Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

hippis

Aktiivinen synnytys

Recommended Posts

hippis

Suomessa aktiiviseen synnyttämiseen ja lempeään syntymään liittyvää liikehdintää. Kotisynnytykset sekä pienten sairaaloiden alasajo mietityttää, kuten myös synnytyksen medikalisoituminen.

Itse hieman luomuhommiin hurahtanut (toki jokaisella oikeus parhaaseen kivunlievitykseen sitä halutessaan/tarvitessaan). Mitä mieltä sinä olet?

Esim. Aktiivinen synnytys ry ajaa aktiivisesti asiaa.

http://www.aktiivinensynnytys.fi/

Itse esimerkiksi olen aina pitänyt kotisynnytyksiä edesvastuuttomina, kunnes sitten eräällä koulukurssilla teimme esitelmän kotisynnytyksistä, ja sitä varten piti lukea useita tutkimuksia läpi. Esimerkiksi Iso-Britanniassa virallinen kanta on laajan tutkimustyön jälkeen se, että matalan riskin uudelleensynnyttäjällä on yhtä turvallista synnyttää kotona laillistetun kätilön kanssa kuin sairaalassakin. Siellä kunnan tulee tarjota äidille kotisynnytysmahdollisuus sekä kotisynnytyksiä tekevä kätilö sitä hoitamaan, mikäli äiti haluaa kotona synnyttää. Hollannissa joka kolmas vauva syntyy kotona.

Tämä nyt vain yksi aiheen alustus, joka toivottavasti herättää asiallista keskustelua :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kpl

Hollannissa on myös pikkasen eri matkan lähimpään sairaalaan kuin Suomessa :o Siis jos jotain niiku menis vikaan ja tarvittaskin enemmän jeesiä hommaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Annastiina

Tää on niin monitahoinen asia. Se, että synnyttäjä haluaa/voi osallistua aktiivisesti synnytykseen on hyvä juttu jota pitäisi ammattilaisten hyödyntää enemmän. Sinäänsä harmillista, että aktiivinen synnyttäjä koetaan useimmiten negatiivisena asiana.

Tuolla hippiksen linkittämällä sivuilla on varmasti paljon hyvääkin asiaa, mutta jo pikaisella silmäilyllä tuolta jotkut asia virheet pomppaa silmille :( Esimerkkinä tuo napanuoran katkaisemisen syyt. Harmillista, että tuollakin sivulla on vähän sellaista asennetta rivien välissä, että hoitohenkilökunta yms. tekevät työtä liukuhihnalla ja kukaan ei välitä mitään mistään. Jotenkin vain kovasti toivoisin ymmärtävää ja monipuolista tasa-arvoista keskustelua ammattilaisten ja aktiivisten synnyttäjien välille.

Aiemmin suhtauduin kotisynnytyksiin huomattavasti positiivisemmin. Synnytykset eivät ikävä kyllä mene aina sen käsikirjoituksen mukaan ja täysin normaalisti sujuneen raskauden jälkeen se synnytys voi olla kaikkea muuta kun rauhallinen ja meditatiivinen voimauttava kokemus ja jossa pahimmassa tapauksessa voi päästä äiti ja vauva hengestään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Jotenkin karsastan ajatusta että pitäisi ennalta tietää millaisen synnytyksen haluaa tai miten synnytys menee. Toki on hyvä että synnytystä miettii jo etukäteen mutta mitään suunnitelmaahan on turha tehdä. Synnytyksen edetessä pitää toimia tilanteen vaatimalla tavalla ja kaikkeen on hyvä valmistautua, siitä syystä liputan sairaalassa synnyttämisen puolesta.Itse en kotisynnytystä haluaisi mutta kukin taaplaa tyylillään :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hippis

Ehtona esim. kotisynnytyksissä on lyhyt matka sairaalaan, ammattitaitoinen kätilö (joka huomaa, jos on aika siirtyä sairaalaan) sekä matalan riskin raskaus. Ja tosissaan, aina jotain voi mennä pieleen. Kotisynnytyksissä kätilöillä on myös virvoittelupakki mukanaan varmuuden vuoksi.

Ko. järjestössä kyllä aktiiveina myös kätilöitä. Mutta ainahan kannattaa tietyn suodattimen läpi asioita katsoa.

Enkä nyt yritä hihhuloida ja sanoa että kaikki kotiin synnyttämään. Tuskin itsekään uskaltaisin. Ehkä. Mutta ajattelun arvoista asiaa aktiivisen synnytyksen sivuilla.

Muoks. tarkoititko Annastiina siis tätä:

"8. Napanuora pitää katkaista heti vauvan syntymän jälkeen ettei veri pääse valumaan vauvasta takaisin istukkaan.

* Vauva saa happea napanuoran kautta kunnes napanuora katkaistaan. Verta pumppautuu istukasta vauvaan, ei toisinpäin! Napanuora kannattaa jättää paikoilleen kunnes istukka on syntynyt, jotta vauva saa kaiken mahdollisen veren ja veressä kulkevat aineet (esim. syntymän jälkeinen suuri määrä oksitosiinia) itselleen. Napanuoran välittömälle katkaisulle ei löydy muuta ’järkevää’ perustetta kuin sairaalan hoitokäytännöt: isoissa yksiköissä on kiire saada huone seuraavan asiakkaan käyttöön."

