Työpaikkakiusaaminen

[OldOne]

Luin Iltalööperin jutun tästä ja rupesin miettimään, että miten yleistä tämä on terveydenhuoltoalalla, onko asiaa tutkittu? Onko kenelläkään omaa kokemusta omalta työpaikalta? Oletko ollut kiusattu, kiusaaja vai vierestä seuraaja? Onko asia otettu asianmukaisesti käsittelyyn esimiesten puolelta, ts onko siihen puututtu kuten lait velvoittaa? Kertokaa kokemuksia. Suomella ei ole varaa paukutella henkseleitä tämän asian suhteen, olemme työpaikkakiusaamisen kärkimaa.

Asiaan liittyvät keskeisimmät lait:

http://www.ttl.fi/fi/tyoyhteiso_ja_esimiestyo/tyoyhteison_ristiriidat_ja_ratkaisut/epaasiallinen_kohtelu_ja_kiusaaminen/tyoturvallisuuslaki/sivut/default.aspx

Työturvallisuuslaki velvoittaa:

28§ Häirintä

Jos työssä esiintyy työntekijään kohdistuvaa, hänen terveydelleen haittaa tai vaaraa aiheuttavaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, työnantajan on asiasta tiedon saatuaan käytettävissään olevin keinoin ryhdyttävä toimenpiteisiin epäkohdan poistamiseksi.

8§ Työntekijän yleiset velvollisuudet 3 mom.

Työntekijän on työpaikalla vältettävä sellaista muihin työntekijöihin kohdistuvaa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua, joka aiheuttaa heidän turvallisuudelleen tai terveydelleen haittaa tai vaaraa.

[Nemesis]

Itse olen nähnyt kiusaamista vuosien varrella muutamia kertoja, kiusattuna olen ollut 2 kertaa, kiusaajana en kertaakaan. Nämä itseeni kohdistuneet kiusaamiset on molemmat tapahtuneet saman (nykyisen) työnantajan palveluksessa ollessani, eri osastoissa tosin ja myös kiusaaja/-t ovat eri henkilöitä. Molemmilla kerroilla olen itse joutunut apua hakemaan ja puoltani pitämään ja molemmissa tapauksissa kiusaaja on lopulta itse joko vaihtanut osastoa tai irtisanoutunut. Olen myös nähnyt kuinka vakavaan masennukseen kiusaaminen voi johtaa, työtoverini oli kuukausia jatkuneen kiusaamisen uhri, jonka seurauksena työtoveri joutui puolen vuoden sairaslomalle eikä hänestä enää sairasloman jälkeen ollut palaamaan vanhaan työhönsä vaikka kiusaaja oli jo irtisanoutunut. Itse olin samaisen kiusaajan uhri, mutta minä en suostunut kiusaamista sietämään 2 kuukautta kauempaa.

[Annis]

Hoitovapaalla keikkaillessani olen kuullut, että osastoilta on "savustettu" hoitajia pois (ovat siis ihan avoimesti puhuneet asian näin). Kiusaamalla, vaikka osastonhoitaja on tilanteeseen (ainakin näennäisesti) yrittänytkin puuttua. Lopulta osastonhoitaja on hoitanut tilanteen niin, että suositellut kiusatulle siirtymistä muualle! Kiusaajat on jääneet osastolle ja sen myötä useampi vaihtanut duunia muualle (ja vakkarisijaiset äänestäneet jaloillaan myös). Itsekin olen ollut kyseisillä osastoilla keikoilla ja täytyy myöntää, että ilmapiiri on todella huono. Työnjohto munaton ja kaikki hääräävät miten haluavat. Jatkuvaa seläntakana puhumista, toisten työn aliarvioimista jne. Valitetaan, jos joutuu olemaan töissä pyhinä tai jos sitten joku muu tekeekin ne pyhät (joita itse ei halunnut tehdä). Sijaisia ei saada ja kun saadaan, ne eivät juurikaan koskaan kelpaa. Vakkarihommiin ei ole ollut hakijoita aikoihin. Vakkari työntekijät on toki kamalan väsyneitä ja kuormitettuja, mutta tuskin toi seläntakana puhuminen ja kiusaaminen tilannetta ainakaan parantaa. Pimeetä hommaa, onneksi ei tarvitse enää edes keikata siellä. Kunnalliset vuodeosastot kyseessä :(

[marttakerho]

