Aktiivinen synnytys

[kpl]

Pahin on tilanne, jossa äiti on raivoisan kipeä, RR korkea ja sitten huomataan että trombosyytyit on laskusuunnassa ja viimeinen vastaus edelliseltä päivältä. Siinä sitten kiireesti pvk ja eikun tuloksia odottelemaan ennenkuin voi puuduttaa.

En niin ole kätilö enkä ole hoitotyössä ollut koskaan. Mikä juttu tuo on, että trombosyytit laskevat? Onko ilmiö sama kuin hb:n laskussa (verivolyymi lisääntyy - hb pysyy samana, mutta suhteessa vähemmän) vai onko kyse ihan jostain muusta? Onko olemassa joku trombosyyttien alaraja että voidaan antaa epiduraali vai mitä tarkoitat?

[pajari]

Raskausmyrkytykseen liittyy joskus tromb.laskua. Epiduraalia ei mieluusti anneta, jos trombosyytit on paljon alle 100. Anest.lääkäri sen loppuviimein päättää ,mutta haluaa kyllä nähdä tuoreen arvon ennen puuduttamista.

[Sini]

Pahin on tilanne, jossa äiti on raivoisan kipeä, RR korkea ja sitten huomataan että trombosyytyit on laskusuunnassa ja viimeinen vastaus edelliseltä päivältä. Siinä sitten kiireesti pvk ja eikun tuloksia odottelemaan ennenkuin voi puuduttaa.

En niin ole kätilö enkä ole hoitotyössä ollut koskaan. Mikä juttu tuo on, että trombosyytit laskevat? Onko ilmiö sama kuin hb:n laskussa (verivolyymi lisääntyy - hb pysyy samana, mutta suhteessa vähemmän) vai onko kyse ihan jostain muusta? Onko olemassa joku trombosyyttien alaraja että voidaan antaa epiduraali vai mitä tarkoitat?

Raskauden aikana noin viidellä prosentilla terveistä äideistä kehittyy loppuraskaudessa lievä trombosytopenia, jonka syy ei ole tiedossa ja joka korjaantuu synnytyksen jälkeen itsestään. Yli 50 × 109/l tasolla katsotaan alatiesynnytys mahdolliseksi. Keisarinleikkauksen voi tehdä 50 × 109/l tasolla, mutta epiduraalipuudutus vaatii tason yli 80 × 109/l. (Kauppila 2008.) Epiduraalihematooma on spinaali- ja epiduraalipuudutuksen harvinainen, mutta vakava komplikaatio, joka voi johtaa pysyvään halvaukseen. Vuonna 2006 julkaistussa tutkimuksessa epiduraalisen hematooman esiintyvyys oli vajaa 1 : 170 000 synnyttäjillä, jotka saivat epiduraalista anestesiaa tai analgesiaa. (Förster 2007.)

Kauppila, M. Trombosytopeeninen potilas. FINNANEST 2008; 41: 146-149.

Förster, J. Epiduraalihematooma epiduraalista kivunhoitoa ja pienimolekyylistä hepariinia saaneella potilaalla. FINNANEST 2007; 40: 49-51.

[Annastiina]

Tässä keskustelussa on noussut useammassa kommentissa esiin se, että neuvolassa ja valmennuksissa pitäisi kertoa enemmän muistakin kivunlievitysmenetelmistä kuin epiduraalista. Tottahan tämä on, tuskin niistä vaihtoehdoista voidaan liikaakaan puhua, mutta miksi siellä salissa ei kätilö voisi tarjota myös näitä eri vaihtoehtoja?? Varmasti osa näin tekeekin ja osa äideistä on varmaan kantansa päättänyt jo pitkäaika ennen synnytyksen käynnistymistä, etteivät halua muusta kuullakaan, mutta ei kai tätä koko kivunlievitysasiasta infoamista voida vierittää sinne ennen synnytyssaliin tuloa???

