Jump to content
MAINOS

Lapsipotilaan rauhoittaminen


Esa

Recommended Posts

Vanhemmissakin varmasti on eroja, mutta voisin väittää, että lapsella kuitenkin on turvallisempi olo kun oma venhempi on läsnä kuin se, että hänet jätetään yksin pelottavaan tilanteeseen vieraiden ihmisten kanssa. Kyllähän tuolla pelolla tietysti pystytään lapsi "lamauttamaan", jonka tietysti sitten voi tulkita niinkin, että tilanne hoitui mukavammin ilman vanhempia.

Turvallisuus on kaukana niissä tilanteissa joissa vanhempi tai vanhemmat hösäävät ja lietsovat aivan tarpeetonta pelkoa ja draamaa hoitotilanteessa. Väitän, että sellaisia vanhempia on harvassa jotka pystyvät suhtautumaan omaa lasta koskevaan hoitotilanteeseen yhtä subjektiivisesti kuin lasta hoitava hoitohenkilökunta.

Tulehtuneen korvan tutkiminen tekee kipeää ja kukaan lapsi ei sitä halua. Siinä harvoin auttaa vanhempien suostuttelu tai muutkaan puheet, vaan kyllä siinä täytyy lasta pitää aloillaan jotta tutkimus ei tuottaisi tarpeetonta kipua.

Ja vielä tuosta miksi en mielelläni jätä lasta ilman valvontaa niin se, että väittäisin vanhemman tuntevan ja huomaavan lapsensa tilassa tapahtuvat muutokset huomattavasti paremmin kuin hoitajan jolla on kiire ja lukematon määrä muitakin hoidettavia...

Mitä sellaisia muutoksia lapsessa voi tapahtua esim. verinäytteen oton, korvien tutkimisen, haavan suturoinnin tms. yhteydessä mitä hoitaja ei huomaisi?

Failure is always an option

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS
  • Vastauksia 76
  • Aloitettu
  • Uusin vastaus

Vanhemmissakin varmasti on eroja, mutta voisin väittää, että lapsella kuitenkin on turvallisempi olo kun oma venhempi on läsnä kuin se, että hänet jätetään yksin pelottavaan tilanteeseen vieraiden ihmisten kanssa. Kyllähän tuolla pelolla tietysti pystytään lapsi "lamauttamaan", jonka tietysti sitten voi tulkita niinkin, että tilanne hoitui mukavammin ilman vanhempia.

Turvallisuus on kaukana niissä tilanteissa joissa vanhempi tai vanhemmat hösäävät ja lietsovat aivan tarpeetonta pelkoa ja draamaa hoitotilanteessa. Väitän, että sellaisia vanhempia on harvassa jotka pystyvät suhtautumaan omaa lasta koskevaan hoitotilanteeseen yhtä subjektiivisesti kuin lasta hoitava hoitohenkilökunta.

Tulehtuneen korvan tutkiminen tekee kipeää ja kukaan lapsi ei sitä halua. Siinä harvoin auttaa vanhempien suostuttelu tai muutkaan puheet, vaan kyllä siinä täytyy lasta pitää aloillaan jotta tutkimus ei tuottaisi tarpeetonta kipua.

Ja vielä tuosta miksi en mielelläni jätä lasta ilman valvontaa niin se, että väittäisin vanhemman tuntevan ja huomaavan lapsensa tilassa tapahtuvat muutokset huomattavasti paremmin kuin hoitajan jolla on kiire ja lukematon määrä muitakin hoidettavia...

Mitä sellaisia muutoksia lapsessa voi tapahtua esim. verinäytteen oton, korvien tutkimisen, haavan suturoinnin tms. yhteydessä mitä hoitaja ei huomaisi?

Ei varmaankaan näissä voinnin muutoksia, lähinnä itsellä mielessä osasto-olosuhteissa tai miksei päivystyksessäkin kun lapsi on "vakavammin"sairas.

