Ensihoidon työehtojen kehittäminen

[bifaasinen]

Ja mitä pienempi kylä, sitä enemmän sairaankuljetushenkilöstön työpanosta voidaan hyödyntää toisaalla sillä aikaa kun ajoa ei ole. Esim. monessa paikassa jo nykyään käytössä oleva polityöskentely, jotain ksh-tyyppistä, joskaan ei niin sitovaa että valmiit listat tehtäisiin, turvapuhelinpalvelut, jotain kiinteistöhuollon hommaa, jne jne. Tietenkin pitää aina paikallisesti sopia mihin työntekijät suostuvat, miten toimitaan jos keikat ovat kuormittaneet työntekijöitä paljon (eli että saa sitten päivisin nukkua), kuka hoitaa hommat jos ollaan ajossa jnejne. Tässäkin vaan täytyy olla tarkkana, että laadukkaan ensihoitopalvelun tuottaminen riittävällä ripeydellä on prioriteetti #1.

Mutta nekin firmat missä nyt ollaan 8-16 aktiiveissa, voisivat laittaa lanssarit polille päiväksi, siirtää päiväaktiivit 8 tunnilla eteenpäin ja enää olisikin vain yö 00-08 varalla. Yrittäjän ei tarvitsisi pkl:lta pyytää kuin jotain 20€/h/hlö ja palkkakustannukset tulisi katettua kuten ennenkin, eli menot nousee 0 €. Ja kuten SEHL:n puheenjohtajakin neuvottelupäivillä sanoi, ei niitä äijiä kannata tallilla makuuttaa vaan ne pitää saada töihin jo ihan ammattitaidon säilymisenkin takia, puhumattakaan tuottavuudesta. Puhe oli tuolloin ht-yksiköistä, jotka ajavat ainoastaan a- ja b-tehtäviä, mutta päteehän tuo lause aika globaalilla tasolla.

Kuinka paljo esim. tuo kiinteistöhuolto pitää yllä hoitopuolen ammattitaitoa ja toisaalta ksh toiminta sekoaa totaalisesti, kun on sille lanssille laskettu kuitenkin ne resurssit ja sit tuleekin se pitkä keikka, tai useampi lyhyempi kyyti. Lisäksi jossain kohtaa joku nero huomaa, että polilta voidaan vähentää vaikkapa yksi toimi, kun se lanssi sielä kuitenkin on.

Taitaa olla sivukuluineen kuitenkin noin 25-30€/h/hlö lähempänä mitä pomon pitäisi pyytää lisää. Tuosta tulee pelkille arkipäiville 25€ mukaan 25x8x2=400€/pv x20pv=8000€/kk x12kk=96000€/vuosi, eli väittäisin, että menee sitten pienemmän tai isomman kunnan toimija esittämää noi 100 000€ lisälaskua on vastaus ehdottoman kielteinen. Lisäksi onko se 50 000€/ vuosi rajana jonka ylimenevät hinnan muutokset vaatii kilpailutuksen?

Toki on järjetöntä makuuttaa sitä porukkaa asemalla, mutta sitä tämä on, vamiutta täytyy ylläpitää ja ne muut työt on oltava sellaisia, tai siten järjestettyjä, että niistä voi välittömästi irrota kun keikka tulee. Meillä asemapalvelukseen on lisätty tiettyjä toimia, kuten kyytien lyöminen laskutusohjelmaan ym. pientä.

[Julma]

No juu nuo esimerkit tossa nyt oli vähän ehkä tökeröjä.

Mutta siis kuitenkin työnantajalle suoraan tai palvelun ostajan kautta rahallisesti hyödyllisiä pikkuaktiviteetteja varmasti löytyy mitä voidaan kyytimiehillä teettää ensihoitopalvelun vaarantumatta. Jos niin saadaan varallaoloa vähenemään (eli työpäivien määrä pienenemään tulotason tippumatta) niin uskoisin suurimman osan olevan siihen valmiita.

[dino]

Polityöskentelyn ja sairaankuljetuksen yhdistelmä on tullut tutuksi ja oma mielipide asiasta on hyvin kaksijakoinen. Parhaimmillaan polityöskentely tuo mukavaa vaihtelua toimenkuvaan, leventää ja syventää ammattitaitoa ja tuo potilaan hoitoon jatkuvuutta. Pahimmillaan taas se häiritsee perustyön tekemistä, aiheuttaa kismaa ja vie työstä mielekkyyden.

