Sh:n arviointi

[koati]

Opiskelijan loppuarviointi lahestyy. Tyoryhmalta pyydetaan arviota. Suurin osa on sita mielta, etta opiskelija ei ole saavuttanut tavoitteitaan. Muitakin kehittamistarpeita on rutkasti. Loppujen lopuksi opiskelija kuitenkin saanee hyvaksynnan harjoittelujaksostaan. Toivottavasti ohjaaja (+ tyoryhma) ei myohemmin joudu katumaan opiskelijan valmistumiseen johtanutta arviointiaan. Pitaisko harjoittelujakson hyvaksyminen torpata? Julmaahan se olisi...

[Jio]

Minusta se olisi opiskelijan edun mukaista.

Toisaalta hyvin suppeasti kerrot mikä mättää.

[Aadelheid]

Jos tavoitteita ei ole saavutettu - miksi h*lvetissä olette päästämässä opiskelijaa läpi? Laiskuutta? Jos tavoitteet eivät täyty niin silloin harjoittelua pidennetään tai suoritetaan se uudelleen.

Todellakaan ei pidä päästää opiskelijaa läpi varsinkaan viimeisestä valmistumiseen johtavasta harjoittelusta jos joku todella mättää. Ei ole opiskelijan itsensä eikä tulevien työpaikkojen etu jos valmistuu huonot valmiudet omaava työntekijä.

Kenestä on kiva kuulla ettei harjoittelujakso mene läpi? Ei kenestäkään. Mutta jos opiskelija ei ole valmis niin ei ole, ja silloin tarvitsee tehdä lisätyötä. Ei sitä aiheetta kenenkään harjoitteluja hylätä.

[Tatya]

Toivottavasti asiaa on kuitenkin käyty läpi jo aiemmin sekä opiskelijan että hänen ohjaavan opettajansa kanssa. Mikäli tavoitteet on olleet realistisia aluksi, opiskelija on saanut korjaavaa palautetta ja harjoittelun "hylkääminen" ei tule kenellekään yllätyksenä, ei ole varmaan mitään syytä vältellä "torppaamista". Kysehän ei tietyllä tavalla ole mistään hylkäämisestä, vaan siitä, että opiskelija tarvitsee vielä aikaa kehittääkseen taitojaan..Jatkamalla harjoittelua kyseisessä paikassa, vaihtamalla paikkaa tai ottamalla saman tavoitteen seuraavallekin harjottelujaksolle (jos ei ole valmistuva)..

Mikäli taas tilanne on se, että opiskelijan kanssa ei ole käyty läpi, että tavoitteita ei ehkä saavuteta, hän ei ole saanut mahdollisuutta korjata toimintaansa tai tavoitteet ei ole alun alkaenkaan olleet realistisia jaksolle, on varmasti ikävää "torpata" jonkun valmistumiseen johtava harjoittelu. Kun asiat selitetään ja perustellaan, "miten toiminnan olisi muututtava, jotta tavoitteet saavutettaisiin" jne, ei kenellekään pitäisi jäädä ikävä mieli.

Joskus vaan huomannut, että joissain paikoissa harjotteluun suhtaudutaan niin, että opiskelija touhuaa viisi viikkoa ja loppuarvioinnissa ohjaaja käy läpi, että "et sä tätä osaa kyllä, olis pitänyt tehdä paljon enemmän,et kyllä näitä lääkkeitä osaa niin hyvin kun pitäis". Silloin harjoittelun torppaaminen on varmasti asiallista taitojen osalta, muttei kenenkään edunmukaista ja kaikille ikävää.

Nimim. entinen opiskelija, jonka opiskeluajasta iso osa meni omien ja kavereiden harjotteluiden puintiin ;)

[jupet]

Onhan harjoittelun tavoitteet myös oikeasti suunniteltu opiskelijan tarpeiden ja koulun harjoittelujaksoa koskevien ohjeiden mukaan. Oma kokemus on että harjoittelupaikat vetoavat joskus "tavoitteisiin" joilla ei vaan kertakaikkiaan ole mitään tekemistä jakson alussa sovittujen kanssa...

