Jump to content
 

Arkistoitu

Tämä aihe on arkistoitu, siihen ei voi enää vastata.

Reportteri

YLE: Köyhällä ei varaa välttämättömiin lääkkeisiin

Recommended Posts

Reportteri

Yhä useammalla pienituloisella ei ole varaa lääkärin määräämiin lääkkeisiin. Syynä on muun muassa uusien lääkkeiden jatkuva kallistuminen. Lääkäriliiton mukaan vähävaraiset tinkivät myös sairaalassa vietetystä ajasta. Silloinkin, kun yhteiskunnan tukea on tarjolla, sen hankkiminen on vajaakuntoiselle potilaalle usein liian monimutkaista.

Lue koko juttu

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Eikö olekin kamalaa! Näin meidän unelmahyvinvointiyhteiskunnassa... :(

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

En tiedä onko se nyt just köyhyys vai vaan se, ettei viitsitä tuhlata rahoja terveyden hoitoon. Ois ollut mielenkiintoista lukea millaisista lääkkeistä tässäkin on kyse, kun mulle on jäänyt kuva, ettei nämä köyhimmätkään jätä ostamatta syöpä- ja kipulääkkeitään, mutta kolesterolin ja esim, astman hoitoon tarkoitetut lääkkeet tuppaa jäämään vähemmälle kiinnostukselle, kun miettii mihin muuhun ne rahat vois syytää. Suomessa kun sanalla köyhyys ei ole samanlaista merkitystä kuin muualla maailmassa.

Ja olen törmännyt siihenkin, että kun lääkäri määrää halvimman lääkkeen, niin apteekkiin päästessä käy ilmi, ettei siellä myydä kuin sitä kalliimpaa versiota. Esim, mulla on montelukast krka ja aina saan ostaa singulairia. Ja nyt uusin ilmiö oli joku imigrania halvempi tuote, jonka lääkäri määräs, mutta apteekissa ylläriylläri oli vain imigrania, joka on muutaman euron kalliimpaa. (2tbl ja parin euron erot on jo huikee, jos paljon joutuu käyttämään.) Meiän lääkärit on havainnut samaa...

Ja kolesterolilääkkeet on ymmärtääkseni satoja euroja, jos simvastatin ei jostain syystä sovi? Simvastatin on muutaman euron lääke muistaakseni ja sekin on hirveän piinaa monelle, koska kolesterolilääkettä pidetään jotenkin huuhaana tavallisten tallaajien keskuudessa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
SHV

Kyllä tuo on kotisairaanhoitajan näkökulmasta ollut havaittavissa jo pitkän aikaa. Iäkkäillä naisilla ei monestikaan ole työeläkettä, koska ovat olleet kotiäitejä, joten pelkällä kansaneläkkeellä+mahdollisella hoitotuella on tultava toimeen. Monisairailla lääkemenoja on paljon ja juurikin noilla vanhemmilla naisilla on usein osteoporoosia ja siihen suunnatut lääkket (esim. Forsteo) ovat kalliita. Näistä lääkkeistä usein pihistetään tai jätetään kokonaan käyttämättä. Olen törmännyt myös siihen, että henkilö saattaa käyttää jotain lääkettä vain joka toinen päivä, kun ei raski joka päivä ottaa. Lääkkeiden omavastuu on nyt vähän reilu 600e, se on monille melkoisen iso summa maksettavaa ensin, että saa sitten kokonaan korvatuksi lääkkeet.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Vieras

Monet psyykenlääkkeet ovat myös ERITTÄIN kalliita, kuukausitasolla puhutaan jo sadoista euroista. Kyllä silloin vähävaraisen on vaikea saada niihin rahoja riittämään. Onhan tosin fatta, josta voi hakea maksusitoumusta lääkkeisiin, tuskin Suomessa yhteiskunta ketään jättää täysin puille paljaille. Mutta kyllä, lääkekulut voivat joillain viedä leijonanosan tuloista.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Mutta kyllä, lääkekulut voivat joillain viedä leijonanosan tuloista.

Joo, eikä se silloin reilulta tunnu, oli tulot mitkä hyvänsä. Sitten alkaa punnitsemaan väkisin niiden tarpeellisuutta. Esimerkkinä vaikka omat tulot, tällä hetkellä kuukausittain laitan säästöön keskimäärin 500eur (kaikki lisät ja pojan vammaistuen). Ja silti jaksan jossitella viittinkö hakea ne hemmetin singulairit. Sen sijaan ventolinen ostoa en koskaan pohdi, se maksaa muutaman euron ja on oikeasti välttämätön paha. Vaikka singulair ja se hoitava suihkekin (jonka nimeä en nyt muista) on mulle oikeasti välttämättömiä ja tiedän sen, niin silti jäki ei ajattele tätä hetkeä pidemmälle, kun on rahasta kyse ja sata mielenkiintoisempaa kohdetta minne ne upottaa.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Valitettavasti näin se tässä maassa menee. Ihmisillä, muillakin kuin köyhillä, ei ole varaa tai halua maksaa lääkkeistään. Suomessahan valtiovalta määrää lääkkeiden katteen, ja järjestelmää on jo kauan aikaa käytetty lääketukkujen ja apteekkien katteiden laskemiseen ts. lääkkeiden hinnan laskemiseen. Suomi on rikkonut kansainvälistä patenttijärjestelmääkin halvempien rinnakkaislääkkeiden osalta ja valitettavasti polttanut tällä joitain bisnesmahdollisuuksia Yhdysvalloissa - veikkailisin tuon tulleen jo maksamaan välillisesti Suomelle ihan kivasti.

Osa lääkkeistä on hintakilpailun myötä erittäin edullisia, ja joidenkin lääkkeiden hinnat ovat laskeneet runsaasti. Edelleen rinnakkaislääke voi olla hintava, eikä asiakkaalla ole siihen rahaa, kyse on kolmen kuukauden hoidossa muutaman kymmenen euron hinnasta. Jos sairauksia on monia tai sairaus niin vakava, että tarvitaan useita lääkkeitä, hintaa asiakkaan maksettavaksi kertyy vuosittain muutamia satoja euroja, joka voi olla isokin prosentti käytettävissä olevista tuloista. Sosiaalitoimistot maksavat aika paljon lääkkeitä, ja lääkäri voi laittaa reseptiin vaihtokiellon, jolloin sosiaalitoimiston maksusitoumuksella voidaan toimittaa alkuperäinen, kallis lääkekin. Muutoin apteekki joutuu vaihtamaan lääkkeen aina edullisempaan. Ns. maksukatto on Suomessa aika iso summa, eli yli 672 euroa pitäisi kalenterivuonna maksaa lääkkeitä, joista KELA maksaa korvauksen, sitten saa 1,50 euron omavastuulla (per lääke ja ostokerta) KELA-korvattavat lääkkeet loppukalenterivuoden. Muutamissa harvoissa lääkkeissä (biologiset reuma- yms. lääkkeet) omavastuu voi ylittyä kerta-ostoksellakin. Lääkkeet, joihin ei tule KELA-korvausta, eivät kerrytä maksukattoa eikä niitä saa 1,50 euron omavastuulla katon täyttymisen jälkeenkään. Sairaalakuluillehan on toinen maksukatto, eli lääkekulut ja sairaalakulut joutuu maksamaan molemmat erikseen maksukattorajaan asti.

