Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Reportteri

Punainen Risti auttaa potilaiden hoidossa Turussa

Recommended Posts

Reportteri

Suomen Punaisen Ristin (SPR) vapaaehtoiset antavat apua helteen vaivaamassa kaupunginsairaalassa Turussa. Auttajat esimerkiksi vievät potilaille juotavaa ja auttavat käymälöihin. - Emme ole olleet auttamassa täällä ennen, mutta viime syksynä olimme mukana H1N1-rokotuksissa terveyskeskuksessa, Lehtonen sanoo. Muualla maassa sairaaloihin ei ole tiettävästi pyydetty SPR:n apua, järjestön tiedotuksesta kerrotaan. http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=2224558

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
OldOne

Vapaaehtoiset antamassa influenssarokotuksia?

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
pekka

Punaisen Ristin vapaaehtoiset eri puolilla Suomea eivät ole olleet antamassa rokotuksia vaan neuvomassa ja ohjaamassa rokotuksiin tulijoita, huolehtimassa rokotukseen odottavia, seuraamassa rokotettujen tilaa ym. Itse rokotukset ovat olleet käsittääkseni palkattujen terveydenhuollon ammattilaisten vastuulla... Sinäänsä tärkeää työtä rokotusten onnistumisen turvaamiseksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Epämääräisiä huhuja on ollut liikkeellä, miten pahassa influenssaepidemiassa olisi terveydenhuoltoon määrätty ehkä muitakin kuin perus-, lähi-, sairaan-, ensi-, terveyden- yms. hoitajia ja kätilöitä... Erilaisia auttavia, neuvovia, ohjaavia ja tarkkailevia tehtäviä sun muuta logistiikkaa olisivat pyörittäneet, sairaanhoidon ammattilaisten vajavaiset rivit olisivat tehneet keskeistä ydintyötään ja jättäneet kaiken mahdollisen muun muille...

Poikkeuksellisissa tilanteissahan terveydenhuollon päivittäiskapasiteetti ylittyy aika nopeasti, ja erinäköisissä tehtävissä vapaaehtoisia on pyörinyt - ammattilaiset vapautuvat näin vaativaan ydintyöhönsä. Julkisuuteen en kaikkea mainosta, mutta taustalla toki on yleensä useamman vuoden kokemus vapaaehtoistoiminnasta, erinäköistä koulutusta, tietysti ihmisen omat ammatit ja elämänkokemukset sun muut. Joukosta voi poimia koulutetumpia ja osaavampia. Myös toimijoiden osaamista ja turvallisuustekijöitä voidaan varmistella hyvin erilaisin keinoin.

Jos influenssaepidemia olisi ollut haastava, olisi esim. meidän duunista todennäköisesti siirtynyt väkeä avustamaan läheiseen terveydenhuollon korkeampaan yksikköön avustamaan ts. tekemään töitä, joita meidän voidaan olettaa osaavan tehdä nykyosaamisella ja hyvin nopealla opastamisella. Missään nimessä koulutusvaatimukset erilaisista tehtävistä eivät olisi kumoutuneet, vaan oltais duunattu sitä mitä säädökset antavat nykyisinkin tehdä.

Palstalla on tosin ollut tarinaa, miten eräät alan oppilaitokset ovat tarjonneet mahdollisuuden vapaaehtoiseen tai "vapaaehtoiseen" toimintaan influenssarokotuksissa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Piikkis

Mielenkiintoista sinänsä, että vapaaehtoiset toimivat iltaisin ja öisin, kun työvoima on kaikkein "kalleinta". Haiskahtaa mun mielestä vähän säästöille.. Ymmärtäisin paremmin, jos päiväsaikaan..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Suurella osalla varmaan omat työt päivisin ja tietty iltaisin ja öisin usein vähemmän palkattua henkilökuntaa talossa.

Mun mielestä ihan ok jos ihmiset haluavat mennä pitämään seuraa tk-polin asiakkaille ja kantamaan vettä janoisille, kunhan vaan suutari pysyy lestissään.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Piikkis

Suurella osalla varmaan omat työt päivisin ja tietty iltaisin ja öisin usein vähemmän palkattua henkilökuntaa talossa.

Mun mielestä ihan ok jos ihmiset haluavat mennä pitämään seuraa tk-polin asiakkaille ja kantamaan vettä janoisille, kunhan vaan suutari pysyy lestissään.

Jos on omat työt päivisin niin miten sitä jaksaa öisin sit tuolla olla.. Mä ymmärtäisin vapaaehtoiset kotipalvelussa tms, mutta sairaalassa mun mielestä pitäis kyllä omaa henkilökuntaa saada sit lisää. En tiiä, ehkä mä oon vaan pänkki.. ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Blogit iltalehti

Tuossa on hyvä blogi aiheesta...

lorence Nightingale ja raamattu ovat opettaneet terveydenhuollon ammattilaiselle ja hänen johtoportaalleen sen, että käännetään toinen poski. Kamaloidaan aikansa ja tehdään joku tutkimus. Mutta perusasioihin, tilanteiden ennakointiin ja ymmärtämiseen ei saa puuttua. Samalla kun perusarvomaailman ymmärtävä nuori aikuinen vääntää peiliä irti ambulanssista.

