Jump to content
 
Timo13

Vastavalmistuneen nolot kysymykset...

Recommended Posts

_Silja_

Tämä on jännää tämä lääkemaailma, jossain pitää olla sh, että voi antaa lääkkeitä, toisaalla farmaseutti voi kaupata lääkkeitä ja antaa niihin liittyvää neuvontaa, yhtäällä taas sairaanhoitaja käy täydennyskoulutukset, jotta voi antaa reseptin lääkkeisiin, joista osaa farmaseutti kauppaa sellaisenaan, ja joku lääkkeistä löytyy taas maailmalta lähikaupan hyllystäkin. Käytäntöjä terveydenhuollon yksiköistä löytyy erilaisia, joten siellä mennään sen mukaan, mitä korkeampi henkilö ohjeistaa, jos kerran hänellä on sitten se kokonaisvastuu potilaan hoidosta ja lääkehoidosta annettu. Silloin ei alempana kannata lähteä liian itsenäisesti sooloilemaan.

Joo siis ei minulla siiä ollut epäselvyyksiä että terveydenhuollossa yleisesti työpaikan säännöt määrittävät aika paljon ja on ihan oma juttunsa mitä kannattaa tehdä ja mitä esim. velviran opas sanoo. Ihan vaan sitä hain että sanooko laki jotain tiettyä tästä asiasta. Siis että onko käsikauppalääkkeiden luovuttaminen asiakkaalle kiellettyä ilman lääkärin määräystä joko esim. terveydenhuollon ammattihenkilöiltä tai terveydenhuollon toimipisteissä.

En ole siis aikeissa mitenkään poiketa oman työpaikkani lääkärin laatimasta ohjeistuksesta, ihan vaan uteliaisuudesta tätä kysyn.

Ja en siis kysy eri paikkojen vaihtelevia käytäntöjä vaan ihan valtakunnallista lakia jos joku siitä tietää.

Työpaikkakohtaiset ohjeet pohjautuvat mm. Lääkelakiin ja Asetukseen lääkkeen määräämisestä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Työpaikkakohtaiset ohjeet pohjautuvat mm. Lääkelakiin ja Asetukseen lääkkeen määräämisestä.

En löytäny noistakaan, jäikö vaan huomaamatta?

No ei tämä nyt oikeasti käytännössä kovin merkittävä seikka ole kyllä toisaalta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
_Silja_

Asetuksessa 2 luvussa on ammattiryhmittäin mainittu, mitä lääkkeitä kukin voi määrätä.

" Rajattu lääkkeenmäärääminen

Laillistettu sairaanhoitaja sekä sairaanhoitajana laillistettu terveydenhoitaja ja kätilö, joka on saanut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b §:n mukaisen kirjallisen määräyksen, on oikeutettu määräämään lääkkeitä apteekista toimitettavaksi saamansa kirjallisen määräyksen mukaisesti. Rajatun lääkkeenmääräämisen piirissä olevat lääkkeet, tautitilat ja lääkkeenmääräämisen rajaukset on määritelty liitteessä 1. Kirjallisen määräyksen kaava on liitteenä 4. Yleensä lääkityksen aloittamisen tai lääkityksen jatkamisen rajaus liittyy lapsen ikään.

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja kätilö määräävät lääkettä vaikuttavan aineen, vahvuuden ja lääkemuodon perusteella."

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Työpaikkojen ja tehtävänkuvien välillä on aika paljon eroja siinä, mitä lääkkeitä on käytössä ja mihin tarvitaan öääkärin määräys. Esimerkiksi itse en muista, kuin pari kertaa tältä vuodelta, jolloin olisin kysynyt lääkäriltä erikseen luvan johonkin lääkkeeseen. Kaikki muu on mennyt ihan omalla harkinnalla. Ja oikeastaan jokaisen potilaan kohdalla olen jotain lääkettä käyttänyt (puudutteet, opiaatit, nsaid, supistavat, antibiootit jne). Tämä työ on tosin aika itsenäistä ja muutenkin toimitaan aikalailla "omalla vastuulla ja harkinnalla".

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Työpaikkojen ja tehtävänkuvien välillä on aika paljon eroja siinä, mitä lääkkeitä on käytössä ja mihin tarvitaan öääkärin määräys. Esimerkiksi itse en muista, kuin pari kertaa tältä vuodelta, jolloin olisin kysynyt lääkäriltä erikseen luvan johonkin lääkkeeseen. Kaikki muu on mennyt ihan omalla harkinnalla. Ja oikeastaan jokaisen potilaan kohdalla olen jotain lääkettä käyttänyt (puudutteet, opiaatit, nsaid, supistavat, antibiootit jne). Tämä työ on tosin aika itsenäistä ja muutenkin toimitaan aikalailla "omalla vastuulla ja harkinnalla".

No kieltämättä on aika kovat erot. Nykyisessä työpaikassa (yhdistetty tk- ja esh-päivystys) muistaakseni laillistettu hoitaja voi pysyväisohjeen mukaan:

- antaa p.o. parasetamolia aikuiselle potilaalle kipuun tai kuumeeseen

- aloittaa aukiolotiputuksen 0,9 % nacl:lla

- antaa x grammaa laskimoon sokeria hypoglykemiaan

Nimikesuojattu hoitaja ei anna itsenäisesti mitään. Happi puuttuu listoilta, en tiedä olisiko sekin virallisesti sitten lääkärin määräyksestä.

