Mehiläisen verotuskuviot

[Pöllö]

Päivän HS 20.11.11 sivulla A5 kertoilee kansanedustaja Mika Lintilän teorisoivan, että "lääkärifirmat" kiertävät veroja lainaamalla rahaa veroparatiisiin rekisteröidyltä sijoitusyhtiöltä. Suomessa korkomenoja voi käyttää verovähennyksissä. Esimerkkinä tekstissä kuvataan Mehiläinen, jonka liikevoitoksi kuvataan 40 miljoonaa euroa ja maksetuiksi veroiksi 360 000 euroa - näin mainitaan Jutta Urpilaisen käyttäneen esimerkkiä eduskunnan kyselytunnilla ja Jurpiksen varmistaneen, että näin on. Mehiläinen on osa Ambea -konsernia, jonka HS kertoo siirtäneen voittonsa ulkomaille sisäisin siirroin.

Noo, markkinoilla tietysti on ollut melkoinen määrä pieniä palveluntarjoajia, ja sitten tontille on lähtenyt isompia toimijoita oletuksena, että bisnes liikevaihtoineen ja tuottoineen on kasvava. Ostajat ovat tunnetusti painottaneet voimakkaasti hintaa, eikäpä alalla ole pahemmin viranomaisvalvontaa - tai taloudellista valvontaa. Pienyritys ei tietenkään kikkaile helposti veroparatiisien kanssa, mutta voi toki yrittää käyttää muita keinoja sopeutumiseen: hintakilpailu, työehdoissa tai kalustossa tinkiminen, aloittavien ja pienipalkkaisten työntekijöiden suosiminen jne. Veikkailisin, että osa toimijoista on lähtenyt metsästämään markkinaosuuksia monenlaisilla oletuksilla - suuruuden ekonomialla, toimijoiden vähentyessä vähentyvällä hintakilpailulla, ehkä jopa ylisuurilla oletuksilla alan kasvusta, liikevaihdosta, kassavirroista sun muista. Toki ala näyttää aika lyhytjännitteiseltä ja vaikeasti ennustettavalta, mitä lehdissä on ollut yritysten tuloksista tarinaa, niin melkoisia eroja peräkkäisinä vuosina on ollut - ei kovin stabiilia ja ennakoitavaa menoa. Talouslehdissä on muuten mielenkiintoisesti mainittu GE, joka teki 15 miljardin euron tuloksen, mutta kymmenien tuhansien sivujen veroilmoituksen kanssa siitä ei verotettavaa jää. GE tosin ei perusta liiketoimintaansa vain verokikkailuun, yhtiö on tehnyt aivan valtavasti työtä ja innovaatiota vuosikymmenien varrella.

Oppi? 1990-luvun lamassa putosivat monet tekijät, jotka investoivat reilusti velkarahalla. Heillä sitten liikevaihto ja tulos laski samanaikaisesti kuin lainanhoitokustannukset devalvaation myötä kasvoivat voimakkaasti. Osalla terveydenhuoltoalan putiikkeja tuntuu tuo velalla investoiminen - tai lähinnä ostaminen - olevan melkoista, ja tuohonhan Lintilä yrittää puuttua - samanaikaisesti koroista tehdään vähennyskelpoisia, ja toisaalla konserni voi sisäisesti siirtää verotuksellista osaa tuloksesta veroparatiiseihinkin. Periaatteellisesti suomalainen verolainsäädäntö sinänsä estää konsernin sisäistä verokikkailua, mutta... No, rakennusalaltahan voi seurata, miten haluton yhteiskunta on ollut tukkimaan rakennusalan veronkiertoa ja kaoottisuutta; kuvioissa terveydenhuollon kanssa on paljolti samaa - myös lopputuloksen laadukkuus alkaa olemaan samankaltaista. Monessa muussa yritystoiminnassahan työn tai palvelun suorittaja joutuu vastuuseen ja menettää asiakkaita, jos tulos ei asiakasta miellytä. Jännästi terveydenhuollossa ja rakennuspuolella on jollain tapaa myyjän markkinat - ostajan markkinathan laittavat toimijat todella pohtimaan, miten edullisesti saisi kohtuullisen laadukasta jälkeä, ja säilytettyä asiakkaat, jopa hankittua uutta.

