Sairaanhyvähoitaja Posted June 2, 2003 Posted June 2, 2003 Olen vasta kokematon hoitajan alku ja haluaisin vastauksia kokeneilta hoitajilta. Olen menossa pian ensimmäiseen hoitoalan työpaikkaani; sijaisena tosin vain. Muutama yövuorokin on eksynyt ensimmäiseen listaani, ja yksin joudun yövuorossa olemaan...On mahdollista, että yövuoroni aikana joku potilas kuolee. Minulle kuolevan potilaan kohtaaminen ja kaikki siihen liittyvät asiat tuntuvat vaikeimmilta hoitotyössä. Ajan myötä varmaan näihinkin asioihin tottuu. Miten te olette selvinneet? Onko teidän työpaikoillanne tapana, että yöhoitaja (yksin vuorossa) "laittaa" vuoron aikana kuolleen potilaan yksin, vai odotetaanko että vuoro vaihtuu? Toivon vastauksia, että saan mielenrauhan =)
almamaria Posted June 2, 2003 Posted June 2, 2003 Hei sinä hoitajan alku Ajattelin tuota kuolevan potilaan hoitoa ja omaisten kohtaamista pitkään, mitä voisin sanoa - kyllähän sinun kuuluu saada perehdytystä työhön ennenkuin alat yksinäsi värjöttelemään. Itse homma varmasti sujuu sinulta ihan hyvin (sitten kun potilas on kuollut ja ruumis pestään ja laitetaan), mutta on tosi ikävää jos sinulla ei ole mitään kokemusta kuolevan ihmisen hoitamisesta ja omaisten kohtaamisesta. Olin aiemmin, maan vaihdon jälkeen, töissä osastolla jossa oli paljon syöpäpotilaita. Potilaiden joukkoon mahtui nuoria ja vanhoja, pitkään sairastaneita sekä heitä, jotka eivät ehtineet ensijärkytyksestä kunnolla toipua kun olivat jo terminaalivaiheessa. Aiemmassa työpaikassani kotimaassa (leikkuri) ei kuolemantapauksia juurikaan sattunut, olin itse paikalla kahdessa ja ensimmäinen kerta oli tosi raskas. Vuodeosastotyössä kuolemasta tulee säännöllinen vieras ja väistämätön tapahtuma, siihen tottuu - en tarkoita tätä kyynisellä tavalla. Paitsi kokeneemmista työtovereista, myös työpaikan järjestämistä koulutuksista, tyyliin "Kuoleman kohtaaminen", oli minulle suuri apu. Koulutuspäivät koostuivat mielenkiintoisista aiheista, sairaalan pappi puhui työstään jne. Antoisin oli saattohoitokodissa työskentelevän sairaanhoitajan kertominen työstään, konkreettista tietoa siitä miten helpottaa kuolevan potilaan oloa ja miten hän on kokenut helpoimmaksi keskustella omaisten kanssa. Kuvittelisin, että saat apua toisen osaston henkilökunnalta tai yliyököltä ihan siihen itse pesuhommaan ja "laittoon". On tärkeätä, että saat käytyä rutiinit läpi perehdyttäjän kanssa, itse kuolemaan ei kuitenkaan oikein voi mitenkään varustautua. Se on rankkaa - pidä huoli siitä, että saat puhuttua jonkun työtoverin kanssa kuolemantapauksen jälkeen siitä! Jaa-a, olikohan tästä nyt sitten mitään apua...
dino Posted June 3, 2003 Posted June 3, 2003 Itse homma varmasti sujuu sinulta ihan hyvin (sitten kun potilas on kuollut ja ruumis pestään ja laitetaan), mutta on tosi ikävää jos sinulla ei ole mitään kokemusta kuolevan ihmisen hoitamisesta ja omaisten kohtaamisesta. Ihan mielenkiinnosta; ihanko tosi jossakin pestään vainajat rutiinisti? Itse en ole ikinä pessyt vainajaa vaikka niitä on tullut varmaan jo useita satoja laitettua. Ja mitä itse kuolemiseen tulee, niin onneksi useinmiten se on helpotus potilaalle ja omaisille kun hänestä aika jättää. Tietysti on työpaikkoja joissa hoidetaan nuoria kuolevia, mutta kyllä siihenkin omalla tavalla ajan myötä tottuu. Tärkeintä on että ei vie juttuja pääkopassa kotiin vaan juttelee ja käy läpi mieltä painavat asiat työpaikalla loppuun asti.
almamaria Posted June 3, 2003 Posted June 3, 2003 [ihan mielenkiinnosta; ihanko tosi jossakin pestään vainajat rutiinisti? Omat kokemukset ovat gastrokirurgiselta osastolta ts. potilailla on useimmiten tavaraa mahalaukussa ja/tai suolessa sen verran, että se sieltä tulla tulvahtaa väistämättä ulos. Kai sitä sitten voi sanoa rutiiniksi, kun se miltei joka kerta tapahtuu.
