YLE: Myös raskaana olevat kärsivät masennuksesta

[Reportteri]

Joka kymmenes raskaana oleva nainen kärsii masennuksesta, ja heistä joka kolmas käyttää masennuslääkkeitä.

Lue koko juttu

[janina]

Isien "synnytysmasennus" jää usein hoitamatta. Siksi nostaisin esille jälleen sydäntäni lähellä olevan aiheen : koko perheen hoitamisen, ei vain yhteen potilaaseen tuijottamisen.

[Torlohka]

Isien "synnytysmasennus" jää usein hoitamatta. Siksi nostaisin esille jälleen sydäntäni lähellä olevan aiheen : koko perheen hoitamisen, ei vain yhteen potilaaseen tuijottamisen.

Hyvä Janina!

[Telaketju]

joka akkahan kärsii depiksestä ennen,aikana ja jälkeen.mutta perkules puerperaali psykoosi se vasta vittumainen tauti on.

[janina]

joka akkahan kärsii depiksestä ennen,aikana ja jälkeen.mutta perkules puerperaali psykoosi se vasta vittumainen tauti on.

Rajuudesta huolimatta se on mun kokemuksen mukaan kuitenkin usein melko lyhyt psykoosi, verraten johonkin muuhun. Aiheuttaa tietysti paljon ongelmia, koska vauvan ja äidin vuorovaikutus alkaa huonolta pohjalta. Ja isät joutuvat hyppäämään hetkessä yksin suuren vastuuseen.

[{BS}]

Mutta onko kyse aina masennuksesta vai ihan normaalista alakuloisuudesta tms?

Tuntuu, että masennusta tyrkytetään kaikille ja lääkitystä siihen. Raskaana olevilta kun on kysellyt syytä lääkityksen aloitukseen (vähän voi arvella mahdollisuutta postpartumdepressiolle jne) niin usein syyksi on selvinnyt se, että on ollut mm. vähän uniongelmia (viimeisellä kolmanneksella hyvin normaalia) ja tk-lääkäri on sitten kirjoittanut lääkkeet, kun on käynyt kysymässä lyhyttä s-lomaa töistä. Ja niitä ei oikein voi kovin helpolla sitten lopetella äitipolilla, kun on jo kuukausiakin käyttänyt lääkettä "turhaan".

Itse menin lääkäriin usean kuukauden väsymyksen takia. Suoraan kirjoitti reseptin mielialalääkkeelle heti kättelyssä ja lähetteen labraan sain vasta kun kysyin asiasta. Väsymys ei sitten ollutkaan masennusta vaan mm eri sisäeritysrauhasten vajaatoimintaa ja luuytimen heikkoa toimintaa.

[janina]

Mutta onko kyse aina masennuksesta vai ihan normaalista alakuloisuudesta tms?

Tuntuu, että masennusta tyrkytetään kaikille ja lääkitystä siihen. Raskaana olevilta kun on kysellyt syytä lääkityksen aloitukseen (vähän voi arvella mahdollisuutta postpartumdepressiolle jne) niin usein syyksi on selvinnyt se, että on ollut mm. vähän uniongelmia (viimeisellä kolmanneksella hyvin normaalia) ja tk-lääkäri on sitten kirjoittanut lääkkeet, kun on käynyt kysymässä lyhyttä s-lomaa töistä. Ja niitä ei oikein voi kovin helpolla sitten lopetella äitipolilla, kun on jo kuukausiakin käyttänyt lääkettä "turhaan".

Itse menin lääkäriin usean kuukauden väsymyksen takia. Suoraan kirjoitti reseptin mielialalääkkeelle heti kättelyssä ja lähetteen labraan sain vasta kun kysyin asiasta. Väsymys ei sitten ollutkaan masennusta vaan mm eri sisäeritysrauhasten vajaatoimintaa ja luuytimen heikkoa toimintaa.

Niin tähän pitänee vastata perusterveyden puolella työskentelevät, koska meille erikoissairaanhoidon piiriin kun tullaan niin tilanne on usein kestänyt jo niin kauan ettei ole epäilystäkään siitä onko kyse baby bluesista vai masennuksesta.

[hippis]

Niin tai sitten kukaan ei oikeasti reagoi siihen masennukseen..

Nimim. kokemusta on

[HoitajaTitta]

Jos kyse olisi alakuloisuudesta, otsikointi kuuluisi "Myös raskaana oleva kärsii alakuloisuudesta". Masennuksen diagnoosissa kriteerit täyttyvät; toimintakyky on jo rajoittunut. Hormonitoiminnan ja depression yhteys on vähintäänkin mielenkiintoinen, puhumattakaan psyykkisestä prosessista, johon pahimmillaan ja parhaimmillaan joutuu raskaana ollessaan.