Jump to content
MAINOS

Kokeneet työtoverimme ja heidän käyttäytyminen


kodE

Recommended Posts

Tulinpa tuossa justiinsa yövuorosta, ja rupes oikeen niinkun v***ttamaan siinä määrin että päätin tulla tänne "pohdiskelemaan"...

Itse tykkään olla vaatimaton. Vaatimattomuus kun kaunistaa.

Hoitomiehenä olen ollut vuodesta -96 alkaen, mutta en ikinä tykkää pitää siitä melua koska olen valmistunut ja onko kokemusta vai ei mistäkin asiasta.

Jo vuosia vuosia minua on ketuttanut se, miten useilla vanhemmilla ja vähemmän vanhemmillakin kollegoilla on tapana aloittaa joka toinen lause "minähän valmistuin vuonna ______" tai "ei silloin kun minä aloitin urani ollut....". Kaikista eniten sapettaa siis yleisesti se, että nuoruutta ja nykyaikaa pidetään helmasynteinä jo sinänsä.

Itselläni on tapana kunnioittaa vanhempia kollegoita ja heidän kokemustaan ja taitojaan, mutta siinä vaiheessa kun siitä mainitaan joka toisessa lauseessa, niin arvostus tipahtaa.

KAIKISTA PAHIN yhdistelmä on se, että hokee tuota mantraa siitä kuinka paljon niitä virkavuosia onkaan, ja samaan aikaan on työpaikallaan ns. laiska paska. Eli teettää vähänkin nuoremmilla kollegoilla työt, ihan senkin varjolla koska "minä olen ollut täällä jo ______ vuotta töissä". Itse olen myös sitä mieltä että "ajokilometreiltään" nuoremmat ja vetreämmät hoitajat saavat joskus hieman enemmän juosta, mutta kyllä yleisesti pitäisi olla tasavertaista tämä työnteko. Jos ei pysty tekemään työtä normaalia tahtia (ikä yms. huomioiden) sitten pitäisi varmasti harkita työpaikan vaihtoa? Vai onko oikein että on tämä ns. suojatyöpaikka -filosofia? Ketuttaa vaan että pelataan pasianssia eikä olla kuulevinaan ja huomaavinaan ympärillä viuhuvia työtehtäviä joita nakeiksikin kutsutaan.

Oma periaate on se, että kunnioitan vaikka minua 15vuotta nuorempaa opiskelijaa, ei se toisen ammattitaidon kunnioitus niistä virkavuosista tai syntymävuodesta riipu. Kohtelen myös vastavalmistunutta hoitajaa tasavertaisena työtoverina, enkä vasta-alkajana. Mielestäni vastuuttaminen kasvattaa ryhtiä.

Summa summarum: Vaikka on virkavuosia kuinka paljon, pysy nöyränä mutta älä nöyristele. Pieni vaatimattomuus kaunistaa, huumori siihen päälle vielä niin avot. Mutta jos virkavuosien lisääntyessä sinusta tulee laiska paska, niin harkitse työpaikan vaihtoa. MUISTA: Kunnioitus ansaitaan, se ei ole automaatio.

</avautuminen>

Hyvää yötä! :) T: random-yökkö

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Toimii kans vähän toisin päin: kokenutta hoitsu-veteraania saatetaan pitää kehityksen rattailta tipahtaneena muinaisjäänteenä, joka kelaa edelleen jotain muinaisen vuosituhannen oppeja eikä tiedä nykyajan systeemeistä mitään. :nauraa:

"Ai että perushoitaja LOL!"

Meille newbiellehen on jo koulussa päähän iskostettu, että ei entisaikoina mistään asiakaslähtöisyydesta, hoitotyön etiikasta, kuntouttavasta työotteesta yms. hienoista jutuista ole hoitajille opetettu mitään. Ne on ihan uusia cooleja nykyajan juttuja kuulemma. 8)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Mjoo. On tullut huomattua että kuvio menee minun kokemuksien kohdalla näin; esimerkki:

- suoritan työni, onnistun mielestäni hyvin ja kerron asiasta positiivisesti

- joku kuitenki aina löytää jonkun "virheen tai mokan" työstä, ja se tietysti asiasta marisee

- edelleen löydän suorittamastani asiasta jotain positiivista ja sanon sen yhtä ponnekkaasti, ja totean että joku muu voi yrittää esimerkiksi pakottaa asiakas vaihtamaan puhtaat housut kun minä "en onnistunut" -> asiakas kun kieltäytyi vaikka suostuttelee 10 kertaa.. (kaikki muut aamutoimet sujui hienosti ja kuten "pitikin")

- *hiljaisuus, kukaan ei sano mitään*

- raportilla mainitsen asiasta, mutta eipä sitten asiakkaan luokse seuraavana mennyt saanut myöskään asiaa hoidettua tai ei ehtinyt/vaivautunut asiaa yrittämään.

