Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

hemmo

Hoitolinjauksista

Recommended Posts

hemmo

Sen verran pitää vielä avautua vaikka aiheeseen ei suoranaisesti liitykkään. Niin mikä siinä sitten on, että pitkäaikaisosastoilla potilaiden vointia jäädään liian herkästi seuraamaan ja vaadittavia toimenpiteitä ei saada tehdyksi. Esimerkiksi voitaneen vaikka heittää seuraavanlainen tapaus, joka yleistyy melko useasti --> Ikääntynyt henkilö, hieman muistisairautta. Sekavuus lisääntyy äkillisesti, käytöshäiriöitä. --> Potilas lääkitään mukavaksi rauhoittavilla. Harvemmin näkee mitattavan potilaan verensokeripitoisuutta, happeutumista tai että ajateltais taustalla olevan jonkin aivoverenkierronhäiriötilan. Tämmöiset tapaukset pistävät itseä sapettamaan ja eikä siellä paljoa ääntä saa kuuluviin pieni OPISKELIJA.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Sen verran pitää vielä avautua vaikka aiheeseen ei suoranaisesti liitykkään. Niin mikä siinä sitten on, että pitkäaikaisosastoilla potilaiden vointia jäädään liian herkästi seuraamaan ja vaadittavia toimenpiteitä ei saada tehdyksi. Esimerkiksi voitaneen vaikka heittää seuraavanlainen tapaus, joka yleistyy melko useasti --> Ikääntynyt henkilö, hieman muistisairautta. Sekavuus lisääntyy äkillisesti, käytöshäiriöitä. --> Potilas lääkitään mukavaksi rauhoittavilla.

Jos potilas on iäkäs, dementoitunut ja asuu pitkäaikaisosastolla, on usein täysin perusteltua että keskussairaalatasoiset tutkimukset minimoidaan ja keskitytään hyvään lääkehoitoon ja perushoitoon. Eli tämä voi olla ihan harkittu ja asianmukainen linjaus lääkäriltä/kokeneilta hoitajilta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hemmo

Uusi oire on aina uusi oire ja mielestäni sen syy pitäisi aina selvittää. Kyllä varmasti joskus voi olla aiheellista toimia näin ja säästää potilasta ja yhteiskunnan varoja keskussairaalantason tutkimuksilla. Mutta sitten herääkin kysymys kuka on riittävän ikääntynyt ja minkätasoinen muistisairaus henkilöllä tulee olla, että näin voidaan toimia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Söppe

Onko uusi oire niin akuutti ja vakava että se vaatii hoitoa/tutkimusta heti vai voiko se odottaa että paikalla on tuttu lääkäri joka tuntee potilaan eikä päivystyksen keikkalääkäri?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu

Sen verran pitää vielä avautua vaikka aiheeseen ei suoranaisesti liitykkään. Niin mikä siinä sitten on, että pitkäaikaisosastoilla potilaiden vointia jäädään liian herkästi seuraamaan ja vaadittavia toimenpiteitä ei saada tehdyksi. Esimerkiksi voitaneen vaikka heittää seuraavanlainen tapaus, joka yleistyy melko useasti --> Ikääntynyt henkilö, hieman muistisairautta. Sekavuus lisääntyy äkillisesti, käytöshäiriöitä. --> Potilas lääkitään mukavaksi rauhoittavilla. Harvemmin näkee mitattavan potilaan verensokeripitoisuutta, happeutumista tai että ajateltais taustalla olevan jonkin aivoverenkierronhäiriötilan. Tämmöiset tapaukset pistävät itseä sapettamaan ja eikä siellä paljoa ääntä saa kuuluviin pieni OPISKELIJA.

No kyllä kaikissa paikoissa joissa mä olen työskennellyt tämmösissä tapauksissa hyvin nopeasti poissuljetaan somaattiset syyt äkilliseen sekavuuteen (pissiitit yms.) eikä vaan humauteta ns. 'mukavaksi'. Ja kuten Dino jo tossa sanokin, pitkäaikaisosastolla marssijärjestys on hivenen eri kuin akuuttisairaanhoidon puolella.

Uusi oire on aina uusi oire ja mielestäni sen syy pitäisi aina selvittää. Kyllä varmasti joskus voi olla aiheellista toimia näin ja säästää potilasta ja yhteiskunnan varoja keskussairaalantason tutkimuksilla. Mutta sitten herääkin kysymys kuka on riittävän ikääntynyt ja minkätasoinen muistisairaus henkilöllä tulee olla, että näin voidaan toimia.

