Keikkamuistoja

[Telaketju]

80-90luvun taitteessa kun vielä työskentelin sairaalapuolella miestensuljetulla,jossa pot. 80%:sti päänsä juoneita,joten muutama kramppi päivittäin laukaistiin stessulla p.r annostuksella 20-30mg.joskus pitkittyneissä krampeissa epanutin tippaa jouduttiin väsäämään.kerrankin yks ukko epanutinista huolimatta kramppas päivän tulematta pintaan ja sitten kun tuli ei ollut moksiskaan vaan kysyi kahvia ja tupakkaa.

tulin sitten in vivo tutkimuksissani siihen tulokseen,että jos ei päässä ole paljon aivoja/muistia ennen pitkää kramppiakkaan,niin ei siellä ole mihin muutoksia tulisikaan.

kaikki pyysivät pintaan tullessaan järjestelmällisesti kahvia ja/tai tupakkaa ja jatkoivat elämäänsä slowmotion suljettujen ovien takana kunnes keuhkokuume tuli ja pelasti pahalta maailmalta.

[Telaketju]

97 loppuvuodesta tuli itäiseen kaupunginosaan "tuttuun"osoitteeseen keikkaa koodilla 3xA5-2,heroiini.johon 6 ja7 alueen 2 autoa ekana paikalle samaan aikaan kohteessa,lääkintäjoukot matkalla alueelta1.rapussa jollekkin tulee mieleen yhden hoitajan asuvan samassa rapussa,jota kolistellaankin matkalla yläkertaan apuvoimiksi.hän saapuikin ovelle,mutta totesi olevansa vapaapäivällä,joten jatkoi harrastustensa parissa.

kaikesta tästä kuitenkin huolimatta muistaakseni kaikki 3 narkomaani heppua selvisivät jälleen.nyttemmin jo varmaan suuremmat voimat kutsuneet muodossa jos toisessa.

[OldOne]

yks ukko epanutinista huolimatta kramppas päivän tulematta pintaan ja sitten kun tuli ei ollut moksiskaan vaan kysyi kahvia ja tupakkaa.

Siis kouristi vuorokauden putkeen ja jäi henkiin? Eikös potilas o käytännössä hengittämättä sen ajan kun hän kouristaa? Kyllä siellä Helssingissä kaikki on niin suurta ja ihmeellistä 8)

[Telaketju]

siis oli krampeissa taukoa välillä että hengitteli itse silloin tällöin,mutta DNR tehty ja tämä oli lääkärin päätös että yrittään itse jotain tehdä,kuolee jos kuolee.

[Janne]

DNR tehty...kuolee jos kuolee.

Asiaa! Miksi kuolemaa odottovia ihmisiä pitää kuskata paikasta toiseen mitä monimutkaisempiin tutkimuksiin, eikös ne asiat selviä sitten sillä pöydällä missä ei ole patjaa?

Peijaksessa tuli vastaan yhden potilaan papereissa jokin "virallinen" hoitotestamentti, en muista minkä instanssin tekemä, mutta selkeä ja suorasanainen. Täten etsintäkuuluttaisin ko paperin, jos jollakin on tietoa mistä niitä saa, jaa se kanssani! Olisi tulevaisuuden suunnitelmat taas hieman valmiimmat 8). Toinen vaihtoehto olisi tietenkin DNR-tatska rintaan...

Mentiin resuskiin naapurikuntaan, kun päästiin perille, 11 ja kopteri lopettelivat juuri toimintaa. Lääkäri istui keittiön pöytään kyselemään päivän kulusta, oliko mitään normaalista poikkeavia rasituksia. Pihatöitä oli tehty, ja vielä pari tuntia ennen kuolemaa oli harrastettu seksiä. Voiko hienommin lähteä, omassa sängyssä oman vaimon vieressä aviolliset velvollisuudet juuri täytettynä? Veikkaanpa että ei.