Kuulostaa kyllä aika kurjan asenteelliselta. Voisikin laittaa palautetta... Joka tapauksessa se pari tuntia tarkkaillaan, niin tuo nyt ei ainakaan ole mikään oikea syy.

lähetin pitkän palautteen

Ei ollut muuten varmaan kätilön kirjoittamat urbaanilegendat :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Se, että synnyttäjä haluaa/voi osallistua aktiivisesti synnytykseen on hyvä juttu jota pitäisi ammattilaisten hyödyntää enemmän. Sinäänsä harmillista, että aktiivinen synnyttäjä koetaan useimmiten negatiivisena asiana.

Aktiivinen synnyttäjä on oikein hyvä asia. Ja todellakin haluaisin, että ne synnyttäjät olisivat kanssa aktiivisia. Mutta....

Viimeksi eilen puhuttiin töissä asiasta. Nykyään kun pääosa synnyttäjistä ovat niitä, jotka ensimmäisten supistusten jälkeen tulevat sairaalaan ja ovat kirjoittaneet kaikkiin esitietolomakkeisiin, että haluavat epiduraalin nyt ja heti (ja sitten vielä neuvola kannustaa tähän). Ja sitten on niitä, joilla on ne neljä A4sta, joissa luetellaan, miten synnytys menee (ja yleensä heti aletaan kiukuttelemaan henkilökunnalle kaikesta naurettavasta, kuin pikkulapset. Tähän pätee sitten se sanonta, että niin metsä vastaa jne...). Ja sitten pienimpänä osuutena ovat ne oikeasti järjissään olevat synnyttäjät, jotka tajuavat, että ne supistukset tuntuvat, synnytys etenee niin kuin etenee ja että tilanteet muuttuvat joskus nopeastikin.

Itse olen kivunlievityksen kannalla (helpottaa sitä omaa työtäkin), mutta ihan alussa se on aivan järjetöntä. Silloin ne pienetkään riskit eivät oikein ole perusteltuja.

Itse en ole kotisynnytysihmisiä, mutta jotka haluavat, niin saavat puolestani synnyttää kotona ja hoitaa kotisynnytyksiä.

Napanuoran sulkemisesta sen verran, että tutkimukset suosittavat (jos tilanne antaa myöden) napanuoran pitämistä auki n. 2-3min (poislukien diabeetikot. Niillä n. 1min). Pidempi aukiolo vain nostaa turhaan hb:tä, joka sitten parin päivän päästä tulee esiin bilirubiinin nousuna ja sitten ollaankin jo sinivalossa. Tuon suosituksen mukaan toimitaan esim tässä sairaalassa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Annastiina

Muoks. tarkoititko Annastiina siis tätä:

"8. Napanuora pitää katkaista heti vauvan syntymän jälkeen ettei veri pääse valumaan vauvasta takaisin istukkaan.

* Vauva saa happea napanuoran kautta kunnes napanuora katkaistaan. Verta pumppautuu istukasta vauvaan, ei toisinpäin! Napanuora kannattaa jättää paikoilleen kunnes istukka on syntynyt, jotta vauva saa kaiken mahdollisen veren ja veressä kulkevat aineet (esim. syntymän jälkeinen suuri määrä oksitosiinia) itselleen. Napanuoran välittömälle katkaisulle ei löydy muuta ’järkevää’ perustetta kuin sairaalan hoitokäytännöt: isoissa yksiköissä on kiire saada huone seuraavan asiakkaan käyttöön."

Jeps juuri tätä tarkoitin, heti pisti silmään... Hyvä, että annoit palautetta :)

Se, että synnyttäjä haluaa/voi osallistua aktiivisesti synnytykseen on hyvä juttu jota pitäisi ammattilaisten hyödyntää enemmän. Sinäänsä harmillista, että aktiivinen synnyttäjä koetaan useimmiten negatiivisena asiana.

Aktiivinen synnyttäjä on oikein hyvä asia. Ja todellakin haluaisin, että ne synnyttäjät olisivat kanssa aktiivisia. Mutta....

Viimeksi eilen puhuttiin töissä asiasta. Nykyään kun pääosa synnyttäjistä ovat niitä, jotka ensimmäisten supistusten jälkeen tulevat sairaalaan ja ovat kirjoittaneet kaikkiin esitietolomakkeisiin, että haluavat epiduraalin nyt ja heti (ja sitten vielä neuvola kannustaa tähän). Ja sitten on niitä, joilla on ne neljä A4sta, joissa luetellaan, miten synnytys menee (ja yleensä heti aletaan kiukuttelemaan henkilökunnalle kaikesta naurettavasta, kuin pikkulapset. Tähän pätee sitten se sanonta, että niin metsä vastaa jne...). Ja sitten pienimpänä osuutena ovat ne oikeasti järjissään olevat synnyttäjät, jotka tajuavat, että ne supistukset tuntuvat, synnytys etenee niin kuin etenee ja että tilanteet muuttuvat joskus nopeastikin.