On todella ikävää, jos apteekki ei pidä halvempaa vaihtoehtoista lääkettä hyllyssä, vaan pakottaa asiakkaan ostamaan halvimpien hintaputken ulkopuolella olevan lääkkeen. Asiakashan ei välttämättä voi tietää lääkkeiden hinnoista ja mikä on oikeasti hintaputkessa. Yliopiston apteekin sivuilta löytyy lääkelaskuri, joka kertoilee halvemmista lääkkeistä, mutta ainahan edullisempaa ei ole tukusta saatavana. Lääkkeiden hinnat elävät myös rajusti eli hintamyllerrys tapahtuu kahden viikon välein, jolloin hintajärjestys voi muuttua reilustikin. Apteekkeja tämä kuormittaa, sillä matalakatteiseksi muuttuvalla alalla varaston hinnanalennukset voivat merkitä erittäin suuriakin kuluja, samoin on ongelmallista lääkkeiden putoaminen hintaputken ulkopuolelle, kun ne jäävät sitten hyllyyn vanhenemaan, kun niitä ei osteta. Joidenkin halpislääkkeiden saatavuus on myös huono, eli asiakkaalla voi olla menossa viides tai kuudes rinnakkainen tuote, kun markkinat myllertävät. Osa ihmisistä ei enää muista, mikä lääke on mihinkäkin vaivaan. Apteekin lakisääteinen velvollisuus on kysyä asiakkaalta vaihtamisesta edullisempaan. Jos tukusta ei ole saatavana hintaputkeen kuuluvaa tuotetta, apteekki voi toimittaa hintaputkeen kuulumattoman tuotteen kokonaan KELA-korvattuna, muutenhan kalliin ja edullisen lääkkeen hinnan erotuksesta ei yhteiskunta maksa KELA-korvausta. Jos apteekki kieltäytyy tilaamasta tukusta asiakkaalle hintaputkessa olevaa lääkettä, asiasta voi ottaa yhteyttä Lääkelaitokseen ja vaihtaa apteekkia.

Suomessahan lääkkeiden korvattavuus menee neljällä tasolla: lääke on korvattava, jos se on tehokas ja sen tukkuhinta on riittävän edullinen. Viime aikoina on poistettu useita lääkkeitä korvattavuuden piiristä, koska niitä ei ole pidetty riittävän tehokkaina. Joidenkin lääkkeiden kohdalla on myös havaitavissa, että maahantuojat eivät ehkä pidä lääkkeestä saatavaa katetta riittävänä, että sitä Suomen onnettoman pienille markkinoille edes kannattaisi tuoda, joten he ovat nostaneet lääkkeen hintaa ja STM:n alainen hintalautakunta on pudottanut lääkkeen pois korvattavien joukosta. Joku ihminen tarvitsee kuitenkin alkuperäisvalmisteen, ja hän maksaa sen sitten kokonaan itse. Lääkemarkkinat ehkä jakautuvat halpoihin kopiolääkkeisiin ja hinnoiltaan nouseviin alkuperäislääkkeisiin tai lääkkeisiin, joille ei ole mitään rinnakkaisvalmistetta... Jälkimmäiset asiakkaat maksavat kokonaan itse ja yhteiskunta on iloinen, kun se voi säästää lääkekorvauksissa. Muutoinhan lääkkeeseen voi saada peruskorvauksen 42 %, alemman erityiskorvauksen 72 % ja lääkkeisiin, jotka esim. kokonaan korvaavat elimistöstä puuttuvan aineen, täyden korvauksen, josta jää maksettavaksi vain omavastuu 3 e. Yhteiskunta haluaisi, että ihmiset maksaisivat jatkossa halvat lääkkeet kokonaan itse, kun asiakkaalle tuleva kustannus on kuitenkin aika pieni ja säästöähän siitäkin tulisi. Olisi siinä mielessä mielenkiintoinen veto, että saattaisi kannustaa joidenkin lääkkeiden hinnan nostoon, halvimpien lääkkeiden hinta nousisi, joten hinta kannattaisi nostaa tasolle, josta ei tule KELA-korvausta, asiakashan maksaa kuitenkin saman verran...

Lääkekorvausjärjestelmä on vanha, eikä Suomessa ole paljoa pohdittu, mitä lääkkeitä oikeasti kannattaa taloudellisista ja lääketieteellisistä syistä korvata ts. millä tavalla saadaan tietyllä taloudellisella panoksella suurin kansanterveydellinen hyöty. Toisekseen lääkkeiden ja muiden hoitomenetelmien välistä taloutta ei ole myöskään hirveästi pohdittu. Toisin sanoen, kun perusterveydenhuollosta maksetaan länsimaiden halvinta hintaa, on tavallaan luovuttu paljon sellaisista hoitomuodoista, joissa sairautta voitaisiin ennaltaehkäistä tai se voitaisiin lopullisesti hoitaa. Samalla on siirretty avoterveydenhuoltoon paljon potilaita hoitamaan itse itseään lääkkeiden avulla. Kun lääkekustannukset ovat luonnollisesti kasvaneet, on älähdetty tämän kustannuksen prosentuaalisesta noususta ja lähdetty leikkaamaan kuluja. Toisekseen Suomessa on historiallisesti käytetty lääkkeitä varsin vähän, vaikka kansa on melko sairasta, eli sieltäkin on saatu historiallista lääkekustannusten nousua aikaan, kun hoitokulttuuri on kehittynyt. Ikävästi Suomessa yhteiskunnan korvattavuudet uusille lääkkeille tulevat myös melko hitaasti, eli potilas voi käyttää hyvin tarpeellista ja tehokasta lääkettä parikin vuotta ilman KELA:n korvauksia tai vain peruskorvattuna (esim. Januvia, diabeteslääke, nythän sille taisi tulla erityiskorvaus). Lopputulemana olemme kohta tilanteessa, jossa avoterveydenhuollossa käytetään hyvin paljon lääkkeitä, joista yhteiskunta maksaa korvauksia, mutta tavalla, jossa asiakkaalle jää paljon kustannuksia, ja apteekkiala tekee periaatteessa erittäin paljon töitä, mutta pienellä katteella.

