Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

JaS

Millaista työtä psyk.puolella tehdään?

Recommended Posts

JaS

olen sairaanhoitajaopiskelija ja mietin millaista työtä mielenterveyspuolella tehdään? Millaisia päivät esim. aurorassa on? Mitä tapahtuu kuntoutuspuolella ja mitä akuutti psykiatriassa? Olen menossa harjotteluun vasta ensi syksynä, eikä aikaisempaa kokemusta mielenterveyspuolelta ole yhtään mitään.. :rolleyes:

Olen kuitenkin ehkä suuntautumassa kyseiselle puolelle, koska mikään aijemmista harjoitteluista tai työpaikoista ei ole ns. minua oikeen "kolauttanut" :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

olen sairaanhoitajaopiskelija ja mietin millaista työtä mielenterveyspuolella tehdään? Millaisia päivät esim. aurorassa on? Mitä tapahtuu kuntoutuspuolella ja mitä akuutti psykiatriassa? Olen menossa harjotteluun vasta ensi syksynä, eikä aikaisempaa kokemusta mielenterveyspuolelta ole yhtään mitään.. :rolleyes:

Olen kuitenkin ehkä suuntautumassa kyseiselle puolelle, koska mikään aijemmista harjoitteluista tai työpaikoista ei ole ns. minua oikeen "kolauttanut" :)

Somatiikan puolella aika valitettavan yleinen näkemys on että "ei siellä tehdä oikein mitään, pelataan pelejä".

Psykiatrian puolella on aika monenlaista hommaa mutta varmaan se yhteinen tekijä niille on vuorovaikutuksen painottuminen. Omaan käytökseen ja tapaan olla muiden kanssa joutuu kiinnittämään huomiota. Samoin tietenkin myös muiden vastaavaan.

Jos nyt ihan sairaalasta puhutaan niin näin ihan spontaanisti sanoisin että kuntoutusosastolla on paljon arjen taitojen opettelua, oireiden ja sairauden tilan seurantaa, henkisen tuen antamista, lääkehoitoa, verkoston kanssa työskentelyä ja päivittäisestä selviytymisestä huolehtimista. Ja myös sitä vanginvartijan hommaa joskus. Tällä tarkoitan yleisestä turvallisuudesta ja pakkotoimista huolehtimista.

Akuuttiosastolla tuo pakkotoimiosuus ehkä helposti korostuu, samoin lääkehoito. Ja myös henkinen tuki, kyse on kumminkin kriisitilanteesta. Taitojen opettelu ehkä jää vähemmälle.

Avopuolella jos on kyse vastaanottotoiminnasta niin psyykkisen tilan seurantaa, ongelmanratkaisukeinojen kehittämistä potilaan kanssa, henkistä tukea, lääkehoidon arviointia (oman kokemuksen mukaan niin että kun lääkitykseen tarvitsisi muutos niin aika lääkärille selvällä suunnitelmalla mitä toivottaisiin, esim. lääkeannoksen nostoa yms.) ja potilaan omien toimintamallien arviointia ja hiomista yhdessä potilaan kanssa. Erilaisia gradeerauksia yms. Osastohoidon tarpeen arviointia (taas lääkärille). Diagnostiikkaa. Sairasloma-asioiden selvittelyä. Lääkäri tekee pääsääntöisesti päätökset, mutta hoitajan tietojen ja arvioiden pohjalta usein.

Tosin nämä pohjautuu ihan paikkoihin missä itse olen ollut, tosiasiassa varmasti tällä alalla vaihtelee todella paljon eri yksiköiden toimintamallien ja tehtäväjakojen mukaan tämä. Myöskin erilaisia hoitomuotoja ja teoreettisia malleja on pilvin pimein.

