Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

krisu

Hankala asiakas, helppiä?!?

Recommended Posts

krisu

Ei oo ennen tällänen asia vaivannu, työkokemusta toki on vain muutama vuosi mutta kuitenkin...

Oon mielenterveysyksikös, avopuolella töissä. Pääasia asukkaiden kuntoutus. Ongelmana yksi asukas, jolla raajarikkoa ym, tarvitsee pienissä asioissa apua. Olen tullut uutena nykyiseen työpaikkaan ja tämä on ottanut mut täysin silmätikuksi. Minä olen ainut, jolle hän karjuu että pitää tehdä kaikki puolesta ja oon surkea hoitaja, nuori lapsi jne.. Hänellä ei ole mitään isoja mielenterveydellisiä ongelmia, masennusta "vain".

Tässä tulee esille mun huono itsetunto, kun tämä k.o asukas rupeaa minulle huutamaan täyttä kurkkua ja haukkumaan, meen miltei lukkoon ja tekis mieli vaan juosta pois ja tirauttaa pari kyyneltä mennessään. Ei saisi ottaa henk.kohtaisesti, mutta oon niin lukos ja pihalla tämän ihmisen kanssa, mitään vastaavaa ei oo tullut vastaan, vaikka hankalia asiakkaita on tullut tavattua montakin ja pitänyt "tapella" joka asiasta. Siinä vaan on vaikea tehdä mitään, varsinkin jos on yksin vuoros ja tää huutaa täyttä kurkkua, ilman et itte saa ees suunvuoroa.. Kotona illalla tulee mieleen tämä ihminen ja mietin vain seuraavaa päivää, mistä hän seuraavaks huutaa ja yrittää passuuttaa... Pelottaa et meen kohta itekin henkisesti ihan hajalle kun vien töitä kotiakin :D Kylmettyykö tästä ikinä, oppiiko noiden huutavien hankalien asiakkaiden kohtaamisen vuosien varrella, kertokaa jos on kokemuksia?? Alan kyllä muuten koen täysin omakseni, en voisi kuvitella ittelleni muuta ammattia kuin lähihoitaja ja mielenterveys-ja päihdetyö :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Tiedän että tilanne on varmasti sinulle vaikea ja pidemmän päälle kannattaisi miettiä työn mielekkyyttä. Nyt ei kuitenkaan toivottavasti vielä ole sen aika. Ota asia puheeksi työkavereiden ja tai esimiehen kanssa. Kerro kokemastasi.

Itse samanlaisessa tilanteessa olen sanonut, että itkeä, huutaa, kirota saa, mutta henkilökohtaisuuksia en kuuntele. Kävelen siis tilanteesta pois, jos kieli ei muutu. MINUA EI HAUKUTA OMALLA TYÖPAIKALLANI. Piste. Vaikee, mutta usein toimii.

Voimia!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Sini

Komppaan lääkärihoitajaa eli ota asia heti puheeksi esimiehesi kanssa. Vaikka olemmekin töissä hoitamassa potilaita, tiettyjä käytöstapoja vaaditaan molemmin puolin. Varsinkin kun ko. käytös ei johdu sairaudesta (esim. muistisairaus), ei tilannetta tarvitse "ymmärtää". Esimiehesi tehtävä on keskustella kyseisen potilaan kanssa ja tarvittaessa sopia työyhteisön kanssa tarvittavista toimintatavoista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Aestas

Lääkärihoitaja ja Sini puhuvat asiaa. Vaikka hoitotyö on asiakaspalvelutyötä, sinun ei tarvitse olla kenenkään kynnysmattona, eli kuunnella henkilökohtaisuuksiin menevää haukkimista. Potilailla on oikeuksia, mutta niitä on myös hoitohenkilökunnalla. Sinulla on oikeus työrauhaan. Keskustele asiasta esimiehesi kanssa. Onhan teillä järjestetty asianmukainen työnohjaus?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Yleensä haastavasti käyttäytyvä asiakas on ottanut neuvosta vaarin, kun kertoo, että minulla on tässä nyt tarpeeksi muutakin tekemistä ja jos sinä et halua apua niin en halua väkisin auttaa. Ei tarvitse tiedon kulkea esimiehen kautta, vaan sen voi itsekin sanoa. Tämä tietenkin asiallisesti, vaikkakin napakasti.

