Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

periz

sh ja stetoskooppi

Recommended Posts

periz

Onko mielekästä ottaa esim. harjoitteluun mukaan oma stetoskooppi? Tahtoisin harjaantua sen käytössä, ja potilaan luvalla esim. auskultoida sydän- tai keuhkoäänet.

Miten tuollaiseen suhtaudutaan machotasolla, pidetääänkö sitä enemmän lääkärin hommana?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Onko mielekästä ottaa esim. harjoitteluun mukaan oma stetoskooppi? Tahtoisin harjaantua sen käytössä, ja potilaan luvalla esim. auskultoida sydän- tai keuhkoäänet.

Miten tuollaiseen suhtaudutaan machotasolla, pidetääänkö sitä enemmän lääkärin hommana?

Riippuu opintojen vaiheesta. Ekassa harjoittelussa ei kovin hyvä idea, vähän pitemmällä oikein kannatettavaa. Jos oma ohjaaja ei osaa tuossa asiassa auttaa, voi sopivassa tilanteessa (ei ylilääkärin kierrolla) pyytää lääkäriltä ohjausta. Osa lääkäreistä ohjaa mielellään, mutta heistä kuten muistakin ammattiryhmistä, löytyy myös omat asennevammaisensa.

Kannattaa harjoitella sitä stetoskoopin käyttöä. Luvattoman huonoa on tällä hetkellä osaaminen auskultoinnissa ihan perusasioiden kohdalla, moni "vanha" tai tuore ei osaa juuri ollenkaan muuta, kuin jotenkin mitata verenpaineen manuaalisesti. Omat stetarit ovat suositeltavat ihan hygienia- ja laatusyistä. Ja kannattaa pitää niitä taskussa tms.

Ja joissakin paikoissa juuri ylilääkärin kohdalla kannattaa kysyä asiasta. Ainakin monissa yksiköissä missä itse tiedä. Ylilääkärit osaavat suhtautua opettamiseen välillä huomattavasti paremmin, kuin muut.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Onko mielekästä ottaa esim. harjoitteluun mukaan oma stetoskooppi? Tahtoisin harjaantua sen käytössä, ja potilaan luvalla esim. auskultoida sydän- tai keuhkoäänet.

Miten tuollaiseen suhtaudutaan machotasolla, pidetääänkö sitä enemmän lääkärin hommana?

Suosittelen ehdottomasti ottamaan stetarit messiin ja treenaamaan. Kuuntelua kun ei oikein opi kirjasta. Minä katson niin, että tuo auskultointi on tärkeä taito kaikille sairaanhoitajille. TK-osastolla yöllä harvemmin lääkäriin törmää, jolloin on ihan kiva että vuorossa oleva sairaanhoitaja osaa tehdä jotain muutakin kuin odottaa lanssia tumput suorina. Ksh, sh-vastaanotto, vanhainkodit, päivystyspolit, jne jne on kaikki niitä paikkoja joissa on hyvä osata auskultoida perusasiat, vaikkei niitä vaadittaisikaan.

Harjoittelupaikoissa suhtaudutaan tuohon eri tavoin. Ekassa suuntaavien harjottelussa sain tylyn kuittauksen että hoitajat ei kuuntele yhtään mitään, seuraavassa harjottelussa siihen sitten taas kannustettiin.

[vuodatus]Mun mielestä se hoitaja kenellä on varaa sanoa opiskelijalle että tuota sun ei tarvitse tietää tai tätä et saa opetella, on ensinnäkin väärässä ja toisekseen kulkee laput silmillään.

Myönnän saaneeni pikkulääkärin leiman otsaani kun olen halunnut harjottelujaksolla tutustua ekg:hen, potilaan tutkimiseen, lääkehoitoon, sairauksiin jne. En missään nimessä ole yrittänyt kuitenkaan tuolla lisäoppimisella vältellä sitä perustyötä, vaan erityisen tarmokkaasti pyrkinyt siihen että hallitsen sen oman työnkuvani ensin ja sitten ekstraa aina kun on tilaisuus johonkin uuteen. Joissain harjoittelupaikoissa ei oikein varmaan tajuta miksi ne opiskelijat sinne tulee, vaan katsotaan että tuli taas noita riippakiviä ilmaseksi työvoimaksi.[/vuodatus]

Joissain lafkoissa tiedostetaan, että toisissa työpaikoissa hoitajat tekee myös tuota juttua vaikka meillä tehdäänkin näin, annetaas pojan opetella jos se vaikka hyötyis tuosta jotenkin tulevaisuudessa.