Ehkä pielessä on myös kyky arvioida markkinoiden muutoksia ja yrityksen riskinsietokykyä - tai markkinatilanne on sellainen, että järkevä tarjous ei mene läpi. Markkinoilla tunnetusti riittää yksikin systemaattinen hintahäirikkö, joka syystä tai toisesta annetuilla polkuhinnoillaan sekoittaa koko rahoituspaletin, ellei ostaja kykene tekemään tarjouspyyntöä, jossa hintahäiriköt putoavat oikeasti pois. Kun hinta on 80 % tarjouksen sisällöstä, niin hinta- ja laatuhäiriköiden rajaaminen ulos on vaikeaa - vaikka ainakin pitkällä aikavälillä tuskin ostajakaan haluaa sekavia markkinoita, joilla ostetaan lähinnä se, joka halvimmalla lupaa jättää työt tekemättä. 1990-luvun lama opetti monelle tekijälle, että yrityksellä tulisi olla sitä tasetta, että se selviää vaikeista ajoista, ja ettei lainarahalla kannata yrittää liikaa. Valitettavasti osa yrittäjistä oppi ylivarovaisuuteen ts. liiketoiminta jäi kasvamatta, koska riskejä ja kasvumahdollisuuksia rajattiin liikaakin, mentiin liikaa kassavirran (sinänsä hyvä asia), mutta vain tuloksen kautta kasvamisen ja ehkä turhan vahvankin taseen tielle. Investointeja ei aina osattu tehdä järkevästi myös ulkopuolista rahoitusta käyttäen.

Joillakin terveydenhuollon tonteilla ehkä elää myös jonkinmoinen pikavoittoajattelu, mikä saattaa estää yrityksen todellisen kehittymisen. Firma ottaa lainaa, jättää investoinnit ja uudistukset ja kehittämistyön tekemättä, omistaja tulouttaa voittoa - ja tämän jälkeen tehdään vyönkiristys, taseet puhdistetaan, henkilöstöä vähennetään, yritetään saada firman tulos hetkellisesti näyttämään hyvältä, tase sopivalta ja sijoitetun pääoman tuotto suurelta, liikevaihto jollakin tavalla vielä aiemmalla tasollaan pitäen. Jolloin - aivan, yritys näyttää houkuttelevalta ostokohteelta. Uusi omistaja ei ehkä tee kotiläksyjään ja uskoo putiikin olevan rahakaivos - tai olettaa markkinoiden kasvavan tahi suuruuden ekonomialla saavutettavan säästöjä, jotka tuloiksi siirrettyinä ovat varsin houkuttelevia, vain huomatakseen, että ostetun yrityksen liikevaihto laskee, sieltä on saattanut kadota niin avainhenkilöitä kuin avainasiakkaitakin, ensimmäisenä yritystä täytyy saneerata - ja siihen pitäisi investoida. Toinen vaihtoehto on tietysti tehdä sellaiset toimet, että putiikin voi myydä samanlaisilla kiiltokuvaluvuilla seuraavalle pääomasijoittajalle tai markkinaosuuksien ostajalle. Tietysti pääomasijoittajissa ja omistajissa on myös todellisia liiketoiminnan osaajia, jotka kehittävät yritystä pitkäjänteisemmin, ja myös investoivat yritykseen - jos eivät rahaa niin osaamista, yhteyksiä ja ideoita, ja yritys saa pääomasijoittajalta myös todellista lisäarvoa.

Niin, missäs tässä tarinassa sitten oli se potilas tai työntekijä? No aivan totta, eipä kyllä paljoa missään - bisnestä voi hyvin kuvata käyttämättä kertaakaan sanaa potilas saati työntekijä. Joten kyllähän ala kaipaisi huomioita niin ostajilta, valvojilta kuin lainsäätäjiltäkin. Parhaassa tapauksessa luodaan uusia yrityksiä, tehokkuutta, jolla saadaan enemmän ihmisiä hoidettua, muuntautumiskykyä, joustavuutta, vaihtoehtoja ja ehkä toimijoita, jotka oikeasti pärjäävät ulkomailla ja tekevät vähintään kohtuullista jälkeä. Huonoimmassa tapauksessa tontista tulee sitten keinottelijoiden, ulkomaalaisten halpatyöntekijöiden ja veroketkutteluiden luvattu sektori rakennusalan jälkeen, villi länsi. Myöskään ylisääntelyä ei kaivata, mutta temppu onkin, miten se tehdään.