Muokattu - Julma

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Asetuksessa 2 luvussa on ammattiryhmittäin mainittu, mitä lääkkeitä kukin voi määrätä.

" Rajattu lääkkeenmäärääminen

Laillistettu sairaanhoitaja sekä sairaanhoitajana laillistettu terveydenhoitaja ja kätilö, joka on saanut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b §:n mukaisen kirjallisen määräyksen, on oikeutettu määräämään lääkkeitä apteekista toimitettavaksi saamansa kirjallisen määräyksen mukaisesti. Rajatun lääkkeenmääräämisen piirissä olevat lääkkeet, tautitilat ja lääkkeenmääräämisen rajaukset on määritelty liitteessä 1. Kirjallisen määräyksen kaava on liitteenä 4. Yleensä lääkityksen aloittamisen tai lääkityksen jatkamisen rajaus liittyy lapsen ikään.

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja kätilö määräävät lääkettä vaikuttavan aineen, vahvuuden ja lääkemuodon perusteella."

Tuo meinaa käsittääkseni sitä reseptinkirjoitusoikeutta (=lääkkeen määrääminen). Se on eri asia kuin mitä itse tarkoitin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
_Silja_

Asetuksessa 2 luvussa on ammattiryhmittäin mainittu, mitä lääkkeitä kukin voi määrätä.

" Rajattu lääkkeenmäärääminen

Laillistettu sairaanhoitaja sekä sairaanhoitajana laillistettu terveydenhoitaja ja kätilö, joka on saanut terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 23 b §:n mukaisen kirjallisen määräyksen, on oikeutettu määräämään lääkkeitä apteekista toimitettavaksi saamansa kirjallisen määräyksen mukaisesti. Rajatun lääkkeenmääräämisen piirissä olevat lääkkeet, tautitilat ja lääkkeenmääräämisen rajaukset on määritelty liitteessä 1. Kirjallisen määräyksen kaava on liitteenä 4. Yleensä lääkityksen aloittamisen tai lääkityksen jatkamisen rajaus liittyy lapsen ikään.

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja ja kätilö määräävät lääkettä vaikuttavan aineen, vahvuuden ja lääkemuodon perusteella."

Tuo meinaa käsittääkseni sitä reseptinkirjoitusoikeutta (=lääkkeen määrääminen). Se on eri asia kuin mitä itse tarkoitin.

Palataksemme alkuun, kysyit jossain vaiheessa lakia, mihin lääkkeen määrääminen perustuu. Lain ja asetusten mukaan Suomessa sh ei siis saa määrätä lääkkeitä. Poikkeuksena ovat rajattu reseptinkirjoitusoikeus ja toimipaikkakohtaiset ohjeet, joissa määritellään, mitä lääkkeitä sh voi antaa kyseisessä yksikössä työskennellessään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Esimerkiksi munuaispotilaalle ei mennä antamaan ibuprofeiinia ja maksapotilaalle ei mielellään anneta paracetamolia. Tästä syystä sairaaloissa saattaa olla tiukatkin rajat sairaanhoitajan ilman määräystä annettavissa oleviin lääkkeisiin. Kätilönä taas on melkoiset oikeudet morfiinista lähtien, osaston lääkehoito-ohjelman mukaisesti.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Tuo meinaa käsittääkseni sitä reseptinkirjoitusoikeutta (=lääkkeen määrääminen). Se on eri asia kuin mitä itse tarkoitin.

Ei se ihan eri asia ole kirjoittaako hoitaja reseptin tai jakeleeko hän osaston lääkekaapin lääkkeitä. Pitää hoksata, että se tulehduskipulääkkeen syöttäminen osastolla potilaalle on kuin määräisit potilaalle otettavaksi tulehduskipulääkkeen. Ei sillä potilaan kannalta ole sinänsä merkitystä, ottaako hän reseptin, menee apteekkiin ostamaan lääkkeen ja syö sen kuin jos hän ottaa saman tabletin, kun hoitaja ojentaa sen kupissa vesilasin kanssa.

STM:n Turvallinen lääkehoito-oppaasta ehkä löytyy vastaus kysymykseen: "Terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan

lääketieteellisestä tutkimuksesta ja taudinmäärityksestä sekä määrää siihen liittyvästä hoidosta ja lääkkeistä (22 §, 2 mom). Lääkäri vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon

yksiköissä potilaalle annettavasta lääkehoidosta kirjallisesti tai suullisesti antamansa määräyksen perusteella. Lääkemääräyksen tulee pääsääntöisesti olla kirjallinen (käsinkirjoitettuna, sähköisessä muodossa tai siitä tulostettuna)." Edelleen "Lääkkeitä määrätessä tulee noudattaa sosiaali- ja terveysministeriön antamaa asetusta lääkkeiden määräämisestä (726/2003) ja lääkkeiden myyntilupaan liittyviä ehtoja."