Mutta olen huomaavinani, että jostain kumman syystä vallalla on käsitys, jonka mukaan vanhemmat tuntuvat olevan jonkinmoinen "punainen vaate" hoitohenkilökunnalle... Mutta, kyllä, ne lapset eivät todellakaan ole potilasryhmä helpoimmasta päästä ja siinä vaaditaan jo sitä mielikuvitustakin, ei pelkkä hyvä ammattitaitokaan aina riitä... joten haastavaa varmasti on..

Itsellä kokemusta siitä, että lääkäri on pitkässä hoitosuhteessa onnistunut voittamaan lapsen luottamuksen, jolloin antaa tutkia ja hoitaa itsensä lähes "aikuisen" tavoin, jos näin voi vielä 5-vuotiaasta sanoa, mutta tämä tosin yksityisellä puolella... en tiedä onko asialla tosin väliä onko julkinen vai yksityinen...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei varmaankaan näissä voinnin muutoksia, lähinnä itsellä mielessä osasto-olosuhteissa tai miksei päivystyksessäkin kun lapsi on "vakavammin"sairas.

Eli et luota siihen, että hoitajat osaavat seurata lapsen vointia?

Mutta olen huomaavinani, että jostain kumman syystä vallalla on käsitys, jonka mukaan vanhemmat tuntuvat olevan jonkinmoinen "punainen vaate" hoitohenkilökunnalle...

Ehkä se johtuu juuri siitä, että vanhemmilla on taipumus hösätä ja aiheuttaa hoito- ja tutkimustilanteeseen enemmän stressiä ja haasteita mitä ilman vanhempien osallistumista olisi?

Mutta, kyllä, ne lapset eivät todellakaan ole potilasryhmä helpoimmasta päästä ja siinä vaaditaan jo sitä mielikuvitustakin, ei pelkkä hyvä ammattitaitokaan aina riitä... joten haastavaa varmasti on..

Hyvään ammattitaitoon liittyy myös mielikuvitus. Lapsipotilaiden hoitamisessa on omat hankaluutensa ja helppoutensa samalla tavalla kuin minkä muunkin ryhmän kanssa.

Itsellä kokemusta siitä, että lääkäri on pitkässä hoitosuhteessa onnistunut voittamaan lapsen luottamuksen, jolloin antaa tutkia ja hoitaa itsensä lähes "aikuisen" tavoin, jos näin voi vielä 5-vuotiaasta sanoa, mutta tämä tosin yksityisellä puolella... en tiedä onko asialla tosin väliä onko julkinen vai yksityinen...

Tässä ketjussa on puhuttu lasten rauhoittamisesta esim. suturointien yms. tilanteiden yhteydessä, joten pitkän hoitosuhteen tuomaa luottamusta ei oikein voi käyttää perusteena toimintatapojen arvostelussa.

Failure is always an option

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Ei varmaankaan näissä voinnin muutoksia, lähinnä itsellä mielessä osasto-olosuhteissa tai miksei päivystyksessäkin kun lapsi on "vakavammin"sairas.

Eli et luota siihen, että hoitajat osaavat seurata lapsen vointia?

Mutta olen huomaavinani, että jostain kumman syystä vallalla on käsitys, jonka mukaan vanhemmat tuntuvat olevan jonkinmoinen "punainen vaate" hoitohenkilökunnalle...

Ehkä se johtuu juuri siitä, että vanhemmilla on taipumus hösätä ja aiheuttaa hoito- ja tutkimustilanteeseen enemmän stressiä ja haasteita mitä ilman vanhempien osallistumista olisi?

Mutta, kyllä, ne lapset eivät todellakaan ole potilasryhmä helpoimmasta päästä ja siinä vaaditaan jo sitä mielikuvitustakin, ei pelkkä hyvä ammattitaitokaan aina riitä... joten haastavaa varmasti on..

