Työvuorolistojen myöhästyminen, jatkuvat ylityöt a työvuorojen peruminen

[Illuusio]

Mitenkä nämä asiat menee, mitä käytännössä on tehtävissä (muuta kuin irtisanoutuminen)? Huomenna soittelenkin luottamusmiehelle, mutta onko kukaan käytännössä törmännyt tällaiseen ja mitä on asioille tehty? Kyseessä on yksityinen psykiatrista kuntoutusta tarjoava lastensuojelulaitos ja yksityisen sosiaalipalvelualan tes.

Puolisentoista kuukautta olen ollut tällä uudella työnantajalla, ja kaikki kaksi työvuorolistaa on tulleet myöhässä (tein aluksi keikkoja). Saadaan kolme viikkoa kerrallaan, tänäänkin olisi pitänyt viimeistään tulla, mutta työnantajalta tuli tekstiviesti, että lasten kotilomien ja sijaisten rekrytoinnin varmistumiseksi saadaan huomenna.

Kokonaista kolme kertaa olen päässyt ajallaan lähtemään töistä, meillä tehdään oletusarvoisesti ylitöitä. Esim. yövuoro tulee yhdeksältä, iltavuorolaisilla loppuu kaikilla vuoro lähes aina yhdeksältä. Sekä henkilökunnan, että työnantajan mielestä iltavuoron on oltava kymmeneen, osasto on vielä usein aivan yhden yövuorolaisen hallitsemattomissa.

Työnantaja halusi kirjata työsopimukseeni (jota sain yli kuukauden perätä) nyt, että työnantaja voi perua työvuoroja mikäli talo on tyhjillään, ja ne tunnit jää työntekijän korvattavaksi. Työnantaja totesi tähän "tunnit täyttyy kyllä, tehän teette jatkuvasti ylitöitä". Onko tämä kovinkin yleistä? Ajattelisin, että kun työvuorot tulee kolmen viikon jaksoissa ja vielä myöhässäkin, pitäisi työnantajalla olla kyllä tiedossa, onko talossa lapsia vai ei.

Palkasta sovittiin puhelimitse alunperin, sitten oli niin vaikeaa saada se palkka siihen, mitä sovittiin. Ensimmäinen palkka tuli kuitenkin kaiken vääntämisen jälkeen väärin, TES:n minimin mukaan, hoitui kyllä jälkeenpäin.

Työ sinänsä on ollut viime aikoina hyvinkin palkitsevaa, enimmäkseen, välillä tulee aivan käsittämättömiä käskyjä johdolta, ja osasto on sitten taas aivan sekaisin. Kun aloitin työt, lapsia ei saatu edes suihkuun tai siivoamaan huoneitaan, söivätkin mitä halusivat ja riehuivat ja huusivat osastolla, yksi hallitsemattoman aggressiivinen piti osastoa kauhun vallassa (sekä lapsia että aikuisia). Sellaisia turvallisia rajoja ja psykiatrista kuntoutusta. Edistystä on nyt tapahtunut tämän asian suhteen, kiitos hyvän työporukan, ja osasto alkaa pikkuhiljaa olla sillä mallilla, että ei tarvi tapella omantuntonsa kanssa siitä, olisiko tehtävä lääninhallitukselle valitus lasten hoidosta. Jos hyviä puolia ajattelee, rahaa käyttävät hyvin anteliaasti ja me työntekijät saadaan melko vapaasti tehdä hankintoja ja touhuta lasten kanssa ihan vaan kassasta rahaa ottamalla, samoin saadaan ruokailla työnantajan piikkiin malliruokailuna.

Työpaikalla on henkilökunnan vaihtuvuus ollut melkoista, vuoden aikana on 12 työntekijää lähtenyt... Selvää on, että en minäkään jousta loputtomiin, ihan kiva olisi omiakin lapsia joskus nähdä (ylitunteja ei saa vapaana vaan rahana), ei tule kovin arvostettu olo. Puhumattakaan siitä, että itse kun haluaa tehdä parhaansa ja joustaa siinä missä suinkin pystyy ja vähän vielä lisää, saa sitten vain kuitenkin paskaa niskaansa, laitosjohtaja pohtii ääneen, onko työntekijä sitten sovelias ollenkaan heillä työskentelemään.

