Uskonnollinen tilaisuus työpaikalla

[Papunen]

Itse en kuulu kirkkoon ja parillakin työpaikalla on tullut vastaan uskonnollisia tilaisuuksia.

Joissain olen ollut mukana, koska minua tarvitaan sinne (esimerkiksi kirkkoon saattajaksi) mutta joistain olen ollut poissa, koska läsnäoloani ei vaadita ja itse en koe järkeväksi osallistua tilaisuuteen.

Olen kuitenkin saanut asiasta lähinnä negatiivista palautetta, jos olen ollut poissa. Ja poissa ei siis tarkoita että pitäisin "omaa lomaa" vaan olen pois siitä tilasta, jossa tilaisuus on. Olen kuitenkin ollut lähistöllä tekemässä jotain muuta eli tarvittaessa käytettävissä, kuitenkin olen saanut työkavereilta palautetta että myös minun pitää osallistua virren veisuuseen ja eräs suuttui kun en osallistunut ehtoolliseen!

Seurakunnan työntekijät (oli sitten kyseessä pastori tai diakonissa tai mikä vaan) ovat lähes aina hyväksyneet kun sanon että en osallistu tilaisuuteen, olen viereisessä huoneessa jos tarvitsette.

Miten teillä suhtaudutaan asiaan? Saako kirkkoon kuulumaton työntekijä olla muualla jos työpaikalla on seurakunnan tapahtuma? Entä jos olisin muslimi tai hindu?

Mielestäni olen toiminut oikein kun varmistan että kaikki pärjäävät ja olen saatellut tapahtumapaikalle ja olen tarvittaessa käytettävissa, en vain ole osallistunut itse tapahtumaan millään tavalla.

[OldOne]

Olen kuitenkin ollut lähistöllä tekemässä jotain muuta eli tarvittaessa käytettävissä, kuitenkin olen saanut työkavereilta palautetta että myös minun pitää osallistua virren veisuuseen ja eräs suuttui kun en osallistunut ehtoolliseen!

Naurettavaa käytöstä.

Seurakunnan työntekijät (oli sitten kyseessä pastori tai diakonissa tai mikä vaan) ovat lähes aina hyväksyneet kun sanon että en osallistu tilaisuuteen, olen viereisessä huoneessa jos tarvitsette.

Terve asenne heillä, tämän pitäisi mainiosti riittää. Ketään ei voi työtehtävän nojalla pakottaa osallistumaan uskonnollisiin palvontamenoihin jos ei itse halua.

[{BS}]

En ole koskaan osallistunut töissä tai harjoitteluissa mihinkään uskonnolliseen tilaisuuteen. Niitä tilaisuuksia ei ole ollutkaan oikeastaan muualla, kuin perusterveydenhuollossa. Enkä tule osallistumaankaan mihinkään.

En tiedä olisiko jollakin ollut jotain naurettavaa valittamista asiasta, mutta ei ole ainakaan mulle uskaltanut sanoa.

[aqualife]

Meilläpäin on velvollisuus viedä vanhuksia jumalanpalveluksiin JA olla läsnä siellä. Halusi tai ei. Kyllä minä kirkkoon kuulun, kirjallisesti, mutta mitenkään en ole enkä halua olla tekemisissä uskonnollisten juttujen kanssa. Minun uskontoni kun ei kuulu kristinuskoon.

Jos ei kuulu johonkin valtaväestön uskontoon (muslimi, kristitty tms) niin ei kovin hyvällä katsota että "kieltäytyy" menemästä. Minäkin kyllä mielelläni vien mummot ja vaarit Jullen juhliin mutta itse en halua niihin osallistua. Mutta pakko se vain on siellä istua.

Eräässä paikassa sellainen koettiin jopa niskoitteluna. Olisi vaikuttanut arviointiin jos en olisi mennyt tilaisuuteen.

[{BS}]

Miten muka voi olla velvollisuus?

Uskonnonvapauslaki on ollut olemassa vaikka kuinka pitkään.