Olen ollut näkemässä muutamaa työpaikkakiusaamistapausta ja näissä kiusaaja on ollut kiusatun kollega. Mielestäni tuossa Anniksen viestissä kiteytyi se, mikä meiltä usein jää näkemättä - haasteita työyhteisöön muodostuu myös kollegoiden välisestä suhteesta, eikä kaikki johdu aina johdosta, vaikka usein haluaisimmekin näin uskoa. Näissä tapauksissa, joita olen joutunut seuraamaan, on esimiehet yrittäneet puuttua tilanteeseen. On keskusteltu yksittäin ja yhdessä, työterveyshuollon kanssa ja ylihoitajan huoneessa jne. Mutta kun kyse on ns. vahvasta (vai onko se heikkoutta) työntekijästä, joka vankkumatta pitää kiinni mielipiteistään ja asenteestaan, on johto ollut hyvästä yrityksestä ja tahdosta huolimatta aika aseeton. Siinä sitten ihmetellään, miksi väki vaihtaa työpaikkaa, sijaisia ei saada ja työyhteisön henki on huono. Ja sitten kovaan ääneen moititaan oh:ta siitä, kun ei saa rekrytoitua tarpeeksi väkeä joka vuoroon..

[Keep the faith]

Just puhuttiin kahvipöydässä tästä, artikkeliin perustuen.

On niitä tarinoita näköjään jaettaviksi muilla, itse en ole vielä huomannut järjestelmällistä kiusaamista.

Toisaalta en ole kauaa paikallani, siksikin huomiot vaillinaisia.

[tittelituure]

Hoitovapaalla keikkaillessani olen kuullut, että osastoilta on "savustettu" hoitajia pois (ovat siis ihan avoimesti puhuneet asian näin). Kiusaamalla, vaikka osastonhoitaja on tilanteeseen (ainakin näennäisesti) yrittänytkin puuttua. Lopulta osastonhoitaja on hoitanut tilanteen niin, että suositellut kiusatulle siirtymistä muualle! Kiusaajat on jääneet osastolle ja sen myötä useampi vaihtanut duunia muualle (ja vakkarisijaiset äänestäneet jaloillaan myös). Itsekin olen ollut kyseisillä osastoilla keikoilla ja täytyy myöntää, että ilmapiiri on todella huono. Työnjohto munaton ja kaikki hääräävät miten haluavat. Jatkuvaa seläntakana puhumista, toisten työn aliarvioimista jne. Valitetaan, jos joutuu olemaan töissä pyhinä tai jos sitten joku muu tekeekin ne pyhät (joita itse ei halunnut tehdä). Sijaisia ei saada ja kun saadaan, ne eivät juurikaan koskaan kelpaa. Vakkarihommiin ei ole ollut hakijoita aikoihin. Vakkari työntekijät on toki kamalan väsyneitä ja kuormitettuja, mutta tuskin toi seläntakana puhuminen ja kiusaaminen tilannetta ainakaan parantaa. Pimeetä hommaa, onneksi ei tarvitse enää edes keikata siellä. Kunnalliset vuodeosastot kyseessä :(

Kuulostaapa kovasti entiseltä työpaikaltani. Eli kyllä, olen joutunut todistamaan työpaikkakiusaamista vähän joka kantilta. Eli kyseiseen lafkaan ensin itse kelpasin uutena tulokkaana, mutta seuraava ei kelvannutkaan ja saatiin savustettua ulos. Esimiehet uskoivat vakkareita eikä minua tai uhria ja itse asiassa uhri sai kenkää tässä tapauksessa :( (Toivottavasti hän on löytänyt paremman työpaikan!) No tottahan tilanne huomattiin, etten lähtenyt kiusaamiseen mukaan ja yritin tätä estää ja tietenkin kiusaaminen siirtyi minuun. No niin heikko en ollut, että olisin moisen edessä murtunut ja taisin olla turhan kova luu kiusaajille, koska "hyökkäys" tyrehtyi yhden henkilön kiukutteluksi (tämä joka muutenkin "johti" tätä joukkoa). Vaikka tilanne tasoittui siellä omalla kohdallani niin esimiestason ongelmat (sekä tämä kiusaajatyyppi) olivat sitä luokkaa, että en viitsinyt jäädä katsomaan sitä uppoavaa laivaa ja lähdin kävelemään.