Mikäli taas potilaan menttaalistatus on sellainen, että asiallista käytöstä on turha odottaa minkään sortin hienonkaan palopuheen jälkeen (dementia, psykoosi, delirium, jne.) pitää vaan sitten yrittää sietää ne jutut. Yleensä on helpompi niitä kuunnellakin, kun tietää että potilas ei käytökselleen mitään mahda. Se on vaan osa työtä, vaikkei niin kovin hauska.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
krisu

työnohjausta on aikasemmis paikoissa ollut, hyvät sellaset, mutta meillä ei ole tällä hetkellä sitä ollenkaan, mikä on kyllä tosi huono juttu. Tärkeä olisi saada purkaa tilanteita jne. kun on henkisesti raskaassa työpaikassa töissä. K.o asukas on luonteeltaan paljonkin sellainen, että kaiken pitäisi mennä hänen mielensä mukaan ja on monasti tosi lapsenmielinen ja suuttuu herkästi, mutta onhan se tosi kuluttavaa mennä töihin, kun tietää että siltä tulee taas jotakin, ja muille ohjaajille ei kiukkua ollenkaan... oon parin työkaverin kanssa asiasta vähän puhunut, mutta en oo sanonut kunnolla tuntemuksiani, mitenkä ne esim. tänne kirjotin. On niin vaikia jotenkin rueta puhumaan asiasta, mulle kun tulee helposti sellanen olo, että oon jotenkin epäonnistunu tai huono työssä, kun en saa yhtä ihmistä jonkunmoiseen "kuriin".

Yksi työkaveri sanoi minulle myös tuota samaa, että voi poistua huoneesta ja sanoa hänelle, että tulen uudestaan, jahka oot rauhoittunut. en vaan pystyny kuitenkaan tekemään noin esim. viime työvuorossa, kun olin aamuvuorossa yksin. Jäin kuuntelemaan sitä huutoa... On vaan jotenkin vaikea lähtee tilanteesta pois, niinkuin joku pelkuri, mutta sai teidänkin vastaukset ajattelemaan asiaa uudestaan- ei hoitajankaan tarvitse kaikkea kestää, ja kun tämä k.o herra menee niin henkilökohtaisuuksiin haukkuessaan, että se aina vähän pistää rinnasta.. Muutenhan mä en ota potilaiden haukkuja minään, kun muut haukkuu yleensä koko henkilpkuntaa, eikä haukut ole henkilökohtaisia, vaan tyyliin että tää paikka on perseestä.

Se ihminen ei periaatteessa edes kuulu tuonne paikkaan, missä olen töissä, koska hän on siellä amputaation vuoksi, ei mielenterveysongelmien..

Ja siitä vielä, että kun yhden kerran se huuto ja haukku oli jotakin niin järkyttävää kun olin yksin yövuorossa, niin hänen omahoitaja puhutti hänet siitä ja teki selväksi, että hän tekee omalla käyttäytymisellään olostaan meidän paikassa vaikean, k.o asukas oli n. viikon minullekin suht asiallinen, mutta eipä sitä iloa kauaa kestänyt... Anteeksi pitkät kirjoitukset, osaan vaan paremmin pukea nää tuntemukset kirjaimin kuin sanoin ja kiitos paljon tsempeistä kolleegat!!! =)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Keep the faith

Kun kerran olet yksin ko. työssä, eri vuoroja tekevänä, ei ole sitä mahdollisuutta että vaihtaisi paikkaa toisen hoitajan kanssa.

Eli jo aiemmin mainitut; ilmoitus esimiehelle, työyhteisön muut avut, keskustelut.

Mitä tulee taas meidän ihmisten kykyyn muutoin ottaa vastaan skeida ja hallita tilannetta; se on osin opittavissa, osin meissä jokaisessa sisällä. Osa ihmisistä omaa paremman kyvyn ja habituksen, jolloin vastapuoli ei edes aloita.

Vähän kuin eläimien kanssa; kyllä koira koiran tuntee.

Näitä on kamalan vaikea selittää ruudulla. On turha syyllistää ja syyllistyä, mutta tosiasioita ei voi paeta.

Tietty rauhallisuus ja itsevarmuus on todella voimavara. Ja tällä en mitenkään kiistä sitä, etteikö ap:llä olisi tätä kykyä.

Tarkoitan vain, että niitäkin voi toki harjoitella, niitä tilanteita.

