Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Soulcaptain

Psykiatriaa??

Recommended Posts

Soulcaptain

Miksi tämä psykiatria alakategoria on tällainen kuin on? Tarkoitan että kaikki otsikot etusivulla käsittelevät lääkitystä, injektioita, rajoittamista, väkivalta tilanteita. Mielestäni antaa surkean kuvan psykiatrisesta hoidosta. Tällaisten aiheiden kuuluisi olla marginaali juttuja psykiatrian saralla. Ymmärrän että tietynlaisilla osastoilla ehkä ei mutta anyway.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
HoitajaTitta

Totta. Itse uutena ajattelin kyllä jutella myös itse hoitoprosessiin liittyvistä asioista; tiedä vaikka saisi työnohjauksellisen otteen ja tulis oivalluksia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Inflikted

Onhan täällä nyt muustakin keskusteltu ja se näkyy ihan etusivunkin otsikoista. Ajattelisin lääkityksen olevan tärkeä osa psykiatrista hoitoa, ei suinkaan marginaalista ja siitä on syytäkin keskustella, sisältäen injektiot. Pakkotoimet ovat myös osa psykiatriaa. Ne ovat se ikävä osa tätä työtä, joita kuitenkin viikottainkin joutuu kohtaamaan. Mutta muu hoidollinen keskustelu on toki tervetullutta ja mielekästä, jos saisi tännekin enemmän keskustelua. Sen sijaan, että jahkaamme tästä aiheesta, voi ihan hyvin aloitella sitä keskustelua. Puhun nyt suljetun osaston hoitajan suulla ja monet täällä keskustelevat ovat käsittääkseni samankaltaisilla osastoilla töissä. Senhän näet aihetta koskevasta topicista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
O'Keefe

Aloittajalla on kyllä hyvä pointti, miksei puhuta vaikka psykiatrian tulevaisuudesta? Avohoitopainotteisuuteen siirtymisestä, osastojen ja sairaaloiden sulkemista, työnkuvan ja tehtävien muuttumisesta jne. Väkivalta ja acutardit lienevät lähitulevaisuudessa historiaa ja hommat hoidetaan psykoosityöryhmien/polikliinisenä toimintana. Löytyykö eriäviä mielipiteitä? :P

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Inflikted

Aloittajalla on kyllä hyvä pointti, miksei puhuta vaikka psykiatrian tulevaisuudesta? Avohoitopainotteisuuteen siirtymisestä, osastojen ja sairaaloiden sulkemista, työnkuvan ja tehtävien muuttumisesta jne. Väkivalta ja acutardit lienevät lähitulevaisuudessa historiaa ja hommat hoidetaan psykoosityöryhmien/polikliinisenä toimintana. Löytyykö eriäviä mielipiteitä? :P

Kaipa siinä on koko totuus. Resurssit kasvaa ja kaikki on niiiin hienoa ;)

Aloittakaa nyt niitä uusia topicceja, ei tässä kannata keskustella. OT!

Ja,kas. Aihettahan on sivuttu aiemmin

http://hoitajat.net/foorumi/topic/7933-mielisairaalat-lakkaa/

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
HoitajaTitta

Anna ny meirän keskustella, koltiainen! :)

Sykleissä menee, yhteiskunnan tola ja mielenterveyspotilaiden hoito. Laitosten tarve ei katoa ehkä koskaan. Itse ainakin peräänkuulutan sairaalle oikeutta ottaa sairaslomaa elämästä ja olla turvallisesti suljettujen /avoimien ovien sisällä ja saada hoitoa ja kuntoutusta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Keskusteluthan ja keskustelualueet muodostuvat siitä mitä asioita osallistujat haluavat käsitellä. Ei ole tarkoituskaan, että keskustelujen tulisi antaa vain kuva kaikesta "positiivisessa" sävyssä.

Lisää keskustelua vain kehiin. Jokainen voi aloittaa aiheita, jotka itseä kiinnostavat eniten.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Inflikted

Anna ny meirän keskustella, koltiainen! :)

Sykleissä menee, yhteiskunnan tola ja mielenterveyspotilaiden hoito. Laitosten tarve ei katoa ehkä koskaan. Itse ainakin peräänkuulutan sairaalle oikeutta ottaa sairaslomaa elämästä ja olla turvallisesti suljettujen /avoimien ovien sisällä ja saada hoitoa ja kuntoutusta.

Saatte keskustella ja olen mukana keskustelussa. Tarkoitin, että tehkää topicci aiheesta josta keskustellaan :smile:

Olen muuten samoilla linjoilla kanssasi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
HoitajaTitta

Nythän onkin "laitoshoidon tarpeellisuus". No siellä jatkamme, Inflikted ja kaik muutkii!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

Totta. Itse uutena ajattelin kyllä jutella myös itse hoitoprosessiin liittyvistä asioista; tiedä vaikka saisi työnohjauksellisen otteen ja tulis oivalluksia.

