Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Reportteri

YLE: E-luku närästää lääkäreitä

Recommended Posts

Reportteri

Lääkärit kritisoivat sähköisten potilastietojen avaamista terveydenhuollon asiakkaille. Omien potilastietojen katselun verkossa mahdollistava, niin sanottu e-katselu otetaan käyttöön vaiheittain lähivuosina. Lääkäreiden mukaan omien tietojen katselumahdollisuus saattaa jopa vaarantaa potilasturvallisuuden.

Lue koko juttu

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Jos epikriisit menee ihan vapaasti luettaviks potilaille netin kautta, niin kyllähän siitä soppa syntyy ja paljon joutuu lääkärit selittämään ja selventämään potilaille asioita. Ja kyllähän sitä hoitajienkin tekstit joutuu myös uudella tavalla tarkkailun alle..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Varmasti saa paljon selventää sanoja, termejä ja rauhoitella ylireagoineita. Ja selitellä kenties, miksei ole tutkittu ja tehty sitä ja sitä ja miksei esim. epikriisissä näy kaikkea.

Mutta suomalainen terveydenhuoltojärjestelmä välillä on kyllä pantannut tietoa potilaalta itseltäänkin aika paljon. Kanssakäyminen potilaan kanssa varmasti helpottuu, kun keskustelussa voi tarjota vain olennaisen tiedon ja tavalla, joka mahdollistaa hyvän yhteistyön - ainakin hoitohenkilökunnan mielestä.

Vaan kun pari kertaa on potilaan roolissa terveydenhuollossa ollut, niin yritäpä saada tietoosi vaikkapa labra-arvojasi. Ne ehkä kerrotaan hetkellä, jolloin olet kuumeen kourissa puolitajuttomana etkä sen jälkeen muista yhtään mitään. Sairaskertomustani en saanut pyydettäessä. Epikriisi sairaalakäynnistä saapui postissa vajaata kuukautta myöhemmin, ja todella vain epikriisi, kaikki muut osat sairaskertomusta oli peitetty ja otettu sitten paperista kopio. Ja kun kävin kuvauttamassa erään luuni, ei potilaalle tietenkään saanut röntgenhoitaja kertoa, onko siinä murtumaa, deformiteettia, tulehduksellista, degeneraatiota tms. Ja kun lääkäriä ei näe, niin opastettiin vain soittamaan hoitajalle viikon päästä, niin kerrotaan. Ja kun soittaa viikon päästä, niin äärimmäisen kärsineen oloinen hoitaja vastaa sekunnissa asiaa tarkastamatta, ettei täällä mitään lausuntoja ole. Do diid, lääkäri on kesälomalla ja tulee kuukauden kuluttua, pitäiskös sitten varata uusi aika sen vuoksi, että pääsee kysymään, onko luu kunnossa vai ei?

Ei näin. Ei missään nimessä näin. Potilaalla on oikeus saada tietoja ja tutustua sairaskertomuksiinsa. Ei ole mitään järkeä, että systeemi toimii henkilökunnan ehdoilla ja potilas itse ei saa tietää, missä mennään. On poikkeustilanteita, joissa potilaan parhaan kannalta on syytä rajoittaa tiedonsaantia, mutta tällaisia tilanteita on oikeasti äärimmäisen harvassa. Potilaan/asiakkaan näkökulmasta nykytilanne on välillä tuskastuttava, vähättelee potilaan oikeuksia ja suoraan sanottuna joskus sekava. Lääkärikeskeinen tiedottaminen johtaa joskus myös pelkoihin, turhautumiseen ja vahvaan tunteeseen asiakkaan tarpeiden täydellisestä sivuuttamisesta. Edellisessä röntgenesimerkissä olisi mennyt viitisen viikkoa tiedon saamiseen. Kyse on myös potilaan oikeusturvasta. Emme me voi enää elää valtiossa, jossa tietoa pimitettäisiin potilaalta tai tiedon saaminen tehtäisiin keinotekoisesti vaikeaksi.

Työtä se lisää, ja haastavat asiakkaat ovat edelleen haastavia, käyvät sanallisesti päälle varmasti samalla tavalla kuin ennenkin. Toisaalla kyllähän tietojen antaminen on myös erinomainen mahdollisuus. Vaikkapa ensihoito jättäessään potilaan kuljettamatta jättää kopion ensihoitokertomuksesta asiakkaalle, ja siinä näkyy mitä on tehty, tutkittu, oireita kuultu ja havaittu, ja että potilas jää kuljettamatta. Samoin siinä tulisi näkyä annetut ohjeet. Jos mitään tällaista ei jättäisi, vaan toteaisi, että kyytiä ei tarvita, jos olotila muuttuu, soita 112, näkemiin, niin kyllähän siinä asiakkaalla olisi herne nenässä ja seuraavana päivänä soisi puhelin. Vaan kun paperi annetaan, se käydään läpi, perustellaan, kysytään asiakkaan mielipidettä ja annetaan mahdollisuus tilanteen muuttuessa pyytää pirssi uudelleen arvioimaan tilanne, niin sehän on taas tavallisesti myönteinen kokemus. Asiakkaan olo rauhoittuu, hän saa tietoa, dokumentin kaikkine mittaustuloksineen, ohjeet ja yleensä ne ohjeet ovat vielä siinä paperillakin. Noissa tilanteissa ihminen muistaa vain pienen osan ohjeista, mitä hänelle on annettu. Sen sijaan hän muistaa erittäin hyvin, miten häntä kohdeltiin tai tuliko tunne, että hänelle ei kerrottu jotain tai häntä ei kuunneltu. Ja kun asiakas saa prujut samantien käsiinsä, sitä miettiii tarkasti, mitä kirjoittaa ja miten esim. tutkii potilaan.

