Ylipainoiset hoitajat

[Lääkärihoitaja]

Miksi ihmeessä tällainen naurettava provo nostettiin esiin vuodelta 2003??

[-emmi-]

Tässä viestiketjussa ei lukenut, että tähän ei saa kirjoittaa/kommentoida. Tässä ei tainnut kukaan provosoitua/kirjoittaa huonossa mielessä..??!! Täh? :)

[Lääkärihoitaja]

Olisiko laihdutus vinkkiä:

Punaviini +patonki ja petanque ?

Rakastelu+

Hoitotyö+

Televisio+

Nudismi+

Itsensä silpominen +

Tehy +

Huomenna taas olen Tervasaaren terassilla ohuempi...

Hyviä vinkkejähän tässä on ja asiallista juttua.. Koko "keskustelun" alku on ihan höpöhöpöjuttua ja provosointia.

[Jone]

Hyviä vinkkejähän tässä on ja asiallista juttua.. Koko "keskustelun" alku on ihan höpöhöpöjuttua ja provosointia.

Entä sitten? Tämä on keskustelufoorumi ja asioista saa keskustella, vaikka provo olisi kyseessä.

[aqualife]

Musta tää oli aika hauska ketju, vaikka provoiluahan tuossa oli. Mutta kun ketjua ei ole hävitetty niin siihen kai voi sitten kirjoittaa koska vaan. :P

[OldOne]

Aiheet lukitaan jos niihin ei toivota enää vastauksia.

[perjantai13]

Mun työpaikalla suurin osa hoitajista on ylipainoisia. En ole kyllä huomannut sen kenenkään kohdalla vaikuttaneen työntekoon. Itsekin olen lievästi ylipainoinen (BMI 28) mutta olen silti hyväkuntoinen.

Sellaista kyllä on, että eräs hoitaja kärsii selkävaivoista jotka todennäköisesti johtuvat ylipainosta, ja hänet on siirretty töihin sellaiselle osastolle jossa työ ei ole niin fyysistä. Se on totta että lihava hoitaja selittämässä laihduttamisen tärkeydestä, ei ole kovin uskottava.

[Pöllö]

Sellaista kyllä on, että eräs hoitaja kärsii selkävaivoista jotka todennäköisesti johtuvat ylipainosta, ja hänet on siirretty töihin sellaiselle osastolle jossa työ ei ole niin fyysistä. Se on totta että lihava hoitaja selittämässä laihduttamisen tärkeydestä, ei ole kovin uskottava.

Tai sitten hän voi puhua omalla kokemuksellaan monesta näkökulmasta asiaan, ladata aiheeseen huumoria, heittää sekaan toivoa ja antaa mahdollisuuden samaistumiseenkin. Uskottavuus on aika monitahoinen asia. Ehkä palsta provoineen on kuitenkin ärsyttävyydestään huolimatta hyvä - paino ja ulkonäkö ovat asioita, joita jotkut vaativat muilta ihmisiltä, jopa työntekijöiltä, ja tunnetustihan nämä asiat ovat nuoren ja nuoren aikuisenkin ihmisen isoja kysymyksiä joskus - ulkoisia ja sisäisiä paineita kun on ulkonäön kohdalla, onko hyväksyttävä, kelpaako muille, vaikuttaako-ulkonäkö-ehkä-ihmissuhteisiini-ja-seurusteluuni-jne. Herkimmilläänhän se yksi finni sekoittaa kummasti yksilön käsitystä sosiaalisesta asemastaankin.