Jos minä nyt tässä sanon, että yksikään tuollainen huru-ukko tai -akka ei minulle *v******lisi* päivästä ja vuorosta toiseen, miten minä sen todistan? Tai neuvon muita? En todella tiedä. Tiedän vain sen, että näin ei kävisi. Ei sitten millään, koska sellaista pask** en niskaani ottaisi päivästä toiseen. Piste.

Haastavia on ollut itsellänikin. Kerran oli varsin vivahteikas kielenkäyttö, vuoro oli juuri alkanut.

Aloitimme siis päivän sillä, että puhalsin käytävän puolella ensin pari kunnon henkäystä. Sen jälkeen seisoin kädet rinnuksilla sängyn päädyssä ilmoittaen, että sanat v***u ja minä tahdon NYT - asenne ei ole se, millä minun kanssani pelataan. Ei tässä vuorossa, eikä muissakaan. Sanelin, miten etenemme. Struktuuri auttaa näitä(kin) ihmisiä. Poistuin paikalta.

Uusi kellon soitto hetken päästä. Ääni madaltuneena, ilma v-alkuisia kysyi päivän ohjelman. Ahaa, mielessä välähti.

Vein osaston päiväohjelman, kerroin aikataulut. Kerroin tulevat asiat ja miten juuri hänen kohdallaan toimitaan.

Se auttoi sillä kertaa.

Yksikin onnistunut kerta ruokkii omaa onnistumiskasaa, joka taas kasvattaa uskoa omiin valintoihin tehdä työtä.

Tsemppiä ap:lle. On kovin vaikea pukea sanoiksi omaa elämänkokemusta, tilannetajua, rohkeutta, itsevarmuutta ja kykyä kantaa vastuuta omasta työstään. Yhtälailla olisin voinut päätyä puhutteluun, koska en hienostellut pätkääkään. Sillä kertaa....

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Aestas

Tästä aiheesta sietäisi puhua enemmän julkisesti; hoitohenkilökunnan uupumus ja epäasiallisten asiakkaiden osuus siinä. En tarkoita, enkä haluaisi antaa maallikoillekaan sellaista viestiä, että ammattilaiset odottaisivat työn olevan yhtä juhlaa, ihanaa ja onnellista. Asioista tulisi pystyä keskustelemaan niiden oikeilla nimillä. Tällaiset meuhkaavat potilaat voivat saada hoitohenkilökunnan tuntemaan häpeää, syyllisyyttä, pelkoa/tunnetta epäonnistumisesta sekä työllistävät siinä määrin, että se voi olla jo pois muiden potilaiden hoidosta. Sitten jatketaan ylityötunneille ja soppa on valmis.

Menttaalistatus pitää aina huomioida. Tällöinhan epäasialliselle käytökselle ei voi mitään. Kaikkien törkeä, halventava ja suorastaan vihamielinen käytös ei kuitenkaan johdu jo mainituista dementiasta, psykoosista ym. sairauksista. Kyllähän joillakin potilailla on sellainen asenne, että he ovat sairaalassa oikeutettuja lähes hotellitasoiseen palveluun.

Krisu, onko tuo tilanne lähtenyt yhtään selviämään?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
krisu

Noh, ihmiset kun on niin heilahtavaisia, niin on ollut tämänkin jutun kanssa. Yhtä pahaa huutoa ei ole tullut tuon kirjoittamani episodin jälkeen, semmoista yleistä haukkumista ja kiukkuamista välillä, välillä taas niin hyväntuulinen kun olla ja voi... Mutta henkilökohtaisuuksiin ei ole ainakaan enää mennyt. Omaohjaaja silloin häntä tästä puhutteli, mutta muistaakseni siitä kerroinkin tänne. Ei mitään sen enempää ole asian eteen tehty, kun k.o potilas on monille muillekin ollut todella ilkeä.

Mutta kyllä mä ittestäni huomaan sen, esim. yövuorois kun oot yksin, niin yrittää välttää parhaasa mukaan konfliktitilanteita, koska mua ei todellakaan kiinnosta enää aamuyöllä kuunnella sitä huutoo ja solvausta ja yritäppä sitten pyyhkiä kaikki mielestä ja mennä kotia nukkumaan.... Esim. jos yöllä potilas soittaa jostakin ja jatkaa juttelua jonkun 2min, monet muut ohjaajat sanovat että ei puhuisi yöllä enempää, ettei täysin virkoa, mutta mä annan puhua, koska alitajunnas aattelen, että se voi räjähtää siitä lauseesta taas äärimmilleen.