Vaikka ei sen puoleen, huonosti valitsin ja siirryin seuraavaan paikkaan, jossa kollega ja esimiestason ihminen kiusasi järjestelmällisesti kaikkia. Tämä oli kyllä ylemmällä taholla tiedossa, mutta ei sille mitään tehty. Pomo vaihtui ja tahti jatkui samanmoisena. Tarvittiin täysin uusi ihminen ja asialle tehtiin jotain ja olen ymmärtänyt, että työyhteisö voi nyt hyvin. Itse en siellä enää vaikuta, sain tarpeekseni vähän kaikesta (paitsi työtovereista) sielläkin. Nyt olen vihdoin koulutustani vastaavassa toimenkuvassa ja viihdyn. Ja saan tehdä pääosin työtä yksin, joten ei tarvitse juuri kiusaamista kohdata. Tosin tähän mennessä tapaamani kollegat ovat olleet hyviä tyyppejä ja yhteistyö toiminut. Osaapahan edellisten kokemusten jälkeen arvostaa ihan eri tavalla työilmapiiriä :D

[Välittävä hoitaja]

Olen ollut sekä kiusaaja, kiusattu että sivusta seuraaja.

Entisessä työpaikassani pahin kiusaaja oli työnantaja... omistaja. Hän levitteli työntekijöistä toisilleen juoruja joita asemansa vuoksi sai teitoonsa ja mustamaalasi työntekijöitä toisilleen. Hän pyöritti rinkiä jossa jokainen työtekijä vuorollaan sai olla se jota haukuttiin, jolle huudettiin, joka teki sen ja tän väärin.... oli siis silmätikku. omistaja oli erittäin vakuuttava ja sai ihmiset uskomaan puheisiinsa. Sitten myöhemmin tajusit että mistä siitä taas oli kyse.

Monen monta ihmistä jäi sairaslomalle ja lähti kävelemään. Sijaiset eivät haluneet tulla töihin jne jne. Ne normaalit huonon työyhteisön ongelmat.

Onnekseni entinen omistaja on lopettanut yrittäjänä. Ikävä kyllä samanlaisia tarinoita on niin niin paljon.

[Cardina]

Nykyisessäkin työpaikassani saan kyseenalaisen kunnian seurata sivusta kiusaamista. Pomo kiusaa työntekijöitä jakamalla työt epätasaisesti ja sivuuttamalla jonkun erikoispätevyyden tosi törkeällä tavalla, ylitöistä maksetaan erilaisilla laskentatavoilla, toisia nakitetaan muuttamaan sovittuja töitä tosi lyhyellä varoitusajalla jne. jne. Ja pomo mustamaalaa toisia sekä pitää "puhutteluja" mitä ihmeellisimmistä syistä. Ja kaikenlaisia tosi hienovaraisia kiusaamismenetelmiä käytetään, joita on edes tosi vaikea todistaa käytetyn. Tämä tietenkin jakaa myös tiimiä erilaisiin kuppikuntiin ja sitten on pomolla tietty oma "hovi". "Hovissa" olevat saavat ylennyksiä tai juuri heille räätälöityjä työtehtäviä, saavat mielenkiintoisimmat projektit ja ylityöt maksetaan mukisematta.

Ja ihan oksettaa kaikki juhlapuheet, joissa pomot kilpaa kehuvat kuinka on hyviä työntekijöitä jne. Jos joku sitten uskaltaa pitää puoliaan ja hankkia vaikka apua juristilta, niin jatkossa lenkki kiristyy.

Jos vois vaan käydä töissä, tehdä työnsä ja lähteä kotiin eikä tarttis olla koskaan pomon kanssa edes samassa huoneessa.

[Hoitsu76]

Nykyisessäkin työpaikassani saan kyseenalaisen kunnian seurata sivusta kiusaamista. Pomo kiusaa työntekijöitä jakamalla työt epätasaisesti ja sivuuttamalla jonkun erikoispätevyyden tosi törkeällä tavalla, ylitöistä maksetaan erilaisilla laskentatavoilla, toisia nakitetaan muuttamaan sovittuja töitä tosi lyhyellä varoitusajalla jne. jne. Ja pomo mustamaalaa toisia sekä pitää "puhutteluja" mitä ihmeellisimmistä syistä. Ja kaikenlaisia tosi hienovaraisia kiusaamismenetelmiä käytetään, joita on edes tosi vaikea todistaa käytetyn. Tämä tietenkin jakaa myös tiimiä erilaisiin kuppikuntiin ja sitten on pomolla tietty oma "hovi". "Hovissa" olevat saavat ylennyksiä tai juuri heille räätälöityjä työtehtäviä, saavat mielenkiintoisimmat projektit ja ylityöt maksetaan mukisematta.

