÄISILLE!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Olli

Omassa (entisesssä) työpaikassa oli ko. toiminta järjestetty erinomaisesti ! Omalla kustannuksella varattiin rantasauna ja  makkarat. Saunottiin,juotiin kaljaa, puhuttiin paskaa ja pelattiin korttia. Ai että se teki gutaa sielulle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Omassa (entisesssä) työpaikassa oli ko. toiminta järjestetty erinomaisesti ! Omalla kustannuksella varattiin rantasauna ja  makkarat. Saunottiin,juotiin kaljaa, puhuttiin paskaa ja pelattiin korttia. Ai että se teki gutaa sielulle.

Wanha ja toimiva systeemi!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pile

Ennen Afganistanin keikkaa olin Oslossa PV:n lahettamana koulutuksessa. Norjan PV:n psykologi oli soittanut Suomen PV:n kolleegalle ja kysynyt miten meilla hoidetaan debriefing hommat. Oli saanut vastauksen "etta meilla on rauhanturvaamisoperaatioissa sauna ja vodka. Ne riittaa." Norjan tyyppi oli kauhuissaan ja kyseli multa, pitaakö se paikkaansa. Pakko oli myöntaa, etta noin se homma menee. Ja muuten toimii kans.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Psykiatrit Wahlbeck ja Taiminen ovat hartaasti kritisoineen jälkipuintia. Tässä kun sattui sellainen pieni vahiinko, että muut kuin lääkäriprofessio pääsi jo pitkälti tekemään työtä muuten kuin heidän johtaminaan, Estonia yms.

Tuo tutkimustieto vertaa litroja metreihin. Niin onhan litra märempi kuin metri?

Meidän keskusssairaalapiirissä ei ole tiedossani "pikakoulutettua" yms jälkipuintityöntejää. Kaikilla päävetäjillä on akateemisen/ opisitotutkinoon päällle jokin kunnon alan koulutus.

Sitten toinen juttu on, että näissä kuvioissa tulee esiin vanhoja, hoitamattomia sairauksia., jotka vaikuttavat traumaattisen tapahtuman prosessointiin. Tilanne johtaa siihen, että joku ryhmän jäsenistä päätyykin muun hoitamattoman sairauden/ trauman asialliseen hoitoon.

Tämä tulkitaan jälkipuinnin heikkoudeksi vaikka kyseessä onkin vahvuus.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tsuhna

Itse teen työtä yksikössä jonka tehtäviin kuuluu juuri debriefing.

Täytyy myöntää että on jo vuosia ollut jotenkin ristiriitainen olo koko menetelmän suhteen. Näyttöähän menetelmän tehosta ei ole (paitsi auttajien auttamisessa), ja kuitenkin tämäkin hoitomenetelmä on jo niin vakiintunut käyttöön.

Enemmän sillä on mielestäni jonkinlaista symbolista/ideologista merkitystä ja ikävää että sellainenkin merkitys on vain tänä päivänä kai hyväksyttävä.  :o

Moni kokee jälkipuinnin positiivisena, uskoo että siitä apua olisi. Ei kaikki mikä tuntuu hyvältä ole aina ihmisille hyväksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Jälkipuinnin voi räätälöidä tilanteen mukaan. Ei tarvii ihmetellä virallisia  ohjeita. Äärimmilllään jp on vienyt uhrin vanhemman flimmerin hoitoon.

Uhrin ruumiin katsomiseen tarvitaan lujaa olkaa ammattiauttajista.

Kaikilla ei ole sanoja tunteille.Voi kai niinkin elää. Uskon kuitenkin , että tuo sanattomuus eskaloituu muuhunkin elämään ja työhön. Kai niinkin pärjää. Tilan nimi taitaa olla aleksitymia

Arvostettu Wahlbeck? Kaipa niin, kun Medlinekin tuntee nuoren kaverin hyvin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: suojelutyöläinen

jollei sauna, viina ja makkarat auta,,,

omista kokemuksista juuri tuollaiset saunaviinat ovat olleet toimivimpia, tai lähipubin nurkkapöytä on ajanut saman asian. joskus vaikka punttisalilla äherrys työkavereiden kanssa ja hengähdystauoilla asioiden puheskelu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Pölhö

Sauna viina ja makkarat lienevät joissain työyhteisöissä se perinteisin Debriefing-muoto, jossa alkuillasta kehutaan kaveria ja loppuillasta haukutaan se sama jätkä.  :o

Saunaillat ovat sinänsä ihan toimiva ratkaisu, mutta viina voi myös pahentaa asiaa ja vaikeuttaa asian käsittelyä. Lähipubi-vaihtoehdossahan ongelma on myös se, ettei asioista voi oikein puhua terveydenhuoltoalaa ja sen työntekijöitä sitovan säädöspohjan takia.

Näkisin debriefingin ihan toimivana, joskin sen vetäjällä on iso vastuu. Ihan avioliittoneuvojapohjalla kun ei välttämättä saavuteta parhaita mahdollisia tuloksia. Tästähän on olemassa farssinomainen esimerkki mm. Estonian pelastushenkilöstölle pidetystä jälkipuinnista, josta taisi olla eniten haittaa itse tilaisuuden pitäjälle.

-Pölhö

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Sauna viina ja makkarat lienevät joissain työyhteisöissä se perinteisin Debriefing-muoto, jossa alkuillasta kehutaan kaveria ja loppuillasta haukutaan se sama jätkä.  :o

Kannattaisikohan työporukan miettiä jotain muuta metodia jos tuollaista ilmenee?

