Uuden hoitajan paineet

[Belgrano]

Reilu vuosi sitten valmistuin sairaanhoitajaksi. En ole ollut alan töissä vaan matkustellut ja tehnyt pikkuhommia muilla aloilla.

Nyt olisi sitten tilanne se, että alan töitä täytyisi saada. Nyt on vaan kynnys hakea töihin kasvanut aivan valtavaksi.

En ole koskaan tehnyt sairaanhoitajan hommia, en edes opiskeluaikoina. Opiskelun ohessa keikkailin paljon vanhainkodeissa, lähihoitajan hommissa siis. Kesäajat olin muissa hommissa.

Tällä hetkellä tuntuu, etten olisi valmis sairaanhoitajana työskentelemään. Olen melko ujo ja myös perfektionisti ja tuntuu, etten osaa/tiedä tarpeeksi. Harjoitteluissa sain aina mahtavaa palautetta. Siellä on kuitenkin aina ohjaajan alaisena, eikä joudu tekemään päätöksiä yksin. Valtava vastuu pelottaa. En edes tiedä, miten käytännössä toimitaan, kun töihin tulee uusi vastavalmistunut hoitaja. Saako jotain ohjausta?

Vanhainkodeissa olen tosiaan paljon keikkaillut ja se tuntuisi tällä hetkellä ns. "helpoimmalta" vaihtoehdolta. Sellaiselta, että osaan suunnilleen sen homman ja tiedän ne asiat. Kuitenkaan en sinnekään sairaanhoitajaksi haluaisi, koska sairaanhoitaja on yleensä yksin vastuussa vuorosta ja se henkilö, jolle lähihoitajat jättävät päätöksenteot.

Lähihoitajan hommiin menisin mielelläni, mutta en tiedä miten työnantajat suhtautuvat sairaanhoitajaan, joka hakee lähihoitajan töitä. Onko edes ns. laillista?

Minulla suurin ongelma on tietysti tuo, etten opiskeluaikoina tehnyt sairaanhoitajan sijaisuuksia kesällä. Siellähän olisi varmasti ollut ohjaajakin ja saanut sieltä paljon oppia ja varmuutta. Nyt tuntuu, että pitäisi olla heti valmis sairaanhoitaja ilman mitään kokemusta..

Onko kenelläkään ollut samanlaista tilannetta/ajatuksia?

[nosis]

Mulla ei ole kokemusta asiasta, koska jäin harjottelupaikkaan töihin. Mutta mä sanoisin, että kannattaa hakeutua ihan sairaalaan töihin, osastolle, jossa on muitakin sairaanhoitajia. Siellä saat ihan vapaasti olla "vihreä" ja saat ohjausta. Sanot vaan suoraan, että sulla ei ole kokemusta. Kyllä se siitä lähtee sujumaan! Voithan sä aina sanoa työhönhakuvaiheessa, että tarvit sitten perehdytystä. Monilla työpaikoilla sitä saa joka tapauksessa. Ja kyllä sieltä sitten aina pois pääsee, jos se ei suju. Mutta mä en ymmärrä, miksi ei sujuis, koska oot harjottelussakin saanu positiivista palautetta. (Eikä sitä saa, jos ihan koko ajan vaan kulkee ohjaajan vanavedessä osaamatta itsenäisesti tehdä yhtään mitään.) Rohkeesti vaan!

[hollyanna]

Kumpi tuntu omemmalta harjottelujaksoilla, avopuoli vai osastohommat? Ei kannata lähihoitajaks mennä mihinkään, oot liian kriittinen itseäs kohtaan. Ei vastavalmistuneelta odotetakaan että hän osaa. Alussa joudut vaan kysymään paljon. Epävarmuus vähenee sitä mukaan kun pääsee sisään niihin hommiin ja sitten tietää jo itsekin että pystyy ottamaan vastuuta.

[Pöllö]

Kirjasta uimaan opi, veteen se on mentävä... Mieti, mikä alana jäi positiivisesti mieleen, ota max parin, kolmen kuukauden määräaikainen pesti tarvittaessa molemminpuolisella koeajalla, sano suoraan, että olet vihreä, kysy, käytä älyäsi ja erityisesti opi antamaan itsellesi anteeksi. Liika kriittisyys tekee asiat haastaviksi, tietysti rakentava (itse)kritiikki on aina paikallaan. Hoksaa positiivisesti asiat, jotka muistit ja osasit, ja mieti, mitkä oikeasti ovat kriittisiä ts. potilaalle hyvin haitallisia asioita, jos ne tekee väärin, jättää tekemättä tai tekee varmistamatta. Sovi etukäteen perehdytyksestä. Ja mieti, onko ala oikeasti sellainen, jota haluat tehdä. Jos on, niin sitten työlle on vain altistuttava. Alussahan tuntuu, ettei osaa mitään ja mitään jää päähän, mutta joka päivä se helpottuu ja ensimmäinen viikko kun on takana, niin seuraavalle on jo helpompi mennä. Aina voi tietysti kysellä hyviä, mukavia työympäristöjä ja asettaa haastetaso sopivalle korkeudelle. Ei liian ylös - eikä aina liian alaskaan. Toki joskus on tilanteita, joissa on hyvä lähteä matalalta tasolta ja hakea vähän onnistumisen kokemuksia, varmuutta ja nähdä miljöötä - katsella vaativampia hommia vierestä ja rakentaa mieleen skeemaa, miten itse toimisi, kun tilanne tulee eteen. Voi vähän kaivella muistilokeroita yms. ja pohtia, miten asia menikään. Mutta edellä olevat muiden kommentaattoreiden ehdotukset ovat hyvin varteenotettavia! Tsemppiä. :)

[Satu]

Hyvä hoitaja kysyy ja neuvottelee kun joku on uutta ja outoa. Kaikista pelottavin (ja huonoin) on hoitaja, joka kuvittelee tietävänsä kaiken, ei myönnä tekevänsä virheitä eikä kysy koskaan apua.

[TKo]

Varmaan se isompi ongelma on siinä että sietääkö itse sen ettei osaa. Ei välttämättä niinkään siinä sietääkö muut. Käyhän se itsetunnon päälle kun ei pärjää välttämättä omineen alkuun, mutta siitä se kai on aina lähdettävä. Paitsi tuoreen sairaanhoitajan niin myös monesti kokeneenkin jos vaihtaa työpaikkaa esim. johonkin sopivan erilaiseen erikoisalaan.

Ite oon muute huomannu et itellä se varmuuden tunne ja itseluottamus vähentää aika paljon mokia vaikkei varsinaisesti taidot/tiedot olisi kasvaneetkaan. Kun hermoilen niin mokailen paljon helpommin juttuja mitkä rennompana osaan.