Ja ihan oksettaa kaikki juhlapuheet, joissa pomot kilpaa kehuvat kuinka on hyviä työntekijöitä jne. Jos joku sitten uskaltaa pitää puoliaan ja hankkia vaikka apua juristilta, niin jatkossa lenkki kiristyy.

Jos vois vaan käydä töissä, tehdä työnsä ja lähteä kotiin eikä tarttis olla koskaan pomon kanssa edes samassa huoneessa.

Toi on niiiiiin totta ! Varsinkin tuo, jos joku uskaltaa pitää puoliaan niin jatkossa lenkki kiristyy. Ite olen huomannu omalla työpaikallani ja muutenkin hoitotyössä, että tässä todella tarvitaan verta, hikeä ja kyyneleitä ja tuo sanonta todella pätee tässä työssä. Ite oon se hoitaja, joka uskaltaa sanoa esimiehelle asioista MUTTA olen saanut siitä syystä myös vastapainona esimieheltä vastauksen mm. että jos ei asiat miellytä niin sitten kannattaa miettiä voiko olla töissä tässä paikassa. Tuollaisen kommentin oon ite käsittäny myös uhkauksena. Tärkeissä palavereissa on esimies osannut hiljentää mut totaalisesti siis jo ennen niitä, kun kritiikki on kohdistunut hänen epäoikeudenmukaisuuksiinsa. Varmasti kertoo jo jotain, että esim. mun työyksikössäni on 4 vakituista hoitajaa anoneet siirtoa muualle ts. halunneet lähteä pois ja syyt tiedän itekin mitkä ne ovat. Tällä hetkellä vakkareita vain 2, eli minä ja yksi muu. Sitten revitään meidän vakkareiden selkänahasta ja pitkäaikaisten sijaisten myös, kun ei ole edes sijaisia juurikaan tarjolla aina. Sitten kun on joku sijainen uskaltanut avata suunsa ja puolustanut omaa työkaveria niin työsuhde on päättynyt siihen. Nätisti ollaan vaan sanottu, että ei ole tarvetta sijaisille, vaikka tarve on ollut ja on todellisuudessa huutava. Noista syistä johtuen sijaiset ei ole halunneet tulla enää töihin. Kohtelu on ollut äärimmäisen epäoikeudenmukaista myös heitä kohtaan :vihainen:

Itelle tullukin se tunne, että korkeisiin asemiin ja esimiestehtäviin hakee paljon sellaisia ihmisiä, jotka ei esim. hoitotyössä pärjää jostain syystä ja joilla on halu hallita toisia (narsismi). Siltikin kyllä sanon, että esimiehen asema ei ole helppo millään tavalla. Ei varmasti. MUTTA hyvä esimies toimii työntekijän kuuntelijana ja linkkinä ylöspäin. Se ei pelaa peliä kiristämällä, uhkailemalla, eikä määräilemällä, eikä nuoleskelemalla isoja pomoja. MUTTA, MUTTA, onko juurikaan enää olemassa esimiehiä, jotka oikeesti olisivat työntekijöiden äänitorvia??? Ehkä.

[Reiska2010]

Hei, mitä teidän mielestä voidaan pitää työpaikkakiusaamisena? Onko se kiusaamista, jos lähiesimiestä pitää pelätä, ja olla varpaillaan siitä, että onko kaikki työt tehty nyt hänen mielensä mukaan, ja jos saa pelätä hänen arvaamattomuuttaan, ilkeitä huomautuksiaan mm. :shock:

Miten sitten sellainen, jos asiaa viedään eteenpäin ja ylempi johto kiistää tällaisen, ja siitä joka asian ilmoittaa tulee "pahis" yhtiön tms. silmissä...? :itkee:

Kuka neuvoisi `Nyytiä´ tällaisessa tilanteessa...kuinka kannattaisi toimia? :angry:

Hei Nemesis,

kuinka selvisit tilanteesta käytännössä?

Mitkä olivat sinun toimenpiteesi asian suhteen? Itse tiedän tapauksen, jossa osastonhoitaja on hankala, ja alaiset välttelevät häntä. Hän sanoo erittäin ilkeästi alaisilleen, ja käy ns. tuulella, eli on arvaamaton, laaditut säännöt voivat muuttua.