Näkisin debriefingin ihan toimivana, joskin sen vetäjällä on iso vastuu. Ihan avioliittoneuvojapohjalla kun ei välttämättä saavuteta parhaita mahdollisia tuloksia. Tästähän on olemassa farssinomainen esimerkki mm. Estonian pelastushenkilöstölle pidetystä jälkipuinnista, josta taisi olla eniten haittaa itse tilaisuuden pitäjälle.

Eiköhän se ole edelleen niin kuin on useaan otteeseen on todettu; debriefing sopii toisille ja toisille ei.

Täällä jotain tästä asiasta:

http://www.stakes.fi/finohta/impakti/1998/05/index-Onko.html

http://www.stakes.fi/finohta/impakti/2000/06/index-J_auml_l.html

http://hoitajat.net/foorumi/index.php?topic=1450.msg11358#msg11358

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Tuota... mikä vika on avioliittoneuvojassa? Kaikillahan heillä on akateeminen loppututkinto ja terapeuttikoulutus. Perehtyminen traumapsykologiaan voi olla  yksi lisäulottuvuus.

Koska debriefingin kysyntä on arvaamatonta, ei kukaan kunnan tai srk:n työntekijä voi olla niiillä töin.

olen kerran kuuullut Tero Taimisen jälkipuintia käsittelevän luennon, ja olivatpa ajatuksensa aika hulppeita: tehdään vertaileva tutkimus Suomessa siten, että osassa kuntia/läänejä tehdään debriefigiä ja osassa ei. Katsotaan, miten ihmisten käy.

Voi olla, ettei kaikki sovi kaikille. Ehkä tarviis olla jotenkin tuttu tunteittensa kanssa ja vain rajatusti omnipotentti? En tiedä.

Niin kuin aikaisemmin kirjoitin, kritiikkiä tule lähinnä lääkäreiltä, puolusteluja psykologi/psykoterapeuteilta joiden handussa homma on ollut.

Norjassa lienee hommalla pitemmät perinteet, koska alan oppikirja on jo vuosia sitten käännetty norjasta suomeksi.

Toisaalta suomalainen aivojen kemiallinen pesu on yksi tapa selvitä, mutta lieneekö kytköksissä suisidikuolleisuuteen eräissä auttajaryhmissä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Toisaalta suomalainen aivojen kemiallinen pesu on yksi tapa selvitä, mutta lieneekö kytköksissä suisidikuolleisuuteen eräissä auttajaryhmissä?

Lääkärien itsemurhatilastot ovat tiedossa mutta löytyykö tilastoja muista "auttajaryhmistä"?

Itse uskoisin lääkärien surullisten tilastojen osittain selittyvän onnistumisprosentilla, tietoa ja välineitä kun riittää.

Alkoa käytetään kieltämättä varsin reippaasti hoitaja- ja lääkäripiireissä, mutta lieneekö käyttö kuitenkaan suurempaa kuin muissa väestöryhmissä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tsuhna

Onhan se kumma että tällainen hoitomuoto on näin laajalle levinnyt, jos kunnon näyttöä menetelmän tehosta ei ole, tai jos sen teho riippuu työntekijän kokemuksesta tms.

Jälkipuintia ei mielestäni voi räätälöidä kovin paljon tilanteen mukaan. Silloinhan se ei ole jälkipuintia.

Ammattiauttajien ei pitäisi mielestäni sekaantu joka ikiseen "kriisiin". Kärsimys kuuluu elämään ja kaiken kärsimyksen lievittäminen ei ole ihmisille aina hyväksi. Surun terapiasta puhutaan jo, HALOO!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Totta kai kriisit kuuluu elämään ja kaikki me niitä koetaan ! Ongelmia ne aiheuttaa silloin kun niihin jää kiinni tai ei kykene niitä käsittelemään. Esim mulla useampikin pot joka jäänyt kiinni suruun. Elävät ihan kuin kuolema olisi tapahtunut eilen vaikka aikaa mennyt jo toista kymmentä vuotta. Sellainen sitoo paljon ihmistä ja se pitää käsitellä. Kaikella on aina puolensa ja paikkansa. Ihan suoralta kädeltä en lähtisi tuomitsemaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tsuhna

Olen miettinyt monastikin mitä tarkoittaa kun sanotaan että "ihminen jää kiinni suruun", "pitkittynyt suru". Surukin on nykyisin niin standardoitu: kuinka kauan kestää normaali suru ja missä vaiheessa puhutaan pitkittyneestä surusta (tai virheellisesti jopa depressiosta).

Mitsä on sitten tämä "surun terapia", josta muutamat psykologit ovat alkaneet puhua. "Rinnalla kulkemista", "tukemista". Just, ammattiauttajaahan siinä(kin) tarvitaan varmaan. Toivottavasti kuitenkin jotain muuta kuin tällaista symbolista auttamista.

Jotkut surevat pitempään ja eri tavoin kuin toiset. Suru ei ole sairaus, vielä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tacq
Jotkut surevat pitempään ja eri tavoin kuin toiset. Suru ei ole sairaus, vielä.

Minähän olen tämmönen kakara lähihoitajaopiskelijan kuvatus, mutta kuten Janina aikasemmin totesi niin taitaa tuommonen toistakymmentävuotta jatkunut suru olla jo ongelma... meinaan jos siinä vaiheessa vielä vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn kovasti. Toki sitä saa lähimmäisen kuolemaa surra läpi elämän, mutta jossakin vaiheessa niistä kriiseistä pitäisi päästä ylitse.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoticons maximum are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×