Onhan se ääneen sanottava, että joskus ihmisten ylipaino herättää kyllä joskus ajatuksia. Työhistorian aikana on tosin tullut nähtyä vain yksittäinen ihminen, jolla massa vs. lihasmassa oli suhteessa, että se vaikutti hänen työhönsä. Oli se melkoista punnertamista, liikkumisen välttelyä, hien puskemista istumisenkin vaatiessa työtä, mutta en edelleenkään voi sanoa, etteikö hän olisi tehnyt työtänsä, työnantajan tehtävä on sitä paitsi arvioida ihmisen työn jälkeä, ei minun. On myös ihmisiä, jotka hakevat muutosta ja ovat tosi positiivisia, ja valitettavasti ihmisiä, joilla ylipaino selvästikin vaikuttaa työkykyyn: sydän- ja verisuonisairauksia, aineenvaihduntasairauksia, tules -sairauksia... Jos sitten himourheilijallakin on tullut nähtyä samat välilevyrappeumat ja jopa eläköityminen selkävikojen vuoksi. Ja varmaan itsekukin on sitten nähnyt tapauksia, joilla ylipaino on yksi syy joutua sairaalaan, missä potilaan liikuttaminen ja hoitaminen on haastavaa: ihminen ei valitettavasti pysty nousemaan itse istumaan - jos pystyy istumaan vatsan ottaessa vastaan, uniapnea vaatii CPAPin öisin, sydän- ja verisuonitapahtumien riski on suuri ja samoin komplikaatioriskit omaa luokkaansa. Silloin huomaa ajattelevansa, mitä tällainen ihminen ehkä menettää, miten hän jossain tilanteessa voi kärsiä, mitä riskejä hän ottaa. Harvoin kuitenkaan nappaa kiinni, että elämänhallinnan puute, syömishäiriö tms. olisi takana ylipainossa, joskus miettii tiettyjen psyykenlääkkeiden vaikutusta, jos niille ei ehkä sitten vaihtoehtoa ole.

Ylipaino ei ole peruste arvostella ihmistä, sairaalloinen ylipaino on joskus sitten jotain, mihin joutuu joskus suhtautumaan ammatillisin periaattein. Ihmisen persoona, tahto, taidot ja sosiaaliset taidot ovat onneksi kuitenkin tärkeämpiä kuin paino, lihakset tai ulkonäkö. Ja hyvä niin. Aa, eräs vuosien yhteistyökumppanini oli ylipainoinen, mutta loistava persoona, joka piti todellisen, yllättävän suuren osaamisen siellä hillityn sosiaalisen olemuksen takana. Hänen kohdallaan emme miettineet painoa... Vaan sympatikusaktivaation tapaista, joka näkyi tavallisessa toimistotyössä, hikeä pukkasi otsalle ja ihon väri ei ollut aina ihan normaali. Mitä erilaisimmat sepelvaltimo- yms. tutkimukset oli tehty vailla mitään patologisia viitteitäkään. Ja eräänä päivänä suruviesti tavoitti meidät, hänet oli löydetty sydänperäisesti äkkikuolleena. Hänen hautajaisiinsa osallistuessani ajavana voimana oli viimeisenä palveluksena osoittaa kunniaa hänen persoonalleen. Muun miettiminen ja entäs-jos -ajattelu olivat ihan turhia, eivätkä käyneet mielessäkään, ihmisen menetys oli ainoa, jota kukaan jaksoi ajatella - hänen muistolleen oli netissä palsta, jossa oli valtava määrä ihmisten kaipuuta ja kehuja... Yksi niistä oma kirjoittamani.

Seuraavaksi pitänee pohdiskella sitten ylilaihojen ihmisten persoonallisuutta, työkykyisyyttä, anoreksiaa tai normaalipainoisten ihmisten toimintamalleja painonsäätelyssä. Tämä puolihuumorilla, mutta myös vakavissaan, vuoden 2003 aloitukseen liittyi ennakkoluulojakin lihavuutta kohtaan, mutta viime kommentit osoittavat, että sellaisen ajattelun aika on kyllä ohitse. Ihmisen keho kuuluu hänelle itselleen, tietty on joitain syömishäiriöitä, joihin tulee suhtautua ammatillisesti, ja koska palsta on täynnä terveysalan ammattilaisia, jotka joutuvat väistämättä kohtaamaan ihmisen niin hyviä kuin haitallisiakin elintapoja, aiheesta voi ja täytyy pystyä keskustelemaan. Tai jopa olemaan keskustelematta, jos palstalla käytävän keskustelun taso ei ole riittävän korkea, että siitä olisi ammatillista hyötyä tai jos siitä puuttuu ihmisen kunnioittaminen. Syömishäiriöissähän on joskus leikki kaukana, anorexia nervosa on vaikea, haastava ja vaarallinen sairaus. Onpa noita ulkopuolisten aiheuttamia syitä syömishäiriöihinkin.

Jos aiheeseen ei tule kommentteja, provoilla käyntiin lähtenyttä palstaa ei kannata vain lukita, sen voisi poistaa. Sormella osoittaminen tai syyllistäminen eivät kuulu tänne(kään). Sitä ennen vastavuoroisesti muilla pitää olla oikeus arvostella mun painoindeksiä, työntekoa, osaamista ja uskottavuutta - itse olen pohtinut ylipainoisia. Olisin suoraan sanoen kyllä hyvin tyytyväinen, jos yhteyksiä työkyvyn ja painon/lihasmassan välillä ei löytyisi.