[-VF-]

Kuka neuvoisi `Nyytiä´ tällaisessa tilanteessa...kuinka

kannattaisi toimia? :angry:

Ota yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun. Hän osaa auttaa sinua parhaiten.

[trikki]

Jos on kyse esimiehestä, niin ei luultavasti apua heru. Voihan sitä yrittää valittaa asiasta, mutta tuloksiin ei kannata luottaa.Kun esimies on pers....stä niin se on.

Ehdottaisin vain uuden työpaikan etsimistä. Ja kun lähtö koittaa, niin esimiehen esimiehelle perustelut lähdölle.

Kun työkaverit kiusaa , niin tuloksia voi odotella kun esimies puuttuu asiaan ja hoitaa asiaa esim. työpsykologin ja koko työyhteisön kanssa.

Kun esimies on pirullinen, tuosta ei ole apua.

[dino]

Jos on kyse esimiehestä, niin ei luultavasti apua heru. Voihan sitä yrittää valittaa asiasta, mutta tuloksiin ei kannata luottaa.Kun esimies on pers....stä niin se on.

Ehdottaisin vain uuden työpaikan etsimistä.

Jos porukka on yhtenäistä ja valmiita taistelemaan, niin kyllä pomon saa vaihtoon. Livistäminen tilanteesta on mun mielestä se viimeinen vaihtoehto.

[Välittävä hoitaja]

Pomon saa vaihtoon mikäli hän on työsuhteessa. Sellaista pomoa ei saa vaihtoon, joka on omistaja.

Ja sanoisinko että KAIKKI on todella vaikeaa ja hankalaa mikäli sattuu olemaan sellainen omistaja-johtaja, joka ei kunnioita lakeja,eikä työsuojelupiirillä, ammattiliitolla tai Avi:lla ole mitään vaikutusta työnantajaan.

( Pieniä ja vähän isompiakin sosiaali- ja terveysalan yrityksiä nousee kuin sieniä sateella. )

[Emby]

Kyl toi sana työpaikkaKIUSAAMINEN on saanu ihan siis järkyttävät mittasuhteet.. :shock:

Mitä KIUSAAMINEN pitää sisällään?! Siis niinko for real:

Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä, jota esiintyy kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Kiusaaminen on toisen suunnitelmallista alistamista onnettomaan ja voimattomaan mielentilaan. Kiusaaminen on verrattavissa uhitteluun (engl. taunt).

Siis itse henk.koht koen, et on lähteny käsistä koko homma. Meillä on myös omalla työpaikalla käytetty tota sanaa, mut siis tässä tapauksessa se on kyl aivan totaalisesti kiinni henkilökemioista. Ei ole tykätty toisen tyylistä miten pyytää apua, "käskee" / pyytää tekemään toista jonkun asian (siis organisoi tehtäviä toisille), ilmeet ja eleet ei miellytä, niin tämän takia käytetään sanaa KIUSAAMINEN. Tsottsot. Se on jotain aivan muuta..

Ja ollaan naisvaltasella alalla, minkäs teet jos toisen naama ei miellytä ja pääsee sammakko suusta. Katotaan peiliin ja koitetaan vaan olla, tehdä se työ ja lähteä kotiin YSTÄVIEN luo. Ei töihin mennä hakemaan kaveria..

Siiiiiiis, tämä purkautuminen johtuu oman työpaikan asioista.. Oon turhautunu ainaiseen valittamiseen ja asioiden vatvomiseen..

[-VF-]

Meillä on myös omalla työpaikalla käytetty tota sanaa, mut siis tässä tapauksessa se on kyl aivan totaalisesti kiinni henkilökemioista.

Henkilökemioita ei ole olemassa työpaikalla. Töissä kaikkien tulee tulla toimeen keskenään siten, että kukaan ei koe epäasiallista kohtelua tai häirintää.

[Julma]

Ja ollaan naisvaltasella alalla, minkäs teet jos toisen naama ei miellytä ja pääsee sammakko suusta. Katotaan peiliin ja koitetaan vaan olla, tehdä se työ ja lähteä kotiin YSTÄVIEN luo. Ei töihin mennä hakemaan kaveria..

