Jump to content

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Vieras: Teija02

Apua täysi-ikäiselle, jolta sairaudentunto puuttuu

Recommended Posts

Vieras: Teija02

Kaipaisin neuvoa vakavaan asiaan. Oma ammattitaitoni ei riitä, ja tuntuu, että tässä asiassa ei kukaan tunnu tietävän kuinka toimia.

Ystäväni täysi-ikäinen tytär (liki 30v) on sairastunut. "Kupla" on puhjennut nyt tämän kesän aikana ja on ilmennyt, että tätä on jatkunut jo useamman vuoden. Tytär on aloittanut kaljottelun pahaan oloonsa. Ns. kaappijuoppo. Nuorena hän on sairastanut lievän anorexian, josta tervehtynyt terapian avulla. Hän oli parisuhteessa useita vuosia, mutta nyt parisen kuukautta sitten hänet lempattiin pihalle. Sulhon mitta tuli täyteen... enkä kyllä ihmettele yhtään...

Tytär itse on myös hoitoalan ihmisiä ja on työskennellyt itse päihde- ja kriisityössä, joka varmaankin on ollut hänelle henkisesti todella raskasta ja näin ollen oma henkinen kapasiteetti on romahtanut täysin.

Tämän hetkinen ongelma on se, että tytär asuu sosiaalitoimiston hänelle osoittamassa väliaikaisessa huoneessa. Kaverinaan hänellä on eronnut mies, joka on itsekin henkisesti loppu. Kaljottelu on jokapäiväistä ja tytär sairastaa paniikkihäiriötä, johon hänelle menee lääke...en tiedä mikä...no, vatsa on loppu, koska hän ei syö, ainoastaan juo ja syö lääkkeitä...mitähuh.gif Mielenterveydelleisesti hän voi todella huonosti. Hän ei ensinnäkään näe itse, että hän tarvitsisi pikaisesti ammattiauttajien apua. Hän ei koe olevansa laiha ( 170 cm, 46 kg... 3 viikkoa sitten). Hän puhelinterrorisoi entistä miestään, sekä tätä nykyistä ystäväänsä. Hän puhuu sekavia, eikä hetken päästä muista mitä on puhunut.

Äiti, joka asuu 500 km päässä on yrittänyt nyt auttaa tytärtään. Tytär haistattelee, välillä itkee, välillä on välinpitämätön, välillä soittaa itse, välillä katkaisee puhelut...siis vetää kamalaa roolia, josta ei itse tajua mitään.

Hänelle on järjestetty tapaamisaikoja A-klinikalle, psykologille ja on viety TK.n lääkäriin ambulanssillakin ( omalla autolla, kun ei suostu kyyditettäväksi). Lääkärit eivät tee asialle mitään, koska tytär on täysi-ikäinen, ja hänen tulisi itse haluta hoitoa...miten tuollainen haluaa hoitoa, kun ei itsekään tiedä tarvitsevansa hoitoa!!!huh.gifLääkärikäynnillä, jota itsekin olin seuraamassa saattajan ominaisuudessa, tytär puhalsi 2.8 promillea keskellä päivää ja äiti ei edes huomannut, että tytär oli humalassa.

Äiti alkaa olla henkisesti loppu...tytär on kuilun reunalla, mutta apua ei tunnuta saatavan. Hän on uhka sekä itselleen, että läheisilleen. On puukottanut miesystäväänsä 2 vuotta sitten, mutta sille on keksitty peitetarina. Kuukausi sitten löi äitiään lasipullolla päähän ja potki maassa makaavaa äitiään. Äiti edelleen haluaa auttaa, sillä hän tiedostaa sen, että tytär on sairas.

Olisin kiitollinen kaikesta neuvosta, jolla voisimme auttaa tuota tyttöä.

Vielä kerrottakoon, että tyttärellä ja äidillä on aina ollut hyvät ja lämpimät välit, jonka vuoksi äidillä on nyt vaikeaa ymmärtää, kuinka tässä on näin käynyt. Harva se päivä kun puhumme, hän syyttää itseään ja on myös menettänyt elämänhaluaan. Äidin kaikki energia menee tytön asioita miettiessä. Onneksi hänellä on työ, joka pitää hänet jollain tapaa elämässä kiinni, mutta mietin vain sitäkin, että kuinka kauan hän jaksaa vetää kaksinaisroolia.

Lääkärin pakeilla äiti on käynyt, ja saanut yöksi rauhoittavaa ja kerran viikossa hän käy juttelemassa ammattiauttajan luona, joten uskon, että äiti pärjää, ainakin toistaiseksi.