Apteekeillehan työnnetään jatkuvasti erilaisia velvoitteita lisää ilman niistä maksettavia korvauksia. Meidän kulmilla on nähtävissä, miten perusterveydenhuolto alkaa siirtämään tiettyjä lääkärin lääketoimitukseen liittyviä työvaiheita apteekille, käytännön esimerkkejä en julkisesti paljasta. Luottamuksenosoitus apteekkijärjestelmää kohtaan, hyvää synergian etsimistä, mutta pistää miettimään, missä paineessa perusterveydenhuolto sitten yrittää töitään tehdä ja tinkiä työmäärästään. Apteekki tekee nämä tehtävät saaden sitten sen saman 0,42 euroa toimitusmaksua lääkettä kohden.

Suomessa voisi ehkä pyrkiä laittamaan rahaa ennaltaehkäisevään työhön perusterveydenhuoltoon, kenties poistaa halvimmilta lääkkeiltä KELA-korvauksen, ja siirtää tätä korvausta niihin kalliimpiin lääkkeisiin, joiden käyttö kuitenkin säästää muita terveydenhoitokuluja. Lisäksi apteekkien toimintaa tulee turvata nykyisestä poikkeavalla tuloutusjärjestelmällä. Pienet apteekithan ovat pulassa, eikä alan kohta todennäköisesti alkavat voimakas ketjuuntuminen, oheistuotteiden myynti kosmetiikasta veikkauspalveluiden kautta lehtiin yms. välttämättä riitä palveluiden ylläpitoon. Suomessahan lääkkeistä maksetaan myös arvonlisävero, mikä näkyy sitten asiakkaalle kalliimpana lääkkeen hintana, mutta lääkkeiden hintatasohan alkaa harvaan asutussa maassa olemaan eurooppalaisittain keskitasoa alv huomioiden. Alv:n poistamista en välttämättä kannata, vaikutus lääkkeiden loppuhintaan on vain 8 % ja onhan se julkiselle puolelle tulonlähde. Lisäksi terveydenhuoltoon saataisiin ehkä parempaa kustannus/hyöty -suhdetta pohtimalla lääkkeiden ja muiden hoitomuotojen todellista hyötyä ja hintaa, painopistettä tulisi siirtää aina siihen suuntaan, missä tietyssä vaivassa saataisiin paras tulos pitkällä aikavälillä edullisimpaan hintaan.

Suomessahan köyhän asema on paikoin aika kova, kun asenneilmasto oli pitkään syyllistävä, työllisyystilanne on mitä on, ja valitettavasti ongelmaan kuin ongelmaan käytetään itselääkityksenä päihteitä erittäin herkästi. Systeemihän myös on toiminut tavalla, joka päästää mt- tai päihdeongelmaisen erittäin pitkälle ennenkuin ongelmaa nähdään ongelmana, ja hoitoketjut voivat olla hyvin pätkittäisiä, eivätkä ne vaikuta taustalla oleviin peruskuvioihin. Toinen mikä vaikuttaa valtavasti tässä maassa köyhän asemaan, on yleinen hintataso. Asuminen ja peruselintarvikkeet ovat tolkuttoman kalliita ansiotasoon ja avustuksiin nähden. Sama asiahan vaikuttaa myös tavan mattimeikäläisen elintasoon ja rahasummaan, jonka voi käyttää vapaasti, kun peruselinmenot on vähennetty tuloista.

Jos Suomessa haluttaisiin välillisesti lisätä elintasoa ja myös vaikuttaa köyhimpien taloudelliseen liikkumatilaan positiivisesti, niin asuntojen rakentamiseen ja elintarvikkeiden hintaan tulisi saada muutoksia. Kaavoitukset, kuntien mahdollisuudet erilaisiin toimiin maan saamiseksi asuntorakentamiseen, rakentamisen laatu ja hinta - siinä oikeasti prosesseja, joihin olisi pitänyt vuosikymmenten ajan saada muutosta. Samoin maassa on ylläpidetty ruoan hintaa valtavan korkealla tasolla, jotta maaseutu pysyisi elävänä, elintarviketeollisuus pöhöttyneenä ja kielletty muinoin käytännössä hinta- ja laatukilpailu, tuonti ja elintarviketeollisuuden hinta- ja laatukilpailukyvyn kehittyminen vientitasoiseksi. Ja tästä on maksanut kalliisti niin köyhä kuin keskituloinenkin, liiemmin ei palkasta tai tuista ole jäänyt rahoja ruuan ja asunnon jälkeen muuhun kulutukseen.

Joku päivä kun näkisi asumisen ja peruselämisen kustannustason tässä maassa edes vaalien alla jonkin puolueen ohjelmassa todella vakavasti otettuina. Tarkoittaa kyllä logistiikassa, tuotantoketjussa ja ehkä jopa tehostamista ja keskittymistä, täysin uusia ajattelutapoja, asumisessa rakenneratkaisujen tutkimista ja standardointia, uusia rakennustapoja, kaavoituksen lainsäädännön muuttamista jne, mutta siellä olisi työsarkaa suomalaisen elintason lisäämiseksi ja vähävaraisemmille liikkumatilan saamiseksi.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
{BS}

Onneksi itse asustaa sellaisessa kaupungissa, jossa on apteekkeja paljon. Eli jos jotain lääkettä ei olisi sinä halpanan versiona, niin toisesta sitä löytyisi. Tosin aina on lähiapteekeista löytynyt esim tuo Kerden mainitsema imigranin rinnakkaisvalmiste. Sumaratio maksaa 6kpl jotain 3 euroa ja imigran 2tbl 20e. Lääkekorvauslaki toi siinä mielessäkin hyvää, että apteekkien on pakko pitää niitä halvempia varastossa (eli ei voi sanoa, ettei ole halvempaa ja myydä kalliimpaa).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde

Onneksi itse asustaa sellaisessa kaupungissa, jossa on apteekkeja paljon. Eli jos jotain lääkettä ei olisi sinä halpanan versiona, niin toisesta sitä löytyisi. Tosin aina on lähiapteekeista löytynyt esim tuo Kerden mainitsema imigranin rinnakkaisvalmiste. Sumaratio maksaa 6kpl jotain 3 euroa ja imigran 2tbl 20e. Lääkekorvauslaki toi siinä mielessäkin hyvää, että apteekkien on pakko pitää niitä halvempia varastossa (eli ei voi sanoa, ettei ole halvempaa ja myydä kalliimpaa).

Niinpä, pitää asua paikassa missä apteekkeja on valita. Täällä toki on 1 kylillä ja 8km päässä 3 apteekkia. Työpaikkakunnalla 1. Mut kalliimmaks tulee lähtee ajaa toiseen apteekkiin kuin se, että inisee muutamasta eurosta. (Tosin se voi tulla kalliiks vaikka aluks tuntuu muutamalta eurolta.)

Ja häh, oliks niissä NOIN iso ero?! :blink: Se apteekin setä puhui selvästi 2 euron erosta. Ei toki maininnut, että toisessa on 4 tbl enemmän... (Mun reseptissä tosin lukee sumatriptan ratiopharm, en tiedä onko edes sama tuote, prkl jos on vielä joku halvempikin!) Ja kyllä mulle on kahden lääkkeen kohdalla jo apteekissa (täällä, pks:ssa en oo törmännyt siihen) sanottu, että heillä on tarjota vain tätä ja selitetty se "parin euron hintaero". Joo, pari euroo ehkä ostokerralla... Täytys varmaan perehtyä oikeuksiinsa eikä käydä ostaa imigrania migreenin jälkioloissa.

