Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Esa

Lapsen kivun huomiointi

Tässä aiheessa on 70 viestiä

Miten on,mielestänne hoidetaanko lapsien kipua yhtä herkästi kuin aikuisen kipu.Minkäläista kipulääkettä olette tottuneet antamaan; jääkö se turvalliselle parasetamoli linjalle?

Tietysti lapsen kivun arviointi on aina hankalampaa kuin aikuisen, mutta

siinä hyvänä apuna kipumittarit joilla pystyy arvioimaan kivua.

Mitäpä kokemuksia lasten kivun hoidassa teillä on?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Olen töissä heräämössä, jossa hoidetaan paitsi elektiiviset lapsipotilaat, myös päivystyksenä leikatut.

Elektiiviset leikkaukset sisältävät kaikenlaista, tonsseista ja spinaalipunktioista aivokasvaimiin (kuvataan + leikataan).

Päivystyshommiin kuuluvat juuri nuo mainitut suturaatiot (pienet ihmiset ovat tipahdelleet milloin mistäkin/purreet omaan kieleensä/koira purrut jne.), erilaiset murtumat joita kipsataan/laitetaan vetoon ja joskus jotain isompaakin.

Minulla ei ole aiempaa kokemusta lasten hoidosta, joten vertailukohtaa ei ole. Mielestäni tällä osastolla on lasten kivunhoitoon panostettu aika tavalla, on tehty selkeät ja tarkat ohjeet joita on helppo noudattaa. Niille lapsille, joilla on epiduraalikatetri, annetaan aina Paracet-suppo leikkauksen loppuvaiheissa ja sitä jatketaan niin kauan kuin on tarvetta. Ne, joilla ei ole epid.katetria, saavat vähintään Paracetin ennen meille tuloaan sekä Voltaren-supon jos ovat yli 6-vuotiaita. Lisäksi annetaan tietysti morfiinia.

Lasten kanssa on kyllä tosiaan haastavaa työskennellä, pikku hiljaa sitä kai harjaantuu näkemään/tuntemaan sen mikä on kipua ja mikä on yleistä karjumista. Olen äkkiä pukkaamassa lääkettä, jos on pienikin aavistus siitä että lasta sattuu. Vanhempien läsnäolo on kyllä korvaamaton, vaikka joskus osa ajasta menee heidänkin virvoittelemiseen - se on tietysti hyvin ymmärrettävää!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Sairaankuljetuksessa tulee helpohkosti annettua Rapifenia kipeille lapsille. Yleisimpiä tilanteita ovat palovammat, murtumat ja luksaatiot. Lääkehän on sinällään älyttömän helppo ja turvallinen käyttää, en näe tässä mitään ihmeellisyyksiä. Sen sijaan lapsen "huudattaminen" kivun takia on mielestäni hyvin lähellä hoitovirhettä. Sama tietysti aikuisilla.

Lapsen kipukokemus on, kuten Almamaria sanoikin, aika kiinalainen juttu. Onneksi kipeitä lapsipotilaita on harvassa...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

aivan kuten aikuinen niin osa lapsista ei koe helposti kipua, kun taas toisen lapset ovat erittäin kipuherkkiä.

Joten lapsenkin kivunhoito on yksilöllistä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Meidän osastolla lapset on pääasiassa tonsseja, joten lääkkeet tapaavat mennä p.r. Nukkumatista riippuen kovaan kipuun saattaa mennä Temgesiciä. Muuten pysytään ibuprofeiini ja paracetamol linjalla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Mun kokemuksen myötä, yksikään lapsi ei valita turhaan. Eli silloin kun itketään kivusta, lapsi on kipeä. Olen kokenut myös Tramal tipat hyväksi lääkkeeksi, jos peruskipulääkkeet ei riitä, ja tippatietä ei ole...helppo annostella.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Synnytysvuodeosastoilla mielestäni ei riittävästi hoideta vastasyntyneiden kipua. Erityisesti imukuppisynnytysten jälkeen saatetaan antaa vain puolikas 60mg Paracetamol suppari ja siinä se, vaikka pikkuisella on puolipäätä hematoomassa. Jos vanhemmat osaavat vaatia, niin suppari uusitaan. Muutoin saattaa lääkitys jäädä siihen yhteen puolikkaaseen. 