Napanuoran sulkemisesta sen verran, että tutkimukset suosittavat (jos tilanne antaa myöden) napanuoran pitämistä auki n. 2-3min (poislukien diabeetikot. Niillä n. 1min). Pidempi aukiolo vain nostaa turhaan hb:tä, joka sitten parin päivän päästä tulee esiin bilirubiinin nousuna ja sitten ollaankin jo sinivalossa. Tuon suosituksen mukaan toimitaan esim tässä sairaalassa.

Minkälainen aktiivisuus on tervetullutta? Mukava olisi kuulla ihan konkreettisia esimerkkejä...Omassa synnytysrevohkassa ei kertaakaan kätilöt edes kysellyt mitä mieltä olen mistäkin vaan eri asioita tehtiin neuvottelematta kanssani/kertomatta minulle ollenkaan (anteeks nyt tämä näkökulma, tiedän ettei ole mikään palauteketju tämä), jotenkin siinä on aika hankala edes yrittää olla milläänlailla aktiivinen. Ymmärrän, että kaikille toimenpiteille oli varmasti perusteet ja ne tuli tarpeeseen, mutta kyllähän sen synnyttäjän on helpompi olla mukana jos tietää edes puoli minuuttia eteenpäin mitä tapahtuu.

Mutta minkä takia tuo napanuoran aukioloaika on lyhyempi diabeetikoilla? :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
tittelituure
Viimeksi eilen puhuttiin töissä asiasta. Nykyään kun pääosa synnyttäjistä ovat niitä, jotka ensimmäisten supistusten jälkeen tulevat sairaalaan ja ovat kirjoittaneet kaikkiin esitietolomakkeisiin, että haluavat epiduraalin nyt ja heti (ja sitten vielä neuvola kannustaa tähän).

Grrr.... Varmastiko? Mukana vastaanotoilla ja valmennuksissa? Vastaanotolla kuulee välillä kaikkea utopista mitä on sanottu tai neuvottu, minkä tietää tasan tarkkaan olevan höpönlöpöä, kun tuntee kollegat. Usein ihminen ja varsinkin raskaana oleva kuulee sen minkä haluaa kuulla tai ymmärtää asioita ihan väärinpäin. Ja tämä havainto tehty niin työelämässä kuin itsekin aikoinaan hormonimylläkässä todennut...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Napanuoran sulkemisesta sen verran, että tutkimukset suosittavat (jos tilanne antaa myöden) napanuoran pitämistä auki n. 2-3min (poislukien diabeetikot. Niillä n. 1min). Pidempi aukiolo vain nostaa turhaan hb:tä, joka sitten parin päivän päästä tulee esiin bilirubiinin nousuna ja sitten ollaankin jo sinivalossa. Tuon suosituksen mukaan toimitaan esim tässä sairaalassa.

Veteen synnytettäessä lämmin vesi pitää napanuoran vielä kauemmin toiminnassa, jolloin riski vauvan Hb:n nousuun ja valoon joutumiseen on vielä suurempi. Huoneenlämmössä napanuora yleensä lakkaa sykkimästäkin parin minuutin jälkeen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-raksu-

Kotisynnytys kuulostaa ihanalta ja lempeältä ja luonnolliselta tavalta syntyä tähän maailmaan.. mutta mutta.. edellisestä synnytyksestä kun aikaa alle kk ei vielä ihan ole aika kullannut muistoja. Olishan se hienoa jos pystyisi itsensä ja kipunsa hallitsemaan ja pääsemään johonkin meditatiiviseen tai orgastiseen tilaan synnytyksen aikana mutten minä ainakaan 12h kestäneiden supistusten kanssa moiseen päässyt vaikka kuinka yritin hengitellä ja koota mieleni. Ärsyttävää se vaan oli kun tiesi että kohta se kipu tulee TAAS! Luojalle kiitos ilokaasusta! En kyllä taitais uskaltaa tieten lähteä synnyttämään ilman mahdollisuutta kivunlievitykseen, vaikka toisaalta haluaisin.Niinhän ne vaan ennenvanhaankin synnytti saunassa. On se kumma jos ei siihen muka nykyihminen pysty.. Pitäskö vielä kerran ottaa mittaa itsestään ja lähteä koittamaan..?? ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Aktiivisuudesta; olen aina halutessani saanut olla pysytyssä, kävelemässä, sänkyä vasten jne.

Tokassa synnytyksessä sain allashuoneen pyytämättä, mutta altaaseen en päässyt, koska iso vauva tulossa. Sen sijaan kätilö kysyi, sopisiko suihku ja siis piuhat vauvan päähän ja suihkuun, loistavaa!

Omaa aktiivisuutta oli se, että luin pari eri eeposta läpi ennen synnytystä, jotta ymmärsin, missä mentiin milloinkin. Kipuahan ei voi lukemalla tajuntaansa saavuttaa, mutta oppia ikä kaikki; tokassa ja kolmannessa sen jo tietää, että onko alkusoittoa vai loppusoittoa vai välisoittoa. Vertaa menkkakivut x 4 ja loppumurina, jolloin et voi murinalle mitään, kun vauva on tulossa.