Miten se voi olla upouusi oire ja siihen kuitenkin on sitten tarvittavina lääkkeinä listalla jo rauhoittavat? Eikai lääkärit niitä määrää siltä varalta "että kuitenkin kun joskus tän muistisairauden seurauksena tulee käytöshäiriöitä".

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hemmo

Eikö muistisairaus ole etenevä tila, joka etenee yleensä hitaasti ja siihen myös ainakin osalla liittyy käytöshäiriöitä. En puhu nyt mistään yhdestä tietystä tapauksesta. Vaan tarkoitin tällä sekavuuden lisääntymisenä, että jos sellainen ilmenee äkillisenä uutena oireena muiden ennalta tiedettyjen sairauksien lisäksi, niin eikö se olisi tarpeen tutkia ja syy todennettava. Tilanne kohtaisesti jokainen tapaus on tietenkin arvioitava erikseen ja verrattava jo olemassa oleviin sairauksiin ja potilaan aikaisempaan tilaan. Mutta eihän se ole pois suljettua, että potilaalle kehittyy hoidon aikana jokin uusi hoitoa vaativa sairaus. Ja jos puhutaan sekavuudesta ja aivoverenkierronhäiriöistä, niin voidaanko yleistää, että hermoston oireet ovat aina samanlaiset ja tulevat esiin välittömästi. Minä en tiedä, kertokaa te joilla kyseisistä tapauksista on käytännönkokemusta ja tietoa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
bifaasinen

Yleisesti on käytäntönä varsinkin todetuissa ja etenevissä sairauksissa useinkin konservatiivinen hoito. Päivystykselliset ja varsinkin keskus-sairaala tason hoidot on myös kalliita ja niilläkään ei saada tilannetta paremmaksi, saatika alettaisiin mihinkään suurempiin operaatioihin, joten hyvä perushoito ja riittävä kipu ym. lääkehoito on se oikea hoitolija. Perustutkimukset somaattisten syiden sulkemiseksi pitää tehdä ja perus stiksaukset ja crp:t on mahdollista kai useimmissa paikoissa saada. Lisäksi se, että lähteekö potilas keskellä yötä jonnekkin tutkimuksiin, vai odottaako mahdollisesti seuraavaan aamuun tai arkipäivään ja omaa lääkäriä katsomaan on yksi mietittävä asia. Sairaalle ihmiselle se kuljettelu edestakaisin on kuitenkin aina aika rasitus.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Ja jos puhutaan sekavuudesta ja aivoverenkierronhäiriöistä, niin voidaanko yleistää, että hermoston oireet ovat aina samanlaiset ja tulevat esiin välittömästi. Minä en tiedä, kertokaa te joilla kyseisistä tapauksista on käytännönkokemusta ja tietoa.

En minäkään tässä kovin konkari ole, mutta koitan jotain:

Aivoverenkierron häiriöiden oireet eivät ole aina samanlaisia ja ne saattavat tulla esiin asteittain tai kertarysäyksellä. Useinkaan sekavuus ei ole ainoa oire. Tyypillisessä aivotapahtumassa potilaalla esiintyy jotain seuraavista: motorisia vaikeuksia, lihasvoimien toispuolista heikkoutta, katsepareesia, pupilloiden epäsymmetrisyyttä, puheen tuoton vaikeuksia, heijasteiden vaimenemista, pahoinvointia ja päänsärkyä. (onhan noita ties mitä, mutta näitä pystyy hoitaja helpohkosti seuraamaan). Löydöksinä voi olla myös korkea verenpaine, kohonnut verensokeri ja muutoksia ekg:ssä, joiden löytäminen ei tosin itseltä taitaisi onnistua ihan ulkomuistista jos kirjankaan kanssa.

Tyypillisesti sekavuus vanhuksella, jossa ei ole näitä liitännäisoireena, ei ole merkki akuutista aivotapahtumasta. Iso osa vanhusten sekavuustiloista selittyy tulehduksilla, elektrolyyttihäiriöillä ja sokeriaineenvaihdunnan häiriöillä. Näitä voidaan epäillä mm. määrittämällä crp, kuume, stixit (tulehdus), tarkastele onko potilas kuivunut (elektrolyyttihäiriöt), mittaa verensokeri (sokeriaineenvaihdunnan häiriöt).