Nyt kaikki neuvot, pienet ja suuret...otetaan kiitollisuudella vastaan!!!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Jannice

Jos yrittäisin jotain vastata... Meille tulee usein puheluita omaisilta joissa kysellään apua juuri tälläisiin tilanteisiin (työskentelen päihdetyössä). Valitettavasti päihdepuolelle hoitoon ei voi ottaa, jos ihminen ei itse siihen suostu. Jos ihminen ei vapaaehtoisesti halua hoitoon on hoitaminenkin aika hedelmätöntä, näin monissa hoitoon ohjauksissa työnpaikan toimesta on huomattu. Hoitoon sitoutuminen ei silloin onnistu. Tyypillistä on myös ettei hoitoon tuleva ihminen (omasta tahdostaankaan tuleva) ole vielä ymmärtänyt käyttöään riippuvuuskäytöksi. Omaisten päällimmäisiä tunteita ovat usein pelko, syyllisyys ja toivottomuus.

Mutta hienoa, että tytön äiti on hakenut itselleen apua ja tukea, tämä on tärkeää vaikka ei itse päihteenkäyttäjää pystyisikään hoitoon tukemaan. Tärkeää on muistaa että päihteiden käyttö on aina yksilön oma ratkaisu. Äidin olisi hyvä pysähtyä miettimään mitä hänelle itselleen merkitsee/aiheutuu jatkaessaan tässä tilanteessa loputonta tyttärensä tukemista. Äidin olisi hyvä miettiä millaisen elämän hän haluaa ja mitkä ovat hänen jaksamisensa rajat tässä tilanteessa.

Usein vanhemmat tällöin pohtivat miksi juuri heidän lapsellensa kävi näin. Tähän ei ole kenelläkään vastausta, mutta tärkeää on olla ihmisiä jotka jaksavat ottaa vastaan tämän omaisen huolen ja tuskan sekä pitää toivoa yllä! Tässä ystävien lisäksi on varmasti hyödyllistä jatkaa käyntejä ammattiauttajan luona.

Yhtenä ohjeena on, että omaista tuetaan toimimaan niin ettei hän palkitse juomiskäyttäytymistä. Esim.  lakkaa hakemasta läheistään milloin mistäkin, ei siivoa jälkiä loputtomiin, ym. Äiti voi panostaa selviin päiviin ja panostaa silloin tyttärensä kanssa yhdessä olemiseen.

Päihdeongelma ei synny hetkessä, joten siitä "paraneminenkin" kestää useampia vuosia. Se harvoin onnistuu hoitojakson aikana ja retkahdukset kuuluvat usein asiaan. Usein kuitenkin ihminen saa joka hoitojaksolta jotain ja se nopeuttaa takaisin hoidon piiriin hakeutumista. Jatkohoidon järjesteleminen on tärkeää laitoshoidon aikana.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
holo

Lähinnä tulee mieleen, että tuossa alkaa pikkuhiljaa täyttyä M1-lähetteen tekemiseen vaadittavat kriteerit, koska tyttären voi käyttäytymisensä perusteella harkita jo pikkuhiljaa vaaralliseksi itselleen. Tämä on tosin vain minun mielipiteeni - en ole lääkäri.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Tiin@

Niin...Hoidon tarve, vaarallisuus itselle, vaarallisuus muille....Olen huomannut että vaikka pakkohoidon kriteerit täyttyisivätkin on pakkohoitoon määrääminen yllättävän vaikea prosessi. Avohoito on hyvä juttu,kiitos Esko Ahon!

Minulla Teija02 oli vastaavanlainen kokemus parisen vuotta sitten. Kyllä kismittää kun voit vain katsoa vierestä ja todeta oman voimattomuutesi.

Asuessani Espoossa naapurirapussa asui neljäkymppinen, lievästi, ei niin pahasti viinaan hurahtanut mies. Joskus dokatessaan mies piti kotonaan vähän meteliä, lauleskeli ym. Kotona kävi myös muita tissuttelijoita, mies oli verkostoitunut oman pihapiirin työttömien ja muiden vähäosaisempien kanssa.

Suomalaiskansallinen kateus nosti päätään. Miehen naapurissa asunut keski-ikäinen pariskunta, jotka itse vetivät viinaa kuin pesusienet konsanaan, tekivät toistuvasti isännöitsijälle valituksia. Tämä johti miehen häätöön.

!,5 vuotta mies asui pihapiirissä. Nukkui pyykkituvalla, kellari- ja saunatiloissa, rappukäytävissä. Ystäviensä hylkäämä mies alkoi syödä psyykelääkkeitä ja käyttää alkoholia kahta kauheammin. Kukaan ei koskaan kyennyt kontrolloimaan sitä kuinka paljon mies lääkkeitä otti vai ottiko ollenkaan. Hänestä tuli suunnattoman aggressiivinen. Kävi ilman mitään syytä käsiksi tavalliseen kadun tallaajaan, uhkaili pihalla lapsineen olevia perhepäivähoitajia ja kuten arvata saattaa; työllisti virkavaltaa.

