Keuhkovaltimokatetrin avulla..

[Nurse2011]

Valaiskaa hieman, keuhkovaltimokatetrin avulla mitataan siis valtimopaine ja sentraalinen venapaine..? Eikö molemmista seurata sydämen minuuttitilavuutta ja täyttöpainetta, nesteta ja läkehoitoa varten..? Mitä eroa em. menetelmillä?

[Julma]

En ole koskaan nähnyt kun keuhkovaltimoa katetroidaan, mutta käsittäkseni sinne mennään isojen laskimoiden kautta. Moniluumenisessa katetrissa voi olla antureita useampi, joista sitten yksi laskimossa tai oikeassa eteisessä, yksi keuhkovaltimossa.

Nuo paineet lienevät jotenkin myös riippuvaisia toisistaan, koska oikea puoli sydämestä on vastuussa keuhkojen (pienestä) verenkierrosta.

[Pöllö]

Valaiskaa hieman, keuhkovaltimokatetrin avulla mitataan siis valtimopaine ja sentraalinen venapaine..? Eikö molemmista seurata sydämen minuuttitilavuutta ja täyttöpainetta, nesteta ja läkehoitoa varten..? Mitä eroa em. menetelmillä?

Aika erilaisia paineita sitä ihmisestä tosiaan mitataan. Jopa kentällä lääkäriyksikkö saattaa tuupata valtimokatetrin esimerkiksi ranteeseen tai kyynärtaipeeseen (voidaan laittaa moneen muuhunkin paikkaan), ja sillähän saadaan se sydämen vasemman kammion aorttaan ja valtimoihin tuuppaaman veren paine jatkuvaan ja melko luotettavaan tarkkailuun. Tavallinen mansetilla toimiva verenpainemittari kun mittaa painetta vain ajoittain, vaikka laittaisikin jatkuvalle mittaukselle, ja mittaus on epäluotettavampi, siihen vaikuttaa useampi asia. Siksi hyvin kipeälle potilaalle se mittari pyritään laittamaan: jatkuva lukema, luotettavampi lukema. Noista valtimoista on erittäin vaikeaa tuupata sitä anturia aortan läppien läpi vasempaan kammioon, sieltä läppien läpi vastavirtaan vasempaan eteiseen...

Sitten on tuo vaikka solislaskimoon tuupattava katetri. Aivan, se kulkeutuu virtauksen mukana sydämen oikeaan eteiseen, sieltä oikeaan kammioon - ja ta-dah, sieltähän lähtee sitten se keuhkoVALTIMO. Keuhkovaltimo onkin ainoa valtimo, joka lähtee sydämen oikealta puolelta. Aivan, katetri laitetaan laskimoon, mutta se päätyykin valtimoon. Ja tämä katetri sitten mittailee sieltä suurista keskuslaskimoista painetta, ja kun katetri lipuu johonkin keuhkovaltimon haaroista, se voidaan täyttää ballongilla, joka hetkellisesti tukkii ts. kiilaa keuhkovaltimon. Juoni onkin siinä, että valtimon tukkeutuessa siellä katetrin päässä on mittari. Kun valtimohaara on hetkellisesti tukossa, niin mittaustulos ei kuvaa keuhkovaltimossa olevaa painetta (tietysti sitäkin tuo monitoiminen katetri mittaa), vaan - aivan, paineen, joka kuvaa laskimoverenkierron painetta ja on estimaatti sitten sydämen vasemman eteisen syöttöpaineille.