Hoidon aloituspäätökseen aivotapahtuman yhteydessä vaikuttaa oireiden alkamisajankohdan ja potilaan tilan lisäksi muut sairaudet, potilaan ikä ja toimintakyky ennen oireiston alkua. Eli kuten voinee päätellä, laitoksessa asuva vanhuksen ennuste ei ole hääppöinen. Usein lääkärit pitävät toimintakyvyn mittarina päivittäisistä toiminnoista selviytymistä, eli laitoksessa asuva harvoin on omatoiminen sanan varsinaisessa merkityksessä.

--------------------------

Edellä oleva on omaa jorinaani, eikä siten välttämättä totuudenmukaista. Netistähän materiaalia löytyy paljon jos jaksat googlailla.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Aadelheid

Eikai lääkärit niitä määrää siltä varalta "että kuitenkin kun joskus tän muistisairauden seurauksena tulee käytöshäiriöitä".

Kyllähän näitäkin tohtooreita on olemassa jotka laittavat kaikille mahdollisille vaan varmuuden vuoksi ne pamit sinne listalle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Tilanne kohtaisesti jokainen tapaus on tietenkin arvioitava erikseen ja verrattava jo olemassa oleviin sairauksiin ja potilaan aikaisempaan tilaan.

Ja ennen kaikkea arvioitava mitä konkreettista hyötyä saavutetaan sillä jos sairaalareissun tuloksena saadaan uusi diagnoosi. Liian usein on tilanne että sairaalareissu tehdään, diagnoosi saadaan, mutta hoitoja ja/tai jatkotutkimuksia ei tehdä potilaan huonon kunnon tai hoidon hyödyttömyyden vuoksi. Rankkoja reissuja vanhukselle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
hemmo

Asia eksyi kyllä selvästi hoitolinjausten puolelle ja meni kädenväännöksi ko aiheesta. Vedettäköön yhteenvetona, että tilannetta ei voida teoreettisesti selittää vaan jokainen tapaus on arvioita yksilötasolla. Ikääntyneen ihmisen, joka on laitoshoidossa ja hänen toimintakykynsä on huomattavasti alentunut, ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista rasittaa häntä keskussairaalatason tutkimuksissa ja kuljetuksilla, vaan pois suljetaan peruspoikkeamat (elektrolyyttihäiriöt, kuivuminen, tulehdukset, energia-aineenvaihdunnanhäiriöt, jne). Hoitolinjauksen päättää lääkäri ja se tulisi olla yleisesti tiedossa koko henkilökunnalla. Kyllä sitä myös pitkäaikaispäätöksen saaneita henkilöitä tapaa, joiden toimintakyky niin henkisellä kuin fyysisellä tasolla on vielä suhteellisen hyvä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Söppe

Niin se on hyvä muistaa myös lähettävän laitoksen. Soittaa sinne päivystävälle lääkärille ennen kuin tilataan kyytiä. Voi olla että lähettävä lääkäri totetaa että katsotaan virka-aikaan oman lääkärin toimesta. Silloin se tarkoittaa että älä valita, hyväksy että ihmiset menevät huonompaan kuntoon ja kuolevat loppujen lopuksi ja tee oma työsi hyvin jolloin taataan hyvä perushoito. Siitä suurinosa hyötyy enemmän kuin uudesta diagnoosista ja uudesta pilleristä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jnnu

Ja näitä on kyllä nähty, että sekava iäkäs muistisairas potilas tulee seurantaan tarkkailuosastolle. Voi vaan kuvitella, miten sekaisin sitä itse menisi, jos muistisairaana joutuu täysin vieraaseen, levottomaan isoon valvomoon, jossa on monia muita potilaita ja laitteet huutaa. Jos samassa tilassa on esimerkiksi yksi huutelija, muutkin hätääntyvät toistensa harhoista. Potilaat tulevat laitojen yli ja murtavat lonkkansa kun yrittävät lähteä "kotiin".

Aika kärjistettyä, mutta tosiaankin potilaan _oma_ hyvinvointi lienee tärkeintä. Sairaalaan lähettämistä laitosolosuhteista tulisi aina harkita tarkkaan, että onko haitta vai hyöty lopulta suurempi. Aika monesti hoito kuitenkin konservatiivinen perussairauksista johtuen..Tapauskohtaista, täytyy muistaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×