- asiasta ei enää puhuta.

Miks hemmetis pitää AINA löytää jotain narisemista toisen tekemisistä? Siksikö kun on "uusi eikä voi tajuta ja osata mitään"? Jos kerran itse on niin loistava ja aina onnistuu kaikessa niin tehköö itte sitte asian. Ei asiat aina mee niinku Strömsössä... oli sit uus tai vanha työntekijä. Mutta näemmä vain uutena taloon tullut ansaitsee näpäytyksiä sun muita ettei vaan pääse luulemaan itsestään liikoja.

Olis niiiin kiva saada positiivista palautetta, mutta se on tuntematon käsite tällä alalla ja yhteiskunnassa ylipäätään. ::)

Juu.. ei siitä sen enempää. :P

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Täytyy kyllä nyt sanoa, että ilmeisesti olen ollut onnekas ja minä olen kokenut niin, että ne kokeneemmat kolleegat ovat kyllä kärsivällisesti jaksaneet neuvoa ja opastaa minua alkuun hoitotyön saralla. Toisaalta en ole koskaan myöskään itse pelännyt ilmaista epävarmuuttani ja kokemuksen puutettanikaan. Koko ajanhan sitä täytyy oppia ja opiskella, ajat muuttuvat, perässä on pysyttävä. Kuka meistä koskaan on valmis?

Jospa ne narisijat siellä työyhteisöissä ovat vain niitä, joille mikään/kukaan ole koskaan hyvä, oli se kokemuspohja sitten mikä hyvänsä.. ?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 1 vuosi myöhemmin...

Olen myös työskennellyt tällaisten vanhempien hoitajien kanssa - toiset olleet aivan ihania ja opastavia, toiset taas narisevia ja lauseet alkavat sanoilla "ennen vanhaan..." jne, eikä mikään kelpaa. Todella turhauttavaa, mutta jätän kyllä heidän mörinänsä ihan omaan arvoonsa.

Kukaan ei ole hyödytön - aina voi olla edes huonona esimerkkinä.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Toisaalta kokeneena, toivottavasti en narisevana, hoitajana toivon sitä kunnioitusta myös nuoremmilta. On hyvä, että tulee uusia tuulia ja tietoa, mutta ennen kuin alkaa arvostelemaan osaston toimintaa, kannattaisi varmaan kysellä, että miksi näin toimitaan? Siihen saattaa löytyä ihan pätevät perustelut.

Muualla keskustelupalstalla ollaan puhuttu työssäjaksamisesta. Kun mittarissa alkaa olla kilometrejä, ei jalka välttämättä nouse enää samaan tahtiin. Mutta se hiljainen tieto ei siirry, jollei näitä vanhoja partoja ole osastolla. Tässäkin kohdalla kannattaa miettiä sitä, että miten omalla kohdallaan haluaisi toimittavan. Haluaisitko itse lähteä vaikka viimeisen viiden työvuoden ajaksi vieraalle osastolle, uusien ihmisten pariin. Osa-aikaisuus on eräs vaihtoehto, mutta se ei näillä palkoilla ole aina se paras ratkaisu. Ideoita vastaanotetaan.

"Tietä käyden tien on vanki/ vapaa on vain umpihanki."

- A. Hellaakoski -

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Vanhat konkarit ei mua niin paljoa ärsytä kuin muutaman vuoden työkokemusen omaavat, jotka luulee tietävänstä kaiken, on päälle päsmäreitä ja omasta mielestään niin ammattitaitosia. Muuttenkin mua ärsyttää niin iteensä täynnä olevat ihmiset. Mä osaan kysellä vanhemilta neuvoja aina tarvitaessa, kun vasta pari vuotta ollu sh:na. Toivoisin kyllä enemmän toisten hoitajien arvostamista ja kunnoittamista tällä alalla.

Oho tulipas pienellä tekstilä, mikä lie meni vikaan... :blink:

Älä ylpeile sillä, ettet ole koskaan kaatunut vaan sillä, että olet aina noussut ylös.- Joseph Campbell-

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Niin totta tuo kaikki. Usein olen ihmetellytkin, että miksi juuri hoitoalalla on niin paljon itseään täynnä olevia ja toinen toistaan pätevämpiä emäntiä? Missään muualla en ole moiseen törmännyt (tehnyt kaikenlaista ennen tätä...). Ja paljon suurisuista porukkaa...

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kun mittarissa alkaa olla kilometrejä, ei jalka välttämättä nouse enää samaan tahtiin. Mutta se hiljainen tieto ei siirry, jollei näitä vanhoja partoja ole osastolla. Tässäkin kohdalla kannattaa miettiä sitä, että miten omalla kohdallaan haluaisi toimittavan. Haluaisitko itse lähteä vaikka viimeisen viiden työvuoden ajaksi vieraalle osastolle, uusien ihmisten pariin. Osa-aikaisuus on eräs vaihtoehto, mutta se ei näillä palkoilla ole aina se paras ratkaisu. Ideoita vastaanotetaan.