[Kerde]

Meilläpäin on velvollisuus viedä vanhuksia jumalanpalveluksiin JA olla läsnä siellä. Halusi tai ei. Kyllä minä kirkkoon kuulun, kirjallisesti, mutta mitenkään en ole enkä halua olla tekemisissä uskonnollisten juttujen kanssa. Minun uskontoni kun ei kuulu kristinuskoon.

Jos ei kuulu johonkin valtaväestön uskontoon (muslimi, kristitty tms) niin ei kovin hyvällä katsota että "kieltäytyy" menemästä. Minäkin kyllä mielelläni vien mummot ja vaarit Jullen juhliin mutta itse en halua niihin osallistua. Mutta pakko se vain on siellä istua.

Eräässä paikassa sellainen koettiin jopa niskoitteluna. Olisi vaikuttanut arviointiin jos en olisi mennyt tilaisuuteen.

Ehtoolliselle ei tarvitse osallistua ja virsiä laulaa, mutta en näe mitään järkevää syytä miksi ei voi työvuorossa olevana työntekijänä muka olla mukana, kun ne mummot ja papat ilmeisesti jonkunlaista valvontaa tarvitsee. Työ työnä. Ja tähän työhön kuuluu hyväksyä se, että potilailla on omia uskonnollisia tarpeita, mut ei se susta sen enempää kristittyä tee, jos sitä pelkää...

Kun on sinut itsensä ja uskontonsa kanssa, niin ei tarvitse pelätä, että jos vahingos hipaisee koraania, niin muuttuu muslimiks...

Uskonnonvapauslaki on ollut olemassa vaikka kuinka pitkään.

Jos on työntekijänä saattajana/valvomassa, niin kyse ei ole työntekijän uskonnosta. Sillä mummolla/potilaalla on se uskonnonvapaus myös.

[{BS}]

Olen oikein sinut oman uskonnottomuuden kanssa.

Olen vain sitä mieltä, että jos sieltä työpaikalta löytyy niitä ev.lut.iin tms kuuluvia, niin saavat hoitaa nämä kirkolliset tilaisuudet. Tai sitten se kirkko saa toimittaa omat henkilönsä valvomaan (diakoneilla taisi olla sh:n opinnot mukana koulutuksessa).

[aqualife]

Niin että missä on HOITAJAN uskonnollisen vakaumuksen kunnioitus? Voihan sen mummon viedä sinne tilaisuuteen joku muukin. Siellä missä minä töissä oon niin se on mahdollista.

Minunkin vakaumustani on kunnioitettava. Siinä missä jonkun musliminkin tms. Minulle perinteiset uskonnot on pakkosyöttöä, enkä halua niiden vaikutusten alle. Ovella hyppäävissä jehovissa on tarpeeksi sietämistä.. :)

Parempi muuten etten osallistu tähän keskusteluun enempää. Uskontoasioissa hoitoala on ahterista, kun pakotetaan tekemään sitä mitä ei missään nimessä halua ja minkä kokee itselleen PAHAKSI. Nih. Ettäs tiiättä. ;)

[OldOne]

Työ työnä. Ja tähän työhön kuuluu hyväksyä se, että potilailla on omia uskonnollisia tarpeita,

On varmasti, mutta tähän työhön ei kuulu potilaan kaikkien tarpeiden tyydyttäminen. Uskonnollisia tarpeita voi tyydyttää kirkon työntekijät, siihen sessioon minun ei mielestäni tarvitse osallistua. Elämme 2000 lukua. Toki jos olisin jossain vanhainkodissa töissä, niin voisin ehkä joskus jumalanpalvelukseen mummon kanssa mennä, yhtä lailla kun veisin hänet teatteriin. Samaa fiktiivistä teatteriahan se jumalanpalveluskin loppujen lopuksi (minulle) on. Tosin paljon mielummin menisin sinne oikeaan teatteriin, luulen että tykkäisin juonesta enemmän :D Taino, itseasiassa tarkemmin ajateltuna, jos olisin työpaikassa jossa pakotettaisiin kirkkoon palvelemaan jumalaa, lähtisin kävelemään kyseisestä työpaikasta.