Terveydenhuoltoalaa täytyisi tarkastella mm. tutkimuksen keinoin liiketoimintana siinä missä muitakin toimialoja. Muualta voi ehkä ottaa oppia, miten jostain toimialasta on saatu menestyksekäs, laadukas, asiakkaan huomioiva ja säädöksiä kunnioittava klusteri. Terveydenhuollossa on lisäksi kyse paljon muustakin kuin lopputuotteen teknisistä ominaisuuksista, tuotteen markkinoinnista ja asiakkaan näennäisestä tyytyväisyydestä - siinä on kyse valtavista julkisista rahavirroista, huomattavasta määrästä työntekijöitä ja erityisesti potilaita ja asiakkaita, joiden elämään ja kuolemaan toiminnalla on konkreettinen vaikutus - puhumattakaan fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin merkityksestä elämänlaatuun, työkykyyn ja välillisesti melkoisen joukon ihmisiä säilymiselle sosiaalisessa ja yhteiskunnallisessa ympäristössä. äärimmäisenä esimerkkinä on nuorten aikuisten eläköityminen mm. mielenterveyssyin, joka talousmaailma on laskenut maksavan välillisesti eri suuntiin yhteiskunnassa jopa 7 miljardia euroa vuodessa. Puhumattakaan lukujen taustalla olevista menetyistä elämistä, ihmisarvoista ja elämänlaadusta. Nyt täytyisi alkaa löytymään valvontaa, pelisääntöjä, tavoitteita ja hyviä suuntia. Ns. toimialaklustereiden muodostumisessa on usein todettu keihäänkärkiyritysten olevan niitä todellisia vaikuttajia, verkostoijia ja luojia - siellä on tehty "jotain oikein" eli on osattu yhdistää taloudellisuus, laatu, sääntöjen noudattaminen ja visiot. Noissa suurissa terveydenhuoltoalan yrityksissä on ihan kohtuullisesti toimivia, joten katsotaan, alkaisiko vaikka sieltä erottumaan joku suunnanosoittaja, joka onnistuisi tekemään Applet, vakuuttamaan markkinat siitä, että kyse on oikeasti paljon muustakin kuin vain siitä, mihin hintaan tuotteen saa. Suomessa on valitettavasti paljon uskoa siihen, että kun kulut kiristetään ja kikkaillaan mahdollisimman paljon, tuottavuus ja tulos on huipussaan. Näin harvoin on pitkäaikaisesti, vaan tulokseen ja tuottavuuteen liittyy myös se, että asiat tehdään muutenkin oikein - lopputulos kiinnostaa aidosti asiakkaita myös laadullisesti. Valitettavasti Suomessa mm. ostamis- ja valvontataidot ovat vähän sellaisia, että katteettomatkin lupaukset ja pohjat valitettavasti menevät läpi, tai huonoon lopputulokseen ei päästä puuttumaan tai osata puuttua. Aika korjannee näitä valuvikoja.

[dino]

Esimerkkinä tekstissä kuvataan Mehiläinen, jonka liikevoitoksi kuvataan 40 miljoonaa euroa ja maksetuiksi veroiksi 360 000 euroa

Tämä on kyllä törkeää; yhteiskunnan palvelut ja tukitoimet kyllä kelpaavat, mutta mitään ei haluta näistä palveluista maksaa. Tietysti suomalaiset voisivat miettiä minkälaisiin palveluihin rahansa pistävät, monikansallisten firmojen lisäksi kun usein olis vaihtoehtona se paikallinen suomalaisessa omistuksessa oleva, suomeen verot maksava pienempi firma..