Sitten on toki myös lastenpsykiatriaa, yksityisiä asumispalveluita, erilaisia yksityisiä avopalveluita, perhetyötä, parisuhdeneuvontaa, kriisipalveluita, päihdepuolen asumispalveluita ja vastaanottopalveluita... monenlaista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sebastian

olen sairaanhoitajaopiskelija ja mietin millaista työtä mielenterveyspuolella tehdään? Millaisia päivät esim. aurorassa on? Mitä tapahtuu kuntoutuspuolella ja mitä akuutti psykiatriassa? Olen menossa harjotteluun vasta ensi syksynä, eikä aikaisempaa kokemusta mielenterveyspuolelta ole yhtään mitään.. :rolleyes:

Olen kuitenkin ehkä suuntautumassa kyseiselle puolelle, koska mikään aijemmista harjoitteluista tai työpaikoista ei ole ns. minua oikeen "kolauttanut" :)

Somatiikan puolella aika valitettavan yleinen näkemys on että "ei siellä tehdä oikein mitään, pelataan pelejä".

Psykiatrian puolella on aika monenlaista hommaa mutta varmaan se yhteinen tekijä niille on vuorovaikutuksen painottuminen. Omaan käytökseen ja tapaan olla muiden kanssa joutuu kiinnittämään huomiota. Samoin tietenkin myös muiden vastaavaan.

Jos nyt ihan sairaalasta puhutaan niin näin ihan spontaanisti sanoisin että kuntoutusosastolla on paljon arjen taitojen opettelua, oireiden ja sairauden tilan seurantaa, henkisen tuen antamista, lääkehoitoa, verkoston kanssa työskentelyä ja päivittäisestä selviytymisestä huolehtimista. Ja myös sitä vanginvartijan hommaa joskus. Tällä tarkoitan yleisestä turvallisuudesta ja pakkotoimista huolehtimista.

Akuuttiosastolla tuo pakkotoimiosuus ehkä helposti korostuu, samoin lääkehoito. Ja myös henkinen tuki, kyse on kumminkin kriisitilanteesta. Taitojen opettelu ehkä jää vähemmälle.

Avopuolella jos on kyse vastaanottotoiminnasta niin psyykkisen tilan seurantaa, ongelmanratkaisukeinojen kehittämistä potilaan kanssa, henkistä tukea, lääkehoidon arviointia (oman kokemuksen mukaan niin että kun lääkitykseen tarvitsisi muutos niin aika lääkärille selvällä suunnitelmalla mitä toivottaisiin, esim. lääkeannoksen nostoa yms.) ja potilaan omien toimintamallien arviointia ja hiomista yhdessä potilaan kanssa. Erilaisia gradeerauksia yms. Osastohoidon tarpeen arviointia (taas lääkärille). Diagnostiikkaa. Sairasloma-asioiden selvittelyä. Lääkäri tekee pääsääntöisesti päätökset, mutta hoitajan tietojen ja arvioiden pohjalta usein.

Tosin nämä pohjautuu ihan paikkoihin missä itse olen ollut, tosiasiassa varmasti tällä alalla vaihtelee todella paljon eri yksiköiden toimintamallien ja tehtäväjakojen mukaan tämä. Myöskin erilaisia hoitomuotoja ja teoreettisia malleja on pilvin pimein.

Sitten on toki myös lastenpsykiatriaa, yksityisiä asumispalveluita, erilaisia yksityisiä avopalveluita, perhetyötä, parisuhdeneuvontaa, kriisipalveluita, päihdepuolen asumispalveluita ja vastaanottopalveluita... monenlaista.

Hei tosi hyvin olet kuvaillut psyk-hoidon ja kuntoutuksen sisältöä!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

olen sairaanhoitajaopiskelija ja mietin millaista työtä mielenterveyspuolella tehdään? Millaisia päivät esim. aurorassa on? Mitä tapahtuu kuntoutuspuolella ja mitä akuutti psykiatriassa? Olen menossa harjotteluun vasta ensi syksynä, eikä aikaisempaa kokemusta mielenterveyspuolelta ole yhtään mitään.. :rolleyes:

Olen kuitenkin ehkä suuntautumassa kyseiselle puolelle, koska mikään aijemmista harjoitteluista tai työpaikoista ei ole ns. minua oikeen "kolauttanut" :)

unohda.siellä tarvitaan sekä kuntsarilla akuuteilla jo hieman aiempaa kokemusta.mulla on siellä ollut monenkaltaista oppilasta viimevuosina ja näistä 'bout 10/ yksi meni mulla kiitettävällä läpi.muut ei menny läpi muut eivät läpäisseet.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
JaS

olen sairaanhoitajaopiskelija ja mietin millaista työtä mielenterveyspuolella tehdään? Millaisia päivät esim. aurorassa on? Mitä tapahtuu kuntoutuspuolella ja mitä akuutti psykiatriassa? Olen menossa harjotteluun vasta ensi syksynä, eikä aikaisempaa kokemusta mielenterveyspuolelta ole yhtään mitään.. :rolleyes:

