Jump to content
Sign in to follow this  
scoubi

Helsingin kotihoito

Recommended Posts

scoubi

Olen tehnyt keikkaa kaupungille jonkin aikaa eri piireissä ja tiimeissä ja olo on hiukan epävarma. Työkaverit ovat etupäässä kivoja ja ammattinsa osaavia, mutta silti jossain "mättää". Ihmettelen vakkareiden saisauslomia joita on jatkuvasti ihan joka tiimissä. Mistä johtuu? Yksityispuolella en aikoinaan moiseen törmännyt. Miksi ihmiset voivat huonosti, vai voiko kaupungin palveluksessa olla helposti toistuvilla saikuilla? Siinä sitten tietty paikalla olevien pinna kiristyy kun pitää kaikki tehtävät työt jakaa läsnä olevien kesken. Myös vaihtuvuus tuntuu olevan suuri, ihmisiä tulee ja menee, lähtevät muualle töihin. Ihmettelen tätä, sillä työ kotihoidossa on kuitenkin huomattavasti kevyempää kuin laitospaikoissa. Where is the problem?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Asswiper

Ihmettelen vakkareiden saisauslomia joita on jatkuvasti ihan joka tiimissä. Mistä johtuu? Yksityispuolella en aikoinaan moiseen törmännyt. Miksi ihmiset voivat huonosti, vai voiko kaupungin palveluksessa olla helposti toistuvilla saikuilla? Siinä sitten tietty paikalla olevien pinna kiristyy kun pitää kaikki tehtävät työt jakaa läsnä olevien kesken. Myös vaihtuvuus tuntuu olevan suuri, ihmisiä tulee ja menee, lähtevät muualle töihin.

Todennäköisesti kyse no siitä, että henkilökuntatilanteen ollessa huono, ne harvat vastuunkantajat kuormittuvat kohtuuttomasti, eivätkä enää jaksa. Lopputuloksena on paljon "saigoneita", jolloin vastuunkantajat ovat entistä harvemmassa. Kun ydinosaajat ovat vähissä, niin se vaikuttaa ihan kaikkeen: työilmapiiriin, töiden sujuvuuteen, kuormituksen jakautumiseen, omaisten ja potilaiden tyytyväisyyteen, sijaisten saantiin, jne.

Yleensä tämä ilmiö käy toteen sellaisissa yksiköissä, joissa henkilöstöpolitiikka on hoidettu kehnosti, tai joihin ei muista syystä saada houkutelluksi riittävästi motivoitunutta työvoimaa. Ainakin meillä töissä on sekä pomot, että keikkalaiset puhuneet, että Helsingin kaupungin kotihoidon henkilöstötilanne on nyt aivan kaaottinen. Enkä yhtään ihmettele...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Korilla

Itse olin pari vuotta vantaalla kotihoidossa ja siellä oli ihan samanlaista. Meillä oli todella huonot esimiehet, toinen valitsi suosikkeja henkilökunnan joukosta ja toinen kierteli ja kaarteli. Tavallaan soluissa tultiin hyvin juttuun oman tiimin kanssa mutta kaikki solut olivat toistensa kanssa huonoissa väleissä. Oli ihan järkyttävän stressaavaa mennä aamulla töihin kun ei tiennyt, että a) jos joku on saikulla niin kuinka paljon lisää käyntejä itselle tulee ja b) jos jossain muussa solussa on porukkaa pois niin kuinka paljon lisäkäyntejä sieltä tulee + se tappelu siitä mikä solu ottaa ne toisen solut käynnit. Toiset solut pääsi kun koira veräjästä kun tää yksi pomo suosi sen työntekijöitä ja tietenkin muut solut kuormittuivat= sairaslomia= kierre valmis.

Mielestäni kotihoidossa korostuu se reilun työnjaon tärkeys ja esimiehen merkitys jos soluja on monta. Toisissa soluissa oli sh:lla aamuisin 3 käyntiä ja toisissa säännöllisesti 7 eivätkä esimiehet halunneet puuttua tähän mitenkään. Itse olin todella stressaantunut noista työnjakoasioista ja niin olivat kaikki muutkin. Sitten toisena pointtina työnjaossa on asiakkaat joita kukaan ei halua. Jotkut työntekijät solussa eivät vaan kertakaikkiaan menneet tiettyjen luokse ja esimiehet eivät tähänkään puuttuneet. Kotihoidossa on mahdollistettu sellainen vallankäyttö työntekijöillä, että esim. sairaalassa tällaista ei noin räikeänä voi esiintyä. On käsittämätöntä kuinka "sattumalta" tietyt työntekijät aina joutuivat kurjiin kohteisiin ja tekivät enemmän töitä kun muut.

Myös tuo kaupungin systeemi, että sairaslomaa saa pitää omalla luvalla 3 vuorokautta aiheuttaa todella paljon keksittyjä poissaoloja. Ihan tavallista touhua pitää vähän hermolomaa sen pari-kolme päivää. Tietysti se kauhea stressi ja ahdistus olivat pohjimmainen syy monella. Jos joka kerta pitäisi käydä lääkärillä niin sairaspäivät vähenisivät varmaan 90%...

Share this post


Link to post
Share on other sites
scoubi

Joo samaa mieltä noista saikuista ilman lääk.todistusta. Jos olis niinku yksityisillä ettei yhtään saa jäädä himaan lepäileen ilman lääkärissä käyntiä ni vähenis noi vaikeet aamut niiden kohdalla jotka on vaivautunu duunipaikalle.