Ymmärrän kyllä miten huonoon työyhteisöön kasvaminen voi saada moisia ajatuksia päähän, mutta kyllä ne työkaverit on useille meistä aika läheisiä, niiden kanssa vietetään kuitenkin liki puolet siitä ajasta mikä ollaan hereillä. Itsekin muiden hoitajien tavoin näen useimpia ystäviä ja sukulaisia paljon vähemmän, kuin työkavereitani. Olisi harvinaisen kenkkua olla tulematta toimeen heidän kanssaan ja katella mykkänä kelloa että koska pääsee kotiin.

Työpaikan ilmapiiri lienee suurin yksittäinen työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Sen näkee jo ihan niistä viesteistäkin täällä, jotka käsittelevät työpaikalla kohdattuja ongelmia. Useimmitenhan niissä valitetaan työpaikan ilmapiiristä, seuraavaksi eniten huonoista esimiehistä ja kolmantena lienee tulevan se kun töissä on liian vähän porukkaa.

[Sari-Helena]

Ja ollaan naisvaltasella alalla, minkäs teet jos toisen naama ei miellytä ja pääsee sammakko suusta. Katotaan peiliin ja koitetaan vaan olla, tehdä se työ ja lähteä kotiin YSTÄVIEN luo. Ei töihin mennä hakemaan kaveria..

Ymmärrän kyllä miten huonoon työyhteisöön kasvaminen voi saada moisia ajatuksia päähän, mutta kyllä ne työkaverit on useille meistä aika läheisiä, niiden kanssa vietetään kuitenkin liki puolet siitä ajasta mikä ollaan hereillä. Itsekin muiden hoitajien tavoin näen useimpia ystäviä ja sukulaisia paljon vähemmän, kuin työkavereitani. Olisi harvinaisen kenkkua olla tulematta toimeen heidän kanssaan ja katella mykkänä kelloa että koska pääsee kotiin.

Työpaikan ilmapiiri lienee suurin yksittäinen työhyvinvointiin vaikuttava tekijä. Sen näkee jo ihan niistä viesteistäkin täällä, jotka käsittelevät työpaikalla kohdattuja ongelmia. Useimmitenhan niissä valitetaan työpaikan ilmapiiristä, seuraavaksi eniten huonoista esimiehistä ja kolmantena lienee tulevan se kun töissä on liian vähän porukkaa.

Totta joka sana, Julma. Tiivistetysti voi sanoa, että hyvä, kannustava ja iloinen ilmapiiri työpaikalla auttaa sietämään niitä huonoja esimiehiä ja liian vähää porukkaa. Ja jos ilmapiiri on huono, sitä ei pelasta hyvätkään esimiehet ja riittävä miehitys.

[huomen]

Meillä on myös omalla työpaikalla käytetty tota sanaa, mut siis tässä tapauksessa se on kyl aivan totaalisesti kiinni henkilökemioista.

Henkilökemioita ei ole olemassa työpaikalla. Töissä kaikkien tulee tulla toimeen keskenään siten, että kukaan ei koe epäasiallista kohtelua tai häirintää.

Komppaan ehdottomasti. Olen joutunut kokemaan katkeruutta ja varmaan kateuttakin töissä, vieläpä aivan vähäpätöisistä ja asioista, mitkä eivät vaikuta näiden henkilöiden omaan elämään millään lailla. Sattuu ja tuntuu pahalle, mutta heille en sitä aio näyttää, vaikka he yrittävät tehdä minulle kiusaa ja pilaa aiheesta. Naurettavinta tässä on, että työpaikalla ollaan sentään aikuisia, ei enää mitään koululaisia. Helpointa olisi tietty nostaa asia pöydälle ja sanoa suoraan, mutta se on todella vaikeaa, koska olen asian kanssa yksin...

[Pöllö]

Olen ollut sekä kiusaaja, kiusattu että sivusta seuraaja.

Tuo kiusaajan roolisi, nyt moralisoimatta tai arvostelematta, purkaisitko hieman auki. Voisi olla ihan hyvä kuulla millä tavalla ja mitkä asiat saivat toimimaan näin. Ja mitä sitten tapahtui - muutuitko, otitko asian puheeksi työpaikalla, kiusatun kanssa? Kiusatut kertovat kokemuksiaan, missään kiusaajan roolissa olleet vähemmän. Voisi kuitenkin auttaa asian ymmärtämisessä, edes jokin kokemus, miksi joku kiusaa. Kun kolmessa roolissa olet ollut, niin varmaan ollut melkoinen hässäkkä ylipäätään?

