STM: Kotikunnan voi valita jatkossa vapaammin

[Reportteri]

Laitoshoidossa olevat ja asumispalveluja sekä perhehoitoatarvitsevat voisivat valita nykyistä vapaammin kotikuntansa.Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muutosehdotus parantaisierityisesti vammaisten ja vanhusten mahdollisuuksia valitakotikuntansa.

Hallitus päätti torstaina 17. kesäkuuta asiaa koskevanlakiesityksen sisällöstä. Tasavallan presidentin on tarkoitus antaaesitys eduskunnalle tiistaina 24. kesäkuuta.

Esityksen mukaan pitkäaikaisen laitoshoidon, asumispalvelujentai perhehoidon tarpeessa oleva henkilö voisi valita uudeksikotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassatoimintayksikössä tai asunnossa hän nykyisin asuu. Kotikuntalainniin sanottu laitosrajoitus ei olisi jatkossa enää kotikunnanvalinnan este. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttäisi sitä, ettähoidon tai asumisen arvioitaisiin kestävän tai se olisi kestänytyli vuoden. 

Esitys mahdollistaisi myös sen, että henkilö voisi itse hakeutuanykyisestä kotikunnastaan toisen kunnan asukkaaksi ja senpalvelujen piiriin. Henkilö voisi pyytää palvelutarpeen arviointiaja palvelujen järjestämistä muualta kuin kotikunnastaan.

Vanhuksilla, vammaisilla, mielenterveyskuntoutujilla japäihdehuollon asiakkailla on erilaisia tarpeita vaihtaa kotikuntaa.Myös heidän hoidon ja huollon kesto vaihtelee. Erityisestivanhukset ja vammaiset kokevat tärkeäksi sen, että he saisivatvalita kotikuntansa vapaasti. Lainmuutos mahdollistaisi esimerkiksisen, että he voisivat asua omaistensa ja läheistensälähellä. 

Esitys aiheuttaa kustannusten jakamista kuntien välillä.Palvelujen järjestämisvastuu siirtyisi esityksen mukaanmuuttopäivästä lukien uudelle kunnalle, mutta vastuu henkilönhoito- ja hoivapalvelujen kustannuksista säilyisi hänen aiemmallakotikunnallaan.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan vuoden 2011 alusta.

Lisätietoja:

Hallitusneuvos Anne Kumpula, p. (09) 160 74113,etunimi.sukunimi@stm.fi

Lähde

[dino]

Esitys mahdollistaisi myös sen, että henkilö voisi itse hakeutuanykyisestä kotikunnastaan toisen kunnan asukkaaksi ja sen palvelujen piiriin. Henkilö voisi pyytää palvelutarpeen arviointia ja palvelujen järjestämistä muualta kuin kotikunnastaan.

Useampaakin taistelua olen seurannut vierestä jossa omaiset ovat tuloksettomasti yrittäneet saada mummoa laitoshoitoon lähelle, tämä lakimuutos olisi kyllä iso parannus tähän asiaan.

Ja voishan sitä itsekin aikanaan laitoshoitoon joutuessa vaihdella välillä maisemia ihan vaan oman mielenvirkeyden vuoksi...;D

[psyhoi]

Se onkin mielenkiintoista kun mielisairaalan pitkäaikaisasukit testaavat tuon lain toimivuutta.

[Pöllö]

Monelle kauan kaivattu uudistus. Katsotaan sitten, tuleeko jossain sitten siirtymistä omaisten perässä esimerkiksi kaupunkeihin tai keskuskuntiin laajemminkin, sinänsä kaupungistuminen on pitkälti tapahtunut.