[Pöllö]

Esimerkkinä tekstissä kuvataan Mehiläinen, jonka liikevoitoksi kuvataan 40 miljoonaa euroa ja maksetuiksi veroiksi 360 000 euroa

Tämä on kyllä törkeää; yhteiskunnan palvelut ja tukitoimet kyllä kelpaavat, mutta mitään ei haluta näistä palveluista maksaa. Tietysti suomalaiset voisivat miettiä minkälaisiin palveluihin rahansa pistävät, monikansallisten firmojen lisäksi kun usein olis vaihtoehtona se paikallinen suomalaisessa omistuksessa oleva, suomeen verot maksava pienempi firma..

HS:n tarina ei tietysti kerro työnantajan veroluonteisten maksujen, palkoista maksettujen verojen, omistajien verojen tai esimerkiksi arvonlisäveron suuruutta. Eli liikevoitosta maksettu vero sitten voisi olla tuota luokkaa. Joka summana on pieni.

[dino]

Esimerkkinä tekstissä kuvataan Mehiläinen, jonka liikevoitoksi kuvataan 40 miljoonaa euroa ja maksetuiksi veroiksi 360 000 euroa

Tämä on kyllä törkeää; yhteiskunnan palvelut ja tukitoimet kyllä kelpaavat, mutta mitään ei haluta näistä palveluista maksaa. Tietysti suomalaiset voisivat miettiä minkälaisiin palveluihin rahansa pistävät, monikansallisten firmojen lisäksi kun usein olis vaihtoehtona se paikallinen suomalaisessa omistuksessa oleva, suomeen verot maksava pienempi firma..

HS:n tarina ei tietysti kerro työnantajan veroluonteisten maksujen, palkoista maksettujen verojen, omistajien verojen tai esimerkiksi arvonlisäveron suuruutta. Eli liikevoitosta maksettu vero sitten voisi olla tuota luokkaa. Joka summana on pieni.

Varmasti jotain pientä päätyy ainakin välillisesti valtion kukkaroon, mutta varmaa on se että jos minä pistän firman pystyyn niin en pysty kikkailemaan niin paljoa että selviäisin n. prosentin liikevoittoverolla..

[dino]

Esimerkkinä tekstissä kuvataan Mehiläinen, jonka liikevoitoksi kuvataan 40 miljoonaa euroa ja maksetuiksi veroiksi 360 000 euroa

Tämä on kyllä törkeää; yhteiskunnan palvelut ja tukitoimet kyllä kelpaavat, mutta mitään ei haluta näistä palveluista maksaa. Tietysti suomalaiset voisivat miettiä minkälaisiin palveluihin rahansa pistävät, monikansallisten firmojen lisäksi kun usein olis vaihtoehtona se paikallinen suomalaisessa omistuksessa oleva, suomeen verot maksava pienempi firma..

HS:n tarina ei tietysti kerro työnantajan veroluonteisten maksujen, palkoista maksettujen verojen, omistajien verojen tai esimerkiksi arvonlisäveron suuruutta. Eli liikevoitosta maksettu vero sitten voisi olla tuota luokkaa. Joka summana on pieni.

Varmasti jotain pientä päätyy ainakin välillisesti valtion kukkaroon, mutta varmaa on se että jos minä pistän firman pystyyn niin en pysty kikkailemaan niin paljoa että selviäisin n. prosentin liikevoittoverolla..

MIljonääritoimittaja Herlin paljasti lisää yksityiskohtia Mehiläisen ja muidenkin firmojen toiminnasta; "Mehiläisen ja muiden konserniyhtiöiden maksamat ja saamat konserniavustukset ovat lakien mukainen ja yleisesti käytetty osa konsernien verotusta. Näin toimitaan yleisesti konserneissa. Asia koskee kaikkia toimialoja ja verovelvollisia, eikä vain yhtä yhtiötä tai toimialaa."

Lisäksi firman pomot jakavat työntekijöilleen käytännönohjeita vääriä asioita kyselevien ihmisten varalle; ”Käytännön esimerkki: Mikäli toimittaja on ehtinyt aloittaa kyselyn, voi toimittajalle todeta, että 'olen hankalassa paikassa (tai nyt tähän tuli kiireinen tilanne väliin) enkä pysty nyt vastaamaan kysymyksiin, voinko soittaa hetken päästä uudelleen?' ja pyytää toimittajan nimen, numeron ja toimittajan edustama median nimi sekä soittaa X:lle ja kertoa tilanne.”