Ja lainaanpa lisää: "Lääkäri päättää lääkehoidon aloittamisesta, muutoksista ja lopettamisesta yhteisymmärryksessä potilaan kanssa. Onnistunut lääkehoito edellyttää, että lääke on määrätty oikein perustein ja että lääkevalinta on oikea. Lääkäri arvioi potilaan lääkehoidon tarpeen ja päättää lääkehoidon toteuttamisesta huomioiden potilaan terveydentilan, sairaudet, aikaisemman lääkityksen ja allergiat. Sähköiset päätöksentekotukiohjelmat, jotka hyödyntävät hoitosuosituksia ja yhdistävät ne potilastietoihin, ovat tulevaisuudessa apuna lääkevalinnassa. Potilaan yksilölliset terveystarpeet ovat lääkehoidon aloittamisen lähtökohta ja lääkehoidon vaikuttavuus sen jatkamisen peruste. Lääkärin tehtävänä on omalta osaltaan vastata potilaslain ja lääkkeiden määräämistä koskevan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen edellyttämästä lääkeinformaation antamisesta potilaalle. Lääkemääräyksen tulee perustua lääkärin omalla tutkimuksella tai muulla tavalla varmennettuun tietoon potilaan lääkehoidon tarpeesta. Selkeällä koulutukseen perustuvalla tehtävien siirrolla sairaanhoitaja tai terveydenhoitaja voi osallistua lääkehoidon tarpeen arviointiin. Lääkemääräyksessä kiinnitetään huomiota lääkityksen tarpeellisuuteen, valittavan lääkkeen tehoon, turvallisuuteen ja hintaan."

Eli ammattimaisessa terveydenhuollossa velvoitteet, säännöt ja ohjeet ovat erilaiset ja tiukemmat kuin mattimöttösen ostaessa Burana 400 mg:a apteekista. Vastuut rajautuvat eri tavalla, ja em. teksti jo viittaa, mitä kaikkea ammattilaisen täytyy huomioida lääkettä määrättäessä/potilaalle annettaessa. Toisekseen työpaikalla koskevat yleiset säädökset ja periaatteet työnjohdosta ja työtehtävistä. Työnantaja voi antaa aika paljon sääntöjä, miten työpaikalla toimitaan. Lisäksi työnantajalla on hyvin erilaisia juridisia velvoitteita, ja terveydenhuollossa aika laillakin erilaisia potilasturvaan yms. erityislainsäädäntöön liittyviä velvoitteita. Suomihan on tässä jälkijunassa, eli esim. tuo STM:n julkaisu on vuodelta 2006, ja lääkehoidon kokonaiskoordinointi esimerkiksi sairaanhoitajien opetuksessa ottaa vasta alkeellisia ensiaskeleitaan. Ääneen voi sanoa, että sairaanhoitajan koulutus lääkeasioissa on laadultaan ja määrältään erittäin vaihtelevaa, kuten monen lääkehoitoon liittyvän muun teorian ja käytännön opetus.

Kyllähän sitä on tullut vastaan tilanteita, joissa maallikko antaa naapurille sydänlääkkeensä popsittavaksi ja toinen antaa lapsenlapselle ihan-mitä-vain-lääkkeitä ja tulee sitten jälkikäteen kysymään "olikohan se vaarallista?"... Tai äippösiä, jotka syöttävät lapsilleen lääkkeitä annoksista, vasta-aiheista ja ikärajoista riippumatta sanoen ääneen "minähän saan tehdä lapselleni mitä minä haluan". Eivät ole keksittyjä esimerkkejä. Jokainen voi sitten miettiä, onko ko. henkilöillä moraalista tai juridista oikeutta toimia noin, löytyykö pykälistäkin kohtia, joita rikotaan - ja tulisiko terveydenhuollon ammattilaisen ehkä toimia aika lailla laadukkaammin.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Palataksemme alkuun, kysyit jossain vaiheessa lakia, mihin lääkkeen määrääminen perustuu. Lain ja asetusten mukaan Suomessa sh ei siis saa määrätä lääkkeitä. Poikkeuksena ovat rajattu reseptinkirjoitusoikeus ja toimipaikkakohtaiset ohjeet, joissa määritellään, mitä lääkkeitä sh voi antaa kyseisessä yksikössä työskennellessään.

Ei kun kysyin että mitä laki sanoo käsikauppalääkkeiden antamisesta potilaalle ja onko sairaanhoitaja sen suhteen joku erikoisasema. Tai vaihtoehtoisesti onko terveydenhuollon toimipisteessä työskentelevillä joku erikoisasema. Lääkkeen määräystä laissa (koitin katsoa, voin olla väärässä) käytetään ilmeisesti merkityksessä lääkemääräys=resepti.

Tai siis yksinkertaisimmillaan se kysymys on tämä: Onko laitonta luovuttaa käsikauppalääkkeitä toiselle ihmiselle sairaanhoitajana. Ei onko se turvallista tai onko se suositeltua tai onko se kannattavaa vaan onko se laitonta.

Ei se ihan eri asia ole kirjoittaako hoitaja reseptin tai jakeleeko hän osaston lääkekaapin lääkkeitä. Pitää hoksata, että se tulehduskipulääkkeen syöttäminen osastolla potilaalle on kuin määräisit potilaalle otettavaksi tulehduskipulääkkeen.

Käytännön kannalta sama ja lopputuloksen kannalta mutta lähinnä sitä juridista näkökulmaa tässä hain kun se joskus poikkeaa.

"Ei sillä potilaan kannalta ole sinänsä merkitystä, ottaako hän reseptin, menee apteekkiin ostamaan lääkkeen ja syö sen kuin jos hän ottaa saman tabletin, kun hoitaja ojentaa sen kupissa vesilasin kanssa."