8)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Imeväisikäisten kipukokemuksesta on tehty hoitotieteellinen tutkimus. Tuloksena oli, että jos vauvalle annetaan glukoosiliuosta suuhun esim ennen verinäytteenottoa, niin kivun tunne pienenee merkittävästi. Se miten tuota on voitu luotettavasti mitata, löytynee tuosta tutkimuksesta (?). Tässäpä nyt ainakin yksi hoitotieteen saavutus josta on oikeesti hyötyä.

T: tuore isä :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Juu, tottahan tuo on. Eri asia sitten, kuinka laajalti sitä käytetään. Ja siitäkin kiistellään, vaikuttaako esim. verensokeriin se glukoosiliuos, keskosilta kun sitä nappaillaan useamman kerran vrk:ssa. Harmi sinänsä, että sillä joukolla joka pistoksia varten kivuhoitoa tarvitsisi, sitä ei välttämättä voida käyttää (=keskoset). Riippuu minusta enimmäkseen hoitajan viitseliäisyydestä tiputteleeko sokeria suuhun vai ei.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Juu, tottahan tuo on. Eri asia sitten, kuinka laajalti sitä käytetään.

Kättärillä käyttivät sitä ennen rokotusta. En tiedä johtuko glukoosista, mutta meitin vaavi ei älähtänytkään :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Siitähän se. Sokeripöhnästä  :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Meilläpäin käytössä tavallisimmin Burana ja Paracetamol, Pronaxen myös ja harvemmin sitten Durogesic laastarit ja Morphin, Tramal tippoja myös jos vain sietää (toiset alkaa voimaan siitä pahoin). Olin kerran yhdessä kipuseminaarissa, jossa lastenlääkäri sanoi, että Paracetamol ja Pronaxen voivat olla tehottomia erikseen annettuna mutta kun niitä annetaan yhtäaikaa niin niillä voidaan saada hyvä kivunlievitys lapsella. Ja tietty Emlat on käytössä ennaltaehkäisevästi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Oon lastenkirurgisella os:lla töissä, tp:tä on reponoinneista skolioosileikkauksiin ja kaikkea siltä väliltä. Potilaat on iältään vastasyntyneistä parikymppisiin ja painohaarukka on 2 kg -120 kg  :P Peruskipulääkkeenä meillä Panadol ja/tai Burana. Yleisiä Ketorin, Tramal, Panacod... tarvittaessa Oxynorm eli oxanest po-muodossa. Harvemmin sitten esim. Pronaxen, Oxycontin jne. Jotkut lääkärit (lähinnä ea:ssa) tykkää määrätä Oxanestia im:sti mutta tietystikään mielellään ei pistetä. Joittenkin leikkauksien jälkeen käytössä myös pca tai epi tai puudutus infuusiona. Emlat tietty aina ennen verikokeita, kanyylin laittoa jne. Tosin valitettavasti joskus ne suonet katoaa lopullisesti sillä... alle 1-vuotiaille ei Emlaa käytetä. Fragminia ennenkin voidaan laittaa Emlaa jos potilas sitä haluaa.

Mun mielestä näillä eväillä on hyvin pärjätty ja tarpeen mukaan rukkaillaan... Yksi asia lasten kivun hoidossa mikä on huomion arvoinen on lääkemuoto: pikkuisille tahdotaan lähes poikkeuksetta tuupata suppona lääkkeet, mutta ainakin mulle on koulussa opetettu että ei sais automaattisesti suppona määrätä/antaa. Ja tottahan se on; semmoset lapset jotka paljon on suppoja saaneet, usein inhoaa sitä laittamista. Onneksi Panadolista ja Buranasta on hyvänmakuiset mikstuuramuodot (tosin isommat annokset vähän inhan isoja määriä...) ja Tramalista tipat. Oxynormia taas on kahta vahvuutta 10 mg/ml ja 1 mg/ml joten po määrä ei ole iso (0,2 mg/kg), onneksi, sillä Oxynorm on PAHAA!

Morkku ei meillä ole käytössä (paitsi joskus syöpälapsilla voi olla) eikä iv-Oxanestia, tosin pca:ssahan sitä käytetään, mutta me käydään sitten heräämön hoitajilla täytättämässä ne pussit (koska muutenhan meillä ei mitään tekemistä täällä olekaan...)