Aaltomaistahan tämä on, kyllä mä paljon paremmin kestän semmoset "yleiset" haukut, esim. firmaa tai jotakin "vääryyttä" kohtaan, mutta siinä vaiheessa, kun MUA aletaan haukkumaan, niin mä kutistun ihan pieneks ja meen kasaan. En voi ittelleni mitään.

Ja paljon mua helpotti lukea teidän vastauksia täällä, tuli paljon kevyempi olo, eikä vatvonu asiaa enää mielessä. Työ on työtä, ei siitä pitäs koko elämä pilalle mennä......

Nyt tietysti heti huomenna tulee joku kauhea tragedia ja saan p*skaa niskaan oiken olan takaa kun täs kehuskelen ettei oo sattunu enää samanlaista jupakkaa kun silloin valvoessani... :) No toivottavasti ei.. Ja KIITOS kommenteistanne, te kokeneemmat hoitoalan ihmiset!!!

PS. tästä todellakin pitäisi puhua enemmän, kuinka paljon tätä on varmasti jossain vanhus/dementiapaikois, johon tulee myös fyysinen väkivalta henkisen lisäksi mukaan... :(

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Touho

Hankalista asiakkaista vähän kokemusta itsellä, mutta hyviä neuvoja edeltävissä viesteissä. Moniin tehoaa varmasti pieni näpäytys huonosta käytöksestä; tosin muistisairaat onkin sitten asia erikseen. Takaisin huutaminen tuskin kohentaa hoitosuhdetta, vaikka se kettuilu saattaa loppuakin. Eipähän tarvi kuunnella enää :) Omalla kohdalla se aikuisen ihmisen käytöksestä nuhtelu ei koskaan tunnu hyvältä, vaikka auttaisikin. Siitä on tosiaan hyvä keskustella ja jakaa kokemuksia.

Paljon jaksamista ja rohkeutta tulevaan!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Itse olen huomannut seuraavista asioista olevan apua hankalien asiakkaiden kanssa:

- Pieni perehtyminen persoonallisuushäiriöihin (Suomeksi aika vähän kirjallisuutta ja netti täynnä aika kyseenalaista tekstiä joten vähän hankalaa toki).

- Itsevarman käytöksen (assertiveness) hahmottaminen, mitä se tarkoittaa ja miten itsevarma ihminen reagoi esim. provokaatioon

- Omien 'työkalujen' hahmottaminen. Etukäteen suunniteleminen, mitä koitan saada aikaan ja millä keinoin. Mitä sitten jos se keino ei toimi. Mitä sitten jos se seuraavakaan keino ei toimi. Mitä sitten teen jos mikään keino ei toimi. Mistä tiedän että joku toimii. Semmoisia juttuja, mitkä nyt sitten onkaan tilanteen kannalta järkeviä suunnittelun näkökulmia.

- Sen tajuaminen että vuorovaikutustilanteita menee väkisin pieleen ajoittain ja joittenkin kanssa lähes aina.

Niin täytyy vielä sanoa että vaikka hankalat asiakkaat ovatkin hankalia ja etenkin minulle olleet kun olen ollut (ja olen ajoittain edelleen) suht. pelokas (tosin enää lähinnä fyysisen väkivallan suhteen) niin nykyään koen että juuri ne ovat se juttu mikä tästä työstä tekee mielenkiintoisen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
aqualife

Noh.. esimieheltä on sinänsä hyvä tarkistaa miten toimia tällaisen asiakkaan kanssa. Entisessä paikassani ei annettu mitään ohjeita, eikä sitten tullut kysyttyäkään (uskallus puuttui ja vanhanaikainen käsitys että vanhus saa käyttäytyä miten huvittaa ja nuorempana pitää kuunnella kaikki). Tuollaista sitten kuunteli useamman vuojen. Uudessa paikassa, mitä suuresti ihmettelin, esimies teki jo haastattelutilanteessa selväksi, että jos asiakas käyttäytyy asiattomasti (haukkuu, huutaa, kiroilee tms), saa hänelle sanoa että jos et osaa käyttäytyä, et tarvitse apuani ja poistun tästä. Ja lupa on poistua heti, vaikka asiakas jäisi housut kintuissa vessaan tai kikulit paljaana sänkyyn. Työnantaja vetoaa tällä toimintatavalla henkilökunnan työsuojeluun ja hyvinvointiin. Sitä en tiedä onko muualla yhtä tiukkoja linjauksia hankalien asiakkaiden kanssa, mutta näyttää taktiikka toimivan. Masennus ei oikeuta kohtelemaan toisia miten vaan, vaikka jotkut tuntuu niin ajattelevankin.

