Työilmapiiri ja käyttäytyminen

[bendoliino]

Nyt toivoisin Teiltä alan ammattilaiset apua; olen lähihoitajaopiskelija ja opinnot loppusuoralla. Olen käynyt päiväkodissa, vanhustyössä, vuodeosastolla, kotihoidossa ja vammaispuolella työssäoppimassa ja jokaisessa näistä paikoista olen tavannut hoitoalan henkilökuntaa joiden käytös ja tapa tehdä töitä on aivan käsittämätön. Asiakasta (lapsi, vanhus, vammainen) puhutellaan (mielestäni)todella törkeästi, sanotaan esim. "Taasko olet paskonut vaippoihis" "Mä en ainakaan enää sun persettä pese" tai jokaiseen asiaan suhtaudutaan negatiivisesti; Jos kollega on poissa, niin se on ihan varmaan jollakin tekosaikulla. Jos se kollega on töissä, niin taas on päivä pilalla. Yleensäkin kaikki on päin v:tä, olen muuten kuullut sitäkin hoettavan hoitajan suusta asiakkaan vierellä. Yleensäkin tunnelma on tosi negatiivinen. Nyt en halua kuulla että työt on niin raskaita... Itse laskin että esim. vuodeosastolla kahvitauot olivat hyvinkin reilut, samoin ruokatauko. Viimeinen tunti pääasiassa istuttiin. Tai vanhuspuolella; sitten kun mummot ja papat oli saatu aamupalpöytään niin siinähän ne istuivat mukavasti toisiaan viihdyttäen. Ja kohta olikin jo taas lounas, jonka jälkeen porukka vietiin sänkyyn lepään. Ja taas oli rauha maassa.

Vastapainoksi tilitykselleni olen myöskin tavannut niitä ihania hoitajia jotka ovat antaneet aikaansa ja kunnioitustansa asiakkaalle. Tosin olen myös huomannut että nämä positiiviset, ehkä jopa uutta keksivät hoitajat ovat yleensä juuri tämän negatiivisen porukan hampaissa. Vähätellään toisen tekemisiä ja suoraan mollataan Esim. vammaispuolella mollataan sellaista hoitajaa joka järjestäisi retkiä tai ulkoilua; se tietysti vaatisi muultakin porukalta jotain. Vaikka vain sitä että tekisi työnsä...

Olen ollut työelämässä 20 vuotta enkä edellisillä aloilla ole tässä määrin törmännyt takapuhumiseen, selkään puukottamiseen, omaan napaan tuijotteluun. Harkitsen kyllä vakavasti alan vaihtoa jo nyt, välillä tuntuu että voin oikein pahoin kun kuuntelen paasaamista ja toisten haukkumista ja arvostelemista. Olen ollut yhdessä työssäoppimisen paikassa jossa jokainen asukas oli tärkeä ja jokaista asukasta kunnioitettiin. Tässä paikassa oli johtaja joka omalla esimerkillään antoi sen kuvan että mistä vain selvitään ja kaikki kääntyy parhain päin. Hänen positiivisuutensa oli ihailtavaa ja luonnollista ja se kyllä heijastui koko työporukkaan sekä asiakkaisiin. Että siis ihan yksi paikka...

Toivon asiallista keskustelua. Tarvitseeko hoitajan käyttäytyä asiallisesti ja kohdella asiakasta/potilasta kunnioittavasti ja kohteliaasti? Minun mielestä täytyy mutta tällä hetkellä tunnen olevani vähemmistöä...

[Satu]

Tervetuloa alalle :nauraa:

Tulihan itselläkin törmättyä kaikenlaiseen opiskeluaikana, mutta jos jotain siitä opin, niin sen että millainen hoitaja musta ei koskaan tule.

[Torlohka]

Tutulta kuulostaa, mutta onneksi olen alalla jolla vielä vaikuttaa olevan mielenterveys hukassa sillä puolella, jolla ei ole avaimiin ovia.

[Julma]

Jotkut nyt on vaan kusipäitä. Hyvä kysymys onkin että miksi ne kerääntyy hoitoalalle.

Mä olen vähän sillä mielellä tässä duunissa että ennen kaikkea tää on asiakaspalvelua ja mukavien juttelua - asiakkaan kohtaamista, se kliinisemmän hoidon suorittaminen vie työpäivästä huomattavasti pienemmän osan. Jos kaupan kassalla ärhentelis asiakkaille samaan tapaan kuin joidenkin hoitajien on nähty tekevän niin töihin ei tarttisi todennäköisesti huomenna enää tulla.