Ja toisaalta potilaan kannalta sama käykö se hakemassa sen itse (tai omainen tuo) apteekista ja syö sen vai pyytääkö sen hoitajalta ja syö sen. Juridisesti tilanne ei kuitenkaan ole ehkä sama.

STM:n Turvallinen lääkehoito-oppaasta ehkä löytyy vastaus kysymykseen: "Terveydenhuollon ammattihenkilölain mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta ja taudinmäärityksestä sekä määrää siihen liittyvästä hoidosta ja lääkkeistä (22 §, 2 mom). Lääkäri vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä potilaalle annettavasta lääkehoidosta kirjallisesti tai suullisesti antamansa määräyksen perusteella.

Ok, tämä ehkä vähän selvitti asiaa. Siis sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä lääkäri on vastuussa ja siksi muut ei saa (tai siis saisi) antaa ilman lääkärin ohjeita. Hyväksyn.

Kyllähän sitä on tullut vastaan tilanteita, joissa maallikko antaa naapurille sydänlääkkeensä popsittavaksi ja toinen antaa lapsenlapselle ihan-mitä-vain-lääkkeitä ja tulee sitten jälkikäteen kysymään "olikohan se vaarallista?"... Tai äippösiä, jotka syöttävät lapsilleen lääkkeitä annoksista, vasta-aiheista ja ikärajoista riippumatta sanoen ääneen "minähän saan tehdä lapselleni mitä minä haluan". Eivät ole keksittyjä esimerkkejä. Jokainen voi sitten miettiä, onko ko. henkilöillä moraalista tai juridista oikeutta toimia noin, löytyykö pykälistäkin kohtia, joita rikotaan - ja tulisiko terveydenhuollon ammattilaisen ehkä toimia aika lailla laadukkaammin.

Toisaalta myös tilanteita joissa äiti antaa ohjeiden mukaan lapselleen panadolia korvatulehdukseen kysymättä lääkäriltä. Tai joku laittaa mobilatia kipeään olkapäähän. Ja ne on ihan niinkun kuuluukin. Tottakai minustakin ammattilaisen tulee toimia niin laadukkaasti kuin ikinä pystyy tässä ja muissakin asioissa mutta lähinnä kävi kiinnostamaan kuriositeettina tuo laillinen asetelma siinä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Wenla3

Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Vain 'tyhmä' jättää kysymättä ja varmistamatta, jotakin mitä ei tiedä ja se taas voi koitua potilaan kohtaloksi. Mun mielestä on hienoa, että osoittaa kollegoitaan kohtaan niin paljon luottamusta, että uskaltaa kysyä ja osoittaa siten olevansa vastuuntuntoinen sairaanhoitajanalku. Usein on helpompaa kysyä niitä kaikkein 'tyhmimpiä'kysymyksiä esim. just tällasella palstalla, sillä livenä kysyttäessähän on aina kasvojen menettämisen mahdollisuus, kun kaikki ei tajua sitä, miten arvokas ominaisuus vastuullisuus omasta työstä on. Joten jatketaan rohkeesti 'tyhmien'kysymysten esittämistä ja oikeutetusti odotetaan niihin asiallisia ja perusteltuja vastauksia, kuten täällä on annettukin. Kollegiaalisuus ei ole toisen matalaksi painamista vaan kannustamista ja tietojen ja kokemusten jakamista.

Hyvä vastavalmistunut kollegani, rohkeutta sulle edelleenkin kysyä ja ottaa selvää asioista, susta kasvaa vielä hieno hoitaja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
bAnnigs

Ei ole olemassa tyhmiä kysymyksiä. Vain 'tyhmä' jättää kysymättä ja varmistamatta, jotakin mitä ei tiedä ja se taas voi koitua potilaan kohtaloksi. Mun mielestä on hienoa, että osoittaa kollegoitaan kohtaan niin paljon luottamusta, että uskaltaa kysyä ja osoittaa siten olevansa vastuuntuntoinen sairaanhoitajanalku. Usein on helpompaa kysyä niitä kaikkein 'tyhmimpiä'kysymyksiä esim. just tällasella palstalla, sillä livenä kysyttäessähän on aina kasvojen menettämisen mahdollisuus, kun kaikki ei tajua sitä, miten arvokas ominaisuus vastuullisuus omasta työstä on. Joten jatketaan rohkeesti 'tyhmien'kysymysten esittämistä ja oikeutetusti odotetaan niihin asiallisia ja perusteltuja vastauksia, kuten täällä on annettukin. Kollegiaalisuus ei ole toisen matalaksi painamista vaan kannustamista ja tietojen ja kokemusten jakamista.

Hyvä vastavalmistunut kollegani, rohkeutta sulle edelleenkin kysyä ja ottaa selvää asioista, susta kasvaa vielä hieno hoitaja.

Juuri näin. Tällä palstalla on helpompi kysyä ne "tyhmätkin" kysymykset, joille saatettaisiin oikeassa elämässä nauraa ehkä päin naamaa. Minunkin mielestäni on parempi kysyä kuin katua myöhemmin sitä, ettei kysynyt. Itsekin vielä opiskelijana olen joskus vähän arka kysymään kollegoilta mitään työelämässä, kun usein saa vastaukseksi silmien pyörittelyä ja piilovittuilua tyyliin "etkö sä tuotakaan tiennyt".

