Vastavalmistuneen nolot kysymykset...

[Vieras: Mimmi]

Valmistun kohta sairaanhoitajaksi. Tykkään tästä alasta hirveästi, pidän hoitoalaa mielenkiintoisena ja olen saanut hyvää palautetta soveltuvuudestani alalle. En tiedä onko muilla tämmöisiä ajatuksia kuin minulla on ollut paljon viime aikoina.. Pelkään hirveästi, että teen jonkin virheen töissä. Jos en esimerkiksi huomaa jotain potilaan oiretta tai en hoksaa konsultoida lääkäriä silloin kuin pitäisi. Kaikista kauheinta olisi, jos potilas kuolisi virheeni takia. Tiedostan kuitenkin, että ihmisiähän tässä vain ollaan ja virheitä sattuu kaikille.

Olen luonteeltani hieman perfektionisti ja haluan suoriutua etenkin työtehtävistäni hyvin. En tiedä liittyykö tämä ajattelu siihen, että valmistun kohta ja työelämään siirtyminen häämöttää edessäpäin ja olen vielä epävarma osaamisestani. Mitä jos mokaan ja potilas kuolee? Tämä ajattelu on johtanut siihen, että analysoin hirveästi kesätöissä mitä teen, teenkö varmasti kaiken oikein, toiminko akuuttitilanteessa tarpeeksi ripeästi, olisinko voinut tehdä paremmin yms. Vatvon myös asioita paljon jälkeenpäin. Onko muilla samanlaisia ajatuksia, mikä auttanut pääsemään vatvomisesta eroon? Olen myös hieman stressaantunut siitä, että teinkö kaiken oikein työpäivän päätteeksi. 

[Haris]

Itsellä oli samoja tuntemuksia kun siirryin työelämään tuossa kesän alussa. Asiat ja tilanteet kannattaa puida jälkikäteen, siitä voi aina jotain oppia. Vatvomaan ei kannata jäädä.

 

Oma osaaminen on kehittyny aivan hirveästi nyt parin kolmen kuukauden aikana kun on omalla vastuulla saanut tehdä sairaanhoitajana töitä. Kannattaa luottaa vaan itseensä ja tiedostaa omat rajansa myös. Virheitä saa ja kannattaakin vähän pelätä niitä ei sitten niin helposti tulekaan!

 

Varmista, varmista, varmista. Kysyminen on helpompaa kun valviran kirjeisiin vastaaminen.

[Petite Infirmieré]

Harrastetaanko nykyään vielä jossain rakkokoulutusta ennen katetroinnin poistoa? Kun itse olen saanut sellaisen käsityksen että ei oikein... mutta meillä on nyt asukas, jolta on kerran aiemmin yritetty poistaa katetria - tuloksetta (rakko ei lähtenyt toimimaan). Tuolloin kollega sh kysyi että kauanko on ollut käytössä (joitain viikkoja) ja onko yritetty kouluttaa. Oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna tuolloin huonossa kunnossakin, nyt paremmassa minkä vuoksi katetria pitäisi taas yrittää pois... (Nesteenpoistolääkkeet tauolla, juo kylläkin superhyvin.)

[Vieras: Xxxxx]

Pistin klexanen potilaan vatsaan ja kun otin neulan pois, sieltä hurahti verta. Onko mahdollista, että olisin voinut pistää vahingossa suoneen? Onko se vaarallista, jos klexane menee suoneen? En aspiroinut, koska olen oppinut ettei klexane ruiskuja tarvitse aspiroida. Huomasin veren tulon vasta ottaessani ruiskun pois. 

[Haris]

Pikaisen selvittelyn perusteella ei pitäisi olla vakavaa vaikka suoneen menisikin. Siinä subcutiksessa ei pitäis olla mitään hirveän suurta suonitusta. Olihan pistotekniikka kunnossa? Mulle on kans opetettu ettei tarvitse aspiroida, perusteluja tuohon en saanut.

 

IV.sti annettavaa enoksapariinia harrastetaan kyllä ulkomailla, Suomessa ei ole tullut ainakaan itsellä vastaan.