[OldOne]

Mä en kyllä jaksa vauhkoontua kahdeksan vuotta vanhasta kieli poskella kirjoitetusta kirjoituksesta. Mitä useampi tähän vastaa, sen kauemmin se pysyy esillä. Valinta on kirjoittajilla.

[Pöllö]

Olis paljonkin sanottavaa aiheesta, mutta en sano muuta kuin että kunnioitetaan edelleen kaikkia kollegoita, oli ne lihavia tai ei.

Sic.

Tuli muuten viime viikolla todettua miten lääkärit voivat törkeesti kirjoittaa potilaista: "emättimeen vaikea nähdä roikkuvien läskien takia". Mielenkiintoista - näin vissiin saa potilaasta kirjoittaa? (Vähän OT, mutta tämä alkuperäinen aihe ei etene mihinkään sen kummemmin)

Hyvä esimerkki kirjaamisesta - myös hoitajahan voi vaikka haavanhoidossa tai katetroinnissa joutua vastaavanlaiseen tilanteeseen ja joutua kirjaamaan vastaavaa. Lääkärin tekemä kirjoitus on tökerö, mutta on sekä potilaan terveyden että lääkärin oikeusturvan kannalta tärkeää merkitä potilasasiakirjoihin diagnosointia vaikeuttaneet asiat. Jos lääkärillä on vaikeuksia saada esim. näkyvyys tutkittavalle alueelle, tämä on syytä kirjata. Jos vaiva jatkuu, pahenee tai uusiutuu, tekstistä voi havainnoida, että aiempaan tutkimukseen voi liittyä epävarmuuksia, tutkimus on syytä varmistaa uudella tutkimuksella tai vaihtamalla tutkimusmenetelmää.

Lääkäri on velvollinen kirjaamaan tehdyn toimenpiteen ja siinä esiintyvät hankaluudet totuudenmukaisesti. Eräs tuttu lääkäriksi valmistunut henkilö sanoi, että hän myös kirjaa oman oikeusturvansa vuoksi havaintojansa aika tarkkaan: paljonhan on tilanteita, joissa lääkärin (tai hoitajan) päälle käydään, koska oiretta tai sairautta ei havaittu ajoissa. Kun tilanteet muuttuvat tai oire ei ole ollut havaittavissa, niin hänen kannaltaan on tärkeää, että kertomuksessa lukee, että tutkimus tai arvio on tehty, eikä silloin ollut havaittavissa poikkeavaa, vaan tutkimus on tehty parhaan taidon mukaisesti.

Olisi älyllistä epärehellisyyttä kieltää vaikkapa potilaan lihavuuden, päihtymystilan tai mielenterveysongelman vaikutusta tutkimukseen tai hoitoon, ja myös joskus hyvin vaarallista potilaan hyvinvoinnin kannalta - psyykenlääkkeiden vaikutukset muihin lääkkeisiin, lihavuuden vaikutus vaikka nukutukseen, hoitolaitteiston valintaan tai intubaatioon on syytä olla tiedossa etukäteen, eikä vaikkkapa kaikkia rauhoittavia tai kipulääkkeitä ole järkevää aina antaa promilleja puhaltavalla potilaalle. Potilasasiakirjoissa on myös pakko lukea, että potilas puhaltaa 3 promillea - se voi vaikuttaa päätöksentekoon ja päätöksenteon perusteet on oltava näkyvissä niin potilaan kuin henkilökunnankin oikeusturvan vuoksi.

Miten sitten edellä mainittu lause pitäisi kirjoittaa....? "Obesitas vaikeuttaa emättimen tutkimusta, avustettunakin näkyvyys tutkimusalueelle jää epätäydelliseksi, alue se ja se ei näy täysin." Miksei voisi vain kirjoittaa, että "näkyvyys jää epätäydelliseksi jne", mutta ääritapauksessa voi olla taas järkevää kirjata, mistä syy johtui - lääkäristä vai ulkopuolisesta tekijästä. Paljonhan potilastietoa liikkuu lähetteinä tms. jolloin kuvaus esim. tutkimustoimenpiteen epäonnistumisen syystä voi olla hyvinkin tärkeä vastaanottavalle yksikölle. Ei ne kaikki potilastekstit kivoja ole, mutta aina sitä totuutta ei voi kiertää: potilasasiakirjaan täytyy voida kirjoittaa, että henkilö on valellut asuntonsa ja itsensä bensiinillä ja sytyttänyt sitten kaiken palamaan, tai että potilas on psykoosissa yrittänyt erilaisilla apuvälineillä irrottaa itsestään osia. Sen voi kirjata kyllä leimaamatta, aina sanavalinnat eivät vaan ehkä ole helppoja.

