STM: Naisiin kohdistuva väkivalta ei ole yksityisasia

[Reportteri]

Yhteiskunnassa on oltava nollatoleranssi kaikkeen perhe- jalähisuhdeväkivaltaan. Naisiin kohdistuva väkivalta on myösennaltaehkäistävissä. Sekä yhteiskunnan että yhteisöjen tasolla japerheissä on tapahduttava asennemuutos kohti avoimempaa jaturvallisempaa ympäristöä. Naiseen kohdistuva väkivalta ei oleyksityisasia, vaikka väkivallan uhreiksi joutuneet naiset useinhäpeän vuoksi ajattelevat näin. Väkivallan uhri ei saa jälkikäteenjoutua miettimään, miksi kukaan ei tarjonnut apua. Myös väkivallantekijää täytyy auttaa.

"Sosiaali- ja terveydenhuollossa on oltava toimivapalvelujärjestelmä, jonka henkilöstö on osaavaa ja rohkenee puuttuaasioihin myös ennakoivasti", peruspalveluministeri Paula Risikkototesi Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmanaloitusseminaarissa tänään Helsingissä.

Seminaarissa nostettiin esille ennakoiva puuttuminen väkivaltaansekä asenteisiin ja käyttäytymismalleihin vaikuttaminen. Lisäksiesiteltiin Suomessa ja Ruotsissa käytössä olevia malleja naisiinkohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Seminaarissa puhuivatohjelman toimeenpanosta vastaavat ministerit.

Suomessa on tehty töitä väkivallan vähentämiseksi jo vuosia.Myös kansainvälisesti ja EU-tasolla laaditaan strategioita jasopimuksia, jotka vahvistavat väkivallan ja naisiin kohdistuvanväkivallan ehkäisyn keinoja. Suomen hallituksenpoikkihallinnollisen Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisenohjelmassa, joka toteutetaan 2010-2015, esitellään 66 konkreettistatoimenpidettä ja linjausta naisiin kohdistuvan väkivallanvähentämiseksi. Esimerkkejä näistä ovat koululaisille jaopiskelijoille tarkoitettu turvallisuuskasvatus jasiviilipalvelusvelvollisille toteutettava asennekasvatus.Ohjelmassa esiteltyjen toimien avulla halutaan auttaa sekäväkivallan uhreja että väkivallan tekijöitä.

Ohjelman yhtenä tavoitteena on ehkäistä väkivallan uusiutumista.Keinoja ovat esimerkiksi väkivallan tekijän ohjaaminen avun piiriinlähestymiskiellon määräämisen yhteydessä sekä paremman tuentarjoaminen lähestymiskiellolla suojatulle. "Hallitus on myöskesällä antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla halutaan parantaasuojaa tarvitsevien uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmintekojen moitittavuus", kertoi oikeusministeri Tuija Brax."Esityksen mukaan esimerkiksi esitutkinnan käynnistäminen jatekijän vastuuseen saattaminen eivät olisi jatkossa riippuvaisiauhrin tahdosta", hän lisäsi.

Väkivallan vastaiseen työhön tarvitaan yhteiskunnan kaikkiensektoreiden osallistumista. Asenteisiin on vaikutettava jovarhaisessa vaiheessa, muun muassa tuottamalla tietoaturvallisuuskasvatuksen tueksi lapsille ja nuorille. Tietoa Suomenlainsäädännöstä, maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksistayhteiskunnassa sekä palvelujärjestelmästä on myös välitettävä."Maahanmuuttajanaiset voivat olla haavoittuvassa asemassa jaheille, kuten kaikille maahanmuuttajille, on tarjottavakotouttamispalveluita", sanoi maahanmuuttoministeri Astrid Thors."Hyvä kotouttaminen ennaltaehkäisee myös osaltaan perhe- jalähisuhdeväkivaltaa".

