Työpaikkaromanssi psykiatriassa

[nisse]

Hei erityisesti OH:t!

Jos kaksi kolmivuorotyötä akuuttipsykiatriassa tekevää hoitajaa samalta osastolta alkavat seurustella ihan vakavissaan, miten yleensä työpaikalla menetellään? Joutuuko esim. toinen siirtymään toiselle osastolle tai muualle töihin vai voivatko molemmat jatkaa työssään normaalisti? Vai kuuluuko asia yleensäkään esimiehelle tai esim. ylihoitajalle? Onko tästä olemassa virallista ohjeistusta?

En halua kuulla kenenkään mielipidettä vaan faktoja siitä miten on menetelty tai menetellään työpaikoilla. Korostan vielä että kyseessä on varsin raskas psykiatrinen osasto.

Kiitos etukäteen, terveisin Nisse

[-VF-]

Jos työt tulee tehtyä moitteettomasti, niin miksi ketään siirrettäisiin muualle vain seurustelun vuoksi?

[_Silja_]

Somaattisella puolella, etenkin päivystysalueella, on pariskuntia varsin paljon -johtuuko siitä, että yksiköissä on miehiä varsin paljon. Tiedän erään tapauksen, jossa pariskunnalle on huomautettu, koska selvittelivät työaikana toistuvasti henk.koht. asioita, jonkin ajan kuluttua pariskunta hakeutui eri yksiköihin töihin. Yleensä ei ulkopuoliset edes huomaa, että joku pariskunta töissä on. Myös lääkäreissä on paljon pariskuntia, eikä siitä ongelmia ole tullut. Korostit viestissäsi psykiatriaa, miksi se olisi joku poikkeus?

[Tomppainfin]

Itsellä kokemusta työnantajana alasta jossa väkivallan mahdollisuus on huomattavasti normaalia suurempi niin aina kun mahdollista niin pari, kämppikset yms sijoitetaan eri puolille, etteivät joutuisi yhdessä pahoihin paikkoihin. Lienekkö tätä väkivallan uhkaa aloitusviestissä tarkoitettiin kun puhuttiin juuri psykan osastosta. Uhkana on että ammattimaisuus kärsiin jos puolisoa tai vast kohdellaan epäasiallisesti, täten itse sijoittaisin heidät eri aikoihin tai eri osastoihin. Niin psykalla kun muissa ammateissa ja tehtävissä missä väkivallan uhka ja stressireaktiot voivat yllättää.

[hoitsumies-69]

Tervehdys

Kerron tarinan elävästä elämästä. Olin joitakin vuosia sitten töissä sisätautiosastolla isossa sairaalassa. Kuljin muualta työssä. eli työmatkaa tuli päivittäin paljon. Työ osastolla oli vaativaa ja ammattitaito oli usein koetuksella, vaikka olen "kokenut" ja "monessa mukana" ollut. No nämä asiat nyt ei kuulu varsinaisesti aiheeseen mutta tämä kuuluu.

Samalla osastolla eri solussa oli töissä maailman kaunein nainen, josta salaa haaveilin pitkään. Työntekoon tämä ei kuitenkaan koskaan vaikuttanut. En kertonut koskaan hänelle tunteistani, kunnes oma avioliittoni oli jo karilla ja muutto työpaikkakunnalle oli edessä. Kokeilin kepillä jäätä ja lähetin sähköpostin, jossa kerroin tunteistani. Voin sanoa että se oli elämäni rohkein teko. Ja mulla on 3 lasta :). Muistan kun olin kertonut omasta elämästäni tälle hoitajalle muutamaa päivää ennen s-postin lähettämistä. Hän oli jäämässä lomalle, sen tiesin, mutta mun oli pakko se sähköposti lähettää. Ja niin tein.

Muutaman päivän päästä tavattiin siivili-ihmisinä siviilissä siviilivaatteissa. Molemmilla oli tunteita ja se vei asioita eteenpäin. Sain paljon tukea siihen mitä mun elämässä oli edessä. Vaikeata se oli mutta rakastan kyseistä naista yli kaiken ja mikään ei olisi liikaa. Meidän yhteisen elämän eteen teen mitä vaan.

Ensin ajateltiin että eletään matalaa profiilia ja annetaan asioiden mennä omalla painolla, mutta kerroimme kuitenkin ns. luottohenkilöille seurustelustamme ja pikku hiljaa se oli jo "julkista" tietoa ja vastaanotto on ollut positiivista. Väitän että hoitajan arki on paljon helpompaa kun toinenkin on samalla alalla ja jos vielä samalla osastolla niin sehän on ihan luksusta. Nähdään vilaukselta usein töissä, käydään yhdessä syömässä, yhdessä töihin jne. Enempää ei voisi toivoa.

Nykyään asumme yhdessä ja naimisiin mennä ensi keväänä. Elämä jatkuu niinkuin ennenkin, ainoastaan parempana.

Joskus pitää mennä kauas että näkisi lähelle.

[nisse]

Kiitos erityisesti hoitsumiehelle!

Kaikkea hyvää teille ja kiva kuulla miten asiat voi mennä putkeen. Hieno homma.

Terv Nisse

[hoitsumies-69]

Kiitos erityisesti hoitsumiehelle!

Kaikkea hyvää teille ja kiva kuulla miten asiat voi mennä putkeen. Hieno homma.

Terv Nisse

Ole hyvä. Mä olin vaan rehellinen ja kerroin kauniin tarinan. Mä olen onnekas ja toivon sitä muillekin.

[TKo]

Joskus tämmöisen kokeneena niin voin todeta että siinä on hyvät ja huonot puolet. Hoitotyö elää sitten kotonakin. Itsellä se vaikutti kyllä myös työnantajan puolelta niin että tuli siirto toiseen yksikköön. Onhan siinä yhteistä mielenkiinnonkohdetta yms... toisaalta myös kahden psykiatrian työntekijän vuorovaikutustavat meillä meni välillä vähän semmoisiksi "ammatillisiksi" mikä ei oikein toimi parisuhteessa. Mutta siis kokonaisuutena en näe työpaikkaromanssia ongelmana. Paitsi sitten kun eroaa.

Mutta itse en siinä vaiheessa enää ollut samassa työpaikassa.