Olen kuitenkin ehkä suuntautumassa kyseiselle puolelle, koska mikään aijemmista harjoitteluista tai työpaikoista ei ole ns. minua oikeen "kolauttanut" :)

unohda.siellä tarvitaan sekä kuntsarilla akuuteilla jo hieman aiempaa kokemusta.mulla on siellä ollut monenkaltaista oppilasta viimevuosina ja näistä 'bout 10/ yksi meni mulla kiitettävällä läpi.muut ei menny läpi muut eivät läpäisseet.

Mielestäni harjoittelut on juuri sitä oppimista työelämästä, ja harjoitteluun tulevilla ei kellään välttämättä ole kyseistä työkokemusta, senhän takia harjoitteluun ollaan menossa. Ei keneltäkään harjoittelijalta voi odottaa täydellistä suoritusta jos on ensimmäistä kertaa menossa harjoitteluun!

Tärkeintä mielestäni opiskelijoilta jotka tulee harjoitteluihin on se että ovat innokkaita, aktiivisia oppimaan ja tulevat toimeen työyhteisössä ja potilaiden kanssa. Kaikki muu tulee tämän jälkeen, tarkoitan tällä siis sitä että kun on sosiaalisesti lahjakas ja hyvä opiskelija niin se on hyvä pohja kaikelle muulle mitä työelämässä tapahtuu.

Sinunkin täytyi varmasti opetella tietyt työelämässä kuuluvat hoitotoimenpiteet pikkuhiljaa työtä tehdessä, koska kukaan työelämään tuleva ei osaa käytännön juttuja ennekuin ne on harjoiteltu ja ammattilaiseksi tullaan vasta vuosien kokemusten jälkeen. Ei pelkällä teoriatiedolla.

Eli en todellakaan unohda ajatusta, että hakeutuisin psykiatrisellepuolelle ja sinne harjoitteluihin. Näinhän kaikki tekevät. Kaikkien on aloittettava jostain. Kysymykseni koskikin millasta työ siellä on? Mitä sielä tapahtuu? Siihen onneksi sainkini hyvät vastaukset jo aikaisemmassa viestissä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

Psykiatriassa tärkeintä on hallita olla läsnä psyykkisesti epävakaan potilaan kanssa, siitä eteenpäin on sitten niitä temppu juttuja. Opiskelijana tuota läsnäoloa ei tarvitse hermoilla, siihen kyllä perehtyy. Harjoittelussa on tärkeintä olla läsnä ja vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa. Tuon läsnäolon hallinata on joskus ns. kokeneillekkin vaikeaa. (Lue, läsnäolon hallinta = hoitajan päänupin kestävyys)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

Psykiatriassa tärkeintä on hallita olla läsnä psyykkisesti epävakaan potilaan kanssa, siitä eteenpäin on sitten niitä temppu juttuja. Opiskelijana tuota läsnäoloa ei tarvitse hermoilla, siihen kyllä perehtyy. Harjoittelussa on tärkeintä olla läsnä ja vuorovaikutuksessa potilaiden kanssa. Tuon läsnäolon hallinata on joskus ns. kokeneillekkin vaikeaa. (Lue, läsnäolon hallinta = hoitajan päänupin kestävyys)

tämä just!kahvi huoneessa saa lusmuta vain vakkari

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Torlohka

Täällä sitä yössä osastolla. Pari tuntia sitten peittelin yhden potilaan, hellästi toivottelmime hyviä öitä. Ennen sama meni helvetin tulilla, kiroilulla ja tainnutuksella. Ystävällisyys ja kunnioitus, luottamus, sopivat rajat ja pitkäjänteisyys. Mukavampaahan se on potilaalle kun saa itse riisua vaatteet. Vaikka mukavahan se on hoitsun välillä testata kuinka tehokas sitä on rajoittamistoimissa, tulee hetkeksi adrenaliini ja äijjäolo. Vaan oikeasti mukavampaa, pidemmällä ajanjaksolla, näin ns. rakkauden lipun alla. Muistuttaa siten enemmän kutsumusammattia, joka taas helpottaa sietämään että palkka ei ole järin korkea. Hyvä on hoitajan tietää omat pimeät kohtansa, mutta niitä kannattaa pohtia varsinkin harjoittelun aikana, ainakin minä tein niin.