[Gila]

Kyllä Suomessakin iv enoksapariinia käytetään ainakin sydäninfarktipotilailla, mutta muihin käyttötilanteisiin en ole itsekään törmännyt.

[holbs]

2 tuntia sitten, Gila kirjoitti:

Kyllä Suomessakin iv enoksapariinia käytetään ainakin sydäninfarktipotilailla, mutta muihin käyttötilanteisiin en ole itsekään törmännyt.

Meillä annetaan Klexanea iv:sti jos potilaalla todetaan STEMI.

Muokattu elokuun 31, 2017 - holbs

[Haris]

Joo, ei ole itsellä tullut vielä tällä hurjan pitkällä uralla stemejä vastaan. Laajempaa antitromboottista hoitoa vaativat on saanu useampia eri valmisteita, Enoksapariini sc+asa po+tikagreloli po.

 

Minkälaisia annoksia noissa IV hoidoissa menee?

Muokattu syyskuun 2, 2017 - Haris
im ja sc meni sekaisin yövuoron jälkeisissä postauksissa.

[Julma]

2 tuntia sitten, Haris kirjoitti:

Joo, ei ole itsellä tullut vielä tällä hurjan pitkällä uralla stemejä vastaan. Laajempaa antitromboottista hoitoa vaativat on saanu useampia eri valmisteita, Enoksapariini im+asa po+tikagreloli po.

 

Minkälaisia annoksia noissa IV hoidoissa menee?

30-40 mg i.v. Käsittääkseni tämä on ns. loudaus ja myöhemmin jatketaan sitten s.c.

[holbs]

Mäkään en noista jatkoista ihan tarkalleen osaa sanoa. Meiltä STEMI-potilaat jatkaa isompaan isompaan sairaalaan.  Asaa annetaan herkästi rintakipuisille. NSTEMI/UAP-potilaat saavat myös yleensä tikagrelolia ja Klexanea sc.

[Derfin]

30.8.2017 klo 09.14, Petite Infirmieré kirjoitti:

Harrastetaanko nykyään vielä jossain rakkokoulutusta ennen katetroinnin poistoa? Kun itse olen saanut sellaisen käsityksen että ei oikein... mutta meillä on nyt asukas, jolta on kerran aiemmin yritetty poistaa katetria - tuloksetta (rakko ei lähtenyt toimimaan). Tuolloin kollega sh kysyi että kauanko on ollut käytössä (joitain viikkoja) ja onko yritetty kouluttaa. Oli kyllä jälkeenpäin ajateltuna tuolloin huonossa kunnossakin, nyt paremmassa minkä vuoksi katetria pitäisi taas yrittää pois... (Nesteenpoistolääkkeet tauolla, juo kylläkin superhyvin.)

En osaa sanoa miten Suomessa homma toimii, mutta täällä Saksassa on jo vuosia käytännössä "rakkokoulutus" ollut monessa paikassa talon sisäisesti kiellettyä ja muutaman vuoden myös virallisesti hoitosuositusten vastaista. Joskus vielä näkee, että lääkäri sitä määrää tai vanhempi kollega omin päin tekee, mutta yleensä kun heitä muistuttaa, että ei siitä tutkitusti mitään hyötyä ja nostaa korkeintaan vain tulehdusriskiä, niin ymmärtävät kyllä itsekin. Se katetrihan estää käytännössä sulkijalihasten toiminnan ja ainut mitä sillä saa aikaan, on rakon venyttäminen, joka harvemmin on ongelma.

Cystofixin kanssa tietty eri asia, koska tällöin sulkijalihas voi toimia normaalisti.

Jos saksan kieli taipuu, niin täällä tuoreimmat saksalaiset hygieniasuositukset Robert Koch Instituutilta katetroitujen potilaiden infektioriskin vähentämiseen, jossa tuokin asia mainittu: Linkki

: 

 

Muokattu lokakuun 31, 2017 - Derfin

[Petite Infirmieré]

Ei harmi vain taivu, muuten tuo olisikin varmasti näin hygieniayhdyshenkilön ominaisuudessa mielenkiintoista luettavaa. Mutta no, rakkokoulutus tehtiin ja sillä (tai sitten tuurilla) päästiin katetrista eroon. Muuten varmaankin tuo olisi asukkaalle jäänyt pysyvästi - tai ehkä sitten vaihdettu Cystofixiin, nyt kun tuo elää taas jälkeen vahvasti.