"Väkivaltaista käytöstä ei saa laittaa mustasukkaisuuden taihumalatilan syyksi, eikä toista saa vahingoittaa kotona senparemmin kuin kadullakaan. Väkivallan ehkäisyssä tarvitaan meidänkaikkien toimintaa ja vahvaa kannanottoa väkivaltaa vastaan, niinpäättäjinä kuin kansalaisinakin. Toivon meille kaikillekansalaisrohkeutta puuttua väkivallan merkkeihin, joita kentieshavaitsemme lähiympäristössämme", totesi ministeri Stefan Wallinseminaarin päätteeksi.

Lisätietoja

Kehittämispäällikkö Minna Piispa, THL, p. 020 610 7989,minna.piispa@thl.fi

Erityisavustaja Anna Manner-Raappana (ministeri Risikko), p.09 1607 4157

Erityisavustaja Johanna Hautakorpi ja erityisavustaja AnuSantaharju (ministeri Brax), p. 09 1606 7506 ja p. 09 1606 7520

Erityisavustaja Thomas Bergman (ministeri Thors), p. 071 8788212

Erityisavustaja Susanna Korpivaara (ministeri Wallin), p.0400 322432

Lähde

[janina]

STM ja THL tiedottavat

Yhteiskunnassa on oltava nollatoleranssi kaikkeen perhe- jalähisuhdeväkivaltaan. Naisiin kohdistuva väkivalta on myösennaltaehkäistävissä. Sekä yhteiskunnan että yhteisöjen tasolla japerheissä on tapahduttava asennemuutos kohti avoimempaa jaturvallisempaa ympäristöä. Naiseen kohdistuva väkivalta ei oleyksityisasia, vaikka väkivallan uhreiksi joutuneet naiset useinhäpeän vuoksi ajattelevat näin. Väkivallan uhri ei saa jälkikäteenjoutua miettimään, miksi kukaan ei tarjonnut apua. Myös väkivallantekijää täytyy auttaa.

"Sosiaali- ja terveydenhuollossa on oltava toimivapalvelujärjestelmä, jonka henkilöstö on osaavaa ja rohkenee puuttuaasioihin myös ennakoivasti", peruspalveluministeri Paula Risikkototesi Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen ohjelmanaloitusseminaarissa tänään Helsingissä.

Seminaarissa nostettiin esille ennakoiva puuttuminen väkivaltaansekä asenteisiin ja käyttäytymismalleihin vaikuttaminen. Lisäksiesiteltiin Suomessa ja Ruotsissa käytössä olevia malleja naisiinkohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi. Seminaarissa puhuivatohjelman toimeenpanosta vastaavat ministerit.

Suomessa on tehty töitä väkivallan vähentämiseksi jo vuosia.Myös kansainvälisesti ja EU-tasolla laaditaan strategioita jasopimuksia, jotka vahvistavat väkivallan ja naisiin kohdistuvanväkivallan ehkäisyn keinoja. Suomen hallituksenpoikkihallinnollisen Naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisenohjelmassa, joka toteutetaan 2010-2015, esitellään 66 konkreettistatoimenpidettä ja linjausta naisiin kohdistuvan väkivallanvähentämiseksi. Esimerkkejä näistä ovat koululaisille jaopiskelijoille tarkoitettu turvallisuuskasvatus jasiviilipalvelusvelvollisille toteutettava asennekasvatus.Ohjelmassa esiteltyjen toimien avulla halutaan auttaa sekäväkivallan uhreja että väkivallan tekijöitä.

Ohjelman yhtenä tavoitteena on ehkäistä väkivallan uusiutumista.Keinoja ovat esimerkiksi väkivallan tekijän ohjaaminen avun piiriinlähestymiskiellon määräämisen yhteydessä sekä paremman tuentarjoaminen lähestymiskiellolla suojatulle. "Hallitus on myöskesällä antanut eduskunnalle lakiesityksen, jolla halutaan parantaasuojaa tarvitsevien uhrien asemaa ja osoittaa entistä selvemmintekojen moitittavuus", kertoi oikeusministeri Tuija Brax."Esityksen mukaan esimerkiksi esitutkinnan käynnistäminen jatekijän vastuuseen saattaminen eivät olisi jatkossa riippuvaisiauhrin tahdosta", hän lisäsi.

