Potilaan sitominen ja lainsäädäntö

[Vieras: Parta]

Millainen on toimipaikkasi potilaan sitomista koskeva käytäntö?

Törmäsin tässä hiljan valtion säädötietopankissa (www.finlex.fi) surffatessani Mielenterveyslain (14.12.1990/1116) kohtiin 22 c § ja 22 f § (21.12.2001/1423), joissa säädetään mm.

"22 c § (21.12.2001/1423) Ruumiillisen sairauden hoito .. Jos potilas, joka ei kykene päättämään hoidostaan, vastustaa ruumiillisen sairautensa hoitoa, hoitoa saa antaa vain, jos se on tarpeen potilaan henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumiseksi. Hoidosta päättää potilasta hoitava lääkäri, joka saa myös päättää muista hoidon suorittamisen kannalta välttämättömistä lyhytaikaisista rajoitustoimenpiteistä."

JA

" 22 f § (21.12.2001/1423) Erityisten rajoitusten kesto ja niiden täytäntöönpanon valvontaKun potilas on määrätty eristettäväksi tai sidottavaksi, on hänelle samalla määrättävä vastuuhoitaja, jonka tulee huolehtia siitä, että potilas saa toimenpiteen aikana riittävän hoidon ja huolenpidon ja mahdollisuuden keskustella hoitohenkilökunnan kanssa. Sidotun tai alaikäisen potilaan tilaa on jatkuvasti seurattava siten, että hoitohenkilökunta on näkö- ja kuuloyhteydessä potilaaseen.

Yli 12 tuntia jatkuneesta potilaan eristämisestä ja yli kahdeksan tuntia jatkuneesta potilaan sitomisesta on viipymättä ilmoitettava potilaan edunvalvojalle tai lailliselle edustajalle."

Sitomisesta säädetään myös 22 e § (21.12.2001/1423)Erityiset rajoitukset

Lähde: www.finlex.fi/linkit/ajansd/19901116000

[Vieras: Hemuli]

Mielenterveyslaki opetetaan psykiatrian sairaanhoitajille erittäin perinpohjaisesti jo opiskeluaikana ja sitä noudatetaan tarkoin työpaikoilla, tosin joskus on poikettava säännöistä.

Esimerkiksi jos potilas on vaaraksi itselleen tai muille; aina ei ehditä saada lääkäriä paikalle ennen sitomista tai eristämistä eli lääkäri määräys saadaan vasta jälkikäteen.

Kysyisin vain uteliaisuudesta: Oliko lain sisällössä jotain joka yllätti sinut tai oli aivan uutta?

t. psyk.sairaanhoitaja

[nursio]

Itse muistan somatiikan kenttäjaksoilla opiskeluaikana (siis opiskelin sh:ksi jo mielurin paperit ja työkokemusta omaavana) ihmetelleeni tätä heidän "vapauttaan" potilaiden sitomisessa. Sekava/aggressiivinen pappa saattoi maata sidottuna erillisessä huoneessa ja huudella sieltä omiaan, eikä häntä varmasti ehditty käydä katsomassa vartin välein. Samoin perusterveydenhuollossa ihmettelin dementikkojen istuttamista g-tuolissa käytännössä sidottuina. Psykiatriassahan potilaat ovat herkkiä tekemään valituksia, eikö somatiikassa tehdä?

Ainakin omalla työpaikallani lepositeisiin eristämisessä noudatetaan tarkoin mielenterveyslakia, kuten jo ylemmässä viestissä todettiin. Eristetyllä potilaalla on poikkeuksetta oma vierihoitaja ja seurantamerkinnät kirjataan tarkasti tietyin väliajoin.

[Vieras: Parta]

Ennen somaattiselle puolelle siirtymistä ja sairaanhoitajaksi lukemista toimin (muodollisesti epäpätevänä) mth:na psykiatrialla, joten tiedän lain sisällön ja sen, että psyk. yksiköissä leposidehoito ja eristäminen toteutetaan lain mukaan. 'Somaattisella sektorilla' käytäntö tuntuu olevan suurpiirteistä; sairaanhoitajat päättävät käytännössä potilaan sitomisesta, kirjaaminen ja potilaan seuranta on vähän sinne päin.