Joillakin aloilla osataan huomioida seniorityöntekijät; kevennetään hieman toimenkuvaa, annetaan pieniä erivapauksia ja osataan käyttää heidän hankkimaa hiljaista tietoa uusien työntekijäsukupolvien ja työyhteisön hyväksi. Näin saadaan +50 vuotiaat pysymään töissä pidempään ja työkyvyttömyyseläke ei ole ainoa vaihtoehto kun jotain remppaa alkaa kropassa olemaan. Hoitoalalla olis tässä asiassa paljon petraamista.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 6 kuukautta myöhemmin...

Hyvässä työyhteisössä osataan arvostaa ja hyödyntää sekä vanhempaa että nuorempaa ikäluokkaa. Opiskelija tai vastavalmistunut tuo uutta teoriatietoa (oman työpanoksensa lisäksi), josta voi ottaa oppia ja soveltaa käytäntöön. Kokeneemmilla on työn tuomaa tietotaitoa, josta nuorempi voi oppia. Oleellista on, miten suhtautuu omaan työhön, työkavereihinsa ja kuinka kohtaa asiakkaan työssään. Nuo työpaikan ilmapiiriasiat vaikuttavat paljon työssäjaksamiseen.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse tykkään olla vaatimaton. Vaatimattomuus kun kaunistaa.

En ole tästä samaa mieltä vaikka muusta olenkin. Itse en pidä vaatimattomuutta mitenkään itseisarvona. Ainakaan siinä merkityksessä kun sitä minusta usein käytetään (=omien saavutusten tai vahvuuksien kätkeminen tai vähätteleminen).

Jo vuosia vuosia minua on ketuttanut se, miten useilla vanhemmilla ja vähemmän vanhemmillakin kollegoilla on tapana aloittaa joka toinen lause "minähän valmistuin vuonna ______" tai "ei silloin kun minä aloitin urani ollut....". Kaikista eniten sapettaa siis yleisesti se, että nuoruutta ja nykyaikaa pidetään helmasynteinä jo sinänsä.

Itselläni on tapana kunnioittaa vanhempia kollegoita ja heidän kokemustaan ja taitojaan, mutta siinä vaiheessa kun siitä mainitaan joka toisessa lauseessa, niin arvostus tipahtaa.

Jos ihminen kokee tarpeelliseksi erityisesti mainita saavutuksistaan tai vahvuuksistaan tilanteissa joissa se ei ole asianmukaista, se luo kuvan siitä että tuon ihmisen tarvitsee vakuutella omaa arvoaan muille. Se antaa kuvan siitä että tuo ihminen ei ole muuten riittävä (ainakaan omasta mielestään) ilman tällaisia saavutuksia. Luin tämän kirjasta jossa on teoriaa naisten pokaamisesta :).

Mutta niin, noista vanhan koulukunnan hoitsujen muisteluista niin ennen minuakin ärsytti tuo mutta sitten jossain kohtaa tajusin että ehkäpä kyse ei olekaan oman itsen tehostamisesta vaan enemmän siitä että he haluavat kertoa omasta elämästään ja jakaa kokemuksiaan. Kertoa mitä, keitä ja millaisia he ovat. Tässä tapauksessa työelämästään. Niinkun ihmiset yleensä haluaa kertoa elämästään ja kokemuksistaan. Vanhemmat ihmiset kertoo vanhemmista jutuista koska iso osa niiden elämästä on tapahtunut nuoremman polven näkökulmasta 'menneinä aikoina'. Voi se tietysti olla mahtailuakin mutta toisaalta voi se olla myös tavallaan semmoista itsen avaamista.

Minä olen huomannut että kokenutta hoitajaa on kolmea erilaista (joo joo, aika äärimmäinen kärjistys mutta kumminkin):

- Leipääntynyt hoitaja ketä vituttaa että aloittelijat eivät osaa ja sotkevat totutun meiningin silloinkin kun osaavat kun tekevät ihan ihme tavoilla.

- Varma hoitaja kuka tietää mitä tekee ja tietää ettei sitä tarvitse erikseen painottaa. Halukas ja kyvykäs jakamaan tietoaan ja opastamaan muita ystävällisesti.

- Epävarma hoitaja joka voi olla ammatillisesti vaikka kuinka pätevä mutta kokee tarpeelliseksi käyttää suuren osan puheestaan sen todistelemiseksi että on kokenut. Neuvoo usein muita alentuvasti vaikka pitääkin muiden ohjaamisesta. Tästä tulee kuva että henkilö on epävarma asemastaan työyhteisössä.

Ei pidä ottaa nyt ihan tosissaan, mutta eikö ole vähän tämmöisiä tyyppejä olemassa?