[{BS}]

Tavoitteiden täyttyminen ei sinänsä kerro mitään, vaan se, että "uskallanko tämän henkilön antaa toimia itsenäisesti tässä työssä?". Ja ovatko kehittämistarpeet millaisia? Eli kriittisiä työn kannalta vai sitten hienosäätöä?

Tavoitteista sitten...

Esim koulun tavoitteet lääketieteen kandeille naistentautien ja synnytysten jaksossa ovat

Synnytysopin jaksolla perehdytään normaalin raskauden fysiologiaan ja opitaan tutkimaan raskaana oleva potilas.

Raskauteen, synnytykseen ja lapsivuodeaikaan liittyvät häiriöt ja komplikaatiot tulee hallita opintojakson jälkeen.

Ja voin sanoa, että mitään noista asioista ei ole yksikään kandi hallinnut.

[hippis]

Tuo arviointi on välillä niin riippuvainen paikasta. Esimerkiksi mun kaveri kävi perushoidon harjoittelujakson kuntoutusosastolla, jossa sitten lisäviikolla pääsi harjoittelusta läpi. Oli saanut kritiikkiä mm. siitä, ettei uskaltanut yksin hoitaa potilaita kuin vasta ehkä vikalla (alkuperäisellÄ) harkkaviikolla, eikä ollut tarpeeksi oma-aloitteinen.

Itse kun mietin omaa ensimmäistä harjoitteluani, mulla meni tosi pitkään ennen kuin uskalsin lähteä yksin potilaita hoitamaan, ja arvostelu oli mitä mainioin (pitkäaikaisosasto). Kävi mielessä kaveria kuunnellessa (ja hoitajien juttuja taukohuoneessa kuunnellessa, itse kun olin keikalla siellä), että ovatkohan ohjaajat tajunneet, että kyseessä oli kaverini ENSIMMÄINEN kosketus hoitotyöhön, ja siten tavoitteiden ei tarvitse mielestäni olla kovin korkealla - perushoitoa ja lääkehoidon perusteita siellä ollaan mielestäni harjoittelemassa. Jos niitä ei osaa entuudestaan, on ihan luonnollista ja hyväkin, että haluaa kokeneemman hoitajan siihen back-upiksi.

Vähän ajelehdin harhateille. Mutta pointtina on, että toki alun harjoitteluissa voi vaatia vähemmän kuin loppupäässä. :)

[xyl]

Enpäs tee uutta avausta, kun kerran täällä jo harkka-aiheinen alustus on.

 

Itselläni on just alkanut ihan ihka ensimmäinen perushoidon harjoittelu. Innostus on kova tehdä kaikenlaista, mutta rupesi mietityttämään tuo oma-aloitteisuus. Voiko opiskelija olla liian oma-aloitteinen ja liian kyselevä? Millainen on se hyvä harjoittelija, se kultaisen keskitien kulkija. Uskaltaako yksinään lähteä mittailemaan verenpaineita, sokereita ihan "käynpäs varsin mittaamassa tuon mummon/vaarin"? Toinen mitä rupesin miettimään, on autettava vanhus wc-toimissa ja pesulla. Entäs jos se potilas pääseekin kaatumaan? Rupesi tuo pelko jäytämään tänään... hauraat luut ja riski tulla vahinkoa, kaiken lisäksi ohjaaja on siitä vielä vastuussa.

 

Meillä on kannustettu koulussa aktiivisuuteen ja muuan vanhempi opiskelija sanoi, että aloitteellinen kannattaa olla. Mutta eikös joukossamme ole aina niitä ihmisiä, joita aloitteellisuus saattaa ottaa päähän.

[Hoistu]

Opiskelija voi olla liian oma-aloitteinen, sekä liian kyselevä. varsinkin silloin kun on kyse ensimmäisestä harjoittelusta.