[aqualife]

Sen verran sekaannun vielä että odotan päivää jolloin olen itse vanha ja hoitajat järjestävät minulle mahdollisuudet shamaanin istuntoon, meditaatioihin, mantranlukuun ym. kivaan. ;) Ei vain taida niin käydä!

Että tuostapa voi sitten päätellä sen kuinka paljon oma uskonto poikkeaa valtaväestön uskonnosta tänä päivänä.

En muuten tuputa omaa uskontoani kellekään, en puhu siitä kuin harvoin. Ja silloin kun puhun, en häpeä tippaakaan.

Mutta minähän olen pakana, varmaan sekin on syy etten saisi olla hoitoalalla - vai kuinka on? ;)

[dino]

Ehtoolliselle ei tarvitse osallistua ja virsiä laulaa, mutta en näe mitään järkevää syytä miksi ei voi työvuorossa olevana työntekijänä muka olla mukana, kun ne mummot ja papat ilmeisesti jonkunlaista valvontaa tarvitsee. Työ työnä.

Tämä on vähän sama kun naapurin vanhempi hoitajarouva (töissä nuorisokodissa) saattoi nuorisoa Deep Purplen konserttiin; en tiedä rouvan vakaumuksesta mutta sanoi että niin kauan kuin työnantaja maksaa palkan ja tarjoo korvatulpat hän kyllä hoitaa oman osansa näistä reissuista.

Eli samoilla linjoilla olen, jos toiminta on laillista, ammattitaitoni riittää ja työnantaja maksaa palkan niin mennään potilaiden kanssa vaikka lavatansseihin jos se saa mummot tyytyväisiksi...

Eli työ työnä, jos vakaumus on vankka ei se murene vaikka joutuis työtä tekemään toisinajattelijoiden bileissä..

[OldOne]

Sen verran sekaannun vielä että odotan päivää jolloin olen itse vanha ja hoitajat järjestävät minulle mahdollisuudet shamaanin istuntoon, meditaatioihin, mantranlukuun ym. kivaan. ;) Ei vain taida niin käydä!

No tottakai käy jos kerran kirkkoonkin menokin kuuluu joidenkin mielestä hoitajan työnkuvaan. :nauraa: Ei kai tässä voida sitten ruveta erottelemaan mihin kukakin uskoo.

[dino]

Sen verran sekaannun vielä että odotan päivää jolloin olen itse vanha ja hoitajat järjestävät minulle mahdollisuudet shamaanin istuntoon, meditaatioihin, mantranlukuun ym. kivaan. ;) Ei vain taida niin käydä!

No tottakai käy jos kerran kirkkoonkin menokin kuuluu joidenkin mielestä hoitajan työnkuvaan. :nauraa: Ei kai tässä voida erotella mihin kukakin uskoo.

Ei erotella, ainakin mun tuntemassa terveyskeskuksessa on vieraita ja esiintyjiä kutsuttu potilaiden toiveiden mukaan hyvinkin erilaisista piireistä. Ja niin sen kuuluukin olla.

[OldOne]

Ei erotella, ainakin mun tuntemassa terveyskeskuksessa on vieraita ja esiintyjiä kutsuttu potilaiden toiveiden mukaan hyvinkin erilaisista piireistä. Ja niin sen kuuluukin olla.

Upeaa palvelua, eli sinne pyydetään shamaanit, papit, poppamiehet tai mikä jos vaan potilaat niitä toivoo? Mitäs jos potilaaksi ajautuu vaikka saatanapalvontaa harrastava neliraajahalvauksesta kärsivä nuorimies, järjestetäänkö siellä istunto hänelle jos hän niin toivoo? Sekään kun ei ole laitonta.

Vakavasti puhuen, toi onkin ihan ok että sinne paikalle pyydetään niitä kirkon yms ihmisiä, niinhän sen nimenomaan pitääkin mennä että kirkon työntekijät huolehtivat siitä uskonnollisesta tarpeesta eikä hoitajat.

