Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Sh-op.

Kovuus vs. pehmeys

Recommended Posts

Vieras: Sh-op.   
Vieras: Sh-op.

Olen miettinyt, millainen hoitaja minusta tulee ja millaista työtä haluan tehdä. Minulla on kokemuksia osastoilta (kehitysvammapuolelta), joilla on ollut väkivaltaisia asukkaita ja rangaistustoimenpiteet ovat olleet rajuja.

Minua on lyöty ja puristettu niin, että on tullut syviä mustelmia. Hiuksia on lähtenyt päästä. Kuitenkaan en pelkää väkivaltaa liikaa. Voisin mennä osastolle, missä on väkivallan uhka, kestän sen.

Mitä taas en haluaisi kestää, on potilaiden epäinhimillinen kohtelu. Eristys- ja rangaistustoimenpiteet ymmärrän, koska ne joissain tilanteissa ovat kaikkien parhaaksi.

Tarkoitan kuitenkin ns. pienempiä asioita, mitkä kuitenkin ilmentävät asennetta ko. ihmisiä kohtaan. Esimerkiksi se, että asukkailla ei ole minkäänlaista yksityisyyttä. Alastomia naisia ja miehiä pestään ja puetaan samassa tilassa, mikä mielestäni kertoo, että hoitajien mielestä nämä ihmiset eivät ymmärrä yhtään mitään. Mutta he eivät sitä voi tietää!

Lisäksi näihin ihmisiin kajotaan mielestäni liian herkästi fyysisesti. Heillä ei siis ole oikeutta omaan kroppaansa. Esimerkiksi tilanne, jossa hoitaja olisi menossa ovesta, jonka edessä syvästi kehitysvammainen mies ryömii: mies vain nostetaan niska-perseotteella pois tieltä. Kerran eräs hoitaja pukemistilanteessa läppäsi kädellään asukasta, joka yritti purra häntä. Tämän seurauksana asukkaan pää osui seinään. Tämä painoi mieltäni, mutta tämän hoitajan persoonan tuntiessa olisi ollut turha sanoa asiasta kahden kesken, mutta turhaa olisi ollut myös ottaa yhteyttä ylempiin tahoihin. Keikkalaisen sana 30 vuotta talossa olleen sanaa vastaan...  cry.png Ja ko. asukas ei osaa puhua ja kolhuja tulee päähän muutenkin...

Tällaista esimerkiksi en haluaisi kestää. Myöskin tuntuisi pahalta olla töissä sellaisessa psykiatrisessa paikassa, jossa täytyisi käyttää hirveästi valtaa, olla komentaja ja kurin pitäjä. Osaan kyllä olla jämäkkä ja pitää sitä kuria, mutta turhaa simputusta en aio harrastaa.

Onpa mulla paljon kauhukuvia.. En siis pelkää psykiatrisia asiakkaita vaan hoitajia ja hoitokulttuuria! En toisaalta haluaisi myöskään isoihin laitoksiin, missä olen ollut tutustumassa (esim. vastaanotto-osastolla on niin paljon väkeä, ettei kaikille ole huoneita, vaan sänky/patja käytävällä). Sellaisessa paikassa on kuitenkin niin hankalaa vaikuttaa niihin vallitseviin tapoihin. Tulee kamala ahdistus, jos joudun toimimaan omaa itseäni vastaan. Huomaan, etten voi hyvin.

Missä taas voin hyvin, on sellainen paikka, missä ihmisyyttä kunnioitetaan. Ilmeisesti siis avo- tai kuntoutuspaikka? Minulla oli eräs loistava harjoittelu kuntoutuskodissa. Siellä ihmisillä oli oma huone ja oma elämä, ei ollut liikaa kontrollointia. Tietty kurinpitoa välillä tarvittiin, mutta se ei tuntunut miltään, tuli kuin luonnostaan niissä tilanteissa. Myös kehitysvammapuolella olen työskennellyt mahtavassa paikassa (yksityisessä), jossa näin, miten sitä työtä voi tehdä myös inhimillisesti ja lämmöllä. Sen kokemuksen jälkeen en taida enää pyllistääkään sen epäinhimillisen laitoksen suuntaan!