Ja Pöllö mainitsikin jo sen mikä olis oikeasti tärkeä yhdistää; lääke- ja sairaalakulujen ( =terveydenhoitomenojen) katto ois yhteensä 600eur. Nyt voi joutua maksamaan 600 eur sairaalakuluja ja saman verran lääkkeitä ja siihen vielä päälle matkat. (Juu, ei kiinnostanut mua ennen kun asuin pks:lla.) Aika paljon saat mojua sairaalassa ennen kuin kustannukset tulee ylittämään tuon kattorajan. Sitä paitsi ärsyttävintä on se, että monella ne kulut menee melko lailla just ja just alle sen kattorajan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu

Onneksi itse asustaa sellaisessa kaupungissa, jossa on apteekkeja paljon. Eli jos jotain lääkettä ei olisi sinä halpanan versiona, niin toisesta sitä löytyisi. Tosin aina on lähiapteekeista löytynyt esim tuo Kerden mainitsema imigranin rinnakkaisvalmiste. Sumaratio maksaa 6kpl jotain 3 euroa ja imigran 2tbl 20e. Lääkekorvauslaki toi siinä mielessäkin hyvää, että apteekkien on pakko pitää niitä halvempia varastossa (eli ei voi sanoa, ettei ole halvempaa ja myydä kalliimpaa).

Ja siis mikä mua tossa taannoin pisti vihaksi.. Imigran oli aikanaan vaihdettavissa halvempaan tuotteeseen mutta se poistui muistaakseni viime vuoden alussa tjsp, saman tien Imigranin hinta pompsahti pari e / 2 tbl. Ja mikä mun järkeen EI mee on se, että ne geneeriset valmisteet voi kyllä vaihtaa Imigraniin muttei toistepäin?!

*muoks* Ja siis sinälläänhän on vähän harhaanjohtavaa puhua kohtuuttomista lääkekuluista, koska Kelalla kuitenkin on lääkekorvausten omavastuujärjestelmässä kattosumma joka on 672,70e / vuosi. Tuon jälkeen lääkkeet maksavat kuluttajalle sen 1,50 / lääke. Kuukaudelle jaettuna tuo summa tekee 56e mikä ei kyllä loppupeleissä ole paljon jos puhutaan monisairaasta ihmisestä. (no toki jotkut valmisteet eivät kuulu vielä korvauksen piiriin, mutta yleensä näille löytyy vaihtoehto). Ja tässä on muuten kanssa toinen asia mitä en ymmärrä, Kela saa apteekeilta tiedon sentilleen lääkekorvauksen piiriin kuuluvista lääkkeistä, mutta jos tuo katto ylittyy niin silti pitää kuittien kansa hakea korvaus jälkikäteen Kelalta eikä Kela maksa sitä suoraan (onneksi monissa apteekeissa on systeemi joka seuraa lääkekertymää, mutta se vaatii asiointia aina samaisessa apteekissa).

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Lääkkeiden omavastuu on nyt vähän reilu 600e, se on monille melkoisen iso summa maksettavaa ensin, että saa sitten kokonaan korvatuksi lääkkeet.

Summa kuullostaa isolta, mutta jokaisella kansalaisella on todellisuudessa varaa laittaa pari euroa päivässä omaan terveyteensä jos kokee asian tärkeäksi. Tietysti jotkut voi joutua tinkimään tupakasta, kännäilystä, herkuista yms. välttämättömyyksistän lääkkensä saadakseen...devil.png

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Kerde
S-hoo kirjoitti hyvinvointiyhteiskunnasta, se ei toimi. Viimeisen vuoden aikana olen itse pettynyt sosiaali- ja terveydenhuoltoon niin pahasti ettei se korjaannut enää ikinä. Eilen juttelin bestikseni kanssa kännipuhelun ja kuuntelin äidin tuskaa ja pettymystä häken, poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaan. Mitä sitten kun sitä tarvittavaa apua ei saakkaan? Ääriryhmät nostaa päätään, kun tämä virallinen yhteiskuntamme pettää.

Mikään ei ole täydellistä, mutta mun kuva hyvinvointiyhteiskunnasta ei ole noin risuinen. Mun mielestä meidän terveydenhoito on kuitenkin päällisin vieläkin paikoin enemmän kuin "vähin mahdollinen, tappamatta potilasta" kuten eräs kyyninen tk-lääkäri joskus jossain tyhy-päivällä totesi... En tiedä onko näkemyserot sitten siitä, että yhteiskunnalla on tarjota enemmän kuin osaan odottaa. Sossun kanssa en henk.koht oo tekemisissä, koska olen työssäkäyvä kolmen lapsen yh enkä kuulu toimeentulo-tuen piiriin. (Ja vaikka yksi lapsi ropsottaa kaikki maksukatot täyteen.)

Okei, isäni tankkaa mun auton melko usein...

Miten niin, että mitä sitten kun apua ei saakaan? Mun kyyninen mielipide on se, että sitä ei ehkä silloin ole tarvinnutkaan? Lukuunottamatta mielenterveys- ja päihdepalveluja, jotka repsottaa retuperällä ja pitäisi räjäyttää Afganistanin kera ja aloittaa alusta.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Ehkä ongelmani on uusavuttomuus, kun on koulussa viime vuosituhannella opetettu miten meistä pidetään huolta ja asia onkin sittemmin muuttunut, en osaa sopeutua uuteen tilanteeseen yhtä hyvin kuin toiset.

Holhousyhteiskunnan kiroja, tässä yhteiskunnallisessa ilmapiirissä on liian helppo olla uusavuton. Lisäksi tämä suomalainen perinne jossa vanhempien sukupolvien tieto ja taito periytyy huonosti jälkipolville sekä se että muutetaan alle kakskymppisenä kotoa altistaa isoille ongelmille.

Minulle on lapsesta saakka toitotettu tiettyjä kodintalouden perusjuttuja, (säästämisestä, pahanpäivän varakassasta, lainamääristä yms) luulen että monellekaan kotoaan muuttavalle nuorelle ei ole näistä hirveästi puhuttu eikä heillä ole realistista käsitystä siitä mitä kodin talouden suunnittelu ja pyörittäminen oikeasti edellyttää.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Ja siis mikä mua tossa taannoin pisti vihaksi.. Imigran oli aikanaan vaihdettavissa halvempaan tuotteeseen mutta se poistui muistaakseni viime vuoden alussa tjsp, saman tien Imigranin hinta pompsahti pari e / 2 tbl. Ja mikä mun järkeen EI mee on se, että ne geneeriset valmisteet voi kyllä vaihtaa Imigraniin muttei toistepäin?!