[OldOne]

Peijaksessa tuli vastaan yhden potilaan papereissa jokin "virallinen" hoitotestamentti, en muista minkä instanssin tekemä, mutta selkeä ja suorasanainen. Täten etsintäkuuluttaisin ko paperin, jos jollakin on tietoa mistä niitä saa, jaa se kanssani!

Ole hyvä. Täytä ja laita lompakkoon 8)

hoitotestamentti.pdf

[Janne]

Olen siis kysynyt vääriltä ihmisiltä! Kiitos suuresti, pitänee postittaa myös Hra "ex" 47:lle...

[OldOne]

Jesh. Noita on kyllä varsin helposti saatavilla; apteekeista ja terveysasemilta. Ja tietysti Google auttaa aina:

http://www.google.fi/search?q=hoitotestamentti&ie=UTF-8&oe=UTF-8&hl=fi&lr=

[Janne]

Onhan jo kauan sitten todettu että oppi imeytyy aivoihin parhaiten kantapäiden kautta...

Saatiin D9-3 M-6 => phks, taustalla 8-5 (ihan niin kuin Vantaalla ei niitä ois jo omasta takaa). Mentiin polille pällistelemään tilannetta, ja potilasta. Kuten arvata saattaa, potilas on Mika Halvarin kokoinen mies. Saanut 30 mansikkapamia, rauhallinen, kävelee suosiollisesti autoon.

Ja ei kun matkaan, alku ihan jees, opiskelijan kanssa kattelaan sitä meijän saalista, onhan se iso, mutta onneks rauhallinen... Päästään vt4:lle niin poka "herää": "Pitäis tappaa joku, vittu et mä hakkaan jonkun ihan just!" Mussukka kyselee siinä luotiliivien pistokestävyyttä yms asiaan kuuluvaa koko matkan, samalla nyrkkejä puristellen ja turvavyötä rempäten. Onneksi oli vielä edesmennyt 993 ajossa (nykyään ojassa), joten matka nopeus oli 180km/h. Siitäkin huolimatta yhdet elämäni pisimmistä 85km:stä.

Opittavaa? Yksikään hullu ei lähde pidemmälle kyydille ilman Ativane+Serenase im, eikä yksikään hullu matkusta tuolilla istuen.

Webmasterin kanssa heitettin hyvin lääkitty 8-5 Ouluun, ei vois olla ystävällisempi potilas, nukahti J:päässä ja ja herätettiin Oulussa...

Hyvät Juhannukset kaikille tasapuolisesti.

[Telaketju]

joo,Jussia vaan kaikille!

tuli noista hullujen lääkityksestä mieleen miten itse hoidelttiin näitä raivarin saaneita alkoholisteja suljetulla os. silloin aikoinaan.serenase i.m on toki hyvä,mutta edellytti aina jonkinnäköistä painia koska pot. kavahtaa neulaa.

meillä oli aika suuri arsenaali ns.tarv. lääkkeitä joita sai omatoimisesti annostella potilaille lääkäriltä kysymättä.

elikkä tämmönen p.o cocktail osottautu tehokkaas raivarin saaneelle vanhalle juopolle:pot repii oven kahvaa raivoissaan ja uhkaa tappaa kaikki,jos ei ovi aukea nyt heti,huusin pot. että oota vähän otetaan ensi paukut,no viinalla houkuttaminen tehoaa vanhaa densoon.

tämmönen sekotus oli hyvä: 10ml Heminevrin mixtuuraa ja 20ml klorpromatzin mixtuuraa samaan mukiin ja ei kun pokan ääntä kohden,hemi on sen verran vahvan hajusta ja makusta että putos aina ja kohta poka oli aurinkoista poikaa ja kahvi ja tupakka teki taas kauppansa ja ulos pääseminen unohtui.

[-VF-]

Nykyään hyväksi havaittu koktaili alkoholidelikkapokille on fluanxol 10 gtt + diapam 10-20 mg. Tätä yhdistelmää Hesperiassa suositaan kovastikin.

