Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

jonnnnna

Potilaan yhteydenotto

Recommended Posts

jonnnnna

Siirtäkää oikealle alueelle, jos tämä on väärä.

Mitä mieltä olette ja mitä tekisitte, jos hoitamanne potilas ottaa teihin yhteyttä? Esim sähköpostilla?

Muutamia vuosia sitten hoitamani mielenterveyspotilas laittoi minulle sähköpostia (etunimi.sukunimi(at)(yliopistollinen keskussairaala jossa työskentelen).com) ja lähinnä kertoi kuulumisiaan sekä esitti muutamia kysymyksiä. Olin hänen hoitajansa pitkän aikaa ja hän tässä viestissään kertoo, kuinka tärkeä ihminen olin hänen hoidossaan. En ole ajatellut vastata, mukava kuitenkin kuulla, että entisellä potilaalla menee hyvin nykyään ja että olen ollut hyväksi paranemisprosessissa.

Mitä mieltä olette tälläisistä?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Jos joskus joku lähettäis mulle kiitos-tyyppisen viestin, puhelun, joulukortin tms. niin olisin hyvin otettu. Itselle ei ole koskaan kuulunut perästäpäin mitään kiitosta, pl. tilanne jossa potilas tuli muussa yhteydessä vastaan ja kiitti aiemmin tapahtuneesta ihan face-to-face. Jotkut vanhemmat kollegat on kertoneet joskus harvoin saaneensa jotain kiitos-kortteja firman osoitteeseen jne, mikä on mielestäni erittäin hyväksyttävää. Onpa joskus joku kuulemma kiittänyt paikallislehden tekstaripalstallakin.

Jos taas sama potilas viestittelisi turhan usein ja tuttavallisesti niin kokisin sen olevan..hmm..onkohan ahdistava tähän oikea sana? Tosin kun mulla nuo hoitosuhteet on keskimäärin tunnin mittaisia niin eipä niissä varmaan hirveästi potilaat ehdi kiintymään kuten jossain mt-puolella missä hoito vielä keskittyy enemmän siihen keskusteluun ja potilaan kanssa hengailuun.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
AinoMarja

Siirtäkää oikealle alueelle, jos tämä on väärä.

Mitä mieltä olette ja mitä tekisitte, jos hoitamanne potilas ottaa teihin yhteyttä? Esim sähköpostilla?

Muutamia vuosia sitten hoitamani mielenterveyspotilas laittoi minulle sähköpostia (etunimi.sukunimi(at)(yliopistollinen keskussairaala jossa työskentelen).com) ja lähinnä kertoi kuulumisiaan sekä esitti muutamia kysymyksiä. Olin hänen hoitajansa pitkän aikaa ja hän tässä viestissään kertoo, kuinka tärkeä ihminen olin hänen hoidossaan. En ole ajatellut vastata, mukava kuitenkin kuulla, että entisellä potilaalla menee hyvin nykyään ja että olen ollut hyväksi paranemisprosessissa.

Mitä mieltä olette tälläisistä?

Minä sain eräältä potilaalta, jonka pitkään kestänyt hoitosuhde päättyi viime jouluna, CD-levyn ja joulukortin työpaikkani osoitteeseen. Olimme monesti puhuneet, että meillä oli samanlainen vakaumus, ja hän tiesi, millaisesta musiikista pidin.

Soitin samantien potilaalle kotiin, ja kiitin häntä ja kerroin kuinka hyvilläni olin ja toivotin hänelle kaikkea hyvää jatkossa. Yhteydenpitomme päättyi siihen, mutta olisin tuntenut itseni täysin törpöksi, jos en olisi ottanut häneen mitään yhteyttä. Tosin hän ei ollut mt-potilas, mutta mitäpä sillä on väliä vaikka olisi ollutkin, olisin silti toiminut samoin.

Joten, Jonnnna (tuliko oikea määrä änniä :smile: ) minä sinuna vastaisin potilaalle, ihan ystävällisesti mutta samalla myöskin selväksi tehden, että et rupea kirjeenvaihtoterapeutiksi. Saatat pelastaa hänen päivänsä ja todennäköisesti teet hänet hyvin, hyvin iloiseksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jnnu

Vaikea sanoa yhtä ja oikeaa vastausta siihen, vastaako viestiin vai ei. Päätökseen varmaan vaikuttaa kuinka pitkä hoitosuhde on ollut ja millainen se on ollut. Missään nimessä ei tietysti omalla vapaa-ajalla tarvitse alkaa potilaan "kaveriksi", ja tuskin se eettisesti olisi edes täysin kannattavaa. Koska potilaaseen on ilmeisesti ollut pitempi hoitosuhde ja hän kokee tärkeäksi kirjoittaa sinulle kiitoksensa ja vielä työsähköpostiin, itse vastaavassa tilanteessa varmaan laittaisin että "Mukava kuulla, että sinulla menee hyvin,,, (jne), mutta jollain tavalla ilmaisisin viestissä AinoMarjan mainitsevalla tavalla, että mihinkään kirjeenvaihtoon en ole ryhtymässä. Itse koen niin, että jos harvoin saa työstään kiitosta, on siihen "kohteliasta" ja mukava edes jotenkin vastata. Toki oma kokemukseni rajoittuu ympäristöön, jossa hoitosuhde on korkeintaan muutamasta tunnista pariin vuorokauteen ja potilaat eivät useinkaan ole mt-puolelta. Uskon, että loppujenlopuksi itse tiedät parhaiten vastaatko viestiin vai et. Jos tuntuu ettei vastaaminen ole luontevaa, jätät sen tekemättä. Jos taas tuntuu hyvälle vastata, vastaat.