[Tuhteri]

Yksi syyni kirjautumiseeni tälle sivustolle viime viikolla, oli työpaikkakiusaaminen/terrorisointi. Työpaikkamme häirikkö on ollut esimiehen juttusilla ainakin kaksi kertaa käyttäytymisestään, hänestä ovat valittaneet vakituiset, sijaiset ja keikkaajat... Kyseinen ihminen ei osaa puhua normaalisti, vaan hyökkäilee ihmisten kimppuun ja huutaa sekä valittaa, saarnaa milloin mistäkin asiasta (jotka hänelle eivät oikeastaan edes kuulu). Tänään sain tarpeekseni ja huusin kurkku suorana hänelle. Ilmeisesti edes esimiehen puhuttelu ei häntä liikauta, kokee oikeudekseen toisten työn arvostelun ja halveksunnan, kieroilun ja sairaan vallankäytön, nöyryyttämisen ja alistamisen. Veikkaisin jotain persoonallisuushäiriötä, vaikka ei kai se kusipäisyys diagnoosi välttämättä olekaan, tai minun tehtäväni sitä ole miettiä. Itse tulen yleensä ihan normaalisti toimeen kaikkien kanssa työpaikalla; sen luulisi kuuluvan sos. ja terv. alalla työskentelevän normaalivalmiuksiin. Lähdin kotiin kesken päivän ja laitoin esimiehelle sähköpostilla viestiä. Eipä sillä että sen uskoisin auttavan, aika turhautunut olo, kun ei saa työtään rauhassa tehdä. Mietin tekeväni ilmoituksen työsuojeluun (sinne on ilmeisesti tehty niitä useita jo aiemminkin juurikin ilmapiiriin liittyen). Kun otin pitkän sijaisuuden, en voinut tietää saapuneeni ongelmatyöpaikalle, jossa sairaslomat ovat kaupungin kärkitilastoa. Taidanpa jäädä tämänpäiväisen töissä nöyryyttämisen ja itkemisen jälkeen itsekin pariksi päiväksi kotiin. Olo on masentunut ja työniloa koitetaan riistää. Hankin pari viikkoa sitten uudet tunnukset sijaisjärjestelmään, ei huvittaisi vaihtaa työpaikkaa, luonto ei salli periksiantamista työpaikkaterroristille, vaan minkä verran itse jaksan? Ehkä kuitenkin vilkaisen niitä työpaikkoja..

[Tuhteri]

Kävin sairaanhoitajalla hakemassa saikkutodistuksen. Vastassa oli mukava nuorehko mieshoitaja, joka tietysti alan ihmisenä ymmärsi tilanteen ja kertoipa omistakin kokemuksistaan. Saikkua napsahti kolme päivää. Esimiehelle soitin jälleen kerran, ja eilisen välikohtauksen (jonka takia lähdin töistä) jälkeen häirikön kanssa on taas selvitelty asioita. Taitaa nyt olla sitten jo kolmas kerta, kun hänelle selvitetään työelämän pelisääntöjä, ainakin tässä minun tapauksessani. Luulen että jos jotain merkintöjä olisi, niitä löytyisi tilastoista rutkasti, milloin hän on saanut palautettu esimiestaholta käytöksestään.

Sh oli sitä mieltä, että minun kannattaa ottaa yhteyttä pomoni esimieheen, joka tulisi paikalle häirikön, pomon ja minun väliseen keskusteluun. Sanoi myös, että ei ole pikkujuttu jos joutuu tälläisen takia olemaan töistä pois. En kyllä itsekään jaksa uskoa, että puhuttelu/keskustelu/selvittely auttaa juuri mitään, kys. häirikköhän on sanonut ettei tapojansa aio muuttaa.

Häirintä on yleisimmin työhön kohdistuvaa arviointia ja arvostelua, iholle tuloa ja nälvimistä, nöyryyttämistä. Pomo naiivisti uskoo, että häirikkö ei tunnista käyttäytymistään :D jaa'a

Kaikki sanovat, että anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta mä en ihan pysty siihen. Pitääkö pystyäkään?

Kiusaaminen pysyy, kohteet vaihtuu. Suututtaa, masentaa, vihastuttaa.

[psyhoi]

En kyllä itsekään jaksa uskoa, että puhuttelu/keskustelu/selvittely auttaa juuri mitään, kys. häirikköhän on sanonut ettei tapojansa aio muuttaa.