[lumikeiju]

No totuuden ja tutkimusta vaikeuttavat asiat voidaan kyllä tuoda esille monin sanankääntein. Potilasasiakirjat ovat virallisia eikä ole syytä unohtaa, että nykyään potilaat haluavat yhä enenevissä määrin lukea omat paperinsa joita terveydenhuoltohenkilöstö heistä tuottaa. Kyllä tekstin olisi silloin syytä olla totuudenmukaista, tottakai, mutta ehdottomasti asiallista.

"emättimeen vaikea nähdä roikkuvien läskien takia". Ei mielestäni ole asiallista tekstiä vaan jopa ilkeää ja potilasta halventavaa. Tuon saman olisi helposti voinut kuvailla hyvinkin monilla eri sanoilla, ja silti täysin totuudenmukaisesti sekä oman että potilaan oikeusturvan säilyttäen. Jos vain olisi halua löytynyt....

[Pöllö]

Jostain luin, että maailmalla olisi alkanut liike, jossa tuetaan terveellisiä valintoja koosta huolimatta, terveyttä juuri siinä muodossa missä ihminen sattuu olemaan. Lihavakin ihminen voi harrastaa liikuntaa ja tehdä sydänystävällisiä valintoja, jos siinä sivussa paino laskee niin hyvä. Jos tavoitteeksi asetetaan laihtuminen, se johtaa helposti ajatukseen laihtua keinolla millä hyvänsä ja noudattaa ihmedieettiä muutama viikko kunnes koko homma kyllästyttää ja vanhat rutiinit palaavat joko yksi kerrallaan tai kerta rysäyksellä takaisin. Käyttäytymisen muutokseen pyrkiminen painon muutoksen sijaan pitäisi muutenkin olla painonhallinta ohjauksen tavoite, vaan kuinka moni meistä tuijottaa sen sijaan vaakaa ja potilaan vyötärön ympärystä.

Ehkä mä voin jatkaa sanasen meillä laihduttavasta henkilöstä, hän tietää nimimerkkini, voi seurailla palstaa ja on itse puhunut omasta työstään painonsa suhteen - hän toki jää kaikille lukijoille anonyymiksi muuten. Tämän tyyppisillä sanoilla on juteltu: tärkeintä on saada se pysyvämpi muutos siten, että se on helpompi hyväksyä ja tehdä - kaikkein parasta olisi, jos se olisi jopa hauskaa. Hällä on uskomaton draivi päällä ja itse valittu liikkuminen, siihen liittyvä ammattimainen ohjaus, vapaaehtoisuus ja itse valitut tavoitteet tuottavat silminnähden paljon positiivista mielihyvää. Ollaan jo toppuuteltukin, ettei hauskuus katoaisi tai iskisi rasitusvammat päälle. Tavoite ei liene missään normaalipainossa, vaan jossain muualla, ne isoimmat terveysvaikutukset kuitenkin taidetaan saada kun sieltä raskaimmalta tasolta tullaan edes jonkin verran alaspäin ja tietyt näkymättömämmät riskiarvot alkavat klaaraantua... Mulla ei ole muuta sanottavaa tuohon tekemisen iloon kuin että tahtois itselleen saman innon ja fiiliksen päälle. 8)

"emättimeen vaikea nähdä roikkuvien läskien takia". Ei mielestäni ole asiallista tekstiä vaan jopa ilkeää ja potilasta halventavaa. Tuon saman olisi helposti voinut kuvailla hyvinkin monilla eri sanoilla, ja silti täysin totuudenmukaisesti sekä oman että potilaan oikeusturvan säilyttäen. Jos vain olisi halua löytynyt....

Ajattelemattomuuttahan tuo teksti on - halutessaan voi toki löytää sellaisen sävyn, että se olisi moralisoivaa tai tietoisesti ilkeäksi tarkoitettua tekstiä - sanankäänteet kun loistavat tekstiä, jota ladellaan kun on tarkoitus nihiloida toista.