[Torlohka]

Jotkut nyt on vaan kusipäitä. Hyvä kysymys onkin että miksi ne kerääntyy hoitoalalle.

Enpä tiiä kerääntyykö ne hoitoalalle. Muutakin kuullut, valitettavasti. Mutta hoitoalalla se tuntuu raadollisemmalta kun pienellä palkalla *ttuillaan puoleen ja toiseen.

[hammas]

Tutulta kuulostaa, mutta onneksi olen alalla jolla vielä vaikuttaa olevan mielenterveys hukassa sillä puolella, jolla ei ole avaimiin ovia.

Mitä tarkoitat?

Kunhan sen oman paikkasi löydät voit osaltasi olla vaikuttamassa millaista käytöstä kollegoiltasi siedät, niin itseäsi kuin muita työntekijöitä tai asiakkaita kohtaan. Älä anna periksi. Niitä inhimillisiäkin työyhteisöjä löytyy.

Kyllä kannattaa yrittää vaikuttaa heti, kerro esimiehelle kaikki kuulemasi ja näkemäsi, mutta tee se rakentavassa hengessä. Parhaiten menee asia eteenpäin kun kerrot ihan konkreettisia esimerkkejä niistä käytännön tilanteista, joissa rikotaan hoitotyön eettisiä periaatteita. Kerro viimeistään siinä vaiheessa kun lähdet harjoittelujaksolta. Itse et siitä ehkä hyödy, mutta voit tehdä ison palveluksen puolustuskyvyttömille potilaille.

Ja totta, onneksi löytyy inhimillisiäkin työyhteisöjä. Jokaista potilasta pitäisi kohdella niin kuin toivoisi itseänsä kohdeltavan vastaavassa tilanteessa. On hyvin ikävää että hoitajien joukosta löytyy niitä, jotka kokevat olevansa hoidettavien yläpuolella, ja käyttäytyvät jatkuvasti sen mukaisesti. Enkä tietenkään tarkoita, että koko ajan pitäisi jaksaa hymyillä ja olla yliystävällinen, mutta potilaiden kaikenlainen nöyryyttäminen on erittäin vastenmielistä.

[dino]

Kunhan sen oman paikkasi löydät voit osaltasi olla vaikuttamassa millaista käytöstä kollegoiltasi siedät, niin itseäsi kuin muita työntekijöitä tai asiakkaita kohtaan.

Kyllä kannattaa yrittää vaikuttaa heti, kerro esimiehelle kaikki kuulemasi ja näkemäsi, mutta tee se rakentavassa hengessä. Parhaiten menee asia eteenpäin kun kerrot ihan konkreettisia esimerkkejä niistä käytännön tilanteista, joissa rikotaan hoitotyön eettisiä periaatteita. Kerro viimeistään siinä vaiheessa kun lähdet harjoittelujaksolta.

Spärlän kanssa samoilla linjoilla. Jos lakia rikotaan ja/tai aiheutetaan vaaraa potilaille niin näistä asioista saa ja pitää avautua. Mutta jos hoitaja juoruaa selän takana tai venyttää kahvituntia, niin ehkä se ei kuulu opiskelijan tehtäviin muutaman viikon kokemuksella mennä näistä työyhteisön sisäisistä asioista oh:lle kantelemaan. Sitten kun on vakituisena hankittua näkemystä, kokemusta ja ajallista perspektiiviä niin silloin näitä kissoja kannattaa nostella pöydälle.

[hammas]

Spärlän kanssa samoilla linjoilla. Jos lakia rikotaan ja/tai aiheutetaan vaaraa potilaille niin näistä asioista saa ja pitää avautua. Mutta jos hoitaja juoruaa selän takana tai venyttää kahvituntia, niin ehkä se ei kuulu opiskelijan tehtäviin muutaman viikon kokemuksella mennä näistä työyhteisön sisäisistä asioista oh:lle kantelemaan. Sitten kun on vakituisena hankittua näkemystä, kokemusta ja ajallista perspektiiviä niin silloin näitä kissoja kannattaa nostella pöydälle.