Kysely kaikki on hyvästä mut oikeesti tyhmiä ei saa kysellä.. no tosta kyllä voidaan olla montaa mieltä, mut tosi asia on se että on myöskin niitä tyhmiä kysymyksiä... tyyliin et jos nyt on jo 5 päivää pesty aamutoimissa kasvot ensin vaipan vaihtoa. Niin jos vielä viidentenä päivänäkin kysyy että, aloitanko kasvoista, niin silloin kyllä se kysymys on tyhmä, toisaalta myöskin ohjaajana kyseenalaistan oman ohjaustaitoni. Ja tietyt perusasiathan on kuitenkin jo opiskeltu koulussa teorissa ennen ensimmäistä harjoittelua. 

 

Tietyssä suhteessa oma-aloitteisuus voi olla pahastakin, huomioiden opintojen vaiheen.

Joskus törmää sellaisiinkin opiskelijoihin jotka kokee taitojensa toimintaan riittävän ja tuloksena on se että, valmis hoitaja korjaa jäljen.

Eli oma-aloitteinen voi olla jos tietää varmasti hallitsevansa sen mitä on menossa tekemään.

Itse ohjaajana varmista esimerkiksi juuri verensokeri mittauksen osaamisen hallinnan opiskelijalta ensin teoriassa (opiskelija kertoo minulle sanallisesti miten aikoo potilaan kanssa toimia) ja sitten vielä olen ensimmäisen (tarvittaessa useammankin) kerran vierellä seuraamassa, että näen että opiskelija taidon hallitsee. Kyllä jos minulle opiskelija nyt toteaisi että menenpä nyt mittaamaan tuosta verensokerin niin haluiaisin kyllä kuulla syyn, mikäli kyseessä on normaalista poikkeava aika.

Tai esimerkiksi kun tietää mitä on seuraavaksi vuorossa, esimerkiksi lääkkeenjako, voi ilmaista halukkuutensa siihen, ennen kuin ohjaaja ehtii sitä ehdottaa. Pitää kuitenkin muistaa että ohjaaja vastaa opiskelijasta.

Hyväksi harjoittelijaksi koen mielestäni sellaisen opiskelijan joka on aktiivisesti mukana kaikessa, selkeästi aidosti kiinnostunut harjoittelun onnistumisesta vaikka juuri se "pelkkä" perushoito ei olisikaan sitä ominta alaa... Negatiivisena koen kyllä nykypäivänä sen että tosi moni opiskelija tulee harjoitteluun sillä mentaliteetilla että en sitten tee sitä ja tätä vuoroa... kuitenkin vuorotyötähän tämä on, ja jos harjoittelun ajalle osuu monia vuorotoiveita(vaatimuksia) saattaa olla että oman nimetyn ohjaajan kanssa vuoroja ei sitten olekaan. Joskus tuntuu ettei opiskelijat muista että me hoitajat osastolla ollaan kuitenkin tehty tätä työtä jo vuosia, ja meillä ainakin on nyt autonomisen listan mukana tullut tapa huomioida mikäli on nimetty opiskelijan ohjaajaksi niin vuoroja on jo katsottu hieman opiskelija myönteisimmiksi, jotta ohjaaja ja opiskelija pystyisivät tekemään mahdollisimman paljon samoja vuoroja. Eli meiltä löytyy jo valmiina jousto opiskelijan ohjaamista ajatellen. (tää negat juttu ei kyllä liittyny tähän mitenkään)

Mietit tuota kaatumista, kannattaa ehkä kuitenkin pohtia asiaa harjoittelun ohjaajan kanssa. Hän kun tuntee potilaat, ja osaa varmasti ohjata toimintaasi niin että se on turvallista sekä sinulle että hoidettavalle. Kaatumisia kuitenkin saattaa sattua kenelle tahansa.

 

Tässä ny mun pieniä ajatuksia mitä ny äkkiseltään tuli mieleen.

[hippis]

Reippaalla asenteella ja hyvällä motivaatiolla olen aina pärjännyt hyvin harjoitteluissa. Jos rupeaa yliajattelemaan, menee ihan lukkoon. 