Tottahan se on, että niin paljon meinaa millaseen tiimiin sattuu joutuun (tai se tiimi siinä muodostuu ajan saatossa ku ihmisiä tulee ja menee). Mut hyvä ottaa ainaski siinä vaiheessa asioista selvää jos paikkaa joltain tietyltä alueelta hakee.

Share this post


Link to post
Share on other sites
-VF-

Joo samaa mieltä noista saikuista ilman lääk.todistusta. Jos olis niinku yksityisillä ettei yhtään saa jäädä himaan lepäileen ilman lääkärissä käyntiä ni vähenis noi vaikeet aamut niiden kohdalla jotka on vaivautunu duunipaikalle.

Jos työntekijöillä on runsaasti sairauspoissaoloja, niin se voi johtua työpaikan ongelmista. Asioiden ratkaisu ei ole silloin se, että jokaisesta sairauspoissaolosta vaaditaan lääkärintodistus.

Ehkäpä ko. työpaikassa on suuria työyhteisöongelmia joihin tulisi puuttua?

Share this post


Link to post
Share on other sites
Teresa

Olen tehnyt keikkaa kaupungille jonkin aikaa eri piireissä ja tiimeissä ja olo on hiukan epävarma. Työkaverit ovat etupäässä kivoja ja ammattinsa osaavia, mutta silti jossain "mättää". Ihmettelen vakkareiden saisauslomia joita on jatkuvasti ihan joka tiimissä. Mistä johtuu? Yksityispuolella en aikoinaan moiseen törmännyt. Miksi ihmiset voivat huonosti, vai voiko kaupungin palveluksessa olla helposti toistuvilla saikuilla? Siinä sitten tietty paikalla olevien pinna kiristyy kun pitää kaikki tehtävät työt jakaa läsnä olevien kesken. Myös vaihtuvuus tuntuu olevan suuri, ihmisiä tulee ja menee, lähtevät muualle töihin. Ihmettelen tätä, sillä työ kotihoidossa on kuitenkin huomattavasti kevyempää kuin laitospaikoissa. Where is the problem?

Olen kotihoidossa töissä, en tosin Helsingissä enkä ole koskaan ollutkaan. Meillä ei ole sijaislistaa olemassa. Aina kun joku porukasta sairastuu, jää hänen työnsä muille jaettavaksi ja työmäärä näinollen kasvaa. Jos iltavuorolainen sairastuu, joutuu joku aina tekemään tuplavuoron. Tämä voi olla ongelma varsinkin näin flunssa-aikaan, kun monet sairastuvat yhtäaikaa. Valtava työtaakka painaa, sijaisia ei oteta, henkilökunta venyy ja paukkuu.

Miten niin työ kotihoidossa on huomattavasti kevyempää kuin laitoksissa? Olen kyllästynyt kotihoidon aliarvostamiseen. Kotihoidon työ on vaativaa ja itsenäistä. Asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia ja tarvitsevat monenlaista apua.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Julma

Tässä oon ihan samaa mieltä. Miks kotihoitoo on aina ja varmaan tulevaisuudessakin aliarvostettu?

Johtuu varmaan siitä, että kotihoidon henkilökunta käyttää suuren osan työajastaan siivoamiseen, kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon/tarjoiluun jne. ja sitä varsinaista hoitajan työtä on vähemmän.

Tähdennän vielä lopuksi, että tämä ei missään nimessä ole minun mielipiteeni, enkä väheksy kotihoitoa mitenkään. Mutta vastaus kysymykseesi varmaan menee jokseenkin noin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Julma

Tässä oon ihan samaa mieltä. Miks kotihoitoo on aina ja varmaan tulevaisuudessakin aliarvostettu?

Johtuu varmaan siitä, että kotihoidon henkilökunta käyttää suuren osan työajastaan siivoamiseen, kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon/tarjoiluun jne. ja sitä varsinaista hoitajan työtä on vähemmän.

Tähdennän vielä lopuksi, että tämä ei missään nimessä ole minun mielipiteeni, enkä väheksy kotihoitoa mitenkään. Mutta vastaus kysymykseesi varmaan menee jokseenkin noin.

Missä kotihoidossa enää siivotaan? ;D

Porissa. Jokaisen asukaskäynnin yhteydessä tarkistetaan yleinen siisteys, viedään roskat tms. Kerran viikossa imurointi, wc:n pesu ja muu vähän tarkempi siivous ja oliko 2 vai 3 viikon välein tehdään ns. iso siivo mihin kuuluu sitten kaikki siivoominen.

Tai näin keväällä 2009, en tiedä onko muuttunut.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Teresa

Tässä oon ihan samaa mieltä. Miks kotihoitoo on aina ja varmaan tulevaisuudessakin aliarvostettu?

Johtuu varmaan siitä, että kotihoidon henkilökunta käyttää suuren osan työajastaan siivoamiseen, kaupassakäyntiin, ruoanlaittoon/tarjoiluun jne. ja sitä varsinaista hoitajan työtä on vähemmän.

Tähdennän vielä lopuksi, että tämä ei missään nimessä ole minun mielipiteeni, enkä väheksy kotihoitoa mitenkään. Mutta vastaus kysymykseesi varmaan menee jokseenkin noin.

