Onnistumisia

[Jiho]

Ois mukava kuulla tapauksia, millon ootta kokenu onnistuvanne töissä ja kokeneet tervettä ammattiylpeyttä.

Itellä ainakin keikka, jossa elvytettiin 28-vuotias täysin kotikuntoseksi. Sillon kaikki meni nappiin.

[lupo]

Monasti tulee onnistumisen tunteita ihan perus "työarjessa".. Hankalan asiakkaan saa puhumalla ymmärtämään omaa parastaan tai lonkkamummun saattaminen protokollan mukaisesti ja sujuvasti oikeaan hoitopaikkaan. Itselle ei noita heroistisia onnistumisia ole niin hirveästi tullut.. Eikä niitä pumppu keikkoja ainakaan itelle ole montaa kohdalle sattunut :)

[Julma]

Kyllähän sitä melkein joka päivä jossain kokee olevansa hyvä. Ihan perusjuttuja nuo yleensä. Työdiagnoosit osuu oikeaan ja potilas pääsee tarkoituksenmukaiseen hoitopaikkaan tarkoituksenmukaisella ajoneuvolla.

Sankaritekoja ei tule mieleen, ellei sitä lasketa että sain pt:lle ykkösyrityksellä tipan sen jälkeen kun eh-lääkäri oli yrittänyt muutaman kerran ja alkanut jo puhua subiksen laitosta. Oli se kuinka tyhjänpäiväinen asia tahansa niin kyllähän se hymyilytti :)

[dino]

.

Sankaritekoja ei tule mieleen, ellei sitä lasketa että sain pt:lle ykkösyrityksellä tipan sen jälkeen kun eh-lääkäri oli yrittänyt muutaman kerran ja alkanut jo puhua subiksen laitosta. Oli se kuinka tyhjänpäiväinen asia tahansa niin kyllähän se hymyilytti :)

Nämä ne on niitä työelämän tähtihetkiä potilailta ja kollegoilta saatujen positiivisten palautteiden lisäksi, aivan oikeita sankaritekoja kun ei tule uralla tehtyä oikeasti kovinkaan monta.

[Telaketju]

95.aloitin sankariteot,en muista yhtään.sitäpitsi ei ne sairaalasta soittaneet perään et miten kävi.enää ei ees kiinnosta

[Kuljettaja]

Itelle tulee mieleen kaksi liotusta, jotka vielä sattu samalle työviikolle. Potilaat saatiin hyvässä kunnossa lopulliseen hoitopaikkaan.

[vaniljahani]

Ensimmäinen allekirjoittaneen hoitama synnytys autossa, jossa työkaveri sai terveen tytön. Aikana, jolloin omalla alueella synnytys oli iso juttu. Kuljettaja ilmoitti häkeen 791B x 2, äiti ja tytär. Sit alkoi tulla onnittelutekstiviestejä alueen muista yksiköistä, jotka oli kuulleet tilanteen lisäapupyynnöstä kuljetukseen asti. Niin upea tunne, että itku pääsi illalla kun näki onnellisen perheen ja sai viskipullon käteen.

[Kuura]

Synnytys hevonkuusessa linja-auto pysäkillä->palkkioksi ensimmäinen kiitoskortti jossa vauvan kuva ja suklaata ja onnellisen isän kädenpuristus.Se oli hienoa,kerrankin ei vittuiltu.

Lastensuojeluilmoituksen teoista mä saan jotenkin aina kiksejä vaikka ne ei mitään iloisia keissejä ole,mut ajattelen aina et oon EHKÄ jollain lailla oikeasti auttanut jotain lasta niin et siitä ei tuu juoppoa ja narkkia niinkuin vanhemmistaan joita on menty alunperin katsomaan. En kyllä yhtään tykkää yleisesti sossutantoista,ne on semmosia kauhistelijoita ja mussuttajia ainaki aina ollu mun kohalla,mut no can do.

[HarmaaHylje]

Parhaiten tulee mieleen kun eräs potilas kärrättiin paikallisesta terkkarista suoraan pöydälle ja pallolaajennukseen. Pari viikkoa myöhemmin kaveri kiitti kädestä pitäen kun nähtiin paikallisessa supermarketissa. Viimeksi taisi tulla edellisessä vuorossa kiitosta kun eräs nilkkansa loukannut mies tahtoi kiittää myöskin kädestä pitäen hyvästä hoidosta, tosin tässä tapauksessa hyvin mahdollista että tarpeeksi lääkettä saaneena kaikki hoito olisi ollut hyvää :D.

Yleensä tulee ihan perusjutuista tollaset onnistumisen tunteet. Tosin harvemmin hyvin hoidetuista potilaista jälkeenpäin sairaalan päässä kiitellää!