E: Niin tosiaan, vastaan siis lähihoitajana. Sh-opiskelija ei ehkä saa niin suurta kritiikkiä vastaansa, kun tutkinnon on tarkoituskin tuoda myös kliinistä osaamista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
-teme-

Oon työskennellyt pelkästään lanssissa ja teholla missä stetareitten käyttö on enemmän kun arkipäivää hoitajille... Tekis varmaan ihan hyvää vuodeosastollakin joskus kuunnella niitä potilaan hengitysääniä esim kun alkaa näyttää että happi on vähissä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

kyllä se niin on että pitää kuunnella normaaleja hengitys ääniä,ennenkuin oppii tuntemaan poikkeavat.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Onko mielekästä ottaa esim. harjoitteluun mukaan oma stetoskooppi? Tahtoisin harjaantua sen käytössä, ja potilaan luvalla esim. auskultoida sydän- tai keuhkoäänet.

Miten tuollaiseen suhtaudutaan machotasolla, pidetääänkö sitä enemmän lääkärin hommana?

Itse asiassa ihmettelen, miksei hoitajille kouluteta stetoskoopin käyttöä systemaattisemmin. Sain joku vuosi sitten haukut stetoskoopin käytöstä opiskelijana sairaalassa, jonka jälkeen tuli vähän keskusteltua kritiikkiä antaneen hoitajan kanssa. Toisaalla meidän koulutuksessa nyt on saanut itse selvitellä perusarvojenkin merkityksen, joko maikat ovat ihan pihalla niistä tai sitä mieltä, ettei meidän oikeasti tarvitse niitä osata. :blink:

Stetoskooppi on ehdottoman tärkeä työväline mitä erilaisimmilla potilailla hengitysvaikeuspotilaasta traumapotilaan kautta mahdolliseen sydämen vajaatoimintaan, lisäksi sillä voi kuunnella mm. suolistoääniä. Kuitenkin hoitaja on henkilö, joka usein näkee potilaan ensimmäisenä kentällä, ottaa vastaan päivystyksessä ja tarkkailee osastolla. Joissain sairaaloissa ei ole mitään paikalla päivystävää lääkäriä, joten siellä kaikki vastaantulevat asiat voidaan joutua hoitamaan ihan itse, kunnes se päivystäjä raahautuu naapuripitäjästä hätiin.

Stetarien käyttöä kannattaa harjoitella aina, jos vain mahdollisuus. Pahoin vain pelkään, että joissain paikoissa hoitajaopiskelijan tehtävä ei ole tehdä mitään, mitä ei ole totuttu tekemään tai mitä ei osata tehdä itse. Mutta vain treenaamalla saa rutiinia ja hallitsee tekniikan - ja jos potilaissa on tarjolla jotain, joilla sitten eroja oikeasti löytyy, niin niitäkin on hyvä kuunnella. Paljonhan pystyy hengityksestä ja verenkierrosta ilman stetoskooppejakin arvioimaan (hengitystaajuus, ihon väri, lämpö, kosteus, hengitysäänet korvin, hengityksen pinnallisuus, apulihasten käyttö jne) ja saturaatiomittarilla vielä lisää, mutta joskus tietysti hyvä olisi hoksata, jos sieltä kuuluu vaikka vierasesineen nielaisseella lapsella vinkumista, astmaatikolla vinkumista, rohinaa, hankausääntä, vaimentuneita alueita tai vaikka puuttuvat toiselta puolen. Jos potilas on flunssainen niin kiva hoksata mistä se rohina lähinnä kuuluu, tai mikähän voisi olla vialla, jos hengitysäänet kuuluvat normaalisti, mutta saturaatio on alhainen ja potilas selvästi hapennälässä. Suolistoääniä on joskus tullut kuunneltua, joskus jotain kaulavaltimon ahtaumaa. Läppä-ääniä (vuodot tms) ei ole tarvinnut. Kokemus lisää sitten itseluottamusta suuntaan ja toiseen - ei tulkitse jotain poikkeamaa vaaralliseksi ja myös uskaltaa sitten sanoa, jos jotain ehkä on kuitenkin pielessä. Tietysti mm. nenämahaletkun laitossa hoitajakin voi käyttää stetareita muutenkin.