Huh huh. Eipä tuollainen vastaa lähihoitajan toimenkuvaa. Meillä on erikseen siivousfirmat, kauppapalvelu ja ateriapalvelu. Toki me hoitajat viemme roskat ja tiskaamme astiat tarvittaessa. Meidän kunnassa huonokuntoisia asiakkaita on hoitajiin nähden niin paljon, ettei aika millään riittäisi siivouksiin ym. ja minusta se on ammattitaidon väärinkäyttämistä. Monilla tuntuu yhä olevan aivan väärä käsitys kotihoidosta, kuvitellaan että siellä me kahvitellaan mummujen kanssa kotona ja tehdään kalasoppaa ::)

Täytyy huomioida sekin, että useissa kunnissa kotihoitoa tarvitsevat vanhukset lisääntyvät, mutta henkilökuntaa ei lisätä samassa suhteessa. Asiakkaiden kotona työolot ovat laitoksia huonommat esim. vessat ovat usein hyvin ahtaita, pienet suihkukopit joissa asiakkaat suihkutetaan, vanhat kerrostalot kuumenevat helteillä +30 helposti.

Share this post


Link to post
Share on other sites
scoubi

Hei ei pidä käsittää väärin kun sanoin, että kotihoidossa on työ kevyempää kuin laitoshoidossa. En suinkaan tarkoittanut, että tätä työtä pitäisi aliaarvostaa, pikemminkin päinvastoin. Olen tehnyt työtä kummassakin, ja laitostyö (ainakin siellä missä olen ollut, eli erittäin huono kuntoisten vanhusten pitkäaikaishoidossa) on fyysisesti erittäin raskasta, sillä sänkyyn hoidettavia on paljon ja apuvälineistä ei talon johto ole halunnut kuulla puhuttavankaan. Siinä sitten revit yksin tai työparin kanssa täysin jalatonta potilasta pyörä- tai suihkutuoliin, ym ym. Kotihoidossa (ainakin Helsingissä) valtaosa työstä on lääkkeiden jakoa, pukeutumis- ja pesuapuja sekä ruoan lämmittämistä. Siis fyysisesti kevyttä työtä valtaosan aikaa. Mutta kotihoito on haasteellisempaa, sillä eteen tulee muutakin kuin perusmummoja. Erilaisten sairauksien kirjo on valtava, ja niistä on parempi tietää jotain, sillä ei ole osastonhoitajaa (kuten laitoksessa) vieressä neuvomassa ja ottamassa hoitovastuuta, kotihoidossa on jokaisen sitä otettava (ja siihen pystyttävä). Minusta kotihoito on mielenkiintoisempaa ja vaihtelevaa, ja pysyy ammattitaito hanskassa. Laitostyö on rutiininomaista puurtamista työvuorosta toiseen (puhun nyt siis vanhusten pitkäaikaishoidosta).

Share this post


Link to post
Share on other sites
hollyanna

Työ Helsingin kotihoidossa on haasteellista koska se on monipuolista. Kotihoidon asiakas on "kokonaispaketti" jossa tavoitteena on turvata asuminen kotona niin pitkään ja niin laadukkaasti kuin mahdollista ja puuttumalla ajoissa asiaan silloin kun se ei enää ole mahdollista. Onneksi työ on fyysisesti kevyempää verrattuna laitoshoitoon (jos ei oteta huomioon ramppaamista kohteesta toiseen tuulessa ja tuiskussa). Itse asiassa työ on niin vaativaa että oikein ihmettelen kuinka sitä pystyy tekemään näin lyhyellä koulutuksella. Omahoitajalla on valta vaikuttaa asiakkaan hyvinvointiin monella tavalla: huomioimalla, reagoimalla, keskustelemalla, raportoimalla, organisoimalla, suunnittelemalla, vuorovaikuttamalla, viestittämällä, konsultoimalla ja löytää yhdessä asiantuntijaverkoston ja tiimin kanssa asiakkaan kannalta paras mahdollinen ratkaisu kuhunkin yksittäiseen ongelmaan (oli se sitten fyysinen, psyykkinen tai sosiaalinen). Ja sitten toteutus. Ja sitten seuranta.

Kotihoidon asiakkaan hyvinvointi on uhattuna jos kotihoidon tiimi ei toimi. Tiimi toimii parhaiten silloin kun jokainen tiimin jäsen on riittävän laajasti osaava, ammatillinen ja motivoitunut ja tiimin eri jäsenten erityistaipumukset ja erityisosaaminen voidaan ottaa huomioon. Kaikki eivät ole hyviä kaikessa. En puutu tässä asioihin joihin tiimiläiset eivät voi vaikuttaa eli työolosuhteiden, työtilojen tai terveydenhuollon tietokoneohjelmistojen laatuun. Tiimit ovat melko lailla itseohjautuvia ja jokaisen tiimiläinen joko sopeutuu tai ei sopeudu tiimin tapaan tehdä tätä työtä. Keep it or leave it.

Missä vaiheessa kotihoidossa ns. "kusee" eli tiimin toiminta ja samalla asiakkaiden hyvinvointi vaarassa? Silloin, kun tiimin terveydenhoitaja on pitkään poissa, kun tiimin jäsenissä on lyhyen ajan sisällä paljon vaihtuvuutta ja silloin kun on paljon sairaspoissaoloja. Pahimmillaan nämä tapahtuvat samaan aikaan. Tiimi saattaa painaa liian pitkään "vajaalla" koska sijaisia ei aina palkata ajoissa ja riittävästi keventämään kerääntyvää lastia. Työilmapiiri kiristyy ja seuraa ehkä lisää sairaspoissaoloja..