Lisäystä: Psykiatriassa korostuu myös hoitohenkilökunnan yhteistyö (juu, korostuu myös kaikkialla muualla) . Eli kun hoitohenkilöstö pysyy yhtenäisessä linjassa, lisää se myös osaston rauhallisuutta ja vähentää hajanaisuutta, jota psykiatrian potilailla on omasta takaa vähän. Henkilökunnan yhtenäisyys on niin kuin rauhoittava peitto ja tarvittaessa myös hellä pakkopaita :)

(voisihan tämän yrittää kirjoittaa vähemmän väsyneenäkin)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Mielestäni harjoittelut on juuri sitä oppimista työelämästä, ja harjoitteluun tulevilla ei kellään välttämättä ole kyseistä työkokemusta, senhän takia harjoitteluun ollaan menossa. Ei keneltäkään harjoittelijalta voi odottaa täydellistä suoritusta jos on ensimmäistä kertaa menossa harjoitteluun!

Opiskelijan kannalta noin. Työntekijän kannalta epäsopivat (osaamisen, kokemusen tai luonteen kannalta) opiskelijat tekevät työstä raskaampaa ja hankalampaa, mutta periaatteessa heiltä voisi vaatia sen sietämistä koska heille maksetaan siitä. Potilailta ei sen sijaan voi minusta odottaa sen hyväksymistä että heidän hoitonsa kohtuuttomasti kärsii epäsopivista opiskelijoista. Kun se mikä on opiskelijalle oppimispaikka ja välietappi tulevaan ammattitutkintoon on niille potilaille jotain ihan muuta ja huomattavasti kriittisempää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sari-Helena

Telaketju ja TKo, olette varmaan itsekin joskus olleet opiskelijoita. Onko teillä siltä ajalta pahoja kokemuksia vai mistä tuollainen asenne? Opiskelijat ovat tulevia kollegoita.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Telaketju ja TKo, olette varmaan itsekin joskus olleet opiskelijoita. Onko teillä siltä ajalta pahoja kokemuksia vai mistä tuollainen asenne? Opiskelijat ovat tulevia kollegoita.

Pahoja ja hyviä kokemuksia. En millään tavalla oo opiskelijoita vastaan, mutta pitää pitää mielessä se että tässä on kyse vakavammistakin asioista kuin opiskelijan opinnoista. Ensisijainen vastuu on potilaista ja minusta se on ihan luonnollista jos jossain paikassa on tultu siihen tulokseen että opiskelijat ovat riskitekijä tämän suhteen. Tietenkään se ei ole opiskelijoiden mieleen, mutta eihän se nyt voi olla ensisijainen hoitolaitoksen tehtävä.

Lisään vielä että siis sairaanhoitajana minulla ei ole ollut huonoja kokemuksia opiskelijoista omalla työpaikallani. Mutta toisaalta muistan opiskeluajoiltani joitain tyyppejä joiden toimintatavat ja luonno joissain työpaikoissa olisivat melko varmasti ongelma, etenkin kun opiskelijana ei ehkä vielä ole niin kokemusta. En oikeastaan ajattele että nämä olisivat sinällään huonoja, vaan epäsopivia kyseiseen yhteyteen. Ei kukaan sovi kaikkialle hommiin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hsailor

Ihan pakko nyt laittaa täne vähän omia mielipiteitä, koska alkuperäinen kysymys sai hyvät vastaukset. Toki lähti vähän osalla lapasesta ja siinä esiin nousikin tärkeä aihe. Oikeen mun lempiaihe!