Ensimmäisissä harjoitteluissa voi toki kokeilla, ja kannattaakin, mutta vain saadakseen vähän tuntumaa ja jostakusta kuultua. Kannattaa selvitellä tekniikka karkeasti itse ja yrittää saada jotakuta opastamaan kuuntelua, akuuttipuolen hoitajat, lääkärit ja mm. sairaankuljetuksessa toimivat saattavat hyvinkin olla kärryillä aiheesta. Omia stetoskooppeja ei tarvitse, kyllä niitä sairaalasta tulisi löytyä, ja niitä voi putsata käytön jälkeen ja ennen käyttöäkin.

Ihan maallikkoauttajatkin näköjään käyttävät stetoskooppeja (sopimuspalokuntien ensivasteet, Punainen Risti), joten AMK-koulutetun hoitajankin luulisi sitten hyötyvän joskus niistä. Hoitajahan ei diagnosoi, mutta joskus se löydös voi kyllä antaa vähän kuvaa, missä mennään. Älyttömän paljon enemmän hyötyähän meillekin olisi ollut jostain muutaman tunnin todellisesta stetoskooppi- yms. koulutuksesta kuin 3,5 vuotta kestäneestä samojen vuorovaikutusteorioiden toistamisesta syöpä-, sydän-, yms. potilailla. Jokainen voi käydä lukemassa tieteellisiä artikkeleita ja väitöskirjoja aiheesta Zen ja millaisia hoitajia nykyään koulutetaan vaikkapa elvytysosaamisen kannalta.

Esitän edelleen ääneen syvän huolestuneisuuteni AMK-opetuksen sisällöstä ja tasosta. Ainakin täällä Helsingissä on kuva, että aika hukassa ollaan verrattuna siihen, mitä olisi hyvä osata ja mistä potilas ehkä oikeasti hyötyisi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Mirtazapin

Sairaanhoitajana jouduin käyttämään säännöllisesti neljän tunnin välein stetoskooppia auskultoidessani potilaideni keuhko- ja sydänäänet ja kuunnella vielä vatsan murinoitakin. Tämä eräässää suuressa sairaalassa ulkomailla. Koulutukseni olen saanut Suomessa, mutta tässä on selvä aukko. Stetoskooppi ei kuulu suomalaisen hoitajan työvälineisiin vaikka siitä olisi huomattavaa hyötyä potilastyössä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Astra

Itse asiassa ihmettelen, miksei hoitajille kouluteta stetoskoopin käyttöä systemaattisemmin. Sain joku vuosi sitten haukut stetoskoopin käytöstä opiskelijana sairaalassa, jonka jälkeen tuli vähän keskusteltua kritiikkiä antaneen hoitajan kanssa. Toisaalla meidän koulutuksessa nyt on saanut itse selvitellä perusarvojenkin merkityksen, joko maikat ovat ihan pihalla niistä tai sitä mieltä, ettei meidän oikeasti tarvitse niitä osata. :blink:

Omia stetoskooppeja ei tarvitse, kyllä niitä sairaalasta tulisi löytyä, ja niitä voi putsata käytön jälkeen ja ennen käyttöäkin.

Eipä opastettu stetarin käyttöön ennen eikä nähtävästi vieläkään opiskelussa paitsi verenpaineenmittaukseen. Tosin vastaan sattui sh-opiskelija 90-luvun lopulla joka ei osannut mitata verenpainetta korvakuulolla. "Aina meillä koulussa oli automaattimittarit". Aina se automaatti ei riitä.

Eikä tosiaan kannata niitä omia mukana kuljettaa, puhdistaa vain yleiset ensin jos korvilla mennään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Itselläni on stetarit työmaalla laukkukaapissa. Hygienia- ja huoltosyiden lisänä on se, että usein työpaikkojen stetarit ovat mallia tiimari. Halvin/huonoin otetaan. Tosin moni hyvinkin halpa peittoaa littmannin selectin, joita on joihinkin paikkoihin hankittu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
periz

Itse asiassa ihmettelen, miksei hoitajille kouluteta stetoskoopin käyttöä systemaattisemmin. Sain joku vuosi sitten haukut stetoskoopin käytöstä opiskelijana sairaalassa, jonka jälkeen tuli vähän keskusteltua kritiikkiä antaneen hoitajan kanssa. Toisaalla meidän koulutuksessa nyt on saanut itse selvitellä perusarvojenkin merkityksen, joko maikat ovat ihan pihalla niistä tai sitä mieltä, ettei meidän oikeasti tarvitse niitä osata. :blink:

Omia stetoskooppeja ei tarvitse, kyllä niitä sairaalasta tulisi löytyä, ja niitä voi putsata käytön jälkeen ja ennen käyttöäkin.