Meidän pitää vaatia enemmän ja parempaa jotta voimme tehdä enemmän ja parempaa! Hyvä me!

Share this post


Link to post
Share on other sites
hanneli

Meillä täällä maaseudun rauhassa kotihoidossa työskentely on todella tiukkaa ja haastavaa. Kotona asuvat vanhukset ovat suurin osa todella huonokuntoisia, joiden paikka ei enää kotona edes olis, mutta paikkaa heille ei ole olemassa muualla, heidät on siellä hoidettava. Suurimmalla osalla asiakkaista käydään 2-4 krt/pvä ja iltavuorolla(1hoitaja) on saattaa hyvinkin olla 25 iltapaikkaa. Siinä ei kummosia tehdä.

Meillä ei enää siivota, ei olla siivottu vuosiin, enkä kyllä tiedä mistä siihen aika enää revittäiskään. Itse olen työskennellyt ksh:n puolella ja kyllä sielläkin vauhtia piisaa. Täällä myös ongelman tekee se, että välimatkat on pitkät, joten siihen tuhrautuu aikaa paljon.

Esimies on aivan loistava, hän on hoitanut leiviskänsä hyvin. Sijaisia on ollut tähän asti hyvin saatavilla, joskus ainoastaan joudutaan tuplavuoroon, tämä todella harvinaista. Aikaisemmin meillä ei ollut niin hyvin asiat hoidossa ja sen kyllä huomas heti sairauspoissaoloissa-->esimies vaihtui ja hommat muuttui välittömästi. Hän on topakka ja sanoo niinkun asiat on eikä sinne päin.

Henkilökohtaisesti muuttaminen asumispalveluista kotihoitoon töihin oli loistava ratkaisu, olen viihtynyt ja mielestäni meillä on asiat hyvin verrattuna meidän asumispalveluihin(Siellä oli kuppikuntia, kyräilyä, kyttäilyä ja paljon sairaslomia ja esimiestyöskentely täysin ala-arvoista.) :huh:

Share this post


Link to post
Share on other sites
aqualife

Siirryin laitoshoidosta suoraan tuettuun asumispalveluun joka toimii kotihoidon tavoin. Kyseessä siis on tavalliset vuokra-asunnot käsittävä tupa, jossa n. 30-40 käytävää paikkaa. Kunto vaihtelee vuoteessahoidettavista omatoimisiin. Työn raskauden suhteen en näe eroa. Samalla tavalla juostaan kuin osastolla. Samoja sairauksia, liikkumisrajoituksia yms. Työnkuvaan kuuluu myös yleissiisteydestä huolehtiminen, roskat tiskit yms. Jopa jääkaappien sulattamiset ellei omaiset sitä tee. Pyykkiäkin joudutaan pesemään vaikka sen tekee joko pesula tai asiakas itse/omaiset. Se, mikä on minulle tehnyt työn "kotihoidossa" raskaaksi on se, että työni muuttui 3-vuorotyöstä 2-vuorotyöhön. Yövuorot mukavasti katkoivat työviikkoja, ja sellainen sopii itselleni paremmin. Olen huomannut olleeni laitospuolella työskennellessäni huomattavasti virkeämpi. Nykyään maistuu päiväunet huomattavasti useammin kuin ennen.. Kuulostanee kummalta. No, yksilöitähän myö ollaan. :P

Ja enempää en sitten sekaannukkaan tähän.... *nolona*

Share this post


Link to post
Share on other sites
hollyanna

Tässä kommentoitiin että kotihoidossa siivotaan ja tiskataan niin paljon että varsinaista hoidollista työtä on vähemmän. Olin harjoittelemassa terveyskeskuksen vuodeosastolla ja laskin että suurin osa työajasta kului vaipanvaihtoon, pesuihin ja syöttämiseen. Ja paljon aikaa kului ihan potilaiden nostamiseen ja siirtämiseen. Koin aamusuihkutukset siirtoineen melko raskaina. Että tämäkö on sitä hoidollista sitten?

Meillä kotihoidossa terveydenhoitajan työ on "hoidollisinta" yllä mainitussa mielessä. Hänellä on päävastuu lääkityksen toteuttamisessa ja hän on eniten yhteistyössä lääkäreiden kanssa. Häntä konsultoidaan aina kun asiakkaiden terveydentilassa tapahtuu muutos jne. Hän ei tiskaa eikä suihkuta.

Arvostuksesta vielä. Jos ei itse arvosta on ihan turha hakea sitä ulkopuolelta.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Julma

Tässä kommentoitiin että kotihoidossa siivotaan ja tiskataan niin paljon että varsinaista hoidollista työtä on vähemmän. Olin harjoittelemassa terveyskeskuksen vuodeosastolla ja laskin että suurin osa työajasta kului vaipanvaihtoon, pesuihin ja syöttämiseen. Ja paljon aikaa kului ihan potilaiden nostamiseen ja siirtämiseen. Koin aamusuihkutukset siirtoineen melko raskaina. Että tämäkö on sitä hoidollista sitten?

Perushoitoonhan kuuluu erityksestä, ravitsemuksesta ja hygieniasta huolehtiminen. Eli tuo on juurikin sitä hoidollista.