Toivottavasti ei nyt kuitenkaan työnohjauksellista otetta.Se hoidettakoon muualla kuin netin keskustelupalstalla.

Mutta siinä olen samaa mieltä, että muustakin pitäisi puhua. Muutama vuosi sitten yritin täällä saada keskustelua aikaan ainakin hoitotyönsuunnitelmista ja lasten&perheen huomioimisesta hoitotyössä ( olisi vihdoin aika päästä irti siitä sadan vuoden takaisesta yksilöön tuijottamisesta ). Ne ei vaan kovin pitkälle kantaneet ne keskustelut

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Säkkärä

Olen myös sitä mieltä että sairaalahoidon tarvetta tulee olemaan jossain määrin aina! Sairauden tunnottomat, väkivaltaiset yms. miten hoidat heidät noissa hienoissa tiimeissä ja hienoissa akuuttiryhmissä tms? Ainakin minun hoitajan moraalin mukaan ihmistä ei voi jättää pulaan/ hoidotta jos hän on sairas eikä sitä itse ymmärrä?!!!

Mietin vain miten esim. maniassa oleva ihminen pahimmillaan voi sotkea asiansa jos ei saa asianmukaista hoitoa... siis yhteistyössähän voi yrittää avohoidossa mutta luulen että omaiset uupuvat?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
O'Keefe

siis yhteistyössähän voi yrittää avohoidossa mutta luulen että omaiset uupuvat?

Juuri tästä keskusteltiin työpaikalla, jossa siirrytään kokoajan avohoitopainotteisempaan suuntaan ja osastopaikkoja vähennetään. Onkohan näissä suurissa laskelmissa avohoitoa toitottaessa pohdittu omaisten asemaa? Eikö vaarana ole että vahinko moninkertaistuu, kun korvien välistä kipeä syystä x, y tai z hoidetaankin avotyöryhmän voimin sinne kotiin ja omaiset saavat suurelta osin kantaa vastuun hoidon toteutumisesta ja seurannasta, jos esim. toisen vointia täytyy ruveta seuraamaan ja pyörittämään lääkitystä etc.? Omaiset väsyvät ja rupeavat pahimmassa tapauksessa oireilemaan itsekin -> hoidettavat lisääntyy -> tarvitaan laitospaikkoja lisää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
janina

siis yhteistyössähän voi yrittää avohoidossa mutta luulen että omaiset uupuvat?

Juuri tästä keskusteltiin työpaikalla, jossa siirrytään kokoajan avohoitopainotteisempaan suuntaan ja osastopaikkoja vähennetään. Onkohan näissä suurissa laskelmissa avohoitoa toitottaessa pohdittu omaisten asemaa? Eikö vaarana ole että vahinko moninkertaistuu, kun korvien välistä kipeä syystä x, y tai z hoidetaankin avotyöryhmän voimin sinne kotiin ja omaiset saavat suurelta osin kantaa vastuun hoidon toteutumisesta ja seurannasta, jos esim. toisen vointia täytyy ruveta seuraamaan ja pyörittämään lääkitystä etc.? Omaiset väsyvät ja rupeavat pahimmassa tapauksessa oireilemaan itsekin -> hoidettavat lisääntyy -> tarvitaan laitospaikkoja lisää.

Tuskin nyt on tarkoituskaan, että psykoottiset maanikot hoidetaan vastaisuudessa avohoidossa. Jotenkin tämä sairaala/avohoito keskustelu heittää helposti musta-valkoiseen ajatteluun.

Itse olen kymmenen vuotta ollut osastolla ja reilu kuusi vuotta avopuolella ja sen pohjalta tuon esiin omat näkemykseni.Se mihin avohoidossa kannattaa satsata paljon on persoonallisuushäiriöiset ja kaksisuuntaista sairastavat. He kuormittavat osastoja. Se ryhmä tarvitsee tavoitteellista avohoitoa. Osastohoitoa vain ihan pahimman notkahduksen kohdalla.Heitä auttaa parhaiten se, että itsetuntemus lisääntyy ja kyky käsitellä ahdistusta paranee pidempiaikaisen avohoitosuhteen myötä.

Sairaalahoidon tarve ei tule missään vaiheessa kokonaan loppumaan. Aina tulee olemaan tilanteita, jolloin sitä tarvitaan. Mutta avohoidon ensisijaisuus pitää minusta muistaa.