Tsemppiä ketjun aloittajalle työhösi!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Asswiper

Ainakin seuraavista on ollut omien kokemuksieni perusteella apua:

1. Sovitaan hoitotiimissä selkeät pelisäännöt, miten ko. potilaan kanssa toimitaan, ja huolehditaan siitä, että näitä sääntöjä myös noudatetaan.

2. "Ylivoima avuksi", eli huolehditaan siitä, että kaikissa keskusteluissa, toimenpiteissä ym. on henkilökuntaa paikalla aina vähintään kaksi. Jos potilaalla on lisäksi vielä hankala omainen mukana, niin sitten vähintään 3 työntekijää paikalle. jne...

3. Vartjan voi pyytää paikalle ihan vaan näyttäytymään, heti jos puheet alkavat vähänkin sivuta esim. väkivallalla uhkailua.

4. Otetaan kaikkien potilaiden kohdalla se linja, ettei huutamalla, vaatimalla, tai rähjäämällä saa mitään etuisuuksia. Jos joku hoitaja toistuvasti lipsuu tästä, niin esimiehen juttusille.

5. Kierrätetään kyseistä asiakasta/ potilasta vuorotellen eri hoitajilla, jolloin kukaan ei kuormitu kohtuuttomasti. Todetaan, ettei ko. potilas hyödy omahoitajuudesta.

Listaa voisi jatkaa vielä pidempäänkin, mutta edellä mainittujen lisäksi yksi tärkeä seikka on tietysti sekin, että henkilökunta itse säilyttää asialinjan. Silloin on helpompi perustella omaa toimintaansa, hakea järkeviä ratkaisuja, ja joissain tapauksissa ehkä myös vaikuttaa hankalan potilaan käytökseen ihan suoranaisesti.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Uudessa paikassa, mitä suuresti ihmettelin, esimies teki jo haastattelutilanteessa selväksi, että jos asiakas käyttäytyy asiattomasti (haukkuu, huutaa, kiroilee tms), saa hänelle sanoa että jos et osaa käyttäytyä, et tarvitse apuani ja poistun tästä. Ja lupa on poistua heti, vaikka asiakas jäisi housut kintuissa vessaan tai kikulit paljaana sänkyyn.

Ymmärrän tämän käytännön hyvin, mutta toisaalta tässä tulee semmoinen eettinen ongelma että useasti ne hankalat asiakkaat myös ovat oikeasti avun tarpeessa. Jossain tapauksissa sen hankaluutensa takia vielä erityisesti avun tarpeessa. Toisaalta tietenkin on raja siinä mitä työn puolesta voidaan edellyttää hoitajan kestävän ja toisaalta taas se fakta että sitä ihmistä olisi ehkä mahdollista auttaa sen huonosta käytöksestä huolimatta.

En tiedä kyllä mikä se fiksuin ratkaisu aina on. Joskus se hankala käytös on niinkun murrettavissa kun sitä ensin sietää hetken mutta sitten taas... niin, vähän vaikea se rajanveto. Myös iso ero jonkun psykiatrian ja ensihoidon välillä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Minskinen

Voimia ja jaksamista aloittajalle!

Tulin itsekin foorumille pyörimään, koska hankala asiakas on painanut mieltäni työajan ulkopuolella. Työskentelen kotihoidossa, mutta asiakaskuntaamme mahtuu myös tämä yksi skitsofreniapotilas, jonka mieliala on hyvin vaihteleva ja luottamussuhteen syntyminen uuden työntekijän kanssa on erittäin vaikeaa. Tämä asiakas tarvitsisi ehdottomasti vain tuttujen hoitajien käyntejä, mieluiten omahoitajan. Kesä onkin siksi ollut hankala sijaisuuksien takia, melkein joka viikko uusi ihminen käymässä... Ja suurin osa tietenkin nuoria naisia joita asiakas erityisesti inhoaa. On ollut sanallista ja fyysistäkin vastarintaa nuoria hoitajia kohtaan.