Välillä hän sai paikan alkoholisoituneille tarkoitetuista yösuojista mutta sai usein lähtöpassit; ei kyennyt olemaan selvinpäin.

Poliisi oli voimaton. Samat ihmiset jotka olivat aikaansaaneet miehen häädön alkoivat hankkia miehelle lähestymiskieltoa käräjäoikeuden kautta. Eivät ymmärtäneet mitä se olisi saanut aikaan. Poliisi yritti delegoida asiaa terv. keskuslääkärille joka lähettikin miehen useaan otteeseen psykiatriselle. Siellä mies olikin lain määräämän ajan mutta pakkohoidolle ei ollut perusteita; selvinpäin ja oikealla lääkityksellä hän oli maailman mukavin mies.

Jotenkin tuntuu Teija02 että Suomessa on paljon esimerkkitapauksiemme kaltaisia moniongelmaisia ihmisiä. Ja valitettavan usein tuntuu siltä ettei asioille tehdä/voida tehdä juuri mitään. Suoraan sanoen, esimerkkitapauksesi on niin syvällä ongelmissaan että realistisestikin ajateltuna pakkohoito tulee mieleen. Tai jonkunmoinen tuettu asuminen erilaisine hoitomuotoineen. Tällä kokemuksella ja tietotaidolla mitä minulla on, en lähde neuvomaan. Ajatuksiani jakelen ja joku kauemmin alalla ollut voisi ehkä jatkaa tästä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Teija02

Joo, tilanne on edelleen kamala, kyseisellä nuorella naisella. Muutosta aikaisempaan on sen verran, että sosiaalihuolto haki asunnon tälle ihmiselle, jossa hän nyt asustelee. Ainut kontakti seinien ulkopuolelle taitaa olla päivittäinen kaljanhakumatka. Puhelinterrori jatkuu...kun hän on humalassa, niin hän huutaa, mänttää lankoja pitkin äidilleen ja laskuhumalassa ei välttämättä vastaa puhelimeen, vaan hetken päästä laittaa viestin, että sopii soittaa. Milloin tulee painokelvotonta tekstiä ja milloin on ääni kuin pumpulia. Ajoittain on niin sekaisin, että puheessa ei ole mitään tolkkua ja, no, kyllähän te tiedätte...

Laskupino on kasvanut...mistäpä sitä työttämällä olisi rahaa, ja varsinkin kun se menee kaljotteluun. Paniikkihäiriöön hänellä menee ainakin lääkitys ja äidin puheista olen saanut selville, että kuvassa on myös muitakin lääkkeitä. Vielä ei äiti tiedä mitä ja tytär ei suostu kertomaan. Viimeksi viime viikon perjantaina tämä tytär oli sanonut äidilleen, että,"voi kuule, mulla on niin paljon lääkkeitä, että kyllä niillä hengen sais itteltä pois". Tämän hän sanoi äidin kertoman mukaan ivallisesti, aivan kuin ylpeillen sillä asialla.

Tämä miesystävä, joka oli silloin jo siellä väliaikaisessa asumispaikassa kuvioissa, roikkuu siinä edelleen. Kuviot siinä ovat sellaiset, että hän on toiminut mm. tämän tytön selän takana siten, että on lainannut rahaa suuren summan tytön entiseltä kihlatulta (hei haloo) ja ostanut sillä tälle tyttärelle lahjan. No, kyllä tietysti kihlattukin voi katsoa itseään peiliin...No, tämä tytär kun on tottunut aikaisemmasta elämästään leveämpään leipään. Mies haluaa tehdä vaikutuksen...Mies on mitä ilmeisemmin ihastunut tähän tyttäreen, mutta tämä pompottaa sitä mennen tullen ja palatessa. Siksipä tämän miehen työpaikallakin ollaan jo ihmetelty, kuinka hänen työpanoksensa on laskenut. Tämän tytön henkinen tila on niin huono, että siinä on täysin mahdoton elää rinnalla ns. normaalia työssäkäyvän ihmisen elämää.