Tarkoitukseni on herätellä niitä somaat. puolen sisaria ja veljiä, jotka eivät välttämättä edes tiedä, että heidän toimipaikoissaan käytäntö on 'retuperällä' eli EI lain mukaista. Asia on vain painettu villaisella, eikä tämä mielestäni saa enää Suomessa jatkua.

[Vieras: Hemuli]

Olet ihan oikeassa että asiasta tulisi keskustella...vaikka ihan julkisuudessakin. Nykyinen hoitajapula ei auta asiaa: kun on kiire ja hoitajia vähän niin dementit mummat on helpompi sitoa sänkyyn ja selittää että se tehdään potilaan turvallisuuden takaamiseksi. Kirjoita asiasta vaikka jonkin lehden yleisönosastoon. Tajuttaisiin että hoitajapula vaikuttaa potilaiden hoitoon myös tällä tavalla.

[dino]

Täällä perusterveydenhuollon puolella monesti joutuu valitsemaan kahden pahan väliltä. Eli jos yksin vastaat yövuorossa 60 potilaan turvallisuudesta, niin joskus vaan on sellainen tilanne että sekava lonkkaleikattu dementikko on pakko laittaa laitojen taakse sänkyyn kiinni jottei hän loukkaisi itseään. Sitä on aivan turha erikoisairaanhoidon puolelta moralisoida näitä ratkaisuita ainakaan meille hoitajille. Jossakin saattaa saada automaattisesti oman hoitajan lepareissa oleva potilas, mutta ei ainakaan terveyskeskuksissa. Tai ainakaan niissä joissa minä olen työskennellyt.

Mieluummin ainakin minä vastailen kysymyksiin että "miksi potilas oli yön sidottuna" kuin että "miksi potilas loukaantui vakavasti työvuorossasi"

[Vieras: Parta]

Sitä on aivan turha erikoisairaanhoidon puolelta moralisoida näitä ratkaisuita ainakaan meille hoitajille.

Dino, tarkoitukseni ei ole moralisoida, vaan herättää keskustelua käytännöistä. Lainsäädöllä halutaan turvata potilaiden oikeusturva ja turvallisuus. Tämän hetkinen tilanne on meistä rivihoitajista riippumattomista syistä se mikä on. Hoitoa ei voida toteuttaa lainmukaisesti. Meitä ei ole tarpeeksi. Ja tämähän tässä juuri mättää. Eduskunta säätää lait, jonka puitteissa ja valtuuttamana toimia. Valtio antaa kyllä mielestään riittävästi varoja budjetistaan, mutta ei 'korvamerkitse' niitä kuntatasolle antaessaan vain terveydenhuollon järjestämiseen käytettäviksi. Lopputulos on, että meillä on kyllä lämmitettyjä katuja ja hyppyrimäkiä, mutta liian vähän hoitajia voidaksemme toteuttaa lain kirjaimen.

[dino]

Valtio antaa kyllä mielestään riittävästi varoja budjetistaan, mutta ei 'korvamerkitse' niitä kuntatasolle antaessaan vain terveydenhuollon järjestämiseen käytettäviksi.

Samoilla linjoilla ollaan - hyvä näin!

Kuitenkin joskus nämä uudet (EU)säädökset ja määräykset ovat vaan omiaan lisämään byrokratiaa ja systeemin joustamattomuutta. Jos joka ikiseen pieneenkin poikkeamaan pitää hakea muualta lupa niin eihän homma voi toimia jouhevasti.

[Vieras: TTP HUS]

Somaattisella ja psyk.puolella tosiaan on "hieman" erinevät käytännöt bondagen suhteen. Somaattisen puolen hoitsuna olen mm. törmännyt aamuvuoron aloittaessani liinavaatevarastossa olevaan ja sänkyyn kahlihdettuun sekavaan mammeliin, jonka yökkö oli raportissaan unohtanut kokonaan mainita  :D Yön aikana pumpatut Serenase+Ativan paukut olivat alkaneet pikkuhiljaa vaikuttamaan ja mammeli nukkui iltaan saakka.

