Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

selena

Autismi

Recommended Posts

selena

Aloitin työt haastavasti käyttäytyvien, laitoshoitoa tarvitsevien autistien parissa. Olisinkin nyt halunnut kuulla mielipiteitä ja vinkkejä käytännön työskentelyyn autistien kanssa :)

Sana on vapaa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
jma

Aloitin työt haastavasti käyttäytyvien, laitoshoitoa tarvitsevien autistien parissa. Olisinkin nyt halunnut kuulla mielipiteitä ja vinkkejä käytännön työskentelyyn autistien kanssa :)

Sana on vapaa!

Autisti elää hetkessä, monille strukturoitu tunti/päivä/viikko/kk -ohjelma on kaikki kaikessa. Toteutustapoja on useita, kuvat, pictot, sanat, valokuvat, jne. Kaikki ovat kuitenkin yksilöitä, vaikka tuohon autistien kirjoon oireidensa vuoksi kuuluvatkin.

Kommunikointi on haastavaa. Autisti saattaa esim. ajatella, että hänen ei tarvitse vastata, kommunikoida ympäristönsä kanssa, koska heillä on "samat asiat päässään", kuin hänellä. Puhutaan "autistisesta kuplasta".

Ole mustavalkoinen. Autistille harvoin on olemassa mitään harmaata aluetta, tyyliin vaikka aamupalalla on ihan jees jos et halua syödä leipääsi ja haluat heittää sen seinälle, mutta iltapalalla se ei missään nimessä käy. Toki jos tämä on strukturoitua... :)

Puheen ymmärtäminen monille hankalaa, joten kannattaa pitäytyä lyhyissä, selkeästi artikuloiduissa, fraaseissa ja sanoissa. Joiltain tämä ei koskaan onnistu, koska kuulostaa "koirakoululta", tai "käskyttämiseltä". Fakta on kuitenkin se, että autisti on onnellisempi mustavalkoisessa maailmassa, jossa asiat eivät juurikaan muutu.

Muutokset, mustavalkoisuus, kommunikointi ja ylipäänsä koko autistisen spektrin monimuotoisuus asettaa todella suuren haasteen työyhteisölle. Kaikkien pitäisi pystyä toimimaan suht samalla tavalla, ja pitää kiinni sovituista rajoista.

Kirjasuositus:

Muukalainen keskuudessamme Autistinen lapsi

Carl H. Delecato, 1995, Kehitysvammaliitto ry, ISBN 951-580-136-2

Tässä mun viispenniä, aikaisemmin olin melkein kolme vuotta autistien kuntoutusosastolla, nykyään ihan muissa hommissa, mutta keikkailen edelleen. Mukavaa työtä, jos työporukka toimii ja puhaltaa yhteen hiileen. Helvetin haastavaa ja harvoin palkitsevaa, koska muutokset ja edistysaskeleet tapahtuvat todella hitaasti. Vanhemmat ja omaiset ovat näissä piireissä monasti myös aivan oma lukunsa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu

Itse olin aikanaan työharjoittelussa ja väänsin muutaman keikankin haastavasti käyttäytyvien autistien parissa. Vaikka työympäristönä mielenkiintoinen niin tuntui että keikkalaisena oli niin pintaraapaisua etten kokenut työtä palkitsevana. Autismin kirjo on niin järkyttävän laaja että vaatii kyllä paneutumista syvällisesti aiheeseen että työstä tyydytystä saa. Ehkä päälimmäisenä juurikin tuo strukturoitu päivä, selkeät säännöt ja seuraukset sääntöjen rikkomisesta. Toisekseen haastavasti käyttäytyvien kanssa saa todellakin olla silmät selässäkin, koskaan ei tiennyt milloin reilu 100 kg raavasta miestä rullas päälle..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
selena

Toisekseen haastavasti käyttäytyvien kanssa saa todellakin olla silmät selässäkin, koskaan ei tiennyt milloin reilu 100 kg raavasta miestä rullas päälle..