Hyvään ammattitaitoon liittyy myös mielikuvitus. Lapsipotilaiden hoitamisessa on omat hankaluutensa ja helppoutensa samalla tavalla kuin minkä muunkin ryhmän kanssa.

Itsellä kokemusta siitä, että lääkäri on pitkässä hoitosuhteessa onnistunut voittamaan lapsen luottamuksen, jolloin antaa tutkia ja hoitaa itsensä lähes "aikuisen" tavoin, jos näin voi vielä 5-vuotiaasta sanoa, mutta tämä tosin yksityisellä puolella... en tiedä onko asialla tosin väliä onko julkinen vai yksityinen...

Tässä ketjussa on puhuttu lasten rauhoittamisesta esim. suturointien yms. tilanteiden yhteydessä, joten pitkän hoitosuhteen tuomaa luottamusta ei oikein voi käyttää perusteena toimintatapojen arvostelussa.

Rehellisesti sanottuna en luota, varmasti on suurinosa erittäin päteviä ja asiansa osaavia, mutta osa ei... ja myönnän varmasti saaneeni jossakin paikassa hankalan äidin leiman, mutta sanotaanko, että lapsen henki on kuitenkin tärkeämpi kuin tämä leima.

Mutta annetaanpa olla ja muistetaanpa kuitenkin kaikki pitää lapsista hyvää huolta...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

ja myönnän varmasti saaneeni jossakin paikassa hankalan äidin leiman, mutta sanotaanko, että lapsen henki on kuitenkin tärkeämpi kuin tämä leima.

Toivottavasti et aivan oikeasti tarkoita sitä mitä sanot..
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Rehellisesti sanottuna en luota, varmasti on suurinosa erittäin päteviä ja asiansa osaavia, mutta osa ei... ja myönnän varmasti saaneeni jossakin paikassa hankalan äidin leiman, mutta sanotaanko, että lapsen henki on kuitenkin tärkeämpi kuin tämä leima.

Kumma juttu, että olet saanut hankalan äidin leiman.

Failure is always an option

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vanhemmissakin varmasti on eroja, mutta voisin väittää, että lapsella kuitenkin on turvallisempi olo kun oma venhempi on läsnä kuin se, että hänet jätetään yksin pelottavaan tilanteeseen vieraiden ihmisten kanssa. Kyllähän tuolla pelolla tietysti pystytään lapsi "lamauttamaan", jonka tietysti sitten voi tulkita niinkin, että tilanne hoitui mukavammin ilman vanhempia.

Turvallisuus on kaukana niissä tilanteissa joissa vanhempi tai vanhemmat hösäävät ja lietsovat aivan tarpeetonta pelkoa ja draamaa hoitotilanteessa. Väitän, että sellaisia vanhempia on harvassa jotka pystyvät suhtautumaan omaa lasta koskevaan hoitotilanteeseen yhtä subjektiivisesti kuin lasta hoitava hoitohenkilökunta.

Tulehtuneen korvan tutkiminen tekee kipeää ja kukaan lapsi ei sitä halua. Siinä harvoin auttaa vanhempien suostuttelu tai muutkaan puheet, vaan kyllä siinä täytyy lasta pitää aloillaan jotta tutkimus ei tuottaisi tarpeetonta kipua.

Ja vielä tuosta miksi en mielelläni jätä lasta ilman valvontaa niin se, että väittäisin vanhemman tuntevan ja huomaavan lapsensa tilassa tapahtuvat muutokset huomattavasti paremmin kuin hoitajan jolla on kiire ja lukematon määrä muitakin hoidettavia...

Mitä sellaisia muutoksia lapsessa voi tapahtua esim. verinäytteen oton, korvien tutkimisen, haavan suturoinnin tms. yhteydessä mitä hoitaja ei huomaisi?