Näin meillä, muualla voi olla eri käytännöt mutta meillä nämä on hyväksi havaittu. Ongelmana lähinnä ea:sta tulevat lapset, joilla välillä omituisia kipulääkemääräyksiäää. no, Oxynorm-määräyksen kun saa tarv. niin sillä yleensä pärjätään  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Muutama vuosi sitten tyttäreni oli tonsillektomiassa. Vaikka kyseinen yliopistollinen keskusssairaala oli tuolloin saanut mainetta ja kunniaa lasten kivun hoitajana, epäilin jo lähetevaiheessa, ettei lapsen kipua  sittenkään huomioitaisi. Soitin etukäteen tutuilleni, joiden työ liittyi ko toimenpiteesen varmistaen asiaa.

Lapseni palatessa os:lle leikkurista oli hän puhekyvytön  ja itkuinen kivun takia.Pyysin os:n hoitsuja näyttämään anestesiakaavakkeen, johon oli merkitty kipulääkkeeksi Tramal. Vähän naureskellen minulle kerrottiin, ettei moista määräystä noin vain toteutettaisi, 25 mg Ketorin saisi riittää! (lapsen paino 45kg) Yhteydenotto nukkumattiin muutti Tramalin Oxanestiksi, mutta sitä varten edellytettiin, että jäisin itse valvomaan tytärtäni.

Mitä tapahtuu muuallakin kuin täällä villissä lännessä jos lapsen vanhemmat eivät osaa tunnistaa/ vaatia/varmistaa kivun asianmukaista hoitoa?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Totuushan on se, että vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita kivunkin suhteen. Varsinkin erityislapset, kehitysvammaiset ym. ovat monasti "vaikeasti luettavia", ts. eivät osaa näyttää kipuaan tai osoittavat sitä tavalla josta ei välttämättä hoksaisi. Tämä asia tietysti kysytään jo tulohaastattelussa (toivottavasti!).

Perusterveiden lasten ollessa kyseessä meillä ainakin mennään listalääkkeillä ihan niin kauan kuin tarpeen on ja vahvempaa saa tietysti tarvittaessa. Kotiin ei valitettavasti päästetä jos esim. yöllä vielä on tarvinnut Oxynormia, sitä on joskus vanhempien vaikea ymmärtää. Mutta näin subjektiivisena mielipiteenä omaa osastoa koskien väittäisin, että meillä lapsen kipu otetaan vakavasti ja sitä myös hoidetaan. Jos valmiit keinot loppuu, otetaan yhteyttä narkkariin, ja tämä on meilllä myös hyvin toiminut.

Ikävää että jossain lapset joutuvat olemaan kivuliaita tuollaisten kyynisten asenteiden vuoksi!  ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Niille lapsille, joilla on epiduraalikatetri, annetaan aina Paracet-suppo leikkauksen loppuvaiheissa ja sitä jatketaan niin kauan kuin on tarvetta. Ne, joilla ei ole epid.katetria, saavat vähintään Paracetin ennen meille tuloaan sekä Voltaren-supon jos ovat yli 6-vuotiaita.

Nyt mä en taas ymmärrä; miksi sellaisille lapsille joilla on epiduraalikatetri, annetaan enemmän paracetamolia kuin sellaisille joilla ei ole?

Ja miksi ei voisi kipulääkitä esim. PCA-pumpulla epiduraalisesti?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Niille lapsille, joilla on epiduraalikatetri, annetaan aina Paracet-suppo leikkauksen loppuvaiheissa ja sitä jatketaan niin kauan kuin on tarvetta. Ne, joilla ei ole epid.katetria, saavat vähintään Paracetin ennen meille tuloaan sekä Voltaren-supon jos ovat yli 6-vuotiaita.

Nyt mä en taas ymmärrä; miksi sellaisille lapsille joilla on epiduraalikatetri, annetaan enemmän paracetamolia kuin sellaisille joilla ei ole?

Ja miksi ei voisi kipulääkitä esim. PCA-pumpulla epiduraalisesti?