Jos yksikön säilyminen kylällä on vaakalaudalla, kyytimäärät ovat oikeasti vähäiset ja polityöskentely on pienimuotoista josta voi helposti irrottautua 3-4 tunniksi ilman sanomisia, niin silloin voi tuplatoimenkuva olla perusteltua. Muussa tapauksessa on suuri riski että idea kääntyy itseään vastaan ja ei vastaa alkuperäistä tarkoitustaan.

[bifaasinen]

Lisäksi tulee eteen ne firmat joissa yrittäjä itse ajaa kyytiä, mutta polille ei saa kirveelläkään. Osuu ne kuuluisat "paperihommat" aina jus siihen ajankohtaan...

dinon kommenttia voi kyllä kompata täysin, sillä noin se juuri menee.

[Maailman vahvin tyttö]

Itsellä kokemusta myös tuosta polityöskentelystä. Periaatteessa ymmärrän sen, että aktiivituntien saamiseksi joudutaan myymään sakun työpanosta muualle. Kunta palvelun tilaajana voi päättää, mitä palvelu sisältää. Toisaalta, on tosiaan aloja, joilla pitää maksaa valmiudesta. Siis siitä, että maataan asemalla (jos muuta hommaa ei ole). Palokunnassahan on kymmeniä miehiä palkattuna samalla periaatteella. Ei siellä käydä palokeikkojen välillä esim. tekemässä lumitöitä kunnan kiinteistöjen pihassa tai jäädyttämässä luistelukenttiä. Miksi sairaankuljetuksen (jossa keikkamäärät ovat suuremmat kuin palokunnassa) pitäisi olla koko ajan 100% työllistettynä tienatakseen palkkansa?

Polilla tai tk:ssa työskentelemällä voi tosiaan ylläpitää ja hankkia ammattitaitoa, edistää yhteistyötä ensihoidon toimijoiden ja sairaalan väen kesken, sekä hankkia sellaisia tietoja, joista on hyötyä kentälläkin. MUTTA, kuten dinokin sanoi, homma voi kääntyä myös itseään vastaan. Herkästi tahtoo unohtua se, että sakuporukan ensisijainen tehtävä on turvata sairaalan ulkopuolella sairastuneiden ihmisten hoito. Ja jotta sitä valmiutta voidaan pitää yllä, vaaditaan myös monenlaisia huolto- ja ylläpitotöitä kyytien välillä. Käytännössä homma ei koskaa mene, eikä voikaan mennä niin, että sakuväki paiskii kyytien välillä töitä 100% panoksella polin tai osaston väen apuna.

Sakun työvuorot ovat yleensä 2-3x niin pitkät, kuin sairaalassa. Yhtäjaksoisen 10 h keikan ajamisen jälkeen sielu ja ruumis tarvitsee hetken hengähdystauon, jotta jaksaa vielä 14 h. Moniko jaksaisi tehdä tavallaan kahta työtä lennosta työnkuvaa vaihtaen esim. 12 tuntia putkeen? Vaikka opettaa ensin ekaluokkalaisia 3 h, sitten mennä tekemään niille kouluruokaa kahden tunnin ajaksi ja huolehtia että ne syö, sitten taas jatkaa vielä neljä tuntia opetusta?

Ongelmaksi voi muodostua myös sakun työnkuva polilla. Varmaan kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kokonaisvastuuta päivystyspotilaan hoidosta sakuväki ei voi ottaa. Työnkuvaan sopii paremminkin ns. konehommat, eli potilaiden vastaanottaminen ja tietokoneella tehtävät kirjalliset työt, mahdollisesti puhelimeen vastaamineen, sikäli kun sakuväki on perehdytetty esim. ao päivystyksen triageperiaatteisiin (kelle annetaan aika päivystykseen, kuka ohjataan ajanvarauspuolelle). Itse en esim. ole suostunut kirjoittamaan sh:n sairaslomatodistuksia. Perustelen sen sillä, että en ole sen terveyskeskuksen palveluksessa, jonka leima lappuun tulee. Kyseessä on kuitenkin melko "painava" hallinnollinen toimenpide.

Sakun työnkuva sairaalalla tulisi olla jotain sellaista, josta voi irroittautua välittömästi (esim. haavan ompelussa tai katetroinnissa avustaminen, kipsaaminen tai esim. kosketuseristyspotilaan vaipanvaihto ei välttämättä sellaista ole. Sakuväki käy samoissa työvaatteissa sekä ihmisten kotona että toimii polilla (vai vaihtaako joku koko vaatekerran tullessaan polipalvelukseen ja sitten taas keikan tullen sakuvaatteet päälle?), mikä voi muodostua ongelmaksi kun esim. polilla saa ripulikakat päälleen ja saman tien pitäisi lähteä keikalle.