Mikä olisi hyvä sanamuoto kirjoittaa lause loukkaamattomasti? Kysyn ihan tosissani, koska itse helposti kirjoitan tekstiä, jonka voi lukea toisin - tarkoitus ei ole paha, jopa hyvä, mutta silti teksti voi jostakusta tuntua loukkaavalta. Mulle voi antaa tässä jonkin hyvän esimerkin opetukseksi. En todellakaan halua, että joku pahoittaisi joskus mieleni omista sepustuksistani. Tälläkin palstalla olen useaan otteeseen ilmaissut itseäni tavalla, joka voidaan helposti ja perustellusti tulkita loukkaavaksi, vaikka tarkoitus on ollut aivan jotain muuta, jopa hyvin päinvastaista.

Sitten tämä palsta olisikin omalta osaltani tässä - turha pitää yllä ketjua, joka on lähtenyt liikkeelle turhasta provoilusta ylipainoisia kohtaan. Riittävän hyvin kirjoittajat ovat todenneet moisen kollegoiden leimaamisen ja tarkastelun aika riittämättömäksi ja huonoksi tavaksi arvioida ja kohdata ihmisiä.

[Torlohka]

Itse olen kyllä ylipainoinen, tupakoitsija ja ikäkin kohta painaa, ja siis vasta opiskelija alalle. Että tiedossa sairastelua ja muutenkin yleistä väsymystä ja herkästi "ei jaksa" innottomuutta. Varsinkaan liikunnan ja muun terveellisemmän suhteen, paitsi alkoholia en pahemmin käytä. Mutta muuten ihan empaattinen ja pro-proo. Silloin kun jaksaa. No vielä jaksaa, vaan kuinka kauan? Tosin vanhuspuolella en enää jaksaisi...

[xsa]

Olen nuori, vielä opiskelija alalle (LH), tupakoinkin vielä (mutta en työaikana). BMI on huikeat 40, ja väitän kyllä olevani nopeampi kuin moni hoitaja osastoilla missä olen työskennellyt... ja paino ei ole pelkkää läskiä, vaan jaksan kyllä tehdä hyvin mielestäni töitä ja lisäksi jaksan hyvin siirrellä yms. painaviakin potilaita.

Itse olen huomannut että monella nk. anorektikkohoitajalla menee sormi suuhun jos on suurempi potilas, niin olen sitten joskus huvikseni käännellyt yksinäni ja toinen katsonut varmaan sitten että näköjään läski omalla painollaan jaksaa siirtää...

Koen saavani hieman ikäviä katseita joskus, lisäksi harjoittelupaikassa ohjaajani kysyi olenko raskaana :shock: oli viimeinen vuoro hänen kanssaan ko. harjoittelussa ja hän ei tullut arviointikeskusteluun, vaan toinen ohjaajani joten sanoin suoraan että asia ei hänelle kuulu olinpa tai en. Selventääkseni siis asiaa, olen pitkä ja paino on keskittynyt vatsaan 8)

Ainoat kliinisen hoitotyön ongelmat ovat sellaisia, että minun on tukalaa olla kovin kauan kyykyssä ähräten kenkiä/sukkia potilaan jalkaan mutta ei se muutenkaan ole mikään ihana työasento sekä se, että en mahdu joka kapoisesta välistä ja joissakin ahtaissa potilashisseissä kun on kaksi kuljettajaa niin on tiukkaa seinän ja sängyn välissä :P

[Asiantuntija Mäki]

Ihmeen mussutusta.

Voiko tupakoiva toimia uskottavasti hoitsuna?

Entä kaupungissa elävä?

Liika stressaaja?

[Rokkihippipunkkari]

Koen saavani hieman ikäviä katseita joskus, lisäksi harjoittelupaikassa ohjaajani kysyi olenko raskaana :shock: oli viimeinen vuoro hänen kanssaan ko. harjoittelussa ja hän ei tullut arviointikeskusteluun, vaan toinen ohjaajani joten sanoin suoraan että asia ei hänelle kuulu olinpa tai en.

OT, mutta pakko kommentoida parilla potilaiden antamalla ulkonäköön liittyvällä kommentilla.

Molemmat kommentoijat olivat iäkkäitä, kohtalaisen asiallisia rouvia.

1. Potilas: Oletteko raskaana?

Minä: En.