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Minä olen huomannut että kokenutta hoitajaa on kolmea erilaista (joo joo, aika äärimmäinen kärjistys mutta kumminkin):

- Leipääntynyt hoitaja ketä vituttaa että aloittelijat eivät osaa ja sotkevat totutun meiningin silloinkin kun osaavat kun tekevät ihan ihme tavoilla.

- Varma hoitaja kuka tietää mitä tekee ja tietää ettei sitä tarvitse erikseen painottaa. Halukas ja kyvykäs jakamaan tietoaan ja opastamaan muita ystävällisesti.

- Epävarma hoitaja joka voi olla ammatillisesti vaikka kuinka pätevä mutta kokee tarpeelliseksi käyttää suuren osan puheestaan sen todistelemiseksi että on kokenut. Neuvoo usein muita alentuvasti vaikka pitääkin muiden ohjaamisesta. Tästä tulee kuva että henkilö on epävarma asemastaan työyhteisössä.

Ei pidä ottaa nyt ihan tosissaan, mutta eikö ole vähän tämmöisiä tyyppejä olemassa?

Hyvin vedetty yhteen, tunnistin aika monta työtoveria ;D

edit tunistin myös itseni, sillä olen valmistunut sh:ksi aikaisemin kuin aika monta työtoveriani on syntynyt :P

Kokemus on hyvä opettaja, mutta lähettää sikamaisen isoja laskuja

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Olen nyt ensimmäistä kesää töissä pikkukunnan tk:n vastaanotolla. Harjoittelussa sain kokemusta pitkäaikaisosastolta, jossa oli muutamia hoitajia jotka olivat tehneet samassa talossa töitä viimeiset 30 vuotta. Viimeksi mainitussa paikassa hoitaja manaili mm. sitä, että saattohoitopotilaan huoneeseen omaiset olivat tuoneet kasteltavia ruukkukukkia, joita sitten yritettiin pitää hengissä ainakin yhtä pitkään kuin asiakasta. Silloin tuli sellainen olo, että toivottavasti olen vaihtanut työpaikkaa ennenkuin moiset asiat alkavat tympiä.. On se hirvittävän iso vaiva normikäynnillä ruikata vettä ruukkuun!

Noh, nyt täällä polilla eläkeikää lähestyvä aoh on se, jolta tulee juurikin se eniten ajan tasalla oleva tieto. Käy koulutuksissa, seuraa uusimpia suosituksia ja mielellään myös ohjeistaa muita niiden käyttöönottoon. Puljuun tuli vastikään massiivinen organisaation uudistus, ja "rautarouva" on sitä mieltä että uusi käytäntö on hyvästä. Kyselin miten asiat olivat aiemmin ja siitähän riitti juttua.. Joitakin asioita hän sanoo välillä turhankin napakasti, mutta ehkä se on vain hänen tyylinsä. Kertaakaan en ole yöuniani menettänyt hänen moitteistaan, mutta kunnioitus häntä kohtaan on syvä.

Harmi että jossain on näitä työhönsä kettuuntuneita, jotka pahimmillaan pilaavat koko työpaikan ilmapiirin. Kamalinta on kuulla potilaan hoitoa koskien sana "**ttu", vaikka se sanottaisiin oman porukan kesken taukohuoneessa. Toivon, että minulla säilyisi joku järki päässä enkä päästäisi itseäni kyllästymään työhöni. Näin nuorena ja intoa puhkuen on varmaan helppo sanoa näin.. ;D

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

tä jossain on näitä työhönsä kettuuntuneita, jotka pahimmillaan pilaavat koko työpaikan ilmapiirin. Kamalinta on kuulla potilaan hoitoa koskien sana "**ttu", vaikka se sanottaisiin oman porukan kesken taukohuoneessa. Toivon, että minulla säilyisi joku järki päässä enkä päästäisi itseäni kyllästymään työhöni. Näin nuorena ja intoa puhkuen on varmaan helppo sanoa näin.. ;D

Kannattaa totutella.

Minusta tuo ei kyllä ole mitenkään paha jos joku asia (tai potilas) vituttaa ja sen kertoo työkavereille taukohuoneessa. Sitten tietysti jos siitä samasta potilaasta tulee jatkuva puheenaihe niin se vähän ruokkiikin sitä ärsyyntymistä mutta noin muuten niin en koe että tämä varsinaisesti vahingoittaa ketään, ennemminkin säästää hoitajan hermoja. Tietysti pelisilmää siihen missä porukassa on korrektia sanoa mitäkin, mutta se että työporukan kesken voi purkaa tämmöiset asiat niin ehkäisee vähän sitä että ne eivät vaikuta itse töihin niin kovin.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 2 viikkoa myöhemmin...

Itse olen huomannut kyseistä piikittelyä eräältä kohta eläkeiässä olevalta kollegaltani. "Sinähän sen voit tehdä, kun sinä olet vielä nuori ja sinä jaksat paremmin" - neuvoteltaessa päivän töistä, kuka tekee mitäkin.