Selvää on, että luovutan minäkin jossain vaiheessa, jos mitään ei tapahdu. Koeajallahan tässä ollaan, työnantajakin voi tietysti päättää irtisanoa hankalan työntekijän, jos rupeaa kovin oikeuksiaan peräämään. Mahtaakohan tässä olla mitään toivoa paremmasta?

[Telaketju]

tuommosta paikkaa pitää karttaa.ota ritolat.

[Astra]

Mitenkä nämä asiat menee, mitä käytännössä on tehtävissä (muuta kuin irtisanoutuminen)?

Mahtaakohan tässä olla mitään toivoa paremmasta?

Ensin allekirjoitettu työsopimus, sitten vasta töihin. Liittoon jos kuulut niin yhteys sinne jos ongelmia tulee.

[tuulitukka]

Hei,

Kokemuksesta voin kertoa, että mikään ei tule muuttumaan. Lähde niin pian kuin voit, siellä tuskin tulet onnelliseksi.

[Adal_miina]

Kuulostaa kyllä aivan uskomattomalta paikalta - tuulimyllyjä vastaan taistelulta!

[Julma]

No tossa on vähän niin ja näin. Isommassa mittakaavassa ajatellen on tietysti järkevää koittaa nostaa työpaikan järjestäytymisastetta ja mielellään niin että kaikki siellä kuuluu samaan liittoon. Sen jälkeen pitää liittoa tiedottaa asiasta ja työntekijöiden seisoa yhdessä rintamassa. Ellei liittokaan saa mitään aikaan niin yksi tehokas keino antaa painetta työnantajalle on kun firman jokaisen työntekijän irtosanoutumislappu pärähtää pomon työpöydälle joku maanantai kello 8. Odottaisin että ainakin uusia lupauksia tulee, eri asia sitten miten nekään toteutuu.

Jos taas haluat itse vain päästä mahdollisimman helpolla niin se työpaikan vaihto lienee oikea vaihtoehto. Tosin miinuksena se, että sama touhu jatkuu ajasta ikuisuuteen sitten tuolla työpaikalla ellei sinne satu eksymään jotain toista hoitajaa joka tajuaa oikeutensa ja alkaa ajaa asiaa eteenpäin.

[aqualife]

Eikö ois hauskempaa päräyttää ne laput perjantaina... ois isompi hätä viikonloppuna heti. x) No ei kai, sori, huono läppä.

Mutta ei kovin mukavalta touhulta kuulosta mitä ketjun aloittaja kokenut...

[Illuusio]

Tehystä sain tukea ja samalla varoituksen, että jos näitä asioita alkaa yksin ajamaan, joutuu sitten helposti silmätikuksi. Meillä kyllä yleisesti näistä asioista purnaa työntekijät keskenään, ja muutama aktiivinenkin on, jotka uskaltaa työnantajallekin epäkohdista jossain määrin valittaa. Ja ollaan kyllä sitten saatu se aina välillä nahoissamme tuntea. En tiedä sitten, mikä sosionomien ja muiden alojen koulutuksen omaavien työtilanne on, mutta minä olen asiaa ajatellut niin, että ei minulla ole mitään menetettävää, töitä kyllä riittää. Vaikka keikkatyöt ei innosta enää, en minä siihen kuole, että teen keikkaa siihen asti, kun löytyy joku pysyvämpi ratkaisu. Mikäli siis pinna palaa joskus ja tulee lyötyä se irtisanoutumislappu työnantajan kouraan pahimpaan mahdolliseen saumaan >:D

Ja jonkinlainen toivonkipinä tässä kyllä on vireillä, oman osastoni lähiesimies on hyvin asiallinen ja johto on kyllä lirissä, meiltä lähtee taas yksi vähistä sairaanhoitajista ja seuraavassa listassa on tyhjiä kohtia, joita eivät vaan saaneet täytettyä. Lisäksi saatiin eilen muhkeat joululahjat kera anteeksipyyntöjen ja kiitosten :o Tämä on kyllä talossa vähän pidempään olleiden mukaan työnantajalle hyvin tyypillistä ja lupauksia on annettu ennenkin. Mutta katsellaan...