Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Tigru

Millaista on terveydenhoitajan työ?

Recommended Posts

Vieras: Tigru

Hei

Olen sairaanhoitaja, perussairaanhoitajan työtä osastolla en halua tehdä, enkä kolmivuorotyötä... Päivätöitä sairaanhoitajalle on vaikea saada. Haluaisin tehdä "siistiä sisätyötä". Mietinkin, olisiko terveydenhoitajan työ sitten siistimpää, ei niin raskasta... Millaisissa työtehtävissä terveydenhoitaja työskentelee? Kokemuksia itse työstä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pinni

terveydenhoitajan työ ei ole fyysisesti ollenkaan niin raskasta kuin sairaanhoitajan osastolla. Melko yksin kyllä olet terveydenhoitajana miettimässä asiakkaan kokonaistilannetta. Riippuu työyksiköstä sitten onko siellä muita terveydenhoitajia tai kenties lääkäri joka päivä paikalla. Pääasiassa asiakkaat ovat terveitä ja ennaltaehkäisy on kaiken pointti.

Terveydenhoitaja voi työskennellä esim. äitysneuvolassa, lastenneuvolassa, kouluterveydenhuollossa, aikuisten sairasvastaanotolla, työterveyshuollossa ja kotisairaanhoidossa. Väestövastuualueilla hoidetaan tietyn alueen asukkaat vauvasta vaariin. Itse koin mukavaksi paikan, jossa työtehtäviin kuului lapset, koululaiset, aikuisten sairasvastaanotto ja kotisairaanhoito. Työterveyshuollossa näyttävät lähes aina vaativan vielä työterv.huollon erikoistumisopintoja.

Vähän vaan on hankalampaa noita terkkarin hommia saada, mutta tilanne taitaa olla muuttumassa silläkin saralla...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

Siistiä sisätyötä se on, mutta:

-äitiysneuvolassa osalla asiakkaista on elämänhallinnan ongelmia: alkoholi- huume- yms. Maahanmuutajaia on joukossa

-lastenneuvolassa kuviot em ongelmien ympärillä jatkuvat

-opiskelijaterveydenhuolto on luku sinänsä

-työterveyshuollossa tarvitaan laajat lisäopinnot. Lisäksi tulee osata markkinoida työtään. Täälläkin monin paikoin on lääkärikunta kiivaasti vaihtuvaa, mikä rassaa. Tasapainoilua työnantajien  ja -tekijöiden välillä.

kaiken kaikiaan tarvitaan lähes loputonta intoa ja toiveikkuutta työsä. edellämainittu yksintyöskentely on pienillä työpaikoilla yleistä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: biMb0

Itse olen ollut opiskelijaterveydenhuollossa ja terveysasemalla, harjoitteluaikana tietysti myös äitiys- ja lastenneuvolassa sekä työterveyshuollossa. Sen olen kuitenkin huomannut että opiskelijana ei saa todellista kuvaa työn kuormittavuudesta ja siihen liittyvästä vastuusta.

Koulun koin tosi rankaksi henkisesti, oppilaita oli liikaa per terveydenhoitaja, työpäivät venyivät pitkiksi eikä tunteja ehtinyt ikinä ottaa takaisin. Siellä oli aika yksin ja niillä opiskelijoilla joilla oli ongelmia niillä todella oli ongelmia. Päihdeongelmiin liittyi aina työturvallisuuskysymykset työsaleissa ja harjoittelujaksoilla, toisaalta vaitiolovelvollisuus ja toisaalta lastensuojelulaki. Kamalasti eettistä pohdintaa ja miettimistä miten voi toimia. Yhteistyö oppilashuollon kanssa oli oma lukunsa ko. koululla... Maahanmuuttajilla oli omat ongelmansa. Työn suunnitteluun meni aikaa, esim. terveystarkastusaikataulun suunnittelu ja oppilaiden kutsuminen tarkastuksiin. Lisäksi piti vielä tehdä raportteja toiminnasta, hoitaa tarviketilaukset, lääkekaappi, rokotteet, kaikki mitä nyt tarvitaan vastaanoton pyörittämiseen. Tykkäsin kyllä oppilaista mutta työtä oli liikaa ja ongelmat suuria.

Terveysaseman aikuisten terveysneuvonnassa ja sairasvastaanotossa työ on suoraan sanottuna mukavaa. Kiirettä on välillä, mutta työ ei sisällä kovin paljon suunnittelua joten se on hallittavissa ja ongelmat ovat pääasiassa oikeasti terveysongelmia, eivät sosiaalisia tai päihdeongelmia. On akuuttivastaanottoa, pitkäaikaissairauksien seurantaa, ryhmien pitämistä. Asiakkaat ovat aikuisia ja vastaavat omista tekemisistään.