Eilen minulla oli suihkutus tämän asiakkaan kanssa, ja stressasin sitä jo edellisenä päivänä. Työkaveritkin sanoivat että taidan päästä helpolla kun ei se suihkuun lähde kuitenkaan. Menin paikalle ja jo heti ovesta astuttuani asiakas sanoi "Te ette ole käyneet täällä ennen! Teidän kanssanne en suihkuun lähde!" Aiemmat käynnit olivat samantyyppisiä, asiakas ei halunnut apuani missään.

Sanoin, että ei toki ole pakko. Tarjouduin kuitenkin viemään WC:n roskat pois, ja niitä hakiessani asiakas huusi tuskastuneena, että miksi hänelle aina laitetaan nuoria tyttösiä käymään. Pahoittelin tilannetta niin kauniisti kuin pystyin, selitin tilanteen ja asiakas tuijotti minua pitkään pistävästi... ja sanoi sitten että ehkä olisi kuitenkin parempi käydä suihkussa.

Pakko myöntää, että tämä oli yksi parhaimpia kokemuksia koko kesätyön aikana. Ja toi itsevarmuutta tulevaan, ajattelin aiemmin että mielenterveyspotilaat ovat liian haastavia minulle ainakin näin opiskelijana :0)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

jos te mietitte duunia sen loputtua teissä jotain pahasti vialla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
K.U. Sijainen

Olen ollut tosi laiska vastailemaan palstalle, mutta lukenut sitäkin enemmän..... :)

Nyt oli vaan pakko kaivaa salasanat esille ja antaa pientä palautetta Telaketjulle.

"...jos te mietitte duunia sen loputtua teissä jotain pahasti vialla..." Näinkö pitää vastata ensimmäisissä töissään olevalle opiskelijalle? Mielestäni kysyjän helppipyyntö oli aivan asiallinen, ottaen huomioon työkokemuksen. Ammatillisuus kasvaa työtä tehdessä ja kokemuksen karttuessa, tukeakin voi antaa.

Kannattaa varmaan muistella sitä omaa uran alkua, täytenä ammattilaisena ei ole kukaan syntynyt. Sitäpaitsi, niin täydellinen ei kukaan ole, että ei joskus töitään kantaisi kotiin. Sitä varten on luotu työnohjaus hoitoalalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hollyanna

Kotihoidossa oot yksin kentällä ja vastaan voi tulla kaikenlaista. Haasteellisemmat tapaukset seuraa välillä kotiinkin. Onneks tiimissä voi purkaa näitä asioita. Mitään työnohjausta ei ole ainakaan meillä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TKo

Olen ollut tosi laiska vastailemaan palstalle, mutta lukenut sitäkin enemmän..... :)

Nyt oli vaan pakko kaivaa salasanat esille ja antaa pientä palautetta Telaketjulle.

"...jos te mietitte duunia sen loputtua teissä jotain pahasti vialla..." Näinkö pitää vastata ensimmäisissä töissään olevalle opiskelijalle? Mielestäni kysyjän helppipyyntö oli aivan asiallinen, ottaen huomioon työkokemuksen. Ammatillisuus kasvaa työtä tehdessä ja kokemuksen karttuessa, tukeakin voi antaa.

Kannattaa varmaan muistella sitä omaa uran alkua, täytenä ammattilaisena ei ole kukaan syntynyt. Sitäpaitsi, niin täydellinen ei kukaan ole, että ei joskus töitään kantaisi kotiin. Sitä varten on luotu työnohjaus hoitoalalle.

Tahdon kannattaa edellistä puhujaa ja lisätä vain että tuo kyseinen kommentti on sillein vähän hyödytön. "Jos et osaa, olet huono" on semmoinen neuvo mikä ei hyödytä yhtään ketään, se vaan ilmaisee henkilökohtaisen tuomitsevan mielipiteen sanojan omaksi iloksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

jos te mietitte duunia sen loputtua teissä jotain pahasti vialla.

Sulla on periaatteessa telis ihan oikea pointti; raskaaks käy duuni jos joutuu työasioita iltaisin pähkäilemään. Mutta muisteleppa aikaa ennen kuin meistä tuli kyynisiä vanhoja pieruja, kyllä sinäkin mietit potilaskeissejä vapailla ekassa duunipaikassas...;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
krisu

Kiitos ja kumarrus kaikille jotka anto hyviä vinkkejä matkaan!

Ja tosiaankin, valmistumisestani on vasta 2 vuotta aikaa ja kyllä mulla on paljon opittavaa tästä työstä.