Mikä Imigranin muoto, vahvuus ja pakkauskoko?

*muoks* Ja siis sinälläänhän on vähän harhaanjohtavaa puhua kohtuuttomista lääkekuluista, koska Kelalla kuitenkin on lääkekorvausten omavastuujärjestelmässä kattosumma joka on 672,70e / vuosi. Tuon jälkeen lääkkeet maksavat kuluttajalle sen 1,50 / lääke. Kuukaudelle jaettuna tuo summa tekee 56e mikä ei kyllä loppupeleissä ole paljon jos puhutaan monisairaasta ihmisestä. (no toki jotkut valmisteet eivät kuulu vielä korvauksen piiriin, mutta yleensä näille löytyy vaihtoehto).

Periaatteessa näin, jos ja kun ihmisellä lääkemenot ovat tasaiset ja hän on niihin varautunut ennakolta. Lääkkeiden hintojen keskimäärin laskettua reippaasti yhä harvempi saa vuoden mittaan kattorajan täyteen. Osa saa sen alkuvuodesta ts. lääkekulut ovat kolminumeroisia lukuja kuussa, aiemmin tuntui katot paukkuvan lähinnä syksystä alkaen, nyt enempi loppuvuodesta jos sittenkään. Jos sitten alkaa useampi uusi lääke samanaikaisesti, niin niissähän sitten voi tulla odottamattomia kustannuksia. Tietysti kerrallaan voi ottaa pienemmän määrän. Ääneen voi sanoa, että joistain lääkkeistä myös tingitään, ehkä tyypillisimmin astma- ja COPD-lääkkeistä, kun tietyt avaava/kortisoni -yhdistelmävalmisteet sekä COPD:n antikolinergi tuntuvat hinnakkailta, eikä niiden tehoa moni huomaa ennen taudin tasapainon kääntymistä heikoksi. Realiteettia kuitenkin on, että osalla ihmisistä ei ole pankkitilillä liikkumatilaa odottamattomille menoille, eikä Visa Electronilta löydy katetta sen vertaa, että saisi pankkimaatista kaksikymppistä ulos. On myös aika inhimillistä suhteuttaa lääkkeen hinta muihin tuotteisiin, mitä samalla hinnalla saa, useampi kymppi kolmen kuukauden annoksesta jotain troppia on monelle ihmiselle kova hinta, semminkin jos vaikutusta ei voi salamannopeasti kokea on/off -tyyliin.

On tietysti joitain tapauksia, joissa ei-korvattavien tuotteiden kustannukset voivat olla melko suuriakin. Esimerkiksi kotihoidossa asiakkaan tarvitsemat sidetarvikkeet haavanhoitoihin, erityiset pesuaineet yms. voivat tuoda vuodessa satojen eurojen lisäkustannuksen. Haavanhoidossa tosin tietyt hintavammat tuotteet voivat olla kovastikin hintansa väärtejä, jos ne vähentävät haavainfektioita, nopeuttavat haavan paranemista, vähentävät komplikaatioita ja kokonaisuudessaan vähentävät esimerkiksi kotihoitajan tarvetta hoitaa haavaa tai potilaan lääkärireissuja haavan vuoksi. Muutamat lääkkeet eivät myöskään kuulu korvattavien piiriin, pari silmänpainelääkettä, monet silmäantibiootit, kodeiiniporetabletit, useat alkuperäisvalmisteet, joissakin lääkkeissä tietty vahvuus - ja sitten on joukko lääkkeitä, jotka kuuluvat 42 % peruskorvauksen piiriin vain erityiskorvaushakemusprosessin jälkeen. Joitain psoriaasisvoiteita, dementialääkkeet, biologiset reumalääkkeet. Lasten maidonkorvausvalmisteet ovat ei-korvattavia. Niistä voi saada 72 % alemman erityiskorvauksen.

Nythän korvattavuudesta poistuu jatkuvasti lääkkeitä, joille on olemassa edullisempi vaihtoehto, mutta kalliimman lääkkeen tukkuhintaa ei enää pidetä ns. kohtuullisena. KELA:n sivuilla mainittiin, että Oxycontinilta lähtee syksyllä korvattavuus pois, markkinoilla on edullisempi valmiste, jonka korvattavuus säilyy. Pienellä osalla asiakkaista aina vain jokin vaihtokelpoisen (halvemman/kalliimman) tekninen ominaisuus (koko, apuaineet tms.) sovi, tai jos edullista ei saakaan tukusta, niin korvaustahan et sitten saa lääkärin vaihtokiellollakaan. Samoin korvattavuus lähtee mm. Estrogelilta (tukkuhinta ei kohtuullinen), Hyalganilta ja Artzalilta (niukasti tutkimusnäyttöä, hoidollinen hyöty vähäinen?). Yhteiskunnalle ei näköjään enää riitä, että ilman ”lääkärin vaihtokielto” –merkintää asiakas jo maksaa täysin kalliimman ja edullisemman lääkkeen erotuksen itse, vaan hinnaltaan selvästi poikkeavat lääkkeet putoavat entistä enemmän täysin koko korvattavuuden piiristä.

Oma juttunsa on sitten tilanteet, jossa ihminen jonkinmoisen koeajan käyttää lääkkeitä ennen kuin KELA:n kriteerit erityiskorvaukselle täyttyvät, vaikkapa moni verenpainepotilas kun KELA:n ohjeiden mukaan kokeilee lääkkeetöntä tai lääkkeellistä puolen vuoden hoitojaksoa ennen korvattavuuden myöntämistä.

Ja tässä on muuten kanssa toinen asia mitä en ymmärrä, Kela saa apteekeilta tiedon sentilleen lääkekorvauksen piiriin kuuluvista lääkkeistä, mutta jos tuo katto ylittyy niin silti pitää kuittien kanssa hakea korvaus jälkikäteen Kelalta eikä Kela maksa sitä suoraan (onneksi monissa apteekeissa on systeemi joka seuraa lääkekertymää, mutta se vaatii asiointia aina samaisessa apteekissa).

Tuotapa joskus olen kysynyt, ja paras kuulemani perustelu on, että näin KELA varmistuu siitä, ettei lääkkeen omavastuuta ole maksanut vaikkapa vakuutusyhtiö, vaan että asiakas on maksanut lääkkeensä itse.

Ehkä ongelmani on uusavuttomuus, kun on koulussa viime vuosituhannella opetettu miten meistä pidetään huolta ja asia onkin sittemmin muuttunut, en osaa sopeutua uuteen tilanteeseen yhtä hyvin kuin toiset.