Oma tyhmä kysymys, kun en nyt suorilta muista:

Voiko COPD-potilaalle antaa väliaikaisesti yhtään isompaa määrää happea kuin 2 l /min, jos hengenahdistus on todella paha ja potilas syanoottinen?

Niin, ja joku sanoo ettei Pulmicortia ja Atrodualia saisi laittaa samaan salteriin, kun taas joku toinen sanoo että niin voi tehdä. Kumpi on oikea tyyli? Olen saanut joskus kettuilua siitä, kun olen laittanut ja siitä, etten ole...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Ei kun kysyin että mitä laki sanoo käsikauppalääkkeiden antamisesta potilaalle ja onko sairaanhoitaja sen suhteen joku erikoisasema. Tai vaihtoehtoisesti onko terveydenhuollon toimipisteessä työskentelevillä joku erikoisasema. Lääkkeen määräystä laissa (koitin katsoa, voin olla väärässä) käytetään ilmeisesti merkityksessä lääkemääräys=resepti.

Lääkkeen määräämisessähän ei välttämättä kirjoiteta reseptiä. Määräys voidaan kirjata vaikka päivystys- tai sairauskertomukseen, tietojärjestelmiin hoitomääräyksiin - tai sen voi lääkäriä sanoa hoitajalle suullisesti. Lääkemääräys tulisi kyllä kirjata ainakin jälkikäteen, mutta terveydenhuollon sisäisessä lääkkeidenkäytössä harvoin varsinaista reseptiä kirjoitetaan muuten kuin potilaalle kotiin mukaan. Toisinaan anestesia-, tehohoito- tai hoitajapapereihin kirjautuu vain kellonaika, annettu lääke, lääkemäärä ja antoreitti sekä lääkkeenannon vaikutus. Siellä yleensä kyllä jossain lukee, että hoitava lääkäri on nimeltään se ja se tai kenen valtuutuksella lääke on annattu.

Edellä oli tuo STM:n ohje, missä viitattiin lakiin. Pääpiirteittäin, sairaanhoitajalla ei ole erikoisasemaa pl. rajatun reseptinkirjoitusoikeuden omaavilla sairaanhoitajilla. No, toki sairaanhoitaja voi mm. jakaa ja saattaa käyttökuntoon lääkkeitä yksikön pelisääntöjen mukaisesti. Terveydenhuollon yksikössä lääkehoidosta vastaa kokonaisvaltaisesti lääkäri. Sairaanhoitaja ei voi antaa täysin itsenäisesti edes sitä käsikauppalääkettä, vaan silloin toimitaan yksikön lääkesuunnitelman, lääkkeistä annetun ohjeen tai hyväksytyn, vallitsevan käytännön mukaisesti.

Toki yksikössä voi olla lääkkeitä, joiden antamiseen ei tarvitse kysyä lääkärin lupaa, siellä voi olla käsikauppalääkkeitä - antihistamiinia, voiteita, särkylääkkeitä, tai sitten lääkkeet voivat olla reseptilääkkeitä, ja niissä on sitten se yksikön käytäntö, mitä lääkkeitä sairaanhoitaja voi tilanteen mukaan antaa itsenäisesti - eli siis yksikössä hyväksytyn käytännön mukaisesti. Jossain voi antaa kipuun parasetamolia ja tulehduskipulääkkeitä, jossain sitten voi antaa iv-opiaatteja kipuun, pahoinvointilääkkeitä, aloittaa iv-nestehoidon, jolloin on jo yleensä kirjallinen ohjeistus aiheesta - ja toki vaikka kouristavalle antaa rektioli- tai iv-diatsepaamin tai vastaavaa. Onhan noita paikkoja, jossa sitä parasetamolia tai tulehduskipulääkettä ei saa antaa omatoimisesti, vaikka oksikodonia saa antaa - syystä, että niissä täytyy erityisesti huomioida hyytymisnäkökulmaa, maksan tai munuaisten kuntoa, sydänsairaita, lääkeaineyhteisvaikutuksia, verenpaineiden laskua tms. Käytäntöjä ja ohjeita on erilaisia, yhdessä paikassa yhden lääkkeen antaa lääkäri - omin käsin - toisessa sitä ei tarvitse edes konsultoida.

Kyllähän hoitajat sitten terveysasemilla, työterveyshuollossa, terveysneuvonnassa ja ties missä triagessa - ja muuten potilaan kotiutuksessa - antavat paljonkin lääkeneuvontaa ja ohjeistavat potilaita omatoimiseen lääkkeiden käyttöön, kun indikaatiota lääkärin tapaamiselle ei ole. Näissä paikoissa voi olla ohjeistusta, milloin asiakas tulee ohjata lääkärille ja milloin itsehoitoa ei tule kokeilla. Osassa on sitten annettu selvät lähteet, joissa olevia, yleisesti hyväksyttyjä hoito-ohjeita sairaanhoitajan tulisi lähtökohtaisesti noudattaa. Ja edelleen siinä on sitten se terveydenhuollon ammattilaisen vastuu ja selvilläolovelvollisuus, eli tarvitsee oikeasti myös tietää, millä riskioireilla potilaan ei tule hoitaa itse itseään ja myös olla selvillä vaikkapa käsikauppalääkkeidenkin vasta-aiheista. Tai ainahan asiakkaan voi ohjata myös apteekkiin ostamaan "yskänlääkettä", jossa farmaseuteilla ja proviisoreilla on erityinen velvoite antaa lääkeneuvontaa ja ainakin yrittää huomioimaan reunaehtoja, joita käsikauppalääkkeenkin käytöllä voi olla. Osa ihmisistähän alkaa olla aika valveutuneita ja kyselee kovasti käsikauppalääkkeidenkin yhteisvaikutuksista reseptilääkkeidensä ja perussairauksiensa kanssa. Niitäkin löytyy.