Toinen tainnuttaja on Turusen pyssy, nimetty legendaarisen psykiatrin Armas Turusen mukaan. 8) Koktaili on klorproman 100mg + diapam 10-20mg. Tällä taintuu kokeneempikin juoppo.

Todellisille hc-miehille voi sitten suositella ativan + cisordinol acutard i.m. tujausta. Taju lähtee taatusti.

Näillä tropeilla pitkäkin kuljetusmatka sujuu rauhallisesti. :)

[Telaketju]

pertriptyl 25/4 vetää kanssa aika flekuks.

[Guest medi]

En tiiä kuulusko tää enemmänkin tonne kansainvälisten asioiden puolelle mutta kerrotaan nyt tässä yks semmonen mieleenjäänyt keikka:

Käytiin 80-90 luvun taitteessa jälleen kerran ulkomaankeikalla yhden suomalaisen ensihoitolääkärin kanssa, tällä kertaa Turkissa.

Siellä oli suomalainen tax-free-auton ostanut YK-mies joka oli ajamalla tuomassa autoa kotiin, ja nukahti Turkin ja Syyrian rajaseudulla rattiin ja törmäs tankkiautoon.

Istanbuliin asti, jossa yövyimme, kaikki meni hyvin, mutta kun seuraavana päivänä menimme matkatoimistoon hakemaan jatkolentolippuja Adanaan, ei niitä tietenkään voitu järjestää, vaikka ne oli tilattu. Alko olla kiire, ja kun kolmannen kerran kävimme matkatoimistossa (harkittuamme sitä ennen jo mm. auton varastamista ja ajamista Adanaan) tajusimme että ongelma oli se, että yritimme maksaa vakuutusyhtiön AmEx:llä, ja kundi luuli ettei meillä ollut käteistä lahjuksiin. Lyötiin about viimeset dollarit (muistaakseni n. 80$) tiskiin ja liput vilahti tiskille nopeemmin kuin Meilahden akuuttihoito-opas kandin taskusta elvytyksen sattuessa. Tilas jopa taksin KIIREELLISENÄ meille saman tien.

No, Adanaan tultiin joskus myöhään illalla, ja se oli jonkinlaista poikkeustila-aluetta, eli siellä oli säkkipimeetä ja ulkonaliikkumiskielto.

Ei muuta kun kamat hotelliin ja etsimään sellasta taksikuskia jolle fyrkka kelpaa. Löytyhän se, ja sitten vedettiin kaupungin halki pimeessä ilman valoja sata lasissa sairaalaan. Poka makas "teholla" niin paskasissa lakanoissa että haisi, vaikkei ollut ollut siellä kun muutaman päivän. Sillä oli toinen klappi jonkinmoisessa "vedossa", joka ei kuitenkaan vetänyt yhtään, korkeintaa aiheutti lisää tuskaa murtuneelle lantiolle. Oli sillä vielä muitakin vammoja, mutta ne ei oo tän jutun clue.

Se oli niin tyytyväinen, että kun mä sanoin sille suomeks että tultiin hakee sut himaan, niin se rupes itkee.

Sitten alko show.

Me sanottiin että meidän kone lähtee aamulla seittemän aikaan, viittisittekö laittaa pokan, kamat ja ennenkaikkea passin valmiiks ja hommata meille jonkun kuljetuksen, mieluiten ambulanssin. Me nukutaan pari tunti hotellissa.

Joo, mutta passi on kassaholvissa.

No saisko sen auki.

No avainta ei oo kun kassanhoitajalla ja sairaalan johtajalla.

No hommatkaa tänne.

Ai nyt yöllä: ei käy.

Siinä sitten neuvoteltiin pari tuntia mitä ihmeellisimmillä kielillä, ja sitten kun uhattiin ulkoministeriöllä ja mahdollisella sodalla Suomen ja Turkin välillä, niin ne soitti sen sairaalan dirikan sinne jostain bileistä n. klo puol kolme yöllä.