Olenko liian pehmeä hoitamisen kovaan maailmaan? Täytyisikö vain kovettaa itseni ja sopeutua? Se onnistuu, mutta sisälläni tunnen piston ja omatunto soimaa. Tuskin kannattaa taistella tuulimyllyjä vastaan, mutta sillä asenteella taas mikään ei koskaan muutu..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina   
janina

Et todellakaan ole liian pehmeä !!! Mistä se muutos lähtee jos ei meistä. Juuri tuollaista hoitokulttuuria vastaan on noustava ja oltava rohkeasti eri mieltä. Psykiatrian puolella tarvitaan välillä rajoittamista ja jämäkkyyttä, mutta jos on tietoinen itse miksi näin pitää toimia niin en usko että se sinullekaan on ongelma. Mä olen vuosia toiminut akuutilla suljetulla vastaanotto osastolla ja ollu mukana monessa, mutta vieläkin vuosien jälkeen mun karvat saa pystyyn liika vallankäyttö. Kyllähän sen näkee heti onko kyseessä hoidollinen rajoittaminen vai hoitajan omaa turhaa pätemisen tarvetta. Kun liikaa vallan käyttöä on esiintynyt niin mä olen rohkeasti nostannu asian  esille. Miellä työilmapiiri on sallinut sen . Aina on hyvä pysähtyä miettimään omaa työtään. ( siksi tykkään opiskelijoistakin )

Kerroit hoitajasta joka lyönyt potilasta. Siinä on hoitotyö kaukana. Joskus otta aivoon mikä on inhimillistä, mutta hei.....lyödä potilasta :D

Kun astut työelämään niin toivon että vielä vuosienkin jälkeen pohdit näitä asioita ja säilytät tuon inhimillisen ja kunnioittavan asenteesi ihmisiin ! !

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
holo   
holo

Yhdyn Janinan mielipiteeseen pehmeydestäsi. Meistä hoitajistakin löytyy niitä mätiä munia, jotka pilaavat koko ammattikunnan maineen, jos sattuvat jäämään kiinni. Toisaalta, ikävä kyllä, he harvemmin jäävät kiinni johtuen juuri siitä, että he ovat usein pitkään töissä olleita ja heidän asemansa on paljon vahvempi kuin mitä useimpien muiden.

Se, että potilaalta puuttuu kyky kommunikoida verbaalisesti asettaa hoitotyölle suuria rajoitteita ja vaatimuksia, mutta myös luo hoitajalle mahdollisuuden saada aikaan niin hyvää kuin pahaakin. Esimerkkisi siitä, että hoitaja läpsäisi potilasta on selvä merkki siitä, ettei minkäänlainen kommunikaatio toiminut tilanteessa - ainakaan hoitajan taholta. En tietenkään tiedä potilaan tilasta tarpeeksi sanoakseni kovinkaan paljoa, mutta epäilen suuresti, että kyseessä olisi ollut silkka ilkeys hänen puoleltaan - on mahdollista, että hoitaja teki jotakin, mikä joko loukkasi tai sattui ja pureminen oli potilaan ainoa keino kommunikoida. Tietenkään ei voida vaatia kenenkään hyväksyvän itsensä puremista, mutta toisaalta pitäisi myös miettiä, mikä kyseisen teon takana oikeastaan on.

Non-verbaalinen kommunikaatio on mielestäni yksi tärkeimmistä viestintäkanavista mitä ihmisellä on. Yksi ele tai ilme voi kertoa paljon enenmmän kuin mitä ihminen kykenee tai haluaakaan sanoa. Hoitajana on mielestäni erittäin tärkeää osata lukea ihmisten ilmeitä - se voi auttaa myös monissa hankalissakin tilanteissa.

En lähtisi listaamaan ja yleistämään sitä, millaisilla osastoilla on minkäkinlainen ilmapiiri. On totta, että joillakin osastoilla koko osaston ilmapiiri ja suhtautuminen potilaaseen voi olla täysin erilainen kuin toisilla, mutta yleensä kaikki lähtee yksilöstä itsestään - hoitajia on erilaisia.

Onnea opintoihisi. Pidä mielessä kaikki näkemäsi ja kokemasi - muidenkin tekemistä virheistä voi oppia ja etenkin omistaan kannattaa ottaa opiksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino   
dino

En lähtisi listaamaan ja yleistämään sitä, millaisilla osastoilla on minkäkinlainen ilmapiiri. On totta, että joillakin osastoilla koko osaston ilmapiiri ja suhtautuminen potilaaseen voi olla täysin erilainen kuin toisilla, mutta yleensä kaikki lähtee yksilöstä itsestään - hoitajia on erilaisia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
yökkönen   
yökkönen