Lisäksi sitten kuntouttaminen, lääkehoito, sosiaalisten suhteiden hoidossa avustaminen, mille nyt tarvetta kenelläkin on. Fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin edistäminen ja ylläpito ovat niitä hoitajan hommia.

Arvostuksesta vielä. Jos ei itse arvosta on ihan turha hakea sitä ulkopuolelta.

Naulan kantaan! Omaa työtään voi ja tulee arvostaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
hollyanna

Hyvä huomio! Perushoito on sitä vähemmän arvostettua hoitoa. Ja mitä kauemmas kehosta mennään sitä pienempi arvostus. :)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kotsari

Meillä täällä maaseudun rauhassa kotihoidossa työskentely on todella tiukkaa ja haastavaa. Kotona asuvat vanhukset ovat suurin osa todella huonokuntoisia, joiden paikka ei enää kotona edes olis, mutta paikkaa heille ei ole olemassa muualla, heidät on siellä hoidettava. Suurimmalla osalla asiakkaista käydään 2-4 krt/pvä ja iltavuorolla(1hoitaja) on saattaa hyvinkin olla 25 iltapaikkaa. Siinä ei kummosia tehdä.

Meillä ei enää siivota, ei olla siivottu vuosiin, enkä kyllä tiedä mistä siihen aika enää revittäiskään.

Juuri näin. Kotona hoidetaan nykyään yhä huonompikuntoisia ihmisiä, kuitenkin olosuhteet hoitaa ovat hiukan eri juttu kuin osastolla. Kaikilla ei ole sairaalasänkyä, siirtämisen apuvälineita, suihkutuoleja sun muita. Ja lähes vuodepotilaita ovat. Kyllä siinä hoitsulla hiki virtaa hoitaessa. Optimitilanteessa toki kotona on hyvät tilat ja kaikki mahdolliset tarvittavat apuvälineet, mutta kun kaikki eivät suostu niitä ottamaan tai kotiin ei mahdu vaikkapa nosturia. Lähes kaikkea hoitoa kotona voidaan antaa, hoitaa saattohoitopotilaita, antaa iv antibiotteeja, hoitaa kipupumppuja sun muuta. Käyntejä saattaa olla tuo 4-5 päivällä ja yölläkin pari kertaa. Lisäksi hälyttelevät turvapuhelimella.

Osatolla on mielestäni ehkä helpompaa että olosuhteet ovat paremmat ja kollega on aina lähellä jeesaamassa. Kotona taas on oma rauhansa ja vastuunsa ja vapautensa :) Puolensa siis kummassakin ja varmaan saa raataa oli sitten missä hyvänsä!

Share this post


Link to post
Share on other sites
AinoMarja

Nyt on ihan pakko työntää nokkansa tähän soppaan. Kirjoitin tästä jo aikaisemmin toiseen topikkiin, kun tein Hesassa niitä turva-auttajan hommia lähihoitaja-aikoinani. Ja olen myös keikkaillut yhdessä helsinkiläisessä kotihoidossa.

Joka ei tuota aiempaa kirjoitustani ole lukenut, niin lyhyesti: menin turva-auttajana keikalle, jossa 3 kotihoitajaa oletti minun nostavan jättikokoisen mummun yksin ammeesta, jossa se oli mennyt jalattomaksi. He eivät voi auttaa, kun he haluavat säästää selkiään (entäs minun selkä?) ja heillä on myös kielto, että oliko se nyt yli 30-kiloista ei SAA nostaa. Kuka painaa alle 30 kiloa, kysyn vaan? Yksikään noista järjen riemuvoitoista ei siis tosiankaan rikkaa ristiin pannut, että olisi vähän jelpannut. Ai että mua kuulkaa ...

En halua nyt millään muotoa mainita, minkä kaupunginosan KOHOsta oli kyse, koska voihan niitä asiallisiakin olla, mutta nää siskot vei kyllä voiton kaikesta. Tuli meikäläiselle pieni asennevamma.

No sitten kun tein sitä keikkaa siellä kotihoidossa, niin ne sanoi, että elä sitten missään nimessä mene nostamaan ketään jos on kaatunu, vaan soita sinne *******. Eli mun työpaikkaani. Oishan ne varmaan kuolleet nauruun kun oisin rinkutellut, että mä en nyt yhtäkkiä voikaan nostaa, kun mä oon KOHOssa ja mun voimat on mystisesti ehtyneet.

DA? Että mitä tää tämmönen touhu niinku on? Me ollaan niin paljon Hesan kotihoitojen kanssa tekemisissä, että ei VOI OLLA sattumaa, että joka kerta ihan vaan vahingossa sattuis langan päähän tai samalle keikalle joku toope.

Kollegalle tuossa sattui, että kotihoitaja mennessään asiakkaan luo löysi tämän elottomana. No se painaa TURVAPUHELIMEN nappia ja kiljuu kurkku suorana, että "ambulanssi, ambulanssi". No lähetäänkö siitä, että onko siellä nyt kyse ummetuksesta vai aivoverenvuodosta? Ja kuka sä oot? Ai hoitaja? No miks sä dorka et soita 112:een suoraan? Voidaanhan mekin se tehdä, mutta aika monta arvokasta minuuttia voitettais, jos ei tarttis ensin hysteeriseltä hoitajalta kysellä, sitten soittaa Häkeen ja toistaa sitä sinne, sitten hätäkeskuspäivystäjä kuitenkin soittaa sille hysteeriselle hoitajalle ja koittaa saada jotain tolkkua mistä on kyse.