[dino]

Ja aihe keskusteluttaa edelleen; http://www.kaleva.fi...iirteita/921121

[Mirtazapin]

Esimerkkinä tekstissä kuvataan Mehiläinen, jonka liikevoitoksi kuvataan 40 miljoonaa euroa ja maksetuiksi veroiksi 360 000 euroa

Tämä on kyllä törkeää; yhteiskunnan palvelut ja tukitoimet kyllä kelpaavat, mutta mitään ei haluta näistä palveluista maksaa. Tietysti suomalaiset voisivat miettiä minkälaisiin palveluihin rahansa pistävät, monikansallisten firmojen lisäksi kun usein olis vaihtoehtona se paikallinen suomalaisessa omistuksessa oleva, suomeen verot maksava pienempi firma..

Juuri näin. On se vaan ihme juttu, kun eduskunnassa pähkäillään leikkauksia ja mietitään keinoja puuttuvien verojen keräämiseen, mutta ei näytä kansanedustajille eikä ministereille aukenevan, mistä ne suurimmat tulot valtion kassaan löytyvät. Vielä kehtaavat myöntää näille konserneille yhteiskunnan tukea. Voi meitä ja tulevaa sukupolvea, jotka joutuvat maksamaan kalliisti näistä päätöksistä.

Eräässä tutkimuksessa (The Journal Psychology, Crime and Law; Belinda Board ja Katarina Frizon) tutkittiin johtavien isojen firmojen toimitusjohtajia ja verrattiin heitä tuomittuihin rikollisiin, joilla oli todettu psykopaattisia luonteenpiirteitä. Näiden toimitusjohtajien todettiin omaavaan psykopaattisia ominaisuuksia yhtä paljon tai jopa enemmän kuin näillä tuomituilla rikollisilla. Isojen firmojen todettiin myös hakevan tietyntyyppisiä johtajia eli juuri näitä tyyppejä joilla on psykopaattisia ominaisuuksia. Tutkimuksen perusteella voi olettaa, että markkinatalous palkitsee vääriä luonteenpiirteitä. Mielenkiintoista, mutta masentavaa. Psykopaattilla ei tunnetusti ole empaattisia kykyjä eikä toisen hyvinvointi kiinnosta, joten onko ihme, jos ollaan menossa metsään.

[Julma]

Veroja tarvitaan, joten valtio komentaa nöyrät ja lainkuuliaiset palkansaajat kontalleen ja tuuppaa hiekkapaperilla pinnoitettua pesäpallomailaa hanuriin. Ilman vaseliinia. Herrat elää herroiksi ja nauraa narreille.

Toisaalta:

Kahden riittävän suuren yrityksen perustaminen ja homman kääntäminen tuottoisaksi konsernikusetukseksi ei ole helppoa, mutta jokaisella kansalaisella on mahdollisuus ja lupa siihen. Kenellä on kanttia ottaa riskiä, kykyjä saada homma edes alkuun ja selkärankaa jaksaa painaa se eka 5-10 vuotta korviaan myöten veloissa ympäripyöreetä päivää ja toivoa että homma kääntyy joskus plussalle?

[Mirtazapin]

Kahden riittävän suuren yrityksen perustaminen ja homman kääntäminen tuottoisaksi konsernikusetukseksi ei ole helppoa... Kenellä on kanttia ottaa riskiä, kykyjä saada homma edes alkuun...

Narsistisella psykopaatilla?

[Pöllö]

Kahden riittävän suuren yrityksen perustaminen ja homman kääntäminen tuottoisaksi konsernikusetukseksi ei ole helppoa... Kenellä on kanttia ottaa riskiä, kykyjä saada homma edes alkuun...

Narsistisella psykopaatilla?