Älä ota piikittelynä, se että nuori jaksaa keskimäärin paremmin kuin vanha on vaan fakta. Siitä voi kyllä sanoa vanhukselle että kevyemmän toimenkuvan organisointi ei tapahdu kollegan, vaan esimiehen kesken. Eli jos vanhukselle, puolikuntoiselle, gravidalle yms. on neuvoteltu kevennetty toimenkuva pitää siitä esimiehen ilmoittaa työntekijöille.
Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse olen huomannut kyseistä piikittelyä eräältä kohta eläkeiässä olevalta kollegaltani. "Sinähän sen voit tehdä, kun sinä olet vielä nuori ja sinä jaksat paremmin" - neuvoteltaessa päivän töistä, kuka tekee mitäkin.

Älä ota piikittelynä, se että nuori jaksaa keskimäärin paremmin kuin vanha on vaan fakta. Siitä voi kyllä sanoa vanhukselle että kevyemmän toimenkuvan organisointi ei tapahdu kollegan, vaan esimiehen kesken. Eli jos vanhukselle, puolikuntoiselle, gravidalle yms. on neuvoteltu kevennetty toimenkuva pitää siitä esimiehen ilmoittaa työntekijöille.

Sen kyllä huomaa milloin on sanottu todella aiheellisena pyyntönä nätisti, ja milloin on piikitelty pelkkänä vittuiluna tai laiskuutena.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Sen kyllä huomaa milloin on sanottu todella aiheellisena pyyntönä nätisti, ja milloin on piikitelty pelkkänä vittuiluna tai laiskuutena.

Tiiän kyllä joitain ihmisiä kellä on vähän ongelmia tuonkin kanssa.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

  • 3 viikkoa myöhemmin...

Kuulun tuohon kokeneiden ja ikääntyneiden -ryhmään (30v työssä). Olen vielä kiinnostunut työstäni ja haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Haluan oppia uutta ja käydä koulutuksissa(silloinhan ollaan pois työpaikalta ja istutaan, ei pitäisi rasittuneitakaan rasittaa). Haluan jakaa tietoni ja taitoni muidenkin kanssa. Nyt olen määrätietoisesti vähentänyt sitä, koska se ei kiinnosta kaikkia ja häiritsee heitä. Olen huomannyut, että kun selostan juttua, monasti kuulijan silmät muuttuvat lasittuneeksi ja katse kääntyy pois. "Ei vois vähempää kiinnostaa" . Niinpä olen kertonut itselleni ja nyt aktiivisesti harjoittelen, että kerron tietojani vasta kun niitä kysellään.

Se helpottaa työtäni ihan selvästi.

"Kyllä on jännittävää elää,ajatteli Muumipeikko. Kaikki voi hetkessä kääntyä ylösalaisin-ilman mitään syytä."(Muumipappa ja meri)

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kuulun myös tuohon samaan kategoriaan ;) Saman havainnon olen tehnyt. Lähinnä tulee kommentteja että mikäs pikkupomo arvelet olevasi... Viisainta pysyä hiljaa, antaa jokaisen tehdä virheensä ja kantaa niiden seuraukset. Harmi vaan että tuossa välissä on yleensä se hoidettava joka saa sitten osansa... :-/

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kuulun myös tuohon samaan kategoriaan ;) Saman havainnon olen tehnyt. Lähinnä tulee kommentteja että mikäs pikkupomo arvelet olevasi... Viisainta pysyä hiljaa, antaa jokaisen tehdä virheensä ja kantaa niiden seuraukset. Harmi vaan että tuossa välissä on yleensä se hoidettava joka saa sitten osansa... :-/

En tiedä kuuluuko teistä nyt kumpikaan tähän ryhmään, mutta joillekkin tuo on kyllä ihan oikeasti selvä ongelmakin. Siis se että ei luota siihen että muut osaisivat ilman että niitä on koko ajan opettamassa ja kontrolloimassa (=valvomassa). No, tottahan se siinä mielessä on että kyllä ne mokaavat aina joskus. Ehkä useammin kuin itse mokaa tai ehkä harvemmin. Mutta itse uskon että yleisesti ottaen on parempi luopua hallinnan yrityksestä työtovereitten suhteen. Jos ei siihen työtehtävien puolesta ole velvollisuutta (tai asemaa).