Telaketju Posted June 3, 2003 Posted June 3, 2003 muistakaas 1 juttu,paskat voi toki siivota ,muuta muuhun ei sit kannata (esim.kanyylit/katetrit,yms)koskea,koska saattaa se oikeuslääketieteellinen avaus kolahtaa kohdalle. "to ride,shoot straight and speak the truth"
almamaria Posted June 3, 2003 Posted June 3, 2003 muistakaas 1 juttu,paskat voi toki siivota ,muuta muuhun ei sit kannata (esim.kanyylit/katetrit,yms)koskea,koska saattaa se oikeuslääketieteellinen avaus kolahtaa kohdalle. Mm. näihin ja moniin muihin rutiinijuttuihin toivon hartaasti vastavalmistuneen hoitajan saavan ohjausta, ennenkuin hänet lähetetään yksin yöhön jännittämään.
Telaketju Posted June 3, 2003 Posted June 3, 2003 niin eikö sitä nykyäänkin kouluissa oo harjoittelu jaksoja? "to ride,shoot straight and speak the truth"
Guest Crisu Posted June 4, 2003 Posted June 4, 2003 Kokemus kylla tulee kertomaan, mika kanyyli tai katetri on voinut edesvaikuttaa kuolemaan. Harvemmin olen kuullut, etta virtsakatetri tai perifeerinen kanyyli olisi itsesessaan johtanut kuolemaan. Joten edes oikeuslaaketieteelliset eivat voi yhdistaa niiden poistoa mahdolliseen kuolemaan. Endotrakeaalinen putki, thorax dreenit, Swan-Ganz, epikardiaaliset tahdistinpiuhat sinansa ovat suoraan yhteydessa elintarkeisiin elimiin, joten ne olisi syyta jattaa paikoilleen. Toisaalta ihan perifeerisen kanyylin poisto voi aiheuttaa massiivisen verenvuodon, joten jos haluat valttaa siivoamisen, niin jatat kaiken paikoilleen.
pile Posted June 4, 2003 Posted June 4, 2003 Toisaalta ihan perifeerisen kanyylin poisto voi aiheuttaa massiivisen verenvuodon, joten jos haluat valttaa siivoamisen, niin jatat kaiken paikoilleen. Peruslaiskana hoitajana jatan kaikki paikoilleen.Se siivoaminen kun ei oikein nappaa... No comments
almamaria Posted June 4, 2003 Posted June 4, 2003 niin eikö sitä nykyäänkin kouluissa oo harjoittelu jaksoja? Hyvä Telaketju, kyllä siellä varmaankin on edelleen harjoittelujaksoja mutta ei taida kuitenkaan olla mahdollista saada ihan kaikkeen harjoitusta. Hoiturin uralla on nyt tullut pyörittyä tasan 10 vuotta ja välillä nousee hiki pintaan muistellessa minkälainen raakile sitä alkuaikoina olikaan. Otsa maassa kiitän niitä kärsivällisiä kehäraakkeja, jotka jaksoivat selittää ja selittää. Pile - tuskin kukaan onnesta joikuen sitä pesuhommaa suorittaa, mutta työ on työ ja tehtävä se vaan on.
pile Posted June 4, 2003 Posted June 4, 2003 Pile - tuskin kukaan onnesta joikuen sitä pesuhommaa suorittaa, mutta työ on työ ja tehtävä se vaan on. Niin se työ on vain tehtava jos palkan meinaa kuitata,mutta siltikaan en pida ruumiiden pesuista.Teholla kun sita rojua on kropassa ihan kiitettavasti,niin mielellani jatan ne paikalleen,juuri sen sen vuotamisen vuoksi. No comments
Guest medi Posted June 6, 2003 Posted June 6, 2003 Jees Pile, Brankkarissa oli - ja on varmaan vieläkin - sanonta, että: Ne on eri miehet jotka niitä ruumiita tekee, ja jotka niitä pesee!
Sairaanhyvähoitaja Posted June 6, 2003 Author Posted June 6, 2003 Joku kyseli, että eikö opiskelujen aikana ole harjoitteluja. Tottakai on! Se on eri asia sattuuko niiden kohdalle koskaan vainajan laittoa ennen kuin se on työssä edessä.
Esa Posted June 6, 2003 Posted June 6, 2003 Kuolevan kohtaaminen jokainen kohtaa sen omalla tavalla. Itse muistan kuinka itse ensikerran kohtasin kuolevan tai jo kuoleen. Olin töissä silloin kotisairaanhoidossa ja menin aamun ensimmäiseen kohteeseen josta löysin vanhuksen jota olin käynyt hoitamassa parisen vuotta kuoleena. Olin noviisi ensin häkellyin ja tunsin surua, mutta toisaalta tuntien sen herran se oli hänelle arvokas kuolema, kuolema omaan petiin omassa vuoteessa, omassa talossa. Ei sitä mitenkään silloin käsitelty, työpäiväni jatkui kun olin asiasta poliisille ja lääkäri kävi toteamassa kuoleman. Etulinjan mies Kanyloi varjoaan nopeammin.
pile Posted June 7, 2003 Posted June 7, 2003 jota olin käynyt hoitamassa parisen vuotta kuoleena. Sorry,mutta siis miten...Heh No comments
Esa Posted June 7, 2003 Posted June 7, 2003 Kiitti Pile 8) eli korjattu versio-> Kävin hoitamassa parisen vuotta kun yhtenä aamuna menin sinne oli kuollut yön aikana. Etulinjan mies Kanyloi varjoaan nopeammin.
Recommended Posts
Archived
This topic is now archived and is closed to further replies.