Noin mäkin näen, määrätietoinen, rauhallinen, sopivasti huumorintajuinen vanhempi, joka auttaa viemään hoitotilanteen läpi ilman draamaa, on paras mahdollinen yhteistyökumppani, mutta hysteerinen vanhempi saa lapsen pois tolaltaan ja hankaloittaa hoitotilannetta kohtuuttomasti.

Kokemus on hyvä opettaja, mutta lähettää sikamaisen isoja laskuja

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

ja myönnän varmasti saaneeni jossakin paikassa hankalan äidin leiman, mutta sanotaanko, että lapsen henki on kuitenkin tärkeämpi kuin tämä leima.

Toivottavasti et aivan oikeasti tarkoita sitä mitä sanot..

Kuinka niin? Nyt en ymmärrä tai voi olla, että molemminpuolinen ymmärtämättömyys..

Mutta asiaa valaistakseni, hoitajan mielestä lapsen voinnissa ei ollut mitään tilanteeseen nähden poikkeavaa, kunnes kahdeksan tunnin inttämisen jälkeen sain lääkärin paikalle, häntä kun hoitaja ei suostunut paikalle pyytämään aiemmin, niin lääkärinkin toteamus oli, että olisihan yhteyttä voinut jo aiemmin ottaa ja lauseissa alkoi jo vilahdella mahdollinen siirto teho-osastolle... Että tämänkin vuoksi olen edelleen sitä mieltä, että vanhempi on paras arvioija siinä mikä lapsen vointi on ja tapahtuuko siinä muutoksia...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mutta asiaa valaistakseni, hoitajan mielestä lapsen voinnissa ei ollut mitään tilanteeseen nähden poikkeavaa, kunnes kahdeksan tunnin inttämisen jälkeen sain lääkärin paikalle, häntä kun hoitaja ei suostunut paikalle pyytämään aiemmin, niin lääkärinkin toteamus oli, että olisihan yhteyttä voinut jo aiemmin ottaa ja lauseissa alkoi jo vilahdella mahdollinen siirto teho-osastolle... Että tämänkin vuoksi olen edelleen sitä mieltä, että vanhempi on paras arvioija siinä mikä lapsen vointi on ja tapahtuuko siinä muutoksia...

Tämä on sinun näkemys asioiden kulusta. Se miten asia oikeasti on mennyt ei tule meille koskaan selviämään. Kokemasi tilanne ei kuitenkaan tarkoita sitä, että vanhempi on paras arvioimaan lasten vointia, vaan sitä, että olet asiasta tätä mieltä.

Failure is always an option

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

ja myönnän varmasti saaneeni jossakin paikassa hankalan äidin leiman, mutta sanotaanko, että lapsen henki on kuitenkin tärkeämpi kuin tämä leima.

Toivottavasti et aivan oikeasti tarkoita sitä mitä sanot..

Kuinka niin? Nyt en ymmärrä tai voi olla, että molemminpuolinen ymmärtämättömyys..

Suomesta voi löytyä yksittäistapauksia joissa vanhempien huolenpito on nopeuttanut hoidon aloittamista, mutta jos koet että sinun tai yleensä vanhempien on oltava jatkuvasti lapsen turvana sairaalassa, niin kyllä silloin on luotto suomalaiseen terveydenhuoltoon melko huonolla tolalla.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

ja myönnän varmasti saaneeni jossakin paikassa hankalan äidin leiman, mutta sanotaanko, että lapsen henki on kuitenkin tärkeämpi kuin tämä leima.

Toivottavasti et aivan oikeasti tarkoita sitä mitä sanot..

Kuinka niin? Nyt en ymmärrä tai voi olla, että molemminpuolinen ymmärtämättömyys..

Suomesta voi löytyä yksittäistapauksia joissa vanhempien huolenpito on nopeuttanut hoidon aloittamista, mutta jos koet että sinun tai yleensä vanhempien on oltava jatkuvasti lapsen turvana sairaalassa, niin kyllä silloin on luotto suomalaiseen terveydenhuoltoon melko huonolla tolalla.