Tai oikeastaanhan tuo on laajempi asia kun vain työtä koskeva. Mutta jostain syystä minulle on tullut hoitoalalla paljon normaalia enemmän vastaan ihmisiä kenestä minulle pistää silmään tämmöinen piirre.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Kuulun tuohon kokeneiden ja ikääntyneiden -ryhmään (30v työssä). Olen vielä kiinnostunut työstäni ja haluan tehdä sen mahdollisimman hyvin. Haluan oppia uutta ja käydä koulutuksissa(silloinhan ollaan pois työpaikalta ja istutaan, ei pitäisi rasittuneitakaan rasittaa). Haluan jakaa tietoni ja taitoni muidenkin kanssa. Nyt olen määrätietoisesti vähentänyt sitä, koska se ei kiinnosta kaikkia ja häiritsee heitä. Olen huomannyut, että kun selostan juttua, monasti kuulijan silmät muuttuvat lasittuneeksi ja katse kääntyy pois. "Ei vois vähempää kiinnostaa" . Niinpä olen kertonut itselleni ja nyt aktiivisesti harjoittelen, että kerron tietojani vasta kun niitä kysellään.

Se helpottaa työtäni ihan selvästi.

Ilman vuorovaikutusta - suuntaan ja toiseen - ei kukaan kasva ja kehity hyvin. Hyvähän se on näissä hommissa aina vähän kaverin taustaa tarkkailla, sillä tavalla aina joskus joku pelastuu suurelta töppäykseltä. Hyvä tilanteenlukutaito on kuitenkin tarpeen, uudella on paljon omaksuttavaa ja opeteltavaa, ja hän rakentaa siellä sisällään mahdollisimman hyvää prosessia tehdä asiat. Liika puuttuminen sirpaloi rakentumisen täysin, samoin, jos alkaa tulla ristiriitoja ts. varsinainen perehdyttäjä ohjeistaa asian toisin kuin joku muu, hieman sävy ja tapa, millä asiat sanotaan, vaikuttavat myös... Uusi ihminen voi nähdä eri ihmisten tekevän työtä hyvin eri tavoilla, joista välttämättä mikään ei myöskään ole väärä, ja todeta joidenkin hyväksyvän eri työtapoja, jonkun taas vaativan ehdottomasti asioiden tekemistä yhdellä tavalla. Joskushan se jonkun vaatima työtapa ei myöskään tunnu oikealta, varsinkin jos se tulee asenteella näin-on-ennenkin-tehty, ja uusi työntekijä näkee siinä ristiriidan. Tuohan on hyvin haastava viestintätilanne, kun kuorman keskellä pitäisi löytää se kultainen keskitie tai oikea ratkaisu, varsinkin jos sitten sattuu olemaan sellainen tilanne, jossa toinen kokee asian olevan oikea tavalla A kokemusperäisesti ja toinen tavalla B, kun hänelle on se hoitotieteellisesti toisin juuri koulutettu.

Suuria tunteita ja johtopäätöksiä tuskin kannattaa tehdä, enemmän tuossa sitä tilanteenlukutaitoa ehkä peräänkuulutan, joskus hyvilläkin aikeilla voi muuten sekoittaa kummasti asioita, varsinkin jos sekoittajia on sitten riittävän monta. Eihän se aloittelijan asema ole helppo, kun tulee työyhteisöön, jossa pitäisi uutena luovia hyvinkin monenlaisten ihmisten ja tapojen kanssa; nopeasti pitäisi koota tietoa ns. oikeista tavoista, jotka tosiaan ovat eri henkilöiden kanssa hyvinkin erilaisia... Tuon ihmisen kanssa pitää tehdä näin, tuon kanssa taas ehdottomasti noin, ja sitten on se kolmas henkilö, jolle ei kelpaa mikään muu kuin tapa "niin"... Ja tämän - sekä monen muun - oppimisen yhteydessä vielä tehdä ne varsinaiset työtkin, yleensä vielä hitu hitaampaan tahtiin. Toisinaan eri sukupolvet saattavat katsoa yksittäisiä asioita hyvin eri näkökulmista, toimintakulttuurit ovat eläneet voimakkaasti, mutta työtavoissa voi aina vähän näkyä rippeitä erilaisista vaiheista. Aloittelija voi poimia noita rippeitä sitten ristiriitaisinakin ohjeina.

No, tarkoitus ei ollut nyt soimata aloittelijoita tai ohjeistajia, vaan vähän avata tilannetta, joka ei ole aina niin yksinkertainen, miltä se tuntuu. Hyvää pelisilmää - ja välillä taitoa sanoa asioita oikealla hetkellä ja välillä jättää asioita sanomatta - tarvitaan...?!

Jos potilas on sekavampi kuin meidän yksikössä hoitajansa, kuuluu potilas sairaalahoitoon...

Ylpeiksi jumalat tekevät ensin heidät, jotka jumalat haluavat tuhota.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

tä jossain on näitä työhönsä kettuuntuneita, jotka pahimmillaan pilaavat koko työpaikan ilmapiirin. Kamalinta on kuulla potilaan hoitoa koskien sana "**ttu", vaikka se sanottaisiin oman porukan kesken taukohuoneessa. Toivon, että minulla säilyisi joku järki päässä enkä päästäisi itseäni kyllästymään työhöni. Näin nuorena ja intoa puhkuen on varmaan helppo sanoa näin.. ;D

Kannattaa totutella.