Eikä tosiaan kannata niitä omia mukana kuljettaa, puhdistaa vain yleiset ensin jos korvilla mennään.

Noh, sattuu yhdet käytetyt littmannit löytymään kotoa, taidan niitä pitää mukana harjoitteluissa, ei niistä mitää iloa kaapin pohjalla ole :P

Pistäkää ihmeessä lisää omia kokemuksianne liittyen stetareihin, jos tulee mieleen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
periz

Nyt tulee tyhmä kysymys, mutta miten auskultoitte naiselta mitraaliläpän? Oikea kohtahan taitaa olla siinä V-kylkiluun kohdalla, claviculan keskiviivalla (eli aika pahasti siinä rintarauhasen kohdalla).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jupet

Millainen stetari käyttöön? Onko kaksiputkisten/luumenisten cardiology-mallien ja yksiputkisten "perusmallien" välillä tavallisen kuolevaisen korvilla eroa äänen laadussa tai äänien kuuluvuudessa, jos muuten molemmat ovat laadukkaat?

Ero äänimailmassa on kuin yöllä ja päivällä koulun halpis-tiimaristetareilla ja kaverin littman II SE:n välillä, joka sekään ei ole edes hirveän kallis. Kaksiputkisia laadukkaita en ole päässyt testaamaan.

Jonkun stetarin kuitenkin hankin tässä jossain kohtaa niin olkoon samalla sitten riittävän hyvä. Ylimääräistä ei kuitenkaan viitsisi maksaa...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Millainen stetari käyttöön? Onko kaksiputkisten/luumenisten cardiology-mallien ja yksiputkisten "perusmallien" välillä tavallisen kuolevaisen korvilla eroa äänen laadussa tai äänien kuuluvuudessa, jos muuten molemmat ovat laadukkaat?

Tuolla jotain keskustelua aiheesta:http://hoitajat.net/foorumi/topic/8441-littmanin-stetarit/page__p__174840__hl__littmann__fromsearch__1#entry174840

Aika suolasia hintoja näyttää olevan noissa, huntilla saa sentään jotain.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
periz

Millainen stetari käyttöön? Onko kaksiputkisten/luumenisten cardiology-mallien ja yksiputkisten "perusmallien" välillä tavallisen kuolevaisen korvilla eroa äänen laadussa tai äänien kuuluvuudessa, jos muuten molemmat ovat laadukkaat?

Ero äänimailmassa on kuin yöllä ja päivällä koulun halpis-tiimaristetareilla ja kaverin littman II SE:n välillä, joka sekään ei ole edes hirveän kallis. Kaksiputkisia laadukkaita en ole päässyt testaamaan.

Jonkun stetarin kuitenkin hankin tässä jossain kohtaa niin olkoon samalla sitten riittävän hyvä. Ylimääräistä ei kuitenkaan viitsisi maksaa...

Itselläkin tuo littmanin II SE classic. Ostin "vähän käytettynä" huutokaupasta 30e, ja tyytyväinen olen ollut. Sanoisin että kaksiputkiset / hifistelymallit ovat ehkä hieman yliampuvia hoitajan käyttöön.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Telaketju

Nyt tulee tyhmä kysymys, mutta miten auskultoitte naiselta mitraaliläpän? Oikea kohtahan taitaa olla siinä V-kylkiluun kohdalla, claviculan keskiviivalla (eli aika pahasti siinä rintarauhasen kohdalla).

onko se olennaista?mitä pot. valittaa?hoida potilasta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pernasoppa

Meillä ainakin on työmaalla ihan buenot stetarit, ja niitä löytyy aina sieltä mistä potilaitakin. Useampi kappaleita siis joka salista ja valvonnasta. Sitä paitsi olen aina kokenut, että kaikki välineet mitä minä töissäni tarvin tulee saada työpaikalta eikä minun itse niitä pidä ostaa. Ellen sitä kotona halua käyttää moisia vaikka roolileikeissä. Kyllä se niin on, että koska työnantajan tulee hankkia työntekijöilleen suojavaatteet, kengät ja ne henk.koht. hoitovälineet mitä työssä tarvii.