Se tuli ja sen lisäks että se oli kännissä kun apina, se oli saatanan vihanen ja ei osannu sanaakaan englantia.

Siinä sitten väännettiin taas pari tuntia, kunnes se tajus että sairaalalasku (oli 800$) pitää maksaa.

Me pantiin taas AmEx peliin, ja se IHAN oikeesti otti sen käteen jä käänteli niinku apina mikrosirua: "mikäs helvetti tää sitten on", ja heitti sen takas (lattialle).

Me kaivettiin D-markkoja aika tukku, mut se sano heti että EI, US-dollareita.

No siinä tuli sitten jo vähän hätä, mut se oli vasta alkua:

Me selitettiin että olis tärkeetä saada toi monivammanen poika Suomeen, kun vaikuttas että se kehittelee rasvaemboliaa, ja niin korkee kun tää taso täällä onkin, niin ois humanitäärisempää, että potilas sais lähtee kotimaahansa, jos esim. vaikka kuolee.

Se mietti hetken ja sano sitten että koska ne on niin saatanan humanitäärisiä niin potilas saa lähtee toisen meistä kanssa Suomeen, mutta toinen jää sairaalan tiloihin pantiksi kunnes sairaalalasku on maksettu.

Mä hölmö rupesin nauraa, että mitä helvettiä.

Se nosti luurin ja puolen minuutin päästä meillä oli kaks turkkilaista konepistoolimiestä takavasemmalla.

Ok, mä menin selittää pokalle että sä lähet ton lekurin kanssa Suomeen, mä tuun vähän myöhemmin. Se kysy että mistä on kysymys ja me selitettiin.

Se sano että mulla on passin välissä 1000 US$ jos niitä ei oo varastettu , koettakaa nyt saada holvi auki!

No me taas sille metsärosvolle selittämään että avaa toi ovi niin saat fyrkkaa.

Se ei enää uskonu meitä, ja aina kun korotti äänensä niin partisaanit räpläsivät varmistimia. Pitää muuten hermostuttavaa ääntä kun on väsynyt ja vieraassa maassa.

No kädenväännön jälkeen se avas sen holvin, ja ihme kyllä sekä passi että fyrkat oli tallella!

Meillä rupes oleen helvetin kiire, mutta se halus välttämättä kirjottaa kuitin (obs! lyijykynällä) ja se oli niin kännissä, että se meni muutaman kerran uusiks.

Kuten sanoin lasku oli 800$ mut vaihtorahaa ei kuitenkaan ollut.

Keep the change! ja ambulanssilla pillit päällä hotellin kautta (Jossa meidän omat kamat oli) kentälle ja just ja just ehittiin koneeseen.

Poka muuten toipu myöhemmin hyvin vammoistaan.

Keikan summasi se lekuri kene kanssa siellä olin:

"Turkki ei oo valtio, Turkki on iso lampaan v***u!

[Guest Gira]

Huh mikä reissu medi! Sulla on ainakin kokemuksia mitä muistella eläkkeellä keinutuolissa 8)

Lisää kertomuksia kehiin! Nämä peittoaa telkkarin tarjonnan 6-0.

[Guest medi]

No joo, sellanen tulee mieleen kun oltiin saman lekurin kanssa Malesiassa.

Siel oli yks suomalainen lekuri juonut vahingossa mangomehuun sekotettua metanolia kun se luuli sitä etanoliks. Eli, se oli ottanut yhen leirin apteekista, missä oli duunissa, ihonpuhistuspirtua, mikä Suomessahan on etanolia, mutta Malesiassa metanolia, ja tehnyt paukkuja.

Heräs aamuyöstä siihen ettei nää mitään. Alan miehenä kiskas pullon konjakkia ensiavuks, just sen pullon jota säästääkseen se oli kupitellut ihonpuhistuskamalla.

Se oli niin kaukana mantereesta, että kun se pääs mantereelle se oli jo tajuton.