Koska kaikkia leikkauksen jälkeisiä kipuja ei voi hoitaa epiduraalilla. Ei taida PDK auttaa esim. tonsillektomian yhteydessä. Sitä paitsi PCA ei ole koskaan epiduraalitilassa. PCA pumppu on aina i.v. ja epiduraalitilassa oleva katetri on eri asia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Lasten kivun hoito, on yhtä lapsenkengissä kuin aikuisten. Monestikkaan ei ymmärretä, että jo lapsen nestekierto on nopeampi ja aineenvaihdunta nopeampi, joten teoreettisesti lapsi tarvitsee enemmän kipulääkettä kuin aikuinen. Toisaaltaan omakohtaisesti kokeneena palovammapotilaana olon niin kyllä ihmettelin silloin ja paljon. morkkua 4 mg im x2 suun kautta ensin buranaa 400mg x 3 Sitten kun valitin, että kipu saa minut hulluksi toi saikkari 10mg diapamin koska kävin rauhattomaksi. No sitten tuli kirran ylilääkäri kierrokselle ja piti puhuttelun, että palovammapotilaalla on liian pieni lääkitys ja vaihtoi Buranan tilalle Tramalin 50mg x3 no sehän siten kumosi morkunkin tehon ja tuskia oli. Onnekseni pääsin 3 päivän udun jälkeen Jyväskylän keskussairaalaan ja siellä sitten sai lääkettä, että aina kun silmä liikahti niin tuli piikki. Ei kipuja kokonaan pois mutta huomattavasti siedättävämpää oli. Tämän kokemuksen jälkeen opin uskomaan potilaan kertomaa siitä miten hän kivun kokee, feikkaajat kyllä jää kiinni ajastaan. Eli paljon on paranneltavaa niin lasten- kuin aikuistenkivunhoitoon ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Noin kipupumput on todella eri taarkoituksiin. Kivun kohde, laatu ja "useus" määrittävät lääkityksen.POTILAS ON ENSISIJAINEN JONKA JOKU ON JÄTTÄNYT HUOMOIMATTA: Ainahan kuitenkin otetaan huomiioon muut lääkitykseen vaikuttavat tekijät.  Nyt monet kirjoittajat ovat hieman akriutuneet itse kivun hoidosta vaikkakin kipuhan on kokonaisvaltaista. PERKELE.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Niille lapsille, joilla on epiduraalikatetri, annetaan aina Paracet-suppo leikkauksen loppuvaiheissa ja sitä jatketaan niin kauan kuin on tarvetta. Ne, joilla ei ole epid.katetria, saavat vähintään Paracetin ennen meille tuloaan sekä Voltaren-supon jos ovat yli 6-vuotiaita.

Nyt mä en taas ymmärrä; miksi sellaisille lapsille joilla on epiduraalikatetri, annetaan enemmän paracetamolia kuin sellaisille joilla ei ole?

Ja miksi ei voisi kipulääkitä esim. PCA-pumpulla epiduraalisesti?

Kipupumppu ei sovi lapsipotilaiden käyttöön!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Meillä on käytössä lapsipotilaille kaudaalianestesia, joka on erittäin "hieno juttu." Sitä ei tietysti voi käyttää kaikkien leikkausten yhteydessä, mutta esim. CiCi:en yhteyhdessä lapset saavat heti nukutuksen jälkeen kaudaalin. Nukutuksessa annetaan ihan normaalisti Fentaa vähentämään intuboinnista johtuvaa stressiä. Kaudaalin yhteydessä ei sitten yleensä lisäannoksia Fentaa tarvita. Lapset heräävät nopeasti ja ovat kivuttomia. Pidempien leikkausten yhteydessä lapselle voidaan antaa uusi kaudaali ennen ekstubaatiota. Ellei uutta kaudaalia laiteta, yleensä annetaan Benuron suppo. Kyseisestä menetelmästä meillä on todella positiivisa kokemuksia. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

Kipupumppu on kyllä ainakin meillä käytössä lapsilla, anteeksi vaan. Skolipotilailla ihan aina, kuka sitä sitten painaa, se on eri asia. Ortopedisilla ja muillakin joskus, toimeenpiteestä riippuen. Kymmenenvuotias osaa mainiosti painaa itse ja tosiaan ihan neljävuotiaasta lähtien olen nähnyt käytössä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

ARTIKKELIT