Potilas: No sitten teidän pitäisi käyttää sellaista korsettia.

2. Potilas: Ota tästä karkkia, ja vie lapsellesi kanssa.

Minä: Mistä te tiedätte, että mulla on lapsi.

Potilas: Kyllä tuosta p*****stä näkee, että synnytetty on.

Makeat nauruthan noista sai. Nuorempana olisin luultavasti ottanut kovastikin itseeni.

[paulette76]

Se on väärin, jos ihmisen työkykyä arvioidaan painon perusteella. Minkään ulkoisen seikan ei pitäisi antaa vaikuttaa. Olen kuullut, että joihinkin yksityisiin sairaaloihin, joissa päätoimialana on plastiikkakirurgia, niin pyydetään hakemuksessa jo valokuva. Mitäs olette tuosta mieltä. Yksi hoitajakaverini kertoi, että häneltä pyydettiin kuvaa.

[Annis]

Mua taas ärsyttää asenne, että "anorektikko hoitajat" ei jaksa käännellä/nostella kuten muut. Mä olen kooltani pieni (normaalipainoinen ja lyhyt), mutta omaan kyllä hyvät voimat ja nostotekniikan enkä taatusti jää sen huonommaksi kuin muutkaan (tosin kyllä erittäin pitkiä potilaita on joskus vaikea nostella lattialta). Eli asenteellisuutta on myös toiseen suuntaan myös tämän keskustelun perusteella. :blink:

Mä en myöskään vahtaa toisten eväitä tai kiloja, enkä arvostele kenenkään laihdutuskeskusteluja tai päätöstä olla laihduttamatta. Jokainen päättää itse millaisessa kropassa viihtyy, vaikka muiden mielestä ei ois laihduttamisen tarvetta, saattaa joku todella tuntea voivansa paremmin pienemmässä koossa tai joku sitten isommassa. Ois karmeeta, jos kaikki ois samannäköisiä ja -kokoisia!

Sit tähän vähän OT keskusteluun: meillä oli aikanaan opiskelija, joka kirjoitti vauvapotilaan rapsaan: "paskonut ripulipaskaa". Eikä oikein ymmärtänyt kuinka se ei ollut soveliasta.

[Pöllö]

Mua taas ärsyttää asenne, että "anorektikko hoitajat" ei jaksa käännellä/nostella kuten muut. Mä olen kooltani pieni (normaalipainoinen ja lyhyt), mutta omaan kyllä hyvät voimat ja nostotekniikan enkä taatusti jää sen huonommaksi kuin muutkaan (tosin kyllä erittäin pitkiä potilaita on joskus vaikea nostella lattialta). Eli asenteellisuutta on myös toiseen suuntaan myös tämän keskustelun perusteella.

Noo, parempi vaan, että tänne nousee keskusteluun miten-ulkonäkösi-vaikuttaa-työntekoon -juttuja. Asian nouseminen esille tälläkin tavalla on yleensä osa jatkumoa - joskus tulevaisuudessa ehkä ihmetellään, miten vielä joku vuosi ihmeteltiin sitä-ja-tätä, kun aiheen nyt pitäisi olla ihan päivänselvää.

Nostolajeissa muuten lyhyet jalat taitavat muuten olla vain eduksi. :)

[Lääkärihoitaja]

OT, mutta pakko kommentoida parilla potilaiden antamalla ulkonäköön liittyvällä kommentilla. (.......)

Makeat nauruthan noista sai. Nuorempana olisin luultavasti ottanut kovastikin itseeni.

Tosta olen kyllä tosi tiukkis ja tarkka. Yhdenkään hoitohenkilökunnan edustajan ei tarvitse kuunnella negatiivista palautetta henkilökohtaisista asioista, joihin juuri ulkonäkö kuuluu. Toki riippuu paljon potilaan/asiakkaan skarppiudesta. Minun kuullen potilaat/asiakkaat eivät sano minusta eivätkä opiskelijasta esim. mikä ihmeen lipputanko sää oot, ompa lihava, ompa sillä iso perse, kuinka sää tollanen rimpula olet...