[{BS}]

Sitä Deep Purplea ei kai voi uskonnoksi laskea..... Ja ties vaikka henkilö olisi kovakin fani.

Ja jos minä laittaisin korvatulpat kirkkoon, niin varmaan jollakin olisi asiaan sanottavaa (korvatulpat ja jotain luettavaa, niin ei kai siinä mitään).

[OldOne]

(korvatulpat ja jotain luettavaa, niin ei kai siinä mitään).

Totta, noin se vois mennäkkin.

[dino]

Vakavasti puhuen, toi onkin ihan ok että sinne paikalle pyydetään niitä kirkon yms ihmisiä, niinhän sen nimenomaan pitääkin mennä että kirkon työntekijät huolehtivat siitä uskonnollisesta tarpeesta eikä hoitajat.

Juuri näin, varsinkin kun moni hoitolaitos on potilaan sen hetkinen koti.

Ja jos minä laittaisin korvatulpat kirkkoon, niin varmaan jollakin olisi asiaan sanottavaa (korvatulpat ja jotain luettavaa, niin ei kai siinä mitään).

Ei siitä sen enempää sanomista tulis kuin entiselle lääkärillekään; hän nimittäin pyysi tuomaan pumpulia omiin korviinsa kun korvakipuinen lapsipotilas huusi niin äänekkäästi...

[aqualife]

Epäilen suuresti ettei shamaaneja sun muita hoitolaitokseen tilattaisi - hehän voivat muuttaa sammakoiksi hoitohenkilökuntaan kuuluvat. ;D

[psyhoi]

Mielestäni potilaan saattaminen uskonnolliseen tilaisuuteen ei tarkoita että siihen itse osallistuu, eikä sitä voi velvoittaakkaan. Ainakin meillä hoidolliset tarpeet ratkaisevat, jos tilaisuuteen osallistuminen on perusteltua ja potilaalle oleellista niin mukaan mennään.

Hautajaiset on viimeinen tälläinen tilaisuus jossa olin potilaan mukana. Eli, kaikki mikä kuuluu potilaalle kuuluu myös hoitotaholle, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Meillä osallistumiset suunnitellaan lääkärin kanssa, hoidollisin perustein. On näitä osallistumisia hyllytettykkin, vaikka potilas olisi halunnut osallistua.

Näin siis psykiatrian puolella.

[-raksu-]

Mun käy silti oikeesti eniten sääliks niitä vanhuksia jotka pakotetaan kuuntelemaan kirkomenoja keskusradiosta. Ei kaikki varmasti halua moista kuunnella. Puolustuskyvyttömät vanhukset eivät pysty sängyissään laittamaan hanttiinkaan. Täällä maalla ainakin muu kuin valtauskonto on sen verran harvinaista ettei sitä juuri kukaan taida edes ajatella vaihtoehtona. Mä sentään voin yrittää paeta kahvihuoneeseen tai liinavaatevarastoon. Toivottavasti mulle ei vanhana tehä niin.

[{BS}]

Itse en koe häitä ja hautajaisia mitenkään erityisen uskonnollisiksi tilaisuuksiksi. Niissä muuta merkitystä kuin palvontamenoissa.

Psykiatrian puolelta en osaa sanoa mitään uskonnollisista tilaisuuksista. Se on muutenkin oma maailmansa.

Mutta tosiaan käy sääliksi niitä, jotka pakotetaan joidenkin hoitajien toimesta kuuntelemaan sunnuntaisin jumalanpalvelusta vuodeosastoiden keskusradioiden kautta.

[OldOne]

Mun käy silti oikeesti eniten sääliks niitä vanhuksia jotka pakotetaan kuuntelemaan kirkomenoja keskusradiosta. Ei kaikki varmasti halua moista kuunnella. Puolustuskyvyttömät vanhukset eivät pysty sängyissään laittamaan hanttiinkaan. Täällä maalla ainakin muu kuin valtauskonto on sen verran harvinaista ettei sitä juuri kukaan taida edes ajatella vaihtoehtona.