 

Onko muuten ajatuksia, millä hoitaa haavautuvia rinnanalusia? Daktacort-voide auttaa kyllä, mutta ongelma palaa heti kun se lopetetaan. Daktarin-puuterista ei juurikaan hyötyä. Pesut ja hyvät kuivaukset toki 2x päivä, Bepanthenit ja rasvatalkit sekä lakanataitokset/Sorbact kokeiltu vissiin pariinkin kertaan. Nyttemmin kokeiltu myös laittaa kunnolla pyyhettä/lakanaa sinne alle, jotta saisivat ilmaa. Nyt käytössä taas Daktacort, mutta pitäisi keksiä että mitä tämän jälkeen ettei ongelma palaisi... Cavilon-suihke, olisikohan esim. siitä mitään hajua (joku tuote-esittelijä mainosti omaa vastaavaa tuotettaan ja mainitsi että sopii myös rintojen alle/nivusiin)?

[Terveydenhoitajaopiskel]

Täällä tulee myös muutama tyhmä kysymys, koskien insuliinihoitoa 2. tyypin diabeteksessa.

1. Lääkärihän määrää minkä verran potilaalle pistetään pitkävaikutteista insuliinia (esim. Lantus tai Levemir) aamulla. Ajatellaan että potilaalle on määrätty insuliinia aamulla vaikka 12ky. Jos potilaalla on aamulla verensokeria mitattaessa alhainen verensokeri eli hypoglykemia, voinko silti turvallisin mielin pistää hänelle sen 12 ky pitkävaikutteista insuliinia? Jos verensokeri olisi vaikka 3.

2. Onko aina niin, että jos insuliinikynän sisällä oleva insuliini on kirkasta, sitä ei tarvitse sekoittaa? Vai pitikö silloinkin kääntää hitaasti ylösalaisin muutaman kerran?

Itse aion terveydenhoitajaksi, eli siinäkin mielessä insuliinit olisi hyvä osata erittäin hyvin. Myös kotihoidossa on monia 2. tyypin diabeetikoita joista osalla insuliinihoito.
T. Sh-opiskelija

Mietin vaan tuossa hypoglykemiajutussa sitä, että jos verensokeri olisi mitattaessa esim. 3 eli hypoglykemia, voiko sh pistää insuliinia esim. pari yksikköä vähemmän kuin mitä lääkelistassa lukee? Ei kai, lääkärihän määrää minkä verran pitkävaikutteista insuliinia menee... Ja vanhuksillahan on hypoglykemia jo jos verensokeri on alle 4,5.

[sh vm 83]

13 tuntia sitten, Terveydenhoitajaopiskel kirjoitti:

Täällä tulee myös muutama tyhmä kysymys, koskien insuliinihoitoa 2. tyypin diabeteksessa.

1. Lääkärihän määrää minkä verran potilaalle pistetään pitkävaikutteista insuliinia (esim. Lantus tai Levemir) aamulla. Ajatellaan että potilaalle on määrätty insuliinia aamulla vaikka 12ky. Jos potilaalla on aamulla verensokeria mitattaessa alhainen verensokeri eli hypoglykemia, voinko silti turvallisin mielin pistää hänelle sen 12 ky pitkävaikutteista insuliinia? Jos verensokeri olisi vaikka 3.

Suosittelisin että asukas söisi ensin aamupalan ja sitten vasta insuliinin pisto. Voi olla että jos insuliinin pistää jo esim. 7.30 ja aamupalan saaminen viivästyy, verensokeri laskee entisestään ja sitten saa korjailla jo enemmän. Eli verensokerin mittaus ja aamupala ja insuliini vasta syömisen jälkeen. Insuliinin pistossa tulee osata  tunnistaa rajat mikä on matala ja mikä korkea verensokeri. Ja viime kädessä kysyä ohjaajalta, jolla on varmasti parhain tieto kyseisen asukkaan insuliinihoidosta, ettei lähde omin päin tekemään mitään.