Hirmuisen erilaisia odotuksia ihmisillä on turvaverkon suhteen. Osalla ei ole mitään odotuksia, osa haluaa kaiken ilmaiseksi ja yhteiskunnan korvaavan lemmikkieläimenkin lääkkeet - kaksi äärilaitaa. Tuota sitä itsekin miettii, miksi sitä jotkut pärjää niin eri tavoin. Maailma on muuttunut ja muuttuu kovaa vauhtia. Jos ei ole ollut kosketuksissa terveydenhuoltoon, niin sitä voi odottaa asioiden sujuvan tietyllä tavalla. Osa ihmisistä on saanut tarvitsemansa nopeasti ja heti tai olettaa terveydenhuollon asiakkuuden olevan saman mitä muualla – maksan ja saan kaiken haluamani. Tai on totuttu vähän tappelemaan tai uhkailemaan, niin haluttava asia saadaan helpommin.

Tutkitustihan työttömyys periytyy, eli ihminen omaksuu monia roolejaan kotoa: asenteen kouluun, työhön, avun hakemiseen. Jollekulle työn tekeminen on itsestäänselvyys, toisessa ääripäässä sossu on itsestään selvä rahoittaja. Ei tämä yhteiskunta ihan helppo ole, monelta vanhemmalta vaaditaan hyvin paljon, ja on vaikea omaksua, millaisissa ristipaineissa nuorempi polvi kasvaa. Ja kyllä tietynlaista sukupolvien välistä eroa on – eipä nykytyömarkkinoilla ehkä ihan pärjää samoilla opeilla, millä omat vanhempani porskuttivat työmarkkinoilla. Osa ihmisiä kasvaa monitaitoisiksi, osa kasvaa suorittajiksi, vaatimaan itseltään enemmän kuin tarvitsee – ja kun työmarkkinat ovat ristiriitaisia, paljon työttömyyttä ja paljon avoimia työpaikkoja, joihin kukaan hakija ei kelpaa, ja työnteon vetovoimakin puuttuu, niin… Sosiaalinen pääoma, kasvamisen ja roolien ristivedot, mitä itselle tarjotaan, mitä itse itseltä vaatii, mitä muut nuorelta vaativat… En halua leimata työttömiä / köyhiä, eräs ystävistäni on erinomaisen köyhistä oloista, loikannut pykälää paria ylempään sosiaaliluokkaan tohtoritutkinnollaan jenkkilässä. Ja meillä voi myös nopeasti menettää kaiken. Viinahan on se tavallisin tapa saada elämänsä viikoissa tai kuukausissa sekaisin, mielenterveydellä oireileminen vie myös mm. nuoria reilusti työkyvyttömyyseläkkeelle.

Työpaikan vetovoimalla tarkoitan sitä, että kaikki nuoret eivät pääse totuttautumaan nuorena työntekoon, koulutus ei takaa välttämättä mitään, työnteko ei tuo välttämättä tunnetta elämänhallinnasta, tarpeellisuudesta, hyvää palautetta tai kummoista sosiaalista ympäristöä, rahallinen korvaus voi olla melko niukka. Meillä pyörii hirveästi keikkalaisia, jotka eivät haluakaan hakea vakituista paikkaa: ei tarvitse sitoutua, ainoa keino hallita työntekoa, ainoa keino saada vapaa-aikaa, ei tarvitse olla keljuissa paikoissa pitkää aikaa, voi keskittyä olennaisimpaan työnteon osaan, ainoa keino saada vaihtelua työn sisältöön, toisaalla näkee paikkoja ja erilaisia ihmisiä, työtapoja jne.

Ja kauhea tietotulva ja valtava määrä roolivaatimuksia sitä tulvii medioista, kavereilta, harrastuksista ja työnantajilta. Osa ihmisistä erikoistuu jollekin erikoisalueelle, ja muilla sektoreilla sitten ei samalla logiikalla enää pärjätä. Tietotulvasta ja tarjonnasta on joskus vaikeaa löytää olennainen tai pystyä loogiseen päättelykykyyn. Agraariyhteiskunnassa ei varmaan helpompaa ollut, mutta ehkä tekostensa jäljet näkyivät selkeämmin ja nopeammin. En sitten tiedä, kummassa yhteiskunnassa on tarvis enemmän tehdä korvien välissä työtä, että pärjää, ja kummassa sitten elämä helpommin romahtaa yhteen hairahdukseen. Varmaan nykyään on enemmän erinäköisiä alaryhmiä tarjolla, johon päätyä, jos Turmiolan Tommi aiemmin päätyi viinaremmiin, niin nykyään Kontulan Kimmo päätyy pitämään vaan hauskaa kaksisuuntaisessa mielialahäiriössään pirin kanssa tai Jakomäen Janita skitsofreenisessä persoonallisuudessaan kokeilee vähän kannabista ja opiaatteja. Luottotiedot varmaan on menettänyt molemmissa yhtä helposti.

Kieltämättä Suomi-kuva myös varmasti monella on romuttunut. Lottovoitto syntyä Suomeen... Terveydenhuollon kärkimaa (oli valtava shokki ja selittelyiden paikka löytyä WHO:n sijaluvulta alle 30 eikä sijalta 1 tai korkeintaan "Ruotsin jälkeen" sijalta 2...) Kekkoslovakia tuli ja meni, lupauksia ja kuvauksia nähtiin ja niitä romahti, lama teki melkoista jälkeä. Liikkuminen on lisääntynyt, ja kriittisyys kasvanut, kyllä sitä saa palautetta, miksei saa jotain samalla tavalla kuin Espanjassa. Toisaalla terve itsekriittisyyskin paikoin sitten näkyy sekin. Hoidossahan kiinnitetään huomiota myös nyansseihin, aiemmin ehkä otettiin vastaan se mitä sai, vaihtoehtoja ei ollut, eikä tietoa siitä, mikä olisi ollut oikea hoito. Onhan nykyään paljon ihmisiä tyytyväisiä nykyiseen hoitamiseensa. Ja sitten on niitä, joille hoitaminen on itsestäänselvää, ja jotka reagoivat vain johonkin nyanssiin, millä sanoilla heille puhutaan tai miten heille tuodaan servietti juuri heti - väliäkö sillä vaikka vieressä elvytettäisiin. Valitettavasti meidän AMK:ssamme eräs opettaja myös kovasti opetti logiikalla, että ihan sama miten hoidetaan, ihmiset muistavat vain sen, miten heille puhuttiin... :shock: Positiivisesti yllättyneitä asiakkaita tulee muuten siksikin, että terveydenhuolto ja etuudet on lytätty julkisesti, on yllätys, että palvelua saa, joskus viiveet ovat lyhyitä ja ihan asiantuntemusta ja ratkaisujakin löytyy. Hoitotakuut yms. ovat tuoneet paljon positiivista, ihan kaikessa ei voikaan enää viivytellä ja lykätä (vielä kalliimman) laskun maksaminen jollekulle muulle, toki paljon on vielä tekemistäkin.