Aika erilaisia persooniahan tuolla ylimmässä johdossa on, räiskyviä, vahvatahtoisia, oman polkujensa kulkijoita - toki sitten sosiaalisesti hyvin taitaviakin henkilöitä, verkostoitujia, mahdollisuuksien huomaajia, kovan työn tekijöitä sekä ihmisiä, jotka eivät halua tehdä työtä toisen alla, vapautta, itsenäisyyttä hakevia. Myös sitten osaamisella tai jopa "sattumalla" korkealle päätyneitä, tai suht tavallisia ihmisiä, joilla on tekemistä pitää pää kasassa, ja se näkyy myös sekin ulos tavalla ja toisella. Tietyllä tapaa narsistiset eivät ehkä pärjää kovin korkealla, heidän sisäinen maailmansa on sen verran hauras, että putoavat. Toki narsistit pääsevät usein ainakin yhden tai pari pykälää eteenpäin eli lähiesimiehiksi. Psykopaattisista piirteistä voi kuvitella olevan niin hyötyä kuin haittaa.

Yritysympäristöjäkin on erilaisia, Suomi nyt ei ehkä ole niitä helpoimpia, markkinat ovat pienet, hajanaiset, kateus kohtalaista ja kaikenlaisia torppaajia kyllä osalta alueita löytyy. Eikä epäonnistuminen ole sallittua. Yrittäjyyskulttuureissa hyväksytään konkurssi, useita peräkkäisiä epäonnistumisia ja oletetaankin, että täytyy epäonnistua, että osaa välttää karikoita. Piilaaksossa (Kalifornian Silicon Valley) sanotaankin, että konkurssi on meriitti. Suomessa lama-aikana kuusinumeroinen määrä putosi kelkasta - yhden tällaisen ihan hyvällä suunnitelmalla liikkeellä olleen jampan kanssa juttelin 2000-luvun alussa, hällä n. 40 % devalvaatio kippasi firman, lainat oli otettu valuuttana. Hän oli siinä mielessä onnellinen, että pääsi velkajärjestelyyn, mutta hänenkin kohdallaan tarkoitti yli 10 vuotta, ettei voinut tai kannattanut tehdä mitään - vouti vei joka tapauksessa toimeentulominimin päältä kaiken. Hänhän menetti muuten kaiken, koti lähti alta, vaimo lähti, kun mies ei enää ollut varakas, siinä lähti lapset vaimon matkaan - eikä yrittäjällä ole työttömyys- tai sosiaaliturvaa samalla tavalla kuin palkkatyöläisellä. En sitten tiedä, minkä näköinen maa olisi, jos riski ja epäonnistumisesta nousu olisi toisenlaisessa tasapainossa, vai olisiko tilanne samanlainen. Riskiä kuitenkin täytyy sitäkin olla, mutta... Vaikka alkaisi yrittäjäksi työn ohessa, kääntää yhteiskunta kyllä edelleen monin tavoin selkänsä, jos se päiväduuni lähtee alta.

[-VF-]

Helsingin yliopiston henkilöstö ei pidä Mehiläisen toiminnasta: http://www.hs.fi/kotimaa/Helsingin+yliopiston+henkil%C3%B6st%C3%B6+haluaa+eroon+Mehil%C3%A4isest%C3%A4/a1305556252921

[dino]

Mehiläisen sisaryhtiö on lööppien kansissa ruotsinmaalla. Iso pomo sai lähteä.. http://yle.fi/uutiset/ulkomaat/2012/03/vanhustenhoidon_skandaali_ajoi_hoivayrityksen_toimitusjohtajan_eroamaan_ruotsissa_3326807.html

[Pöllö]

Ja OP:n Reijo Karhinen vetäytyy Ilmarisen hallituksesta. Hyvähyvä. Suomessa myös aletaan pähkäilemään ristiinhallinnoinnin ongelmia, uskottavuutta ja objektiivisuutta. Ja kelomökki- sekä asuntokauppojen julkisuudella myös sitä, voiko tai kannattaako ihan kaikkea kuitenkaan koplata, vaikka olisi näennäisesti laillista. En nyt ihan sillekään tasolle halua mennä, jolloin konsultti ei voinut istahtaa alle kymmenen euron lounaalle asiakkaan kustantamana, ettei mene kestityksen puolelle, mutta lomamökkikaupoissa kannattaa kyllä miettiä, miltä kuvio näyttää, semminkin jos omaisuuden arvo vielä muuttuu lähivuosina merkittävästi johonkin suuntaan. Oli nousu luonnollista muiden markkinoiden mukana menoa tai ei.