Inhottavaa, että Telaketjun kaltaset tyypit tulee mollaamaan "pitää olla päässä vikaa"-lauseilla, jos joku uskaltautuu tällläsiä asioita nostaa esille.... Mulle ainakin tosi paljon anto apua foorumilaisten vastaukset ja keinot, pikkuhiljaa sitä löytää omatkin, ittelle luontevat keinot toimia hankalissa tilanteissa. Tämä tilanne nyt on purkautunut niin, että k.o asiakas mua kerran nyrkillä löi mahaan yövuorossa (jolloin ollaan aina yksin) ja sen jälkeen uhkaillut 2 muuta työntekijää väkivallalla-> hänet toimitettiin meiltä muualle ja takasin ei oo tulemista.

Mutta kyllä näistä haastavista asiakkaista aina käteen jotakin jää. Ittelle on ollu tosi haastava tilanne alusta asti, eikä sitä helpottanu tuo väkivaltatilanne yhtään, mutta ittepähän oon työni valinnu ja tuun tätä kyllä tekemäänkin.

Työkaveritkin + pomo on sitä sanonu, että sitä kokemuksen kasvaessa koveneekin erilailla, kuin näin "alottelijana" ;D

Tsemppiä siis kaikille muillekin uusille ja suhttuoreille hoitajille ja tietysti vanhemmillekin, meitä kun on niin monta persoonaa kun on ihmistäkin!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

jos te mietitte duunia sen loputtua teissä jotain pahasti vialla.

Sulla on periaatteessa telis ihan oikea pointti; raskaaks käy duuni jos joutuu työasioita iltaisin pähkäilemään. Mutta muisteleppa aikaa ennen kuin meistä tuli kyynisiä vanhoja pieruja, kyllä sinäkin mietit potilaskeissejä vapailla ekassa duunipaikassas... ;)

hee Dino oot oikeessa,mutta ei niitä enää muista.Tuo duunien unohtaminen vaan ollut niin kauan jo käytössä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
nighthawk

Tulee ihan oma nuoruus mileen aloittelevana hoitajana. Tämä hoitotyö kuitenkin muokkaa meitä ihmistä ajan kanssa ja toivon mukaan vain parempaan päin... Vähitellen oppii itsevarmuutta, rauhallisuutta tilanteissa. Oppii jättämään asiat taakseen, ne eivät vaivaa enää jälkeenpäin. Loppujen lopuksihan on niin, että asiakas haluaa meiltä apua, jos ei apu nyt tällä hetkellä kelpaa, niin voin luoksesi tulla joskus myöhemminkin...

Onhan olemassa mahdottomia ihmisiä, joille ei mikään kelpaa - teitpä työn miten hyvin tahansa - joskus heitä voi tulla työssä eteen. Usein aggresiivisuus kohdistuu nuoreen tai uuteen työntekijään. Tärkeää on, että muu henkilökunta ottaa asian todesta, eikä vähättele sitä. Joissakin paikoissa on käytössä väkivaltailmoitus (myös huutaminen on väkivaltaa), näin voidaan seurata pitemmän päälle, paljonko väkivaltatilanteita on jonkun asiakkaan kohdalla, ovatko ne tilanteet vähentyneet vai lisääntyneet ajan kanssa, onko niiden muoto tullut vakavammaksi vai noudattavatko ne aina tiettyä mallia jne. Tämä seuranta väkivaltailmoituksen avulla antaa myös asiakkaalle viestin siitä, että näitä tilanteita seurataan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
koati

Joissakin paikoissa on käytössä väkivaltailmoitus (myös huutaminen on väkivaltaa), näin voidaan seurata pitemmän päälle, paljonko väkivaltatilanteita on jonkun asiakkaan kohdalla, ovatko ne tilanteet vähentyneet vai lisääntyneet ajan kanssa, onko niiden muoto tullut vakavammaksi vai noudattavatko ne aina tiettyä mallia jne. Tämä seuranta väkivaltailmoituksen avulla antaa myös asiakkaalle viestin siitä, että näitä tilanteita seurataan.

On myos yksikoita, joissa turvallisuudenpoikkeamailmoitukset toimitetaan aluehallintovirastoon (ent. laaninhallitus). Niita pitaisi jaksaa tehda kaikista vahaisistakin uhkaavista tilanteista - ilmoitusten perusteella muun muassa arvioidaan henkiloston riittavyytta yksikossa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×

Important Information

By using this site, you agree to our Terms of Use.