Nämä tietysti ovat vain minun kokemuksiani. Paikkoja on monenlaisia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hannamari82

Itse työskentelen pääkaupunkiseudulla kotihoito-osastossa th:na. Työ on mukavaa "perushommaa", paljon sh:n töitä. Teen mm. i.m pistokset, korvien huuhtelut, haavanhoidot, cystofixien vaihdot, verinäytteen otot, ompeleiden ja hakasten poistot. Jonkunverran joutuu tekemään perushoitoakin. Varsinaista terveyden edistämistä, johon th:n työ eniten pohjautuu, ei ole kh:ssa. Työmääräkin on päätä huimaava, esim. olen ainoana th:na tiimissa, jossa 90 asiakasta. Olen sairaanhoidollisena vastaavana näiden kaikkien asiakkaiden hoidosta. Vastuuta siis riittää. Opiskelijoita riittää myös, tällä hetkellä on jo vuoden toinen opiskelija menossa ja kevään aikana tulee vielä kaksi! Työvuorot pystyn päättämään itse, teen yleensä 3viikonloppua kuuden viikon listalla. Sekin on oma päätökseni, sillä peruspalkka (1924e) nousee niistä kummasti. Kh on ihan ok paikka olla töissä, tosin kiirettä pitää, viime keskiviikkonakin hoidon 9kotikäyntiä!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sairaanhyvähoitaja

Valmistuin joulukuussa terveydenhoitajaksi, joten vielä ei ole kovin paljon kokemusta kertynyt. Olen valmistumisesta asti työskennellyt lastenneuvolassa (pitkä sijaisuus) ja kouluterveydenhuollossa ja tosi mukavaa ja vaihtelevaa on ollut. Lastenneuvolassa asiakkaat on kahden viikon ikäisestä vauvasta kouluun meneviin lapsiin. Määräaikaistarkastuksia teen ja sitten ohjaan eteenpäin tarvittaessa jatkohoitoon ja myös moniammatillisia palavereja on paljon. Koulussa on tietysti myös määräaikaistarkastuksia ja esim. lapset käyvät vanhempineen saamassa ravitsemukseen liittyvää ohjausta yms. Osallistun myös oppilashuoltoryhmän kokouksiin. Terveyskeskuksessa kun työskentelen, niin myös sairasvastaanottoa tulee jonkin verran pidettyä, labranäytteiden ottoa, sairaslomatodistuksen kirjoittelua, toimenpiteitä yms.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Metsämansikka

Hei!

Olen ensimmäisen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja terkkarin toimenkuvaa (+ammatinvalintaa) kovasti minäkin pohtinut. Mitä mieltä olette siitä, kun olen jo pitkään epäillyt ja todennut, että hyväksi sairaanhoitajaksi minusta ei taida olla. Luonteestani puuttuu joitakin ominaisuuksia, joita hoitotyössä tarvitaan: mm. riittävä jämäkkyys ja kyky tehdä nopeita päätöksiä, en ehkä ole tarpeeksi käytännöllinen ja jatkuva ihmisten ja eri sairauksien kanssa tekemisissä oleminen ja suuri vastuu toisen hyvinvoinnista saattaa välillä ahdistaa. Luulen, että jotkut puutteet saattavat ajan ja kokemuksen myötä tasoittua ainakin vähän. Jos motivaationi sairaanhoitoon ei ole paras mahdollinen, voiko minulla olla mahdollisuuksia pärjätä terveydenhoitajan työssä (esim. lasten parissa)? En olisi hakeutunut alalle, jollei minulla olisi kiinnostusta terveyteen yleensä ja auttamiseen. Olen luonteeltani myös melko rauhallinen ja empaattinen, vähän ujonpuoleinenkin. En kai ole nyt ihan väärään suuntaan menossa. Voi tietysti olla, että auttamishalua voisi toteuttaa jossain toisessa muodossa kuin hoitotyössä... Minua kiinnostaisi myös kuulla, miten te muut olette alanne valinneet ja miten suhtaudutte varsinaisen sairaanhoitoon.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Wiltsu

Metsämansikalle: Eiköhän nuo ominaisuudet jotka mainitsit varmasti hioudu ajan myöden. Esim. jämäkkyys työssä näkyväksi tulee mielestäni vasta vuosien kokemuksen jälkeen. Mielestäni sekä sh:n että th:n ammatissa vaaditaan paljolti samoja ominaisuuksia. Työ on kuitenkin (työpaikasta riippuen toki) aika erilaista.  JA mitä tuohon motivaatioon tulee, niin opiskele vaan rohkeasti siihen ammattiin johon tunnet motivaatiota! JA katsele maailmaa ja oppimaasi avoimin silmin. Tulevaisuus näyttää mihin työhön sijoitut! Onnea opiskeluun!