13 tuntia sitten, Terveydenhoitajaopiskel kirjoitti:

2. Onko aina niin, että jos insuliinikynän sisällä oleva insuliini on kirkasta, sitä ei tarvitse sekoittaa? Vai pitikö silloinkin kääntää hitaasti ylösalaisin muutaman kerran?

Itse aion terveydenhoitajaksi, eli siinäkin mielessä insuliinit olisi hyvä osata erittäin hyvin. Myös kotihoidossa on monia 2. tyypin diabeetikoita joista osalla insuliinihoito.
T. Sh-opiskelija

Mietin vaan tuossa hypoglykemiajutussa sitä, että jos verensokeri olisi mitattaessa esim. 3 eli hypoglykemia, voiko sh pistää insuliinia esim. pari yksikköä vähemmän kuin mitä lääkelistassa lukee? Ei kai, lääkärihän määrää minkä verran pitkävaikutteista insuliinia menee... Ja vanhuksillahan on hypoglykemia jo jos verensokeri on alle 4,5.

 

[Kunkku]

13 tuntia sitten, Terveydenhoitajaopiskel kirjoitti:

Täällä tulee myös muutama tyhmä kysymys, koskien insuliinihoitoa 2. tyypin diabeteksessa.

1. Lääkärihän määrää minkä verran potilaalle pistetään pitkävaikutteista insuliinia (esim. Lantus tai Levemir) aamulla. Ajatellaan että potilaalle on määrätty insuliinia aamulla vaikka 12ky. Jos potilaalla on aamulla verensokeria mitattaessa alhainen verensokeri eli hypoglykemia, voinko silti turvallisin mielin pistää hänelle sen 12 ky pitkävaikutteista insuliinia? Jos verensokeri olisi vaikka 3.

2. Onko aina niin, että jos insuliinikynän sisällä oleva insuliini on kirkasta, sitä ei tarvitse sekoittaa? Vai pitikö silloinkin kääntää hitaasti ylösalaisin muutaman kerran?

Itse aion terveydenhoitajaksi, eli siinäkin mielessä insuliinit olisi hyvä osata erittäin hyvin. Myös kotihoidossa on monia 2. tyypin diabeetikoita joista osalla insuliinihoito.
T. Sh-opiskelija

Mietin vaan tuossa hypoglykemiajutussa sitä, että jos verensokeri olisi mitattaessa esim. 3 eli hypoglykemia, voiko sh pistää insuliinia esim. pari yksikköä vähemmän kuin mitä lääkelistassa lukee? Ei kai, lääkärihän määrää minkä verran pitkävaikutteista insuliinia menee... Ja vanhuksillahan on hypoglykemia jo jos verensokeri on alle 4,5.

1. Jos se verensokeri on poikkeuksellisen matala aamulla, niin jotain on pielessä, silloin pitkävaikutteisen pistäminen vanhalla annoksella on typerää, koska seuraavana aamuna voi olla vielä pahempi hypo. Kotihoidossa varsinkin, jos sitä sokeria ei olla tarvittaessa aina mittaamassa, niin joku 3 paikkeilla pyörivä paastosokeri on kyllä ehdoton vasta-aihe pistää sitä pitkävaikutteista entinen annos.

2. Nyrkkisääntö menee noin, lue pakkausseloste jos on vieras tuote.

[jupet]

Aika oleellista on se alhaisen sokerin syyn selvittämien. Onko eilen syömiset jääneet välistä? Jos niin miksi?

Jos eilen on jäänyt ruoat syömättä se voi riittää syyksi alhaiselle sokerille ja silloin ei ole ongelmaa jatkaa vanhalla perusinsuliinin annoksella _jos_ on syytä olettaa että tänään syödään normaalit ateriat.