Ja voi hyvänen aika, kun vanhuuteen ei oo lääkettä. Jos asiakas on about 100, niin aika pian se kuolee kuitenkin.

Ja nyt, helsinkiläiset kotihoitajat: puolustautukaa.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kotsari

Kyseessä on vastuun siirtäminen. Mä vastaan työssäni kentältä tuleviin puoliakuutteihin kyselyihin, ja usein tuntuu että mikähän funktio tällä soitolla taas mahtoi olla... Juu, soita vaan ambulanssi paikalle... Ihan kuin haluttaisiin lupa siihen soittoon, että voidaan sanoa että käskettiin soittaa. Ei uskalleta itse. Joku vastuun pelko siinä on.

Yksinkö Hesassa turva-auttajat liikkuvat? Täällä pääsääntöisesti pareittan. Jos yksin, niin kaverin saa kuitenkin hälytettyä paikalla tarvittaessa. Jos ei jostain syystä saa, tai ei edes kahteen pekkaan saada, niin 112 ja lihasta tulee paikalla, ei mielellään mutta pakkohan niiden on tulla. Onneksi toosi harvoin käy näin.

Share this post


Link to post
Share on other sites
AinoMarja

Koitappa soittaa Hesassa 112:een, että turva-auttajalle nostoapua. Lakkaavat nauramasta ehkä seuraavaan Juhannukseen mennessä.

Toista turva-auttajaa et joka hätään ota kaveriksi, kun keikkaa on ku ketunnenää. Ja miks ihmeessä, paitsi että kahden auttajan käynti maksaa asiakkaalle aika tavalla, ja kohteessa on kolme tervettä nuorta naista jotka vois auttaa vallan mainiosti? Mun mielestä se on ihan pepusta, että asiakas maksaa ensin siitä kotihoidosta ja sit kun nää neronleimaukset ei viitsi auttaa, niin pitää maksaa vielä erikseen turva-auttajan käynnistä.

Ja jos ihminen, joka hätääntyy noin tavattomasti elottoman ihmisen kohtaamisesta, on kouluttautunut hoitoalalle, niin voi hyvä tavaton. Se huuto ja mekastushan siinä auttaa. Käsittääkseni kotihoidon hoitajat on vanhuksiin suuntautuneita lähäreitä, ja vanhuksia mun käsittääkseni keskimäärin kuolee aika usein. Tarviiko sitä nyt soittaa jolleen esmiehelle, että täällä makaa Väinö ilman pulssia, saanko mä soittaa ambulanssin? Eiku sillon aletaan elvyttää, paitti jos Väinöllä on elvytyskielto tai DNR-päätös, ja kotihoitajien pitäis tuntea potilaansa niin hyvin, että ne tietää kellä on, kellä ei.

Mä en keksi tästä jupakasta mitään hyvää sanottavaa. En mitään.

Se on kyllä erinomaisen mainiota, että kotihoito ylipäätään on olemassa. Tuolla maakunnissa (sinnekin aika usein soitellaan) ne tekee duunia 24/7 ja niillä nousee lattialta riskimpikin mummi. Mutta täällä Hesassa ... mä vaan ... en tiedä ...

Share this post


Link to post
Share on other sites
Kotsari

Koitappa soittaa Hesassa 112:een, että turva-auttajalle nostoapua. Lakkaavat nauramasta ehkä seuraavaan Juhannukseen mennessä.

Toista turva-auttajaa et joka hätään ota kaveriksi, kun keikkaa on ku ketunnenää. Ja miks ihmeessä, paitsi että kahden auttajan käynti maksaa asiakkaalle aika tavalla, ja kohteessa on kolme tervettä nuorta naista jotka vois auttaa vallan mainiosti?

Täälläpä ei maksa turva-auttajan käynti mitään extraa. Tuli yks tai kaks taikka kolmekin paikalle. Päivä ja ilta-aikaan sitäpaitsi hälyt pääosin siirretään kopalle, ellei ole jotain muutakin häikkää. Eli lähärit käyvät ihan nätisti ja mukisematta nostelemassa ja tsekkaamassa mikä hätänä (jos siis ovat kopan asiakkaita). Harvemmin edes soittelevat asiakkaan luota turva-rannekkeella, kyllä ne on asiakkaat jotka itse soittavat.

On meillä ollut tässä taannoin kaksmetrinen ja 150 kg iso ihminen joka lattialla jauhosäkkinä. Ei ollut saatu edes kolmeen pekkaan ylös lattialta millään vehkeellä. Pakkohan se on soittaa 112 ja lihakset paikalle. Joutuuhan ne ambulanssistakin joskus soittamaan palomiehet paikalle nosto/kantoavuksi, näin olen lukenut tältäkin foorumilta ;)

Share this post


Link to post
Share on other sites
Julma

Koitappa soittaa Hesassa 112:een, että turva-auttajalle nostoapua. Lakkaavat nauramasta ehkä seuraavaan Juhannukseen mennessä.

Pakkohan se on soittaa 112 ja lihakset paikalle. Joutuuhan ne ambulanssistakin joskus soittamaan palomiehet paikalle nosto/kantoavuksi, näin olen lukenut tältäkin foorumilta ;)

Omassa kotikylässä ei huhujen mukaan myöskään ole viranomaiset tykänneet antaa apua tupu-palvelun työntekijöille.