Kivunlievitystä sai, kun pyysi ja halusi, eli ilokaasu ja epiduraali kaikissa kolmessa.

Yhtään suunnitelmaa en ole kelleen esittänyt, vaikka tuo vesielementti kiinosti paljon juuri tokassa synnytyksessä. Mutta omat halut ei ajaneet yli, kun vauvan iso koko on kuitenkin riskaabelia.

Hyviä ja aktiivisia synnytyksiä kaikille!

Lukekaa ne eeppokset, olkaa avoimia ja kuulolla. Luottakaa puolisoonne, toivon kaikkien saavan puolisostaan tukea, kuten itse sain aikoinani. Hän mm. seurasi puolestani supistuskäyrää ja konehan erottaa hitusen aik. supistuksen alun, jolloin ilokaasustakin saa kaiken hyödyn irti.

Se synnytys on vasta alku, joskaan ei toivo kelleen siitäkään mitään negatiivista kokemusta.

Kannatan aktiivista otetta omaan synnytykseen, huomioiden kuitenkin ammattilaisen eli kätilön ja lääkärin huomiot asiassa kuin asiassa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kotsari

Aktiivisuudesta; olen aina halutessani saanut olla pysytyssä, kävelemässä, sänkyä vasten jne.

Kipuahan ei voi lukemalla tajuntaansa saavuttaa, mutta oppia ikä kaikki; tokassa ja kolmannessa sen jo tietää, että onko alkusoittoa vai loppusoittoa vai välisoittoa. Vertaa menkkakivut x 4 ja loppumurina, jolloin et voi murinalle mitään, kun vauva on tulossa.

Sama juttu. Kaikki kolme ovat syntyneet Haikaranpesässä ja hyvät muistot on olleet, pl yksi ikävä narkki... Ite on saanut olla miten päin hyvänsä eikä mitään ole käsketty tekemään. No, pari kertaa kätilö käski jotain ja kyllä äänestä kuuli että nyt tosissaan pitää tehä eikä tullut mieleen alkaa rutisemaan.

Oikeastaan kolmatta kertaa asialla ollessa vasta tosissaan tiesi mitä tuleman pitää ja mitä tehdä. Tajusin antaa kivulle 'vallan' enkä harannut vastaan, olikin nopsa synnytys :) Harmittavasti leikki loppui siihen kun sen vasta oppi, lisää ei enää nimittäin tule :)

Saahan sitä ja pitää vähän paneutua aiheeseen ja suunnitella mitä haluaa, millainen itse ehkä tilanteessa on ja mitä toivoo. Kiveen hakattuja toiveita ei varmaan kannata tehdä ja on valmistauduttava siihen, että kaikki ei menekään ihan niin kuin strömsössä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hippis

Napanuoran sulkemisesta sen verran, että tutkimukset suosittavat (jos tilanne antaa myöden) napanuoran pitämistä auki n. 2-3min (poislukien diabeetikot. Niillä n. 1min). Pidempi aukiolo vain nostaa turhaan hb:tä, joka sitten parin päivän päästä tulee esiin bilirubiinin nousuna ja sitten ollaankin jo sinivalossa. Tuon suosituksen mukaan toimitaan esim tässä sairaalassa.

Veteen synnytettäessä lämmin vesi pitää napanuoran vielä kauemmin toiminnassa, jolloin riski vauvan Hb:n nousuun ja valoon joutumiseen on vielä suurempi. Huoneenlämmössä napanuora yleensä lakkaa sykkimästäkin parin minuutin jälkeen.

Mä olenkin monesti polysytemisiä vauvoja hoitaessani miettinyt tuota. Että miksi se muka on aina niin hyvä antaa sen napanuoran sykkiä ja olla pitkään, eri asia sitten toki oikein ennenaikasilla, joilla sitä napaverta saa lypsää vauvaan päin. Ei ole vielä juurikaan tullut anemista vastasyntynyttä vastaan, ellei ole sitten muuta ongelmaa ollut.

Se, että synnyttäjä haluaa/voi osallistua aktiivisesti synnytykseen on hyvä juttu jota pitäisi ammattilaisten hyödyntää enemmän. Sinäänsä harmillista, että aktiivinen synnyttäjä koetaan useimmiten negatiivisena asiana.

Aktiivinen synnyttäjä on oikein hyvä asia. Ja todellakin haluaisin, että ne synnyttäjät olisivat kanssa aktiivisia. Mutta....

