Jump to content
MAINOS

Onnistumisia


Jiho

Recommended Posts

Ois mukava kuulla tapauksia, millon ootta kokenu onnistuvanne töissä ja kokeneet tervettä ammattiylpeyttä.

Itellä ainakin keikka, jossa elvytettiin 28-vuotias täysin kotikuntoseksi. Sillon kaikki meni nappiin.

Link to comment
Share on other sites

Monasti tulee onnistumisen tunteita ihan perus "työarjessa".. Hankalan asiakkaan saa puhumalla ymmärtämään omaa parastaan tai lonkkamummun saattaminen protokollan mukaisesti ja sujuvasti oikeaan hoitopaikkaan. Itselle ei noita heroistisia onnistumisia ole niin hirveästi tullut.. Eikä niitä pumppu keikkoja ainakaan itelle ole montaa kohdalle sattunut :)

Link to comment
Share on other sites

Kyllähän sitä melkein joka päivä jossain kokee olevansa hyvä. Ihan perusjuttuja nuo yleensä. Työdiagnoosit osuu oikeaan ja potilas pääsee tarkoituksenmukaiseen hoitopaikkaan tarkoituksenmukaisella ajoneuvolla.

Sankaritekoja ei tule mieleen, ellei sitä lasketa että sain pt:lle ykkösyrityksellä tipan sen jälkeen kun eh-lääkäri oli yrittänyt muutaman kerran ja alkanut jo puhua subiksen laitosta. Oli se kuinka tyhjänpäiväinen asia tahansa niin kyllähän se hymyilytti :)

Link to comment
Share on other sites

.

Sankaritekoja ei tule mieleen, ellei sitä lasketa että sain pt:lle ykkösyrityksellä tipan sen jälkeen kun eh-lääkäri oli yrittänyt muutaman kerran ja alkanut jo puhua subiksen laitosta. Oli se kuinka tyhjänpäiväinen asia tahansa niin kyllähän se hymyilytti :)

Nämä ne on niitä työelämän tähtihetkiä potilailta ja kollegoilta saatujen positiivisten palautteiden lisäksi, aivan oikeita sankaritekoja kun ei tule uralla tehtyä oikeasti kovinkaan monta.
Link to comment
Share on other sites

95.aloitin sankariteot,en muista yhtään.sitäpitsi ei ne sairaalasta soittaneet perään et miten kävi.enää ei ees kiinnosta

"to ride,shoot straight and speak the truth"

Link to comment
Share on other sites

Itelle tulee mieleen kaksi liotusta, jotka vielä sattu samalle työviikolle. Potilaat saatiin hyvässä kunnossa lopulliseen hoitopaikkaan.

Link to comment
Share on other sites

Ensimmäinen allekirjoittaneen hoitama synnytys autossa, jossa työkaveri sai terveen tytön. Aikana, jolloin omalla alueella synnytys oli iso juttu. Kuljettaja ilmoitti häkeen 791B x 2, äiti ja tytär. Sit alkoi tulla onnittelutekstiviestejä alueen muista yksiköistä, jotka oli kuulleet tilanteen lisäapupyynnöstä kuljetukseen asti. Niin upea tunne, että itku pääsi illalla kun näki onnellisen perheen ja sai viskipullon käteen.

Pelastuslaitos iltaa, älkää rouva hätäilkö, me parannamme teidät tuota pikaa...

Link to comment
Share on other sites

Synnytys hevonkuusessa linja-auto pysäkillä->palkkioksi ensimmäinen kiitoskortti jossa vauvan kuva ja suklaata ja onnellisen isän kädenpuristus.Se oli hienoa,kerrankin ei vittuiltu.

Lastensuojeluilmoituksen teoista mä saan jotenkin aina kiksejä vaikka ne ei mitään iloisia keissejä ole,mut ajattelen aina et oon EHKÄ jollain lailla oikeasti auttanut jotain lasta niin et siitä ei tuu juoppoa ja narkkia niinkuin vanhemmistaan joita on menty alunperin katsomaan. En kyllä yhtään tykkää yleisesti sossutantoista,ne on semmosia kauhistelijoita ja mussuttajia ainaki aina ollu mun kohalla,mut no can do.

Tosimies on setämies

Link to comment
Share on other sites

Parhaiten tulee mieleen kun eräs potilas kärrättiin paikallisesta terkkarista suoraan pöydälle ja pallolaajennukseen. Pari viikkoa myöhemmin kaveri kiitti kädestä pitäen kun nähtiin paikallisessa supermarketissa. Viimeksi taisi tulla edellisessä vuorossa kiitosta kun eräs nilkkansa loukannut mies tahtoi kiittää myöskin kädestä pitäen hyvästä hoidosta, tosin tässä tapauksessa hyvin mahdollista että tarpeeksi lääkettä saaneena kaikki hoito olisi ollut hyvää :D.

Yleensä tulee ihan perusjutuista tollaset onnistumisen tunteet. Tosin harvemmin hyvin hoidetuista potilaista jälkeenpäin sairaalan päässä kiitellää!

Link to comment
Share on other sites

Archived

This topic is now archived and is closed to further replies.

×
×
  • Create New...