Joten sillä tosi kipeällä ihmisellä onkin sitten parissakin kohdassa invasiivista (kehoon tunkeutuvaa) mittalaitetta verenpainetta varten, sieltä saadaan valtimopuolen systolista ja diastolista painetta, keskuslaskimoiden painetta, keuhkovaltimon painetta ja epäsuora arvo sitten tuonne sydämen vasemman eteisen paineelle. Niistä voi sitten arvioida verenpaineita, perfuusioita, nestetäytön riittävyyttä/ylimäärää tai vaikka tunnistaa liian suuri keuhkovaltimon verenpaine. Sydämen minuuttitilavuus lasketaan tavallisesti lämpötilamenetelmällä eli spruutataan kehon lämpöä viileämpää nestettä ja mitataan myöhemmin, paljonko veren lämpötila viilenee. Kun kehon ja ruiskutetun nesteen lämpötilat sekä ruiskutetun nesteen tilavuus tunnetaan, niin voidaan laskea sitten minuuttitilavuus.

Minuuttitilavuutta voi toki arvioida doppler-ultraäänellä, ja kaiken maailman matemaattisia laskutapoja on sitten muista vimpaimista, epäsuorasti sitä voidaan laskeskella hengityskoneella olevan potilaan hengityskaasujen ja eräillä ekg-laitteilla seurattavien potilaiden anturoinneista (tähän matematiikkaan en osaa sitten vastata...). Valtimoverestähän mittaillaan tarvittaessa myös valtimoveren pH:ta, erilaisia verikaasuarvoja hapesta hiilidioksidiin, happo- ja emästasapainoihin sun muihin happisaturaatioihin, ja tuolla laskimopuolella poimituilla arvoilla on myös oma merkityksensä, laskimopuolen happisaturaatiot ovat myös joillain tehohoitopotilailla mitattavia suureita - se kun sitten kertoo, paljonko happea on sen kudoksen kuluttaman osuuden jälkeen jäljellä, mikä taas kertoo hapen syötön riittävyydestä ja esim. kudosvaurioiden mahdollisuudesta.

Edit: Niin joo, miten noita käytetään... No, se perusverenpaine siellä vasemmasta kammiosta lähtevissä valtimoissa, mitä perinteisellä verenpainemittarilla mitataan, kertoilee tosiaan sen perinteisen verenpaineen - onko matala, onko korkea, onko systolisen ja diastolisen välillä suuri ero, ja paljonhan siitäkin saadaan tietoa. Matala paine voi kertoa vuodosta, kuivumisesta, heikosta sydämen pumppaustehosta tai vaikkapa sepsiksen tai anafylaksian laajentamasta verenkierron tilavuudesta. Korkea verenpaine voi johtua kalkkeutumisesta tai vaikkapa kehon reagoinnista lääkkeeseen, aivoinfarktiin tai vaikka kipuun. Ns. pulssipaineen lasku eli systolisen ja diastolisen kapeneminen voi sekin kertoa, että huonoon suuntaan ehkä mennään, jos vaikka potilas vuotaa. Sieltä puolelta ei taas saada tietoa keuhkoverenkierron paineista tai sydämen oikean puolen toiminnasta, ja keskuslaskimopuolen paineista voi joskus päätellä myös nestetäytön määrää, ja sieltä puolelta voi mitata tosiaan myös vaikka sydämen minuuttitilavuutta yhdellä menetelmällä. Mikään yksittäinen luku ei itsessään aina kerro, missä vika on, vaan erilaista tietoa sitten yhdistellään, ja osataan sitten vähän paikantaa, onko jossain vastus väärä (paine-erot), täyttö väärä (paine liian matala) vai eikö sydän pumppaa kunnolla vastuksiin nähden (paine pumpun jälkeisellä puolella matala, ennen pumppua korkea, minuuttitilavuus pieni) - ja onko vika oikealla, vasemmalla - vai molemmissa. Muut tutkimukset tietysti täydentävät näitä lukuja, erilaista laboratorioanalyysiä tehdään, otetaan vaikka keuhkokuva tai kuunnellaan hengitysääniä, nähdään/kuullaan vaikka keuhkopöhö, konstit ovat monet eri paikoissa...

Olipahan taas sekava vastaus, mutta no, 17 tuntia vasta liikkeellä...