Viimeksi eilen puhuttiin töissä asiasta. Nykyään kun pääosa synnyttäjistä ovat niitä, jotka ensimmäisten supistusten jälkeen tulevat sairaalaan ja ovat kirjoittaneet kaikkiin esitietolomakkeisiin, että haluavat epiduraalin nyt ja heti (ja sitten vielä neuvola kannustaa tähän). Ja sitten on niitä, joilla on ne neljä A4sta, joissa luetellaan, miten synnytys menee (ja yleensä heti aletaan kiukuttelemaan henkilökunnalle kaikesta naurettavasta, kuin pikkulapset. Tähän pätee sitten se sanonta, että niin metsä vastaa jne...). Ja sitten pienimpänä osuutena ovat ne oikeasti järjissään olevat synnyttäjät, jotka tajuavat, että ne supistukset tuntuvat, synnytys etenee niin kuin etenee ja että tilanteet muuttuvat joskus nopeastikin.

Itse olen kivunlievityksen kannalla (helpottaa sitä omaa työtäkin), mutta ihan alussa se on aivan järjetöntä. Silloin ne pienetkään riskit eivät oikein ole perusteltuja.

Niinpä, tottakai on lääkittävä äitiä, joka sitä haluaa. Jos on päättänyt että ovelta haluaa epiduraalin, saa kamalan ämmän leiman otsaansa jos yrittää vitkutella edes vähän aikaa edemmäs sitä epiduraalia. Pitäisikin lähteä ihan perusasioista liikkeelle: miten itse pystyy aktiivisesti lievittämään kipua, miten epiduraali vaikuttaa synnytyksen etenemiseen (varsinkin jos sen haluaa kun synnytys hädin tuskin käynnissä), miten synnytys ei luultavasti etene sen oman minuutintarkan suunnitelman mukaan... Ja tämähän lähtisi sieltä neuvolatasolta. Kurjaa vaan että käynnit harventuneet ja aika riittää pakollisiin tarkistuksiin, valmennukset karsittu monessa paikassa minimiin..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pajari

Aktiivisuus on ok, silloin kun se oikeasti lähtee äidistä. Kätlölle vaikea on sellainen tilanne , kun mukana on doula ja isä, jotka tukevat äidin toivetta synnyttää aktiivisesti ja lääkkeettömästi. Sitten kun äidin mieli muuttuu ja kipu onkin odotettua sietämättömämpi ( toki aina ei käy näin, moni synnyttää suunnitelmiensa mukaankin ) , doula sitten jatkaa aktiivilinjalla ja väittää kätilölle vastaan , vaikka äiti itkisi kivusta ja haluaisi apua.

Jotenkin tuntuu , että liika suunnittelu on pahasta synnytyksissä. Ja nämä doulat , valitettvasti usein ovat kaikkea muuta kuin naisia paikallaan. Käyvät samalla läpi omia upeita synnytyksiään ja estävät kätilöä keskustelemasta suoraan äidin kanssa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Viimeksi eilen puhuttiin töissä asiasta. Nykyään kun pääosa synnyttäjistä ovat niitä, jotka ensimmäisten supistusten jälkeen tulevat sairaalaan ja ovat kirjoittaneet kaikkiin esitietolomakkeisiin, että haluavat epiduraalin nyt ja heti (ja sitten vielä neuvola kannustaa tähän).

Grrr.... Varmastiko? Mukana vastaanotoilla ja valmennuksissa? Vastaanotolla kuulee välillä kaikkea utopista mitä on sanottu tai neuvottu, minkä tietää tasan tarkkaan olevan höpönlöpöä, kun tuntee kollegat. Usein ihminen ja varsinkin raskaana oleva kuulee sen minkä haluaa kuulla tai ymmärtää asioita ihan väärinpäin. Ja tämä havainto tehty niin työelämässä kuin itsekin aikoinaan hormonimylläkässä todennut...

Aika hyvin se tieto tulee ihan sen myötä, että ne samat kätilöopiskelijat ovat myös salissa harjoittelussa, jotka ovat olleet vähän aikaa aikaisemmin siellä äitiysneuvolassa harjoittelussa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Ketorin

Viimeksi eilen puhuttiin töissä asiasta. Nykyään kun pääosa synnyttäjistä ovat niitä, jotka ensimmäisten supistusten jälkeen tulevat sairaalaan ja ovat kirjoittaneet kaikkiin esitietolomakkeisiin, että haluavat epiduraalin nyt ja heti (ja sitten vielä neuvola kannustaa tähän).

Grrr.... Varmastiko? Mukana vastaanotoilla ja valmennuksissa? Vastaanotolla kuulee välillä kaikkea utopista mitä on sanottu tai neuvottu, minkä tietää tasan tarkkaan olevan höpönlöpöä, kun tuntee kollegat. Usein ihminen ja varsinkin raskaana oleva kuulee sen minkä haluaa kuulla tai ymmärtää asioita ihan väärinpäin. Ja tämä havainto tehty niin työelämässä kuin itsekin aikoinaan hormonimylläkässä todennut...

Aika hyvin se tieto tulee ihan sen myötä, että ne samat kätilöopiskelijat ovat myös salissa harjoittelussa, jotka ovat olleet vähän aikaa aikaisemmin siellä äitiysneuvolassa harjoittelussa.