Isommilla siirtymisillä voisi olla vaikutusta kuntien tulonsiirtoihin, missä liikkuu melko huomattavia rahasummia valtionosuuksina. Tosin valtionosuuksia ei ole ihan jaettu pitkäaikaissairaiden määrän perusteella, vaan siinähän on aluepolitiikkaa sun muuta hyvin runsaasti pelissä. Itse olen kovasti ihmetellyt monia kummallisuuksia, kuten köyhän Vantaan maksutaakkaa, kun vastaavat kaupungit metropolin ulkopuolella ovat saajia, samoin pohjoisessa samankokoiset kunnat saavat huomattavasti enemmän rahaa kuin Länsi-Suomessa, maan neljänneksi köyhin maakunta Päijät-Häme maksaa väkilukuunsa nähden Uudenmaan verran rahaa muualle... Ja noin kolmannes kunnista saa enemmän rahaa muilta kuin itse kykenevät veroja keräämään, eli nykyinen järjestelmä ylläpitää hyvin keinotekoisia ja elinkelvottomia rakenteita. Näinhän sitä on eräs maakuntainsinööri sanonut Väli-Suomessa, että heillä infra on rakennettu viisinkertaista väestöä varten, tarttis enää pakkosiirtää ihmisiä Helsingistä... Käytännössähän tuottavuus kasvaa ja työpaikat muodostuvat hyvin eri tavalla kuin tulonsiirtoja on jaettu, ja kasvavat alueet ovat olleet melkoisissa paineissa ja suurempien kaupunkien sosiaaliset ongelmat liki kuoliaaksi vaiettuja.

Katsotaan, kirjoitetaanko sitten pitkäaikaissairaiden, vanhusten, vammaisten ja palveluasumista vaativien vuoksi valtionosuuspykäliä joskus uusiksi. Kasvava tarvehan sille olisi, kun huomattavia tukia saavia alueita on aika paljon, eikä raha kohdistu välttämättä suoraan köyhimmille tai sairaimmille. Lisäksi tukipolitiikka välillisesti syö tuottavuutta, se ei ole investoivaa ja hidastaa vääjäämättä tapahtuvaa muutosta - ja kyllähän tämä näkyy Suomessa välillisesti sitten siinä, että sosiaaliturva tai terveydenhuollon käytettävissä olevat rahat ovat hassautuneet osin toisaalla. Jakajia on liikaa, ja raha kohdentuu liian väljiin asioihin. Sanoisin, että karttapinta-alojen tuijottaminen on johtanut mm. työttömyyden säilymiseen korkeana - työttömyystoimia on kohdennettu korkean työttömyysprosentin harvaan asutuille alueille (sinänsä oikein tasavertaisuusperiaatteen mukaan), mutta luonnollisempien työpaikkojen muodostumista on estetty, samoin on jopa tukahdutettu työpaikkojen muodostumista suurimmissa asutuskeskuksissa, joissa kuitenkin asuu prosentuaalisesti suurin osa maan työttömistä.

Myönnän, että olen äärimmäisen tylsä ja näennäisen kaupunkikeskuskeskeinen ihminen jankatessani tulonsiirtojen muotoutumisesta, mutta näennäisesti hyvällä asialla on saatu hieman vahinkoakin aikaan. Tulonsiirroissa tietyin perustein huomioidaan mm. sosiaali- ja terveysmenoja, mutta onhan siellä aivan ihmeellisyyksiä, vaikka taajamalisää voi saada, mutta se kohdistuu vain riittävän pieniin kaupunkeihin, ne saavat lisän 75-kertaisena verrattuna, kas kummaa, juuri pk-seudun kokoluokkaa oleviin taajamiin verrattuna, vaikka tiettyjä mm. syrjäytymisen ja kaupungistumisen ongelmia löytyy jo vähän toisenlaisista kylistä, isoita puhumattakaan.

Tukiviidakon todellista sisältöä penkoessaan joutuu tutustumaan melkoiseen määrään säädöksiä ja ohjeita, etsimään erilaisia tilastoja, että poliittinen paine isoihin remontteihin saa odottaa. Kansa vaatii muutoksia enempi mielikuvien perusteella.