Paikallisessa viidakkosairaalassa oli jenkeistä lahjotuksena saadut dialyysikamat, mutta paketissa koska kukaan ei osannut käyttää niitä.

No, meille keikka että se on tajuton, ja tietojen saaminen sivistyneistäkin maista on joskus hankalaa, saati sittenm keskeltä viidakkoa.

Me lennettiin Kuala Lumpuriin ykkösluokassa, kun muihin ei siihen hätään löytynyt lippuja. Joka matkustajalle oli semmonen kolmen hengen sohvan tapanen istuin, ja lentoemät oli Miss Universum tasoa. Ne jopa tuli korjaaman filtin paikalleen, jos unissaan sattu potkimaan pois. Kun oli safkat ja viinit valittu listalta, niin eiku pötkölleen. Mun aika meni siinä kun olin nukkuvinani, ja potkin filttiä myttyyn.

Se on pitkä lento.

No sitten tyyli muuttukin.

Kuala Lumpurista lennettiin toiselle puolelle mannerta jollain Convair-tyyppisellä potkurikoneella, joka hipo palmunlatvoja vaappuen, ja mä vannon että lattian yhen penkinkiinnikkeen vierestä näki ulos, ja siitä blosas sisään.

Sekin oli pitkä lento.

No, se potilashan oli aivokuollu jo ajat sitten.

Ja siellä kaks neurologia oli todennu sen aivokuolleeks.

Mutta Malesian laki ei ainakaan silloin tuntenut käsitettä aivokuollut.

Me nyt sitten tehtiin vielä dolls-eyes´it ja muut vielä kertaalleen ja aivokuolluthan se oli.

Mä kysyin että mitä te näille yleensä teette?

Miten niin? Nyt ollaan teholla missä on talon paras ilmastoiti, ja lämpötila on 41 astetta celsiusta ja kosteus % varmaan tuhat. Ne kuolee kaikki johonkin infektioon muutamassa päivassä, yleensä intubaatioputken kautta saatuun.

Mikäs nyt neuvoksi?

No, sovittiin että me otetaan poka vastuullemme, ja tulkitsemme sitä niin että silloin on voimassa Suomen lainsäädäntö.

No sitten kertykin koko sairaala suunnilleen kattomaan kun otettiin koneesta veks.

Me oltiin kun sirkuspellet ja kerrottiin että ei pidä hämmästyä jos sydämen pysähtyminen kestää esim. 15 min ja eikä sitäkään että kun pitkät luurankolihakset alkaa kärsiä kunnolla hapenpuutteesta, niin potilas/vainaja voi liikutella jalkojaan tms.

Ja sehän palkitsikin meidät parinkymmen minuutin päästä nousemalla melkeen istumaan.

Malesit katteli kauhuissaan, vaikka osan teki mieli taputtaa.

No sitten hotelliin jonne tuli paikallinen rikospoliisi kuulustelemaan meitä, että mikäs juttu tää on.

Me kerrottiin sama tarina joka oli sovittu sairaalan kanssa, eli kun olimme lähdössä kuljettamaan potilasta Suomeen, hänen sydämensä pysähtyi eikä mitään ollut tehtävissä.

Ja tottahan se olikin.

Ei muuta kun nimet paperiin ja sillä selvä.

Seuraavana päivänä Kuala Lumpurin lentokentällä tuli sitten taas hauskaa.

Me oltiin varattu hengityksen hoitoon PLV-100 kroonikkorespiraattori joka käyttää huoneilmaa, ja johon pienellä omalla virityksellä saa tehtyä virityksen johon syöttämällä vaan 1-2 litraa happea/min päästään FiO2 jopa 35% tasolle (Kas kun pitkä matka ja happea rajallisesti).

Se oli 80-90 luvun taitetta ja akut oli lyijyakkuja. Ne ja monet muut kamat, jota oli paljon, oltiin pakattu sellasiin Vuorenojan alumiinipakkeihin.

