YLE: Neulakammon hoidoksi suositellaan puhumista

[Reportteri]

Hammaslääkäriä pelkäävälle potilaalle on olemassa monia mahdollisuuksia lievittää pelkoa. Esimerkiksi neuloja sekä pistämistä pelkääville ihmisille juttelu on silti lähes ainoa auttamiskeino.

Lue koko juttu

[Gila]

Omakohtaisia kokemuksia on, kun ala-asteen terkkarilla ei ollut tämä puhumistekniikka ihan hallussa. Tarkoitus oli siis antaa rokotus, ja minä en varsinaisesti tykännyt pistelystä (kerran labrassa meinattiin joutua lähtemään kotiin, kun en uskaltanut antaa ottaa verikoetta). Terkkari sitten käski katsoa tuonne seinällä, kun siellä on kiva hedelmäkuva. Monelle varmaan tuollainen harhautus toimii ihan hyvin, mutta tuli sitten hieman paranoidi olo, että se tökkää neulalla, jos katson pois, eihän tuollaiseen tyyppiin voi luottaa. Loppujen lopuksi siitä tuli sellainen "katso nyt" "no en katso" tyylinen väittely, joka huipentui siihen, että hermostuin niin paljon, että lähdin juoksemaan karkuun siellä huoneessa. Loppujen lopuksi terkan piti hakea joku mies sinne kaveriksi, että saivat minut "nurkkaan". Puhumalla kai tuo tilanne sitten loppujen lopuksi ratkesi, mutta jäänyt hirveän elävästi mieleen se paniikki, joka minulle syntyi ku tilanne kiristyi. Erilaisella lähestymistavalla oltaisiin varmaan vältetty tuokin. :shock:

[Keep the faith]

Yhdelle naulakammoiselle esittelin Viggon. Siis konkreettisesti avasin paketin ja näytin, miten neula tulee pois piston jälkeen ja vain muovinen kanyyli jää suoneen. Sai hypistellä sitä koko kapistusta kädessään ja käännellä väännellä.

Oli toimiva ratkaisu. Sillä hetkellä siis.

Maallikko luulee usein, että "se neula jää sisälle" tms.

[kpl]

Ja lapselle voi antaa käteenpuristettavaksi lemppariväriä olevan putken. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, kättä tulee puristettua nyrkkiin, joka auttaa näytteenottajaa, kun lapsikin saa jotain tekemistä ja vielä valita lempivärinsä mukaan. Toimii, ainakin joskus.

[Vieras]

Entäs mikäs neuvoksi,kun piikkikammoinen on jo 10v.. ja pyörtyy jo neulan nähdessäänkin..

Nimim. odotta huomista näytteenottoo kauhulla.

[Julma]

Entäs mikäs neuvoksi,kun piikkikammoinen on jo 10v.. ja pyörtyy jo neulan nähdessäänkin..

Nimim. odotta huomista näytteenottoo kauhulla.

Pitää pistää nopsaan ennenkuin virkoaa :)

Ei vaan. Rauhallinen ja johdonmukainen käytös tuo tulosta monen haastavan potilasryhmän kanssa, joihin myös lapsipotilaat luen. Sitä ei tosin voi opettaa kollegalle minuutissa ennen vastaanottoa ellei se sitä osaa jo etukäteen. Mainitse kuitenkin että potilas pelkää pistämistä ja luota toisen hoitajan ammattitaitoon.

[kpl]

Oon monesti huomannut lasten kohdalla, että aikuisilla (lasten vanhemmilla) on todella paljon vaikutusta siihen, miten lapsi ottaa näytteenoton. Jos vanhempaa jännittää, niin takulla jännittää lastakin. Jos äiti pelkää verta, niin sitten pelkää lapsikin. Joo joo, ei aina, mutta monesti. Lapsi saa itkeä, lapsi saa huutaa ja lapsi saa pyörtyä näytteenotossa, minun mielestäni. Verinäytteenotto nyt ei kuitenkaan ole kovin iso asia, eikä se satu, ei ainakaan pitäisi. Tuntua on eri asia.

Jos itse olisin menossa lapsen kanssa verikokeisiin ja tietäisin, että lapsella on pelkoa ja pyörtymisen mahdollisuus on suuri, ja vaikka ei olisikaan, niin asenteeni olisi varmaan, että tämä asia hoidetaan. Yrittäisin rauhotella lasta, mutta en tekisi asiasta isoa enkä puhuisi siitä koko ajan. Näytteenottajalta pyytäisin, että näyte otettaisiin makuuasennossa. Ei sitä tarvitse sen enempää perustella siinä, jokainen näytteenottaja tajuaa siinä vaiheessa, että miksi makuuasentoon. Makuuasennossa pyörtyminen ei haittaa, helpommin hoidettavissa tilanne sekä makuuasennossa lapsi ei välttämättä näe niin helposti mitä tapahtuu. Monesti se jännitys tulee siitä näkemisestä, neulasta ja putkien määrästä, eikä itse pistämisestä. Kun pistäminen on tapahtunut, moni yleensä huokaa, että eihän tämä nyt niin paha juttu ollukaan. Lapselle myös korostaisin, että hän saa huutaa ja itkeä, mutta ei missään nimessä saa liikuttaa kättä.

ja lopuksi, noh.. itse jättäisin emlat apteekkiin, mutta tiedän tästä olevan montaa mielipidettä.

muoks.

Loistava vinkki, pitää muistaa ensi kerralla labrassa. Se voi olla vaikka taikamiekka tms.

Niin minustakin! Oon tuota yrittänyt jakaa muillekin, koska monesti toiminut tosi hyvin. Se keneltä ton opin, osasi kyllä muutenkin puhua lapsille, mutta toi oli miusta tosi hyvä juttu :)

[Vieras]

Emlat, rauhoitelu, näytteenotto makuuasennossa...siinä meidän konstit. Ja tarvittaessa kiinnipitäminen. Näillä mennään.

[Vieras]

23. maaliskuuta 2011 klo 06.44, Vieras kirjoitti:

Emlat, rauhoitelu, näytteenotto makuuasennossa...siinä meidän konstit. Ja tarvittaessa kiinnipitäminen. Näillä mennään.

Näin pahasta neulakammosta kärsivänä aikuisena voin kertoa, että lapsuuden kiinnipitämistilanteet kummittelevat mielessäni edelleen ja tulevat muistoina mukaan jokaiselle labrakäynnille (joita tosin on aika harvoin koska välttelen niitä kuin ruttoa). 

Voi toki vaatia hoitajalta paljon, että saa neulakammopotilaan rauhoittumaan niin paljon, että piikitykset voi tehdä ilman voimakeinoja, mutta potilaalle itselleen se on moninkertaisesti parempi.