Enpä usko hirveästi hoitohenkilökunnankaan oikeuksien heikkenevän, jos asiakas on sitä mieltä, että häntä ei ole hoidettu ja tutkittu riittävästi, niin sitten hän sarvet päässä pyrkii hankkimaan paperit itselleen. Aivan älyttömästihän sitä tulee väärinkäsityksiä ja asiakkailla on herne nenussa jostakin, mutta sitä suuremmalla syyllä niitä sitten on väännettävä rautalangasta auki. Tilastotappioita tulee eli mulla muutaman viikon välein omissa hommissa asiakas kävelee ovesta ulos, mutta valtaosa asioista kyllä avautuu ja asia on ok. Haasteena on vaan se, että lääkärikeskeisessä tiedotuksessa se asiakas ei epikriisin joku päivä sähköisesti nähdessään pääse todennäköisesti mitenkään jututtamaan sitä omalääkäriään, vaan ihmettelee sitten pitkään itsekseen, mitä epikriisillä haetaan. Ja sitten haetaan netistä tietoa, kuten sitä haetaan muutenkin. No joo, kun potilaan vaiva pahenee tai tulee uusi vaiva, niin siinähän sitten on taas yksi käsikassara, miksei edellisessä hoitojaksossa vaivaa "havaittu", ei näy epikriisissä...

Uskoisin kyllä lääkäreillä olevan hyvän tarkoituksen närästyksessään, sillä epikriisi kirjoitetaan varmastikin enemmän esim. tulevaa hoidollista käyttöä varten, kun taas potilas tarvitsee hänen omilla sanoillaan kerrotun version. Ja tiedot tietysti hyvä kertoa kasvokkain, jolloin väärinkäsityksiin, pelkoihin ja vaikkapa kysymyksiin voi reagoida. Lääkäri - potilas -suhde ei silleen parane lukemalla tekstejä netistä. Vaan eipä tuo vie lääkärin mahdollisuutta kohdata potilasta, ja epikriisiä kirjoitettaessa voi huomioida potilaan, kirjoittaa sinne terveisiä tai ohjeita. Ongelma vain on se, että lääkäri ei ehdi kirjoittaa sitä epikriisiä ennen potilaan kotiutusta.

Mä koen ongelmaksi sen, että potilas ei saa tavallisesti mitään kirjallista ohjeistusta mukaansa päästessään terveysasemalta tai sairaalasta kotiinsa. Eivät he kotona muista, miten jotain haavaa piti hoitaa tai miten toimia jonkin sairauden kohdalla. Apteekkiin mennään ostamaan jotain tuotetta, mutta ei enää muista mitä tuotetta ja mitä varten. Seuraava potilaan kohtaava henkilö sitten joutuu haastattelemaan potilasta ja miettimään, mistä ihmeestä on ollut kyse, ja mitähän sille suunniteltiin tehtäväksi. Puhelimitse eivät anna tietoa, jos ehtivät vastaamaankaan, eikä sillä ole väliäkään, kun terkka on mennyt tunteja sitten kiinni...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Ongelmia tulee varmaan asioiden ymmärtämisen takia. Potilaspapereihin kun tekstit kirjoitetaan ammattilaiselta ammattilaiselle. Ja ei niitä aleta kirjoittamaan "kansankielellä", koska se hankaloittaisi asioita huomattavasti. Ja sitten kun kaikille asioille ei ole mitään järkevää suomenkielistä vastinetta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Torlohka

No avautuupa taas uusi työ jollekin joka selittää noita kansalaisille. Tuottava työ? Ei kun palvelutyö.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

No, ne ketkä osaa netistä noita kertomuksiaan katsella niin osaavat myös pääsääntöisesti katsoa googlesta mitä ne sanat tarkoittaa.

Ja kyllähän lääkäri hoito-ohjeen kertoo myös suomen kielellä siinä kohtaa kun sieltä vastaanotolta lähdetään, joten se on lähinnä tutun asian kertaamista kun sieltä netistä selaa. Ihan varmsti kyselyitä tulee ja jotkut on puolesta ja jotkut vastaan, uudistukset nyt vaan on sellasia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
aqualife

Meillä jos potilas tahtoo psyk. puolen asiakirjansa luettavakseen, tekee lääkäri ensin haastattelun:

a.) nähdäkseen onko potilas kykenevä lukemaan asiat koska sieltä voi ilmeitä järkyttäviäkin asioita -> shokki

b.) saadakseen tietää minkä vuoksi potilas haluaa tiedot nähdä

Näin mulle kerrottiin. Haastattelu kesti puolisen tuntia ja lääkäri teki sen jälkeen heti päätöksen todettuaan olevani riittävän "terve" ja valmis lukemaan papereitani. Joista ei mitään järkyttävää ilmennyt. Itse asiassa oli aika mielenkiintoisia ne. Ja asiallisesti kirjoitettuja.

Ai miks halusin lukea? No siksi kun elossa ei ole ketään joka niitä mulle kertoisi.. orvon sisaruksettoman kakaran kohtalo nääs. :)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×