Luulis että 2000 luvulla tällaisesta olis päästy jo eroon. Tulee mieleen omat peruskouluajat jolloin kaikki lapset pakotettiin joka aamu koulun käytävälle aamunavaukseen veisaamaan virsiä rehtorin polkiessa urkuja.

[Pöllö]

Miten muka voi olla velvollisuus?

Uskonnonvapauslaki on ollut olemassa vaikka kuinka pitkään.

Ihan löytyy perustuslaista asti tuo uskonnon ja omantunnon vapaus (11 §): Jokaisella on uskonnon ja omantunnon vapaus. Uskonnon ja omantunnon vapauteen sisältyy oikeus tunnustaa ja harjoittaa uskontoa, oikeus ilmaista vakaumus ja oikeus kuulua tai olla kuulumatta uskonnolliseen yhdyskuntaan. Kukaan ei ole velvollinen osallistumaan omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Eli potilaalla on oikeutensa. Ja samoin hoitajalla, hoitajan ei tarvitse veisata virttä tai osallistua ehtoolliseen. Ja virrenveisuusta voi kieltäytyä vaikka kristitty hoitajakin - hänellä voi olla oma syynsä olla osoittamatta omaa uskontoaan julkisesti. Sitten on tosiaan uskonnonvapauslaki, joka ei tosin sisällä tarkempia kuvauksia siitä, mikä on uskonnon harjoittamista.

Aihehan on noussut koulumaailmassa esiin, ja siksi on peruskoulua ja lukiota koskevaan lainsäädäntöön lisätty erikseen täsmentävät säädökset ja niitä täsmennetyt myös mm. hallinnon ja kuntien ohjeilla, joiden mukaan läsnäolo uskonnollista ohjelmaa sisältävissä tilaisuuksissa, jumalanpalveluksessa tai tunnustuksellisessa uskonnon opetuksessa on uskonnon harjoittamista, jossa ei siis tarvitse olla läsnä. Kirkkoon tutustuminen ei itsessään ole kuitenkaan uskonnon harjoittamista.

Terveydenhuollon ammattihenkilöihin liittyvään lainsäädäntöön ei tietääkseni tällaisia säädöksiä ole annettu tai oikeuskäytäntöä ei vielä ole, joten odotamme KHO:n ennakkoratkaisua... Työsopimuksessa tai ehdoissa voi olla erilaisia velvoitteita, mutta ne eivät voi olla perustuslain kanssa ristiriidassa. Ensihoitaja tuskin kieltäytyy omantunnon syin keikasta moskeijassa/kirkossa/saatananpalvojien bunkkerissa, erilaisia velvoitteita kuitenkin on, eikä kiireellisen ensihoitotehtävän suorittaminen em. paikoissa oikein kuulosta itsessään uskonnonvapauden rikkomiselta tai uskonnon harjoittamiseen osallistumiselta. Kouluja koskevan tarkentavan lainsäädännön antaman esimerkin mukaan voisi hoitajan oleminen kirkossa jumalanpalvelusta seuraamassa jo uskonnon harjoittamista - mutta se KHO:n/Hovioikeuden/Työtuomioistuimen/KO:n ratkaisu tai tarkentava lainsäädäntö puuttuu.