Kun sakuväki on hyvin perillä polin toimintatavoista ja hoitoperiaatteista, ja heiltä odotetaan osallistumista potilaan hoitoon, on riskinä että sakulaiset hakevat potilaan kotoa, vaihtavat sisäkengät ja ottavat vastaan polille, toteuttavat lääkärin määäräykset ja kirjaavat seurantakaavakkeelle voinnit. Lopuksi kiikuttavat potilaan vielä eteenpäin osastolle. Okei, onnistuuhan se kun ei tule uutta keikkaa, mutta silloin ei päivystyksen oma henkilökunta välttämättä ole missään vaiheessa ollut edes kartalla siitä, milä potilas siellä verhon takana makaa ja mitä sille pitäisi tehdä. Hoidon jatkuvuus on ihan jees, mutta tosiaan sen sakun homma on hoitaa niitä kotona apua vailla olevia potilaita.

Tämän pitkän ja sekavan puheenvuoroni tarkoituksena on sanoa, että jos sairaankuljettajille kaavaillaan polipalvelusta, tulee tehdä selkeä sopimus siitä, mitä heidän työnkuvaansa kuuluu, miten heidän tarvitsemansa lepo turvataan, millaisina aikoina ja missä raameissa heidän odotetaan polilla työskentelevän, miten heidät perehdytetään ja mikä on hallinnollisesti heidän "asemansa" terveyskeskuksessa. Ja sakulaisten tulee pitää huoli siitä, ettei pääse unohtumaan, mikä on sairaankuljetuksen ensisijainen ja pääasiallinen toimenkuva. Koska jos polilla oletetaan yhtä ja sairaankuljetus toteuttaa toista, siitä tulee vain kyräilyä, epäsopua ja kyttäämistä.

[Jasu]

Mikäli keikkojen välillä työskennellään sairaalassa/TKssa ja tehdään sairaanhoitajan ja lähihoitajan hommia, pitää tästä saada myös sairaalan hoitajien kanssa sama palkka. Ei voi mennä niin, että pitää tehdä sairaanhoitajan koulutuksella sairaanhoitajan työtä päivystyksessä, mutta palkka on sama kuin kyseisen polin laitoshuoltajalla. Vaikka tätäkin taitaa jossain tapahtua (?)

[hujis]

Ei voi mennä niin, että pitää tehdä sairaanhoitajan koulutuksella sairaanhoitajan työtä päivystyksessä, mutta palkka on sama kuin kyseisen polin laitoshuoltajalla.

Amen ja taputukset päälle!

[huomen]

Pomot vois tulla tekemään hommia päivystyskämpälle ja todeta itse mahdolliset puutteet tms niin ei ihmettelis jos työntekijät joskus jotain pyytävät.

[Jasu]

Nähtäväksi jää, miten uusi terveydenhuoltolaki tulee vaikuttamaan esim. varallaoloon ja muihin ensihoidon työolosuhteisiin. Lain myötä ilmeisesti SHP:n pitää tehdä palvelutasomääritykset. Pitääkö palvelutaso määritellä sellaiseksi, ettei ainakaan kaikissa paikoissa varallaolo ole riittävä palvelutaso? Mikäli SHPssa asioista päättämässä on ihmisiä, jotka oikeasti ymmärtävät ensihoidosta, onko heillä halua tuottaa/ostaa ensihoitoa varallaoloon perustuen? Laissa on myös tarkat määritelmät ensihoitajien koulutukselle ainakin hoitotason osalta. Jo nyt joillain paikkakunnilla on ollut huomattavia vaikeuksia rekrytoida nykyisillä ehdoilla vaatimukset täyttävää ensihoitohenkilöstöä. Johtaako tämä siihen, että työehtoja on pakko parantaa, että saadaan riittävästi uuden lain vaatimukset täyttävää henkilökuntaa? Vai lasketaanko mieluummin hoitovalmius perustasolle? Entä onko SHPn virkamiehillä mielenkiintoa ja aikaa kilpailutuksia useimmiten seuraaville markkinaoikeuden käsittelyille ja sitten taas uusien kilpailutusten järjestämiselle? Miten tarkkaa tulee olemaan henkilökunnan, kaluston ja välineistön laadunvalvonta? Lisääkin kysymyksiä tulevat muutokset varmasti herättävät. Jotain toivoa on, että terveydenhuoltolaki kehittäisi ensihoidon tilannetta sekä potilaan että hoitajan kannalta. Toisaalta ei voida tuudittautua siihen, että laki, tai joku muu, ratkaisee alan ongelmat, vaan tarvitaan aktiivista edunvalvontaa.