Olen edelleen sitä mieltä, että kuka tahansa ihminen on velvollinen puuttumaan asiaan, jos potilaat joutuvat kärsimään hoitajan käytöksen takia. Sellaistakin kun tapahtuu, olen joutunut todistamaan. Esimerkiksi jätetään hoidettava alastomana odottamaan, ja mennään pitämään puolen tunnin ylimääräinen juoruilutauko. Eikä kenenkään pitäisi joutua kuuntelemaan asiatonta kielenkäyttöä.

Monissa laitoksissa hoitajat työskentelevät yleensä yksin, ja opiskelija joka kulkee ohjaajansa kanssa, näkee ja kuulee paljon sellaista, mistä muu työyhteisö saattaa olla autuaan tietämätön. Tai sitten ei uskalleta puuttua asiaan. Oikeudenmukaisuuden puolesta on lupa ja velvollisuuskin toimia, oli sitten vanha konkari tai vasta-alkaja. Ja on myöskin syytä muistaa, mitä ns Potilaslaki pitää sisällään.

Aina pitäisi osata ajatella itsensä siihen hoidettavan paikalle, ja miettiä, miten toivoisi tulevansa kohdelluksi. Ei terveys ole meille kenellekään itsestäänselvyys, se on pienestä kiinni. Eli kissat vaan pöydille, mutta rakentavasti!

edit: lainaukset

[hollyanna]

Sosiaali- ja terveysalalla toimivien työntekijöiden koulutuksessa painotetaan sellaisia potilas- ja asiakastyötä ohjaavia keskeisiä periaatteita kuin ihmisarvon kunnioittaminen, ihmisen arvostava kohtaaminen, itsemääräämisoikeuden kunnioittaminen, oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo. Opiskelijana harjoitusjaksoilla huomasin että nää periaatteet ei aina toteudu käytännössä. Yksi syy voi olla se että itse ei arvosta riittävästi omaa työtään ja kokee ettei muutkaan oikein arvosta. Työstä tulee välttämätöntä pakkopullaa, koetaan ettei asioihin voi vaikuttaa ja koko ajan vaaditaan eri puolilta ja lisää. Koska viimeksi tuntui siltä että tein hyvää, laadukasta ja merkittävää työtä ja sain kiitosta hyvin tehdystä työstä? Onko niin että omaa turhautumista aletaan purkaa asiakkaisiin ja potilaisiin?

[bendoliino]

Kiitos kaikille asiallisista vastauksista! Välillä harjoittelujaksoilla on ollut usko kovilla tätä alaa kohtaan. Olen mielessäni kauhistellut hoitajien totaalista empatian puutetta ja sitä että he eivät tunne mitään iloa tekemästään työstä. Oli todella mukavaa ja kannustavaa lukea teidän kommentteja (joita on tullut kyllä pelottavan vähän) mutta toivottavasti saan jonkun teidänlaisenne työtoverikseni! Työn iloa kaikille, laitetaan oma asenne kuntoon niin työ tuntuu varmasti paljon mukavammalta!

[katjuli]

Kokemusta löytyy ja siihen oli ainakin meillä hyvä konsti tämä työnkierrätys, pomo hajoitti osastolle pesiytyneen klaanin pahansisuisia, ylikypsiä, kyllästyneitä hoitsuja. Kun tuli uutta verta remmiin niin työnteko oli ihan erilaista.

[hollyanna]

Todentotta! Negatiivisuus, työtympääntyminen kun oikein pääsee vallalle niin kuulostaa hyvältä tommonen työnkierrätys.

[Sinfonia]

Olen itsekin nähnyt hoitajia, jotka eivät kohtele potilaita kunnioittavasti. Toisaalta alaalla on myös paljon hyviä hoitajia ja niitä tarvitaan lisää! Kokeile eri työpaikkoja jonkun aikaa ennen kun vaihdat alaa. Voi olla että löydät mukavampi paikka jostain :peukku:

[mium]

Työstä tykkään, mutten niistä ainaisista ilonpilaajista, jotka päivästä toiseen tuntuvat nauttivan siitä, että saa toisille pahan mielen. Mielestäni kenellekkään ei myöskään tarvi ivailla ja päteä joka käänteessä, vaan kun saisi kaiken sen asian rakentavana palautteena. Välillä kyllä hirvittää oma tulevaisuus, voiko minustakin tulla tuollainen? Onneksi vielä muutamat saapuvat vuoroon hymyssäsuin :) Naisvaltasilla aloilla tämä asia taitaa olla ikuinen ongelma... Itse ainakin taistelen vastaan ja ennemmin vaihdan alaa, kun jään leipääntymään jonnekkin. Vaan tässä harjoittelussa sainkin nähdä myös aivan upeita hoitajia, josta olenkin ylpeä, että sain heiltä oppia! He kohtelivat asiakkaita ihmisinä ja arvokkaina sellaisina. Niinhän sen kuuluu ollakkin.