Väkivallan vastaiseen työhön tarvitaan yhteiskunnan kaikkiensektoreiden osallistumista. Asenteisiin on vaikutettava jovarhaisessa vaiheessa, muun muassa tuottamalla tietoaturvallisuuskasvatuksen tueksi lapsille ja nuorille. Tietoa Suomenlainsäädännöstä, maahanmuuttajien oikeuksista ja velvollisuuksistayhteiskunnassa sekä palvelujärjestelmästä on myös välitettävä."Maahanmuuttajanaiset voivat olla haavoittuvassa asemassa jaheille, kuten kaikille maahanmuuttajille, on tarjottavakotouttamispalveluita", sanoi maahanmuuttoministeri Astrid Thors."Hyvä kotouttaminen ennaltaehkäisee myös osaltaan perhe- jalähisuhdeväkivaltaa".

"Väkivaltaista käytöstä ei saa laittaa mustasukkaisuuden taihumalatilan syyksi, eikä toista saa vahingoittaa kotona senparemmin kuin kadullakaan. Väkivallan ehkäisyssä tarvitaan meidänkaikkien toimintaa ja vahvaa kannanottoa väkivaltaa vastaan, niinpäättäjinä kuin kansalaisinakin. Toivon meille kaikillekansalaisrohkeutta puuttua väkivallan merkkeihin, joita kentieshavaitsemme lähiympäristössämme", totesi ministeri Stefan Wallinseminaarin päätteeksi.

Lisätietoja

Kehittämispäällikkö Minna Piispa, THL, p. 020 610 7989,minna.piispa@thl.fi

Erityisavustaja Anna Manner-Raappana (ministeri Risikko), p.09 1607 4157

Erityisavustaja Johanna Hautakorpi ja erityisavustaja AnuSantaharju (ministeri Brax), p. 09 1606 7506 ja p. 09 1606 7520

Erityisavustaja Thomas Bergman (ministeri Thors), p. 071 8788212

Erityisavustaja Susanna Korpivaara (ministeri Wallin), p.0400 322432

Lähde

Tässä loistava keskustelun aihe ! Juuri tänään viimeksi tein lastensuojelu ilmoituksen perheväkivallan takia. Miten paljon törmäätte töissänne perhe väkivaltaan ? Miten hoidetaan jos huomataan ?

[Vieras]

Tosiasia on kuitenkin se, että lievät väkivallanteot ovat asianomistajarikos, poliisi voi tehdä rikosilmoituksen vain törkeämmissä tapauksissa. Itse jouduin kutsumaan poliisit vähän aikaa sitten läheiseni luo, jota miehensä oli pahoinpidellyt lasten nähden. Kukaan muu ei ollut koskaan ennen tehnyt asiasta poliisikeissiä vaikka mm. sukulaiset olivat tienneet pahoinpitelyistä. Poliisit kävivät ja kysyivät ystävältäni, haluaako tämä tehdä asiasta rikosilmoituksen ja painostuksestani hän sen tekikin. Vaikka sanotaan, ettei lähisuhdeväkivalta ole yksityisasia, niin käytännössä siitä on vaikea tässä asennemaailmassa tehdä julkistakaan.

[Pöllö]

Joo mut kun se on niin vaikeaa ja ikävä mennä puuttumaan muiden asioihin ja sit se poliisitutkinta maksaa ja kuitenkaan se ei halua se nainen tehdä pahoinpitelystä ilmoitusta oikeesti eikä tollanen toisen läpsiminen oo mitään verrattuna sodan kauhuihin eikä siitä sodastakaan saanut puhua...

Maamme on täynnä mekanismeja, jotka vahvistavat uhrin ja sivullisten käsitystä, ettei mitään kannata tai voi tehdä. Tai ettei asiaan oikeasti kannata puuttua, kun siitä tulee ihan turhaa työtä muille. Tältä päivältä on mukava kaksinaismoralistinen esimerkki uudesta tupakkalaista, jossa alaikäinen ei saa pitää hallussaan tupakkaa, mutta kukaan opettajasta poliisiin ei saa ottaa sitä häneltä poiskaan. Viime lauantaina tuli vastaan yksi tapaus, mutta lakihan esti aiheeseen puuttumisen - vaitiolovelvollisuus, you know.