Tuohan on asiallinen jätkä. Sopivan kärkäs kirjoittaja. Menee suosikkeihin, kiitokset Samsonitelle.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Hyvä blogi. Vapaaehtoisten merkityksen voi nähdä lähinnä meripelastuksessa, sopimuspalokunnissa, etsinnöissä, vanhusten ystäväpalvelussa tms. toiminnoissa, joissa varsinainen järjestämisvastuu kuuluu viranomaisille/kunnille/valtiolle, mutta joissa ei ole mahdollista pitää palkattua henkilökuntaa kaikissa toimissa. Valitettavasti suomalainen yhteiskunta suhtautuu paikoin erittäin kitsaasti näihin toimintoihin, eli toiminnassa tarvittavia välineitä tai vähäisiäkään kustannuksia ei ole varaa maksaa.

Joissain poikkeustilanteissa (tsunami, suuret epidemiat, poikkeuksellinen suuronnettomuus tms.) vapaaehtoisia on järkevää käyttää, erilaista kirjaamis-, kuljetus- (ei sairaankuljetus), välineiden kanto-, huolto-, suojaus-, ohjaus- (ei lääke-, hoito- yms. ohjaus) yms. toimintaa voi hyvin antaa vapaaehtoisille. Järjestelmän kantokyky vapaavuorolaisilla sun muilla tehtävään määrätyillä ylittyisi joka tapauksessa huomattavasti, ja noissa tilanteissa ammattilaiset ovat lähinnä ilahtuneita, että ei-ammattitaitoa vaativat tehtävät voi antaa muille.

Mutta toden totta, ääneen voi jälleen ihmetellä, miten Suomessa terveydenhuollossa ei edes normaalia, jokapäiväistä toimintaa voida resursoida ilman, että vapaaehtoisia täytyy olla apuna. Ja tällaisissa tilanteissa voi pohtia, auttavatko vapaaehtoiset oikeasti vai ylläpitävätkö he välillisesti vain aliresursoitua toimintaa yllä. Kysymys ei aina ole tosin ihan helppo.

Terveydenhuollonhan tulisi varautua myös oikeasti poikkeuksellisiin sääoloihin, joiden todennäköisyys kasvaa. Näitä ovat poikkeukselliset kovat ja pitkät lämpöaallot, erityiset pakkaset, paikalliset voimakkaat sääilmiöt (ukkonen, sade/tulva/maanvyörymä, puuskittaiset tuulet, kuivuus; trombit; näiden vaikutus sähkönsaantiin, veteen, vedenpuhdistukseen, epidemioihin ja niiden levittäjiin, ruokamyrkytyksiin, pieniin muualta tuotuihin epidemioihin - "lentokenttämalariat", liikenteeseen, työvoiman saatavuuteen ja työvoiman sairastumiseen). Ihan tällaiset säät eivät ole odottamattomia tilanteita, neljässäkymmenessä pyörivät lämmöt olisivat. Löytyykö varautumista tai resursointia, mahdollisuutta palkata keikkalaisia kuinka monessa paikassa? Ja vaatisiko laki tällaista?

Tuonne jäsenalueelle pääotsikon "Al-asiat" perustin joskus muuten ryhmän Materiaalipankki, jossa on luonnonkatastrofeihin varautumisesta parikymmentä sivua kouluseminaariin tehtyä tekstiä. Aihe saattaa taas olla relevantti. Mutta kouluteksti tietysti hirvittävän suppea, yhdestä näkökulmasta katsova ja toki jo vuosia vanhentunut. Mutta jos ketä kiinnostaa pari kauhuskenaariota, jos vaikka alkavat sairaalan viemärit tulvia sisään, niin...

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
josp

"Mutta toden totta, ääneen voi jälleen ihmetellä, miten Suomessa terveydenhuollossa ei edes normaalia, jokapäiväistä toimintaa voida resursoida ilman, että vapaaehtoisia täytyy olla apuna".kyllä Suomessa voitaisiin resursoida mutta on vaan liika näitä jotka rientävät apuun heti kun vähän tökki, ihmiset jonoon vaan niin kyl rupea rahaakin löyttyy <_< , olis Tehykin aikanan ollessa lakossa kunnolla pitänyt kiinii asioista(niinkun lääkärit)niin olisi varmaan tää osa terveydenhuolta ihan eri kantamissa, mut meni pupu pöksyyn sillonkin ::)

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Ymmärrän hyvin tuon edunvalvonnallisen näkökulman ja olen itse osittain samaa mieltä. Toisaalta toimivaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää ei tule tappaa sillä, ettei anneta auttaa. Harva vapaaehtoinen haluaa harjaannuttaa taitojaan ja pysyä reservissä jos tietää jo liittyessään, että "tositoimiin" ei pääse koskaan. Itse pitäisin kynnyksen avunpyyntöön vapaaehtoisjärjetöiltä varsin matalana. Tämä on myös ainoa mahdollisuus millä vapaaehtoisorganisaatio voi kehittää toimintaansa, koska kun sillä on käyttöä niin siitä löytyy myös vikaa.