Joo, mulla on semmonen perus-periaate että en koskaan käännä selkää meidän asiakkaille tai istu niin että pääsisi "yllätetyksi".. Tosin opin sen jo psykalla työskennellessäni :)

Olen kyllä tykännyt työstä, tosin tiedän että tuo eo tule olemaan paikka jossa viihtyisin kovin pitkään valmistumisen jälkeen, sairaanhoidollisia hommia kun ei ole nimeksikään. Mutta ihana työyhteisö ja hyvät henkilökuntaresurssi kun on, niin työnteko kyllä maistuu :)

Muoks: Kiitos Jma:lle, saman suuntaisia mietteitä on itselläkin. Ja tuosta että harvoin palkitsee: Silloin kun sitä tulosta tosiaan saa aikaan, se on todella palkitsevaa!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
seek

Tapaamani autistit ovat reagoineet uusiin asioihin negatiivisesti. Autistille on tärkeää tietää päivärytmi ja jos jokin asia tehdään toisin, voi kaikki mennä sekaisin. En voi yleistää, mutta tapaamani autistit ovat olleet aggressiivisia, varsinkin uusille ihmisille. He eivät sopeudu uusiin tilanteisiin niin hyvin kuin voisi toivoa. Tosin tapaamani autistit ovat olleen myös syvästi kehitysvammaisia. Mielenkiintoista olisikin tavata sellainen autisti, joka olisi muuten ns. terve. Miten autismin oireet sellaisissa ihmisissä näkyisivät?

Autisteilla voi kaiketi olla myös paljon pakkomielteitä. Näihin ei saa puuttua liikaa, koska heidän on tärkeä toistaa rutiinejaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
satunen

Itse olen myös vastikään aloittanut työt haastavasti käyttäytyvien autististen lasten kanssa. Suurimmalla osalla on lisäksi jonkinasteinen kehitysvamma, joten hyvin haastavaa työtä on. Onneksi lapsia on vain muutama, joten kohtuu nopeasti on perustyöhön päässyt kiinni kun on oppinut kunkin lapsen tapoja, kommunikaatiokeinoja ja haastepaikkoja.

Itse luin vastikään Jenny Lexhedin kirjan Kun rakkaus ei riitä - äidin kamppailu lapsensa puolesta. On siis autistisen pojan äidin kirjoittama kirja tuosta länsinaapurista, antoi ainakin ajattelemisen aihetta ja näkökulmaa "tiskin toiselta puolen".

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
kashoitsu

Autisteja on monentasoisia, ikäisiä ja kaikki ovat yksilöitä. Tietyt käyttäytymisen peruspiirteet ovat tyypillisiä. On äärettömän väkivaltaisia, toisaalta myös hiljaisia heilujia. Autismin kirjossa on aikalailla erilaisia työmahdollisuuksia, sillä he työllistävät aika monta hoitajaa ja ison joukon muita asiantuntijoita. Kannattaa aloittaa helpommasta päästä esimerkiksi ryhmäkodista, jossa asuu vaikkapa viisi asukasta, suurempi ryhmä on jo huonompi vaihtoehto, sillä autistit tarvitsevat oman huomionsa ja tilansa. Kuten aiemmin on jo todettu, niin struktuuri on kaiken a ja o. Sen pohjalta voidaan kuntoutusta ylläpitää ja pyrkiä siihen, että elämänlaatu ei heikkene.

Ongelmana on myös ryhmäkotien rakenne ja laatu, yksityiset pyrkivät usein maksimoimaan voitot ja julkisen puolen yksiköt ovat tiukassa talousseurannassa, jolloin budjetissa pitäisi pysyä. Ongelmia tulee yleensä silloin, kun joku asukkaista pyrkii hallitsemaan ryhmää esimerkiksi käyttäytymällä haastavasti, tuolloin koko ryhmä kärsii melkoisesti. Pelkät lääkityksen muutokset eivät usein auta, vaan silloin pitää miettiä muita toimia. Muutoinkin haastavasti käyttäytyville on tarjolla aika huonosti heille sopivampia asumispalveluita, kun kunnat eivät innostu maksumiehen roolista.