En kyllä uskaltaisi opiskelijana ihan ensimmäisenä harjoittelupäivänä tulla stetarit olalla roikkuen töihin, koska jos ei henkilökuntakaan moista työvälinettä kanna, voisi herättää ihmetystä miksi opiskelijalla ne on.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
sh-t

Tämä on taas kerran yksi niistä asioista, joka on niin hävyttömän huonolla tolalla sairaanhoitajan koulutuksessa... Moni somaattisen taidon opettelu koulussa on saanut väistyä jos jonkin sortin kurssin takia. Sellainen muistikuva on että hätäisesti käytiin suoliäänten kuuntelu nenämahaletkua laittaessa läpi, mutta hengitysäänistä en muista että olisi suuremmin puhuttu. Nyttemmin työhön kuuluu ko. taidot arkipäivänä ja eipä sitä pitänyt kuin alussa nöyränä myöntää, että en minä mitään hengitysääniä kuunnella osaa ja alkaa opettelemaan. Siis, edottomasti kannattaa harjotteluissa kuunnella, kysellä vinkkejä, kokemusta ja opastusta. Kyllä järkevä ohjaaja, sairaanhoita tai lääkäri siihen aikaa jaksaa käyttää jos vain sopiva hetki on. Omiin stetareihin en ehkä kuitenkaan menisi sijoittamaan :)

Ja edelleen, LISÄÄ SOMATIIKAN TAITOJEN OPETUSTA SH-KOULUTUKSEEN!!!! :) Olisin kouluaikana jo ollut ikionnellinen jos joku rautainen ammattilainen (työelämästä siis, ei ope...) olisi tullut vähän näyttämään taitoja ja antamaan kunnon ohjausta. Jonain päivänä olisi kiva itsekkin päästä kouluun vieraisille jakamaan omia taitoja, jahka niitä nyt vielä kertyy.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
AinoMarja

Tämä on taas kerran yksi niistä asioista, joka on niin hävyttömän huonolla tolalla sairaanhoitajan koulutuksessa... Moni somaattisen taidon opettelu koulussa on saanut väistyä jos jonkin sortin kurssin takia. Sellainen muistikuva on että hätäisesti käytiin suoliäänten kuuntelu nenämahaletkua laittaessa läpi, mutta hengitysäänistä en muista että olisi suuremmin puhuttu. Nyttemmin työhön kuuluu ko. taidot arkipäivänä ja eipä sitä pitänyt kuin alussa nöyränä myöntää, että en minä mitään hengitysääniä kuunnella osaa ja alkaa opettelemaan. Siis, edottomasti kannattaa harjotteluissa kuunnella, kysellä vinkkejä, kokemusta ja opastusta. Kyllä järkevä ohjaaja, sairaanhoita tai lääkäri siihen aikaa jaksaa käyttää jos vain sopiva hetki on. Omiin stetareihin en ehkä kuitenkaan menisi sijoittamaan :)

Ja edelleen, LISÄÄ SOMATIIKAN TAITOJEN OPETUSTA SH-KOULUTUKSEEN!!!! :) Olisin kouluaikana jo ollut ikionnellinen jos joku rautainen ammattilainen (työelämästä siis, ei ope...) olisi tullut vähän näyttämään taitoja ja antamaan kunnon ohjausta. Jonain päivänä olisi kiva itsekkin päästä kouluun vieraisille jakamaan omia taitoja, jahka niitä nyt vielä kertyy.

Komppaan!

Nykyään ei sh-opiskelijat enää saa edes harjoitella tipan laittoa eläviin ihmisiin, ts. toisiinsa, niinkuin ennen tehtiin, vaan nukkeen. Suoniverinäytteen saa kuitenkin ottaa toisesta opiskelijasta. Kysyn vaan, että mitä järkee?

Minä kun valmistuttuani eka kerran jouduin/pääsin kuunteleen hengitysääniä, niin myönnän ihan (naama punaisena) että enpä erottanut tupakkarahinoita muista rahinoista. Ei me kuunneltu koulussa keuhkoja. Hoitotiedettä kyllä luettiin.