Tulkintaa voinee kysyä organisaation lakimieheltä tai sitten voisi ministeriö antaa tulkintansa, missä raja kulkee. Paljonhan sitä on vartijaa, turvallisuuspuolen tekijää sun muuta esim. virallisissa tilaisuuksissa vahtaajaa, jotka ovat uskonnollisissa tilaisuuksissa läsnä. Minusta jonkin uskonnollisen tunnuksen tai vaikka potilaan rukoilemisen näkeminen ei vielä itsessään ole uskonnon harjoittamista tai loukkaa suomalaisessa oikeustajussa uskonnonvapautta - yhteisissä julkisissa tiloissa tietysti yhteiskunnallisten toimijoiden asettamat uskonnolliset merkit voisivat olla tasapuolisia. Olisi järjetöntä riisua ristit ja puolikuut kirkkojen ja moskeijoiden katoilta tai kieltää uskonnolliset tv-kanavat tai -ohjelmat. Eivät ne ketään pakota yhtään mihinkään. Kuten ei aikuisen ihmisen kohdalla itsessään läsnäolo sinänsä uskonnollisessa tilaisuudessa: jos hengityshoitajan potilas haluaa osallistua jumalanpalvelukseen ja hengityshoitaja ei halua omantunnon syistä astua kirkkoon syystä tai toisesta, niin siinäpä arvoristiriita. Jos hoitajaa ei velvoiteta millään tavoin osallistumaan palvelukseen, niin itsellä ei olisi ongelma kunnioittaa potilaan halua päästä jumalanpalvelukseen. Tarkoittaa sitten sitä, että "en riisuisi kenkiäni moskeijaan mennessäni" (huono esimerkki), koska se tarkoittaisi ko. uskonnon rituaaleihin osallistumista ts. olisi uskonnonharjoittamista. Kohteliaisuus- ja suvaitsevaisuusperustein voisin hyvin kyllä mennä moskeijaan (ja ihan uteliaisuuttanikin) ja ottaa popot pois, jos ei ole kiiretilanne... Onpa tuota eri kirkkokuntien jumalanpalveluksiin tullut osallistuttua ulkomailla kun on halunnut nähdä jonkin klassisen rakennuksen sisältä ja menot ovat päällä, mutta eipä nyt ole tullut fiilis, että olis kovasti vaikka roomalaiskatoliseksi painostettu.

Mut valinta on meidän, millaisen arvomaailman ja lainsäädännön haluamme: väljän, läsnäolo jumalanpalveluksessa työtehtävässä ei ole vielä uskonnonvapauden rajoittamista, vai tiukan, läsnäolo rajoittaa uskonnonvapautta. Koulumaailmassa on valittu tiukka linja, läsnä ei tarvitse olla. Kyse on kuitenkin kasvavista, vasta kypsyvistä ihmisistä, joille ympäristön paineet ja sopeutumisvaatimukset voivat olla melkoinen ristiriita vapaan valinnan kanssa. Oma mielipiteeni on ristiriitainen - ei se läsnäolo ole uskonnon harjoittamista itsessään, mutta velvoite olla uskonnollisessa tilaisuudessa voi olla ahdistava, joten... Öö... Jotenkin en haluaisi pakottaa ihmistä olemaan läsnä uskonnollisessa tilaisuudessa. Jossain raja kulkee, viimeistään siinä, jolloin potilaan terveys ja henki ovat mahdollisesti selvästi uhattuina, jolloin tietysti toimitaan hetkellisesti ympäristössä missä hyvänsä, oli uskonnollinen näkemys mikä tahansa. Hoitotoimet keskellä uskonnollista suvitapahtumaa ei pakota seuraamaan rituaaleja siinä mielessä, että se olisi läsnäoloa uskonnollisessa tilaisuudessa.

Mielenkiintoiseksi kuvio menee sitten siinä vaiheessa, kun uskonnollinen tilaisuus on yhteisön, joka laki ei tulkitse lain tarkoittamaksi uskonnolliseksi, rekisteröidyksi tms. yhteisöksi. Juridisesti se ei ehkä olisi uskonnonvapauden rajoittamista, mutta sieltä voi löytyä ehkä ne pahimmat ääripäät: harras kristitty päätyy saattamaan potilasta tilaisuuteen, jossa onkin sitten shamaaneja kolistelemassa rumpuja. Perustuslain sanamuoto on ehkä hyvä - kenenkään ei tarvitse osallistua omantuntonsa vastaisesti uskonnon harjoittamiseen. Hoitotoimet shamaanien luolassa eivät ole uskonnon harjoittamista. Jos tuntitolkulla joutuu seuraamaan saattajana "shamaanirumpuja", niin se voi olla jonkun omalletunnolle jo konkreettista osallistumista uskonnon harjoittamiseen. Jos jonkun omatunto estää vaikkapa "kirottuun" tai "epäpyhään" paikkaan menemisen, niin jälleen juridinen, maallinen näkemys: hoitotoimien suorittaminen ei itsessään ole uskonnon harjoittamista.