Siististä sisätyöstä: Onhan se sitä joissakin paikoissa.  :D Mut esim. kotisairaanhoidossa en kokenut kyllä olevani...Terveydenhoitajan työn raskaus on pikemminkin henkistä! Olen itse kokenut raskaimmaksi juuri sen, että kun oven sulkee perässään kukaan ei jatka töitäsi vaan pahimmillaan kaaos odottaa taas seuraavana aamuna. Vuodeosastolla työn voi jättää lähtiessään muille! Mutta kyllä silti minua ainakin terkkarin työssä kiehtoo monipuolisuus, itsenäisyys sekä ihan erilainen ajattelutapa ihmisestä.

Sairaanhoitajan päivätyötä on toki hankalampi saada: mut esim. palvelutalot, klinikat yksityiset ja julkiset, kotisairaanhoito( osittain) työllistävät sh.ta päivävuoroon.

Sairaanhoidosta: henk.koht. en pidä perussairaanhoidosta työnä, mutta kyllä sitäkin välillä tekee ja kun menen keikalle sh työhön haluan hoitaa hommani hyvin. Kuitenkin kun oven suljen, en jää asioita miettimään enkä vakituisia sh hommia ole hakenut.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Sairaanhoitajan päivätyötä on toki hankalampi saada: mut esim. palvelutalot, klinikat yksityiset ja julkiset, kotisairaanhoito( osittain) työllistävät sh.ta päivävuoroon.

Allekirjoittanut sairaanhoitaja työskentelee poliklinikalla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sari_81

Hei Metsämansikka! Tämä vastaus tulee aika myöhään (ite vasta löytänyt nämä loistavat sivut), mutta kuitenkin huomasin, että ajattelemme tästä asiasta samalla tavalla, tai siis että mulla on samoja tuntemuksia kuin sulla. Olen valmistunut terveydenhoitajaksi toukokuussa -06 ja edelleen on sama fiilis kuin opintojen alussa, että vaikka sh:n paperit tulivat tässä samalla, sh:n työ on todella arvokas ammatti jne. niin minusta ei siihen hommaan ole. Olen jo hakuvaiheessa halunnut terveydenhoitajaksi, koska olen kiinnostunut terveyden edistämisestä ja kaikesta terveydenhoitajan työhön liittyvästä. Haluan keskittyä yhteen potilaaseen kerrallaan. Kiireiset päivät osastolla kuormittavat mun henkistä puolta paljon enemmän kuin terkkarin työ (toki ei nyt vielä mitenkään paljon kokemusta mutta on jonku verran kuitenki) vaikka molemmissa töissä pitäis juosta tuli takapuolen alla! Mua ahdisti se etenkin isolla osastolla, etten oppinut potilaiden nimiä kun vaihtuvuus oli niin nopea ja laaja ja jos jonkun potilaan kanssa ehti hieman keskustella jostain, ei ollut yhtään varmaa, että seuraavana päivänä olisi voinut työskennellä enää samassa modulissa eli hoidon jatkuvuus oman itsensä osalta on mulle tärkeää. Kuitenkin terkkari kohtaa pääasiassa yhden ihmisen kerrallaan ja pystyy työn itsenäisyyden ansiosta säädellä omaa työtä mahdollisuuksien mukaan. Lisäksi mä en ole mitenkään viehättynyt mistään iv-jutuista... :-XMä tykkään keskustella rauhassa asiakkaiden kanssa vaikka heillä olisi miten henkisesti kuormittavia asioita kerrottavana tahansa. Et musta ole mitenkään estynyt olemasta hyvä terkkari vaikka et kokisikaan esim. osastotyöskentelyä omaksesi. Tämä asia on vain hyvä tiedostaa ja kuitenkin ottaa kaikki hyöty irti sairaanhoitajaopinnoista esim. teoriatiedon ja työharjoittelukokemusten muodossa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Metsämansikka

Kiitos paljon rohkaisevista kommenteista!  :-X

On helpottavaa kuulla, että muillakin on hyvin samankaltaisia ajatuksia. Koitan nyt vain keskittyä enemmän ammatin ja opiskelun hyviin puoliin ja sinnitellä vaikeatkin ajat. Toista opiskeluvuotta mennään jo... Olisihan se mahtavaa joskus saada toimia työssä, jossa voi auttaa ja edistää toisten kaikinpuolista hyvinvointia!  :D

Hyvää alkutalvea kaikille!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Kaisa

Minäkin olen terveydenhoitaja opiskelija ja valmistua pitäisi 2008 keväällä. Nyt kun varsinaiset terveydenhoitajaopinnot ja -harjoittelut on alkanut saa myös itse valita kiinnostuksen mukaan harjottelupaikkoja. olisinkin kysynyt millaisissa järjestöissä tai 3. sektorinpalveluissa terveydenhoitajia on töissä ja millaista työ sielä on? onko kenelläkään muuta kokemusta kuin neuvolat, koulout, terv.asema, kotisairaanhoito tai työterveyshuolto. 

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×