[Vieras: hoitopoika]

Hyvin lääkitty yökköjen toimesta ;D

[Vieras: Sh-op.]

Onko muuten olemassa jotain säädöstä, kuinka paljon potilaita hoitajaa kohti saa olla, jos joukossa on yksi 15 min välein seurantaa vaativa? Onko hoitajien pakko juosta (esim. yöllä yksin) vai onko joku määrä, joka oikeuttaa vierihoitajaan?

[pinni]

Juostavahan se on. Ei auta muu. ;D

Eräässä työpaikassani osastonhoitaja lupasi kyllä ylimääräisen vierihoitajan, kun oli niin dementti ja  huutelevainen potilas. Ja toisessa paikassa saatiin ylimääräinen hoitaja paikalle aina, kun oli jollain kuolema lähellä (saattohoitopotilas) Kiitos ymmärtäväisten osastonhoitajien!

[Vieras: Wank]

Parran esimerkistä tulisi itselle somatiikan puolelta ensimmäiseksi mieleen esimerkiksi tajuttomat tehohoitopotilaat jotka yrittää "tajunnan rajamailla" haroa intubaatioputkea tai vaikka viggoja pois. Tässä on mielestäni jo maalaisjärjellä ajateltuna potilaan sitominen rannelepareilla sängynlaitoihin omatoimisesti ihan OK, koska potilas on tajuton eli ymmärrystä vailla ja teoillaan vaarantaa oman hoitonsa ja terveytensä. Tietysti leparien käytön kirjaaminen ja omaisille ilmoittaminen tehtävä normien mukaan. Tuskin omaisillakaan on mitään tälläistä toimintaa vastaan.

Sitten on tietysti nämä kaikki (diagnosoidut ja diagnosoimattomat) mielenterveyspotilaat jotka on somaattisten vaivojensa takia hoidossa somaattisilla osastoilla. Se on sitten ihan oma lukunsa, mutta jos joku kieltäytyy ilmeisessä mutta diagnosoimattomassa psyk. häiriössä somaattisesta hoidosta niin eiköhän siinä ala jo M1 kriteerit jo täyttymään.

Itse ajattelen että potilaan paras hoito on aina etusijalla, ja maalaisjärjellä sekä "jokamiehen oikeustajulla" pärjää aika pitkälle. Tietysti lainsäädäntö on ehdottomasti tunnettava. Samalla pidän mielessä, että mikäli aktiivisempia rajoituskeinoja jättää käyttämättä turhan varovaisuuden vuoksi, voi itse olla kusessa ja joutua selvittelemään tekojaan myöhemmin. Pitäisi osata "tilanteen ollessa päällä" tehdä nopeita ratkaisuja sen mukaan mikä on potilaalle parasta.

[Vieras: peikkotyttö]

Kyllähän sitomiskäytännöt vaihtelevat eri työpisteiden välillä paljonkin. Nyt puhun lähinnä PTH:n näkökulmasta.. Opiskeluaikoina keikkailin ns. leparihoitajana psyk.puolella ja ihmettelin silloin samaa asiaa, eli sitomisherkkyyttä somaattisella puolella...ja nykyisin olen ihmetellyt sitä, miten paljon käytännöt vaihtelevat eri osastoilla. Nykyisessä työpaikassani (TK:n vuodeosasto) sitomista ei juuri käytetä, joskus käytössä voi olla ns. turvavyö esim. kun potilas istuu G-tuolissa, joskus myös erittäin levoton tai karkaileva potilas on jouduttu työntekijöiden vähyyden takia laittamaan kiinni. Sitominen kuitenkin usein aiheuttaa tällaisissa tilanteissa aggressiivisuutta, joten mieluummin sitä yrittää keksiä jotakin muuta puuhastelua tällaiselle asikkaalle..esim. kärryjen työntelyä paikasta A paikkaan B ja takaisin  ;D  Kuitenkin entisiin työpaikkoihini verrattuna on sitominen siis huomattavasti vähäisempää. Osasyynä on ehkä välitön, rauhallinen ja huumoripitoinen ilmapiiri, mikä osastolla yleensä vallitsee. Toisaalta usein on asiaa kysytty myös lääkäriltä, ja hän on merkinnyt papereihin, että potilasta ei sidota, vaikka siinä omat vaaransa onkin.. Joillain vastaavanlaisilla osastoilla aiemmin työskennellessäni taas tuntui, että joka toinen sidottiin sänkyyn yöksi kiinni...ehkä vähän rutiininomaisestikin, eikä asiaa ainakaan silloin (muutamia vuosia sitten) kyseenalaistettu. Resurssit ja potilasmäärät olivat samaa luokkaa ja potilasaines samankaltaista.. Mutta täytyy muistaa, niinkuin joku mainitsikin, joskus on pakottavia tilanteita...aina pitää arvioida asiat tilannekohtaisesti ja välillä sitominen on tarpeen. Resursseja sitten tarkkaan seuraamiseen ei kyllä ole..