Omassa synnytyksessä olisin tahtonut kokeilla aquarakkulat, yms. ennen epiduraalia mutta salissa kätilö tarjosi vain epiduraalin vaihtoehtona (että voi se asia olla näinkin päin). Epiduraalinlaitto ei onnistunut (varmasti suurin syy tuo, että olin jo niin kipeä että en vaan pystynyt olemaan kunnolla laittoasennossa) ja sitten kyllä testattiin kaikkea muuta joka auttoi paljon paremmin. Harmittaa, etten uskaltanut tuoda sitä omaa toivetta aiemmin esille :(

[pajari]

Kyllä kätilön todella pitäisi kertoa synnyttäjälle eri vaihtoehdoista. Mutta jos synnyttäjä on todella kipeä ja toivoo hyvää kivunlievitystä, kyllä sitä saattaa ensimmäiseksi epiduraaliakin ehdottaa. Siksi olisi hyvä, että synnyttäjillä olisi itselläkin jonkinlainen käsitys vaihtoehdoista , että synnyttäjä itse voisi edes ilmaista mitä haluaisi kokeilla. Kun usein hoitaa 2 synnyttäjää samaan aikaan , sitä ehtii ajatella juuri sen varran, että tässä välissä ehdin hommata puudutuksen tälle äidille ja sit ponnistusvaihetta hoitamaan toiseen huoneeseen. Ei jää aikaa välttämättä pidempiin keskusteluihin eikä sitä osaa äitien ajatuksia lukea.

Useimmiten sitä aloittaa ensisynnyttäjien kanssa niistä luomuvaihtoehdoista ; lämpö, suihku, liikkuminen,aqua-rakkulat ja akupunktio. Mutta sitten monasti oikein kipeä ihminen ei halua edes koittaa mitään noista. Ilokaasu auttaa aika monelle, mutta harva sitä tuntikausia jaksaa hengittää.

[kpl]

Kiitos tytöt, aina oppii jotain uutta!

[Liisa]

Itsellä hyviä kokemuksia kätilöistä, vaikka kivunlievityksessä ei syystä tai toisesta onnistuttu edes toisen kohdalla. Sain paljon neuvoja ja vinkkejä, mitä voin itse tehdä synnytyksen hyväksi. Kätilö ohjasi aktiivisuuteen ja minusta se tuntui hyvältä. Synnytykseen olin tutustunut sen verran, että tiesin sen olevan kolmevaiheinen tapahtuma. Mitään suunnitelmia ei ollut valmiina.

Kivunhoidossa yritettiin varmaankin kaikki keinot. Ensimmäisestä sain kaurapussin, aquarakkuloita; omasta pyynnöstäni selkään ja vatsaan monta. Ja useamman kerran.Kohdunkaulan puudutuksen ja lopuksi epiduraalin. Synnytys käynnistettiin ja lopulta päädyttiin sektioon. En tiedä, miksi epiduraali ei vienyt kipua. Jäi aika huono fiilis ekasta kerrasta ja pelko kipua kohtaan.

Toisella kerralla kävin pelkopolilla ja suostuin lopulta siihen, että alateitse lähdetään toista yrittämään. Juttelin anestesialääkärin kanssa ja puhuimme siitä, miten kipua on mahdollista hoitaa... Pelkopolilla tehtiin sopimus siitä, että synnytystä ei pitkitetä, kuten edellistä (käynnistely alkoi maanantaina >kalvot puhkaistiin perjantai aamuna, kohdun suu oli auki sentin > oksitosiinitipalle samoin tein > sektio lauantaina > kohdun suu auki 4 cm.

Synnytys olikin nopea 01.30 eka supistus, lapsi syntyi imukupilla 07.00. Ponnistus vaihe pitkittyi 2 tuntiin. Tällä kertaa sain spinaalipuudutuksen, mutta en tiedä mikä vika minussa on, kun ei vienyt edes pahinta terää kivuilta. Kohdunkaulakin puudutettiin ja ilokaasua sain.

Kolmatta en synnytä. Iänkään vuoksi. Kumpaakaan lasta en saanut vierihoitoon. Olen sairaalaorientoitunut ja en voisi kuvitellakaan olevani niin aktiivinen, että synnyttäisin kotona!