Asiahan on vähän kaksipiippuinen, toisaalta tupu-yrittäjän pitäisi hoitaa resurssit sen mukaisesti, että siitä omasta työstä selvitään ilman ulkopuolisia apuja, tai sitten ne pitää hankkia ostopalveluna sopimuksella.

Toisaalta taas viranomaisilla käsittääkseni on jonkun sortin velvollisuus auttaa. Ei sitä asiakasta voi sinne lattiallekaan jättää. Ja nostoapua kuitenkin saa jos soittaa maallikon tai sairaankuljettajan roolissa, mutta sama ilmoittaja kun on turvapuhelinduunissa niin jätetään oman onnensa nojaan?

Share this post


Link to post
Share on other sites
AinoMarja

Ihmaallista että ei oo ykskään hesalainen kotihoitaja ilmottautunu ja haukkunu mua pataluhaksi. Mahtoko osua kuitenkin nappiin ...

Onhan se vissiin niinkin, että viranomaisilla on velvollisuus auttaa. Sen kuitenkin tiedän varmasti, että HelPel ei tule. Hesassa on yksityisiä ambulanssifirmoja pilvin pimein, eikä nekään mielellään tule, tai tulee ne sit kun kaikki kiireellisemmät on ajettu, eli viive voi olla 2-4 tuntia.

Sitku kotihoitajat soittaa meille, että pitäisi saada se turva-auttaja nostamaan kun he pysty/jaksa/saa/viitsi, niin sen pitäisi aina tulla hetipaikalla, ja miten se voi muka olla mahdollista että meillä on muitakin asiakkaita, ja miten se voi muka olla mahdollista että turva-auttaja ei päivystäkään juuri heidän ovensa takana, ja miten se voi muka olla mahdollista että meillä on vuorossa vain KAKSI turva-auttajaa ja molemmat on keikalla (toinen kolme keikkalappua mukanaan Espoon perukoilla ja toinen odottaa ambulanssia lonkkansa murtaneen kanssa jossain Kontulassa). Etteks te nyt voi vaikka sieltä hälytyskeskuksesta lähtee nostamaan tää kermaperse täältä Katajanokalta? Juu, tietty voidaan. Nostapa kuule itse. Tai sit ootat kiltisti, niinku ne mummitki joutuu valitettavasti oottaan siellä lattialla, kun ei oo joka lähtöön auttajaa sillä sekunnilla laittaa, vaikka sen tietysti mielellään tekisi. Kaikenlaista sättimistä saa kuulla, vaikka parhaansa yrittää. Ei me täällä istuta kynsiä viilailemassa, eikä sitä tee takuulla ne turva-auttajatkaan, vaan ajaa putki punasena mummin luota toisen luo, ja mikään ei oo koskaan hyvä. Kun se turvapuhelin on hankittu, on allekirjoitettu sopimus, jossa palveluntarjoaja sitoutuu toimittamaan apua 90 minuutin kuluessa hälytyksestä. Jos ei siinä ajassa kuulu, sit voi alkaa reklamoida.

Sitku se kotihoitaja on painanut sitä turvapuhelimen nappia ja pyytänyt sitä nostoapua, ja mä oon sanonut, että apua tulee mutta se kestää nyt noin tunnin, koska toinen auttaja on matkalla Klaukkalaan ja toinen on Matinkylässä, niin se ei auta yhtään, että ränkyttää sitä nappia uudelleen ja uudelleen ja sättii mua ja kyselee että koska se nyt oikein tulee. Minähän sanoin jo. En voi mitenkään vaikuttaa auttajien liikkumiseen kentällä enkä sanoa niille, että ajakaas nyt railakasta ylinopeutta ja hoitakaa se keikkanne vähän vasemmalla kädellä, kun kotihoitaja odottaa. Mikä ihme siinä on, että niitä mummeja ei voi itse vintata ylös sieltä lattialta? Jos asiakas on niin iso, ettei jaksa, niin ok, mutta nelikymmenkiloisen mummin nyt nostaa kuka vaan.

Share this post


Link to post
Share on other sites
Julma

Hesassa on yksityisiä ambulanssifirmoja pilvin pimein, eikä nekään mielellään tule, tai tulee ne sit kun kaikki kiireellisemmät on ajettu, eli viive voi olla 2-4 tuntia.

Tai sit ootat kiltisti, niinku ne mummitki joutuu valitettavasti oottaan siellä lattialla, kun ei oo joka lähtöön auttajaa sillä sekunnilla laittaa

Kuten itsekin huomaat, sekä lanssareilla että turva-auttajilla on kiire ja niin varmasti kotihoidollakin. Resurssien vähyyttä ei helpota se, että sidosryhmät alkavat etsiä toisistaan vikoja. Valitettavasti usein käy niin. Rakentava ratkaisujen etsiminen voi sekin käydä jonkun hermoille, eikä mitään kunnollista keskustelua asiasta välttämättä saada koskaan aikaiseksi.

Mä olen koittanut täällä opettaa kotihoidolle miten asiakkaan saa nostettua turvallisesti ylös ja samassa lauseessa pitää muistaa mainita että aina saa ja pitääkin soittaa apua ellei koe pärjäävänsä yksin. Kaikessa poliittisuudessani olen joskus onnistunut, joskus taas vastapuolen reaktio ei ole ollut se toivottu.