Niin ja mietippä, että olen vielä itsekin töissä tässä järjestelmässä.... ;) Tosin joskus on kyllä ammatinvaihtokin mieleen tullut, en ole vaan vielä parempaa keksinyt...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sattuuhan näitä virhearviointeja vaikka kuinka olisi ammattilainen, itse olen viimeaikoina oppinut ainakin tekemään mittauksia arvionnin tueksi, ennen kuin alan rauhoittelemaan omaisia.

Viime talvena luin Ruotsissa tapahtuneesta mokasta, jossa päivystykseen saapunut sairaanhoitajaisä pyysi tyttärensä luokse useaan otteeseen lääkäriä, mutta hoitohenkilökunta ei reagoinut pyyntöön vaan viivästytti useamman tunnin avun saamista. Lopputuloksena oli pieni vainaja ja vanhemmat, jotka vaativat hoitohenkilökuntaa henkilökohtaiseen vastuuseen.

Lapsiasioissa luottamuksen menettää helposti, mutta sen palauttaminen onkin työlästä ellei jopa mahdotonta.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse soittelen lääkärille helposti, jos on tarvetta tai joku haluaa välttämättä hänen kanssaan keskustella. Jos lääkäri ilmoittaa puhelimessa tai muualla yksikössä, että ei näe tarvetta tulla paikalle, niin kirjaan sen ylös.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Esittäisinkin kysymyksen näille lakanaan käärijöille ja päällä makaajille, että onko teillä itsellänne lapsia?

Kiitos kysymästä, kolme mulla/meillä on. Ovat nyt 8,10 ja 13v.

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Imeväisikäiset vedetään ihan normaalisti "lakanan" (eli kapalon) sisään suonia pistellessä. Varmaan osa vanhemmista pitää tätäkin "epäinhimillisenä".

Mutta jos tarve on saada näyte tai antaa lääkettä, niin ei sellaiselle ihmiselle, jolla ei ole ymmärrystä asiasta vielä kehittynyt (lapsi), voi alkaa selittämään mitä tehdään. Silloin vain kiinnipito (ja mahdollisesti jotain lääkettä). Ei ole jäänyt mitään traumoja asiasta mm kenellekkään viidelle sisarusten lapsista (esim korvatulehduksia tärykalvopistoineen jne, ) tai myöskään kenellekään omista sisaruksistani.

Osa reagoi vieraaseen ympäristöön voimakkaasti ja viimeistään siinä vaiheessa menee huudoksi ja tappeluksi, kun äiti/isä on hösöttämässä asiasta. Mm. kanyylin laitto 5v lapselle meni hyvin (lapsi vain katseli ympärilleen) siihen asti, kunnes isä alkoi valittamaan, ettei anneta mitään kipulääkettä tai puudutusta. Siinä vaiheessa oli jo kanyyli suonessa ja neulaa vedetään pois. Lapsi alkoi isän reaktion takia hätäilemään ja koko kanyyli lähti pihalle. Sitten vaan uutta pistämään, kun toinen huutaa ja riehuu.

"If you ain't part of a solution, you are solid or gas."

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 vuosi myöhemmin...

Meillä toimii hyvin Dormicumin ja Ketalarin yhdistelmä posken limakalvolle annettuna ( käytetään yleisestikin esilääkkeenä ). Rauhallinen hoitaja ja lääkäri toki A ja O. Vanhemmista suuri apu, jos he itse ovat rauhallisia.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 5 kuukautta myöhemmin...