Häirintä on yleisimmin työhön kohdistuvaa arviointia ja arvostelua, iholle tuloa ja nälvimistä, nöyryyttämistä. Pomo naiivisti uskoo, että häirikkö ei tunnista käyttäytymistään :D jaa'a

Pomosi saattaa olla hyvinkin oikeassa siinä että häirikkö ei tunnista käyttäytymistään. Ihmisten tälläiselle käyttäytymiselle on yleensä joku syy, epävarmuus, pelko ym. Narsistisuus on sitten asia erikseen.

[Tuhteri]

Heh, jos tuota käyttäytymistä ja sen seurauksia ei huomaa, täytyy ihmisen olla joko äärimmäisen a) tyhmä, b) tunnevammainen c) välinpitämätön d) sairas e) pahasti kaiken kieltävä. Multa ei jaksa herua ymmärrystä ihmiselle, joka ottaa käsittelyyn kaikki uudet työntekijät, potilaatkin saa osansa. Onhan näitä kaikkia syitä heitetty ilmoille, jotka varmasti pitävät paikkaansa, mutta se ei oikeuta yhtään mitään. Miksi kiusaajaa pitää ymmärtää? Jos ihmisellä on noin pahoja käytösongelmia tai muuten paha olo, täytyy hänen mennä lääkäriin. Hän on loukannut mua ja muita niin pahasti käytöksellään, että sitä ei enää korjata. Mä odotan häneltä vain, että ihmiset saisi olla rauhassa töissä ja että miettisi edes vähän, mitä saa muissa aikaiseksi. Katumuskaan ei olisi pahitteeksi, mutta varmasti liikaa vaadittu.

Edelleen suututtaa, vihastuttaa, masentaa.

Laitoin pomolle sähköpostin, hän kertoi että keskusteluun tulee työpaikan työsuojeluvaltuutettu. Tietääkö joku, tehdäänkö tästä tapaamisesta jotain kirjallista ja täytyykö pomoni raportoida tästä esimiehelleen. Mietin vaan, onko tämä taas yksi tehoton keskustelu, jonka jälkeen asiat palaa samoihin uomiinsa.. : (

[periz]

Heh, jos tuota käyttäytymistä ja sen seurauksia ei huomaa, täytyy ihmisen olla joko äärimmäisen a) tyhmä, b) tunnevammainen c) välinpitämätön d) sairas e) pahasti kaiken kieltävä. Multa ei jaksa herua ymmärrystä ihmiselle, joka ottaa käsittelyyn kaikki uudet työntekijät, potilaatkin saa osansa. Onhan näitä kaikkia syitä heitetty ilmoille, jotka varmasti pitävät paikkaansa, mutta se ei oikeuta yhtään mitään. Miksi kiusaajaa pitää ymmärtää? Jos ihmisellä on noin pahoja käytösongelmia tai muuten paha olo, täytyy hänen mennä lääkäriin. Hän on loukannut mua ja muita niin pahasti käytöksellään, että sitä ei enää korjata. Mä odotan häneltä vain, että ihmiset saisi olla rauhassa töissä ja että miettisi edes vähän, mitä saa muissa aikaiseksi. Katumuskaan ei olisi pahitteeksi, mutta varmasti liikaa vaadittu.

Edelleen suututtaa, vihastuttaa, masentaa.

Laitoin pomolle sähköpostin, hän kertoi että keskusteluun tulee työpaikan työsuojeluvaltuutettu. Tietääkö joku, tehdäänkö tästä tapaamisesta jotain kirjallista ja täytyykö pomoni raportoida tästä esimiehelleen. Mietin vaan, onko tämä taas yksi tehoton keskustelu, jonka jälkeen asiat palaa samoihin uomiinsa.. : (

Siis, jos tarpeeksi moni pistää hänestä valituksen, kyllä hän saa vähintään varoituksen / monoa. Tuollaisen henkilön palkkaaminen vaarantaa potilasturvallisuutta. Valitkaa työporukasta se kenellä on suurin auktoriteetti, ja pistäkää hänet tämän mustan lampaan kanssa 1 on 1 keskusteluun, ja selvittäkää mistä on kyse. Jos hän ei suostu muuttamaan tapojaan, tehkää asialle jotain jotta hänet siirretään esim. eri osastolle.