Tulipas taas pitkä ja polveileva kommentti. Otsikkoon: Köyhällä ei varaa välttämättömiin lääkkeisiin. Joidenkin kohdalla pitää hyvin paikkansa. Sosiaalitoimiston kriteerit eivät täyty, jolloin lääkkeistä tingitään, jos niiden poisjättäminen ei heti ja raskaasti kostaudu. Jos oireilu on näkymätöntä, hiljalleen tulevaa, tai seuraukset tulevat vasta pitkällä aikavälillä, niin niistä tingitään. Varmasti joukossa on myös ihmisiä, joilla olisi varaa lääkkeisiinsä tarkemmalla taloudella tai jättämällä viinat ja tupakat pois. Ja jokunen hankkii lääkkeensä joillain ehdoilla. On niin monta tapaa laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, lääkkeet ja terveys eivät ole aina sijalla yksi. Myös oletukset estävät lääkkeiden käyttöä, eivät ne auta kuitenkaan, minä en lääkeyrityksiä ja apteekkareita tue, kalliita ne on kuitenkin. Suomessahan on paljon köyhyyttä, ei sitä nälkään kuolla, mutta nälkää voi nähdä. Ja lukuisia muita köyhyyden - ja vaihtelevan taloudenhallinnan - muotoja.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Satu
Mikä Imigranin muoto, vahvuus ja pakkauskoko?

Oli 50mg tabletti (pakkauskoko 2 tai 6 koska ei raaskinut ostaa isompia...), siitä on tosiaan jo joku vuosi-kaks aikaa kun ei yhtäkkiä saanutkaan halvemmaksi vaihdettua tuota Imigrania reseptillä vaan piti erikseen käydä geneeriselle hakemassa oma resepti joita sitten kuiten sai keskenään vaihdella sen mukaan mikä oli halvinta. Ja tosiaan sen geneerisen sai myös vaihdettua Imigraniin jossei apteekilla ollut muuta myydä. Nyt näemmä ainakin Duodecimin lääketietokannan mukaan taas on Imigranille geneerisiä vaihtiksia.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Oli 50mg tabletti (pakkauskoko 2 tai 6 koska ei raaskinut ostaa isompia...), siitä on tosiaan jo joku vuosi-kaks aikaa kun ei yhtäkkiä saanutkaan halvemmaksi vaihdettua tuota Imigrania reseptillä vaan piti erikseen käydä geneeriselle hakemassa oma resepti joita sitten kuiten sai keskenään vaihdella sen mukaan mikä oli halvinta. Ja tosiaan sen geneerisen sai myös vaihdettua Imigraniin jossei apteekilla ollut muuta myydä. Nyt näemmä ainakin Duodecimin lääketietokannan mukaan taas on Imigranille geneerisiä vaihtiksia.

Nykyisessä sanamuodossa potilaalla on oikeus saada useita kertoja lääkettä hakiessaan lääkemääräyksessä määrätty lääke ja tosiasiallisesti halvin vaihtoehto ts. hintaputkessa olevaan voi vaihtaa ja reseptiin kirjoitetun saa aina toimittaa. Tosin lääkelaki nyt ei takaa, että korvauksen saa siihen lääkemääräyksessä määrättyyn lääkkeeseen. Tässähän taisi olla tulkintoja, ettei kalliimpaan tai hintaputken ulkopuolella olevaan voi vaihtaa, ja kun lääkkeiden hinnat ovat suhanneet ts. mikä milloinkin on ollut edullisimpien vaihtoputkessa, niin... Vai onkohan ollut tilanne, jossa vaihtoehtoisia ei ole ollut ts. on ollut jokin toinen lääkemuoto, mutta lääkeluettelon mukaan ei-vaihtokelpoinen tuote markkinoilla, ja siksi apteekki on pyytänyt uutta reseptiä...

Nykyään yhä harvempi farmaseuteista jaksaa korviaan lotkauttaa, jos asiakas haluaa a) halvimman b) edellisellä kerralla toimitetun, vaikkei kuuluisi hintaputkeen c) alkuperäisen ja mahdollisesti kalleimman, kun asiakas maksaa joka tapauksessa hintaputken ulkopuolella olevan lääkkeen erotuksen eikä KELA tai lääkelaitos käy hevin moisesta kimppuun. Olisi älytöntä asiakkaan kyykyttämistä vaatia ottamaan jokin halpa vaihtoehtoinen, jos jokin hintaputken ulkopuolella oleva tuttu ja koeteltu lääke on asiakkaan ehdottomasti haluama. Semminkin kun moni lääkäri ei ehdi kirjoitella reseptejä tai asiakas voisi joutua maksamaan vaikka palkkion reseptistä lääkärille. Tietty jos reseptissä lääkäri on kieltänyt vaihdon halvempaan, niin sitten joutuu jo miettimään, mitäs tekee jos alkuperäistä ei saakaan tukusta.

KELAlle saattaa lähteä sähköinen merkintä, että asiakas halusi juuri tämän tuotteen. Asiakkaitakin rasittaa jatkuva lääkevaihtorumba ja yhä useammin taloudellisesti mitättömät säästöt vaihdettaessa seuraavaan halvimpaan. Nythän Imigran 50 mg 2 kpl ei ole tällä hetkellä hintaputkessa, mutta KELA-korvaamatonta hintaa taitaa olla 28 senttiä ja kokonaishintaero (peruskorvaus huomioiden) 1,15 e halvimpaan ts. 7,44 e vs. 6,29 e. Harvoja ihmisiä kiinnostaa enää kikkailu kymmenien senttien kanssa. KELAhan voi periä apteekilta kyllä sentinkin suuruista virhettä takaisin... Veikkaisin, että silloin kyllä kyseessä on enemmän viesti huomion kiinnittämisestä johonkin virheeseen kuin tahto polttaa yhteiskunnan varoja perintäprosessiin kaikissa mahdollisissa tapauksissa.

Mutta jos apteekki ei kerro, että tuote ei ole halvimpien joukossa ts. hintaputkessa, niin se ei noudata lakia. Lääkkeiden hinnanmuutokset ovat haaste pitää kahden viikon välein edullisimmaksi muuttuvia kaikkia tuotteita jatkuvasti hyllyssä, mutta jos tähän ei edes pyritä, edullisempia ei pitkälläkään aikavälillä oteta hyllyyn tai asiakkaalle ei mainita, että niitä voidaan tilata tukusta, niin sama juttu.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Lääkärihoitaja

Haluan nyt ottamatta kantaa alkuperäiseen aiheeseen, korjata muutaman virheellisen tiedon tästä ketjusta;

Kun ns. Kelan lääkekatto tulee täyteen, ei tule toimitaa yhden yhtä kuittia jos ei halua, silti on oikeutettu korvaukseen. Kyseessähän on vain se, että kelalla kestää muutama viikko lähettää kirje jne. Omakohtainen kokemus siis on, että lääkekatto tulee täyteen noin 2 viikkoa - kuukausi ennen kirjeen saapumista. Voin siis hakea kuitteja vastaan lisäkorvauksen TÄLTÄ AJALTA, joka kirjeen lähettämiseen on mennyt.