Omassa "synnytysvalmennuksessa" terkkari ei muusta puhunutkaan kuin lääkkeellisestä synnytyksestä ja mitä kaikkia lääkkeitä/puudutuksia kannattaa pyytää. Itelle jäi nii paska maku suuhun, että en jaksanu istua loppuun saakka. Haaveilin aktiivisesta synnytyksestä itse, mutta toisin kävi - mentiin kiireelliseen sektioon. Eli se siittä. Mutta ennen kaikkea se terkkarin lääkkeiden "myyminen" tuolla valmennuksessa korpesi tosissaan. EI sielä "luomusta" puhuttu mitään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hippis

Viimeksi eilen puhuttiin töissä asiasta. Nykyään kun pääosa synnyttäjistä ovat niitä, jotka ensimmäisten supistusten jälkeen tulevat sairaalaan ja ovat kirjoittaneet kaikkiin esitietolomakkeisiin, että haluavat epiduraalin nyt ja heti (ja sitten vielä neuvola kannustaa tähän).

Grrr.... Varmastiko? Mukana vastaanotoilla ja valmennuksissa? Vastaanotolla kuulee välillä kaikkea utopista mitä on sanottu tai neuvottu, minkä tietää tasan tarkkaan olevan höpönlöpöä, kun tuntee kollegat. Usein ihminen ja varsinkin raskaana oleva kuulee sen minkä haluaa kuulla tai ymmärtää asioita ihan väärinpäin. Ja tämä havainto tehty niin työelämässä kuin itsekin aikoinaan hormonimylläkässä todennut...

Aika hyvin se tieto tulee ihan sen myötä, että ne samat kätilöopiskelijat ovat myös salissa harjoittelussa, jotka ovat olleet vähän aikaa aikaisemmin siellä äitiysneuvolassa harjoittelussa.

Omassa "synnytysvalmennuksessa" terkkari ei muusta puhunutkaan kuin lääkkeellisestä synnytyksestä ja mitä kaikkia lääkkeitä/puudutuksia kannattaa pyytää. Itelle jäi nii paska maku suuhun, että en jaksanu istua loppuun saakka. Haaveilin aktiivisesta synnytyksestä itse, mutta toisin kävi - mentiin kiireelliseen sektioon. Eli se siittä. Mutta ennen kaikkea se terkkarin lääkkeiden "myyminen" tuolla valmennuksessa korpesi tosissaan. EI sielä "luomusta" puhuttu mitään.

Musta tuntuu että ne kaikki muut kivunlievitykset on ihan unohdettu. Siis yllättävän paljon olen nyt luomuna tai vähin lääkkein synnyttäneitä äitejä hoitanut. Ammetta, akupunktiota, TENSiä jne tunnutaan aliarvostavan (näin yleinen käsitys, en tiedä miten menee oikeasti). Ja siis nimenomaan äitien piirissä. Tuntuu että kipulääkitys = epiduraali. Eihän ne vie kaikkia kipuja pois, mutta auttavat avautumisvaihetta pidemmälle. Ja itsehän siis olen saanut epiduraalin (pitkän synnytyksen jälkeen, kun ammeet ja kauratyynyt + synnytyslaulut ei enää auttaneet). Silti pidin itseäni aktiivisena :)

Ei epiduraalissa mitään pahaa ole. Se vaan, että todella paljon kaikki puhe aina liittyy siihen ja kaikkiin lääkkeisiin, tosiaan lääkkeettömiä keinoja ei juuri muisteta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pajari

Onko ilaman lääkkeellistä kivulievitystä synnyttäminen jotenkin arvostettavampaa ? Mietin vaan , että jos uudelleensynnyttäjä tullessa haluaa epiduraalin, hän varmasti perustaa halunsa siihen , millainen on ollut edellinen synnytys. Ja siinä jos joku alkaa ehdotella luomukonsteja, se voi tuntua pelottavalta. On myös näitä kätilöitä, jotka pikkaisen viivyttävät puudutuksen saantia ja sitten joutuukin jo sanomaan , että ei nyt enää voi laittaa...

Synnytys on aina äidin synnytys, ei kätilön. Jos synnytys on käynnissä , äiti päättää mitä kivunlievitystä toivoo ja kätilö sen hänelle hommaa. Omassa synnytyksessään kätilö voi sitten tehdä mitä ikinä haluaa , mutta työssään on arvostettava ja kuunneltava asiakasta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Se nyt ei ihan mene niin, että potilas itse päättäisi kivunlievityksistä kaikkea synnytyksessä. Tietyt vaihtoehdot voi antaa tietyissä tilanteissa, mutta aivan mitä tahansa ei voida alkaa järjestelemään. Esim Viides synnyttäjä, KS 9, TO +2 haluaisi epiduraalipuudutuksen tai ensisynnyttäjä KS 2cm, paksua löysää reunaa, takana, haluaisi pcb:n. Tai huonolla ktg:llä haluaisi oxanestia. Näihin kaikkiin tilanteisiin on paremmat vaihtoehdot vaikka potilas haluaisikin juuri näitä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pajari

Tietenkin tiedän , että äiti ei itse voi kaikkea päättää , mutta äidin toiveista lähdetään aina liikkeelle. Kätilön vastuulla on sitten katsoa , mikä on tilanteeseen sopivin kivunlievitys. Ajattelin vaan tuoda täällä esille sen , että joskus tuntuu , että kätilön oma asenne vaikuttaa siihen , miten hän kivunlievityksiin suhtautuu ja miten herkästi hän niitä koittaa järjestää. Tämän halusin tuoda esille lähinnä siksi , että nuorilla kätilöillä on joskus niin suuri usko ja luotto omiin ajatuksiin, että heiltä unohtuu se tosiasia , että kyseessä ei ole heidän synnytyksensä vaan sen kyseisen äidin. Että vaikka itse olisi kokenut niin hyväksi akupunktion ja ammmeen , sitä ei tarvitse ihan kaikille suositella .