Jotenkin tulee samanlainen uskottavuusongelma perheväkivallan suhteen. Keinoja ei ole tai niitä ei saa käyttää. Toinen uskottavuusongelma on perheväkivaltaohjelmien yksipuolisuus. Edellä mainitaan nollatoleranssi kaikkeen väkivaltaan, mutta nimeltä mainitaan vain naiseen kohdistunut väkivalta. Tilastojen mukaan nainen on parisuhteen välisessä väkivallassa tyypillisempi uhri, mutta tilastot kertovat, miten naisten tekemä väkivalta on voimakkaassa kasvussa. Teksti ei nimeä erikseen lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, eikä myöskään vaikkapa lasten vanhempiinsa kohdistamaa väkivaltaa. Miksei? Tiedossa ties millaisia isän, äidin, isä- tai äitipuolen lapseen tekemiä väkivallan tekoja, samoin vanhempiin kohdistuvaa väkivaltaa. Oma lukunsa ovat lähisukulaiset ja -tuttavat, jotka ovat myös käyttäneet asemaansa hyväksi, ensimmäisenä mieleen tulee pedofiili, joka käytti sisarensa perheen lasta hyväksi. Todellista nollatoleranssia ja uskottavuutta perhe- ja läheisväkivallan suuntaan olisi kategorisesti tuoda esiin ja tuomita muutkin väkivallan muodot, ja puuttua yhtäläisesti myös niihin. Ja yksi Suomessa hyvin vähän julkisuudessa ollut asia on henkinen väkivalta ja sen muodot. Fyysinen väkivalta nyt jollain tavoin ymmärretään, vaikka vastikään julkaistussa selvityksessä Suomi taisi olla eurooppalaisittain vähän omilla linjoillaan, miten perheessä saa fyysisestikin vähän napauttaa toista kasvatusmuotona. Henkinen väkivalta voi olla vielä vaikeampaa ja haavoittavampaa kuin fyysinen väkivalta.

Tuolla tekstillä on hyvä tarkoitus, mutta taidamme olla vielä aika alkutiellä aiheeseen puuttumisen suhteen. Tällä viikolla on uutisoitu, miten luterilaisen kirkon alaisessa yhteisössä pedofilia on vuosikaudet vaiettu - yhteisön pelko häpeästä on suurempi kuin oikeuskäsitteet, joten yhteisö antaa anteeksi, ja uhrin on useissa uskonnollisissa yhteisöissä annettava samalla tavalla anteeksi. Suomi vuonna 2010 on edelleen paikka, jossa tähän ajatteluun törmää jatkuvasti. Aiemmin kylässä tapahtunut surma saattoi olla vaikeasti selvitettävä, koska kyläyhteisö piilotti tapahtuneen julkiselta keskustelulta. Näitä yhteisöjä tuntuu löytyvän edelleen, perhe, oppilaitos, uskonnollinen yhteisö - tai vaikkapa maa, jolle on vaikka väkivaltarikostuomioiden osalta ollut hirvittävän tärkeää näyttää ulkopuolisille, ettei vankiluku tosiasiassa ole muita maita suurempi. Samalla kukaan ei välitä sen jollain tavalla kategorisoituneen porukan teoista toisiaan kohtaan, "humalainen tappaa toisensa", joten ongelma näennäisesti kutistuu. Toisella tavalla ajateltaessa on välillisesti vähätelty, jopa hyväksytty, että tällaista vain nyt sattuu.

Jotenkin tuo aloituksessa oleva uutinen ei tuossa muodossaan kovin konkreettiselta vielä tunnu.

[janina]

Minua henkilökohtaisesti kiinnostaisi enemmän kuulla missä olette töissä ja mikä on käytäntö kenelläkin perheväkivallan kohtaamisessa ? Tämä on aihe joka helposti pistää liikkeelle eettiset pohdinnat asiasta.