Ja niitä oli siis monta ja ne oli lukittu. Ja ne paino julmetusti (akkupakki n. 40 kg).

Sitten meillä oli viellä potilaan kamat, ja se oli menny sinne vuodeks. Itte pokanhan hoiti sitten ulkoministeriö sinkkiarkussa.

No, lentokentän chekkauksessa aloin nostella pakkia toisen jälkeen liukuhihnalle.

Nuori kaveri katto silmät pyöreenä, että mitä tää merkitsee.

Mä löin AmExin tiskiin ja sanoin että onhan siinä ylipainoa, mutta ota tosta vaan. Ja tulli sen selän takana kattomassa haavi auki.

Ne halus selityksen että miks näin paljon rojuu.

Selitin että ollaan medical escort, mutta potilas menehtyi ja siksi näin paljon kamaa.

Mä luulin että se kundi tukehtuu ja se hyppäs puoli metriä taaksepäin ja kysy hysteerisellä äänellä että ollanko me paloiteltu ruumis, ja että onko näissä laukuissa vainajan osia.

Mä sanoin että ota rauhassa, ei näissä oo, mutta tossa mun takana jonossa muutaman ihmisen päässä on kaveri jolla on samanlaisia painavia laukkuja, ja se on aina ollut vähän epäilyttävä.

Ehin istua helvetin kauan lobbyssa vetämässä viinaa ennen kun se lekuri pääs läpi.....

[Guest medi]

Yhtenä esimerkkinä tuli mieleen yks vanha juttu.

Meillä oli kohteessa SVT 240/min ja uhkas mennä jo ödeemaan kun "vähän tykytteli". Konsultoitiin ambulanssilääkäriä, jolla oli taas kerran huono päivä, ja se kysy että onko siis hengitysvaikeus? Kun kerrottiin että sitäkin, niin se neuvoi antamaan 200 mg theofyllamiinia i.v.

Ei annettu. soitettiin vastaavalle lekurille joka oli asemalla, ja annettiin ehdotuksemme mukaan kalsiumsalpaajaa.....

Tää siis vaan yks esimerkki. Tosin sairaalassa olen törmännyt useammin kuin sen ulkopuolella, mikä lienee myös motivaatio kysymys.

Ja Ruotsissa ekana työpäivänä tuoreelle sydänveritulppapokalle, joka painoi 120 kg ja oli tosi kipee (puristavaa rintakipua), määrättiin smärtlindringiks 2,5 mg morfiinia s.c.. Luulin että ne viilaa tulokasta, ja tuikkasin 10 mg i.v. ja kysyin että koskas annetaan lisää, kun oli niin pieni annos isolle miehelle. Underläkare meni ihan kalpeeks ja haki ylilääkärin, joka kysy että mikä mun mielestä on oikee annos. Sanoin että tarpeeks, eli kunnes poka on kivuton. Se sano oikein, ja haukku underläkaren.

[Telaketju]

oliko jo adenosiini käytettävien lääkkeitten listalla ton svt:n aikaan?eipä tuu nyt heti mieleen muutamaan vuoteen että olisivat viitsineet tulla rytmejä kohteeseen kääntelemään jos on ollut hemodynamiikka vakaa eikä pahempia rintakipuja,vaan ovat määränneet hoidoksi tippa,happi,huopa ja hana.yleensä taikasana on ollutkin puristava rintakipu,niin jo vain tulee 190 kohteeseen tai riippuu lekurista tuleeko itse vai L-4.