Rauhallinen, ystävällinen, rehellinen ja määrätietoinen ote joka huomioi lapsen iän on mun mielestäni lasten kanssa toimiva. Jotkut vanhemmat ovat valmita juupas-eipäs-väittelyyn lapsensa kanssa vaikka kuinka pitkään. Epävarma ja ahdistunut vanhempi joka selittää hysteerisenä 3-vuotiaalle lapselleen haavan ompelua ja pitää pitkää esitystä siitä kuinka sattuuko ompelu vai ei saa aikaan lapsessa useinkin vain lisää pelkoa. Ja määrätietoinen ote myös nopeuttaa toimenpiteen suorittamista, sitä nopeammin ikävä tilanne on lapselta ohi. Toimenpiteen jälkeen voi sitten kysellä millaisen kuviolaastarin lapsi haluaa tai antaa vaikapa kivan tarran/kiiltokuvan sekä jutella hetken mukavia.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 kuukausi myöhemmin...

Itse yleensä kysyn vanhemmilta, haluavatko/kykenevätkö he pitämään lasta kiinni esim. nenämahaletkun tai kanyylin laiton ajan. Suurin osa vanhemmista haluaa että hoitaja pitää lasta sylissä toimenpiteen ajan, ja että saa sitten itse ottaa lapsen syliin "lohdutettavaksi" toimenpiteen jälkeen. Mielestäni tämä on erinomainen ja hyvin toimiva keino.

Miksi olla vaikea kun voi vähällä vaivalla olla täysin mahdoton?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Just muuten tuossa mietin kun tuli ekaa kertaa eteen pieni lapsipotilas joka herättyään itki lohduttomasti että onko 'oikein' oikein ottaa lapsi syliin ja lohduttaa siinä..? Jotenkin se niin luontevasti tulee ensimmäisenä mieleen kun pieni potilas on kyseessä.

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mietitään asiaa toistenpäin, miksei olisi oikein lohduttaa?

--

Tämän ketjun kun taas luin läpi, niin voi että.. Ehkä minun on helppo lapsettomana puhua, mutta minusta sairaanhoidolliset toimenpiteet eivät ole lapsen päätettävissä. Ei niitä kysytä lapselta, että sopisko siulle. Tiätty voidaan lähestyä lasta hänen ehdoillaan ja kysyä häneltä, mutta loppupeleissä se on vanhemman ja hoitavan yksikön asia päättää, ei lapsen. Ei niistä käydä vänkäämään vastaan, että laitetaanko jani-petteri-suvi-karoliinalle nyt tikit huuleen vai ei. Lapsella on oikeus olla lapsi ja vanhemman tulee kantaa vastuu tällaisessa. Eri asia on sitten, että miten tilannetta lähestytään. Niissäkin lapsen ehdoilla, toiselle auttaa selittäminen ja toiselle vaan että hoidetaan asia.

Ja jos vanhemmasta ei ole tukemaan lasta toimenpiteen yhteydessä, eikä tarvikaan olla, niin sitten antaa hoitajien/lääkärien hoitaa työnsä rauhassa. Ymmärrän hyvin, että kun kyse on omasta lapsesta, häviää se järki että miten toimitaan ja tuetaan. Kuka nyt ei joutuisi paniikkiin. On itselläkin jääkaapin ovessa kotona puhelinnumerot mihin soittaa, jos hätä iskee, ihan vain siksi että tilanne on ihan eri olla kotona kuin töissä. Joten idea siitä, että äidin/isän syli on sitten se turvapaikka toimenpiteen jälkeen, on erittäin hyvä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Nyt kun lasteni iät jo 10, 12 ja 15v niin seuraa kysymys;

minkä ikäinen lapsi tai nuori voi mielestänne käydä itsenäisesti vo:lla?

Kaksi vanhinta ovat itsenäisesti hoitaneet hammaslääkärinsä. Lisäksi tuo 12v tyttö hoiti itsenäisesti TA:lla lääkärikäynnin, koskien korviansa, jotka olivat tulehtuneet.

Minä varasin ajan, kerroin nuoren tulevan itsenäisesti vo:lle. Kertasimme minun puh.numeron ja kehoitin olemaan minuun yhteydessä, jos tarvis.