Kyllähän tässä on opiskelijoillakin isommat panokset mennä harjoittelun suhteen, koska jos he eivät pääse harjoitteluun he eivät valmistu! Ja aina opiskelijat ovat kuuluneet työelämään, ja joo voihan siitä kärsiä jotkut potilaat, mutta toki riippuu potilaasta.Valitettavasti sille ei voi tehdä mitään, toivoa vain että ohjaajat osaavat alussa jo puuttua ongelmiin joita huomaavat ja ohjaavat huolella.

Yleensä opiskelijat ovat osalle työntekijöille taakka. Valitettavasti työntekijöiden täytyy usein katsoa itseään peiliin. Ymmärrän myös sen että jos opiskelija on "hankala tapaus", käyttäytyy epäasiallisesti, on paljon poissa, ei vaan yksikertaisesti tule potiladen kanssa toimeen saati sitten henkilökunnan kanssa, niin joo silloin on iso ongelma ja se riippuu sitten opiskelijasta. Mutta näitä opiskelijoita on kuitenkin aika vähän! Yleensä vastaan on tullut hyviä opiskelijoita joilla sattuu olemaan HUONO ohjaaja! Ohjaaja jota ei kiinnosta, tämä työntekijä työpaikalla ei välttämättä ole se helpoin tyyppi, ammattitaitoa toki varmasti löytyy. Mutta työntekijää jota opiskelijat ärsyttää tai ei kiinnosta. Niin siihenpä löytyy hyvin yksinkertaisia syitä. Joko sitä ollaan lopen kyllästyneitä omaan työhön, tai sitten on aivan väärä luonne ylipäätään ohjata yhtään ketään. Telaketju, nyt minua kiinnostaa mistä syistä olet hylännyt niin monta opiskelijaa?

Opettajat kouluissa ovat tietoisia ohjaajista jotka hylkäävät opiskelijoita väärin syin, tällöin opettajat kuitenkin voivat päästää opiskelijan harjoittelusta läpi, jos arvioinnissa selviää että ohjaajassa on ongelma. Ei opiskelijassa. Opiskeijalla on harjoitteluun tullessa mukana tavoitteet omat, ja koulun puolesta olevat tavoitteet. Ohjaajan on syytä lukea ne huolellisesti läpi, näin selviää myös se mitä opiskelijan teoriatieto pitäisi pitää jo sisällään jne.. Ohjaaja ei koskaan voi hylätä harjoittelua jos pelkkä persoona ei nyt satu olemaan just sellanen mistä tykkää, tai tieto perusta ei olisi täydellinen. Toki tietoa täytyy olla. Mutta opiskelija jonka teoriatidossa on hiomista ja on muuten aktiivinen ja mukava opiskeilja niin KYLLÄ pääsee läpi!

Itse olen ohjannut monta opiskelijaa. Monessa työpaikassa, ja yksi ainut opiskelija sai hylätyn koska hän oli paljon poissa (ilmoittamatta), käyttäytyi sopimattomasti, ja oli erittäin haastava ihminen kaikessa. Hän paiskoi ovia, ja kiroili. Se oli hylätty heti automaattisesti. Muut opiskelijat ovat olleet yleensäotten hyviä. Reippaita opiskelijoita ja aktiivisia nuoria, ja aikuisiakin. Eli joo siis on opiskelijasta kiinni. Itse olen seurannut kollegoita jotak ovat kuin myrkkyä nielleet hyvillekin opiskelijoille, heillä on itsellää ne ongelmat! Olen myös aikaisemmin puuttunut asiaan työpaikalla. Olen puoltanut opiskelijoita ja työntekijöitä. Koska yleensä erotan mikä on yksinkertaisesti oikein ja mikä väärin. Enkä siedä kaltoinkohtelua ketään ihmistä kohtaan. Se on varmaan yksi syy miksi olen alalla. Valitettavasti alalla on ihmisiä jotka eivät hoitoalalle sovellu, ja valitettavsti sitä ei mikään psykologinentestaus pysty estämään, kun kouluun tullaan. Näitä ihmisiä pääsee alalle, ja niitä sielä on.