Jos ei työpaikalla ole yleista tai asiakaskohtaista ohjetta olemassa tällaiseen tilanteeseen niin mielestäni tulisi annosmuutoksen tarpeesta konsultoida lääkäriä tai mahdollisesti diabeteshoitajaa riippuen alueellisista käytännöistä yms.

Muokattu joulukuun 10, 2017 - jupet

[Vieras: Terveydenhoitajaopiskelij]

Pitäisikö sitten soittaa toiselle hoitajalle tai lääkärille jos potilaalla on verensokeri 3 eli hypoglykemia ja kertoa vielä tilanne ja että pistän vähemmän pitkävaikytteista kuin määrätty? Vanhuksillahan hypoglykemia on jo alle 4.5 eli silloin 3 on jo aika paha hypoglykemia. Kannattaako silloin olla pistämättä ollenkaan sitä pitkävaikytteista insuliinia vai pistää pienempi määrä, ja kuinka paljon pienempi siinä tapauksessa?

Näitä asioita ei käyty koulussa läpi.

[jupet]

Kuten sanoin yllä, annoksen pienentäminen tulee harkita tapauskohtaisesti. Jos näyttää siltä että hypoglykemia johtuu pienentyneestä insuliinin tarpeesta niin silloin annosta on pienennettävä joko tilapäisesti tai pysyvästi, riittpuen tilanteen aiheuttajasta. Jos on syytä epäillä että annosta on pysyvästi laskettava tähän tarvitaan lääkärin ohje tai konsultaatio.

Jos hypo johtui jostain tilapäisestä ohi menneestä syystä (paasto johonkin verikokeeseen tms) ja eläminen jatkuu nyt normaalisti ei todennäköisesti ole tarvetta pienentää annosta.

Insuliiniriippuvainen ihminen tarvitsee insuliinia elääkseen niin sitä perusinsuliinia ei voi mitenkään kevyin mielin jättää kokonaan pistämättä. Mikään tulenpalava kiire sillä ei kuitenkaan ole joten ihan hyvin ehtii konsultoimaan ja antaa potilaan syödä ennen annoksen pistoa.

[Terveydenhoitajaopiskel]

Kiitos vastauksista. Ovatko nämä teidän mielestä noloja kysymyksiä ottaa esille harjoittelussa jos on jo 2. vuoden opiskelija? Koulussa ei otettu niin tarkkaan esiin näitä poikkeustilanteita ja miten toimia niissä eikä harjoitteluissakaan ole tullut niitä eteen.

[jupet]

Nää on hyviä kysymyksiä minusta. Ja näihin ei välttämättä osaa kaikki kokeneemmatkaan antaa perusteltuja vastauksia.

Vaadi aina jonkunlaiset perustelut ja suhtaudu varauksella kamalan jyrkän yksiselitteisiin vastauksiin ("aina tehdään" ja "ei koskaan ikinä..."). Pieni skeptisyys on aina hyvästä (pätee myös yhtä lailla meidän täällä kirjoittavien sanomisiin)

Ja muista että sokeriarvot on kovasti henkilökohtaisia. Jollain aamusokerit ~3 voi olla ihan ok jos potilas on oireeton ja tilanne on tällaiseksi vakiintunut, etenkin jos kyseessä on ns. 2. tyypin tapaus jolla oma verensokerin säätely jotenkin toimii. Toisaalta jollekin sokerit 25+ (tai jopa yli mittarin asteikon) voi olla ok mikäli on oireeton ja ollaan esimerkiksi jonkin vakavan perussairauden kanssa saattohoitovaiheessa (eli kuolema tulee ennen kuin hyperglykemian aiheuttamat pitkän aikavälin degeneratiiviset haitat ilmaantuvat).

[Terveydenhoitajaopiskel]

Niin, tuon olen kuullut kokeneemmilta hoitajilta että iäkkäillä potilailla vähän korkeammat verensokeriarvot ei ole niin vaarallisia. Monesti olen huomannut että iäkkäillä on ollut aamulla paastoverensokeri esim. 9. Usein lääkelistassa lukee että korjausinsuliinia annetaan vasta esim. kun vs on yli 14. Pitää sitten uskoa sitä lääkelistaa, vaikka vs 9 on myös jo korkea.