kerran tuli turvapuhelimesta B0-2 jonne kaupungin läpi huristeltiin yöllä nopeast kohteeseen.kohteessa selvä ödeema joka kuului ulkoovelle saakka makuuhuoneesta,jossa pötkötteli 80v nainen HT reilusti yli 40 apulihakset käytössä,ei pystynyt puhumaan sanaakaan,pulssi 150,RR systolinen 110 hujakoilla,rohisi kauttaaltaan sisään että ulos heng.samantien soitto lekurille joka ei viittinyt tulla eikä lähettää ketään,kysyi oliko meillä c-pap?juu löytyy mutta tää poka on exhaustiossa ja romahtaa kohta,no koittakaa pärjätä.no mikäs siinä sitten alkuun happea maskilla,tuettiin istuvaan asentoon tyynyillä,tippa käteen ja dinit krt 2 suihkausta ja sitten paareja c-pap kamoja hakemaan,poka paareille ja c-pap 7,5 peepillä,istuva asento, monitori ja autoon------->raivarina sairaalaan.selvisipä tuo ainakin sinne asti.

[Guest medi]

Se oli 80-luvun puolivälissä kun päiväkuskeille vasta alko tulla hiukan lääkkeitä. Adenosiinia ei ollu varmaan keksittykkään. Verapamiililla, sano, verapamiililla.Siihen aikaan oli yks lekuri - tiedät varmaan kuka - joka käänteli sähkölläkin SVT:tä ja A.flimmereitä. Sitten katottiin sähkönannon jälkeen roikkuiko toinen suupieli. Jos ei, oli tuore FA. Jos roikku, oli vanhempi.....

[Amppari poika]

Nää Medin jutut on niin loistavia ja eksoottisia ettei  mikään enään tunnu miltään mutta kerronpa tässä yhden oman kokemuksen.

Saatiin keikka että ryyppy porukassa yksi on halvantunut. Matkaa kohteseen oli n. 40 km. No kohteeseen mentäessä ei löydetty ketään halvaantunutta,mutta muut sano että se lähti pyörällä ajamaan kotia kohti. No me siinä että niimpä tietenkin. No lähimmä ajelemaan tämän " halvaantuneen asunnolle päin ja kuinka ollakkaan tavotimma miehen joka ajo pyörällä laijasta laitaan. Samaan aikaan ensihoidon vastuu lääkäri sattui soittamaan ja kyselemän mitä pojat puuhaa. No kerroimma että yritetään saada halvaantunutta polkukupyöräilijää kiinni mutta ei oikein onnistu. Lääkäri vähän aikaa yski ja tuumasi että " pojat kuulostaa niin tyhmältä että tulkaa heti pois sieltä ". No ei me toteltu tohtoria vaan kiilattiin pyöräilijä tien reunaan ja tarkastettiin tilanne. Miehellä oli tosiaankin pieni infarkti koska vas. käsi oli voimaton, afasiaa ja suupieli roikku. Ja eiku kyyttin ja lasarettiin.

[Guest medi]

Tultiin kerran sairaalasta asemalle päin rantsun kautta kun oli kesä. Käännyttiin juuri mutkasta kun yhdellä parkkipaikalla oli jostain saaresta uinut hirvi, jota poliisi oli just kiväärillä ampumassa, hirvi kun oli vähän vauhko siellä liikenteen ja ihmisten seassa.

Oli siis lämmin, kaunis kesäpäivä ja ihmisiä sen mukaisesti puistossa ja rannassa. Ja tietysti katsomassa hirven teloitusta.

No, hirvi putosi laukauksen jälkeen maahan ja me lyötiin sadan metrin päässä pillit päälle ja kurvattiin vauhdikkaasti parkkipaikalle hirven viereen. Otettiin kaikki rojut l. monitori-deffa, pakki ja happi-imu ja nostin hirven toista eturaajaa sanoen poliisille: " sori, kyllä sydämen pysähtymisestä on niin kauan, ettei me enää voida tehdä mitään".

Poliisi meni hämilleen ja vastasi: "Justhan mä sen vasta ammuin...... eiku siis, sen oli tarkotuskin kuolla"...

[Guest medi]

Saatiin kerran keikka lennosta hautausmaalle koodilla 0-0, eloton. Kysyin häkeltä että eikö ne oo kaikki siellä 0-0?