Minusta tuo ei kyllä ole mitenkään paha jos joku asia (tai potilas) vituttaa ja sen kertoo työkavereille taukohuoneessa. Sitten tietysti jos siitä samasta potilaasta tulee jatkuva puheenaihe niin se vähän ruokkiikin sitä ärsyyntymistä mutta noin muuten niin en koe että tämä varsinaisesti vahingoittaa ketään, ennemminkin säästää hoitajan hermoja. Tietysti pelisilmää siihen missä porukassa on korrektia sanoa mitäkin, mutta se että työporukan kesken voi purkaa tämmöiset asiat niin ehkäisee vähän sitä että ne eivät vaikuta itse töihin niin kovin.

Minusta se vee-sana on aina törkeän kuuloinen. Pienen lapsen vanhempana toki miettii muutenkin aika tarkkaan mitä suustaan päästään, mutta tyyliin "ttu taas se tuli, ttu se vaiva taas, ttu että osaa potilas olla tyhmä, ttu taas se kysyi sitä.." jne jne kuulostavat kamalilta. Kyllä varsinkin vakkarikävijöistä purnataan paljonkin kahvitauolla, eikä siinä mitään pahaa sinänsä ole. Tuo synnytinelimiin viittaus vaan on jo vähän liikaa. Voisko vaan jättää ne pahimmat henk.koht. tunteet ja sanat sivuun ja etsiä uutta motivaatiota työhön jos pelkkä vakkaripotilaan naama alkaa keljuttaa.. Samalla agitoi pahimmassa tapauksessa kollegatkin samaan säveleen ja kappas "**ttu kun **tuttaa lähteä **ttu töihin, **TTU!".

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

Itse näen tämän asian niin, että kokemustaan esille tuovat yrittävät saada arvostusta työyhteisössä näin. Jokainen arvostusta kaipaa, myös työelämässä. Joku täällä jo kirjoittikin työilmapiirin merkityksestä näissä asioissa. Oma työyhteisöni on hyvin edistyksellinen, valmis kokeilemaan uusia juttuja ja kehittymään. Uusilta tulokkailta ja opiskelijoilta otetaan kehitysideoita vastaan. Kuitenkin kokemusta kunnioitetaan ja konkareiden kokemusta hyödynnetään. Meidän työyhteisössä tämä ehkä korostuu sitäkautta kun talossa vain kaksi sairaanhoitajaa, joista toinen vastaava (eli pomo) ja minä hoitotyöstä vastaava. Aikaisempien (hoitotyöstä vastaavien) sairaanhoitajien kanssa kokeneet konkarit kokivat ettei heidän osaamistaan arvosteta. Toisaalta taas nämä sairaanhoitajat kokivat ettei heidän näkemyksiään arvosteta jos vähänkin kyseenalaistettiin jotain heidän näkemyksiään... meidän työyhteisössä pyritään aina mahdollisimman hyvään lopputulokseen. Pohdimmekin hoitolinjauksia paljon, kyseenalaistamme omaa toimintaamme. Meillä ei siis loukkaannuta jos työtoveri kyseenalaistaa jonkun toiminnan, vaan siitä syntyy aina hedelmällinen keskustelu. Joskus todetaan, että alkuperäinen linja olikin hyvä, joskus tulee muutos. Hoitoalalla yleensäkin, niin myös meillä vanhusten kanssa ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toimia, joskus toimii uudet jutut, joskus taas paras apu löytyy vanhoista keinoista tai toimivin juttu voikin olla uuden ja vanhan sekoitus.

Meillä on myös paljon esillä työnkuormittavuus. Työyhteisön ikäjakaumasta ainakin kolmanne on yli 50 ja kolmannes juuri siinä alapuolella. Jos ikääntyneiden työtä kevennetään kuormittuu muut liikaa. Meillä pyritään keventämään työtä työn mielekkyydellä. Tässä on myös erittäin tärkeänä osana työvuorolistat. Meillä on osittain autonomia tässä, osa jengistä on laiska laittamaan muuta kuin toiveensa näkyviin. Minulla on kuitenkin tiedossa työntekijöiden henkilökohtaiset mieltymykset. Kuka tykkää aamuista, kuka illoista, ketä tykkää vastuuvuoroista, ketä taas eri niinpaljoa jne. Aikamoista sillisalaattiahan se on, mutta toimivalla listansuunnittelulla lisätään työtyytväisyyttä ja työssäjaksamista.

Toimivassa työyhteisössä tarvitaan, kokemusta ja yhtälailla vastavalmistuneita uuden tiedon hallitsijoita ja kaikkia siltä väliltä :D!