[eemmaa]

Olin neurokirralla töissä ja meillä sitominen oli lähes enemmän sääntö kuin poikkeus... Tämä johtui kyllä siitä että osastolla oli paljon päänsä loukanneita tai potilaita joille oli tehty aivoleikkaus... se aiheuttaa valitettavan usein sekavuutta ja kummallista mielihalua repiä esim subis pois  ::epäilee:: Magneettivyöt ja rannesiteet tuli enemmän kuin tutuksi.. on jopa jo harkittu että potilaalle kerrotaan jo tulohaastattelussa että mahdollisesti sekoatte ja teidät sidotaan sänkyyn... sitominen on välttämätöntä koska ei ehdi seistä jokaisen vieressä vahtimassa ja toisaalta kurja sitoa kun ei sitten ehdi tarkkailla sidottua siellä sängyssään ;)

[Esa]

Tämä johtui kyllä siitä että osastolla oli paljon päänsä loukanneita tai potilaita joille oli tehty aivoleikkaus... se aiheuttaa valitettavan usein sekavuutta ja kummallista mielihalua repiä esim subis pois  ::epäilee:: Magneettivyöt ja rannesiteet tuli enemmän kuin tutuksi.. on jopa jo harkittu että potilaalle kerrotaan jo tulohaastattelussa että mahdollisesti sekoatte ja teidät sidotaan sänkyyn... sitominen on välttämätöntä koska ei ehdi seistä jokaisen vieressä vahtimassa ja toisaalta kurja sitoa kun ei sitten ehdi tarkkailla sidottua siellä sängyssään

Mmmm  :- periaatteessa tossa olisi itua kun tulee osastolle isketään lappu käteen jossa kysytään saadaanko teidät sitoa vuoteeseen mahdollisen levottomuuden ajaksi ja hoitonne turvaamiseksi.  ;)

[-teme-]

Niin ja somaatiikan puolella ei sovelleta mielenterveyslakia, joten eikun remmeihin vaan jos tilanne vaatii  ;)

[eemmaa]

kun tulee osastolle isketään lappu käteen jossa kysytään saadaanko teidät sitoa vuoteeseen mahdollisen levottomuuden ajaksi ja hoitonne turvaamiseksi

jeps.. paitsi että ei edes voi kysyä lupaa tuolla tavalla koska jos se sanookin ei... niin se on kuitenki pakko sitten sitoa jos tilanne vaatii... kukas sitten vastaa kun tehdään vastoin potilaan tahtoa...  :-

[dino]

Niin ja somaatiikan puolella ei sovelleta mielenterveyslakia, joten eikun remmeihin vaan jos tilanne vaatii  ;D

Niinhän se menee kun yleensä ei ole käytännössä mitään muita vaihtoehtoja.