Mehiläiseen tarina ei suoraan liity - paitsi opetukseltaan. Sekä yksityiset että julkiset yhteisöt saavat varautua enemmän toiminnan ulkopuoliseen arviointiin tai kiinnijäämiseen. Eikä näissä enää päde sääntö, että palkataan vain alistuvaa henkilöstöä, pidetään suut kiinni ja selitetään, jos kiinni jäädään. Vielä enemmän vain asiaa julkisuuteen ja tavalla, joka myös vaikuttaa organisaation tulokseen. Vähänkään terveet organisaatiot kyllä miettivät, miten asiat oikeasti pitäisi tehdä, ja vähemmän terveet yleensä parin kolhun opettamina.

[Vokdoc]

 

 

Kahden riittävän suuren yrityksen perustaminen ja homman kääntäminen tuottoisaksi konsernikusetukseksi ei ole helppoa... Kenellä on kanttia ottaa riskiä, kykyjä saada homma edes alkuun...

Narsistisella psykopaatilla?

 

Aika erilaisia persooniahan tuolla ylimmässä johdossa on, räiskyviä, vahvatahtoisia, oman polkujensa kulkijoita - toki sitten sosiaalisesti hyvin taitaviakin henkilöitä, verkostoitujia, mahdollisuuksien huomaajia, kovan työn tekijöitä sekä ihmisiä, jotka eivät halua tehdä työtä toisen alla, vapautta, itsenäisyyttä hakevia. Myös sitten osaamisella tai jopa "sattumalla" korkealle päätyneitä, tai suht tavallisia ihmisiä, joilla on tekemistä pitää pää kasassa, ja se näkyy myös sekin ulos tavalla ja toisella. Tietyllä tapaa narsistiset eivät ehkä pärjää kovin korkealla, heidän sisäinen maailmansa on sen verran hauras, että putoavat. Toki narsistit pääsevät usein ainakin yhden tai pari pykälää eteenpäin eli lähiesimiehiksi. Psykopaattisista piirteistä voi kuvitella olevan niin hyötyä kuin haittaa.

Yritysympäristöjäkin on erilaisia, Suomi nyt ei ehkä ole niitä helpoimpia, markkinat ovat pienet, hajanaiset, kateus kohtalaista ja kaikenlaisia torppaajia kyllä osalta alueita löytyy. Eikä epäonnistuminen ole sallittua. Yrittäjyyskulttuureissa hyväksytään konkurssi, useita peräkkäisiä epäonnistumisia ja oletetaankin, että täytyy epäonnistua, että osaa välttää karikoita. Piilaaksossa (Kalifornian Silicon Valley) sanotaankin, että konkurssi on meriitti. Suomessa lama-aikana kuusinumeroinen määrä putosi kelkasta - yhden tällaisen ihan hyvällä suunnitelmalla liikkeellä olleen jampan kanssa juttelin 2000-luvun alussa, hällä n. 40 % devalvaatio kippasi firman, lainat oli otettu valuuttana. Hän oli siinä mielessä onnellinen, että pääsi velkajärjestelyyn, mutta hänenkin kohdallaan tarkoitti yli 10 vuotta, ettei voinut tai kannattanut tehdä mitään - vouti vei joka tapauksessa toimeentulominimin päältä kaiken. Hänhän menetti muuten kaiken, koti lähti alta, vaimo lähti, kun mies ei enää ollut varakas, siinä lähti lapset vaimon matkaan - eikä yrittäjällä ole työttömyys- tai sosiaaliturvaa samalla tavalla kuin palkkatyöläisellä. En sitten tiedä, minkä näköinen maa olisi, jos riski ja epäonnistumisesta nousu olisi toisenlaisessa tasapainossa, vai olisiko tilanne samanlainen. Riskiä kuitenkin täytyy sitäkin olla, mutta... Vaikka alkaisi yrittäjäksi työn ohessa, kääntää yhteiskunta kyllä edelleen monin tavoin selkänsä, jos se päiväduuni lähtee alta.

 

Olen joutunut olemaan tekemisissä Mehiläisen organisaation kanssa aika monella tasolla ja sössötyksestäsi huolimatta, yksiselitteisen rikollinen organisaatio. Jos nyt sattuu jonkinasteinen itsekunnioítus olemaan niin kannattaa kiertää todella kaukaa.