Kyllähän sairaanhoitajan työ on itsenäistymässä ja lääkehoito on niitä kuumia alueita, joissa hoitajalta vaaditaan enemmän ja enemmän osaamista, taitoja ja myös itsenäisyyttä. Lait tulevat sitten jälkijunassa, mutta tuomioistuinhan ei sitten paljoa muuta ymmärrä - kuin lakeja ja asetuksia. On kuitenkin muistettava, että juridisesti ja osaamiseltaan lääkärin koulutus on laajuudeltaan, näkökulmiltaan ja syvyydeltään aivan erilainen kuin sairaanhoitajan, mikä antaa sitten paljon enemmän liikkumatilaa. Tilanne apteekissa ja terveysasemalla/sairaalassa on myös siinä mielessä erilainen, että edellisessä on se asiakas ja farmaseutti/proviisori, mutta terveydenhuollon organisaatiossa asiakas, hoitaja ja lääkäri. Toisin sanoen vastuut ja velvoitteet jakautuvat eri tavalla. Mielenkiintoisestihan osa hoitajareseptiin kuuluvista lääkkeistä on sellaisia, joita farmaseutti on voinut myydä ilman reseptiä, mutta koulutus ja kontrolli ovat erilaiset - ainakin viranomaisen mielestä. Realiteettihan on, että monessa apteekissa voi ottaa kodeiiniyskänlääkkeen ja kävellä kassalle farmaseuttia näkemättäkään. Käytännöt ovat ristiriitaisia, mutta suuntaus on sairaanhoitajien kohdalla suurempaan lääkeosaamiseen, laajenevaan työnkuvaan - mutta toisaalta myös tiukentuvaan tai ainakin täsmentyvään ohjeistukseen ja toiminnan säätelyyn. STM:n 2000-luvulla luomat suuntaviivat vaikuttavat mm. uusien sairaanhoitajien lääkekoulutukseen, joka on varsin kirjavaa ja ainakin ulkoisesti useimmiten hyvin heikosti dokumentoitua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Voiko COPD-potilaalle antaa väliaikaisesti yhtään isompaa määrää happea kuin 2 l /min, jos hengenahdistus on todella paha ja potilas syanoottinen?

Vastaan tuohon ensimmäiseen, kun toiseen en ehdi tarkastaa mahd. oikeaa vastausta (siis en tiedä suoraan itsekään, tapahtuuko siinä kupissa sitten lääkeaineiden kanssa reaktioita vai ei - näin se käy, voi sanoa, ettei tiedä, ja sitten kun vastaa, niin sitten voi yrittää myös perustella, jolloin toinen voi vielä itse päätellä, onko vastaus ehkä realistinen vai ei). Ja ihan oikeasti, vakiintuneita käytäntöjäkin joskus täytyy kohteliaasti kyseenalaistaa, joskus on tullut uutta tietoa, samaa menetelmää ei kannatakaan käyttää kaikkien kohdalla - tai sitten vakiintunut käytäntö perustuu hyvinkin väärään ja jopa haitalliseen uskomukseen. Kukaan meistä ei ole koskaan täysin valmis, jokainen on - toivottavasti - ikuinen opiskelija tietyllä tapaa... :)

COPD-potilaalle voi (ja pitää) antaa happea enemmän kuin 2 l/min, kun potilas on näkyvästi syanoottinen - hemoglobiinista, ihonväristä yms. riippuen syanoosi saattaa tulla näkyviin siellä n. 60 %:n saturaatioilla, ja siinä vaiheessa "saturaatiokäyrää" muutokset ovat aika nopeita ylöspäin - ja alaspäin... Potilas voi saada vaikkapa kudosvaurioita, yrittää hengittää itsensä vaikkapa exhaustioon tai pahimmillaan menehtyä hapenpuutteeseen tai shokkitilaansa.

COPD:ssa kaasujenvaihto keuhkoissa on pitkäaikaisesti häiriintynyt, ja tämä vaikuttaa potilaan veren happipitoisuuteen (yleensä pitkäaikaisesti alentunut) ja se voi vaikuttaa myös hengityksen säätelyyn. Hengityskeskus ei välttämättä COPD:ssä laita enää ihmistä hengittämään automaattisesti hiilidioksidin pitoisuuden kasvaessa, vaan teorian mukaan happi olisi hiilidioksidin sijaan hengitystä säätelevä tekijä. Jos veren happipitoisuus kasvaa liikaa, hengittäminen vähenee ja potilaaseen kertyy hiilidioksidia, joka on narkoottinen aine ja muuttaa elimistöä happamammaksi. Hiilidioksidihan on aine, joka poistuu - hengittämällä. COPD-potilailla kyky ajautua ns. hiilidioksidiretentioon vaihtelee, ja normaalitilanteessa osa COPD-potilaista voi sietää happea selvästi vähemmänkin kuin 2 l/min. Joskus tietysti hapen kulutus ja sen tarve voi olla kasvanuttakin - syanoosi, kasvanut lihastyö.