Tietysti voi miettiä vastauksen seurauksia. Onko vastaamisesta/vastaamatta jättämisestä enemmän hyötyä vai haittaa. Hyötyjä vastaamisesta voi olla, että potilaalle tulee hyvä mieli ja hänen paranemisprosessinsa nopeutuu, kun on saanut kiitettyä hoidosta ja vielä joku vastaa. Vastaamisen haittoina voi olla, että potilas kuvittelee alkavansa sinun kanssaan pidempään kirjeenvaihtoon. Jos taas jätät vastaamatta, siitä voi olla se haitta, että potilas kokee olevansa merkityksetön, eikä hänen asiansa merkitse sinulle (toisaalta miksi edes pitäisi merkitä, kun kerran hoitosuhde on ohi..).

Mitä pidemmälle olen tätä pohtinut, alan olla yhä varmempi, että teet oikein, olet sitten vastaamatta tai vastaat.

Jossain päin näytti olevan kokeiluna, että mikäli lapsi menehtyy lastenosastolle, hoitajat tekevät "tukipuheluita", eli soittavat esim. viikon, kuukauden tai jopa puolen vuoden kuluttua perheeseen ja kyselevät kuinka perhe voi. Vaikka hoitosuhde lapseen on katkennut, jatketaan tukisoittoja perhen kanssa. Vanhemmat olivat antaneet positiivista palautetta käytännöstä. Jostain opinnäytetyöstä ko. käytännön bongasin.

Kyseiset tilanteet vähentyisivät, mikäli potilaat lähettäisivät palautteensa esim. nettisivujen kautta palautelaatikkoon, jolloin he eivät edes odottaisi vastausta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
psyhoi

Jos aijot vastata niin kannattaa huolehtia siitä että potilaalle ei mene mitään muuta yhteystietoa kuin TYÖPAIKAN sähköpostin osoite. Yksityikohtia tuntematta itse saattaisin jättää vastaamatta, koska hoitosuhde on tosiaan ohi. Joillekkin mielenterveyspuolen potilaille on nimittäin haitallista jos he jäävät "vellomaan" psykiatrisen sairaalan ja siviilielämän välille, tuo yhteyden otto voi olla juuri tuota "vellomista."

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Astra

Omasta mielestäni hoitaja/potilas -suhde on täysin ammatillinen. Toki on ihanaa saada pieniä lahjoja ja kiitoksia mutta soittelut tai muut viestit menevät yli. Olen ollut työpaikassa jossa oli voimakas omahoitajasysteemi ja se alkoi ahdistamaan. Potilaat tarrautuivat omaan hoitajaansa todella kiinteästi eivätkä muut kelvanneet hoitamaan yhtään mitään.

Joillekin se sopii, minulle ei. Ja, mt-potilaista ei ollut kyse. Potilaillakin on vastuu omasta voinnistaan. Huolehtivaisen ja hellän hoitajan hoivassa on helppo taantua lapsen asemaan jos hoitaja sallii sen liialla hoivaamisella.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
AinoMarja

Psyhoi ja Astra, olette kyllä ihan oikeassa tässä(kin) asiassa :) . Tämä on melko monipiippuinen juttu. Toki potilailla on vastuu omasta voinnistaan, mutta ovathan he myös ihmisiä, ja ihmisten välisessä kanssakäymisessä on ehdottoman kohteliasta kiittää saamistaan lahjoista ja vastata sähköposteihin. Näin minä ajattelen. Jos itse lähetän jollekin lahjan tai viestin, eikä se vastaa, niin pidän sitä ihan nuijana jolla ei ole mitään käytöstapoja.

Tietysti se, että he ovat potilaita, saattaa muuttaa asiaa. Jokainen tilanne pitää varmaan arvioida tapauskohtaisesti.

Mullakin on tuo psykiatrisen hoitotyön tausta, mutta sen työn lopetin kun ei ollut mun juttu. Kuitenkin huomaan heittäytyväni joskus "hoitamaan" potilasta, joka ihan selvästi on "kasivitonen", vaikka terveen kirjoissa kulkeekin. Tämä Astran mainitsema tarrautuminen käy kyllä ilmi ihan lyhyissäkin potilaskontakteissa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×