On ne niin erilaiset raulit, toinen on herkkä ja ujo, toinen taas suuna päänä

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

tä jossain on näitä työhönsä kettuuntuneita, jotka pahimmillaan pilaavat koko työpaikan ilmapiirin. Kamalinta on kuulla potilaan hoitoa koskien sana "**ttu", vaikka se sanottaisiin oman porukan kesken taukohuoneessa. Toivon, että minulla säilyisi joku järki päässä enkä päästäisi itseäni kyllästymään työhöni. Näin nuorena ja intoa puhkuen on varmaan helppo sanoa näin.. ;D

Kannattaa totutella.

Minusta tuo ei kyllä ole mitenkään paha jos joku asia (tai potilas) vituttaa ja sen kertoo työkavereille taukohuoneessa. Sitten tietysti jos siitä samasta potilaasta tulee jatkuva puheenaihe niin se vähän ruokkiikin sitä ärsyyntymistä mutta noin muuten niin en koe että tämä varsinaisesti vahingoittaa ketään, ennemminkin säästää hoitajan hermoja. Tietysti pelisilmää siihen missä porukassa on korrektia sanoa mitäkin, mutta se että työporukan kesken voi purkaa tämmöiset asiat niin ehkäisee vähän sitä että ne eivät vaikuta itse töihin niin kovin.

Minusta se vee-sana on aina törkeän kuuloinen. Pienen lapsen vanhempana toki miettii muutenkin aika tarkkaan mitä suustaan päästään, mutta tyyliin "ttu taas se tuli, ttu se vaiva taas, ttu että osaa potilas olla tyhmä, ttu taas se kysyi sitä.." jne jne kuulostavat kamalilta. Kyllä varsinkin vakkarikävijöistä purnataan paljonkin kahvitauolla, eikä siinä mitään pahaa sinänsä ole. Tuo synnytinelimiin viittaus vaan on jo vähän liikaa. Voisko vaan jättää ne pahimmat henk.koht. tunteet ja sanat sivuun ja etsiä uutta motivaatiota työhön jos pelkkä vakkaripotilaan naama alkaa keljuttaa.. Samalla agitoi pahimmassa tapauksessa kollegatkin samaan säveleen ja kappas "**ttu kun **tuttaa lähteä **ttu töihin, **TTU!".

Tuo on aina niin tilannekohtaista... omalla työpaikalla en ole huomannut kenenkään pahastuneen tuollaisesta, mutta tietenkin kiroulu seurassa joka siitä pahastuu on aina etikettivirhe.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

tä jossain on näitä työhönsä kettuuntuneita, jotka pahimmillaan pilaavat koko työpaikan ilmapiirin. Kamalinta on kuulla potilaan hoitoa koskien sana "**ttu", vaikka se sanottaisiin oman porukan kesken taukohuoneessa. Toivon, että minulla säilyisi joku järki päässä enkä päästäisi itseäni kyllästymään työhöni. Näin nuorena ja intoa puhkuen on varmaan helppo sanoa näin.. ;D

Kannattaa totutella.

Minusta tuo ei kyllä ole mitenkään paha jos joku asia (tai potilas) vituttaa ja sen kertoo työkavereille taukohuoneessa. Sitten tietysti jos siitä samasta potilaasta tulee jatkuva puheenaihe niin se vähän ruokkiikin sitä ärsyyntymistä mutta noin muuten niin en koe että tämä varsinaisesti vahingoittaa ketään, ennemminkin säästää hoitajan hermoja. Tietysti pelisilmää siihen missä porukassa on korrektia sanoa mitäkin, mutta se että työporukan kesken voi purkaa tämmöiset asiat niin ehkäisee vähän sitä että ne eivät vaikuta itse töihin niin kovin.

Minusta se vee-sana on aina törkeän kuuloinen. Pienen lapsen vanhempana toki miettii muutenkin aika tarkkaan mitä suustaan päästään, mutta tyyliin "ttu taas se tuli, ttu se vaiva taas, ttu että osaa potilas olla tyhmä, ttu taas se kysyi sitä.." jne jne kuulostavat kamalilta. Kyllä varsinkin vakkarikävijöistä purnataan paljonkin kahvitauolla, eikä siinä mitään pahaa sinänsä ole. Tuo synnytinelimiin viittaus vaan on jo vähän liikaa. Voisko vaan jättää ne pahimmat henk.koht. tunteet ja sanat sivuun ja etsiä uutta motivaatiota työhön jos pelkkä vakkaripotilaan naama alkaa keljuttaa.. Samalla agitoi pahimmassa tapauksessa kollegatkin samaan säveleen ja kappas "**ttu kun **tuttaa lähteä **ttu töihin, **TTU!".

Tuo on aina niin tilannekohtaista... omalla työpaikalla en ole huomannut kenenkään pahastuneen tuollaisesta, mutta tietenkin kiroulu seurassa joka siitä pahastuu on aina etikettivirhe.

Lapsellinen vitun viljely nyt ei kyllä kuulu mihinkään seuraan.

Suora linkki kommenttiin
Jaa toisille sivustoille

MAINOS

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

×
×
  • Luo uusi...