Työssäni otan hoitoon mukaan omaiset. Tapaan koko perheen mielelläni hoidon alkuvaiheessa, jolloin teemme selväksi pelisäännöt, että myös omainen voi olla minuun yhteydessä jos tilanne sitä vaatii. Yhteisesti kun asiat sovitaan, ei kukaan potilas ole kokenut, että selän takana toimisin. Omaiselle aukeaa silloin mahdollisuus myös viestittää, jos itse väsyy ja tarvittaessa ohjaan oman avun piiriin. Perhekeskeinen työskentely tehostaa potilaan hoitoa eikä omaiset jää yksin. Ja itse työntekijänä näkee asiat laajemmin, kun tarkastelee koko perheen dynamiikkaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Säkkärä

No oikeassa olet että keskustelu menee mustavalkoiseksi tästä avohoito-laitoshoito asiasta. Mutta silti olen sitä mieltä että ei omaisia huomioda tarpeeksi, voihan olla että siellä missä sinä työskentelet on hyvä tilanne tämän asian suhteen. Valitettavasti minulla on huonot kokemukset noiden avopalveluiden toimivuudessa omaisten suhteen. Eikä omaisia välttämättä kyllä laitioksessakaan kuunnella, mutta omaiset saavat edes hetken vetää henkeä....

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mirriau

Oon kyllä ollut mukana tapauksessa, jossa maaniseen psykoosiin sairastunut nuori hoidettiin avona kotiin. Aloitettiin lääkitys ja ohjattiin vähävirikkeinen hoito kotiin. Äidille tohtori kirjoitti saikkua pari viikoa, kun halusi itse lapsensa hoitaa. Mania sammui kotioloissa tehokkaammin, kun osastolla, jossa olen töissä. Isompi huoli oli psykoottinen masennus, joka iski manian jlk, mutta sekin lievittyi huomattavasti nopeammin, kun yleensa vastaava tilanne osastolla. Tapauksesta on jo monta vuotta, eikä henkilö ole vieläkään tarvinnut osastohoitoa. Ei tullut psykiatrisen potilaan stigmaa ja on saanut opiskeltua ammatin ja on töissä..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Oon kyllä ollut mukana tapauksessa, jossa maaniseen psykoosiin sairastunut nuori hoidettiin avona kotiin. Aloitettiin lääkitys ja ohjattiin vähävirikkeinen hoito kotiin. Äidille tohtori kirjoitti saikkua pari viikoa, kun halusi itse lapsensa hoitaa.

Eli omaiselle ohjeistukset ja lääkkeet mukaan ja parin viikon päästä kontrolli psyk. polille? Ei kai se nyt ihan näin helppoa ole?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mirriau

Oon kyllä ollut mukana tapauksessa, jossa maaniseen psykoosiin sairastunut nuori hoidettiin avona kotiin. Aloitettiin lääkitys ja ohjattiin vähävirikkeinen hoito kotiin. Äidille tohtori kirjoitti saikkua pari viikoa, kun halusi itse lapsensa hoitaa.

Eli omaiselle ohjeistukset ja lääkkeet mukaan ja parin viikon päästä kontrolli psyk. polille? Ei kai se nyt ihan näin helppoa ole?

Juu.. eiku avohoito tiivisti tapaamiset pari kertaa viikossa+ tarvittaessa per puh. Tilanne tarkassa syynissä ja jatkuva arvio, jos omainen ei halua/jaksa enää.Sairaalahoidon mahdollisuudesta puhuttiin kyllä jo heti, mutta kukaan ei sitä halunnut. Ei se oikeestaan kovin hankalaakaan ollut. Olen tavannut henkilöitä usein jälkeenkin päin ja heidänkin mielestä tämä sopi tähän tilanteeseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Juu.. eiku avohoito tiivisti tapaamiset pari kertaa viikossa+ tarvittaessa per puh. Tilanne tarkassa syynissä ja jatkuva arvio, jos omainen ei halua/jaksa enää.Sairaalahoidon mahdollisuudesta puhuttiin kyllä jo heti, mutta kukaan ei sitä halunnut. Ei se oikeestaan kovin hankalaakaan ollut. Olen tavannut henkilöitä usein jälkeenkin päin ja heidänkin mielestä tämä sopi tähän tilanteeseen.

Ok, kuullostaa helpolta ja toimivalta. Mutta taitaa olla harvassa ne omaiset jotka sekä suostuvat että soveltuvat ko hoitotyöhön..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
mirriau

Juu. Yleisempää on ettei ne halua olla vähään aikaan tekemisissä, kun asiat on saatu sotkettua niin hyvin.. ja kyllä tietenki vaikuttaa se että potilas itse oli motivoitunut vähävirikkeisyyten ja suhde omaisiin oli säilynyt kunnossa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×