Joo , monastihan näille jo ponnistaville äideille joutuu sanomaan , että nyt ei kyllä voi enää puuduttaa, kun vauvan tukka miltei näkyy. Mutta senkin voi sitten käydä äidin kanssa läpi kun vauva on syntynyt, että miksi ei voinut puuduttaa. Useimmitenhan nämä äidit naureskelevat itsekin jälkikäteen näille " en kyllä ponnista jollen saa puudutusta " sanomisilleen.

Inhoan vaan tilanteita , jolloin synnyttäjä on jo sairaalaan tullessa tuonut ilmi toiveensa hyvään lääkkeelliseen kivunlievitykseen ja sitten kun lapsi syntyy , ei ole saanut kuin ilokaasun , koska kätilön mielestä ensin synnytys ei ole ollut kunnolla käynnissä ( esim. ks auki 4cm, mutta vähän takana) , sitten kätilön mielsetä äiti kyllä vielä hetken pärjää ( esim. ks auki 5cm, tullut johtoviivaan ) ja sitten hups, ks.auki 9cm/to+1 , ei enää ehdi. Näinhän toki aina joskus käy, mutta jos näin jonkun kätilön kohdalla käy toistuvasti ja jos tähän sisältyy kalvojenpuhkaisemista ja se, että synnyttäjä on kuitenkin sairaalassa useamman tunnin ajan ennen vauvan syntymää, on kyllä kätilön syytä katsoa peiliin.

Eniten ärsyttää se , kun kätilö sitten hehkuttaa jälkikäteen kansiassa, että kyllä oli ihana synnytys ! Äiti voi sanoa synnytyksestään noin , mutta kätilö tuskin voi määritellä toisen kokemusta. Varsinkaan tilanteessa , jossa äiti on edlleenkin kivusta lamaantunut ja ihmettelee vauva rinnallaan , että mikä jyrä mun yli oikein ajoi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pajari

Ja jatkan nyt vielä , kun tässä kirjoitellessa huomaan , että minähän olen ihan ärsyyntynyt tästä aiheesta. Kesrtokaa nyt te muut kätilöt , miten koette Kätilöliiton nykylinjan ? Minua nimittäin vituttaa se luomusynnyttämisen hehkutus , voimaantumisesta puhuminen yms. Kätilönä haluaisin auttaa äitiä hänen synnytyksessään äidin omista lähtökohdista lähtien , ja aika usein lääkkeellinen hyvä kivunlievitys on se mikä on parasta. Miksi minulla on tunne, että Kätilöliiton mielestäni kaltaiseni kätilö on huono kätilö ?

Ymmärtääkö kukaan mitä höpisen vai olenko seonnut lopullisesti ?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Miksi minulla on tunne, että Kätilöliiton mielestäni kaltaiseni kätilö on huono kätilö ?

Ymmärtääkö kukaan mitä höpisen vai olenko seonnut lopullisesti ?

En ole kätilö, kolme omaa synnytystä takana.

Työtään voi todellakin tehdä, sanokoot liitto mitä tahansa.

Tässä työssä, jos missä, on mentävä monesti todellakin sillä inhimillisellä maalaisjärjellä, luottaa omiin kykyihin ja mitä lie vielä, koulutuspohjaan. Omat tunteet lyö naisilla ehkä läpi herkemmin, en tiedä?

Yhtälailla, BS ei ole tietääkseni synnyttänyt, mutta auttanut riittävästi muksuja maailmaan ja työssään menestyvä.

Eli OT, mutta älkööt ketään lopettako hyväksi havaittua tapaa tehdä työtään vain jonkin liiton/nimettömän tahon/epämääräisen tunteen takia.

Hulluksi ei sen takia tarvitse itseään tuntea.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Itseäni ottaa usein päähän se, että jos synnyttäjä on vaikka prenataaliosastolla (käynnistys, seuranta tms syy) tai synnytysvastaanotolla pitkään ja siellä kipeytyy kunnolla (ja jos joutuu vielä odottamaan saliin pääsyä ruuhkan takia), niin sen yksikön kätilö voisi helpottaa huomattavasti sitä kivunlievityksen saamisra sillä, että laittaisi kanyylin ja kyselisi anestesian esitiedot.