Aika hyvää keskustelua tämä nyt on ollut! Mietiskelin tuossa mitenköhän nämä eri aikakaudet ovat olleet vaikuttamassa hoitajien kasvamiseen ammattiinsa. Kun kaauuaan sitten oli kotona mukuloillakin kova kuri niin sen aikaiset hoitsutkin taisi olla melkoisia päällepäsmäreitä ja toiset suoranaisia "petoja", potilailla ei ollut paljoakaan sananvaltaa omista asioistaan. Sitten tuli vapaa kasvatus lapsille in ja sen aikaset läpit alkaa nyt olla aikusia ja osa todella on saanut sen vapaan kasvatuksen ja liekkö sekin näkyy hoitokäytännöissä? Se rajojen asettaminen lempeästi mutta varmasti lapselle kantaa varmasti myös hedelmää aikuisenakin esim kuinka ihmiset suhtautuvat toisiin ihmisiin, onko se kunnioittavaa vai karjutaanko sitä naama punaisena uhkailuja ladellen. Joo, pitäisi kait sitten osata olla samalla luja mutta pehmeä. Omaa itseä on vaikea arvioida, luulisin kuitenkin, että en ole pahimmasta päästä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
TUHO   
TUHO

"Vaikeasti häiriintyneen ihmisen rajoittaminen on perusteltua niin kauan, kuin käytetty keino ei sisällä epäinhimmillisiä tai alentavia tapoja" (United Nations, 1948 ja Council of Europe, 1956) Kivuttomuus rakentaa vuorovaikutusta! Tervetuloa vaikuttamaan ja luomaan uutta hoitokulttuuria, se on useimmiten vastavirtaan menemistä. Omalla esimerkillä voi vaikuttaa pikkuhiljaa. Muutokset kestävät usein vuosia, jopa vuosikymmeniä!

Miksi vanha hoitokulttuuri sitten vaan tahtoo pysyä voimassa? Yksi syy varmaankin on, kun uudet vastavalmistuneet työntekijät tulevat töihin, heidän ammatti-identiteettinsä ei ole vielä valmis kohtaamaan sitä voimakasta vastarintaa "uusia tuulia" kohden ja pikkuhiljaa mukautuvat ja omaksuvat vallitsevan käytännön. Ilokseni olen havainnut kuitenkin, että pikkuhiljaa muutosvastarinta alkaa murentumaan ja työntekijät alkavat motivoitumaan hoidollisuuteen, turhautuminen hoitotyössä on vaarallista, se tukahduttaa jokaisen meidän sisällä olevan "hoitajan", joka näkyy sitten kaikessa ulkoisessa toiminnassamme ja suhtautumisessamme.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Cardina   
Cardina

Se olisikin mielenkiintoinen tutkimuksen aihe että mistä muodostuu eri yksiköiden ns. hoitokulttuuri. Vanhat voimakastahtoiset hoitajathan sen usein luovat, mutta mistä johtuu se että vaikka he jäävät eläkkeelle tms. niin tämä kulttuuri siirtyy monesti hyvinkin vahvana nuoremmalle polvelle. Luulisi että tuossa tilanteessa nuoret haluaisivat "toteuttaa itseään". Ja tämähän kulttuurin muuttumattomuus ei ole selkeästi negatiivinen tai positiivinen asia - riippuu hoitokulttuurista.

Ja kuinka ollakaan tuotahan on tutkittu aika paljonkin. Ainakin kaksi väitöskirjaakin on tehty Suomessakin (J.Kinnunen suomeksi ja sitten toinen Svenska Handelshögskolan englanniksi, mutta en muista tekijää, dementti kun olen...) Ovat mielenkiintosia...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Mallu-66   
Vieras: Mallu-66

Onpa mukava huomata, kuinka paljon aihe puhuttelee...

Itse olen vuosia kierrellyt eri toimipisteissä ja kaikenlaisia kolleegoja on kohdalle osunut. Jollain foorumilla kilpailtiin siitä, kenellä on hienoin titteli; korkea koulutustaso ei takaa sitä, että on hoitotyössä riittävän hyvä. Potilailta saatu palaute todistaa sen, että esim. sairaala-apulainen voi helpottaa hänen psyykkistä tuskaansa paremmin kuin sairaanhoitaja. Jos koulutuksella halutaan pönkittää vain omaa egoa, eikä sosiaaliset taidot riitä inhimilliseen ihmisen kohtaamiseen niin jotenkinhan se arjessa ilmenee - turhautumisena, kireytenä ja epäasiallisena käytöksenä. Kuka sellaista hoitajaa haluaa edes lähestyä. Mielivallan käyttäminen kertoo jotakin hoitajan omasta voinnista. Rohkea täytyy olla, että sellaiseen uskaltaa puuttua  :-[

Olisi aina hyvä muistaa, että potilaan sijassa voin olla joskus minä tai minun läheiseni - kuinka haluaisin itseäni/läheistäni kohdeltavan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Cardina   
Cardina

"Mielummin teen virheitä ystävällisenä ja myötätuntoisena kuin ihmeitä tyhmänä ja kovana."