Tärkeää on aina kertoa, mitä tekee. "Ääneen miettiminen" on todettu hyväksi, ja joskus sitä onkin harjoittelussani peräänkuulutettu: on helppo antaa vastuuta, kun tietää, mitä opiskelija ajattelee, ja mitä pohtii seuraavaksi tehtävän.

 

Työvuoroista Hoistulle: On myös otettava huomioon, että työntekijät ovat saaneet listat jo hyvissä ajoin, opiskelija saa ohjaajan työvuorot ensimmäisenä päivänä käteen. Ilmaista hommaa kuitenkin tehdään (ja oppilaitokset maksavat sairaaloille isoja summia), kyllä mun mielestä on opiskelijalla myös oikeus vaikuttaa hieman työvuoroihinsa. 

[Flebas]

En tiedä miten harjoitteluiden ohjeistus on hoidettu eri ammattikorkeakouluissa mutta Turku Amk:ssa homma menee niin että 5 viikon harjoittelussa tavoitteet laaditaan ihanne tapauksessa 1 viikon lopussa tai 2 viikon alussa ohjaajan kanssa käytyjen keskustelujen ja koulun harjoittelukriteerien pohjalta ko yksikköön sovellettuna, siitä sitten väliarvio siina 3 viikon lopulla jolloin opiskelijan tulee kuulla miten mennyt ja mikäli on jotain huomautettavaa eli onko mahdollista tulla hylätty arvio ja miten toimintaa pitäisi muuttaa jotta olisi hyväksytty. Eli mikäli väliarvio on ok, ei hyllyä voi tulla ellei tapahdu jotain todella poikkeavaa ja silloinkin asiasta on syytä heti keskustella opiskelijan kanssa eli hylätty ei voi tulla opiskelijalle missään tapauksessa yllärinä.

[Gellu]

Olen samaa mieltä edellisten kanssa, että opiskelijan kanssa yhdessä tehdyt realistiset tavoitteet ovat omiaan onnistuneeseen harjoitteluun.

Itse valmistuin joulukuussa ja viimeisistä harjoitteluista jäi todella paha maku käteen, sillä ohjaajien mukaan en ollut sitoutunut harjoitteluuni, vaikka omasta mielestäni olin. Tästä tuli ristiriita, mutta asia unohtui, kun pääsin harjoitteluni läpi.

 

Tästä oma-aloitteisuudesta on hyvin montaa eri mielipidettä, myöskin riippuen jaksosta ja sen vaativuudesta sekä ohjaajasta ja opiskelijasta riippuen. Esim. tehojaksolla ohjaajani oli sitä mieltä etten ollut tarpeeksi oma-aloitteinen, mutta en kokenut taitojeni olevan tarpeeksi korkealla, jotta pystyisin teho-osastolla toimimaan oma-aloitteisesti.

 

Avoin keskustelusuhde molemminpuolin ennen virallisia palautteita olisi todella hyvä asia, näin saadaan opiskelijan harjoittelujaksoa ohjattua oikeaan suuntaan ja mahdollisesti hyvään arvioon. Se on muuten totta, että koulukohtaiset "tavoitteet" ovat yleensä liian korkeita, jotta opiskelija voisi niitä tavoittaa.

[trikki]

Hei! Olen jo vuosikymmeniä ohjannut opiskelijoita ja joukkoon mahtuu tosi erilaisia opiskelijoita.

Yhtään en ole koskaan hylännyt. Vuosien varrella on tullut muutama opiskelija vastaan, jotka olleet jossain vaiheessa jaksoaan hylkäysuhan alla. Yleensä kyseessä ollut silloin motivaation puute, laiskuus suomeksi. Opiskelijoita  ei ollut kiinnostanut jakson harjotteluupaikka pätkääkään ja työ oli sen mukaista. Näille putoamisuhan alaisille olen pitänyt aika tiukan palaverin viikkoa-kahtaviikkoa ennen harjottelun loppumista. Olen kertonut ihan suoraan mikä mättää ja mikä on edessä jos tahti ei muutu. Ja ollaan keskusteltu opiskelijan näkökannasta, miksi ei ole motivaatiota, miksi on mukavinta istua kansliassa.