Stressihän meitä kaikkia hoitajia jossain määrin yhdistää ja varsinkin näiden tapausten hoitaminen voi koitua ongelmaksi, joista ei ole ihan täyttä varmuutta, että kenen työhön ne sitten viimein kuuluvat. Pitäisi vaan muistaa, että potilaan hyväksi me kaikki työtämme teemme, eikä kaverin auttaminen silloin tällöin saa olla ongelmatilanne. Onhan kotihoidon väki sitten auttanut minuakin potilaan siirrossa kun on päätetty että potilaan hoitovastuu siirtyy nyt minulle.

Omilla asenteilla pystyy paljon vaikuttamaan siihen vastakaikuun. Sitten jää ne marginaalitapaukset, joille mikään ei oikeasti kelpaa. Onneksi heitä on tosi vähän.

Share this post


Link to post
Share on other sites
AinoMarja

Hesassa on yksityisiä ambulanssifirmoja pilvin pimein, eikä nekään mielellään tule, tai tulee ne sit kun kaikki kiireellisemmät on ajettu, eli viive voi olla 2-4 tuntia.

Tai sit ootat kiltisti, niinku ne mummitki joutuu valitettavasti oottaan siellä lattialla, kun ei oo joka lähtöön auttajaa sillä sekunnilla laittaa

Kuten itsekin huomaat, sekä lanssareilla että turva-auttajilla on kiire ja niin varmasti kotihoidollakin. Resurssien vähyyttä ei helpota se, että sidosryhmät alkavat etsiä toisistaan vikoja. Valitettavasti usein käy niin. Rakentava ratkaisujen etsiminen voi sekin käydä jonkun hermoille, eikä mitään kunnollista keskustelua asiasta välttämättä saada koskaan aikaiseksi.

Mä olen koittanut täällä opettaa kotihoidolle miten asiakkaan saa nostettua turvallisesti ylös ja samassa lauseessa pitää muistaa mainita että aina saa ja pitääkin soittaa apua ellei koe pärjäävänsä yksin. Kaikessa poliittisuudessani olen joskus onnistunut, joskus taas vastapuolen reaktio ei ole ollut se toivottu.

Stressihän meitä kaikkia hoitajia jossain määrin yhdistää ja varsinkin näiden tapausten hoitaminen voi koitua ongelmaksi, joista ei ole ihan täyttä varmuutta, että kenen työhön ne sitten viimein kuuluvat. Pitäisi vaan muistaa, että potilaan hyväksi me kaikki työtämme teemme, eikä kaverin auttaminen silloin tällöin saa olla ongelmatilanne. Onhan kotihoidon väki sitten auttanut minuakin potilaan siirrossa kun on päätetty että potilaan hoitovastuu siirtyy nyt minulle.

Omilla asenteilla pystyy paljon vaikuttamaan siihen vastakaikuun. Sitten jää ne marginaalitapaukset, joille mikään ei oikeasti kelpaa. Onneksi heitä on tosi vähän.

Oot ihan tosi oikeessa. Tuossa just kollega kertoi, että oli kohteessa saanut hirveet huudot omaiselta, että miksi kesti (hälystä kohteeseen 24 minuuttia). No siksi, kun on neljän ruuhka. Jumalauta, siitäkö teille maksetaan, että te seisotte ruuhkassa? Sillon tullaan pillit päällä, kun meidän äiti hälyttää. Pillit päällä? Tupu-autolla? Mitkä hemmetin pillit? (En oo semmosia vielä tupu-auton katolla nähny) Mummilla oli naarmu kyynärpäässä. Laastari päälle sielunhoidoksi ja se oli siinä.

No tää meni OT, mutta kertoo jotain.

Ihan totta, ei pitäis toisia sättiä. Sä oot fiksu, kun oot neuvonut KOHOlle, miten nostetaan. Mut hesalaiset ei nosta. Ei, vaikka itkisit. Kun ne ei SAA. Herää kysymys, tarviiko selvästi idioottimaisia käskyjä noudattaa, ja kuka tämmösen käskyn on antanu vai onkse tullu ihan omasta päästä?

Niin, ja se kiirehän meillä on kaikilla. Oonksmä sitte vain niin työuupunu, että multa palaa päreet, kun normaali, ajatteleva ihminen ränkkää turvapuhelimen nappia sata kertaa, ihan niinku mä panttaisin niitä turva-auttajia silkkaa ilkeyttäni tukikohdassa makaamassa ja lähettäisin ne matkaan sitten tunnin päästä. Sen ymmärtää, jos hätääntynyt, dementti mummi istuu sen napin päällä kun on kaatunu ja yksin ja johonkin sattuu. Turva-auttaja saattaa vetästä 15 tunnin päivän ja pääsee syömään ekan kerran sit tuntia ennen työajan loppua. Kun ei kerkii. Mutta meeppä sanomaan asiakkaalle, että kestää hetken, kun auttaja on syömässä/tupakalla/paskalla.

Mutta potilaan paras on se mihin meidän pitäis aina pyrkiä, ihan kaikkien.

Share this post


Link to post
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Reply to this topic...

×   Pasted as rich text.   Restore formatting

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Sign in to follow this  

  • Hoitajat.net

    Osallistu keskusteluun

×
×
  • Create New...