    - Äiti Teresa -

...no voi tätä joihinkin tilanteisiin soveltaa, mutta ei tätäkään kaikkiin (sellaista sanontaa ei ole olemassakaan, joka kaikkeen soveltuu)..

Koulutus tai ammatti ei takaa mitään... ylihoitajista sairaala-apulaisiin yms. on sekä koviksia että pehmiksiä. "Pehmikset" ovat tarpeeksi lujia ja rohkeita, että uskaltavat olla sellaisia Ihmisiä. Ei tartte koko ajan olla varuillaan, että kuka selän takaa tulee puukon kanssa....

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: suojelutyöläinen   
Vieras: suojelutyöläinen

Et todellakaan ole liian pehmeä ------Psykiatrian puolella tarvitaan välillä rajoittamista ja jämäkkyyttä, -----mun karvat saa pystyyn liika vallankäyttö. Kyllähän sen näkee heti onko kyseessä hoidollinen rajoittaminen vai hoitajan omaa turhaa pätemisen tarvetta.

----klips

---- klips

Kun liikaa vallan käyttöä on esiintynyt niin mä olen rohkeasti nostannu asian  esille. Miellä työilmapiiri on sallinut sen . Aina on hyvä pysähtyä miettimään omaa työtään. ( siksi tykkään opiskelijoistakin )

Kerroit hoitajasta joka lyönyt potilasta. Siinä on hoitotyö kaukana. Joskus otta aivoon mikä on inhimillistä, mutta hei.....lyödä potilasta ;D

Kun astut työelämään niin toivon että vielä vuosienkin jälkeen pohdit näitä asioita ja säilytät tuon inhimillisen ja kunnioittavan asenteesi ihmisiin ! !

---klips

a vot! pätemisen tarve. siinä on monen pahan alku ja juuri se juuri. lieneekö sitten epävarmuutta, itsevarmuuden hataruutta, ammatti-identiteetin kehittymättömyyttä, siis kuitenkin sellainen asia mikä jokaisella elämänalalla tuo paineita ja stressiä.

huom. korjailin lainausta ja viestiä. tumpelo kun näissä oon.

eräs havaitsemani asennekäytäntö on ollut ja on, teräsnyrkki silkkihansikkaassa, pehmeänkova ja kovanpehmeä, siis oli puhe tsykiatriasta. virniö.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tiin@   
Vieras: Tiin@

"Olen miettinyt, millainen hoitaja minusta tulee ja millaista työtä haluan tehdä."

Tässä se olennaisin juttu onkin! Itsekin mietin opiskelijana sitä, millaiseksi hoitajaksi haluan itse kasvaa. Sitä, mitä joku muu on, en voi, enkä halua muuttaa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio   
Jio

Tässä se olennaisin juttu onkin! Itsekin mietin opiskelijana sitä, millaiseksi hoitajaksi haluan itse kasvaa. Sitä, mitä joku muu on, en voi, enkä halua muuttaa!

-Oleellisinta ja tärkeintä on nimenomaan että on oma itsensä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tsuhna   
Vieras: Tsuhna

Nuorena hoitajana joutuu painiskelemaan erityisesti tämän asian kanssa. Eli haluatko kuulua porukkaan, "sosiaalistua" vaikka joudut ehkä tällöin hyväksymään paljon väärää.

Valitettavasti sitä vuosien varrella hoitaja niin helposti laitostuu.

Täytyy kyllä myöntää että olen urani (vajaa 20 v. tähän asti) nähnyt kaikenlaista, alalla on valitettavasti melkoisia petoja, sadistisia hoitajia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tiin@   
Vieras: Tiin@

Tässä se olennaisin juttu onkin! Itsekin mietin opiskelijana sitä, millaiseksi hoitajaksi haluan itse kasvaa. Sitä, mitä joku muu on, en voi, enkä halua muuttaa!

-Oleellisinta ja tärkeintä on nimenomaan että on oma itsensä.

Olet Jio oikeassa!

Sitä minäkin tarkoitin. Kun olet oma itsesi, ei tarvitse lähteä mukaan sellaiseen mikä ei hoitotyöhön kuulu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×