Siellä oli opastus avoimen haudan luo, jossa oli saattoväkeä paikalla. Sanoin vielä kaverille, että jos tää on piilokamera niin mä lyön jotakuta.

No siellä oli yks arkunkantajista saanut sydänpysähdyksen arkunlaskun loppuvaiheessa, ja pudonnut samaan monttuun.

Poishan se oli sieltä saatava, ja mä hyppäsin perään. Onneks se oli sellanen pahviarkku, eikä esim. jalopuinen, siis paksu ja vahva.

Mä putosin siihen arkun jalkaosan päälle, ja mun toinen jalka meni sen vainaan jalkojen välistä läpi arkun sisään. Ei menny nilkka, siks oli siis hyvä ettei ollu paksua puuta.

Nostelin pokaa ylöspäin kaverille joka onnistuikin retuuttamaan sen ylös ja alkoi tarjoilla sille kammiovärinään tasavirtaa.

Mä rämmin niitä montun tukipuita avuksi käyttäen ylös, ja kun oli alkusyksy, niin mun valkoset vaatteet oli ihan savessa.

Sehän lähti käyntiin ja lisäapu joutu lähtemään kesken kaiken toiselle keikalle, eli me sitten kuljetettiin se dopa- ja siihen aikaan käytetyssä lidokaiintipassa sairaalaan.

Sairaalassa odoteltiin meitä, ja ensimmäiseksi kysyttiin se kaikille tuttu: "mistä te tuutte?" esim kotoa, vanhainkotoa, toisesta hoitolaitoksesta, jne...

No mä vastasin helvetin savisena että haudasta.

Yks sisätautilekuri sano että kyllä mä tiedän että te ootte kovia jätkiä, mutta toi on kyllä jo vähän liikaa.........

[Guest Hörhö]

Muutama vuosi sitten, hiukkasen ennen uutta hätäkeskuskokeilua, kun meidänkin kunnassa oli vielä oma hätäkeskus, niin saatiin yksi kaunis lauantaipäivä B tehtävä noin 15 kilometrin päähän syrjäkylälle. Kohteessa piti olla tajuton ihminen. Se oli vielä sitä aikaa kun kiireelliset tehtävät tuli B:nä ja kiireettömät C:nä. Muita koodeja ei sitten käytettykään. Ja mitään lisätietoa kohteen tilanteesta oli turha edes kuvitella saavansa.

Luonnollisesti sitten innoissamme ajoimme, siihen aikaan Langilla, pillikyytiä kohteeseen. Auto parkkiin omakotitalon pihaan. Hoitopakki ja defi kainalossa juostiin taloon sisälle. Eteisessä talon isäntä opasti meidät makuuhuoneeseen. Makuuhuoneessa näimme ensimmäisenä naisen kömpivän juuri ylös sängynpohjalta istumaan ja lähtevän meitä vastaan. Meidän kiire ja innostus mielenkiintoisesta keikasta lopahti tietenkin totaalisesti tässä vaiheessa.  No, opastettiin kuitenkin rouva takaisin istumaan sängynlaidalle tarkempia mittauksia varten.

Minä sitten hoitovuorossa olevana kysymään, että mikäpäs se rouvan laittoi näin lauantaina ambulanssia tarvitsemaan. Rouva tähän vastasi: "Sen takia kun minä olen ihan tajuton, en tajua mistään mitään". Muistaakseni veimme kuitenkin tämän "tajuttoman" potilaan varmuuden vuoksi terveyskeskukseen seurantaan.

Ei sitten jälkikäteen tullut otettua selvää, että oliko nainen mahdollisesti itse soittanut hätäkeskukseen...

[-teme-]

Siis noi Medin jutut on kuin suoraan -kyytipoikien urbaanilegendat vol 1.2-

[krissy]

Heh,  hauskoja....mulla onkin ollut tylsä kyytinaisen ura kun ei tuu mitään erikoista keikkaa mieleen.