[Julma]

Mua taas ärsyttää asenne, että "anorektikko hoitajat" ei jaksa käännellä/nostella kuten muut. Mä olen kooltani pieni (normaalipainoinen ja lyhyt), mutta omaan kyllä hyvät voimat ja nostotekniikan enkä taatusti jää sen huonommaksi kuin muutkaan (tosin kyllä erittäin pitkiä potilaita on joskus vaikea nostella lattialta). Eli asenteellisuutta on myös toiseen suuntaan myös tämän keskustelun perusteella. :blink:

Fyysisellä suorituskyvyllä ja lihasmassalla on kieltämättä usein yhteyttä..urheilussa. Potilaita siirrettäessä jos ei joskus voima riitä niin on syytä tutkia niitä tekniikoita ja resursseja, eikä katsoa sitä miltä hoitaja ulkoisesti näyttää. Varsinkin osastotyössä kun siirrot on varsin usein rutiininomaisia ja paikat tuttuja ja tilaakin on ihan kohtuullisesti yleensä käytettävissä. Itsekin tulee usein ryssittyä ergonomian kanssa oikein kunnolla ja täysin turhaan, toivon mukaan niistä ei tarvitse tulevaisuudessa maksaa kovaa hintaa.

Eri asia on jos pitää selkeästi vaikka potilasta kantaa rappusissa paareilla tai nostaa jostain ahtaasta kuilusta, silloin myös voimasta tulee yksi muuttuja tuohon yhtälöön, joskaan silloin varsinkaan ei saisi sitä tekniikkaa unohtaa resursseista puhumattakaan.

[spid3rview]

Oletko tullut työssäsi diskriminoiduksi lihavuutesi takia?

-En ikinä.

Koetko työsi raskaammaksi läskinä?

-No tietysti.

Mitä liikapaino kertoo terveystottumuksistasi?

-Että syön liikaa ja liikun liian vähän.

Onko elämäsi muita suurempaa ?

-Ei.

Mitä kliinisen hoitotyön ongelmia olet kohdannut ylipainoisen työtoverina tai omassa toiminnassasi ?

-Meno hitaampaa ja hikisempää ainakin kesäkuumalla. Tarvitsee enemmän pausseja jne.

Miten supportoisit kohtalontovereitasi?

-Kaikki on itsestä kiinni. Ei voi ainakaan laihoja syyttää tai heiltä vaatia armoa tai helpotusta itseltä vaadittavaan työhön.

Ovatko sporttiset anorektikkohoitajat mielestänsä parempia ammattilaisia ?

-Jossain määrin varmaan kyllä. Vaikka ei laihuus mitään hyvää hoitajaa tee niinkuin ei lihavuus huonoa.

Mikä on käsityksesi ylipainoisten prosentuaalisesta jakautumisesta/yleisyydestä eri hoitoalan ammattiryhmien kesken?

-Korkeakoulutetuimmissa on kai vähemmän suhteellisesti läskejä. Lisääntyvästi enemmän läskejä joka ammattiryhmässä.

Onko tehty amk-tutkimusta ko.asiasta,olisiko tarvetta?

-EOS.

[Julma]

Olis paljonkin sanottavaa aiheesta, mutta en sano muuta kuin että kunnioitetaan edelleen kaikkia kollegoita, oli ne lihavia tai ei.

Tuli muuten viime viikolla todettua miten lääkärit voivat törkeesti kirjoittaa potilaista: "emättimeen vaikea nähdä roikkuvien läskien takia". Mielenkiintoista - näin vissiin saa potilaasta kirjoittaa? (Vähän OT, mutta tämä alkuperäinen aihe ei etene mihinkään sen kummemmin)

http://hoitajat.net/foorumi/topic/11691-yle-e-luku-narastaa-laakareita/

Ei ihme, että lääkärit vastustaa ;D

[Torlohka]

Piti lopettaa röökinpoltto niin saa selitettyä lihavuutensa. Ainakin minä uskon.

[Birgitta B.]

OT, mutta olkoon.

Eräs ihanaisista sh-opettajista oli päättänyt, että olen läski (BMI 23) ja hän jaksoi toitottaa sitä joka välissä. Minulta ei saanut edes verenpainetta mitattua, kun kyynärvarressa oli sitä massaa niin valtavasti... Menin psyk harjoitteluun, missä ohjaajani oli aika tuhti nainen, joka huokaili, että noin hoikan ( siis minä) kelpaa, kun opet ei kaiken aikaa jäkätä liikapainosta. Jotta läskit tais olla katsojan silmässä. Kurssikaverina oli kauniskasvoinen, mutta tosi massainen tyttö, hänelle ei kukaan koskaan sanonut painosta mitään.