Tietenkin vastuuasiat on muistettava ja vapaaehtoisten toimittava valtuuksiensa sisällä. Tällä tavoin myöskään edunvalvonnallinen näkökulma ei täysin romutu, koska hoitotyön ammattilaisia ei koskaan voi korvata ihmiset, jotka eivät saa tehdä niitä hoitotyön ammattilaisten duuneja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Ymmärrän hyvin tuon edunvalvonnallisen näkökulman ja olen itse osittain samaa mieltä. Toisaalta toimivaa vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää ei tule tappaa sillä, ettei anneta auttaa. Harva vapaaehtoinen haluaa harjaannuttaa taitojaan ja pysyä reservissä jos tietää jo liittyessään, että "tositoimiin" ei pääse koskaan. Itse pitäisin kynnyksen avunpyyntöön vapaaehtoisjärjetöiltä varsin matalana.

Onhan noita myös tilanteita, joissa vakiväki ja virkakoneisto ovat olleet ikionnellisia, että vapaaehtoiset ovat purkaneet heidän työpaineitaan tietyissä alivoimatilanteissa ts. sieltä keveästä päästä on siivottu paljon puuhaa pois, ja ammattiresurssit ovat sitten päässeet tekemään enemmän ydintyötään. Tällaiset ovat toki tavallisesti etukäteen tiedossa, hyvin suunniteltuja, tutun ja hyväksytyn porukan tekemää työtä ja tilanteita vain ajoittain.

Maailmallahan on sitten erilaista vapaaehtoistyötä mm. vanhuksiin liittyen, ja Suomessakin on henkilöitä, jotka vapaaehtoisesti ovat käyneet iäkkäiden hoitokodeissa ja jopa sairaaloissa pitämässä seuraa, ulkoiluttamassa, syöttämässä - käsittääkseni yleisenä apuna tai sitten oman kontaktihenkilönsä luona ajoittain. Vanhustenhoitohan ei voi perustua vapaaehtoisten toimintaan ja on haastavaa saada siitä täydellisen säännöllistä, mutta vapaaehtoisilla voi olla jotain muuta tarjottavaa kuin hoitaminen: seura, aika, pyörätuolin työntäminen pihamaalla tms. Tällainenhan ei ihan kaikissa laitoksissa ajallisesti onnistu, kun perushoitotoimienkin tekeminen voi olla työn ja tuskan takana. Mikä olisi sitten optimaalinen realiteetti - suunnitella työvoima siten, että vanhustenhoito on inhimillisempää, vai vapaaehtoisten vapaampi pääsy hoitoon, ehkä jonkinlainen pienoinen koulutus joihinkin asioihin?

Ystäväni on tehnyt vapaaehtoistyötä toisessa kaupungissa, pitääpäs kysyä häneltä, mitä kaikkea pääsi tekemään, mikä oli vastaanotto, koulutettiinko, miten ajallisesti sitovaa se oli... Yhdysvalloissa ystäväni pomon vaimo kävi vanhustensairaalassa säännöllisesti tekemässä vapaaehtoistyötä, Saksasta on tarinaa... Suomessa valitettavasti juhlapuheissa kuuluu se "kolmas sektori", jolle tehtäviä voi työntää, mutta joka ei sitten sekään resursointia saa ts. jaksamista ylläpidetä tai kulukorvauksia makseta. Kolmas sektori tosin taitaa enempi olla täällä omaishoitamista. Jossain vaiheessa vapaaehtoistyö saattaa myös muuttua palkattomaksi, enemmän vähemmän säännölliseksi, sitovaksi konkreettiseksi työksi... Rajanveto voi joskus olla vähän vaikeaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lehe

Hop!

Josko rääpäisen tuota Iltalehden blogia. Ihan nuin niinkuin kirjoittajan ominaisuudessa.

Kiitoksia kommenteista. Haluan kuitenkin painottaa sitä, että nostin kirjoituksessa edunvalvonta-asian tietoisesti esiin. Sinänsä minulla ei ole mitään vapaaehtoistyötä vastaan, mutta siinä vaiheessa kun henkilöstöpolitiikka ja valmiussuunnittelu on tyritty ja maksetaan vapaaehtoisjärjestölle korvauksia työstä, ollaan mielestäni aika hakoteillä. Eli tuskin kesän sijaispula tai edes hellekuormitus niin kovinkaan suur yllätys on ollut (jälkimmäinen voi toki ollakin).

-Lehe

Mika Lehestö

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Kivaa, kirjoittajakin tuli kommentoimaan. :) Ei mitään, hyvä tekstihän se oli. Mitä ajatuksia ja kirjoituksia tekstit aina sitten herättävät, se on sitten eri juttu. Perusajatuksesihan on erinomainen ja mainiota, että se on nostettu esille. Vapaaehtoistyöllä on paikkansa ja roolinsa, mutta tuon kommenttisi allekirjoitan kyllä varsin pitkälti. Ei kun vain lisää keskustelua tästä aiheesta ja monesta muusta kipupisteestä medioihin!

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×