Hyvässä asumispalveluita tuottavassa paikassa huomioidaan kaikkien asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet. Siellä myös nopeasti reagoidaan ongelmiin ja haetaan niihin pikaisesti ratkaisua, toisinaan asukkaita joudutaan lähettämään jaksoille vaikkapa Rinnekodin palveluihin tai Etevan tukikeskuksiin, joissa erityisongelmiin voidaan etsiä ratkaisuja, viime kädessä lähettävä taho määrittelee sen tuen laadun ja tarpeen, jonka pohjalta voidaan yrittää löytää ratkaisuja. Tukikeskushoito on aika arvokasta taloudellisesti, kun halvimmillaan ryhmäkotiasuminen maksaa kuntaosuudeltaan 150 euroa/päivä, niin erityispalveluiden hinta on vähintään kolminkertainen, jopa korkeampi, jos henkilökuntaa joudutaan palkkaamaan lisää. Eli kyseessä on melko kallis menoerä kunnille.

Lopputuloksena voi olla, ettei mikään muutu, jos yksikössä ei voida parantaa olosuhteita, joista asukas on siirretty.

Toisaalta autismi on kiehtova ja monipuolinen työskentelykenttä, vaikka turpiinkin toisinaan tulee.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Johanna Olli

Olen hoitanut autistisia lapsia useammassakin paikassa, aikuisia en niinkään. Autististen aikuisten elämästä kuitenkin on tullut varsin karuja juttuja julkisuuteen viime aikoina;kemiallista sitomista, omaisista erottamista, pakkosyöttämistä, seksuaalista ahdistelua, mielekkäiden toimintamahdollisuuksien puuttumista - vapauden riistoa monella tavalla, kuten tuossa Satusen linkkaamassa artikkelissa.

Tässä muutama muu esimerkki:

Läheisistä erottamista

Useita esimerkkejä

Kashoitsu puhuu asiaa, kun toteaa, että "hyvässä asumispalveluita tuottavassa paikassa huomioidaan kaikkien asukkaiden oikeudet ja velvollisuudet. Siellä myös nopeasti reagoidaan ongelmiin ja haetaan niihin pikaisesti ratkaisua". Erittäin tärkeä pointti sekin, mihin Kashoitsu viittaa, että aina ongelmien esiintyessä pitäisi tarkastella asuinolosuhteita, eikä pelkästään autistisen henkilön käyttäytymistä. Todellakin: "Lopputuloksena voi olla, ettei mikään muutu, jos yksikössä ei voida parantaa olosuhteita, joista asukas on siirretty."

Pohdiskelin autismiin liittyviä juttuja vastikään blogissani, mutta aihe ei siellä ole herättänyt keskustelua. Olisi kiinnostavaa kuulla (joko täällä tai blogin kommenteissa), mitä tämän palstan lukijat noista jutuista ajattelevat.

Suosittelen muuten myös käymään katsomassa aihetta vähän kauempaa liippaavan elokuvan Äärimmäisen lujaa ja uskomattoman läheltä , jossa päähenkilönä on asperger-piirteinen poika. Olisi mielenkiintoista kuulla, miten te päähenkilön koette. Samalla vai eri tavalla, kuin useimmat arvostelijat?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
painter

Olen ollut töissä syvästi autististen ja kehitysvammasiten lasten- ja nuorten parissa ja olen tykännyt työstän. Aikuisista autisteista minullakaan ei ole kokemusta.

Ketjussa onkin jo todella hyvin kirjoitettua juttua autismista. Itselläni tulee vielä mieleen, että autistisilla lapsilla on aika usein rajoituksia ruokavaliossa esim.viljan gluteeni ja maitotuotteet. Jotkut vanhemmat ovat kokeneet, että ruokavaliohoidosta on ollut apua.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×