COPD-potilaalla veren happisaturaatiota ei sitten pyritäkään nostamaan sinne 95 - 98 % tasolle, vaan joku 88 - 90 % voi olla erittäin hyvin riittävä tai maksimi, joskus potilas sietää ja on hyvin tyytyväinen tuota hieman alempaankin saturaatioon. Happea ei ole niin paljoa, että se COPD-potilaan vääristyneessä hengityskeskuksesta aiheuttaisi hengityksen hidastumisen, jolloin hiilidioksidia alkaisi kertymään. Saturaatiomittari yleensä on saatavilla, ja sillä voi seurata saturoitumista, ettei se nouse sitten liian korkealle. Voihan potilasta seurata muutenkin - hengitystaajuus on aivan liian vähän käytetty mittari, tietysti millaista hengitys on, onko potilas hereillä vai menossa uneliaaksi. Tietysti oireita aiheuttava syy pitäisi hoitaa - keuhkopöhö tai hengitysteiden ahtautuminen - jotka tuskin myöskään helpottavat sen hiilidioksidin poistumista kehosta. Jos sitten hengitys lakkaa, niin sitten kaivetaan maski ja ambu ja aletaan ventiloimaan, ratsuväki paikalle ja lääkärisetä/täti pähkäilee sitten veren kaasuarvojen tms. perusteella ventilaatiota ja onhan noita koneitakin, joilla sitten voidaan hengitystä ja kaasuja säädellä hyvin monella tapaa. Eikä se hiilidioksidikaan välttämättä enää hyvin poistu, jos potilas on shokissa, hengitys on pinnallista 60 kertaa minuutissa, liki samat ilmat siinä alkaa liikkua hengitysteissä edestakaisin.

COPD-potilaalla on kiva tietää, mikä on saturaatiotavoite, millainen se on ennen ollut, ja mitä happimäärää hän tavallisesti sietää. Eihän nekään varmoja tai absoluuttisia tietoja ole, jolloin se potilaan tarkkailu silmin ja tassuin (hengitys, tajunta, miltä hänestä tuntuu) ja käytettävissä olevin laittein ei ole huono ajatus.

Aiheesta aiemmin hoitajat.netissä mm.: http://hoitajat.net/...ea/page__st__20 - ja nyt varmaan tulee kokeneemmilta kollegoilta vielä jotain lisänäkemyksiä, mitä en todellakaan laita pahakseni! :)

Muokattu - Pöllö

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hhoitsu

Täältä tulis kans tosi typerä kysymys: antibiootin tiputtamisen jälkeen kun laitetaan mandriini, niin pitääkö ennen sen laittoa suonta huuhdella keittiksellä?

Muokattu - hhoitsu

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Kannattaa huuhdella. Syitä on esim. kudosärsytyksen pienentäminen, samoin lääkeainereaktioiden. Ja lisäksi monet antiloopit ovat sokeripitoisia, jolloin saattaa korkit yms jäädä kiinni.

Ot: Mandreenien sijasta suositellaan QSyte yms menetelmiä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Täältä tulis kans tosi typerä kysymys: antibiootin tiputtamisen jälkeen kun laitetaan mandriini, niin pitääkö ennen sen laittoa suonta huuhdella keittiksellä?

Ainakin meillä on ohje että 10ml NaCl huutelu. Ja sillein pulsoivalla painalluksella että kahdella nopealla painalluksella tuo määrä. Ei mene tukkoon. Niin helposti siis.

Kuten joku jo sanoi, niin QSyte on parempi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Meillä aikuisilla käytetään qSyteä, mutta lapsille väännetään hepariini-lukko. Onko kenelläkään mitään tutkimustietoa tästä vai onko kyseessä vain "meillä on aina tehty näin"-tapa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Meillä aikuisilla käytetään qSyteä, mutta lapsille väännetään hepariini-lukko. Onko kenelläkään mitään tutkimustietoa tästä vai onko kyseessä vain "meillä on aina tehty näin"-tapa?

Käsittääkseni lapsilla hyytyy nopeammin ja lisäksi uuden kanyylin laittaminen on haasteellisempaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
bifaasinen

Voiko COPD-potilaalle antaa väliaikaisesti yhtään isompaa määrää happea kuin 2 l /min, jos hengenahdistus on todella paha ja potilas syanoottinen?

Vastaan tuohon ensimmäiseen, kun toiseen en ehdi tarkastaa mahd. oikeaa vastausta (siis en tiedä suoraan itsekään, tapahtuuko siinä kupissa sitten lääkeaineiden kanssa reaktioita vai ei - näin se käy, voi sanoa, ettei tiedä, ja sitten kun vastaa, niin sitten voi yrittää myös perustella, jolloin toinen voi vielä itse päätellä, onko vastaus ehkä realistinen vai ei). Ja ihan oikeasti, vakiintuneita käytäntöjäkin joskus täytyy kohteliaasti kyseenalaistaa, joskus on tullut uutta tietoa, samaa menetelmää ei kannatakaan käyttää kaikkien kohdalla - tai sitten vakiintunut käytäntö perustuu hyvinkin väärään ja jopa haitalliseen uskomukseen. Kukaan meistä ei ole koskaan täysin valmis, jokainen on - toivottavasti - ikuinen opiskelija tietyllä tapaa... :)

COPD-potilaalle voi (ja pitää) antaa happea enemmän kuin 2 l/min....