Muistan yhden nuoren miehen , jonka kanssa juteltiin asiasta. Hän kertoi olevansa kiinnostunut lääketieteellisestä ja opiskelusta Ruotsissa. Aloin ymmärtämään opiskelijan ahdinkoa paremmin. Sovittiin kuitenkin, että loppuajan on täysillä mukana harjottelussa, koska slarvaamisesta ei ollut lainkaan apua tulevaisuuden kannalta. Kannustin kulkemaan unelmiensa mukaan, koska nuorena se käy parhaiten. Opiskelija oli loppujakson aktiivinen ja saavutti tavoitteensa hyvin.

 

Minusta ohjaavan hoitajan täytyy ohjata opiskelijaa, niin että tavoitteet toteutuu. Ujo ja arka on erilainen ohjattava kuin reipas , sosiaalinen menijä.  Ujoa ja arkaa ohjaan lähempänä seuraten, tukea antaen ja välitöntä positiivista palautetta antaen. Mikään ei ole niin ikävää kuin valmis sairaanhoitaja , joka ei uskalla tehdä päätöksiä. Oma-alotteissuutta ja päätöksentekoa  opetan ihan kyselemällä esim. " mitä nyt tekisit", Useimmiten saan oikean vastauksen ja pikkuhiljaa opiskelija uskaltaa ihan itsekin toimia ja tehdä päätöksiä.

Kyselen siis paljon opiskelijalta  ja laitan opiskelijan itse ajattelemaan enkä anna aina valmiita vastauksia.  Kysymykseen saatan vastata kysymyksellä ja opiskelija itse vastaa itselleen.

[Tiu]

Vastaan ihan alkuperäiseen kysymykseen. Vastavalmistuneena sanoisin, että opiskelijaa ei tarvitse päästää harjoittelusta läpi. Hyvän tavan mukaista on kuitenkin keskustella asiasta vaikkapa juuri viikkoa ennen arviointia ja antaa opiskelijalle näin mahdollisuus "parantaa tapojaan". Itseäni ärsyttää suunnattomasti se, että opiskelijalta vaaditaan suurta (?) oma-aloitteellisuutta ja aktiivisuutta. Joissakin harjoitteluissani sain kuulla tästä itsekin, "vähän enemmän aktiivisuutta ja oma-aloitteellisuutta olisi pitänyt olla". Koin, etten opiskelijana voinut mennä vaan tekemään täysin itsenäisesti hommia. Osaan kyllä nyt työssäni hoitaa asiani vuorossani. Trikin keinot kuulostavat hyviltä, kyselkää siis opiskelijoita enemmän. Ohjaajallakin tulisi olla riittävät taidot ohjata opiskelijaa sekä työnantajapuolelta mahdollistaa hyvä ohjaus eli antaa ohjaajalle aikaa.

[Aadelheid]

Hyvän tavan mukaista on kuitenkin keskustella asiasta vaikkapa juuri viikkoa ennen arviointia ja antaa opiskelijalle näin mahdollisuus "parantaa tapojaan"

No ei todellakaan vain viikkoa ennen, vaan sillä välittömällä hetkellä kun ohjaajalle tulee tunne että nyt joku mättää.

Sanomista on ihan turha kaikkien osapuolten kannalta jättää viimeiselle viikolle ja viimeisiin hetkiin.

[xyl]

On muuten ollut kyllä mahtava harkka :) harmi vaan että meillä röntgenhoitajaopiskelijoilla on vain 3 viikkoa, olisin mielelläni pidempäänkin. Olen tykännyt kovasti ja hyvin menee :) nyt viimeistään tietää että oikealla alalla olen, vaikka ei vielä röntgenharkka olekaan.