Muistan parin vuoden takaa tilanteen, jossa salin ruuhkan takia synnyttäjä joutui odottelemaan osastolla jonkin aikaa ja juuri kun oman vuoroni alussa oli saatu paikka vapaaksi, niin sain sitten kuunnella potilaan siirtäneen kätilön isoäänistä valitusta siitä, kuinka epäinhimillistä tällainen odottelu on. Jos potilaalle olisi laitettu kanyyli ja täytetty anestesialomake paikkaa odotellessa, niin olisi riittänyt vain välineiden, lääkkeiden ja anestesialääkärin hommaaminen saliin. Nyt täytyi sitten kipeimmillään olevalta ensimmäiseksi lähteä etsimään suonta ja saada pysymään paikallaan sen aikaa.

Joskus hyväksi konstiksi olen huomannut sen, että hommataan lääkäri laittamaan pcb ja teen sitten samaan aikaan nuo valmistelut. Silloin saadaan melkein heti jotain lievitystä kipeälle.

Sitten on tilanteita, joissa täytyy esim sitä epiduraalin laittoa odottaa, kunnes selviää, onko synnytys todella käynnissä. Kyseessä on kuitenkin hyvinkin invasiivinen toimenpide, jossa on riskit niin laitossa, kuin infektion kannalta. On ollut tässäkin talossa tapauksia, joissa lääkärin suosituksesta on laitettu epiduraali hyvin aikaisessa vaiheessa ja potilas on siirtynyt sitten prenataalille se katetri selässä, koska synnytys ei ole ollut käynnissä, vaan vasta on tullut muutamia ennakoivia supistuksia.

Itselläni ei ole mitään "senttirajaa" esim epiduraaliin, kunhan huomaan että synnytys on todellakin lähtenyt käyntiin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hippis

Pajari: Tottakai jos äidillä on epiduraalitoive, niin sitä pitää kunnioittaa. Kysymys ei ole siitä, että kivunlievitystä toivova synnyttäjä ei sitä saisi. Vaan että esim. valmennuksessa puhuttaisiin myös näistä luonnonmukaisista kivunlievityksistä ja rohkaistaisiin äitejä olemaan pidempään ilman puudutusta. Niinkuin BS sanoikin, epiduraali on kuitenkin invasiivinen toimenpide. Itse lapsivuoteella huomannut, että joskus vauvatkin tuntuvat olevan kovin puuduksissa ja usein, kun erittäin "löysän" vauvan synnytyskertomusta lukee, niin löytää aika monta puuduteannosta. Mutta eihän tää oo mitään tutkittua (kai?), ihan tappituntumaa lyhyeltä uraltani.

Samaten toki epiduraalin haittoja äidillekin on tullut vastaan, kertaalleen erittäin pahakin, jossa äiti joutui paineiden romahtamisen vuoksi teholle (edelleen, lyhyt ura ja siihen kuitenkin tällainen vakavampikin sattunut, siltikin lienee kovin harvinaista). Sitä vain, että epiduraalia markkinoidaan niin turvallisena, eikä synnyttäjät tiedä, että siinä voi joskus mennä jotakin pieleenkin. Silloin epiduraalin ottaminen ei ole välttämättä täysin tietoinen suostumus.

Eikä aktiivinen synnytys tarkoita aina epiduraalisynnytys vs luomusynnytys asetelmaa, vaan yleensäkin äidin aktiivista otetta synnyttämiseen. Kyllä epiduraalinkin saanut äiti voi mielestäni synnyttää aktiivisesti (kuten allekirjoittanut).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pajari

Kannattaa muistaa, että jos o pitkä synnytys ja monta epiduraalipuudutusta, lapsi on varmasti uupunut synnytyksen kestosta yhtälailla kuin äitikin. Enkä minäkään epiduraalia suosittele kenellekään , joka sitä ei tarvitse.

Jep, samaa BS olen joskus toivonut, että prenataali ottaisi vähän vastuuta kivunlievityksen järjestymisestä silloin kun joudutaan ruuhkan takia odottamaan. Jos äidillä olisi sairaalan vaatteet, omat topit ja rintsikat riisuttuna, kanyyli kädessä , pissalla käytynä ja anest.kaavake valmiina, puudutus olisi askelta lähempänä synnnytyssaliin tultaessa. Pahin on tilanne, jossa äiti on raivoisan kipeä, RR korkea ja sitten huomataan että trombosyytyit on laskusuunnassa ja viimeinen vastaus edelliseltä päivältä. Siinä sitten kiireesti pvk ja eikun tuloksia odottelemaan ennenkuin voi puuduttaa. Ongelma johtuu tietenkin siitä, että antella työskentelevillä ei ole synnytyssalikokemusta eivätkä he oikeasti osaa ajatella mitä kannattaisi tehdä valmiiksi.

Joo , minä jatkan työtäni tavalla, jonka koen olevan ammatillinen . Mutta kyllä olen todellani pahoillani siitä, että edelleenkin synnytyksiä jopa kätilöt arvottavat sen mukaan hienoiksi tai ei niin hienoiksi, miten paljon äiti tarvitsee kipulääkettä. Ja kätilöliiton touhuja seuraan vielä hetken ja ehkä eroan koko liitosta jos nykyinen linjaus jatkuu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.