[vilma]

Samaa olen ihmetellyt minäkin. Innostukseni työhön on laskenut kuin lehmän häntä työpaikkani ilmapiirin takia. Olen ollut kohta neljä vuotta lähihoitajana (joista 1,5 oppisopimuksessa). Toisen työtä ei arvosteta, virheet paisutellaan 'raportilla' jne. Väsyttää, on mulla toinenkin ammatti, joten voi olla työpaikan ja työn vaihto edessä.

[Suopursu]

Minä vaihdoin tästä syystä opintojen alkuvaiheessa alaa rakennuspuolelle - ja palasin takaisin muunmuassa siitä syystä että ei se ole vain alasta kiinni. En haluaisi kuulla enää missään syyksi sitä että "naisvaltainen ala" vaan nyt jotenkin on tämmöinen. Miesvaltaisella rakennusalalla oli aivan samanlaisia sitruunansyöneitä narttuja kun työn vaatimukset ja resurssit eivät kohdanneet eikä koettu selkeästikään arvokkaana omaa työtä tai työyhteisöä kollegoineen.

[velipoika]

Itse olen töitä tehnyt enemmän, niin että työvuosia enää vähemmän jäljellä. Ikävä kyllä olen tällaiseen törmännyt todella paljon ja tuntuu ettei sillä ole loppua. Virosta ja muualta tulleilta ulkomaalaisilta hoitotyön tekijöiltä löytyy selvästi enemmän potilasta kunnioittava työote - niin se vain on -.

[dino]

En haluaisi kuulla enää missään syyksi sitä että "naisvaltainen ala" vaan nyt jotenkin on tämmöinen. Miesvaltaisella rakennusalalla oli aivan samanlaisia sitruunansyöneitä narttuja kun työn vaatimukset ja resurssit eivät kohdanneet eikä koettu selkeästikään arvokkaana omaa työtä tai työyhteisöä kollegoineen.

Siinä olet oikeassa että turhan narisijoita ja kiukuttelijoita löytyy molemmista sukukunnista. Mutta kyllähän naisvaltaisissa ja miesvaltaisissa työyhteisöissä löytyy keskimäärin eroja - suuntaan jos toiseenkin. Ryhmän tavassa tehdä yhteistyötä kentällä, kahvihuonekulttuurissa ja siinä miten porukka suhtautuu erilaisiin vastoinkäymisiin voi olla isojakin eroja, osa jutuista toimii naisilla paremmin, osa miehillä.

Itse olen viihtynyt parhaiten työyhteisössä jossa on on melko tasapuolisesti molempia sukupuolia, tasoittaa eri sukupuolten huonoja puolia kivasti.. Ja jos teen kentällä tiivistä parityöskentelyä, niin silloin työparin sukupuolella ei ole mitään merkitystä; ammattitaito, käyttäytyminen, toisen huomioonottaminen ja henkilökemian syntyminen kun ei ole mitenkään sukupuolisidonnaista.

Itse olen töitä tehnyt enemmän, niin että työvuosia enää vähemmän jäljellä. Ikävä kyllä olen tällaiseen törmännyt todella paljon ja tuntuu ettei sillä ole loppua. Virosta ja muualta tulleilta ulkomaalaisilta hoitotyön tekijöiltä löytyy selvästi enemmän potilasta kunnioittava työote - niin se vain on -.

Itse en pysty aivan noin pitkälle menevää yleistystä tekemään, johtunee ehkä niistä muutamasta huonosta kokemuksesta joita on tullut vastaan. Mieluummin sanoisin että ulkomaalaiset työntekijät ovat lähes sataprosenttisesti loistavaa porukkaa, aivan kuten me suomalaisetkin..

[Suopursu]

Totta turiset, eroja kyllä löytyy mutta ponttini taisi olla enemmänkin se että en halua kuulla sitä syyksi - voivottelumielessä ja toteavasti, ikäänkuin asiaa ei voisi muuttaa. Ja samaa mieltä olen sekasakin toimivuudesta alalla kuin alalla.