[Kunkku]

21 tuntia sitten, jupet kirjoitti:

Aika oleellista on se alhaisen sokerin syyn selvittämien. Onko eilen syömiset jääneet välistä? Jos niin miksi?

Jos eilen on jäänyt ruoat syömättä se voi riittää syyksi alhaiselle sokerille ja silloin ei ole ongelmaa jatkaa vanhalla perusinsuliinin annoksella _jos_ on syytä olettaa että tänään syödään normaalit ateriat.

Jos ei työpaikalla ole yleista tai asiakaskohtaista ohjetta olemassa tällaiseen tilanteeseen niin mielestäni tulisi annosmuutoksen tarpeesta konsultoida lääkäriä tai mahdollisesti diabeteshoitajaa riippuen alueellisista käytännöistä yms.

Prioteetti numero yksi on kuitenkin se ettei kyseinen henkilö ole kanttuvei hypon vuoksi seuraavana aamuna, muut seikat on aika epäolennaisia. Tämän vuoksi olen sitä mieltä, että kotihoidon turvin asuvan ikäihmisen mataliin verensokereihin pitää ehdottomasti puuttua samantien.

Eli talon ohjeista riippuen joko itse pudottaa annosta tai konsultoi lääkäriä, mutta sitä annospudotusta ei minusta voi jättää tekemättä. Sitä perusinsuliinin annosta voidaan nostella takaisin jos ne sokerit hiihtelee korkealla, mutta matalia sokereita voi olla myöhäistä yrittää nostella. Sillä yksin, kopan turvin asuvalla yleensä muistisairaalla ihmisellä ei saa olla matalia sokereita.

Muokattu joulukuun 11, 2017 - Kunkku

[jupet]

Aika monesti se taas on oman kokemuksen mukaan (lääkärivetoisesti) onnistuneesti jätetty tekemättä silloin kun muu taustasyy hypolle on ollut tiedossa ja siihen on puututtu.

Mutta juu täysin samaa mieltä siitä että asiaa ei voi vaan jättää sikseen vaan poikkeavaan (etenkin matalaan) verensokeriarvoon on lähtökohtaisesti puututtava.

Ja tosiaan myös asumismuoto on oleellinen huomioitava tekijä interventiota suunnitellessa. (Tässähän ei alunperin speksattu ollaanko osastolla, palvelutalossa vaiko esim yksin kotona)

Muokattu joulukuun 11, 2017 - jupet

[Kunkku]

4 minuuttia sitten, jupet kirjoitti:

Aika monesti se taas on oman kokemuksen mukaan (lääkärivetoisesti) onnistuneesti jätetty tekemättä silloin kun muu taustasyy hypolle on ollut tiedossa ja siihen on puututtu.

Mutta juu täysin samaa mieltä siitä että asiaa ei voi vaan jättää sikseen vaan poikkeavaan (etenkin matalaan) verensokeriarvoon on lähtökohtaisesti puututtava.

Ja tosiaan myös asumismuoto on oleellinen huomioitava tekijä interventiota suunnitellessa. (Tässähän ei alunperin speksattu ollaanko osastolla, palvelutalossa vaiko esim yksin kotona)

Toki voi olla yksittäinen syy hypoon, joka ei toistu. Jollain tavalla kuitenkin yritin nyt vielä alleviivata sitä että niitä hypoja ei saisi tulla varsinkaan jos potilas ei ole aktiiviseurannassa.

[jupet]

Juu ollaan selkeesti samaa mieltä tästä vaan eri painotuksella. Mä koitan puolestani alleviivata sitä et ei ole (juuri koskaan) keittokirjaohjetta joka pätisi aina vaan tarvitaan tapauskohtainen harkinta miten edetään ja potilaiden henkilökohtaiset normaaliarvot, ympäristöt ja hoidon tavoitteet vaihtelevat huimasti.

Muokattu joulukuun 11, 2017 - jupet