Ongelmia tuottaa myös tyttären shoppailu, sillä hän on puhunut äidilleen, kuinka tarvitsisi sitä ja tätä. Ilmeisesti vaatteita ym. ostellaan tilaamalla. Vielä ei ole luottotiedot menneet, koska hän on asunut vasta noin pari kuukautta itsenäisesti. Aikaisemmin kihlattu maksoi kaiken. No, laskupino senkun kasvaa ja puhelinlaskut ovat taivaissa. Äiti on ostanut kodinkoneita tyttärelle tähän uuteen asuntoon, mutta ei ole antanut rahaa. Äiti on luvannut tyttärelle auttaa laskuissa vasta sitten kun tytär suostuu menemään hoitoon (kiristystä), mutta tässä tilanteessa täytyy kait kaivaa kaikki kortit esille. Äiti on ehdottanut erilaisia vaihtoehtoisia hoitopaikkoja, mutta tytär vain nauraa räkäsesti tai huutaa, "että hullunako sä mua pidät?"

Tytär menee persmäkeä alas koko ajan. Välimatka kasvaa, apua ei saada.

Äiti on selviytynyt suht mukavasti. Hänellä on työ, joka pitää ajatukset kasassa. Hän käy edelleen puhumassa omaa pahaa oloaan ammattiauttajalla ja mekin pidämme yhteyttä, soittaen ja viestitellen. Nyt menemme sunnuntaina yhdessä virkistäytymismatkalle...

Äiti ei ole nähnyt tytärtään nyt puoleentoista kuukauteen ja kun seuraavan kerran näkee, voi näky olla kamala. Niin, kysymys kuuluu edelleen, että mikä olisi konkreettinen keino tai asia, jolla saataisiin tämä tyttö hoitoon huh.gif Aika kuluu...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mrsa

ÄLKÄÄ RUIKUTTAKO TÄÄLLÄ KENENKÄÄN ONGELMIA!!!

TÄMÄ EI OLE SE FOORUMI MISSÄ ITKETÄÄN JONKUN ALKOHOLISTIN HUONOA ELÄMÄÄ!!!

Tarina ei ole mitenkään poikkeuksellinen, voisin tuoda tänne sata vastaavaa tapausta päiviteltäväksenne, ainoa vaan että ne ei ole mun kavereita vaan potilaita. Ja uskon että täältä kollegoilta löytyis muutama tuhat lisää.

Jos ihminen juo itseään hautaan niin miten siihen pitäisi suhtautua? Eikö se kuitenkin kuulu jokamiehen oikeuksiin? Ei sellaista ihmistä pysty kukaan ulkopuolinen auttamaan. Eikö esimerkkinä kävis kun "tytön" oma äitikään ei voi auttaa, omalääkäri on voimaton, AA-levittelee käsiää? Mikä taho tähän olisi valjastettava? Pakkohoito? Ei helvetissä! Silloin me kaikki jouduttaisiin pakkohoitoon, syystä tai toisesta (joku pilaa terveytensä tupakoimalla, joku jättää laskut maksamatta, joku ottaa liikaa hapanta, joku on liian laiha ja joku liian lihava. Joku muuten omituinen.)

Ihmettelenkin että missä tässä on se sairaus? Onko tyhmyys nykyään sairaus? Käsittääkseni KENENKÄÄN ei tarvitse hoidattaa MITÄÄN sairauttaan jos ko henkilö näin päättää. Ei auta äidin tai naapurin eriävä mielipide (pl psykiatrinen pakkohoito jonka tarkat kriteerit on määritelty laissa).

Ahdistako arki, tuntuuko elämä vaikealta? Ei voi auttaa, sori.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: Toimi

Rajansa auttajana on tunnettava, mutta jos tyydytään vain siihen toisen päätökseen olla tarvitsematta apua, niin voidaan luopua samalla motivoivan keskustelun käsitteestä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jio

MRSA kirjoittaa tylysti mutta siinä on pitkälti asiaa.

Tuota kirjoituksen päähenkilöä tuskin kukaan auttaa ennen kuin hän paukahtaa delikkaan (tai sekoaa muuten) ja joutuu hoitoon. Apua tuskin löytyy, muutoin kuin kriisiajaksi, jos likalla ei ole mitään motivaatiota nähdä ja myöntää ongelmiaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Jaakko79

Hoitoa löytyy kun vierestä löytyy kylmentynyt ruumis. Kaikkia ei voi pelastaa ja empatia muutti vuosia sitten jo naapuriin. :D

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: biMb0

Musta on eettisesti kyseenalaista kirjottaa jonkun toisen elämästä ja vaikeuksista nettiin kovin yksityiskohtaisesti. Omista ongelmistaan voi mun mielestä vapaasti kirjottaa kunhan muistaa sen että kaikki netissä julkaistu on julkista ja esim. media saa lainata sitä vapaasti.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras: tirlittan

M1 tarvitaan, sen kun toimeksi. Virka-aikana tk:n vastaava lääkäri, päivystysaikana päiv. lääkärii.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×