Nyt kun olen taas vielä vuoden opiskelija, vielä muutama harjoittelu jäljellä. Onneksi minulla on sattunut olemaan aina mahtavia ohjaajia! Se toki riippuu siitäkin että tiedän millainen on hyvä opiskelija harjoittelussa ja olen siihen pyrkinyt. Olen niellyt muutamien opiskelijoita inhoavien työntekijöiden piruilut ja epäasiallisen käytöksen. Minua on jopa kerran tönäisty kansliassa. Asiat on joko käsitelty tai sitten ei.. Sen vuoksi joskus ei ole käsitelty koska harjoittelu on ollut jo loppusuoralla ja olen tehnyt jo päässäni lupauksen etten koskaan hakutuisi kyseiseen työpaikkaan. Mutta pienistä vinoiluista en ole aina jaksanut sanoa, sen vuoksi etten nostaisi meteliä, koska harjoittelu on äkkiä ohi. Toki nostan asian varmasti esiin, jos se jatkuu pahasti tai on oman oppimiseni tiellä. Joka työpaikassa on näitä "hankalia" työntekijöitä. Mutta kun tiedän syyt heidän käytökselleen, tulee ihan hyvä mieli. Hyvä mieli siitä että ei itse ole samanlainen ja toivon että suurinosa testäkään ei olisi tuollainen ihminen tässä ihmisiä hoitavassa työssä! Vakavasti joskus olen miettinyt onko minusta katsomaan tätä pelleilyä näin läheltä, koska oikeudenmukaisuus on minussa niin vahvaa. Mutta jos tämä asia on se mikä nostaa minussa karvat pystyyn, niin alalla minun kannattaa siis pysyä vain niin voin korjata tilannetta miten suinkin vain pystyn.

Toivoisin että jokainen hyvä opiskelija saisi hyvän ohjaajan. Ja "huonompi" opiskelija ymmärtäisi ajoissa jättää alan jo heti alussa, ja miettii omalle luonteelleen sopivampaa työtä.

Eikä tarvitse vakkaripaikkaa istuakseen kahvihuoneessa. Kyllä sielä saa istua muutkin ku vakkarit, ainakin hyvin monessa työpaikassa. Sääli telaketju jos teidän työpaikassa ei saa istua kahvilla opiskelijat ja keikkalaiset. Meninki on kun 60-luvulla. Eli ei hätää jos sellaista on niin ei enää kovinkaa monessa työpaikassa. Se kertoo kanssa yleensä työilmapiiristä!

Ei muutakun harjoitteluun vaan hyvillä mielin, sitä se opiskelijoilla nyt vaan on. Harjoittelua toisen perään.

P.S tietynlainen nöyryys sekä opiskelijalla, että työntekijällä täytyy löytyä. Sillä pärjää pitkälle. On vaan avoimin mielin, ja mieltään ei tarvitse pahoittaa kenenkään. Siihen täytyy puuttua heti. Tämä on se ainut ala missä näin ei saisi edes olla. Mutta tiedän että minun haaveeni hyvistä ihmisistä alalla, on vaan haave ja sellaiseksi se jää.

Tuli vähän pitkää tekstiä mutta huh että tämä on minun lempiaiheeni!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Soulcaptain

Vastaisin vielä kysyjälle vaikka ketju on vanha. Omalla osastollani korostuu kahdenkeskisyys ja supportiivinen terapia. Omia potilaita tavataan kaksi kertaa viikossa 45minuuttia. Hoitoajat vaihtelevat parista kuukaudesta jopa puoleentoista vuoteen. Työskentelen nuoriso-osastolla, joka antaa omat lisämausteensta. Kuitenkin juuri tämä kahdenkeskisyys ja pitkät hoitosuhteet ovat mielestäni työn suola. Lisäksi työpaikassani on loistavat mahdollisuudet kouluttautua ja hankkia työnohjausta mikä lisää motivaatiota ja kiinnostusta. Osastorutiinien pyörittämiseen olisin kyllästynyt aikoja sitten, mutta kahdenkeskisyys tekee työstä mielekkään ja voin 10 vuoden jälkeen sanoa pitäväni työstä edelleen todella paljon. Potilaan rinnalla kulkeminen, inhimillinen vuorovaikutus ja luottamuksen syntyminen puolin ja toisin ovat kokemuksia joista en työssäni luopuisi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×