Lähes kaikki apteekkiketjut osaavat tallentaa tietoihinsa tiedon maksukaton täyttymisestä ja muissa apteekeissa asioidessa tulee näyttää se kelan päätös. Ei ole iso vaiva kuljettaa päätöstä reseptikirjekuoressa tai -kansiossa.

Nimimerkki tammikuussa lääkekatto täyteen

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Pöllö

Niin ja aiemminhan apteekin piti toimittaa lääkärin määräämä lääke - lääkäri saattoi antaa luvan geneeriseen vaihtoon merkitsemällä sen reseptiin. Jos merkintää ei ollut, niin ei vaihtoa. Eli olikohan se syy, miksi Imigran ei vaihtunut jossain välissä edullisempaan.

Apteekkihan näkee, onko siinä apteekissa ostoksia tullut maksukaton täyttävä määrä täyteen. Kuitenkin vasta KELA:n kirjeen saavuttua voi apteekki myöntää lääkkeen 1,50 euron omavastuulla. Poikkeus on lääke, jonka omavastuuosuus on kattorajaa suurempi eli katto tulisi kerralla täyteen. Tällöin asiakas maksaa vain katto-omavastuun. Kuitenkin asiakas joutuu jälleen odottamaan KELA:n kirjettä, ennenkuin saa seuraavan korvattavan lääkkeen 1,50 euron omavastuulla. Asiakkaan näytettyä KELA:n kattokirjeen se voi tallentaa tiedon katon täyttymisestä järjestelmiinsä. Asiakkaan käydessä muussa apteekissa kirje tulee taas olla mukana. Juuri kuten Lääkärihoitaja sanoi.

Edit: Juuri muuten uutisoitiin, että lääkkeiden hinnat nousevat heinäkuun alussa noin prosentin. Syynä valtiovalta, joka korottaa lääkkeistä maksettavan arvonlisäveron määrää prosenttiyksiköllä.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
Julma

Sinänsähän se on ihan samantekevää vaikka lääkkeiden hinnat tuplaantuisivat, kun kerran niistä kuitenkin joutuu maksamaan aina korkeintaan sen 672,70 € / vuosi.

Kelan korvauksen lisäksi toimeentulotukeen hyväksytään menoiksi lääkkeet, jotka ovat julkisen sektorin lääkärin määräämiä ja tarkoitettu sairauden hoitoon. Tietenkään kaikki eivät ehkä tiedä mistä apua saa ja osa ei kehtaa sitä hakea. Asia on kuitenkin niin, että tässä maassa köyhimmällekin ihmiselle jää hieman yli 400 € käteen asumis- ja lääkärikulujen jälkeen. Ei kadehdittavasti, en sillä. Mutta kuitenkin lääkkeissä, ruoissa ja vaatteissa yhteiskunta pitää asukkaansa, ellei asukas itse valitse käyttää tukiaan vaikka pelaamiseen tai päihteisiin.

En sitten tiedä miksei ihmisillä ole varaa hankkia tarpeellista lääkitystään..jos kunnat eivät suostu lain velvoittamia avustuksia maksamaan niin sitten pitää ottaa yhteyttä vaikkapa kuluttaja-asiamieheen joka varmaankin osaa kertoa mihin valitetaan.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
trini_ty

Asia on kuitenkin niin, että tässä maassa köyhimmällekin ihmiselle jää hieman yli 400 € käteen asumis- ja lääkärikulujen jälkeen.

Asia ei tosiaankaan ole näin. Ei tarvitse kauaa työskennellä esimerkiksi kotisairaanhoidossa tämän huomatakseen. Toimeentulotuessa jää huomioimatta paljon sellaisia menoja, jotka kuitenkin rahavarantoja vähentävät eivätkä ole turhuutta. Lisäksi vaikkapa sähkölaskun kokonaissumma jaetaan laskennallisesti jokaiselle kuukaudelle erikseen, jolloin yhden kuukauden osuus on muutama euro. Lasku kuitenkin pitää maksaa kerralla. Opiskelijat ovat toinen ryhmä, jotka usein jäävät alle rajojen. Useissa kunnissa katsotaan, ettei opiskelua tueta toimeentulotuella, vaikka lainan on nostanutkin ja tukeen olisi laillinen oikeus. Moni opiskelija ei osaa eikä jaksa (valituksen käsitteleminen vie aikaa ja siihen mennessä rahallinen tilanne on parantunut tai opiskelut päätetty) alkaa käymään taistelua vaan tyytyy tilanteeseen. Usealle opiskelijalle kuitenkin opintoraha ja asumislisä menevät vuokraan ja vain lainan osuus jää elämiseen.

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille
dino

Asia on kuitenkin niin, että tässä maassa köyhimmällekin ihmiselle jää hieman yli 400 € käteen asumis- ja lääkärikulujen jälkeen.

Asia ei tosiaankaan ole näin. Ei tarvitse kauaa työskennellä esimerkiksi kotisairaanhoidossa tämän huomatakseen. Toimeentulotuessa jää huomioimatta paljon sellaisia menoja, jotka kuitenkin rahavarantoja vähentävät eivätkä ole turhuutta. Lisäksi vaikkapa sähkölaskun kokonaissumma jaetaan laskennallisesti jokaiselle kuukaudelle erikseen, jolloin yhden kuukauden osuus on muutama euro. Lasku kuitenkin pitää maksaa kerralla.

Yli 400 euroa (toimeentulotuen perusosa) on kaikille yksinasuville suomalaisille taattu ruokaan, vaatteisiin, hygieniaan ja harrastuksiin. Asumismenoihin (ml sähkölasku) , terveyteen, silmälaseihin ja päivähoitomenoihin löytyy rahat tarvittaessa sitten toimeentulotuen lisäosasta. Toimeentulotuen pitkäaikaiselle asiakkaalle voidaan maksaa myös sosiaalityöntekijöiden välttämättömäksi katsomia hankintoja, jotka liittyvät asunnon kalustamiseen tai välttämättömiksi katsottujen kodinkoneiden hankintaan.

Itse olen sitä mieltä että jos olet opiskelija, eläkeläinen, työtön tai toimeentulotukeen oikeutettu niin sinulla on harvoin todellista taloudellista hätää. Tiukimmilla on tilastollisesti keskimäärin asuntovelkaiset monilapsiset perheet jotka tulojen ja varallisuuden myötä ovat kaikkien tukien ulkopuolella, menojen jälkeen käteenjäävä raha taas on monesti moninverroin pienempi kuin opiskelijalla tai toimeentulotukea saavilla koskaan.

Ja mitä tulee tuohon sähkölaskuun niin laskut vaan tuppaa kasaantumaan; siihen pitää osata aikuisen ihmisen varautua, oli sitten työssä käyvä tai toimeentulotuella eleskelevä..

Jaa tämä kirjoitus


Suora linkki
Jaa toisille sivustoille

×