En siis lähtenyt akuutin korvatulehduksen takia aamuvuorosta pois, koska lapsemme osaavat mennä oman alueen TA:lle.

*jää odottamaan kivittämistä*

ps. 10v on taas niin huithapeli, että sen kanssa joudun varmaan menemään vielä kutsuntatarkastukseen....lapsissa on siis eroja, samankin perheen sisällä

carpe diem

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Nyt kun lasteni iät jo 10, 12 ja 15v niin seuraa kysymys;

minkä ikäinen lapsi tai nuori voi mielestänne käydä itsenäisesti vo:lla?

Kaksi vanhinta ovat itsenäisesti hoitaneet hammaslääkärinsä. Lisäksi tuo 12v tyttö hoiti itsenäisesti TA:lla lääkärikäynnin, koskien korviansa, jotka olivat tulehtuneet.

Mun 11v tyttö kyllä varmaan voisi itsenäisesti myös tarvittaessa käydä jonkun iisin jutun hoidattamassa lekurilla. On varsin toimelias ja asiaan tarttuva, muisti vaan on kuin dementikolla. Eli lappua pitäisi laittaa mukaan käynnistä. On lisäksi erittäin hoitomyönteinen, suorastaan nauttii jopa oikomishoidostaan :D

Poikaa 9v en voi kuvitellakaan että menisi yksin varmaan koskaan... Ei varmaan suostuisi edes keskustelmaan asiasta. Eli ei varmaan voi mitään ikärajaa tarkasti asettaa, ehkäpä enemmänkin se henkinen kypsyys vaikuttaa!

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Just muuten tuossa mietin kun tuli ekaa kertaa eteen pieni lapsipotilas joka herättyään itki lohduttomasti että onko 'oikein' oikein ottaa lapsi syliin ja lohduttaa siinä..? Jotenkin se niin luontevasti tulee ensimmäisenä mieleen kun pieni potilas on kyseessä.

Lääkkeellisten keinojen lisäksi tietenkin tulee käyttää kaikkia lääkkeettömiä, ja vaikka aina on pidetty tietona sitä että sylissä lapset rauhoittuu, niin sitä on jopa tutkittu, ainakin vastasyntyneillä.

Esim. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed?term=P%C3%B6lkki%20T[Author]&cauthor=true&cauthor_uid=18492551

Tämä mielipide tai kommentti on yksityishenkilön antama eikä välttämättä edusta työnantajani, minkään yhteistyökumppanini, ammattiliittoni tai puolueeni kantaa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Se on ihme juttu, miten päivystyslasten kanssa törmää usein tilanteeseen, jossa esim. kuumeinen lapsi ei ole kotona saanut kuumelääkettä koska lapsi "ei suostu ottamaan". Miten kukaan voi antaa lapsen päättää, ottaako vaiko eikö ota? Päättäväisellä otteella, perustelujen kera on lääkkeet annettu omille lapsille kotona ja samoin töissä potilaille, koskaan ei ole jäänyt lääke antamatta lapselle siksi kun "se ei suostu".

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Se on ihme juttu, miten päivystyslasten kanssa törmää usein tilanteeseen, jossa esim. kuumeinen lapsi ei ole kotona saanut kuumelääkettä koska lapsi "ei suostu ottamaan". Miten kukaan voi antaa lapsen päättää, ottaako vaiko eikö ota? Päättäväisellä otteella, perustelujen kera on lääkkeet annettu omille lapsille kotona ja samoin töissä potilaille, koskaan ei ole jäänyt lääke antamatta lapselle siksi kun "se ei suostu".

Meillä tuo lääkkeitten ottaminen on aina yhtä painia, tosin siinä vaiheessa menee itsenäisesti ku huudan Foccea istumaan päälle että saan väkisin annettua...

Arguing on the internet is like running in the Special Olympics. Even if you win you're still retarded.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...