On se kumma, kun kaikki siitä AMK-opetuksesta narisee, mutta se vain on ja pysyy tieteellisenä ja käden taitojen opetus on minimissään. Sanotaan vaan, että opit sitten harjoittelussa. Kun oot harjoittelussa, sanotaan, että et sä saa tätä ja tuota tehdä, kun et oo koulussa labroissa harjotellu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Tuisku

Minä kun valmistuttuani eka kerran jouduin/pääsin kuunteleen hengitysääniä, niin myönnän ihan (naama punaisena) että enpä erottanut tupakkarahinoita muista rahinoista. Ei me kuunneltu koulussa keuhkoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
aron

Oon kyllä ihan samaa mieltä tuosta, että koulussa (AMK) ei opetella tekemään oikeastaan mitään. Ainakaan meillä. Esimerkiksi katetrointia harjoiteltiin huimat kaksi kertaa, mies sekä nainen.. :) Ja verenpaineen mittausta ei olla harjoiteltu olleskaan. Onneksi olen lähihoitaja aikaisemmalta koulutukselta niin on joku haju noista perushommista.. Muilta luokkakavereilta on kuullu mitä kävivät perushoidon harjoituksissa, katsottiin videolta miten mikäkin juttu tehdään. En käsitä sitten sitä, että opettajat vaatii perushoidon olevan hanskassa jos sitä ei ole edes harjoiteltu kunnolla? Ei muutaman tunnit harjoittelu kovin paljoa kokemusta anna..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Mun täytyy sen verran vielä sanoa, että lh-opinnoissa labratunneilla koulussa harjoiteltiin vain vuodepesua nukella, im-pistosta ja katetrointia kerran, rr-mittausta ja potilassiirtoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
katjuli

Enemmän pitäisi olla käytännön harjoittelua, nuoret, justiinsa valmistuneet lh:t on aika hukassa ihan perusjutuissakin. Vielä jos ei ole yhtään työkokemusta takana niin tuntuu et se koulun käynti ei ole oikein antanut sitä mitä työpaikoissa odotetaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Enemmän pitäisi olla käytännön harjoittelua, nuoret, justiinsa valmistuneet lh:t on aika hukassa ihan perusjutuissakin. Vielä jos ei ole yhtään työkokemusta takana niin tuntuu et se koulun käynti ei ole oikein antanut sitä mitä työpaikoissa odotetaan.

Homma varmaan juontuu vähän siitä, että koulussa vain kerrotaan että ihmiselle on mahdollista laittaa vaikka tippa tai happea tai että potilasta on mahdollista ylipäätään haastatella. Kun haluat kysyä tarkemmin jostain niin vastaus on yleensä että teidän ei tarvitse tätä tietää, se on sairaanhoitajan/lääkärin tehtävä. Valitettavasti lähihoitaja joutuu työssään joskus ajattelemaan itsekin ja ajoittain myös toimimaan ajatustensa pohjalta, jolloin olisi kieltämättä ainakin potilaan kannalta kiva että hoitajalla on joku käry asiasta.

Käytännön harjoittelun tehokkuutta kuvastakoon se, että 3-vuotisen koulutuksen jälkeen painelet nollatauluna töihin ja parin kuukauden jälkeen useimmat osaa hommansa pääosin itsenäisesti, kysyen apua vain jos tilanne poikkeaa päivittäisestä toiminnasta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Koskis

Juuri valmistuneena voinen myös sanoa, että keuhkojen/sydämen kuuntelu on täysin työpaikan koulutuksen varassa. Ei me koulusa käytetty stetareita mihinkään muuhun, kuin manuaalisen verenpaineen mittaamiseen. Kyllä niiden käytöstä hienosti luennoitiin. Harjoitteluissakaan ei juuri tullut mahdollisuuksia treenamiseen, toki olisi varmaan kiertojen aikana voinut kysyä, että ollisi voinut kuunnella, mutta yleensä ne meni aivan muissa merkeissä.

Ensimmäisen kerran tuli vastaan tilanne sitten ambulanssissa, kun hengenahdistuksen yhteydessä aattelin, että olisi varmana fiksu kuunnella keuhkot. Kivat rohinathan siellä oli, niin selvät, että ei niistä voinut erehtyä. Lääkäri oli enpossa onneksi samaa mieltä... Nyt olen sitten työnlomassa kuunnellut mahdollisimman paljon keuhkoja, jotta siihenkin harjaantuisi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×