Minä kun kohtaan perheväkivaltaa kartoitan ; milloin alkanut ? Mikä ollut vakavin väkivalta tilanne ? Mikä on tilanne juuri nyt ? Onko turvaverkostoa ? Kuka tietää väkivallasta tai tietääkö kukaan ?

Mikä on mahdollisten lasten tilanne : ovatko hoiton avun piirissä ? Minne voi olla yhteydessä lasten avun saamiseksi? Pitääkö minun tehdä lastensuojeluilmoitus ?

Tarvittaessa tehdään turvasuunnitelma ( missä auton avaimet? Minne rahaa piiloon hätätilannetta varten, turvakodin yhteystiedot ym ym )

Perheväkivaltaahan kohdataan joka puolella aina hammashoitajasta lähtien ...

[Julma]

Minua henkilökohtaisesti kiinnostaisi enemmän kuulla missä olette töissä ja mikä on käytäntö kenelläkin perheväkivallan kohtaamisessa ? Tämä on aihe joka helposti pistää liikkeelle eettiset pohdinnat asiasta.

Jos väkivalta kohdistuu lapsiin tai taloudessa on lapsia paikalla, otan yleensä luurin käteen ja teen sen lastensuojeluilmoituksen.

Jos tilanne on se, että pahoinpitelyn takia potilas tarvitsee ambulanssia niin yleensä poliisi on tulossa valmiiksi kohteeseen, joten niistä ei tarvitse sen enempää mihinkään ilmoitella, vaan poliisi hoitaa sen puolen siitä asiasta. Jos selkeästi tilanteessa uhkaisi joltain henki lähteä niin hätävarjelun nimissä menisin väliin. Jos ei muu auta niin kolkkaisin pahoinpitelijän maglitella. Viimeistä ei ole kyllä koskaan tarvinnut tehdä...ja raastupaanhan siitä joutuisikin.

Mikäli muun syyn takia tutkiessani löytäisin lapselta vammoja jotka viittaavat pahoinpitelyyn niin todennäköisesti kuljettaisin lapsen jollain varjosyyllä sairaalaan ja siellä kertoisin lääkärille asiasta. Heillä on parempi tietotaito tulkita vammoja ja suuremmat oikeudet kaikenmaailman ilmoituksiin. Jos taas aikuiselta löytyy pahoinpitelyn merkkejä ja tilanne on mennyt ohi aiemmin niin mulla ei ole oikeutta siitä kelleen ilmoittaa, eikä oikeastaan tarvettakaan, koska aikuinen ihminen sen ilmoituksen tekee jos siltä tuntuu. Moni ei tee, tiedä sitten miksi...se on se vanha totuus taas että kaikkia ei voi pelastaa.

Ja kuten edeltä varmasti selvisi, niin työskentelen sairaankuljetuksessa.

[Pöllö]

THL:n sivuilla muuten aiheeseen liittyen tietoa väkivallan katkaisun toimintamallista, jossa poliisia ja väkivallan katkaisuohjelmien työntekijöitä kannustetaan yhteistyöhön. Tavoitteena on saada väkivallan tekijä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa tuen piiriin. Katkaise väkivalta -opas julkaistaan 18.6.2013. Opas kuvaa Espoossa kehitettyä mallia, jossa poliisi ohjaa esitutkinnassa lähisuhde- ja perheväkivaltarikoksesta epäillyn väkivaltaa katkaisevaan palveluun. Malli on kokeilussa myös paikoin muualla Suomessa.

 

Aiheesta voi lukea THL:n tiedotteesta http://www.thl.fi/fi_FI/web/fi/tiedote?id=33727. Salla Hyvärisen ja Jari Hautamäen teos "Katkaise väkivalta. Lähisuhde- ja perheväkivallasta epäillyn ohjaaminen esitutkinnasta väkivaltaa katkaisevaan palveluun." löytyy THL:n julkaisuna nyt pdf-tiedostona netissä: http://www.julkari.fi/handle/10024/110163.