[Vieras: M-Training]

Käytäntö potilaan eristämisestä,sitomisesta, ja rauhalliseksi lääkitsemisestä poikkeaa hyvin paljon eri yksiköissä kautta suomen. Useimmissa yksiköissä "pyritään" noudattaamaan lakia, ainakin teoreettisesti mutta hyvin usein ei tilanteet kestäisi päivänvaloa ja tarkempaa tutkiskelua esim. oikeussalissa miten tilanne on hoidettu. Suurin ongelma pakkokeinoja käytettäessä on työntekijän pelko. Pelko lisää työntekijä/tekijöiden toiminnallisuutta ja vähentää rationaalista ajattelua. Näissä tapauksissa potilaan oikeuksia usein rikotaan vaikkakin tahattomasti.

Hyvänä ohjesääntönä kaikille: "mikäli henkilö on vaaraksi itselleen tai muille,tulee pakkokeinoja käyttää. Kun pakkokeinoja on käytetty ilmoittakaa siitä välittömasti hoitavalle lääkärille ja pyydätte häneltä lisäohjeita. Tällöin juridinen vastuu siirtyy hänelle.

Muistakaa myös että esim HFR-tekniikat luokitellaan pakkokeinoiksi.

T: Turvakouluttaja

[holo]

Itse pääsin tuossa juuri äsken painimaan potilaan kanssa - tiettävästi täysin terve, mutta humalassa. Rouva koitti tulla silmille ja jouduin käyttämään riittäviä voimatoimia (käsilukkoa) saadakseni hänet rauhoittumaan (mitä ei kylläkään tapahtunut kuin hetkeksi). Saa nähdä, tuleeko asiasta sen enempää juttua, kunhan nyt käyn huomenna tekemässä päämajassa kirjallisen väkivaltatapauslomakkeen. Hetkellisesti potilas oli ranteistaan sidottuna paareihin, mutta sidoksista luovuttiin, kun hän vakuutti käyttäytyvänsä siivosti (vaikkei niin tehnytkään).

[Vieras: M-Training]

Riitäviä voimakeinoja tulee käyttää mikäli potilas on vaaraksi itselleen tai muille. Kiinnipitämistä tulee jatkaa kunnes potilas on rauhoittunut, mikä käytännössä voi tarkoittaa esim stimulanttien (amfetamiini ym.) käyttäjillä jopa tunteja. Kiinnipitäminen rinnastetaan samaan kategoriaan kuin esim. lepositeet. Rauhalliseksi lääkitsemisen tulee tapahtua lääkärin valtuutuksella. Jos koet että potilas on vaarallinen ei sitominen tai kiinnipitäminen( lukot/ hfr-tekniikat/restrain-menetelmä) ole juridisesti väärin.

[otto]

Riitäviä voimakeinoja tulee käyttää mikäli potilas on vaaraksi itselleen tai muille. Kiinnipitämistä tulee jatkaa kunnes potilas on rauhoittunut, mikä käytännössä voi tarkoittaa esim stimulanttien (amfetamiini ym.) käyttäjillä jopa tunteja. Kiinnipitäminen rinnastetaan samaan kategoriaan kuin esim. lepositeet. Rauhalliseksi lääkitsemisen tulee tapahtua lääkärin valtuutuksella. Jos koet että potilas on vaarallinen ei sitominen tai kiinnipitäminen( lukot/ hfr-tekniikat/restrain-menetelmä) ole juridisesti väärin.

Mitäs "kategoriaa" nämä kiinnipitäminen ja lepositeet ovat.

[Vieras: M-Training]

1.Kiinnipitäminen  ja lepositeet = Ei vaadi erillistä lääkärin lupaa käytettäessä lyhyitä aikoja, mikäli potilas on vaarallinen.

2.Rauhalliseksi lääkitseminen = vaatii lääkärin luvankäytettäessä

[otto]

1.Kiinnipitäminen  ja lepositeet = Ei vaadi erillistä lääkärin lupaa käytettäessä lyhyitä aikoja, mikäli potilas on vaarallinen.

2.Rauhalliseksi lääkitseminen = vaatii lääkärin luvankäytettäessä

Älä vaan tommosta opeta missään. Lepositeet vaativat lääkärin luvan ja muut asiaan kuuluvat systeemit. Pakottavassa tilanteessa hoitaja voi aloittaa toimenpiteen, mutta siitä on välittömästi ilmoitettava lääkärille.