Ai oma käsitys uskonnosta? No sehän on... Nii-in, jos sen voi päätellä edelläolevasta, niin sitten voi. Voi voi.:) Ehkä omaan mielipiteeseen perustuu ajatus moniarvoisuudesta, muiden erilaisuuden hyväksymisestä... Ja se karu todellisuus, että on paljon tilanteita, joissa täydellisiä joko/tai valintoja voi tehdä. Harmaalla alueella ollaan kompromisseissa. Enkä halua maailmaan, jossa rajoitetaan vaikkapa uskonnollisia symbolejakaan liikaa, se on vain yksi tie alkaa rajoittamaan monta muutakin asiaa, eikä sillä tiellä loppua ole. Jos joku ei halua omantuntonsa vuoksi mennä saattamaan jumalanpalvelukseen, ei tarvitse. Jos siellä kirkossa on akuutti tilanne ja on jäänyt polttamaan banaania portaille, niin sisään vaan, ei se uskonto sieltä tartu. Ai vaatteissa on sairaankuljetukseen liittyvä ristikuvio? Sorry, rotsi jää päälle nyt kun on kiirus, ei ole uskonnollinen vaan hoidollinen symboli tässä maassa, jos ymmärrän kyllä närkästyksen.

Ehtoollisiin, pyhän veden pirskottamiseen, pahojen henkien karkottamiseen tms. ei lain mukaan ole velvoitetta osallistua - aina voi tiukassa tilanteessa siteerata vaikka Vänrikki Stoolin maaherra Wibeliusta laista, joka on henkilöiden tulkinnan yläpuolella - laki, ennen mua syntynyt, myös jälkeheni jää.

Ylläoleva on mielipide ja näppäinjuristeriaa. Jos joku löytää terveydenhuollon ammattihenkilöille suunnattuja tarkempia työpaikkakohtaisia ohjeita tms., niin olis kiva kyllä tietää.

[Papunen]

Tulee mieleen omat peruskouluajat jolloin kaikki lapset pakotettiin joka aamu koulun käytävälle aamunavaukseen veisaamaan virsiä rehtorin polkiessa urkuja.

Meillä tämä tilaisuus saattoi ala-asteella kestää pahimmillaan toista tuntia! Ja siellä on porukkaa pyörtynytkin kun seisotettiin koko aika. Onneksi useimmiten selvittiin 5-10 minuutilla.

Omalla luokalla vielä kaikki (kuului sitten mihin tahansa kirkkoon tai eivät) joutuivat lausumaan ruokarukouksen ja pahimmillaan myös rukouksen mennessään luokan ovesta ulos... Virsiä laulettiin päivittäin myös luokassa, tulipa opittua virsikirjasta yli puolet siihen aikaan, onneksi ei muista enään kuin muutaman hassun. Ja mun virsikirja oli päällystetty koulukirjojen tapaan heppapaperilla...

Uskontotunnin aikana sentään ne, jotka eivät olleet ev.lut.kirkon jäseniä, saivat istua käytävällä kun ei oltu järjestetty mitään korvaavaa toimintaa...

[aqualife]

Mieluummin minä shamaanirumpuja kuuntelen kuin satuja valkokantisesta kirjasta. ;)

Sitä paitti viimeks ku pakottivat menemään Jullen juhliin, meinasin siellä nukahtaa.. ja silloin kun ei nukuttanu olis naurattanu niin pirskatisti. Huvitti niin kovasti koko tilaisuus.

Nauraahan ne kristityt meille luonnonuskontojen edustajillekin - että siin suhtees tasan mennään. :)

Mun osalta case is closed.