Aiheesta aiemmin hoitajat.netissä mm.: http://hoitajat.net/...ea/page__st__20 - ja nyt varmaan tulee kokeneemmilta kollegoilta vielä jotain lisänäkemyksiä, mitä en todellakaan laita pahakseni! :)

Jälleen Pöllön hyvä kirjoitus asiasta ja noinhan se menee. Tuo keuhkotuuletus ja hiilidioksidin poistumisen mahdollisuus kannattaa myös huomioida ja vähän, sekä yleisesti väärinkäytetty väline on tuolloin venturi- tai Hudsonmaski, kumpana sitä sitten kutsuukaan. Siinä potilas saa lisäksi huoneilmaa maskin suuresta ja suurikokoisemmista reijistä tyydyttämään mahdollista happivirtauksen riittämättömyyden tunnetta, sekä hiilidioksidi ei pääse kertymään kuten tavalliseen maskiin. Tarvittaessa myös ambulla avustaen ja usein ihan muutama painallus riittää, jolloin potilas pärjää jo paremmin omalla hengityksellä pienen lisähapen turvin. Venturimaskia käyttäessä pitää siis huomioida sen venturin väri ja vaihtaa virtaukseen sopiva kappale letkun ja maskin väliin, jolloin saadaan paras hyötysuhde hapetukseen.

Uskomattoman tiukassa tahtoo nämä uskomukset olla ja varsinkin opettajilla, eli ei saisi hapettaa yli 2l/min ja saturaatiot olisi oltava yli 95. Tuoreilla hoitajilla, joilla kokemusta ei vielä ole, saattaa olla vaikeuksia katsoa kokonaiskuvaa ja potilaan vointia sekä toimia sen kliinisen kuvan perusteella.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
piupati

Voiko COPD-potilaalle antaa väliaikaisesti yhtään isompaa määrää happea kuin 2 l /min, jos hengenahdistus on todella paha ja potilas syanoottinen?

Niin, ja joku sanoo ettei Pulmicortia ja Atrodualia saisi laittaa samaan salteriin, kun taas joku toinen sanoo että niin voi tehdä. Kumpi on oikea tyyli? Olen saanut joskus kettuilua siitä, kun olen laittanut ja siitä, etten ole...

Muistaakseeni joku joskus kysyi eräältä anestesiologilta sitä kun atrodual menee spiralla, jolloin happi laitetaan väliaikaisesti 5l/min (vai oliko se 7l?) et saako niin tehä COPD:tä sairastavan potilaan kaa, nii anestesiologi sanoi et voi laittaa, kun eihän se muuten höyristy. Meille opetettiin koulussa et se pitäs laittaa ihan paineilmalla silloin. En tiedä höyrystyykö se paineilmalla? Kokemuksia?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
piupati

Mäkin voisin heittää tänne tyhmän kysymyksen :)

Eikö niin et lääkäri määrää myös lääkkeellisen hapen käytöstä?

Entä jos päivystykseen tulee potilas, joka saturoi 92 ja kokee olonsa tukalaksi, ettei saa henkeä, niin voiko hänelle laittaa hapen esim 2l/min?

Entä jos on potilas joka "ei saa henkeä" kokee olonsa tukalaksi, mutta saturoi 98%, saako laittaa happea? Vai onko nämäkin työpaikka kohtaisia, et jossain on hoitajilla lupa antaa ja jossain ei?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Eikö niin et lääkäri määrää myös lääkkeellisen hapen käytöstä?

En tiedä teoriassa, mutta käytännössä jokaikisessä paikassa missä olen ollut töissä hoitajan päätöksellä on lääkkeellistä happea annettu. Tietysti lääkäri voi antaa myös siihen liittyviä määräyksiä mutta ei ole tullut vastaan että kukaan olisi soittanut päivystäjälle tai kysynyt lääkäriltä lupaa hapen antamiseen jos potilas saturoituu huonosti. Edes jälkeenpäin.

Paitsi tietysti jos on tiedossa joku erityinen syy miksi happea ei ehkä pitäisi antaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
November

En tiedä höyrystyykö se paineilmalla? Kokemuksia?

Meillä ei muuta käytetäkään kuin paineilmaa spirassa, eli hyvin höyrystyy.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
piupati

Paitsi tietysti jos on tiedossa joku erityinen syy miksi happea ei ehkä pitäisi antaa.

Mitä kaikkia syitä niitä on?

En tiedä teoriassa, mutta käytännössä jokaikisessä paikassa missä olen ollut töissä hoitajan päätöksellä on lääkkeellistä happea annettu. Tietysti lääkäri voi antaa myös siihen liittyviä määräyksiä mutta ei ole tullut vastaan että kukaan olisi soittanut päivystäjälle tai kysynyt lääkäriltä lupaa hapen antamiseen jos potilas saturoituu huonosti. Edes jälkeenpäin.

Mut entäs jos saturaatio on hyvä? Entä, entä, miksi miksi? :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras
Olet jättämässä kommenttia vieraana. Jos sinulla on tunnus, kirjaudu sisään.
Vastaa aiheeseen...

×   Lisäsit muotoiltua sisältöä.   Restore formatting

  Only 75 emoji are allowed.

×   Linkkisi on upotettu automaattisesti..   Näytä pelkkä linkki.

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.


×