Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Piikki lihassa

Tehohoidossa valvova yöhoitaja liikuttaa minua aina

Recommended Posts

Piikki lihassa

Olin tehohoidossa Oulun yliopistollisessa sairaalassa yön 9.-10.11.2011. Minulta oli leikattu päivällä lisämunuaisen kasvain. Jouduin sen harvinaisuuden takia leikkaukseen Ouluun saakka, vaikka Lapin Keskussairaala on vain muutaman kilometrin päässä kotoani.

Olin potilaana kirurgian vuodeosastolla 9.

Elämäni liikuttavimpia näkyjä on ollut se, että hoitaja istui sänkyni päädyssä ja valvoi koko yön. En voi verrata tuota kokemusta oikein mihinkään muuhun mitä eteeni on tullut. Lähes joka kerta, kun ajattelen tuota hoitajaa, silmäni kostuvat. (Nytkin jo itken.) Kun itse välillä vavahduin hereille, näin suureksi yllätyksekseni, että ihmishahmo istuu lähellä sänkyäni. Näin, omasta huonovointisuudestani huolimatta, kuinka sairaanhoitaja taisteli unta vastaan. Näky on liikuttavimpia peruskokemuksia, mitä voin luetella. Ehdottomasti kolme kärjessä.

En tiedä kuka hän oli, mutta aion tilata omat potilaspaperini luettavakseni. Tämäkin hoitaja työskenteli OYS:n tehohoidossa, jossa oli kanssani yhtä aikaa isä, joka oli tappanut pienet lapsensa (kaksi- ja kuusi-vuotias). Isä oli yrittänyt riistää hengen itseltäänkin, mutta epäonnistunut. Naapurivuoteessa oli havaintojeni mukaan se kotikaupungistani Rovaniemeltä mies, joka oli ajanut kännissä Rovaniemen taajama-alueella kaiteeseen. Mies vammautui pahoin. Ja jotain tapahtui myös kyydissä olleelle naiselle.

Kun palasin taksilla kotiini, kuljettaja kertoi minulle tietojaan kyseisestä lasten surmatapauksesta. Itkeä tuhersin etupenkillä. Pysähdyimme huoltoasemalle, jossa näin Kalevasta pikku lasten kuolinilmoituksen. Itkin taas.

Ajoittaiselta ahdistukselta ei voine välttyä tuollaisessa työympäristössä?

Minulla oli leikkauksen seurauksena päässyt nestettä keuhkoihin, muistaakseni kaksi desiä ja neljä desiä. Varmaan siinä oli tajuttomuus lähellä. Siksi siis kiireesti teholle.

Miten pysytte hereillä, valveilla, huoneessa joka on mahdollisimman hämärä?

OYS:n tehohoito jäi muutenkin mieleen. Voimaannuin yön jälkeen nopeasti. Kaisa-niminen hoitaja jopa pesi hiukseni ja näpräsi nätin letin. Hämmästelin (ihastelin) hänen antautumistaan hoitamiseen. :) Hän paneutui toipumiseeni. Sain ihmeellistä lämpöä osakseni. Sitä ei unohda.

OYS.ssa sain muitakin hoitajaelämyksiä. Olin jo leikkauksen jälkeen heräämössä ihastellut mieshoitajaa, joka kävi valppaasti kyselemässä miten voin. Kiinnitin huomiota muun muassa sellaiseen yksityiskohtaan, kuinka huolellisesti hän peitteli. Hän teki sen ajatuksella. Tuli tunne, että hän eli rytmissäni mukana.

Oikeastaan, kun näitä hoitokokemuksia ajattelee, tulee tunne, etteivät ole tästä yhteiskunnasta. Se on ymmärrettävää, koska muut kokemukset kunnallisista peruspalveluista saattavat olla jo jotain ihan muuta. Kiitos tehohoidon hoitajille ja heräämön hoitajalle!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu
Kiitos tehohoidon hoitajille ja heräämön hoitajalle!

Focce ei kyllä empatiatykki ole, mutta vie varmasti terveiset heräämöön ;)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Piikki lihassa

Kiitos tehohoidon hoitajille ja heräämön hoitajalle!

Focce ei kyllä empatiatykki ole, mutta vie varmasti terveiset heräämöön ;)

Kiitos, Satu! :) Hän nouti pyynnöstäni jopa kirjoja minulle heräämöön omalta vuodeosastoltani. (En kuitenkaan pystynyt niitä lukemaan.)

Itse asiassa voin ymmärtää mistä puhut. Otit esiin tosi kiinnostavan pointin. Olen pohtinutkin sitä.

Kun olen ihmisten kanssa puhunut heräämön hoitajamiehestä, siis hänen tavastaan tehdä työtä, olen kertonut hänen valppaudestaan. Se on eri asia kuin empatia (mutta ominaisuudet muistuttavat toisinaan). Tuo valppaus, eli äärimmilleen yksinkertaistettuna se että ihminen on valmis liikahtamaan, on nähtävästi tärkeä ominaisuus hoitotyössä. Tunnistan nimittäin itsessänikin nimenomaan tuon valppauden, mutta hirmu empaattinen en ole. (Eikä minusta tulisi ikinä hoitajaa, olen väärää tyyppiä.) Lopputulos on kuitenkin sama, ihmiset vain kulkevat eri reittejä yhteiseen maaliin.

Valppautta saattaa ylläpitää ihan sekin, jos ihminen on liikunnallinen tyyppi. Fysiikkaa se on paljolti. Silti ei yhtään vähempiarvoista kuin psyyken taidot.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Tyrni

Kaikki kunnia tehon työntekijöille, mutta samoin myös kroonikko-osaston hoitajille. Vaikka en hoitaja olekaan, niin veikkaisin, että ei ole vaikeampaa istua siinä hämyisessä huoneessa ja hoitaa ja tarkkailla sitä yhtä potilasta, kuin vastata yksin 23 vanhuksesta jotka kaipaavat pissatusta, joilla on hengenahdistusta, rintakipua yms. Potilas tuntee varmasti tulleensa paremmin hoidetuksi ja huomioiduksi teholla, mutta hoitajan työtaakan suhteen, luulen että teho ei ole niitä kaikkein rankimpia paikkoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Kaikki kunnia tehon työntekijöille, mutta samoin myös kroonikko-osaston hoitajille. Vaikka en hoitaja olekaan, niin veikkaisin, että ei ole vaikeampaa istua siinä hämyisessä huoneessa ja hoitaa ja tarkkailla sitä yhtä potilasta, kuin vastata yksin 23 vanhuksesta jotka kaipaavat pissatusta, joilla on hengenahdistusta, rintakipua yms. Potilas tuntee varmasti tulleensa paremmin hoidetuksi ja huomioiduksi teholla, mutta hoitajan työtaakan suhteen, luulen että teho ei ole niitä kaikkein rankimpia paikkoja.

Jokaisessa hoitoalan duunissa on omat erityispiirteensä ja vaativuusalueensa, eli melko turha vertailla tai arvottaa hoitoalan työpaikkoja keskenään. Varsinkaan jos ei ole vuosien hototyökokemusta eri paikoista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×